Missä iässä lapsi päiväkotiin?

Meillä kaksivuotias meni tosi millään päiväkotiin, kun kaverit olivat siellä. Oli päiväkodissa kolme päivää viikossa. Päivän pituuskin vaikuttaa. Klo. 7- 17 ma- pe päiväkotipäiviä en suosittelisi kaksivuotiaaalle, ellei ole pakko.

Kaikilla ei ole varaa olla pois töistä sen jälkeen kun putoaa sille noin 300e päivärahalle, eli kun ansiosidonnaiset äippärahat loppuu. Meillä ei ollut niinkään rahasta kiinni, vaan omasta jaksamisestani. Pää hajosi siitä temperamenttisen ja vilkkaan lapsen non-stop viihdyttämisestä, hän selvästi kaipasi enemmän tekemistä kuin minä yksin pystyin tarjoamaan. Lähipiirissä ei ollut muita samanikäisiä lapsia, joten mitään leikkitreffejä tms ei ollut. Hoplopissa päästiin silloin tällöin käymään, poika viihtyi jos siellä oli samaan aikaan muita samanikäisiä leikkimässä, yksin ei viihtynyt sielläkään kauaa. Sinnittelin kotona vielä yhden kuukauden tuolla minirahalla, ja sitten töihin. Eli poikamme aloitti pienessä ryhmiksessä hieman alle 11kk ikäisenä, ja hyvin on mennyt.

Nyt poika on 1v8kk ja on ollut pari kuukautta aivan rakastunut samanikäiseen tyttöön. Kertoilee päivittäin "siansaksalla" tytöstä jotain, toki lauseissa jo paljon järkeviä sanoja siellä täällä. Joskus aamulla ensimmäisenä kysyy tyttöä nimeltä, jolloin vastataan että siellä hoidossa se tyttö on, pian lähdetään. Kuulemma leikkivät kaikenpäivää yhdessä, laskevat liukumäkeä yhdessä, taputtelevat lapioilla hiekkaa, jne. Suloista!

Ei ole kokemusta tämän alueen isoista päiväkodeista, että millaista siellä olisi. Tuollainen pienempi ryhmis jossa muutama vakituinen hoitaja ja samanikäisiä lapsia, niin tuollaiseen ihan hyvillä mielin laitoin lapsemme. Lapsemme myös oppi juuri ennen hoitoon menoa kävelemään itse, joten sekin helpotti päätöstä.

Toinen lapsemme syntyy myöhemmin kesällä, vielä en tiedä miten kauan olen hänen kanssaan kotona. Ainakin tuonne 11-12kk ikään, mutta jos tämä pikkukakkonen viihtyy kanssani "vaatimattomammissa aktiviteeteissa" paremmin kuin esikoinen, niin en näe mitään syytä miksen olisi kotona hieman pidempäänkin. Esikoinen jatkaa ryhmiksessään osapäivähoidossa kun vauva syntyy, hänelle olisi varmasti kauhea rangaistus nököttää täyspäiväisesti kotona minun ja vauvan kanssa tylsistymässä.

Meillä menee 1,5-vuotias syksyllä ryhmikseen. On sosiaalinen tapaus ja omaa päivähoidossa tarvittavat valmiudet (liikkuu itse, osaa syödä itse, osaa ilmaista tahtonsa).

