Missä iässä lapsi päiväkotiin?

Alle 3-vuotias ei varsinaisesti hyödy päivähoidosta mitenkään. Moni ajattelee, että lapsen tulee varhain saada kavereita ja oppia ryhmässä toimimista, mutta tosiasiassa esimerkiksi 2-vuotiaat eivät ole kognitiivisesti niin kehittyneitä, että pystyisivät muiden lasten kanssa kommunikoimaan niin laajasti, mitä isossa ryhmässä vaaditaan. Mitä pienempi ryhmä, sitä paremmat valmiudet lapsella on toimia, kun aikuisen huomiosta ei tarvitse "taistella" 15 muun saman ikäisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse töissä päiväkodissa, enkä usko, että kukaan pystyy mitään yksiselitteistä ikää sinulle antamaan. Jokainen lapsi on yksilö omine tarpeineen ja jokainen perhe on niin erilainen. Paras neuvo, jonka voin antaa on se, että luota omaan vaistoosi. Mitä se sinulle sanoo? Lisäksi asuinpaikallasi on väliä. Joissain kunnissa varhaiskasvatus on oikeasti järjestetty laadukkaasti, toisissa laatu on toiminnasta kaukana. Kannattaa ottaa selvää, millainen tilanne omassa kunnassasi on.

"Oma vaisto" ei todellakaan aina ole mikään oikea mittari. Vaikka vaisto mitä sanoisi, päiväkoti ei esimerkiksi 1-vuotiaalle ole mitenkään hyödyllinen paikka, ainakaan kehityspsykologisessa mielessä.

Meillä nuorempi aloitti päivähoidon kun täytti 3v. On nyt 3v 9kk ja mun on pakko lopettaa työt, koska lapsi on reagoinut todella voimakkaasti siihen, että näkee äitiä vain iltaisin.

Ihana tilanne kun voi jäädä kotiin. Olisin mielelläni itsekin ollut lapsen kanssa vähän pidempään kotona. Omani meni päiväkotiin 1v 2kk ja aloitus sujui hienosti. Toisaalta meillä kävi tuuri ja saimme paikan yksityiseen jossa ryhmässä olevat puolipäiväisetkin lasketaan kokonaisiksi joten paikalla on suurimman osan päivästä vain 5 lasta ja 3 hoitajaa ja hoitajat ovat olleet loistavia. Jos olisi ollut mahdollista olisin tästä huolimatta kuitenkin pitänyt lapsen n. 3 vuotiaaksi kotona. En usko, että alle 3 vuotias oikeasti hyötyy valtavan paljoa vaikka varhaiskasvatus olisi kuinka hyvää, koska myös kotona voi tehdä niitä samoja asioita jos vain jaksaa ja uskon että olisin jaksanut. Yli 3 vuotias sen sijaan alkaa jo hyötyä siitä kun saa opetella ryhmässä toimimista ja sitä että tapoja toimia on muitakin kuin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Meillä nuorempi aloitti päivähoidon kun täytti 3v. On nyt 3v 9kk ja mun on pakko lopettaa työt, koska lapsi on reagoinut todella voimakkaasti siihen, että näkee äitiä vain iltaisin.

Millä tavalla tarkemmin sanottuna reagoi?

Vierailija kirjoitti:

Meillä nuorempi aloitti päivähoidon kun täytti 3v. On nyt 3v 9kk ja mun on pakko lopettaa työt, koska lapsi on reagoinut todella voimakkaasti siihen, että näkee äitiä vain iltaisin.

Onko lapsellasi todettu joku ongelma? Koska kyllä normaali 4-vuotias kuuluu ainakin osa-aikaisesti jonnekin muualle kuin kotiin.

Nosto

Me persuhallituksesa vaadimme, että äidit lopettavat kotona loisimisen synnytystä seuraavana päivänä ja menevät töihin. Perheet voivat itse päättää mille yritykselle maksavat lastenhoidosta jos vauva itse ei ole työkykyinen vielä.

