Lue keskustelun säännöt.
Anoppi jakelee lapsemme vaatteet toisile lapsenlapsilleen!
29.04.2019 |
Olemme noin keskituloinen lapsiperhe. Rahaa on ruokaan ja laskuihin, mutta ei mihinkään erityiseen luxukseen koska elämme säästeliäästi.
Mulle on silti aina ollut tärkeää pukea lapseni hyvin, siististi ja vuodenajanmukaisesti: siksi olen säästänyt ja ostanut kotihoidontuellani lapsille nättejä vaatteita joita pidetään ja huolletaan hyvin ja lapsen kasvaessa myydään eteenpäin, usemmiten nettikirppiksillä. Tällä rahalla saan osittain kustannettua lapsille isommat vaatteet.
Tai näin siis ajattelin. Anoppi nimittäin on alkanut nyt ominpäin jakelemaan lapsiemme ”pieniksi käyviä” vaatteita toisen poikansa (sen suosikin) lapsille. Kyse ei ole kerrasta eikä kahdestakaan, vaan useammasta. Eikä nyt puhuta jostakin paidasta ja housuista vaan laadukkaista, arvokkaista ulkoiluasuista.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Ei me olla niin rikkaita, että meillä on varaa jaella hyväkuntoisia ulkovaatteita ilmaiseksi meitä taloudellisesti varakkaammille ihmisille, oli ne sitten sukulaisia tai ei. Olin ajatellut rahoittavani seuraavan kauden asut edes osittain noiden nykyisten myyntituloilla, mutta anoppi tuhosi nyt senkin suunnitelman.
Mitä puen meidän lapsille ja millä rahalla? Kyse on periaatteesta: ei me voida olla loputon kuppauksen kohde josta muut anopin jälkeläiset hyötyvät!
Anoppi tuntuu huolehtivan vain toisen poikansa lapsista ja näiden vaatetuksesta, pitäisikö meidän mennä pyytämään häneltä ratkaisua ongelmaan jonka hän itse on meille aiheuttanut?!?
Kommentit (111)
Onneks mulla on normaalit vanhemmat ja appivanhemmat jotka eivät kaappeja tongi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa omituisia miniöitä, kun antavat anoppinsa määräillä eivätkä uskalla laittaa anoppiaan kuriin! Suora puhe tepsii noin yleensä. Sano anopille suorat sanat: Älä sekaannu asioihimme. Älä tule meille. Et ole tervetullut! Ja älä ainakaan pyydä anoppia lastenhoitajaksi!
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin miehen hyvätuloisen veljen perhe automaattisesti oletti että meidän lapsen kaikki tarvikkeet - syöttötuolit, turvakaukalot, vaunut, rattaat, lelut, vaatteet - menee seuraavaksi ihan ilmaiseksi heidän käyttöönsä.
Ei edes kysynyt, että paljonko pyydettäisiin niistä. Kun puhui hakevansa ne heille, sanoin, että olen myynyt jo netissä ja kirpparilla pois. Yritti vielä, että jos säästäisin heille nämä tämänhetkiset käytössä olleet, kun menevät sitten myöhemmin heillä.
Miten voi pitää itsestään selvänä, että saa rahanarvoista tavaraa ilmaiseksi, koska on sukulainen? Me olimme tuolloin opiskelijoita ja kituutettiin vähiä varojamme säästellen, että saatiin tarvikkeet hankituksi. Lisäksi minun vanhempani auttoivat rahallisesti näissä ostoksissa.
Mieheni veli vain matkusteli ja hassasi menemään kaikki, mitä tuli. Ja sitten luuli, että hakee vain lapselleen kamat meiltä.
”Me voitais ottaa toi X:n uusi pyörä sit ens kesäksi.”
Mahtavaa tulla tilailemaan toiselta tavaroita, "kun ette enää itse tarvi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi antanut äidilleen luvan tällaiseen toimintaan? Jos ei, pyydä, että miehesi pyytää vaatteet takaisin äidiltään. Jos on, kerro miehellesi, että haluat tällaisista asioista keskusteltavan yhdessä ja pyydä sitten miestä pyytämään vaatteet takaisin.
