Miksi kouluissa pakotetaan pitämään esitelmiä luokan edessä?

Punastelu esiintyessä liittyy häpeään, jolla mentaliteetilla kotona on lasta kasvatettu. Sitähän ei koulussa tiedetä. Minulle esitelmät olivat traumaattisia ja olin tomaattia punaisempi.

Mielestäni esitelmistä koulumaailmassa ei tulisi täysin luopua, sillä esiintymistaidoista on todennäköisesti hyötyä lapselle tulevaisuudessa. Nykymaailmassa pitää nimittäin yleensä usein osata tuoda itseään esille, pitipä siitä tai ei. Täydellisen esityksistä luopumisen sijasta kannatan kuitenkin sitä, että lapsen tarpeet otetaan huomioon esiintymistilanteita järjestettäessä. Mielestäni pitäisi olla mahdollisuus tarvittaessa harjoitella esiintymistä esimerkiksi pienemmissä ryhmissä tai esimerkiksi omalta istumapaikalta sen sijasta, että pitäisi mennä automaattisesti seisomaan näyttävästi koko luokan eteen. Olisi tärkeää, että esiintymistä harjioiteltaessa mentäisiin juuri siellä oppilaan valmiustason yläpäässä, ehkä hieman sen ylitse. Sillä tavoin, että lapsi voi kehittyä ja oppia uusia esiintymistaitoja, mutta ei kuitenkaan joutuisi täyteen paniikkiin. Kehityksen myötä sitten myös vaativuustasoa voitaisiin ehkä hieman lisätä. Tosin toki tällainen ei sitten olekaan käytännössä niin helppoa toteuttaa. Se vaatisi opettajilta aikaa arvioida paikoitellen aika yksityiskohtaisestikkin lapsen tarpeita. Lisäksi opettajien pitäisi tällöin pyrkiä järjestämään esitystilanteet siten, että kaikki lapset kokisivat ne reiluina ja oikeudenmukaisina mahdollisista "poikkeusjärjestelyistä" huolimatta. Ja ottaen huomioon, että miten kuormittuneita opettajat jo nykyisin ovat aika vähäisillä resursseillaan, niin saattaisi homma olla aika haastavaa.

Itse kuulun tähän ryhmään, joille esiintymistilanteet ovat olleet aina täyttä tuskaa. Varsinkin lapsena panikoin erittäin paljon kun esiintymispäivä alkoi lähestyä. Ja vielä yliopistossakin jännitän esiintymistä todella paljon. Sanani sekoittuvat, takertuvat, puhun sekaavammin kuin tarkoitus olisi, naamani on tulipunainen, tärisen, vatsassa vääntää. Minulla on esiintymiskammo. Ja voin sanoa, että minulla ei ole yhtäkään positiivista kokemusta lapsuusajan esitelmistä. Positiivisempia kokemuksia alkoi tulla vasta lähempänä aikuisuutta, vaikka edelleenkin jättäisin mieluummin esitykset pitämättä, jos se vain olisi mahdollista. Mutta välillä on tehtävä asioita, joista ei pidä.

Sillä pyritään opettamaan esiintymistä ryhmän edessä, antaa esiintymiskokemusta, että sitten tosi paikan tullen ja sadannella kerralla ei enää niin jännitäkään. Totta on, että kaikista ei tule luontevia esiintyjiä koskaan, ja moni jännittää aikuisenakin noita tilanteita - jopa sellaiset, jotka ammattinsa vuoksi joutuvat esiintymään aika ajoin. Toisille se taas on hyvinkin luontevaa. Nykyään tahtoo kyllä ammatissa kuin ammatissa joutua ainakin jonkin verran "esiintymään" ryhmien edessä, oli kyseessä oikein esitelmä tai vain työpaikan kokous.

Kaikesta huolimatta minusta on ihan hyvä, että näitäkin taitoja harjoitetaan - toivottavaa olisi, että tarjottaisiin nuorelle mahdollisimman myönteinen kokemus, mutta se taitaa olla todella utopistista toiveajattelua. Symppaan kyllä ujoa nuortasi, mutta haluaisin rohkaista häntä. Hyvin se menee!

