Lue keskustelun säännöt.
Anoppi jakelee lapsemme vaatteet toisile lapsenlapsilleen!
29.04.2019 |
Olemme noin keskituloinen lapsiperhe. Rahaa on ruokaan ja laskuihin, mutta ei mihinkään erityiseen luxukseen koska elämme säästeliäästi.
Mulle on silti aina ollut tärkeää pukea lapseni hyvin, siististi ja vuodenajanmukaisesti: siksi olen säästänyt ja ostanut kotihoidontuellani lapsille nättejä vaatteita joita pidetään ja huolletaan hyvin ja lapsen kasvaessa myydään eteenpäin, usemmiten nettikirppiksillä. Tällä rahalla saan osittain kustannettua lapsille isommat vaatteet.
Tai näin siis ajattelin. Anoppi nimittäin on alkanut nyt ominpäin jakelemaan lapsiemme ”pieniksi käyviä” vaatteita toisen poikansa (sen suosikin) lapsille. Kyse ei ole kerrasta eikä kahdestakaan, vaan useammasta. Eikä nyt puhuta jostakin paidasta ja housuista vaan laadukkaista, arvokkaista ulkoiluasuista.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Ei me olla niin rikkaita, että meillä on varaa jaella hyväkuntoisia ulkovaatteita ilmaiseksi meitä taloudellisesti varakkaammille ihmisille, oli ne sitten sukulaisia tai ei. Olin ajatellut rahoittavani seuraavan kauden asut edes osittain noiden nykyisten myyntituloilla, mutta anoppi tuhosi nyt senkin suunnitelman.
Mitä puen meidän lapsille ja millä rahalla? Kyse on periaatteesta: ei me voida olla loputon kuppauksen kohde josta muut anopin jälkeläiset hyötyvät!
Anoppi tuntuu huolehtivan vain toisen poikansa lapsista ja näiden vaatetuksesta, pitäisikö meidän mennä pyytämään häneltä ratkaisua ongelmaan jonka hän itse on meille aiheuttanut?!?
Kommentit (111)
Mieleen tulee vanha tarina.
Kaveri meni keväällä kovien pakkasten aikaan tyhjäämään kesämökin ulkovessaa. Käytössä oli Muuli-perävaunu. Kippasi umpijäisen pissakakkamöhkäleen mukanaan tuomaansa isoon pahvilaatikkoon, jossa oli ollut Finluxin telkku. Matkalla kakkipaketin loppusijoituspaikalle hän pysähtyi huoltamoon kahville. Puoleen väliin kun oli kupin juonut ryntäsi huoltoasemalle äijä, joka kyseli: "Hei kellä oli se Finluxin telkkari peräkärrissä? Tossa oli bussillinen venäläisiä ja ne nosti sen sinne bussin matkatavaratilaan ja kaasutti pois..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun anoppi osti ja teki mun esikoiselle aikoinaan ison kasan (ihan kauheita) vaatteita. Tuli sitten hakemaan niitä, kun anopin kummitytölle oli syntymässä vauva, joka on pari kuukautta nuorempi kuin meidän kuopus. Meidän tapauksessa sentään tuli käskevällä sävyllä hakemaan ne vaatteet, eikä käynyt omin luvin kaivelemassa kaappeja (yleesä kaivellut kaapeista vain mun ja miehen henkilökohtiaisia papereita). No, meillä ei tullut näitä tavaroita ikävä, meinasi kyllä muutamia mun tai muiden sukulaisten hankkimia vaatteita viedä lasteni pikkuserkulle, mutta niitä en antanut viedä mukaansa. Olisi varmasti vienyt kaiken, jos selkänsä olisi kääntänyt. Sitä en tiedä, kuinka innostunut tuore äiti oli tästä anoppini lahjoituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten anoppi pääsee käsiksi lasten vaatteisiin?
Ihan kyläreissuilla. Sopivasti tonkii ja tutkii eteisessä lasten vaatteiden kokolappuja ja mietiskelee ääneen, että ”tämähän on ihan sopiva X:lle”. On myös kaksi kertaa ollut parin tunnin ajan lapsenvahtina (kävin neuvolassa ja hammaslääkärissä) & sillä aikaa oli inventoinut tietämättäni toisen pojan lapsille sopivat vaatteet mukaansa, lupaa kysymättä!! Pitää sitä itsestäänselvänä oikeutena.Mutta se tavaravirta ei ikinä liiku toiseen suuntaan! Ainoastaan meiltä poispäin.
