Missä iässä tajusit, että jäät lapsettomaksi sinkuksi?

44-vuotias nainen täällä.

Mä en kai koskaan ole sitä erikseen tajunnut, tämä vain on ollut mulle se normitilanne. En koskaan ole halunnut lasta enkä koskaan pysähtynyt miettimään "pitäisikö..."/"entä jos...". En ole lapsirakas. Tein abortin 20-vuotiaana, kun ehkäisy petti enkä ole sitä katunut enkä syvemmin pohtinut. Minulle se ei ollut iso, elämän mullistava juttu.

Seurustellut olen, mutta rakastunut tai rakastanut...en usko. Seurustelu on ok, kun olen ihastunut, mutta heti kun siitä on tulossa vakavampaa (tai näyttää kestävän kauemmin), mua alkaa ahdistaa.

Olen joskus ihmetellyt tätä tunne"vammaisuuttani", mutta en siitä kärsinyt enkä muuta ole osannut toivoakaan. Meitä on niin moneksi. Parisuhdekaan ei ole mulle mikään elämän tarkoitus, viihdyn sinkkuna tai sitten ei-niin-vakavassa suhteessa. Tällainen olen, en muuksi muutu, en tästä kärsi enkä (enää) toista ihmistä pistä tästä kärsimään.

Onko minunlaisia paljon muitakin?

Olen 25 ja on jo jonkin aikaa tuntunut siltä. Jos joku ajattelee että ole vielä niin nuori, niin mistä yhtäkkiä elämääni ilmestyisi mies kun ei niitä ole ollut tähänkään asti.

Vierailija kirjoitti:

Olin ala-asteella viidennellä luokalla kesken seksuaalivalistustunnin jotenkin vaan laskin kaiken 1+1 ja näin tulevaisuuden.

Edelleen sinkku 32 enkä koskaan ole seurustellut

Minä olin myös viidennellä kun välitunnilla sanoin kaverille, että outo ajatus että joskus on itsekin aikuinen, parisuhteessa ja harrastaa seksiä. Silloin tajusin, että se onkin aavistus ettei niin koskaan tapahdu. Se tuli jostain syvältä ytimestä, kuin niin olisi määrätty etukäteen. Nyt 30v ikisinkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tjaah, pari meidän suvussa on saanut luomuna 40 vuotiaana. Tosin en suosittele tätä, koska kenenkään keho ei ole mikään automatisoitu kone. Kokeile saada lapsi yksin, koska miehen ehtii kyllä hommata vaikkapa vanhainkodissa.

Yhden kerran on äiti tehnyt lapsen yksin, ts. lapsi sikisi pyhästä hengestä ja tämä tapahtui reilut 2000 vuotta sitten. Jotkut epäilevät tätä, joten en täysin luottaisi siihen keinoon.

2019 vuotta myöhemmin on hedelmöityshoidot.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna oleminen lopun ikää ei ole kiveen hakattu juttu. Jos tapaan oikein sopivan ihmisen, parisuhde kelpaa kyllä. Yhdessä asuminen ei kuitenkaan houkuttele, koska siinä on vain yksi hyvä puoli (seksi) ja monta huonoa.

Joo, huomasin kun olin fuckbuddyn luona viikon (asuu toisessa maassa, joten nähdään harvoin). Jo muutaman päivän kuluttua kun pahimmat kiimat oli n*ssittu pois, alkoi toisen alituinen läsnäolo ärsyttää. 

Ja lapsettomuus on ollut itselleni selvää viimeistään isosiskoni esikoisen syntymästä alkaen, kun näin mitä se vauvaelämä on, olin tuolloin 24.

M42

Vierailija kirjoitti:

Peruskouluaikana sanottiin, että tytöt tykkäävät fiksuista nörttipojista lukiossa. Lukioaikana sanottiin, että naiset tykkäävät fiksuista nörttimiehistä yliopistossa. Yliopistoaikana sanottiin, että valmistumisen jälkeen kaikki muuttuu ja naiset kiinnostuvat työssäkäyvästä akateemisesta miehestä. Valmistumisen jälkeen kaikki ovat olleet hiljaa. Siinä vaiheessa tajusin

Ok. Mulla oli fiksu nörttipoika lukiossa, kaksikin fiksua nörttimiestä yliopistossa ja valmistumisen jälkeen menin toisen näistä kanssa naimisiin. Oletko itse tavoitellut oikeaa kohderyhmää?