Ei tähän ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta, riippuu lapsesta, perheestä ja päiväkodista. Toki jos lapsi on introvertti, mutta hänellä on kotona sisaruksia ja vanhemmat, jotka vievät säännöllisesti kerhoihin ja keksivät kehittävää tekemistä ja ellei hyvää päiväkotia ole saatavilla, niin uskon, että voi todellakin olla lapsen etu jäädä kotihoitoon. Meillä sen sijaan lapsi meni alle 2-vuotiaana päiväkotiin, vaikka taloudellisesti olisi ollut mahdollista pitää kotonakin. Syynä tähän oli se, että lapsi on todella ulospäin suuntautunut ja hän on ainoa lapsi. Kerhot eivät enää tuntuneet riittävän sosiaalisten suhteiden osalta, vaan meistä tuntui, että lapsi kaipasi tiivistä ja pysyvää ryhmää oman ikäisistä lapsista. Tosin emme asu Suomessa ja asuinmaassamme on käsittääkseni hieman parempi tilanne päiväkotien suhteen. Meidän pk on todella ihana paikka, jossa hoitajat eivät ole loppuun palaneita tai ryhmät liian isoja. Paljon ulkoilua, itse tehtyä ruokaa, satuja jne. Lapsi menee niin mielellään aamuisin päiväkotiin ja löysi nopeasti muutaman “parhaan kaverin“, joihin muodostui läheisempi suhde. Meidän kohdalla siis pk on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin kotihoito, mutta ymmärrän, ettei kaikkien kohdalla näin välttämättä ole.

2-3v kokemukseni mukaan. Esikoinen oli 2v 4kk kun aloitti Ja toinen tulee olemaan 1v 7kk.

Ei minkään ikäisenä, jos olet ihan normaalijärjellä varustettu vanhempi. Jos haluat itse kasvattaa lapsesi ja haluat, että hänellä on sopivasti ja oikeanlaisia virikkeitä, älä laita päiväkotiin. Päiväkotielämähän on pelkkää laitoselämää, ei mitään normaalia kotielämää. Kerhot, muskarit ja korkeintaan joku muutaman tunnin päivähoito pari kertaa viikossa on ok. 

Sanokaapa te kotiäidit, jotka julistatte ettei lapsenne ole ollut eikä mene päiväkotiin, että mistäs sitten tiedätte millaista siellä on?

Kyllä hyviäkin päiväkoteja on, joissa on tarpeeksi hoitajia ja lapsilla hyvä olla.

Meinasin sanoa et suoraan kättäriltä, mutta joku muu on sen jo varmaa sanonu joten synnytä se mukula suoraa päiväkotiin juuu

Meillä oli lapset 3- ja 5-vuotiaita päiväkotiin mennessä. Sitä ennen käytiin päiväkerhoissa ja esim. muskarissa. Lapsistamme tuli erittäin sosiaalisia ja koulussa pärjääviä nuoria. Nyt on toinen jo 17 ja vanhempi 19-vuotias. Suosittelen lämpimästi olemaan mahdollisimman pitkään lasten kanssa kotona. Ja se ei suinkaan siis tarkoita sitä, että ollaan siellä omassa kotona neljän seinän sisällä 24/7  :D 

Kokopäiväiseksi en veisi alle 3-vuotiasta.

Meidän lapsi aloitti kodin viereisessä päiväkodissa kahtena päivänä viikossa reilu 1,5-vuotiaana. Pieni päiväkoti, jossa on riittävästi hoitajia ja leikkikavereita. Lapsi menee aina innoissaan hoitopäivinä päiväkotiin.

Tämä on siis ainakin meillä toiminut, itse saan tehtyä opintoja eteenpäin ja lapsi saa ikäistään seuraa. Kerhoja ei meidän lähistöllä ole.

3-vuotiaalla on aika rankka aloitus, suoraan isompien lasten ryhmään jossa ei pahemmin ehditä halata.

Meillä lapset meni suunnilleen puolitoistavuotiaina päiväkotiin ja vaikutti heille sopivalta iältä: osasivat esittää jo hiukan sitä omaa näkemystä asioista mutta saivat myös sitä syliä silloin kun tarvitsivat.

3-vuotiaana olivat jo "isoja" niihin pieniin verrattuina ja pärjäsivät hienosti muiden seassa. Luonnollisesti välillä aamulla ei huvittais mennä päiväkotiin, mutta yhtäkään iltapäivää ei ole ollut että olis tuntunut siltä että lapsella on ollut silkkaa kärsimystä koko päivä hoidossa.

Ennemmin niin että sama miten myöhään menee hakemaan, aina jää jotkut hauskat leikit kesken.

