Lue keskustelun säännöt.
Kun nainen saa lapsen... tapahtuuko näin kaikille?
29.04.2019 |
Toivoisin asiallista keskustelua seuraavasta aiheesta. Tarkoitukseni ei ole mollata ketään eikä yleistää näitä asioita, mutta joudun tässä avauksessani myös ns. arvostelevaan sävyyn kirjoittamaan. Joten:
Ystäväni on koko tuttavuutemme ajan edennyt kauniisti ja ns. yleisten normien mukaisesti elämässään, eli kihlautunut nuoruudenrakkautensa kanssa, mennyt naimisiin, ostanut omistusasunnon jne. Koko paketti on jo hallussa 27-vuotiaana. Hän on aina ollut ns. kodin hengetär, eli tykännyt leipoa ja laittaa kotia. Kuitenkin hänen elämässään on ollut myös muita mielenkiinnon kohteita ja hän on ainakin näennäisesti ollut kiinnostunut myös ympäröivästä maailmasta ja on ollut mukavaa seuraa ystäväpiirissä.
Koska elämässä kaikki on mennyt mukavasti, täydentyi onni tottakai myös yhteisellä lapsella, joka syntyi viime syksyn alkupuolella.
Ymmärrän mainiosti, että lapsen saaminen ja äidiksi tuleminen muuttavat elämää suunnattomasti. Ymmärrän, että tuore äiti ajautuu joksikin aikaa sellaiseen vauvakuplaan, eikä siinä olekaan mitään pahaa.
Viime aikoina olen vaan alkanut olla huolissani ystävyydestämme, koska tuntuu, että ystäväni on TODELLA syvällä siellä omassa vaaleanpunaisessa kuplassaan. Kaikki hänen mielenkiinnon kohteensa ympäröivästä maailmasta ovat hävinneet, tärkeintä on olla vain vaimo ja äiti. Tätä hän jaksaa painottaa usein. Jopa instagramin biosta hän poisti kaikki pitkät listaukset ja kuvaukset itsestään ja kirjoitti tilalle ”mom and wife”.
Nykyään hän ei jaksa kuunnella yhtään, mitä esim. itsellä on sanottavana ja ylipäätään tuntuu, että jos puhun jotain omasta elämästäni tai intohimon kohteistani (harrastukset, omat kuulumiseni, iloni, huoleni, maailman tapahtumat, sarjat, elokuvat, kirjat, tapahtumat...), hän avoimesti huokailee, voivottelee ja tuo kaikilla eleillään ja sanoillaan ilmi, että kaikki mitä juuri suustani päästin, on turhaa. Lisäksi hän on alkanut sääliä kaikkea normaalia elämääni kuuluvaa, kuten kaupassa käyntiä, syömistä, elokuvien katsomista, lenkkeilyä, lukemista, ym. koska kaikki nämä elämän normaalit askareet teen YKSIN. (Olen vapaaehtoisesti sinkku. Parisuhteessa ollut, mutta ei ole välttämättä minun juttuni.)
Tuntuu, että itselläni ei ole ihmisarvoa eikä mitään kiinnostavaa jaettavaa elämästäni lainkaan, kun toinen muljauttelee silmiään ja huokailee kyllästyneesti. Ei tee oikein mieli enää edes nähdä, kun joka kerta tuloksena on fiilis, että elämäni on jotenkin huonompaa. Itse en koe elämääni jotenkin vähempiarvoisemmaksi, miksi siis pitäisi kenenkään muunkaan? Minua ei tosiaan jakseta kuunnella, mutta minun pitäisi kuitenkin jaksaa vastavuoroisesti olla innoissani lukuisista baby showereista ja kavereiden kihlautumisista ja heidän hääsuunnitteluistaan. Jos en intopinkeänä hihku riemusta, se tulkitaan kateudeksi ja katkeruudeksi.