Ja mitä muiden juttuihin tulee: alle nelikymppiset ehtii vielä aivan hyvin ikänsä puolesta mitä tahansa. Useampi kaveri on löytänyt elämänsä rakkauden ja perustanut perheen vasta yli 35-vuotiaana. Taitaa olla nouseva trendi nykypäivänä, älkääpä siis eläkö menneiden aikojen käsityksissä.

Ylä-aste iässä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että en halua lapsia enkä suhdetta. Paljon helpompaa olla sinkku. Ei vaan ole minun juttu se perhe-elämä.

Sukulaiset ja jotkut tuttavat kyllä painostavat tyyliin "Eikös sitä tuossa iässä pitäis ruveta ja perhettä perustamahan" tai "Millos sinä tuot sen tyttöystävän näytille?".

Joidenkin ihmisten on vaan niin vaikea tajuta, että kaikki ihmiset eivät halua sitä elämää, mikä on kuin jostain kopiokoneesta tulostettu IKEA:n huonekaluineen ja kaikkine tämänpäivän kliseineen. 

Nykyään 34-vuotias ja lapseton sinkku. Ja Onnellinen sellainen. 

Mies34vuotta kirjoitti:

Ylä-aste iässä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että en halua lapsia enkä suhdetta. Paljon helpompaa olla sinkku. Ei vaan ole minun juttu se perhe-elämä.

Sukulaiset ja jotkut tuttavat kyllä painostavat tyyliin "Eikös sitä tuossa iässä pitäis ruveta ja perhettä perustamahan" tai "Millos sinä tuot sen tyttöystävän näytille?".

Joidenkin ihmisten on vaan niin vaikea tajuta, että kaikki ihmiset eivät halua sitä elämää, mikä on kuin jostain kopiokoneesta tulostettu IKEA:n huonekaluineen ja kaikkine tämänpäivän kliseineen. 

Nykyään 34-vuotias ja lapseton sinkku. Ja Onnellinen sellainen. 

Tämä on ärsyttävää. Kerran täräytin suoraan, ettei niitä lisääntymisikäisiä, fyysisesti ja henkisesti terveitä nuoria naisia ole vapaana. Ylipaino ei ole tervettä. Eikä myöskään kehitysvammaisuus. Tuli hiljaista siinä kohtaa.

M33

Vierailija kirjoitti:

Mies34vuotta kirjoitti:

Ylä-aste iässä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että en halua lapsia enkä suhdetta. Paljon helpompaa olla sinkku. Ei vaan ole minun juttu se perhe-elämä.

Sukulaiset ja jotkut tuttavat kyllä painostavat tyyliin "Eikös sitä tuossa iässä pitäis ruveta ja perhettä perustamahan" tai "Millos sinä tuot sen tyttöystävän näytille?".

Joidenkin ihmisten on vaan niin vaikea tajuta, että kaikki ihmiset eivät halua sitä elämää, mikä on kuin jostain kopiokoneesta tulostettu IKEA:n huonekaluineen ja kaikkine tämänpäivän kliseineen. 

Nykyään 34-vuotias ja lapseton sinkku. Ja Onnellinen sellainen. 

Tämä on ärsyttävää. Kerran täräytin suoraan, ettei niitä lisääntymisikäisiä, fyysisesti ja henkisesti terveitä nuoria naisia ole vapaana. Ylipaino ei ole tervettä. Eikä myöskään kehitysvammaisuus. Tuli hiljaista siinä kohtaa.

M33

Fyysisesti ja henkisesti terve nainen myös näyttää 30-35 vuotiaana 30-35 vuotiaalta. Ei 60-vuotiaalta mummelilta. 

M33

Vierailija kirjoitti:

Mies34vuotta kirjoitti:

Ylä-aste iässä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että en halua lapsia enkä suhdetta. Paljon helpompaa olla sinkku. Ei vaan ole minun juttu se perhe-elämä.

Sukulaiset ja jotkut tuttavat kyllä painostavat tyyliin "Eikös sitä tuossa iässä pitäis ruveta ja perhettä perustamahan" tai "Millos sinä tuot sen tyttöystävän näytille?".

