Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä lapsi päiväkotiin?
Meillä taloudellisesti mahdollista olla laittamatta lasta päiväkotiin, haluan olla lapsen kanssa kotona kun hän on pieni. Ollaan miehen kanssa kuitenkin mietitty, että olisi varmaan lapsen kannalta hyvä laittaa hänet jossain vaiheessa päiväkotiin opettelemaan ryhmässä toimimista jne. (meillä ei muita lapsia). Missähän iässä tämä kannattaisi tehdä?
Kommentit (312)
Riippuu äidistä ja lapsesta, molempien persoonallisuudesta.
Olin itse äitini kanssa kotona 7 vuotta. Muistaakseni isäni ihan vaati sitä että saisin olla kotona lapsena.
Oma äitini oli persoonallisuushäiriöinen ja itsekeskeinen ihminen joka jopa pahoinpiteli minua ja muun ajan olin kuulemma aika laiminlyöty. Lisäksi äiti itse inhosi kotona olemista. Hän olisi mielummin halunnut päteä työelämässä.
Minusta tuli epäsosiaalinen, kaikin tavoin ihmisarka ja traumatisoitunut.
Oma poikani meni päiväkotiin 1v2kk ikäisenä siten että päivät pidettiin aluksi mahdollisimman lyhyenä. Isä vei ja minä hain aikaisin kotiin.
Poika on sosiaalinen, rauhallinen, hyväntahtoinen ja menestynyt toistaiseksi erinomaisesti koulussa ja opinnoissa. Pojan tutustui parhaisiin kavereihinsa jo päiväkodissa ja nämä ihmissuhteet ovat jatkuneet läpi kouluvuosien.
Itse olin tyytyväinen kun sain palata hiekkalaatikon reunalta koulutusta vastaavaan työhöni. Työnantajani oli ihanan joustava. Sain tehdä lyhyempää päivää aluksi ja kaikki meni hyvin.
Yleinen havaintoni omalta asuinalueeltani oli että lapsen kouluun siirtymistä helpotti jos oli tutustunut alueen muihin lapsiin jo päiväkodissa. Vaikeinta tuntui olevan lapsilla jotka olivat olleet yksin kotona joko vain äidin tai vaihtuvien lastenhoitajien kanssa.
Poikani ihmetteli alakouluikäisenä luokkakaveriaan joka ei osannut leikkiä muuta leikkiä kuin sitä jossa hän tiputtaa roskan tai lelun lattialle ja palvelija nostaa sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia alalla nyt olleena kirjoitan suoraan että 4-5vuotiaana.
Sitä nuoremman paikka on ehdottomasti kotona. Älköä hankkiko lapsia ellei se ole mahdollista. Mikis hankkia lapsia itkemään äitiään/isäänsä noihin broilerikasvattamoihin, ellei ole varaa jäädä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu äidistä ja lapsesta, molempien persoonallisuudesta.
Olin itse äitini kanssa kotona 7 vuotta. Muistaakseni isäni ihan vaati sitä että saisin olla kotona lapsena.
Oma äitini oli persoonallisuushäiriöinen ja itsekeskeinen ihminen joka jopa pahoinpiteli minua ja muun ajan olin kuulemma aika laiminlyöty. Lisäksi äiti itse inhosi kotona olemista. Hän olisi mielummin halunnut päteä työelämässä.
Minusta tuli epäsosiaalinen, kaikin tavoin ihmisarka ja traumatisoitunut.Oma poikani meni päiväkotiin 1v2kk ikäisenä siten että päivät pidettiin aluksi mahdollisimman lyhyenä. Isä vei ja minä hain aikaisin kotiin.
Poika on sosiaalinen, rauhallinen, hyväntahtoinen ja menestynyt toistaiseksi erinomaisesti koulussa ja opinnoissa. Pojan tutustui parhaisiin kavereihinsa jo päiväkodissa ja nämä ihmissuhteet ovat jatkuneet läpi kouluvuosien.