Eli siis, hyvät ihmiset! Kertokaapa omia vastaavia kokemuksia vai kuulostiko äskeinen täysin heprealta? Jos sinulla on lapsia, oletko kokenut tällaisen muutoksen vai puhkesiko vauvakupla jo aiemmin? Muilla ystävilläni ei tosiaan vielä ole lapsia, joten tämä on nyt ainoa tapaus, joka perustuu omaan kokemuspiiriini. Toivon todella, ettei elämänmeno muutu tällaiseksi myös muiden ystävien kohdalla tulevaisuudessa.
Kiitos kun jaksoit lukea!
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
QR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää tulla kommentoimaan, jos ei jaksa lukea?
Koska halusin vastata mutta eihän tommosta käsittämätöntä tekstimöhkälettä jaksa kukaan lukea.
Ja kyllä, lapset muuttavat elämää ja moni asia tuntuu tosi pieneltä ja turhalta.
Ehhehhee, jos tuo on käsittämätön tekstimöhkäle, niin koulut ovat sinulla varmaan aikoinaan jääneet aika vähiin. Ap:n teksti oli vielä hyvin järjesteltyä ja tauotettua sopivan mittaisin kappalejaoin, joten ei normaalilla lukutaidolla varustetulla ihmisellä pitäisi olla mitään ongelmaa selvitä siitä. Mutta tätäkin mielenkiintoisempaa on se, että haluat kuitenkin vastata, vaikka et lukenut aloitusta! :D Miten voi vastata, jos ei lue kysymystä?
Anteeksi ap:lle OT. Oli vaan pakko ihmetellä näitä laiskiaisia, joille kuuden kappaleen mittainen aloitus on aivan ylivoimainen lukusuoritus.
Olen maisteri, pääaine viestintä.
Tuo oli tekstimöhkäle. Hahmoton, raskas ja kömpelö.
Ja kyllä minä kysymyksen luin. En vaan jaksanut kahlata tuota paasausta kovin pitkälle. Hyvin raskas ihminen tämä ap.
Ap esittää neljä kysymystä:
1. Kun nainen saa lapsen... tapahtuuko näin kaikille?
2. Itse en koe elämääni jotenkin vähempiarvoisemmaksi, miksi siis pitäisi kenenkään muunkaan?
3. Kuulostiko äskeinen täysin heprealta?
4. Jos sinulla on lapsia, oletko kokenut tällaisen muutoksen vai puhkesiko vauvakupla jo aiemmin?
Vastauksesi oli: "Ja kyllä, lapset muuttavat elämää ja moni asia tuntuu tosi pieneltä ja turhalta". Mihin kysymykseen olit vastaavinasi ja miten pystyit vastaamaan siihen lukematta ap:n tekstiä?
Onko viestinnän maisterilta päässyt käsite "konteksti" unohtumaan?
Nro 16
Lisää täyttä mössöä, ap/16.
Lapset muuttsvat elämän eikä sittwn enää jaksa tyhmiä ihmisiä eikä paskanjauhantaa olemattomuuksista.
Pesu/lapsiveden mukana menee näemmä myös kirjoitustaito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää sama aloitus ilmestyy tänne tasaisin väliajoin. Boooring.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
QR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää tulla kommentoimaan, jos ei jaksa lukea?
Koska halusin vastata mutta eihän tommosta käsittämätöntä tekstimöhkälettä jaksa kukaan lukea.
Ja kyllä, lapset muuttavat elämää ja moni asia tuntuu tosi pieneltä ja turhalta.
Ehhehhee, jos tuo on käsittämätön tekstimöhkäle, niin koulut ovat sinulla varmaan aikoinaan jääneet aika vähiin. Ap:n teksti oli vielä hyvin järjesteltyä ja tauotettua sopivan mittaisin kappalejaoin, joten ei normaalilla lukutaidolla varustetulla ihmisellä pitäisi olla mitään ongelmaa selvitä siitä. Mutta tätäkin mielenkiintoisempaa on se, että haluat kuitenkin vastata, vaikka et lukenut aloitusta! :D Miten voi vastata, jos ei lue kysymystä?
