Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Anoppi jakelee lapsemme vaatteet toisile lapsenlapsilleen!

Vierailija
29.04.2019 |

Olemme noin keskituloinen lapsiperhe. Rahaa on ruokaan ja laskuihin, mutta ei mihinkään erityiseen luxukseen koska elämme säästeliäästi.

Mulle on silti aina ollut tärkeää pukea lapseni hyvin, siististi ja vuodenajanmukaisesti: siksi olen säästänyt ja ostanut kotihoidontuellani lapsille nättejä vaatteita joita pidetään ja huolletaan hyvin ja lapsen kasvaessa myydään eteenpäin, usemmiten nettikirppiksillä. Tällä rahalla saan osittain kustannettua lapsille isommat vaatteet.

Tai näin siis ajattelin. Anoppi nimittäin on alkanut nyt ominpäin jakelemaan lapsiemme ”pieniksi käyviä” vaatteita toisen poikansa (sen suosikin) lapsille. Kyse ei ole kerrasta eikä kahdestakaan, vaan useammasta. Eikä nyt puhuta jostakin paidasta ja housuista vaan laadukkaista, arvokkaista ulkoiluasuista.

En tiedä mitä pitäisi tehdä. Ei me olla niin rikkaita, että meillä on varaa jaella hyväkuntoisia ulkovaatteita ilmaiseksi meitä taloudellisesti varakkaammille ihmisille, oli ne sitten sukulaisia tai ei. Olin ajatellut rahoittavani seuraavan kauden asut edes osittain noiden nykyisten myyntituloilla, mutta anoppi tuhosi nyt senkin suunnitelman.

Mitä puen meidän lapsille ja millä rahalla? Kyse on periaatteesta: ei me voida olla loputon kuppauksen kohde josta muut anopin jälkeläiset hyötyvät!
Anoppi tuntuu huolehtivan vain toisen poikansa lapsista ja näiden vaatetuksesta, pitäisikö meidän mennä pyytämään häneltä ratkaisua ongelmaan jonka hän itse on meille aiheuttanut?!?

Kommentit (111)

Vierailija
101/111 |
30.04.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mites, jos ensi kerralla anopilla käydessänne alat kylmän viileästi tutkimaan anopin perintöhopeita/koriste-esineitä jne, vähän ehkä jotain keräisit mukaasi ja tuumaisit, että "tämähän sopii tosi mukavasti meidän olkkariin - kun ethän sinä tällä edes mitään tee."

Siinä vaiheessa, kun anoppi kilahtaisi, voisit viattomasti tiedustella, että eikö kyseinen menettely olekaan suvussa yleistä, kun ainakin teiltä tuppaa lastenvaatteet katoamaan kysymättä.

Kannatan tätä toimintatapaa!

Vierailija
102/111 |
30.04.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miten anoppi pääsee käsiksi lasten vaatteisiin?

Ihan kyläreissuilla. Sopivasti tonkii ja tutkii eteisessä lasten vaatteiden kokolappuja ja mietiskelee ääneen, että ”tämähän on ihan sopiva X:lle”. On myös kaksi kertaa ollut parin tunnin ajan lapsenvahtina (kävin neuvolassa ja hammaslääkärissä) & sillä aikaa oli inventoinut tietämättäni toisen pojan lapsille sopivat vaatteet mukaansa, lupaa kysymättä!! Pitää sitä itsestäänselvänä oikeutena.

Mutta se tavaravirta ei ikinä liiku toiseen suuntaan! Ainoastaan meiltä poispäin.

Ymmärrän että omia rahojaan säästääkseen anoppi tuota tekee: muuten joutuisi varmaan ostamaan ne samat vaatteet omilla rahoillaan, hän kun tykkää kilpavarustella tätä toisen pojan perhettä. Me puolestaan ollaan aina oltu ihan omillaan, anoppi sanojensa mukaan välttelee materialismia, mutta ilmeisesti VAIN meidän ollessa kyseessä. Toisen poikansa lapset hukutetaan materiaan, joista osa on meidän materiaamme.