Minulla myös hankala (= mahdoton) anoppi, mutta eipä näissä asioissa kannata miestä pistää selvittämään asioita äitinsä kanssa. Äitinsä on alistanut miestäni ensimmäisestä henkäyksestä asti ja narsistina pitänyt koko perhettään adjutantteina, joiden ainoa tehtävä on pitää perheen äiti tyytyväisenä. Ei mun miehestä ainakaan ole pistämään äidilleen kampoihin. Enkä usko, että yhtä kamalan ja dominoivan äidin lapset pystyvät muuta kuin totella äitiään tai paeta.
Tää on totta. Aikani itsekin kipuilin vaikean anopin kanssa ja ihmettelin miksi mies ei asetu selkeästi perheensä puolelle vaan yrittää jotenkin ihmeesti vaan luovia siinä anopin ja oman perheen/vaimon välissä. Aika monta riitaakin saatiin asiasta aikaiseksi kun mies ei vaan saanut sanottua äidilleen ei.
Oli aika rankkaa itsellekin sitten kun alkoi selvitä, että tuo mun näennäisen hyvä itsetuntoinen, supliikki seuramies-ukkoni yhä edelleen kantoi sisällään sitä pikkupoikaa jonka itsetunto oli täysin lytätty äitinsä puolesta ja joka oli aina ollut se sisaruskatraansa syntipukki ja "huonoin" lapsista. Se vanhemman rakkauden nälkä ja miellyttämishalu oli siellä nyt jo aikuisen miehen sisällä kuitenkin tosi vahvana.
Että oikeasti aina kannattaa muistaa näissä hirviöanoppi-jutuissa että se tossukalta tuntuva mies on ihan syystäkin tossukka kun on äitinsä vaikutuspiirissä kasvanut... Eli ongelma ei ratkea sillä että miestä syyllistetään siitä että hän ei pistä äitiään aisoihin vaan pitää miettiä vähän eri lähestymistapaa. Tässäkin jos AP hoitaa pääasiassa vaatehankinnat ja vaatteiden kirppismyynnin niin kyllä silloin ap itse voi anopille sanoa että nyt loppuu se vaatteiden nyysiminen, mä vien ne kirpparille myyntiin enkä lahjoita niitä kenellekään.
Toki jos mies on avoimesti sitä mieltä että äidille ei saa sanoa ei ja tilanteelle nyt vaan ei voi mitään kun vaatteet lähtee niin sitten tietysti on vaikeampaa. Ja pidemmän päälle voi käydä koko parisuhdekin vaikeaksi jos mies on hyvin selkeästi äitinsä nuorassa yhä. Mutta meillä ainakin toimii ihan hyvin se, että minä pistän anopille hanttiin tarvittaessa ja mies komppaa/on hiljaa. Ei mikään ideaali tilanne toki, mutta ei mulla ole sydäntä vaatia miestä nousemaan äitiään vastaan täysillä kun muutaman kerran olen nähnyt miten anoppi osaa poikaansa manipuloida ja iskeä niihin tosi arkoihin kohtiin. Mua kun ei niinkään hetkauta anopin kanssa vääntää kun olen tutustunut ko. ihmiseen vasta aikuisiällä enkä elänyt hänen varjossaan puolustuskyvyttömänä lapsena...
Miniät vastaan anopit kirjoitti:
Onpa omituisia miniöitä, kun antavat anoppinsa määräillä eivätkä uskalla laittaa anoppiaan kuriin! Suora puhe tepsii noin yleensä. Sano anopille suorat sanat: Älä sekaannu asioihimme. Älä tule meille. Et ole tervetullut! Ja älä ainakaan pyydä anoppia lastenhoitajaksi!
Ei tepsi noihin mikään muu, kuin täydellinen välirikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi antanut äidilleen luvan tällaiseen toimintaan? Jos ei, pyydä, että miehesi pyytää vaatteet takaisin äidiltään. Jos on, kerro miehellesi, että haluat tällaisista asioista keskusteltavan yhdessä ja pyydä sitten miestä pyytämään vaatteet takaisin.
Minulla myös hankala (= mahdoton) anoppi, mutta eipä näissä asioissa kannata miestä pistää selvittämään asioita äitinsä kanssa. Äitinsä on alistanut miestäni ensimmäisestä henkäyksestä asti ja narsistina pitänyt koko perhettään adjutantteina, joiden ainoa tehtävä on pitää perheen äiti tyytyväisenä. Ei mun miehestä ainakaan ole pistämään äidilleen kampoihin. Enkä usko, että yhtä kamalan ja dominoivan äidin lapset pystyvät muuta kuin totella äitiään tai paeta.