Itse olin tyytyväinen kun sain palata hiekkalaatikon reunalta koulutusta vastaavaan työhöni. Työnantajani oli ihanan joustava. Sain tehdä lyhyempää päivää aluksi ja kaikki meni hyvin.Yleinen havaintoni omalta asuinalueeltani oli että lapsen kouluun siirtymistä helpotti jos oli tutustunut alueen muihin lapsiin jo päiväkodissa. Vaikeinta tuntui olevan lapsilla jotka olivat olleet yksin kotona joko vain äidin tai vaihtuvien lastenhoitajien kanssa.
Poikani ihmetteli alakouluikäisenä luokkakaveriaan joka ei osannut leikkiä muuta leikkiä kuin sitä jossa hän tiputtaa roskan tai lelun lattialle ja palvelija nostaa sen.
Kaikki lapsethan ei edes mene mihinkään alueensa kouluun.
Mikään tutkimus ei tue sitä, että alle 3-vuotiaan paras paikka olisi päiväkodissa. Hoitajista on pulaa, ja vuokratyöläiset eivät tiedä edes lapsen nimeä. Niitä teipataan pienten ryhmässä maalarinteipillä puseroon. Ryhmäkoot ovat suuria, meteli kamala. Pienet lapset saavat paljon infektioita isossa ryhmässä. Taaperot purevat ja tönivät toisiaan. Monesti ei edes ulos mennä, koska käsipareja ei riitä pukemiseen. Kysy päiväkodin työntekijältä, onko päiväkoti hyvä paikka pienelle?
Ihmiskunnan historiassa lapset ovat kautta vuosituhansien kasvaneet isoissa 5-15 lapsen perheissä suvun keskellä ja viettäneet päivänsä seuraten aikuisten jatkuvaa työntekoa.
Lasten ympärillä on aina ollut paljon ihmisiä ja mielenkiintoisia tapahtumia seurattavaksi.
Sosiaalisesti haastavia tilanteita on ollut ja niistä lapsi on oppinut selviytymään.
Mielestäni on aika kummallinen ajatus, että yhden aikuisen pitäisi vuosikausia pitkästä koulutuksestaan huolimatta istua tyhjässä asunnossa vain viihdyttämässä yhtä tai kahta normaalia lastaan.
Tämä taisi olla ihanne hyvin lyhyen aikaa 1900-luvun jälkipuolella. En mitenkään jaksa uskoa että tällainen lapsuus olisi hyväksi lapselle tai äidille ja siihen ei käsittääkseni tutkijatkaan oikein usko.
Eri asia tietysti on jos lapsi syntyy perinteiseen suurperheeseen. Tällöin voi olla taloudellisestikin perusteltua, että toinen vanhemmista jää kotiin. Tai jos lapsi on jotenkin erityislapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskunnan historiassa lapset ovat kautta vuosituhansien kasvaneet isoissa 5-15 lapsen perheissä suvun keskellä ja viettäneet päivänsä seuraten aikuisten jatkuvaa työntekoa.
Lasten ympärillä on aina ollut paljon ihmisiä ja mielenkiintoisia tapahtumia seurattavaksi.
Sosiaalisesti haastavia tilanteita on ollut ja niistä lapsi on oppinut selviytymään.Mielestäni on aika kummallinen ajatus, että yhden aikuisen pitäisi vuosikausia pitkästä koulutuksestaan huolimatta istua tyhjässä asunnossa vain viihdyttämässä yhtä tai kahta normaalia lastaan.
Tämä taisi olla ihanne hyvin lyhyen aikaa 1900-luvun jälkipuolella. En mitenkään jaksa uskoa että tällainen lapsuus olisi hyväksi lapselle tai äidille ja siihen ei käsittääkseni tutkijatkaan oikein usko.Eri asia tietysti on jos lapsi syntyy perinteiseen suurperheeseen. Tällöin voi olla taloudellisestikin perusteltua, että toinen vanhemmista jää kotiin. Tai jos lapsi on jotenkin erityislapsi."
