Missä iässä tajusit, että jäät lapsettomaksi sinkuksi?
Monella taitaa olla rajapyykkinä 32-vuotta, jolloin tajutaan se, että ei sitä unelmien perhettä tulla koskaan saamaan.
Siihen asti on eletty toivossa ja vietetty nuoren elämää. Viimeistään 32-vuotiaana havahdutaan elämän rajallisuuteen.
Kommentit (62)
En vielä, mutta pahalta näyttää. En tiedä, miten ihmiset ajautuvat parisuhteisiin. Olen sosiaalisesti tosi surkea. Vanhempani vihasivat toisiaan yli kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ei kannata hankkia lapsia, koska se johtaa vaan elareihin ja lasten menoon äidille.
Valitettavasti tässä on totuuden siemen.
Nainen alkaa vauvakuumeilemaan, pudottaa vaatimustasoaan (tyytyy mieheen), saa pari tenavaa ja kun lapsiluku on täynnä, nostaa riman vähintäänkin takaisin mistä aikoinaan sen pudotti. Miehen tulee joko skarpata ja nostaa tulotasoaan tai valmistautua elämään parjattuna hahmona joka näkee lapsiaan kun äidille sattuu niin sopimaan (eli menojalkaa vipattaa ja kakarat pitää saada johonkin viikonlopuksi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ei kannata hankkia lapsia, koska se johtaa vaan elareihin ja lasten menoon äidille.
Valitettavasti tässä on totuuden siemen.
Nainen alkaa vauvakuumeilemaan, pudottaa vaatimustasoaan (tyytyy mieheen), saa pari tenavaa ja kun lapsiluku on täynnä, nostaa riman vähintäänkin takaisin mistä aikoinaan sen pudotti. Miehen tulee joko skarpata ja nostaa tulotasoaan tai valmistautua elämään parjattuna hahmona joka näkee lapsiaan kun äidille sattuu niin sopimaan (eli menojalkaa vipattaa ja kakarat pitää saada johonkin viikonlopuksi).
Lastensuojelussa nykyisin vaikuttavat feministit pitäisi korvata sovinisteilla, jotta miehilläkin olisi mahdollisuus saada lasten huoltajuus erotilanteessa.
Mä tajusin sen 30 täytettyäni, kun en ikinä ollut edes kunnolla seurustellut, eikä mitään sellaista ollut edes näköpiirissä. Nyt 38-vuotiaana olen tosin avoliitossa ja raskaana.
Olin ala-asteella viidennellä luokalla kesken seksuaalivalistustunnin jotenkin vaan laskin kaiken 1+1 ja näin tulevaisuuden.
Edelleen sinkku 32 enkä koskaan ole seurustellut
Vierailija kirjoitti:
Peruskouluaikana sanottiin, että tytöt tykkäävät fiksuista nörttipojista lukiossa. Lukioaikana sanottiin, että naiset tykkäävät fiksuista nörttimiehistä yliopistossa. Yliopistoaikana sanottiin, että valmistumisen jälkeen kaikki muuttuu ja naiset kiinnostuvat työssäkäyvästä akateemisesta miehestä. Valmistumisen jälkeen kaikki ovat olleet hiljaa. Siinä vaiheessa tajusin
Mä olen aina tykännyt fiksuista nörttimiehistä. Lukioaikana ne vaan ei edes huomannut mua, kun kuolasivat vaan niiden suosittujen biletyttöjen perään. Amk:ssa taas opiskelin alaa jolla oli muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vain naisia, joten oli vaikea tavata ketään. Vähän ennen kolmeakymppiä tapasin kavereiden kautta ihanan tyypin, ja nykyään nörtteilemme yhdessä perheenä :D
Vierailija kirjoitti:
Tjaah, pari meidän suvussa on saanut luomuna 40 vuotiaana. Tosin en suosittele tätä, koska kenenkään keho ei ole mikään automatisoitu kone. Kokeile saada lapsi yksin, koska miehen ehtii kyllä hommata vaikkapa vanhainkodissa.
Yhden kerran on äiti tehnyt lapsen yksin, ts. lapsi sikisi pyhästä hengestä ja tämä tapahtui reilut 2000 vuotta sitten. Jotkut epäilevät tätä, joten en täysin luottaisi siihen keinoon.