Tää on totta. Aikani itsekin kipuilin vaikean anopin kanssa ja ihmettelin miksi mies ei asetu selkeästi perheensä puolelle vaan yrittää jotenkin ihmeesti vaan luovia siinä anopin ja oman perheen/vaimon välissä. Aika monta riitaakin saatiin asiasta aikaiseksi kun mies ei vaan saanut sanottua äidilleen ei.
Oli aika rankkaa itsellekin sitten kun alkoi selvitä, että tuo mun näennäisen hyvä itsetuntoinen, supliikki seuramies-ukkoni yhä edelleen kantoi sisällään sitä pikkupoikaa jonka itsetunto oli täysin lytätty äitinsä puolesta ja joka oli aina ollut se sisaruskatraansa syntipukki ja "huonoin" lapsista. Se vanhemman rakkauden nälkä ja miellyttämishalu oli siellä nyt jo aikuisen miehen sisällä kuitenkin tosi vahvana.
Että oikeasti aina kannattaa muistaa näissä hirviöanoppi-jutuissa että se tossukalta tuntuva mies on ihan syystäkin tossukka kun on äitinsä vaikutuspiirissä kasvanut... Eli ongelma ei ratkea sillä että miestä syyllistetään siitä että hän ei pistä äitiään aisoihin vaan pitää miettiä vähän eri lähestymistapaa. Tässäkin jos AP hoitaa pääasiassa vaatehankinnat ja vaatteiden kirppismyynnin niin kyllä silloin ap itse voi anopille sanoa että nyt loppuu se vaatteiden nyysiminen, mä vien ne kirpparille myyntiin enkä lahjoita niitä kenellekään.
Toki jos mies on avoimesti sitä mieltä että äidille ei saa sanoa ei ja tilanteelle nyt vaan ei voi mitään kun vaatteet lähtee niin sitten tietysti on vaikeampaa. Ja pidemmän päälle voi käydä koko parisuhdekin vaikeaksi jos mies on hyvin selkeästi äitinsä nuorassa yhä. Mutta meillä ainakin toimii ihan hyvin se, että minä pistän anopille hanttiin tarvittaessa ja mies komppaa/on hiljaa. Ei mikään ideaali tilanne toki, mutta ei mulla ole sydäntä vaatia miestä nousemaan äitiään vastaan täysillä kun muutaman kerran olen nähnyt miten anoppi osaa poikaansa manipuloida ja iskeä niihin tosi arkoihin kohtiin. Mua kun ei niinkään hetkauta anopin kanssa vääntää kun olen tutustunut ko. ihmiseen vasta aikuisiällä enkä elänyt hänen varjossaan puolustuskyvyttömänä lapsena...
Multa pääsi itku tätä lukiessa. Kerrankin viesti ihmiseltä, joka todella tajuaa tällaisen tilanteen. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleen tulee vanha tarina.
Kaveri meni keväällä kovien pakkasten aikaan tyhjäämään kesämökin ulkovessaa. Käytössä oli Muuli-perävaunu. Kippasi umpijäisen pissakakkamöhkäleen mukanaan tuomaansa isoon pahvilaatikkoon, jossa oli ollut Finluxin telkku. Matkalla kakkipaketin loppusijoituspaikalle hän pysähtyi huoltamoon kahville. Puoleen väliin kun oli kupin juonut ryntäsi huoltoasemalle äijä, joka kyseli: "Hei kellä oli se Finluxin telkkari peräkärrissä? Tossa oli bussillinen venäläisiä ja ne nosti sen sinne bussin matkatavaratilaan ja kaasutti pois..."
Joopa joo.. tää on urbaani legenda!
Tapahtunut niiiiin monille, milloin prisman parkissa milloin huoltsikoilla. Joskus laatikon ovat vieneet venäläiset joskus m u stalaiset :/Ihan oikeesti, kuka hullu alkais latoo paskaa niin kapeasta laatikon suusta :x
Tarina on niin vanha että kun se keksittiin telkkarit oli vielä niitä paksuja joten laatikotkin oli isompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan ymmärrä, miten joku ei voi osata yhtään pitää puoliaan. Ihan uskomaton juttu. Miten voi olla, että anoppi varastaa kerta toisensa jälkeen ja joku ei osaa eikä pysty asialle mitään tekemään? Ei tule mitenkään mieleen tilannetta, etti näin käivi meille. Jos meiltä häviää tavaraa, hakisin ne pois tai tekisin rikosilmoituksen, jos ei anoppi suostu tuomaan niitä takaisin. Pakko oppia pitämään puolensa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin miehen hyvätuloisen veljen perhe automaattisesti oletti että meidän lapsen kaikki tarvikkeet - syöttötuolit, turvakaukalot, vaunut, rattaat, lelut, vaatteet - menee seuraavaksi ihan ilmaiseksi heidän käyttöönsä.