Samanlaisen ketjun voisi tehdä aiheesta "Miksi koulussa pakotetaan harjoittelemaan laskemista" tai "Miksi koulussa pitää mennä liikuntatunnin jälkeen suihkuun".

Kun joku yrittäisi selittää että kyse on elämään, yhteiskuntaan ja töihin valmentamisesta, satelisi alapeukkuja samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Tulisi itkunsekaisia avautumisia numerosokeudesta tai kuivasta ihosta joka ei kestä vettä, ujoudesta tms.

Minua harmittaa, että tuollaista esiintymistä ei ollut heti ekaluokasta alkaen, ensin vaikka jokainen kirjoittaa lapulle eläimen, josta pitää. Kävelee luokan eteen ja lukee paperista, kissa ja lähtee pois. Seuraavalla kerralla pitää sanoa jo koko lause lempi eläimeni on kissa.

Ensimmäinen esitelmä yläkoulussa oli juuri tuollainen kauhukertomus, henki salpaantui, kädet tärisivät jne

Nyt keski-ikäisenä vieläkin ajatus puheen pitämisestä kauhistuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Samanlaisen ketjun voisi tehdä aiheesta "Miksi koulussa pakotetaan harjoittelemaan laskemista" tai "Miksi koulussa pitää mennä liikuntatunnin jälkeen suihkuun".

Kun joku yrittäisi selittää että kyse on elämään, yhteiskuntaan ja töihin valmentamisesta, satelisi alapeukkuja samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Tulisi itkunsekaisia avautumisia numerosokeudesta tai kuivasta ihosta joka ei kestä vettä, ujoudesta tms.

Huomaa että laskemisen opettelu on aivan eri asia kuin esiintyminen, sen kanssa saa rauhassa tuskailla yksinään. Toki se esiintyminen on hyvä taito osata mutta tavat joilla sitä harjoitellaan ovat väärät samoin kuin ympäristö. Ja kun sinä et muiden esintymättömydestä kärsi miksi pahoitat mielesi noin?

Niin ja yhdessäkään koulussa Suomessa ei voida pakottaa menemään suihkuun liikkatunnin jälkeen :D...

Minä olen sitä mieltä, että niitä esitelmiä tai vastaavia pitäisi olla enemmän. Jos kerran kuussa joutuu luokan eteen esittämään niin välissä on pitkä aika ja joka kerta jännittää. Jos taas olisi viikoittain niin siihen nopeasti turtuu.

Tietenkin vaihtelevasti, esim. ryhmässä, yksin, ihan vaan ääneen lukemista luokan edessä jne.

Vierailija kirjoitti:

Heikompi aines tulee tänne alapeukuttamaan kun joku sanoo totuuden luonteen lujuuden testaamisesta :D

Ensin ajattelin että aika karu kommentti, mutta luettuani koko ketjun olen samaa mieltä. :/

Koulussa joutuu tekemään asioita jotka eivät ole itselle helppoja tai kivoja. Niin kuin elämässä muutenkin.

Itse muistan kuinka kamalia ne oli ja yläasteella en edes pitänyt. Mielummin otin huonomman arvosanan, kun sen kauhean stressin ja pelkäämisen. Jos omalla lapsella on samanlaista, niin silloin puhun opettajan kanssa ja pidän huolen, ettei pakoteta moiseen hömpötykseen.

Koulussa pitäisi olla esiintymisopetusta, ei mitään pakottamista esiintymään.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pitäisi olla esiintymisopetusta, ei mitään pakottamista esiintymään.

Siis esiintymistaidon opetusta. Siinä että pakotetaan esiintymään ei opi esiintymään, en ainakaan minä oppinut.

Niin... kyllä minäkin jännitin ja jännitän vieläkin esiintyä ihmisille, mutta kun sitä ennen pitkää joutuu tekemään kumminkin. Töissä, sosiaalisissa tilanteissa. Aina välillä joutuu sanomaan jotain niin, että muut kuuntelevat.