Vierailija kirjoitti:

Ihana tilanne kun voi jäädä kotiin. Olisin mielelläni itsekin ollut lapsen kanssa vähän pidempään kotona. Omani meni päiväkotiin 1v 2kk ja aloitus sujui hienosti. Toisaalta meillä kävi tuuri ja saimme paikan yksityiseen jossa ryhmässä olevat puolipäiväisetkin lasketaan kokonaisiksi joten paikalla on suurimman osan päivästä vain 5 lasta ja 3 hoitajaa ja hoitajat ovat olleet loistavia. Jos olisi ollut mahdollista olisin tästä huolimatta kuitenkin pitänyt lapsen n. 3 vuotiaaksi kotona. En usko, että alle 3 vuotias oikeasti hyötyy valtavan paljoa vaikka varhaiskasvatus olisi kuinka hyvää, koska myös kotona voi tehdä niitä samoja asioita jos vain jaksaa ja uskon että olisin jaksanut. Yli 3 vuotias sen sijaan alkaa jo hyötyä siitä kun saa opetella ryhmässä toimimista ja sitä että tapoja toimia on muitakin kuin kotona.

Miksi perussuomalaisen eliitin pitäisi elättää kolme vuotta kotonaan loisivia aikuisia ja lapsia? Työelämä kasvattaa parhaiten.

Itse voisin aikaisintaan 4 vuotiaana jos edes silloinkaan. Äidin kanssa vietetyt hetket/kerhot /pihakaverit turvallisempia.

Oma lapseni joutui ma mujen kiusaamaksi, hoitaja oli ilkeä lapselle ja minulle. Pissasi alleen puoli vuotta ja yritimme hakea apua sosiaalitoimesta, pidettiin etäkokous jossa pedagoginen hoitaja haukotteli. Olisinpa vain tajunnut ottaa lapseni sieltä pois ajoissa. Pahoinvointi loppui kun päiväkoti loppui.

On nyt koulussa ja usein tulee hetkiä jolloin muistaa ne hetket ja hoitajat. Ei ole hyviä muistoja. Kerrankin pakotettiin nukkumaan päiväunet, vaikka oli jo 6v ja 3-4 vuotiaiden ryhmässä Jyväskylässä huhtasuolla.

Kukaan ei ottanut meitä vakavasti. Mutta teen kyllä valituksen vielä.

Omani ovat menneet kaikki 1-vuotiaina, ja ovat ihan älyttömän iloisia, kilttejä, rakastavia ja taitavia pikkulapsia! He saavat rakkautta niin isältä kuin äidiltä kotona, ja hoitajilta ja opettajilta päiväkodissa. Pääsevät myös leikkimään ikätovereiden kanssa, ja päiväkoti on hyvin vanhempien kasvatuksessa tukena. Tärkeää on vanhemmille, että ei lähde jatkuvasti vaihtamaan päiväkotia tai asuinpaikkaa. Lasten elämässä tulee olla pysyvyyttä, ja hyvähenkisessä päiväkodissa ei henkilökunta vaihdu jatkuvasti! Olen itse tästä syystä pitänyt lapset samassa pienessä päiväkodissa muuton jälkeen, vaikka se tarkoittaa 10 km matkaa. Sellainen on pikkuseikka, kun rakennetaan lapselle turvallista ja hyvää tulevaisuutta. Päiväkodin paras puoli on, että siellä lapset oppivat asioita, joita vanhemmille ei tulisi mieleen, ja vanhemmat saavat päivällä hengähdystauon lastenhoidosta.

Ei missään iässä. 3-5 iässä lapsi muskariin, harrastekerhoon (kerta viikossa tms), pihan lapsiin tutustumaan. 5-6 vuoden iässä eskariin. Ei tarvita mitään vankilaakin pahempaa laitoshoitoa, johon dumpataan päiväsäilytykseen kuin matkalaukku hankkimaan kaikki kiertävät taudit, traumoja ylisuurien ryhmien häirikkölapsista tai jatkuvasti vaihtuvista, aliresurssoiduista "hoitajista".

Haitaksi nykypäivän varhais"kasvatus" on.

Jos on aikomus laittaa lapsi päiväkotiin jossain vaiheessa, niin ehdottomasti selkeästi alle 3v. Sopeutuu paremmin. Yhtään jos yli tai edes lähes 3v on kotona ollut, sopeutuminen on vaikeampaa.

Ja toisaalta, jos ei lapsella päiväkotikokemusta, sopeutuminen eskariin ja kouluun usein vaikeaa.

Terveisin vuoropäiväkodin työntekijä, neljän lapsen äiti.

Ps. Kaikkein pahin ikä moiselle muutokselle on se 3-4v. Älä ainakaan silloin.