Ei edes kysynyt, että paljonko pyydettäisiin niistä. Kun puhui hakevansa ne heille, sanoin, että olen myynyt jo netissä ja kirpparilla pois. Yritti vielä, että jos säästäisin heille nämä tämänhetkiset käytössä olleet, kun menevät sitten myöhemmin heillä.
Miten voi pitää itsestään selvänä, että saa rahanarvoista tavaraa ilmaiseksi, koska on sukulainen? Me olimme tuolloin opiskelijoita ja kituutettiin vähiä varojamme säästellen, että saatiin tarvikkeet hankituksi. Lisäksi minun vanhempani auttoivat rahallisesti näissä ostoksissa.
Mieheni veli vain matkusteli ja hassasi menemään kaikki, mitä tuli. Ja sitten luuli, että hakee vain lapselleen kamat meiltä.
”Me voitais ottaa toi X:n uusi pyörä sit ens kesäksi.”
Just tuo!
Itse tässä yrittää säästää ja ostaa lapselleen tarpeellisia tarvikkeita, toinen perhe matkustaa ja hassaa rahansa kaikkeen muuhun, ja sitten aidosti odottavat saavansa kaiken meiltä ilmaiseksi.
Ihan hyvä diilihän tuo heille on! Harmi tosiaan että se tavara liikkuu aika vain yksisuuntaisesti, meiltä pois... eivätkä moukat edes tajua tarjota mitään korvausta, vaikka sitten edes nimellistä.
Siis miten ne vaatteet ovat ylipäätään joutuneet anopin käsiin? Ja ap voisi ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa tuollainen tossuna oleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleen tulee vanha tarina.
Kaveri meni keväällä kovien pakkasten aikaan tyhjäämään kesämökin ulkovessaa. Käytössä oli Muuli-perävaunu. Kippasi umpijäisen pissakakkamöhkäleen mukanaan tuomaansa isoon pahvilaatikkoon, jossa oli ollut Finluxin telkku. Matkalla kakkipaketin loppusijoituspaikalle hän pysähtyi huoltamoon kahville. Puoleen väliin kun oli kupin juonut ryntäsi huoltoasemalle äijä, joka kyseli: "Hei kellä oli se Finluxin telkkari peräkärrissä? Tossa oli bussillinen venäläisiä ja ne nosti sen sinne bussin matkatavaratilaan ja kaasutti pois..."
Joopa joo.. tää on urbaani legenda!
Tapahtunut niiiiin monille, milloin prisman parkissa milloin huoltsikoilla. Joskus laatikon ovat vieneet venäläiset joskus m u stalaiset :/Ihan oikeesti, kuka hullu alkais latoo paskaa niin kapeasta laatikon suusta :x
Kultaseni, kuvaputkitelkkariajasta lienee puhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleen tulee vanha tarina.
Kaveri meni keväällä kovien pakkasten aikaan tyhjäämään kesämökin ulkovessaa. Käytössä oli Muuli-perävaunu. Kippasi umpijäisen pissakakkamöhkäleen mukanaan tuomaansa isoon pahvilaatikkoon, jossa oli ollut Finluxin telkku. Matkalla kakkipaketin loppusijoituspaikalle hän pysähtyi huoltamoon kahville. Puoleen väliin kun oli kupin juonut ryntäsi huoltoasemalle äijä, joka kyseli: "Hei kellä oli se Finluxin telkkari peräkärrissä? Tossa oli bussillinen venäläisiä ja ne nosti sen sinne bussin matkatavaratilaan ja kaasutti pois..."
Joopa joo.. tää on urbaani legenda!