Minä esitän asian käänteisesti. Entä jos sanottaisiin, että hei, ei ole pakko jos ei halua.

Mustä seuraavaksi alettaisiin sanoa, että hyi kun on epämiellyttävää, en mä aikuisena oikeasti esim.:

- joudu urheilemaan hikeen asti

- laskemaan vaikeita laskuja, kun en halua sellaiseen ammattiin

- joudu laulamaan

- tarvitse tietoja kristinuskosta

- joudu kirjoittamaan kouluaineita

Lopetetaan ylipäätäänpakko kouluissa, arvosanat tosin jää silloin myös antamatta, kun eihän niillä pilteillä voi silloin teettää läksyjä tai kokeitakaan, kun sekin aiheuttaa stressiä ja jännitystä!

Ap, luulet että liioittelen. En liioittele.

Koulussa opetetaan lapsia ylittämään omaa mukavuusaluettaan. Astumaan sellaisiin rooleihin, joita he ennen pitkää aikuisena tarvitsevat. Rohkeus sanoa ÄÄNEEN mielipiteensä silloinkin, kun paikalla on muita kuin kavereita ja enemmän kuin yksi toinen henkilö on sellainen.

Lakkaa siis vikisemästä ja kannusta lastasi opettelemaan asiansa hyvin. Kirjoittamaan pääkohdat korteille, ei koko puhetta. Katsomaan kuulijoita otsaan, ei silmiin (toisen katse voi hämmentää, otsaan katsonalla kuulija ei huomaa, ettei häntä katsota silmiin).

Ja muistamaan, että kuulijat jännittävät todennäköisesti omaa puhettaan, eivätkä vahdi hänen änkytyksiään. Ei hän NIIN tärkeä ja mielenkiintoinen ole, että kaikki kyttäisivät juuri häntä suurennuslasin kanssa!

Eli sinne vaan, esiintynisjännitys vähenee vain esiintymällä. Ei millään muulla.

Vierailija kirjoitti:

Useimmissa opiskelupaikoissa joutuu myöhemminkin pitämään jos minkälaisia esitelmiä, joten on ihan hyvä, että sitä on vähän harjoiteltu jo kouluaikana. Lisäksi omien pelkojen kohtaaminen tekee ihmiselle hyvää.

Itse jännitin ja jännitän siis vieläkin ihan tolkuttomasti esiintymistä, mulla kädet vapisee holtittomasti. Silti olen iloinen, että olen joutunut esiintymään useasti. Olen saanut hyvää palautetta monesta esitelmästä ja puheesta, mikä on kasvattanut itseluottamusta. Toisaalta totaalisesti pieleen menneet esiintymiset eivät ole syösseet maapalloa radaltaan, sekin on todella tärkeä opetus.

Keskity rohkaisemaan tytärtäsi.

Juuri näin.

Luokan edessä esiintyminen oli kamalaa, mutta hyödyllistä siedätystä.

Oon itse ollut aina kamala jännittämään esityksiä ja kyllä se harjoittelu on opettanut. Varsinkin korkeakouluissa esitelmiä joutuu pitämään, niiltä ei vain yksinkertaisesti voi täysin välttyä. Yliopistossa esityksiä on joutunut pitämään myös sitten englanniksi, saksaksi ja ruotsiksi. Jos en olisi koskaan esiintynyt peruskoulussa tai lukiossa, olisin varmaan pyörtynyt jokaisen esityksen alussa. Joten kyllä sitä kannattaa aloittaa harjoittelemaan ihan lapsesta asti.

Toki sitten musta ois tärkeää, että heti ala-asteesta asti opetetaan sitä esiintymistä. Nykyiselläänhän nuoret ja lapset laitetaan vaan pitämään esitystä ilman minkäänlaista opetusta esiintymistaidoista. Esiintymisjännityksestä ei puhuta lainkaan ja näin jännittävä lapsi tai nuori ajattelee, ettei hänestä koskaan tule hyvää esiintyjää sen jännittämisen vuoksi. Todellisuudessa kun etenkin lapsena sen jännittämisen voi saada kuriin pienilläkin keinoilla. Esiintymiset voisi pitää etenkin alakoulussa pienemmissä ryhmissä, eikä 20 muun oppilaan edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pitäisi olla esiintymisopetusta, ei mitään pakottamista esiintymään.