Anteeksi ap:lle OT. Oli vaan pakko ihmetellä näitä laiskiaisia, joille kuuden kappaleen mittainen aloitus on aivan ylivoimainen lukusuoritus.
Olen maisteri, pääaine viestintä.
Tuo oli tekstimöhkäle. Hahmoton, raskas ja kömpelö.
Ja kyllä minä kysymyksen luin. En vaan jaksanut kahlata tuota paasausta kovin pitkälle. Hyvin raskas ihminen tämä ap.
Ap esittää neljä kysymystä:
1. Kun nainen saa lapsen... tapahtuuko näin kaikille?
2. Itse en koe elämääni jotenkin vähempiarvoisemmaksi, miksi siis pitäisi kenenkään muunkaan?
3. Kuulostiko äskeinen täysin heprealta?
4. Jos sinulla on lapsia, oletko kokenut tällaisen muutoksen vai puhkesiko vauvakupla jo aiemmin?
Vastauksesi oli: "Ja kyllä, lapset muuttavat elämää ja moni asia tuntuu tosi pieneltä ja turhalta". Mihin kysymykseen olit vastaavinasi ja miten pystyit vastaamaan siihen lukematta ap:n tekstiä?
Onko viestinnän maisterilta päässyt käsite "konteksti" unohtumaan?
Nro 16
Lisää täyttä mössöä, ap/16.
Lapset muuttsvat elämän eikä sittwn enää jaksa tyhmiä ihmisiä eikä paskanjauhantaa olemattomuuksista.
Pesu/lapsiveden mukana menee näemmä myös kirjoitustaito.
Ai oliko sillä ap:llä siis nyt sitten lapsia? Sekö on selitys tolle mössönsössölle?
QR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää tulla kommentoimaan, jos ei jaksa lukea?
Koska halusin vastata mutta eihän tommosta käsittämätöntä tekstimöhkälettä jaksa kukaan lukea.
Ja kyllä, lapset muuttavat elämää ja moni asia tuntuu tosi pieneltä ja turhalta.
Ehhehhee, jos tuo on käsittämätön tekstimöhkäle, niin koulut ovat sinulla varmaan aikoinaan jääneet aika vähiin. Ap:n teksti oli vielä hyvin järjesteltyä ja tauotettua sopivan mittaisin kappalejaoin, joten ei normaalilla lukutaidolla varustetulla ihmisellä pitäisi olla mitään ongelmaa selvitä siitä. Mutta tätäkin mielenkiintoisempaa on se, että haluat kuitenkin vastata, vaikka et lukenut aloitusta! :D Miten voi vastata, jos ei lue kysymystä?
Anteeksi ap:lle OT. Oli vaan pakko ihmetellä näitä laiskiaisia, joille kuuden kappaleen mittainen aloitus on aivan ylivoimainen lukusuoritus.
Mutta kun se oli sellaista itsekästä minä minä ruikutusta. Muoto ei auta kun sisältö on pskaa. Ensimmäisen kappaleen jälkeen oli sympatiat täysin tämän lapsensaaneen tyypin puolella.-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
QR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää tulla kommentoimaan, jos ei jaksa lukea?
Koska halusin vastata mutta eihän tommosta käsittämätöntä tekstimöhkälettä jaksa kukaan lukea.
Ja kyllä, lapset muuttavat elämää ja moni asia tuntuu tosi pieneltä ja turhalta.
Ehhehhee, jos tuo on käsittämätön tekstimöhkäle, niin koulut ovat sinulla varmaan aikoinaan jääneet aika vähiin. Ap:n teksti oli vielä hyvin järjesteltyä ja tauotettua sopivan mittaisin kappalejaoin, joten ei normaalilla lukutaidolla varustetulla ihmisellä pitäisi olla mitään ongelmaa selvitä siitä. Mutta tätäkin mielenkiintoisempaa on se, että haluat kuitenkin vastata, vaikka et lukenut aloitusta! :D Miten voi vastata, jos ei lue kysymystä?