Lopuksi: meillä kävi mäihä että tämä käytännön sanelema pakko on myös sopinut lapsillemme, mutta jokaisen lapsen kohdalla pitää kiinnittää huomiota siihen miten mikäkin tilanne siihen lapseen vaikuttaa ja miten lapsi itse sopeutuu. Meidän lasten menestystarinaa ei siis voi automaattisesti samoin menettelemällä toisille siirtää.

Vierailija kirjoitti:

https://www.aamulehti.fi/a/24075388

Tuolla lukee suomalaistutkimuksessa , jonka mukaan 1-3v on hyvä ikä laittaa päiväkotiin.

Suomalaislapset hyötyvät päivähoidosta eniten, jos se aloitetaan 1–3-vuotiaana.

Hehee... Olikohan tuossa tutkimuksessa vakioitu muita lukion läpäisemiseen vaikuttavia tekijöitä, kuten esim. vanhempien koulutustasoa?

Meidän esikoinen oli 5v, kun aloitti hän päiväkodin. Käytiin tätä ennen kyllä kerhoissa ja harrastuksissa. Hän meni alustä lähtien päiväkotiin mielellään, koska siellä oli samaikäisiä leikkikavereita ja paljon puuhaa. Hän olisi mielestäni voinut aloittaa päiväkodin jo aiemminkin.

Kuopukselle, 2,5v, päiväkodin aloitus oli vaikea. Hän itki ensimmäiset 2 kk joka päivä perääni. Ei todellakaan mennyt päivikseen mielellään. Nyt kun puoli vuotta on kulunut, on hänkin tottunut päivähoitoon ja saanut ikäisiään leikkikavereita. Tärkeintä hänelle on kuitenkin ollut luotettavan hoitajan löytyminen, ei vielä niinkään kaverit. Vasta viime viikkoina hän on alkanut puhua kavereistaan.

Muistelen, että kun esikoinen täytti 3-3,5v, alkoi hän kaivata leikkiseuraa ja kavereita. Ajattelisin siis, että oikea päiviksen aloitusikä on silloin, kun lapsi alkaa pyydellä leikkiseuraa. Meillä se on ollut 3-4-vuotiaana.

Me laitoimme 11kk ikäisenä ja lapsi kehittynyt erinomaisesti, on todella sosiaalinen, löytää aina heti uudessa paikassa kaverin ja hoidossa on paras kaveri, toiseksi paras kaveri naapuri. Oppi puhumaan 1,5v. iässä, äärettömän lahjakas kielellisesti. Olemme molemmat vanhemmat lääkäreitä ja olen tietenkin lukenut lastenpsykiatriaa ja tiedän normaalin lapsen kehityksen kulun. Toki päiväkodin tulee olla hyvä ja samat hoitajat koko ajan. Ei ole väliä kuka hoitaa kunhan pysyy samana hoitaja(t). Lapsi ymmärtää ihan evoluution kehityksensä myötä että turvallisia hoivaavia aikuisia voi olla muutama, useampi siis kuin 1-2. Savanniapinan kehityksen myötä kivikaudelle saakka aina maanviljelyn keksimiseen saakka on ollut ihmisillä "laumoja", n. 30-50 yksilön laumoja vuosimiljoonan tai parin ajan ja lapsia on hoivannut muutkin kuin oma äiti eikä isästä ollut tietoa, mutta useampi mieskin on voinut olla läheinen, turvallinen ja hoitaja. Keski-Euroopassa sivistysmaissa viedään jopa 3kk ikäinen vauva päivähoitoon eikä siellä kaikkien psyykkinen kehitys ole häiriintynyt, hyvin voivia kansakuntia esim. Belgia.