Terveisiä toisesta Pohjoismaasta, täällä ja muissa Pohjoismaissa, paitsi Suomessa, mennään päivähoitoon noin 1-1,5 vuoden iässä. Vain Suomessa on niin kummallisia lapsia, että heitä ei voi päivähoitoon laittaa kuin vasta neljävuotiaina. Sen vuoksi naisten asema työmarkkinoilla onkin huono ja palkat ja eläkkeet matalat. Mutta eihän niistä lapsista kasva kunnon kansalaisia, jos äidit eivät niitä hilloa kotona vuosikausia.

Pohjoismaalaiset naiset sen sijaan tienaavat hyvin, rakentavat uraa, eivät ole miehen rahoista riippuvaisia ja perheiden talous on siinä mallissa että pystyvät tarjoamaan muutakin kuin minimin; tilavan asumisen, matkoja, harrastuksia, elämyksiä ja arjen ilman rahahuolia.

Vierailija kirjoitti:

Alle 3-vuotias ei varsinaisesti hyödy päivähoidosta mitenkään. Moni ajattelee, että lapsen tulee varhain saada kavereita ja oppia ryhmässä toimimista, mutta tosiasiassa esimerkiksi 2-vuotiaat eivät ole kognitiivisesti niin kehittyneitä, että pystyisivät muiden lasten kanssa kommunikoimaan niin laajasti, mitä isossa ryhmässä vaaditaan. Mitä pienempi ryhmä, sitä paremmat valmiudet lapsella on toimia, kun aikuisen huomiosta ei tarvitse "taistella" 15 muun saman ikäisen kanssa.

Miksi ruotsalaiset, tanskalaiset ja norjalaiset lapset ovat kognitiivisesti kehittyneempiä ja pystyvät toimimaan päivähoidossa? Onko suomalaisilla lapsilla joku kehityshäiriö?

Mun esikoinen ei ollut päivähoidossa ollenkaan, meni kielikoulun kaksivuotiseen eskariin 5-vuotiaana. Opiskelee nyt ulkomailla arvostetussa yliopistossa.

Kuopus meni viiden tunnin päivähoitoon 3 v ja 10 kk ikäisenä. Opiskelee Ressun lukiossa.

En usko että sitä päivähoitoa tarvitaan yhtään mihinkään. Molemmat kävivät harrastuksissa ja seurakunnan kerhossa, 3 tuntia aamupäivisin (emme ole uskovaisia, tuo vain oli vieressä ja pieni ryhmä).

2-vuotiaaksi kotona ja sen jälkeenkin puolipäivähoitoa olisi hyvä, pienelle lapselle 10 tunnin päivät on liikaa.

Vanhin meni 3v. Toki käytiin yhdessä muskarissa, perhekerhoissa yms. Nuorempi meni 1,5 vuotiaana. Nuoremman kohdalla huomasi, että kun täytti 1v alkoi selvästi kaivata enemmän ohjelmaa ja leikkikavereita. Teen 6 tunnin työpäivää, jotta jää sitten enemmän aikaa lasten kanssa. Hyvin yksilöllillistä. Tykkäsin olla kotona, mutta oli ihana myös palata töihin. Selvästi vähemmällä sairastelulla päästiin vanhemman kohdalla, kun meni myöhemmin päiväkotiin. Nuoremman kohdalla onkin sitten vähän väliä ollut joku flunssa..

Ei ikinä. Päiväkoti on helve tin esikartano.

T:alan jättänyt

Mainiosti riittää, kun käytte lapsen kanssa ahkerasti leikkikentillä ja esim. seurakunnan järjestämässä päiväkerhossa, jonne lapsen voi jättää yksin tunniksi pariksi kerhosta riippuen, noin 3 vuotiaana. Kerho ei yleensä ole joka päivä. Lisäksi voi käydä SRK:n tai MLL:n perhekahviloissa, joissa on muitakin lapsia ja aikuisia. Pienemmillä lapsilla on kyllä isosisaruksia, jotka ovat lapsesi ikäisiä hänen ollessaan vanhempi.

Iltaisin järjestetään muskareita ja jumppia ja muita kerhoja. Uimakouluja esim. Niissäkin voi käydä aktiivisesti, muttei kuitenkaan liialla kiireellä. Rauhassa ja stressittä kasvaminen kotona, jossa ollaan positiivisessa vuorovaikutuksessa, sosiaalistaa parhaiten, usko tai älä.

Kyläilkää jaksaessanne sopivasti mummoloissa, sukulaisilla, kavereilla. Ei ole väliä, onko muita lapsia. Jos ei ole em. mahdollisuutta, ei sekään ole katastrofi.