Tapahtunut niiiiin monille, milloin prisman parkissa milloin huoltsikoilla. Joskus laatikon ovat vieneet venäläiset joskus m u stalaiset :/Ihan oikeesti, kuka hullu alkais latoo paskaa niin kapeasta laatikon suusta :x
OT, mutta aikana ennen taulutelkkareita, ne laatikot oli aika isoja. 42 tuumaa taisi olla suurin kuvaputkitöllö mitä markkonoilla vielä oli. Kyllä sellaiseen laatikkoon yhden huussin rojut lastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuskasi ja raivosi. Mutta miten anoppisi pääsee käsiksi noihin lastenne vaatteisiin? Jos kyse on vaan siitä että hän on luvannut ne eteenpäin tyyliin "Kallelta jää kohta haalari joka on hyvä teidän Villelle", niin ilmoita vaan kun sitä teiltä kysellään että olet jo luvannut myydä sen muualle. Minä saattaisin myös ihan pokkana ilmoittaa anopille/veljen perheelle että "kyseessä on varmasti väärinkäsitys, en luvannut antaa vaatteita ilmaiseksi".
Toinen hyvä konsti on se että sanoo vaatteiden olleen lainassa ja ne pitää palauttaa. Kaveri ostanut ihan liian suuren tai pienen vaatteen jne.
Minä käyttäisin myös ehdottomasti tuota, että olet saanut kaveriltasi lainaan ja pitää palauttaa kun jää pieneksi. Ymmärrän, että anopille on vaikea sanoa jos hän on tuollainen moukka.
Reilusti sanot vaan, että ihanaa, että kaverisi lapselta jäi uuden veroisia vaatteita pieneksi ja sinun pitää tosiaankin palauttaa ne kaverin seuraavalle lapselle.
Itselleni on avioliiton kautta tullut sukuun tuollaisia loisia.
Monen monta vuotta yrittivät kaikenlaista. Jos olisin luonteeltani kynnysmatto niin melkoisesti minua olisi käytetty hyväksi.
Vaan kun en ole.
Mieluummin annan ihmissuhteiden katketa kun alistun hyväksikäyttäjien armoille. Ovat kyllä oppineet että ei tarkoittaa ei ja se ei myönteiseksi muutu vaikka säälittävään tarinaan miten ilmestyisi uusia -entistä säälittävämpiä käänteitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuskasi ja raivosi. Mutta miten anoppisi pääsee käsiksi noihin lastenne vaatteisiin? Jos kyse on vaan siitä että hän on luvannut ne eteenpäin tyyliin "Kallelta jää kohta haalari joka on hyvä teidän Villelle", niin ilmoita vaan kun sitä teiltä kysellään että olet jo luvannut myydä sen muualle. Minä saattaisin myös ihan pokkana ilmoittaa anopille/veljen perheelle että "kyseessä on varmasti väärinkäsitys, en luvannut antaa vaatteita ilmaiseksi".
Toinen hyvä konsti on se että sanoo vaatteiden olleen lainassa ja ne pitää palauttaa. Kaveri ostanut ihan liian suuren tai pienen vaatteen jne.
Minä käyttäisin myös ehdottomasti tuota, että olet saanut kaveriltasi lainaan ja pitää palauttaa kun jää pieneksi. Ymmärrän, että anopille on vaikea sanoa jos hän on tuollainen moukka.
Reilusti sanot vaan, että ihanaa, että kaverisi lapselta jäi uuden veroisia vaatteita pieneksi ja sinun pitää tosiaankin palauttaa ne kaverin seuraavalle lapselle.
Miksi sille dorka-anopille pitää lähteä valehtelemaan?
Jotenkin uskomatonta, ettei ihmiset osaa pitää puoliaan. Mies on joku vässykkä, joka ei kehtaa sanoa äidilleen mitään ja sitten kohdalle osuu miniä, joka on yhtä vässykkä. Ja sitten ainoa tapa reagoida asiaan, on vinkua siitä netin keskustelupalstalla.
Vtu, että ärsyttää nää tällaiset puolivillaiset aloitukset. Paiskataan aloitus, jossa faktat on vähän sinne päin ja tietenkään ei vastata kuuteen sivuun yhteenkään kysymykseen.
Sano, joo hyvin joutaa veljen perheeseen. Meidän X tarvitseekin isommat, tämä olisi kiva merkki ja koko on 130, tuotko ensi kerralla tullessasi, vai tilataanko netistä ? Sinähän tietysti maksat, niin menee sitten eteenpäin.
Joopa joo.. tää on urbaani legenda!
Tapahtunut niiiiin monille, milloin prisman parkissa milloin huoltsikoilla. Joskus laatikon ovat vieneet venäläiset joskus m u stalaiset :/
Ihan oikeesti, kuka hullu alkais latoo paskaa niin kapeasta laatikon suusta :x