Oma lapsi meni 1 v 3kk ja tein ensin nelipäiväistä työviikkoa vuoden. Ryhmiksessä missä tutut hoitajat sujui alusta asti hyvin, nyt lapsi täyttää pian 3 v. Aina ollut reipas, sosiaalinen ja sairastanut tosi vähän.Ei ollut taloudellisesti pakko mennä töihin mutta kotona ei sisaruksia eikä ihan lähellä puistoa/kerhoa /kavereita( eli kaikki ns. harrastaminen/lähteminen vaatii enemmän vaivaa) niin kyllä se kotona olo alkoi ahdistaa. Voin myöntää rehellisesti ettei musta ollut kotiäidiksi pidemmän päälle.En kuitenkaan olisi laittanut arkaa tai sairastelevaa/allergista noin pienenä hoitoon enkä isoon päiväkotiin.

Lapset ovat sopeutuvaisia. Lähinnä naurattaa nämä "meidän lapsi meni päiväkotiin heti synnäriltä päästyään ja on nyt supersosiaalinen." Kyllä lapset sopeutuvat, jos hoitaja on turvallinen. Pieni lapsi ei kuitenkaan kaipaa mitään sosiaalisia suhteita vaan turvallisen, huolehtivan aikuisen sylin. Minun mielestäni kysymys kuuluukin, haluatko itse olla se turvallinen aikuinen, vai haluatko, että se on joku muu? Ja uskotko, että joku muu huolehtii lapsestasi paremmin kuin sinä?

Lapsi alkaa kaivata ikätovereidensa seuraa 3-4-vuotiaina. Sitä ennen he kaipaavat lähinnä aikuisen turvaa ja huolenpitoa.

T. KM, psykan ope

Päiväkotiin sopeutuminen ja lasten tarpeet ovat niin yksilöllisiä, että vaikea sanoa "suositusta". Lastentarhanopettajana sanoisin, että aikaisintaan kaksi vuotiaana. Moni vanhempi luulee, että pienikin lapsi tarvitsee "virikkeitä" tai sosiaalisia suhteita, mutta tosiasiassa lähes aina lapselle ehdottomasti paras paikka on kotona. Lapsi alkaa kaivata kavereita ja sosiaalisia suhteita esimerkiksi roolileikkien muodossa vasta noin 3-vuotiaana, pienemmät lähinnä tutkailevat omia juttujaan tai ehkä vähän vilkaisevat mitä muut touhuavat. Yhteisleikkiä alle 3-vuotiailla ei juurikaan yleensä ole siinä määrin tai sen merkitys ei ole niin suuri, että sen vuoksi kannattaisi päiväkotiin viedä. Päivähoito on lapselle vähintään yhtä rankkaa, kuin työssäkäynti aikuiselle eikä pieni lapsi ymmärrä, miksi hän on siellä eikä hahmota aikaa vielä siinä määrin, että osaisi tyynnyttyä ajatuksella "äiti tulee tunnin päästä". Päivähoitopäivät tuntuvat pitkiltä, ovat monin tavoin kuormittavia ja voi mennä pitkään, ennenkuin lapsi kokee olonsa todella turvalliseksi uudessa ympäristössä vieraiden aikuisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi ei kuitenkaan kaipaa mitään sosiaalisia suhteita vaan turvallisen, huolehtivan aikuisen sylin. Minun mielestäni kysymys kuuluukin, haluatko itse olla se turvallinen aikuinen, vai haluatko, että se on joku muu? Ja uskotko, että joku muu huolehtii lapsestasi paremmin kuin sinä?

Lapsi alkaa kaivata ikätovereidensa seuraa 3-4-vuotiaina. Sitä ennen he kaipaavat lähinnä aikuisen turvaa ja huolenpitoa.

T. KM, psykan ope

Kyllä, tietysti haluan olla itse se turvallisin aikuinen ja tottakai huolehdin parhaiten omasta lapsestani. Minäpä kysyn, että kuka sen mahdollistaa, että minä saan olla kotona lapseni kanssa kun se kerran on haluamisesta kiinni? Sinäkö?