Perheessä, siellä suvun keskellä, lapsi ja aikuiset olivat keskenään tuttuja ja läheisiä.
Ventovieraiden hoitoon, ison kúorman päälle paiskattuna ja alati vaihtuvien aikuisten hoiviin, ei lapsen osa ole nykyään häävi.
Herätkää jo viimeinkin näkemään vaka-alan ahdinko. Pää pois pensaasta!
Vierailija kirjoitti:
Vuosia alalla nyt olleena kirjoitan suoraan että 4-5vuotiaana.
Sitä nuoremman paikka on ehdottomasti kotona. Älköä hankkiko lapsia ellei se ole mahdollista. Mikis hankkia lapsia itkemään äitiään/isäänsä noihin broilerikasvattamoihin, ellei ole varaa jäädä kotiin.
Kirjoitat että olet ollut vuosia alalla. Oletko sitten myös äiti ? Tiedätkö mitä tuo ehdottomasti suosittelemasi vahtoehto käytännössä tekee äidille ?
Putoaminen työelämästä ja eristäytyminen normaaleista ihmissuhteista ? Pitkän koulutuksen heittäminen hukkaan ?
Ja miten lapseen vaikuttaa se että joutuu olemaan päivästä toiseen tyhjässä asunnossa turhautuneen, masentuneen ja tylsistyneen aikuisen kanssa ?
Vanhemmat ovat se lapsen koti. Vanhempien mielenterveys ja elämänhalu vaikuttavat lapseen.
Jos äiti on onnellinen palatessaan töihin lapsikin on onnellinen ja perhe voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskunnan historiassa lapset ovat kautta vuosituhansien kasvaneet isoissa 5-15 lapsen perheissä suvun keskellä ja viettäneet päivänsä seuraten aikuisten jatkuvaa työntekoa.
Lasten ympärillä on aina ollut paljon ihmisiä ja mielenkiintoisia tapahtumia seurattavaksi.
Sosiaalisesti haastavia tilanteita on ollut ja niistä lapsi on oppinut selviytymään.Mielestäni on aika kummallinen ajatus, että yhden aikuisen pitäisi vuosikausia pitkästä koulutuksestaan huolimatta istua tyhjässä asunnossa vain viihdyttämässä yhtä tai kahta normaalia lastaan.
Tämä taisi olla ihanne hyvin lyhyen aikaa 1900-luvun jälkipuolella. En mitenkään jaksa uskoa että tällainen lapsuus olisi hyväksi lapselle tai äidille ja siihen ei käsittääkseni tutkijatkaan oikein usko.Eri asia tietysti on jos lapsi syntyy perinteiseen suurperheeseen. Tällöin voi olla taloudellisestikin perusteltua, että toinen vanhemmista jää kotiin. Tai jos lapsi on jotenkin erityislapsi."
Perheessä, siellä suvun keskellä, lapsi ja aikuiset olivat keskenään tuttuja ja läheisiä.
Ventovieraiden hoitoon, ison kúorman päälle paiskattuna ja alati vaihtuvien aikuisten hoiviin, ei lapsen osa ole nykyään häävi.
Herätkää jo viimeinkin näkemään vaka-alan ahdinko. Pää pois pensaasta!
Se, että yksi aikuinen lorvii kotona yhden tai kahden lapsen kanssa ei ole mitenkään ok tai tavoiteltavaa. Lapsi voi olla mukana aikuisten touhuissa. Mutta lorvimistahan se on, jos on kotona oman lapsen ksnssa. Lapsi ja äiti kumpikin turhautuu.