Kaksi asiaa.

Yksi: sano anopille. Että teillä ostetaan seuraavat kausivaatteet edellisten pieneksi jääneiden myyntituloilla. Että hän ei saa ottaa teiltä vaatteita mukaansa lupaa kysymättä. Jos et ole aiemmin sanonut asiasta hänelle, en vaatisi ekan mokan jälkeen vahingonkorvauksia. Jokainen saa töpätä kerran, muttei enää toiste.

Kaksi: älä pyydä anoppia lapsenvahdiksi. Sovi hammaslääkäri niin, että miehesi voi sen ajan katsoa lapsia. Lienee parempi idea muutoinkin, koska et selvästikään PIDÄ anopistasi, vaan suorastaan olet katkera hänen suhtautumisestaan mieheesi ja perheeseenne.

Puhuminen ääneen auttaa kummasti ratkaisemaan ongelmat ja vähentämään stressiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
103/111 |
30.04.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pасслабиться tоварищ!

Vierailija
104/111 |
30.04.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieleen tulee vanha tarina.

Kaveri meni keväällä kovien pakkasten aikaan tyhjäämään kesämökin ulkovessaa. Käytössä oli Muuli-perävaunu. Kippasi umpijäisen pissakakkamöhkäleen mukanaan tuomaansa isoon pahvilaatikkoon, jossa oli ollut Finluxin telkku. Matkalla kakkipaketin loppusijoituspaikalle hän pysähtyi huoltamoon kahville. Puoleen väliin kun oli kupin juonut ryntäsi huoltoasemalle äijä, joka kyseli: "Hei kellä oli se Finluxin telkkari peräkärrissä? Tossa oli bussillinen venäläisiä ja ne nosti sen sinne bussin matkatavaratilaan ja kaasutti pois..."

Sain vuosisadan naurut! :D Kiitos päiväni piristyksestä! Näitä saisi kuulla lisääkin. Onkohan tälläisille omaa ketjua?

On. Urbaanilegendat tms. Ylläoleva tarina on jo kerrottu siellä.

Pасслабиться tоварищ!

Vierailija
105/111 |
30.04.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerro anopille, että mitä vaatteet maksavat uutena ja että saat niistä vielä niin ja niin paljon, joilla rahoitat seuraavan kauden ostoksia. Ehkäpä anoppi ei hahmota ulkovaatteiden hintoja.

Vierailija
106/111 |
30.04.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten anoppi pääsee käsiksi lasten vaatteisiin?

Ihan kyläreissuilla. Sopivasti tonkii ja tutkii eteisessä lasten vaatteiden kokolappuja ja mietiskelee ääneen, että ”tämähän on ihan sopiva X:lle”. On myös kaksi kertaa ollut parin tunnin ajan lapsenvahtina (kävin neuvolassa ja hammaslääkärissä) & sillä aikaa oli inventoinut tietämättäni toisen pojan lapsille sopivat vaatteet mukaansa, lupaa kysymättä!! Pitää sitä itsestäänselvänä oikeutena.

Mutta se tavaravirta ei ikinä liiku toiseen suuntaan! Ainoastaan meiltä poispäin.

Ymmärrän että omia rahojaan säästääkseen anoppi tuota tekee: muuten joutuisi varmaan ostamaan ne samat vaatteet omilla rahoillaan, hän kun tykkää kilpavarustella tätä toisen pojan perhettä. Me puolestaan ollaan aina oltu ihan omillaan, anoppi sanojensa mukaan välttelee materialismia, mutta ilmeisesti VAIN meidän ollessa kyseessä. Toisen poikansa lapset hukutetaan materiaan, joista osa on meidän materiaamme.

Kaksi asiaa.

Yksi: sano anopille. Että teillä ostetaan seuraavat kausivaatteet edellisten pieneksi jääneiden myyntituloilla. Että hän ei saa ottaa teiltä vaatteita mukaansa lupaa kysymättä. Jos et ole aiemmin sanonut asiasta hänelle, en vaatisi ekan mokan jälkeen vahingonkorvauksia. Jokainen saa töpätä kerran, muttei enää toiste.