Ymmärrän että omia rahojaan säästääkseen anoppi tuota tekee: muuten joutuisi varmaan ostamaan ne samat vaatteet omilla rahoillaan, hän kun tykkää kilpavarustella tätä toisen pojan perhettä. Me puolestaan ollaan aina oltu ihan omillaan, anoppi sanojensa mukaan välttelee materialismia, mutta ilmeisesti VAIN meidän ollessa kyseessä. Toisen poikansa lapset hukutetaan materiaan, joista osa on meidän materiaamme.
Anoppi varasti teiltä, ilmoitat poliisille.
Siinäpähän oppii, tosin sitten ei saa varmaankaan hoitoapua.
Miten asia eroaa jos hän olisi käyny läpi sinun vaatteesi ja vain pöllinyt liian pienet. Varastaminen on varastamista, ei se muutu sillä että kyseessä on lapsen vaatteet.
Miksi kukaan haluaisi varkaan lapsensa hoitajaksi? Ihan sama kuinka mummo on kyseessä
Kerrot anopille ihan suoraan, että haluat myydä itse ostamasi lastenvaatteet eteenpäin, mistä syystä et halua lahjoittaa niitä kenellekään, edes sukulaisille. Voit toki laputtaa ne ei-sopivat lastenvaatteet valmiiksi, jos anoppi sitten vaikka maksaisi niistä pyydetyn hinnan kiikuttaessaan ne toisen pojan perheeseen.
Onkohan tämä anoppi narsisti? Aina suosinut sitä toista veljeä ja nyt ahnehtii hänen lapselleen hyvät vaatteetkin serkuilta?
Meidän anoppi ei ole mikään päsmäri, vaan nössö kynnysmatto, jota mieheni ahne veli käyttää hyväkseen kaikin tavoin. On lapsen syntymästä asti vienyt hänet mummolle jatkuvasti hoidettavaksi ja teeskennellyt, ettei nyt pysty viemään lasta päikkyyn eikä Lintsille eli vink-vink: voisiko mummo viedä. Ja mummo vie ja mummo tekee.
Joka vuosi, kun kausi vaihtuu, ostattaa tämä veli kaikki ulkovaatteet ja kengät lapselleen mummolla. Valittelee, että on kiire eikä ehdi ostoksille ja iltapäiväkerhostakin ihmeteltiin, kun ei vielä ole kesälenkkareita ja ulkona plus 20 astetta lämmintä... toivottavasti eivät lasua tekisi. Ja mummo lähtee ostoksille. Samoin on aina mietitty se kaikista kallein joulu- tai synttärilahjatoive valmiiksi mummon toteutettavaksi.
Veli itse on korkeakoulutettu vaimonsa kanssa ja rouva kulkee merkkivaatteissa ja -laukuissa. Veljellä on kallis auto ja asuvat isossa talossa Espoon hyvällä alueella. Mutta kun se lapsi ei kiinnosta eikä ole etusijalla eikä häneen halua kumpikaan vanhemmista panostaa. Tärkeämpää on omat harrastukset ja ura. Mummo sitten huudetaan apuun - ja mummo tulee viivana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää on kiusallisia tilanteita ja voisi hyvin tapahtua juurikin mieheni perheessä. Opiskeluaikoina anoppi mm. raahasi omalla rahallamme ostettuja huonekaluja toiselle pojalleen. ”Hän kun tarvitsi niitä enemmän kuin te.”
Köyhinä opiskelijoina kirpasi kun mietti sitä kesätyörahoista säästämistä ja tarkkaa budjettia, ja sitä iloa jonka itse säästämillä rahoilla ostettu sänky tai sohva aiheutti. Ja sitten anoppi raahasi sängyn ilmaiseksi mukanaan kun olimme laittamassa sitä myyntiin opiskelurahojen toivossa. Kaiken lisäksi olivat ”lainatessaan” sahanneet lupaa kysymättä sängyn jalkoja niin lyhyiksi ettei voitu enää edes myydä sänkyä tulevaisuudessakaan... :((
Sano, että myyt vaatteet, mutta et voi antaa ilmaiseksi. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miten se anoppi Teille pääsee ja onko hänellä kotinne avaimet? Jos näin ikävästi on käynyt, niin otat avaimen pois! "Ihan kyläreissuilla"? Miten usein se anoppi kyläilee Teillä? Joka päivä, kerran viikossa, kerran kuussa vai kerran vuodessa? Ja miksi pyydät anoppia lastenvahdiksi? Anoppi lastenvahtina = Kutsu ja lupa anopille puuttua lapsiperheen asioihin. Sisarukset voi ottaa mukaan neuvolaan. Hammashoitola-ajan voit varata niin, että lasten isä on kotona lasten kanssa.