Oikea aika on erilainen jokaisella perheellä ja toivottavasti oma vanhempi osaa sen arvioida riippuen monista seikoista. Aivan yhtä oikea hetki on vanhempain loman jälkeen, kuin vaikkapa 5-vuotiaanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni oli kaksivuotiaasta kuusivuotiaaksi kunnallisessa perhepäivähoidossa, sitten vuoden päiväkodin esikoulussa. Hän aloitti koulun ilman tuttuja eskarikavereita, sai hyviä ystäviä koulussa. Hän on sosiaalinen ja menestyy korkeakouluopinnoissaan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mikään tutkimus ei tue sitä, että alle 3-vuotiaan paras paikka olisi päiväkodissa. Hoitajista on pulaa, ja vuokratyöläiset eivät tiedä edes lapsen nimeä. Niitä teipataan pienten ryhmässä maalarinteipillä puseroon. Ryhmäkoot ovat suuria, meteli kamala. Pienet lapset saavat paljon infektioita isossa ryhmässä. Taaperot purevat ja tönivät toisiaan. Monesti ei edes ulos mennä, koska käsipareja ei riitä pukemiseen. Kysy päiväkodin työntekijältä, onko päiväkoti hyvä paikka pienelle?
Metelin ja lapsimäärän takia lapsemme ovat kunnallisella perhepäivähoitajalla. Olemme olleet tyytyväisiä hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko muuten heti synnytyksen jälkeen palata töihin ja laittaa vauvan päivähoitoon? Jos ei viitsi hoitaa vauvaa?
Vierailija kirjoitti:
Oikea aika on erilainen jokaisella perheellä ja toivottavasti oma vanhempi osaa sen arvioida riippuen monista seikoista. Aivan yhtä oikea hetki on vanhempain loman jälkeen, kuin vaikkapa 5-vuotiaanakin.
Onko mitään alaikärajaa päivähouidolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla ei ole mahdollisuutta perhepäivähoitoon työaikojen takia.
Ja ajattelematonta sanoa, että lapsia ei kannata hankkia jos ei ole niihin "varaa". Elämä voi muuttua arvaamattomasti. Perheessä voidaan sairastua vakavasti, voi jäädä työttämäksi, mielenterveys voi heikentyä.
Äidille voi myös olla ainoa henkireikä se, että pääsee hetkeksi töihin juttelemaan AIKUISILLE työkavereille.
Aika moni ei onnistu saamaan omista piireistä "äitikavereita", joilta saisi vertaistukea ja seuraa, jotta jaksaisi päivästä toiseen lapsen kanssa. Joskus myös tukiverkoilta saatu apu voi jäädä tosi vähäiseksi tai kuihtua kokonaan, jos lapsi on tosi vaativa esim. erityislapsi. Puoliso voi paeta töihin raskasta kotiarkea.
Olen samaa mieltä siinä, ettei alle 3v hyödy päivähoidosta suurimmassa osassa tapauksista. Pieni lapsi ei myöskään hyödy siitä, että kotona on loppuun palaneet ja väsyneet vanhemmat.
T. erityislapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Mikään tutkimus ei tue sitä, että alle 3-vuotiaan paras paikka olisi päiväkodissa. Hoitajista on pulaa, ja vuokratyöläiset eivät tiedä edes lapsen nimeä. Niitä teipataan pienten ryhmässä maalarinteipillä puseroon. Ryhmäkoot ovat suuria, meteli kamala. Pienet lapset saavat paljon infektioita isossa ryhmässä. Taaperot purevat ja tönivät toisiaan. Monesti ei edes ulos mennä, koska käsipareja ei riitä pukemiseen. Kysy päiväkodin työntekijältä, onko päiväkoti hyvä paikka pienelle?
Tuo ensimmäisen virkkeesi väite on virheellinen.
https://yle.fi/a/3-9368301
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskunnan historiassa lapset ovat kautta vuosituhansien kasvaneet isoissa 5-15 lapsen perheissä suvun keskellä ja viettäneet päivänsä seuraten aikuisten jatkuvaa työntekoa.
Lasten ympärillä on aina ollut paljon ihmisiä ja mielenkiintoisia tapahtumia seurattavaksi.
Sosiaalisesti haastavia tilanteita on ollut ja niistä lapsi on oppinut selviytymään.Mielestäni on aika kummallinen ajatus, että yhden aikuisen pitäisi vuosikausia pitkästä koulutuksestaan huolimatta istua tyhjässä asunnossa vain viihdyttämässä yhtä tai kahta normaalia lastaan.