Anteeksi ap:lle OT. Oli vaan pakko ihmetellä näitä laiskiaisia, joille kuuden kappaleen mittainen aloitus on aivan ylivoimainen lukusuoritus.
Olen maisteri, pääaine viestintä.
Tuo oli tekstimöhkäle. Hahmoton, raskas ja kömpelö.
Ja kyllä minä kysymyksen luin. En vaan jaksanut kahlata tuota paasausta kovin pitkälle. Hyvin raskas ihminen tämä ap.
Ap esittää neljä kysymystä:
1. Kun nainen saa lapsen... tapahtuuko näin kaikille?
2. Itse en koe elämääni jotenkin vähempiarvoisemmaksi, miksi siis pitäisi kenenkään muunkaan?
3. Kuulostiko äskeinen täysin heprealta?
4. Jos sinulla on lapsia, oletko kokenut tällaisen muutoksen vai puhkesiko vauvakupla jo aiemmin?
Vastauksesi oli: "Ja kyllä, lapset muuttavat elämää ja moni asia tuntuu tosi pieneltä ja turhalta". Mihin kysymykseen olit vastaavinasi ja miten pystyit vastaamaan siihen lukematta ap:n tekstiä?
Onko viestinnän maisterilta päässyt käsite "konteksti" unohtumaan?
Nro 16
Mitä tässä yritetään sanoa, ap/16?
Jos olet tuo itseään viestinnän maisteriksi tituleeraava kirjoittaja, osaat vastata kysymyksiini. Jos olet joku muu, annetaanpa vain olla.
Nro 16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli mieleen serkkuni, joka ei kylläkään ole synnyttänyt hiljattain, mutta hän tuli uskoon hyvin voimallisesti. Sen jälkeen hänen kanssaan on ollut vaikea jutella, koska kaikki palaa aina yhteen aiheeseen. Lisäksi hän ei juurikaan jaksa teeskennellä, että ns. maalliset jutut häntä kiinnostaisivat. Hän on sangen aktiivinen kristitty, joka evankelioi toisiakin.
Itsekin keskustelen hengellisistä asioista mielelläni, aihepiiri jopa kiinnostaa. Silti tuntuu vaikealta, kun kaikki omat keskustelunavaukset sivuutetaan nopeasti. Tavallaan ymmärrän häntä, kyse on samasta asiasta jonka äidit täällä ovat kertoneet: vanha elämä tuntuu toisarvoiselta ja pieneltä. Mutta keskustelukumppanille voi olla raskasta.
Toisaalta - jos serkkuni ei olisi uskossa, hän varmaankin hehkuttaisi lapsesta (ei enää pieni) ja kodinhoidosta. Hän on sitä lajia, jonka elämän täyttää aina jokin suuri teema josta muidenkin pitää saada osansa.
Niin ja viesti nro 41 unohdin kirjoittaa vielä, että terveisin ap.
Kävi kyllä varmaan selväksi kuitenkin.
Mukavaa, että keskustelua on syntynyt näinkin paljon. Kiitos siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää sama aloitus ilmestyy tänne tasaisin väliajoin. Boooring.
Oisko ollut pari viikkoa sitten viimeksi?
Mistä ne äidit haluaisivat jutella, jotka ovat ymmärtäneet elämän tarkoituksen ja kaikkien muiden asiat ovat turhia? Vauvan kakan väristä seuraavat 20 vuotta? Vaikka vähän v*ttuilin, haluisin silti aidosti kuulla vastauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulle kyllä noin käynyt aikoinaan, siitä onkin jo yli 20 v aikaa kun sain esikoisen. Ensimmäiset viikot elin kyllä vauvakuplassa, eikä mikään muu kiinnostanut kuin tuo maailman ihanin asia, oma vauva. Kaikki muu menetti merkityksensä ihan täydellisesti ja tuntui vaikealta ymmärtää, miten ennen oli kiinnostunut monenlaisista asioista, en siis yhtään kaivannut mitään muuta kuin sitä ihanaa vauvaelämää, olin järisyttävän onnellinen. Mutta vähitellen elämään alkoi tulla muutakin taas, oli kiva käydä lenkillä, tavata ystäviä, lukea kirjaa samalla kun imetti, kesän koittaessa oli ihanaa mennä puutarhaa kuopsuttelemaan jnejne. Toisen ja kolmannen lapsen jälkeen ei näin selvää vauvakuplaa ollut, koska oli pakko tehdä kotitöitä, viedä isompia leikkipuistoon, kerhoon, kavereille jne.