Siis esiintymistaidon opetusta. Siinä että pakotetaan esiintymään ei opi esiintymään, en ainakaan minä oppinut.

Puheoppia yliopistossa opiskelleena ammattiesiintyjänä en voi kuin nauraa kommentillesi.

Totta kai esiintymistä pitää opettaa, mutta ei sitä voi opettaa kuin siten, että kaikki esiintyvät ja oppivat sitä kautta suhtautumaan armollisemmin itseensä. Homma etenee vähitellen tietysti, mutta niin se kouluissa eteneekin. Ensin treenataan viittaamalla ja vastaamalla omalta istumapaikalta, osana normitunteja.

Jossakin vaiheessa on vaan pakko alkaa uskaltautua sinne eteen puhumaan. Luulitko, että esiintymistä voi opiskella ja opetella pelkästään kirjoista? 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pitäisi olla esiintymisopetusta, ei mitään pakottamista esiintymään.

Siis esiintymistaidon opetusta. Siinä että pakotetaan esiintymään ei opi esiintymään, en ainakaan minä oppinut.

Juuri näin! Esiintymistaitoa voi opettaa, ja pakottamalla sitä ei opita.

terv. esiintymistaidon ope 

Siedätystä pitäisi olla paljon enemmän ja pienissä annoksissa joka viikko.

Vähän liian kovaa koulua toi että luokan hiljaisimmat introvertit kerran vuoteen heitetään tuleen äkyttämään ja tutisemaan luokan eteen. Muuten sitten pystyvät olemaan suut tukossa hiiristelemässä jossain luokan perällä.

Pieniä esityksiä pienemmille tyhmille pitäisi olla koko ajan, niin asiaan olisi paremmat mahdollisuudet siedättyä.

Mitä mitä, missä ovat kaikki ne, joiden mielestä HUOMION SAAMINEN on kaikkien ylin toive?

Ollaan kateellisia julkkiksille näiden saamasta HUOMIOSTA ja itse ollaan kakat housussa kun pitäisi esittää töissä oman tiimin kehityssuunnitelma kuudelle kuulijalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pitäisi olla esiintymisopetusta, ei mitään pakottamista esiintymään.

Siis esiintymistaidon opetusta. Siinä että pakotetaan esiintymään ei opi esiintymään, en ainakaan minä oppinut.

Puheoppia yliopistossa opiskelleena ammattiesiintyjänä en voi kuin nauraa kommentillesi.

Totta kai esiintymistä pitää opettaa, mutta ei sitä voi opettaa kuin siten, että kaikki esiintyvät ja oppivat sitä kautta suhtautumaan armollisemmin itseensä. Homma etenee vähitellen tietysti, mutta niin se kouluissa eteneekin. Ensin treenataan viittaamalla ja vastaamalla omalta istumapaikalta, osana normitunteja.

Jossakin vaiheessa on vaan pakko alkaa uskaltautua sinne eteen puhumaan. Luulitko, että esiintymistä voi opiskella ja opetella pelkästään kirjoista? 😁

Voi opetella hallitsemaan jännitystä, voi opetella elekieltä ja sitä kuinka rauhoittaa itseään kun jännittää. Näitä asioita ei opetella koulussa vaikka olisi hyvin tarpeellista. Vaikea uskoa että olet ihan yliopistossa opiskellut, kommenttisi kirjoitussävyn perusteella olisin veikannut korkeintaan peruskoulua.

Näitä esiintymistä vältteleviä sitten näkee kokouksissa, eivät saa suutaan auki kuin kahville ja pullalle.

Kokouksen jälkeen pienessä piirissä jupistaan, kun sitä ja sitä asiaa ei otettu huomioon.