Kaksi: älä pyydä anoppia lapsenvahdiksi. Sovi hammaslääkäri niin, että miehesi voi sen ajan katsoa lapsia. Lienee parempi idea muutoinkin, koska et selvästikään PIDÄ anopistasi, vaan suorastaan olet katkera hänen suhtautumisestaan mieheesi ja perheeseenne.

Puhuminen ääneen auttaa kummasti ratkaisemaan ongelmat ja vähentämään stressiä.

no eihän tuo ole ollut mikään moka, vaan varkaus. Luulisi, että mummoikään mennessä tietää eron oman ja muiden omaisuuden välillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
107/111 |
30.04.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jännnityksellä odotan jo seuraavaa "Anoppi tekee" -aloitusta.

Vierailija
108/111 |
30.04.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kerro anopille, että mitä vaatteet maksavat uutena ja että saat niistä vielä niin ja niin paljon, joilla rahoitat seuraavan kauden ostoksia. Ehkäpä anoppi ei hahmota ulkovaatteiden hintoja.

Tätä minäkin mietin. Oletteko koskaan jutelleet anopin kanssa lastentarvikkeiden hinnasta tai omasta rahatilanteestanne?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
109/111 |
30.04.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en tätä tarinaa usko.  Kunhan on taas yksi anoppijuttu lisänä.  Aina se on anoppi kukas muukaan.  

Tarinalla saattaa tietenkin olla jonkinlainen alkujuju.  Lapsen joku vaate on ollut syystä tai toisesta anoppilassa, lapsi tai lapsen vanhemmat ei ole sitä aikoihin kyselleet, ja anoppi onkin sitten antanut sen pois toiselle lapsenlapselleen, koska on arvellut sen olleen jo pieneksi jäänyt tai että sitä ei vain enää kaivata.

Esimerkiksi näin.  Muutahan ei tarvita.  Sen jälkeen anoppi onkin yksi lapsen vaatteiden alituinen anastaja ja eteenpäin lahjoittava.  

Muistan kun itse olin nuori miniä ja äiti.  Anoppi oli tehnyt vauvalleni ihanan kauniin vaunupeiton.  Kesällä käytettiin sitä lapsen alustana, kun istuskeltiin pihassa ja oltiin anoppilassa pitemmän aikaa.  Vaunuja ei enää lapsella käytetty.  Kun lähdettiin pois, peitto jäi vahingossa anoppilaan.  Enkä sitä siinä suuremmin kaipaillut, ajattelin, että kyllähän se siellä säilyy.  No seuraavana vuonna se sitten olikin laitettu miehen tyttären uuden vauvan vaunupeitoksi.  En kehdannut vaatia sitä meille takaisin, kun se oli alun perin anopin tekemä.  Joten kiertoon meni, vaikka olin ajatellut ottaa sen talteen muistoksi lapseni vauva-ajasta.  

Vähän vinoja ajatuksia minullakin oli anopista sen takia, mutta mitään muuta vastaavaa ei enää koskaan tapahtunut, enkä halunnut siitä mitään numeroa tehdä.  Mutta jos olisi ollut vauvapalstoja minne kirjoitella, niin ehkä minäkin vihapäissäni olisin saattanut sinne mieltäni purkaa ja väittää anoppia tavaroitten varastajaksi jne.   Nyt tajuan senkin, että ei anoppi olisi ikinä antanut mitään peittoa tai vaatetta eteenpäin, jos se ei olisi ollut hänen itsensä tekemä ja siinä mielessä hänen vallassaan antaa se vaikka eteenpäinkin.  Ja olisinhan minäkin voinut napakasti vain vaatia peittoa takaisin itselleni, mutta kun vain mielessäni myrtyilin, niin oma vikanipa oli.

Vierailija
110/111 |
18.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä en tätä tarinaa usko.  Kunhan on taas yksi anoppijuttu lisänä.  Aina se on anoppi kukas muukaan.  