Joidenkin ihmisten on vaan niin vaikea tajuta, että kaikki ihmiset eivät halua sitä elämää, mikä on kuin jostain kopiokoneesta tulostettu IKEA:n huonekaluineen ja kaikkine tämänpäivän kliseineen. 

Nykyään 34-vuotias ja lapseton sinkku. Ja Onnellinen sellainen. 

Tämä on ärsyttävää. Kerran täräytin suoraan, ettei niitä lisääntymisikäisiä, fyysisesti ja henkisesti terveitä nuoria naisia ole vapaana. Ylipaino ei ole tervettä. Eikä myöskään kehitysvammaisuus. Tuli hiljaista siinä kohtaa.

M33

Näin luonto karsii sinunlaisesi lisääntymistä.

Mistä löytäisin yli 30v naisen joka tahtoisi tehdä iltatähden 40v miehen kanssa? Mulla ei ole muita ehdottomia ehtoja kuin että naisella ei ole lapsia ennestään.

Kuoletteko te jo viiskymppisinä, jos elämä on ohi kolmikymppisenä? Itse sain lspseni 42 - vuotiaana, mies oli 44. Lapsi molempien ensimmäinen. Meinataan ehtiä isovanhemmiksikin. Ihmisethän elää liki 100 vuotta.

Mä tiesin jo lapsena etten halua miestä enkä lapsia. Tiesin olevani yksin viihtyvä lukutoukka, jolle oma rauha ja mielikuvitus olivat tärkeitä, en halunnut ketään toisia ihmisiä häiritsemään.

Tulihan sitä 20-32 ikävuosien välillä silti seurustelua pari kertaa kokeiltua mutta totesin että ei ole minun juttu. Ymmärsin olevani aseksuaali ja aromantikko sen lisäksi että edelleen kaipasin sitä omaa rauhaa. Nyt ikää 45 ja onnellinen lapseton sinkku.

30-35-vuotiaana tajusin etten oikeastaan haluakaan lapsia. Viimeisin lyhyt suhde kariutui tähän ja olen pyöritellyt asiaa senkin jälkeen eikä perhe-elämä ole missään vaiheessa tuntunut isommin houkuttelevalta. Mielestäni lasten haluamiseen pitäisi olla vahva tunne ja motiivi. Niitä ei pitäisi kevyen harkinnan myötä hommata, kun kaikki muutkin ja perhe-elämä on normi tässä yhteiskunnassa.

Jos peilaan tätä siihen kuinka paljon haluan hyvää parisuhdetta niin se on 100-0 parisuhteelle.

M35

Ps. Mistä lapsettomat miehet ja naiset löytää toisensa?

Olen nyt 32-v. Olen tullut siihen tulokseen, että tulevaisuuteni on hyvin suurella todennäköisyydellä yksinäinen ja lapseton. Siksipä mulla on harrastukseni ja muut kiintymyksen kohteeni.

Vierailija kirjoitti:

32-vuotiaanakaan ei ole liian myöhäistä aloittaa rajua ryypiskelyä ja hankkia linnatuomio, jotta naiset kiinnostuvat.

Eli sinä haluat vaimoksesi ryyppäävän, ehkä huumeita käyttävän ja epätasapainoisen ja vankilassa istuneen naisen?

Sillä totuus on se, että ketään tavallista naista ei ryyppäävät linnakundit kiinnosta.  Tuon tyypin ihmiset liikkuu ihan omissa porukoissaan ja ne tyttö/naisystävät on samaa kastia.

Joskus kolmevitosena, kyllä se vähän kirpasi. Nyt yli 10 vuotta myöhemmin en enää välitä.

42v. Oli selvää että lapsia ei tullut, omia tai toisen mukana, mutta parisuhde ja rakkauselämä elää ja kukoistaa nyt 48v. Ihan samaan malliin kuin aina ennenkin.

Vuonna 2012, kun Tinder tuli. Naiset ratkaisee sekunnin murto-osassa kuvan perusteella jos mies kelpaa tai ei.

Olin täysin oikeassa. Treffin treffiä ei ole toteutunut kohdalleni tuon jälkeen.

Ei siinä mitään tajuamista ollut. En ainakaan kalenteriin merkannut. En ole koskaan halunnut perustaa perhettä tai hankkia parisuhdetta. Arvostan omaa rauhaa. Täytän pian 62-vuotta.