Tämä taisi olla ihanne hyvin lyhyen aikaa 1900-luvun jälkipuolella. En mitenkään jaksa uskoa että tällainen lapsuus olisi hyväksi lapselle tai äidille ja siihen ei käsittääkseni tutkijatkaan oikein usko.Eri asia tietysti on jos lapsi syntyy perinteiseen suurperheeseen. Tällöin voi olla taloudellisestikin perusteltua, että toinen vanhemmista jää kotiin. Tai jos lapsi on jotenkin erityislapsi.
Tutkimuksissa on tuotu esiin päiväkotien tilanteen negatiivinen vaikutus lapsen kehitykseen.
Pienen lapsen hermojärjestelmä ei kestä sitä kuormitusta, johon hän suuressa, resurssipulasta kärsivässä paikassa joutuu. Tulee ylivilkkautta, keskittymis- ja käyttäytymishäiriöitä.
Päiväkodit ovat kriisiytyneet, henkilökunta on loppuunpalanutta, sijaiset uupuvat, lapset ovat väkivaltaisia toisiaan ja hoitajia kohtaan.
Eli koska päiväkoti on niin huono vaihtoehto, koti on parempi.
Kodin pitäisi olla vaikea ongelmakoti, jotta päiväkoti olisi parempi vaihtoehto.
Tämä ei tarkoita, että mainitsemasi pitkälle koulutettu ura-ihminen joutuisi sinnittelemään vuosia lapsen kanssa kotona, jos ei halua.
Hän voi hyvätuloisena palkata lastenhoitajan, joka huolehtii lapsesta ja vie kerhoihin. Lapsen kehityksen kannalta se on parempi vaihtoehto kuin päiväkoti.
Mitä tulee lasten asemaan historiassa, lapsia ei juuri arvostettu. Ehkäisymenetelmiä ei tunnettu, lapsikuolleisuus oli yleistä ja lapsityövoimaa käytettiin.
Lapset olivat mukana arjessa, koska vaihtoehtoa ei ollut. Tämä ei tarkoita auvoista aikaa suurperheessä, vaan monen kohdalla kuritusväkivaltaa ja raadantaa pienestä lähtien.
Kuten totesit, lapset oppivat selviytymään, mutta heistä ei välttämättä kasvanut tasapainoisia aikuisia. Ehkä tilanne päiväkodeissa on johtamassa samaan?
Selkeän kuvan päiväkotien arjesta saat lukemalla vauva.fi:stä Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisten vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskunnan historiassa lapset ovat kautta vuosituhansien kasvaneet isoissa 5-15 lapsen perheissä suvun keskellä ja viettäneet päivänsä seuraten aikuisten jatkuvaa työntekoa.
Lasten ympärillä on aina ollut paljon ihmisiä ja mielenkiintoisia tapahtumia seurattavaksi.
Sosiaalisesti haastavia tilanteita on ollut ja niistä lapsi on oppinut selviytymään.Mielestäni on aika kummallinen ajatus, että yhden aikuisen pitäisi vuosikausia pitkästä koulutuksestaan huolimatta istua tyhjässä asunnossa vain viihdyttämässä yhtä tai kahta normaalia lastaan.
Tämä taisi olla ihanne hyvin lyhyen aikaa 1900-luvun jälkipuolella. En mitenkään jaksa uskoa että tällainen lapsuus olisi hyväksi lapselle tai äidille ja siihen ei käsittääkseni tutkijatkaan oikein usko.Eri asia tietysti on jos lapsi syntyy perinteiseen suurperheeseen. Tällöin voi olla taloudellisestikin perusteltua, että toinen vanhemmista jää kotiin. Tai jos lapsi on jotenkin erityislapsi.
Tutkimuksissa on tuotu esiin päiväkotien tilanteen negatiivinen vaikutus lapsen kehitykseen.