Ei, se tietenkään halusta riipu. Jokainen älykäs ihminen tajuaa sen. Kyllä se on raha joka sen sanelee. Meidän perheessä ei ole mahdollista olla vuosikausia lapsien kanssa kotona, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat sopeutuvaisia. Lähinnä naurattaa nämä "meidän lapsi meni päiväkotiin heti synnäriltä päästyään ja on nyt supersosiaalinen." Kyllä lapset sopeutuvat, jos hoitaja on turvallinen. Pieni lapsi ei kuitenkaan kaipaa mitään sosiaalisia suhteita vaan turvallisen, huolehtivan aikuisen sylin. Minun mielestäni kysymys kuuluukin, haluatko itse olla se turvallinen aikuinen, vai haluatko, että se on joku muu? Ja uskotko, että joku muu huolehtii lapsestasi paremmin kuin sinä?

Lapsi alkaa kaivata ikätovereidensa seuraa 3-4-vuotiaina. Sitä ennen he kaipaavat lähinnä aikuisen turvaa ja huolenpitoa.

T. KM, psykan ope

Meillä siis 11kk ikäisenä meni ja oli alkuun 6h/pv päiväkodissa, ihana nuori ja mukava lastenhoitaja ns. omana hoitajana. Lapsesta huomasi kyllä jo 12kk ikäisenä että vertaiset muut pienet lapset herättävät mielenkiinnon. Oppi puhumaan 1,5-vuotiaana ja aina ollut kuin kalavedessä jos esim. hoitona kesällä ollut varahoito ja hoitajat aina kehuneet kuinka hyvin löytää heti kaverin uusissa tilanteissa. Lisäksi erityisesti kielellisiä taitoja ja leikkitaitoja kehuttu. Tosin äitinsä kirjoittanut ylioppilaskokeissa 98 pisteellä laudaturin saaden aineensa äidinkielen opettajien liiton julkasemaan kirjaseen jossa on joka vuodelta kymmenen parasta ylioppilasainetta Suomessa, kuuden laudaturin yo äiti, nykyisin lisensiaatti kuten itsekin olen, ja omatkin kielelliset sekä matemaattiset vahvuudet varsin hyvät, joskaan äidille en pärjää jos pisteet katsotaan eikä pelkkiä arvosanoja, esim. pitkästä matematiikasta äidillään yksi piste vajaa täydet pisteet jonkin huolimattomuusvirheen takia. Tietenkin perimä vaikuttaa ympäristön ohella, mutta näkisin lapsen kehitystä ja oppimista tukevan ammatillinen varhaiskasvatus järjestelmällisenä opetuksena ja kasvatuksena esim. 1-2v. iästä verrattuna siihen että lorvii kotona kahdestaan äidin kanssa 4-5 vuotiaaksi katsellen piirrettyjä esim. äidin surffatessa netissä tabletilla tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi ei kuitenkaan kaipaa mitään sosiaalisia suhteita vaan turvallisen, huolehtivan aikuisen sylin. Minun mielestäni kysymys kuuluukin, haluatko itse olla se turvallinen aikuinen, vai haluatko, että se on joku muu? Ja uskotko, että joku muu huolehtii lapsestasi paremmin kuin sinä?

Lapsi alkaa kaivata ikätovereidensa seuraa 3-4-vuotiaina. Sitä ennen he kaipaavat lähinnä aikuisen turvaa ja huolenpitoa.

T. KM, psykan ope

Kyllä, tietysti haluan olla itse se turvallisin aikuinen ja tottakai huolehdin parhaiten omasta lapsestani. Minäpä kysyn, että kuka sen mahdollistaa, että minä saan olla kotona lapseni kanssa kun se kerran on haluamisesta kiinni? Sinäkö?

Ei, se tietenkään halusta riipu. Jokainen älykäs ihminen tajuaa sen. Kyllä se on raha joka sen sanelee. Meidän perheessä ei ole mahdollista olla vuosikausia lapsien kanssa kotona, valitettavasti.

Se on ihan sinusta kiinni. Älä hanki huonoa koulutusta, ota luuserimiestä ja mene huonoon työpaikkaan

Alle kolmevuotias nyt vaan ei kuulu päivähoitoon. Täytyy olla todella surkea äiti, jos se päivähoitp on parempi kuin oma koti.