Jos anoppi harrastaa yllätyskyläilyjä ja tupatarkastuksia, et päästä häntä ovesta sisään. Jos anoppi pyrkii vaatekaapeille, niin otat komennon: Kiellät anoppia menemästä vaatekaapeille tonkimaan ja varastamaan lastenne vaatteita! Mitä miehesi sanoo äitinsä touhuiluista? Jos mies on nössö eikä uskalla sanoa äidilleen vastaan, on asia otettava puheeksi miehen kanssa. Ja meidän kotona ei anoppi määrää!
Vierailija kirjoitti:
Sano, että myyt vaatteet, mutta et voi antaa ilmaiseksi. Piste.
Anoppi tähän: ”Kyllä ovat rahanahneita ja röyhkeitä! Ei omaa veljeään ja tämän lapsia halua auttaa! Pakko olla miniän vika!”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää on kiusallisia tilanteita ja voisi hyvin tapahtua juurikin mieheni perheessä. Opiskeluaikoina anoppi mm. raahasi omalla rahallamme ostettuja huonekaluja toiselle pojalleen. ”Hän kun tarvitsi niitä enemmän kuin te.”
Köyhinä opiskelijoina kirpasi kun mietti sitä kesätyörahoista säästämistä ja tarkkaa budjettia, ja sitä iloa jonka itse säästämillä rahoilla ostettu sänky tai sohva aiheutti. Ja sitten anoppi raahasi sängyn ilmaiseksi mukanaan kun olimme laittamassa sitä myyntiin opiskelurahojen toivossa. Kaiken lisäksi olivat ”lainatessaan” sahanneet lupaa kysymättä sängyn jalkoja niin lyhyiksi ettei voitu enää edes myydä sänkyä tulevaisuudessakaan... :((
Miksi annoitte anopin viedä ne huonekalut? Tuskin anoppi niin riski täti on, että ihan tuosta vaan lähtee kuljettamaan toiselle lapselleen sohvaa tai sänkyä? Entä miten miehen velipoika tähän suhtautui?
Miten se anoppi pääsee teille noita vaatteita hakemaan? Laitat piiloon ja jos kysyy niin sanot että annoit jo muille. Eli et vaan anna niitä vaatteita sille anopille.Tuo on ihan tottä että hyvät Reimat yms. jos löytyy kirpparilta niin voit saada niistä vielä omat pois kierrättäessäkin ja rahoittaa hyvin ainakin uusien hankintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano, että myyt vaatteet, mutta et voi antaa ilmaiseksi. Piste.
Anoppi tähän: ”Kyllä ovat rahanahneita ja röyhkeitä! Ei omaa veljeään ja tämän lapsia halua auttaa! Pakko olla miniän vika!”
No joo. Totta. Pakko on antaa viedä. Pitäisi kyllä itse ymmärtää antaa myös potkulaudat yms. ettei vaan käy noin.
Minusta anoppi on ainoastaan järkevä. Ilmaiseksi vaaditaan hoitamaan lapsia, joten jotta sen touhun saa loppumaan, niin kannattaa vähän konmarittaa pojan luona.
Ilmoita anopille, että maksat hoitopalkan ihan rahalla 22 e/h+ns. sotumaksut. Lisäksi maksat matkakulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei anoppi määrää! kirjoitti:
No miten se anoppi Teille pääsee ja onko hänellä kotinne avaimet? Jos näin ikävästi on käynyt, niin otat avaimen pois! "Ihan kyläreissuilla"? Miten usein se anoppi kyläilee Teillä? Joka päivä, kerran viikossa, kerran kuussa vai kerran vuodessa? Ja miksi pyydät anoppia lastenvahdiksi? Anoppi lastenvahtina = Kutsu ja lupa anopille puuttua lapsiperheen asioihin. Sisarukset voi ottaa mukaan neuvolaan. Hammashoitola-ajan voit varata niin, että lasten isä on kotona lasten kanssa.
Jos anoppi harrastaa yllätyskyläilyjä ja tupatarkastuksia, et päästä häntä ovesta sisään. Jos anoppi pyrkii vaatekaapeille, niin otat komennon: Kiellät anoppia menemästä vaatekaapeille tonkimaan ja varastamaan lastenne vaatteita! Mitä miehesi sanoo äitinsä touhuiluista? Jos mies on nössö eikä uskalla sanoa äidilleen vastaan, on asia otettava puheeksi miehen kanssa. Ja meidän kotona ei anoppi määrää!