En koe, että lapset olisivat millään tavalla vähentäneet kiinnostuksen kohteina, vaan täysin päinvastoin, elämästä tuli vaan tietyltä osin paljon rikkaampaa. Mutta se on tosiasia, että siinä vaiheessa kun lapset olivat pieniä ei kyllä ne lapsettomien jutut kiinnostaneet ollenkaan. Myöhemmin olen taas ollut enemmän tekemisissä myös lapsettomien ystävieni kanssa, vaikka ei heidän kanssaan tietenkään ihan yhtä paljon ole puhumista kuin perheellisten. Ja heillä tahtoo olla sitten niin pinnalla ne omat jutut, jotka eivät niinkään kiinnosta, yhdellä koirat on tärkeintä elämässä (mikä ei minua haittaa tietenkään) ja en millään meinaa jaksaa kuunnella tuntikausia koirajuttuja ja katsoa kuvia ja videoita koirista. Meilläkin on koira, mutta se on vain osa elämää. Toisella samassa asemassa on kissat ja kolmannella himokuntoilu. Itse pyrin välttämään lapsistani puhumista, mutta tottakai aina jossain vilahtaa lapsetkin .Enhän voi kertoa esim. joulusta, ellen kerro jotain lapsistakin, mutta varon, etten ala seikkaperäisesti kertomaan vaikka heidän opiskeluistaan ja harrastuksistaan, koska olen huomannut, että ne ovat asioita, jotka kiinnostavat toisia äitejä, mutta ei lapsettomia.
Pahoittelen, jos tätä samaa asiaa on nyt useampaan otteeseen jauhettu täällä. En ole aktiivinen palstalla, joten en tiedä aiemmista läheltä liippaavista aloituksista. Koin, että vauva.fi voisi olla oikea paikka kuitenkin keskustella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tunnen paljon äitejä, joista yksikään ei ole tuollainen. Minusta ystäväsi kuulostaa ylipäätään vain itsekeskeiseltä ihmiseltä eikä kovin kivalta kaverilta.
Sen ymmärrän, että etenkin pienen lapsen kanssa iso osa omista ajatuksista pyörii lapsen ympärillä ja voi olla suuri kiusaus puhua pälättää lapsesta jatkuvasti. Olen kuitenkin itse tietoisesti kiinnittänyt huomiota siihen, että en mainitse ääneen jokaista lapseen liittyvää ajatusta ja mielleyhtymää kavereille jutellessa, vaan pysyn enimmäkseen muissa aiheissa. Toki kuulumiset kerron ihan normaalisti.
Sitä en ymmärrä yhtään, että lapsen saamisen jälkeen ruvetaan vähättelemään lapsetonta elämää ja kuvittelemaan, että kaikki muu on jotenkin merkityksetöntä. Itselleni lapseni on tärkeintä maailmassa, mutta yhtä lailla joku toinen voi löytää täyttymystä ja merkityksellisyyttä muualta.
Eli summa summarum, mielestäni ystäväsi käytös ei liity äitiyteen vaan on ihan ehtaa moukkamaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ne äidit haluaisivat jutella, jotka ovat ymmärtäneet elämän tarkoituksen ja kaikkien muiden asiat ovat turhia? Vauvan kakan väristä seuraavat 20 vuotta? Vaikka vähän v*ttuilin, haluisin silti aidosti kuulla vastauksen.