Tarinalla saattaa tietenkin olla jonkinlainen alkujuju.  Lapsen joku vaate on ollut syystä tai toisesta anoppilassa, lapsi tai lapsen vanhemmat ei ole sitä aikoihin kyselleet, ja anoppi onkin sitten antanut sen pois toiselle lapsenlapselleen, koska on arvellut sen olleen jo pieneksi jäänyt tai että sitä ei vain enää kaivata.

Esimerkiksi näin.  Muutahan ei tarvita.  Sen jälkeen anoppi onkin yksi lapsen vaatteiden alituinen anastaja ja eteenpäin lahjoittava.  

Muistan kun itse olin nuori miniä ja äiti.  Anoppi oli tehnyt vauvalleni ihanan kauniin vaunupeiton.  Kesällä käytettiin sitä lapsen alustana, kun istuskeltiin pihassa ja oltiin anoppilassa pitemmän aikaa.  Vaunuja ei enää lapsella käytetty.  Kun lähdettiin pois, peitto jäi vahingossa anoppilaan.  Enkä sitä siinä suuremmin kaipaillut, ajattelin, että kyllähän se siellä säilyy.  No seuraavana vuonna se sitten olikin laitettu miehen tyttären uuden vauvan vaunupeitoksi.  En kehdannut vaatia sitä meille takaisin, kun se oli alun perin anopin tekemä.  Joten kiertoon meni, vaikka olin ajatellut ottaa sen talteen muistoksi lapseni vauva-ajasta.  

Vähän vinoja ajatuksia minullakin oli anopista sen takia, mutta mitään muuta vastaavaa ei enää koskaan tapahtunut, enkä halunnut siitä mitään numeroa tehdä.  Mutta jos olisi ollut vauvapalstoja minne kirjoitella, niin ehkä minäkin vihapäissäni olisin saattanut sinne mieltäni purkaa ja väittää anoppia tavaroitten varastajaksi jne.   Nyt tajuan senkin, että ei anoppi olisi ikinä antanut mitään peittoa tai vaatetta eteenpäin, jos se ei olisi ollut hänen itsensä tekemä ja siinä mielessä hänen vallassaan antaa se vaikka eteenpäinkin.  Ja olisinhan minäkin voinut napakasti vain vaatia peittoa takaisin itselleni, mutta kun vain mielessäni myrtyilin, niin oma vikanipa oli.

Tai anoppi ymmärsi ,että vaunupeittoa ei enää tarvita isolle lapselle. Ja kun peräänkään et kysellyt,tulkitsi peiton teille tarpeettomaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
111/111 |
18.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin miehen hyvätuloisen veljen perhe automaattisesti oletti että meidän lapsen kaikki tarvikkeet - syöttötuolit, turvakaukalot, vaunut, rattaat, lelut, vaatteet - menee seuraavaksi ihan ilmaiseksi heidän käyttöönsä.

Ei edes kysynyt, että paljonko pyydettäisiin niistä. Kun puhui hakevansa ne heille, sanoin, että olen myynyt jo netissä ja kirpparilla pois. Yritti vielä, että jos säästäisin heille nämä tämänhetkiset käytössä olleet, kun menevät sitten myöhemmin heillä.

Miten voi pitää itsestään selvänä, että saa rahanarvoista tavaraa ilmaiseksi, koska on sukulainen? Me olimme tuolloin opiskelijoita ja kituutettiin vähiä varojamme säästellen, että saatiin tarvikkeet hankituksi. Lisäksi minun vanhempani auttoivat rahallisesti näissä ostoksissa.

Mieheni veli vain matkusteli ja hassasi menemään kaikki, mitä tuli. Ja sitten luuli, että hakee vain lapselleen kamat meiltä.

”Me voitais ottaa toi X:n uusi pyörä sit ens kesäksi.”

Ai kauheeta! Mä niin näen tämän tulevan, kun mun sisko joskus saa lapsia :D

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme viisi neljä