Tämä on niin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Mulla meni kolmisen vuotta, että sain kasvatettua selkärangan ja ottaa paikkani perheessäni - ja potkaistua anopin pois perheestämme. Tästä tietysti seurasi välirikko kun en enää suostunut olemaan anopin kynnysmattona, mutta hän se oli joka ne välit lopullisesti katkaisi, en minä. Lähti niskojaan nakellen tekoitkua vääntäen, ja hoki "kun en kelpaa". Joo, ei kelpaakaan, koska on läpeensä mätä ilkeä narsisti.
nimim. kokemusta on
Kaippa sitä tällasiakin paisteja kuin ap ihan oikeastikin on olemassa. Tuntuu silti uskomattomalta, että on elämässä selvinnyt aikuisikään asti.
Vierailija kirjoitti:
Mieleen tulee vanha tarina.
Kaveri meni keväällä kovien pakkasten aikaan tyhjäämään kesämökin ulkovessaa. Käytössä oli Muuli-perävaunu. Kippasi umpijäisen pissakakkamöhkäleen mukanaan tuomaansa isoon pahvilaatikkoon, jossa oli ollut Finluxin telkku. Matkalla kakkipaketin loppusijoituspaikalle hän pysähtyi huoltamoon kahville. Puoleen väliin kun oli kupin juonut ryntäsi huoltoasemalle äijä, joka kyseli: "Hei kellä oli se Finluxin telkkari peräkärrissä? Tossa oli bussillinen venäläisiä ja ne nosti sen sinne bussin matkatavaratilaan ja kaasutti pois..."
Oliko tää sillä samalla reissulla, kun toi kaveri istui väärään autoon ja pieraisi ja käpykakku unohtui takapenkille? Vai oliko tää sillä keikalla, kun kaveri pyörtyi kun pakastekana oli karvalakin alla? Oliko siinä auton katolla mummo suksiboxissa?
Meilläkin miehen hyvätuloisen veljen perhe automaattisesti oletti että meidän lapsen kaikki tarvikkeet - syöttötuolit, turvakaukalot, vaunut, rattaat, lelut, vaatteet - menee seuraavaksi ihan ilmaiseksi heidän käyttöönsä.
Ei edes kysynyt, että paljonko pyydettäisiin niistä. Kun puhui hakevansa ne heille, sanoin, että olen myynyt jo netissä ja kirpparilla pois. Yritti vielä, että jos säästäisin heille nämä tämänhetkiset käytössä olleet, kun menevät sitten myöhemmin heillä.
Miten voi pitää itsestään selvänä, että saa rahanarvoista tavaraa ilmaiseksi, koska on sukulainen? Me olimme tuolloin opiskelijoita ja kituutettiin vähiä varojamme säästellen, että saatiin tarvikkeet hankituksi. Lisäksi minun vanhempani auttoivat rahallisesti näissä ostoksissa.
Mieheni veli vain matkusteli ja hassasi menemään kaikki, mitä tuli. Ja sitten luuli, että hakee vain lapselleen kamat meiltä.
”Me voitais ottaa toi X:n uusi pyörä sit ens kesäksi.”
Mitähän jos kasvaisit aikuiseksi! Aikuisuus merkitsee montaa asiaa mutta myös sitä, että osaa laittaa rajoja niin lapsille kuin muillekin.
Jos lapsesi olisi allerginen sinun pitäisi suorastaan kieltää häntä antamasta tiettyjä ruoka-aineita ja vieläpä muistuttaa aika-ajoin!
Anopillesi voit sanoa: Sovitaanko niin, että minä äitinä tiedän mitä teen lasteni vaatteilla ja muistaakseni olen siitä sinulle maininnutkin- muistatko? Jos tarvis niin kertaa! Harjoittele vaikka peilin edessä niin uskallat paremmin ja ymmärräthän tuo on selvää tulonsiirtoa sinun tappioksi.
Terveisin anoppi!
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi antanut äidilleen luvan tällaiseen toimintaan? Jos ei, pyydä, että miehesi pyytää vaatteet takaisin äidiltään. Jos on, kerro miehellesi, että haluat tällaisista asioista keskusteltavan yhdessä ja pyydä sitten miestä pyytämään vaatteet takaisin.
Minulla myös hankala (= mahdoton) anoppi, mutta eipä näissä asioissa kannata miestä pistää selvittämään asioita äitinsä kanssa. Äitinsä on alistanut miestäni ensimmäisestä henkäyksestä asti ja narsistina pitänyt koko perhettään adjutantteina, joiden ainoa tehtävä on pitää perheen äiti tyytyväisenä. Ei mun miehestä ainakaan ole pistämään äidilleen kampoihin. Enkä usko, että yhtä kamalan ja dominoivan äidin lapset pystyvät muuta kuin totella äitiään tai paeta.
Anopit on loukkaantuvaa sorttia, varsinkin jos miniä ei ole mieleinen.