Lapset kasvaa ja jokaiseen ikäkauteen kuuluu omat ilonsa ja ongelmansa. Puheen aiheet muuttuu kulloinkin niiden ajankohtaisten asioiden mukaan. Ei siinä jonkun sinkkumuijan brunssit ja hoidot paljoa kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ne äidit haluaisivat jutella, jotka ovat ymmärtäneet elämän tarkoituksen ja kaikkien muiden asiat ovat turhia? Vauvan kakan väristä seuraavat 20 vuotta? Vaikka vähän v*ttuilin, haluisin silti aidosti kuulla vastauksen.
Lapset kasvaa ja jokaiseen ikäkauteen kuuluu omat ilonsa ja ongelmansa. Puheen aiheet muuttuu kulloinkin niiden ajankohtaisten asioiden mukaan. Ei siinä jonkun sinkkumuijan brunssit ja hoidot paljoa kiinnosta.
Kuulostat tosi ikävältä ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
QR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää tulla kommentoimaan, jos ei jaksa lukea?
Koska halusin vastata mutta eihän tommosta käsittämätöntä tekstimöhkälettä jaksa kukaan lukea.
Ja kyllä, lapset muuttavat elämää ja moni asia tuntuu tosi pieneltä ja turhalta.
Ehhehhee, jos tuo on käsittämätön tekstimöhkäle, niin koulut ovat sinulla varmaan aikoinaan jääneet aika vähiin. Ap:n teksti oli vielä hyvin järjesteltyä ja tauotettua sopivan mittaisin kappalejaoin, joten ei normaalilla lukutaidolla varustetulla ihmisellä pitäisi olla mitään ongelmaa selvitä siitä. Mutta tätäkin mielenkiintoisempaa on se, että haluat kuitenkin vastata, vaikka et lukenut aloitusta! :D Miten voi vastata, jos ei lue kysymystä?
Anteeksi ap:lle OT. Oli vaan pakko ihmetellä näitä laiskiaisia, joille kuuden kappaleen mittainen aloitus on aivan ylivoimainen lukusuoritus.
Olen maisteri, pääaine viestintä.
Tuo oli tekstimöhkäle. Hahmoton, raskas ja kömpelö.
Ja kyllä minä kysymyksen luin. En vaan jaksanut kahlata tuota paasausta kovin pitkälle. Hyvin raskas ihminen tämä ap.
Ahaa nyt ymmärrän miksi viestinnän ihmisiä on paljon työttömänä. Taitavat olla juuri niitä, joilla ei oppi ole mennyt perille ja tulevat kateellisuuspäissään arvostelemaan muiden hyviä tekstejä vauva.fi palstalla. Mind blown!
No tää nyt on yhtä hölmö kysymys kuin se, että "käykö kaikille lapsettomille ajan kanssa niin, että vain oma itse kiinnostaa, koska mun kaverilleni on näin käynyt". Mun kaveri tosiaan on lapseton yli 40 v ja puhuu lähinnä itsestään, työstään, v-mäisistä työkavereistaan, typerästä pomostaan, omista sairauksistaan ja vaivoistaan, miehensä töppäilyistä jne. Eipä oo tullut mieleen, että on siksi tuollainen, että hänellä ei ole lapsia, mutta voisiko se sitten olla niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
QR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää tulla kommentoimaan, jos ei jaksa lukea?
Koska halusin vastata mutta eihän tommosta käsittämätöntä tekstimöhkälettä jaksa kukaan lukea.
Ja kyllä, lapset muuttavat elämää ja moni asia tuntuu tosi pieneltä ja turhalta.
Ehhehhee, jos tuo on käsittämätön tekstimöhkäle, niin koulut ovat sinulla varmaan aikoinaan jääneet aika vähiin. Ap:n teksti oli vielä hyvin järjesteltyä ja tauotettua sopivan mittaisin kappalejaoin, joten ei normaalilla lukutaidolla varustetulla ihmisellä pitäisi olla mitään ongelmaa selvitä siitä. Mutta tätäkin mielenkiintoisempaa on se, että haluat kuitenkin vastata, vaikka et lukenut aloitusta! :D Miten voi vastata, jos ei lue kysymystä?