Ensimmäisen kerran ajattelin koko asiaa joskus teininä nelisenkymmentä vuotta sitten, kun huomasin, että minulla ei ollut samanlaisia tulevaisuudenkuvia kuin kavereilla, joilla oli lapsiluku päätettynä ja parille nimetkin valmiina. Minua ei kiinnostanut yhtään, ja kun sanoin sen ääneen, alkoi se monen kymmenen vuoden mittainen "kyllä se mieli vielä muuttuu" -jankkaus, joka teki entistä selvemmäksi sitä, että lapset eivät kuulu minun elämääni millään tavalla.
Sinkkuna oleminen lopun ikää ei ole kiveen hakattu juttu. Jos tapaan oikein sopivan ihmisen, parisuhde kelpaa kyllä. Yhdessä asuminen ei kuitenkaan houkuttele, koska siinä on vain yksi hyvä puoli (seksi) ja monta huonoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ei kannata hankkia lapsia, koska se johtaa vaan elareihin ja lasten menoon äidille.
Valitettavasti tässä on totuuden siemen.
Nainen alkaa vauvakuumeilemaan, pudottaa vaatimustasoaan (tyytyy mieheen), saa pari tenavaa ja kun lapsiluku on täynnä, nostaa riman vähintäänkin takaisin mistä aikoinaan sen pudotti. Miehen tulee joko skarpata ja nostaa tulotasoaan tai valmistautua elämään parjattuna hahmona joka näkee lapsiaan kun äidille sattuu niin sopimaan (eli menojalkaa vipattaa ja kakarat pitää saada johonkin viikonlopuksi).
Lastensuojelussa nykyisin vaikuttavat feministit pitäisi korvata sovinisteilla, jotta miehilläkin olisi mahdollisuus saada lasten huoltajuus erotilanteessa.
Mitäs jos puututtaisiin ongelmaan (avioero) eikä sen seuraukseen (kakara yh-äidillä).
Olkaa naiset rehellisiä ja kertokaa että nyt on vain massiivinen vauvakuume menossa ja se on ainoa syy huolia henkilö X siementäjäksi.
Olen 33v mies mutta edelleen toiveissa olisi löytää se parisuhde ja saada lapsi :(
Kyllä näin 4 kymppisenä valoa kajastaa tunnelin päässä. Pahoin vaan pelkään että kajastus on liekki krematorion luukun välistä.
T,Mies 40v
45-vuotiaana. Nyt mulla on 2 lasta :D
Nimim Hiljainen poika
Tajusin vähän aikaa sitten. Olen 53, ja viimeinen lapsonen lentää kohta pesästä ulos. Jään lapsettomaksi sinkuksi.
Toisaalta se tarjoaa uskomattomia mahdollisuuksia seksin harrastamiseen keskellä päivää miesystävän kanssa.
Avaimet pois lapsilta, jotta ei tule ylläreitä.
Suurin piirtein siinä 25 vuotiaana. En vieläkn ole päässyt koskaan astumaan.
Kuvittelin, että intistä löytyisi nainenkin. Ei löytynyt. Kuvittelin, että opiskelujen aikana löytyisi. Ei löytynyt. Nyt olen läpeensä katkera ja vihainen 33-vuotias mies. Päivät menee töissä 8-16. En ole NHL:n kirkkain supertähti, niin ei tarvi haaveillakaan perheen perustamisesta. 3 vuotta sitten luovutin.
Yllätyin, että mammapalstalla on näin paljon nuoria mieslukijoita. Ja miehillähän on tuota joustoaikaa aika pitkälle elämässään. Naisilla se on valitettavasti toisin.
Älä aloittaja pliis käytä sanaa jäädä. Kaikki eivät ole yrittäneetkään tulla raskaaksi vaikka olisivat voineen perheen toisissa olosuhteissa perustaa. Jossain vaiheessa tulee toki hetki jonka jälkeen lapsen hankkiminen on biologisesti mahdotonta.
Sinkkuus taas on ihan normaalia elämää eikä mikään vankilatuomio johon jäädään. Jos haluaa pariutua ja löytyy kumppani voi pariutua ja sillähän siitä päästään. Voi myös elää sinkkuna miettimättä jatkuvasti että voi voi, olen jäänyt sinkuksi.