Anteeksi ap:lle OT. Oli vaan pakko ihmetellä näitä laiskiaisia, joille kuuden kappaleen mittainen aloitus on aivan ylivoimainen lukusuoritus.
Olen maisteri, pääaine viestintä.
Tuo oli tekstimöhkäle. Hahmoton, raskas ja kömpelö.
Ja kyllä minä kysymyksen luin. En vaan jaksanut kahlata tuota paasausta kovin pitkälle. Hyvin raskas ihminen tämä ap.
Ahaa nyt ymmärrän miksi viestinnän ihmisiä on paljon työttömänä. Taitavat olla juuri niitä, joilla ei oppi ole mennyt perille ja tulevat kateellisuuspäissään arvostelemaan muiden hyviä tekstejä vauva.fi palstalla. Mind blown!
Ai niinku tää tuhannes kateellinen tajunnanvirtavuodatus siitä, miten ”ystävä” (jota tässä panetellaan takanapäin) ei enää lapsen saatuaan jaksa keskittyä pohtimaan sitä, mitä ap on syönyt aamupalaksi ja mitä hän on ostanut marketista - ja tästä vedetään johtopäätös, että kaikki äidit muuttuu tylsiksi lapsen saatuaan, eivätkä siten jaksa keskustella enää näistä hyperkiinnostavista aiheista kuten maksamakkara ja tarjousparsa.
Mnd blown.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ne äidit haluaisivat jutella, jotka ovat ymmärtäneet elämän tarkoituksen ja kaikkien muiden asiat ovat turhia? Vauvan kakan väristä seuraavat 20 vuotta? Vaikka vähän v*ttuilin, haluisin silti aidosti kuulla vastauksen.
Lapset kasvaa ja jokaiseen ikäkauteen kuuluu omat ilonsa ja ongelmansa. Puheen aiheet muuttuu kulloinkin niiden ajankohtaisten asioiden mukaan. Ei siinä jonkun sinkkumuijan brunssit ja hoidot paljoa kiinnosta.
En kuulu niihin sinkkuihin, jotka ilottelevat sängystä toiseen enkä yhden yhtä instagram-kelpoista brunssia ole elämäni aikana nauttinut.
Omat kiinnostuksen kohteeni ja näin ollen puheenaiheeni liittyvät ihan perusasioihin ja elämään. Pinnallisuus on asia, jolle en anna paljonkaan arvoa. Näin ollen olen kokenut oudoksi, että juttuni tuntuvat typeriltä ja säälittäviltä.
Ap
Tännehän oli tullut paljon vastauksia, kiitos siitä!
Asiattomat kommentit voi jättää omaan arvoonsa.
Voin aivan käsi sydämellä todeta, että katkera tai kateellinen en ole, päinvastoin!
Mutta vastavuoroisuuden nimessä toivoisin myös kiinnostusta tai ainakin kuuntelevaa korvaa myös omille kuulumisilleni. Eikös tuo liene reilua, kun itsekin kuitenkin kyselen vauva-arjen asioista ja kuuntelen kuulumiset, vaikka ne eivät omaa elämää varsinaisesti kosketakaan. Ystäviähän tässä joka tapauksessa ollaan. Eivät kaikki aiemmatkaan keskustelut ole menneet kiinnostuksen kohteiden puolesta yksiin, mutta ystävyyden nimissä sitä haluaa kuunnella ja kyselläkin, kun toinen jostain puhuu.
Joku uumoili, että olen pissis, jonka jorinat eivät kiinnosta, mutta ihan pidän itseäni kyllä tolkun ihmisenä. Maisterin paperit löytyvät myös omasta taskusta, vaikkakaan niillä ei nyt tässä maailmassa mitään älykkyyttä mitata tai pistetä ihmisiä paremmuusjärjestykseen.