Pienen lapsen hermojärjestelmä ei kestä sitä kuormitusta, johon hän suuressa, resurssipulasta kärsivässä paikassa joutuu. Tulee ylivilkkautta, keskittymis- ja käyttäytymishäiriöitä.
Päiväkodit ovat kriisiytyneet, henkilökunta on loppuunpalanutta, sijaiset uupuvat, lapset ovat väkivaltaisia toisiaan ja hoitajia kohtaan.
Eli koska päiväkoti on niin huono vaihtoehto, koti on parempi.
Kodin pitäisi olla vaikea ongelmakoti, jotta päiväkoti olisi parempi vaihtoehto.Tämä ei tarkoita, että mainitsemasi pitkälle koulutettu ura-ihminen joutuisi sinnittelemään vuosia lapsen kanssa kotona, jos ei halua.
Hän voi hyvätuloisena palkata lastenhoitajan, joka huolehtii lapsesta ja vie kerhoihin. Lapsen kehityksen kannalta se on parempi vaihtoehto kuin päiväkoti.
Mitä tulee lasten asemaan historiassa, lapsia ei juuri arvostettu. Ehkäisymenetelmiä ei tunnettu, lapsikuolleisuus oli yleistä ja lapsityövoimaa käytettiin.
Lapset olivat mukana arjessa, koska vaihtoehtoa ei ollut. Tämä ei tarkoita auvoista aikaa suurperheessä, vaan monen kohdalla kuritusväkivaltaa ja raadantaa pienestä lähtien.
Kuten totesit, lapset oppivat selviytymään, mutta heistä ei välttämättä kasvanut tasapainoisia aikuisia. Ehkä tilanne päiväkodeissa on johtamassa samaan?
Selkeän kuvan päiväkotien arjesta saat lukemalla vauva.fi:stä Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisten vuoksi.
Useimmilla perheillä ei ole varaa siihen, että toinen on kotona siihen asti kun lapsi on 4 tai 5. Jos lapsia on useampi, tarkoittaisi se jopa 10 vuoden poissaoloa töistä ja vuosia ilman tuloja.
Useimmat ihmiset ovat tavallisissa töissä eikä puoliso pysty elättämään koko perhettä yksin. Lisäksi kärsii ammattitaito, eläke ja koko loppu työura. Eikä korkeasti koulutettu uraihminen yleensä ole kolmekymppisenä tai muuten lastenhankintaikäisenä ehtinyt tienata niin paljon tai saavuttanut niin hyvää asemaa työmarkkinoilla, että olisi varaa palkata täysipäiväistä lastenhoitajaa.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun osaa puhua ja kävellä
Ei pidä paikkaansa, lapsen tunnetaidot eivät vielä pysty käsittelemään monia ihmissuhteita. 4 - 3-vuotiaana.
Muistuta, että päiväkodissa kasvaa myös hyvin varautuneita ja ujoja lapsia. Ikäänkuin päiväkoti aiheuttaisi heissä sen. Isoissa ryhmissä, joissa voi olla suosimista ja kiusaamista, voi herkempi lapsi jäädä jalkoihin. Mitä tahansa traumoja voi syntyä. Kukaan hoitaja ei välttämättä kiinni eikä auta sosiaalisissa tilanteissa, jolloin tuloksena onkin vain estyneempi ja varautunut lapsi. Toisenlaiselta temperamentilla voi kasvaa kyynärpäätaktikoksi, joka ottaa kaiken huomion ja tilan, jota ei muuten saisi. Miettikääpå näitä lapsia koulussa ja työelämässä. Kotona saisivat tarpeeksi rakkautta ja huomiota, jos perhe on normaaleissa voimissaan, eikä syntyisi vastaavia häiriöitä. Jopa niissä parin tunnin kerhoissa voi näitä vahinkoja syntyä herkissä lapsissa. Sukulaiset ja anoppi ovat voineet painostaa "sosiaalistamaan" jo pientä lasta, vaikka lapsi olisi tarvinnut turvallista ja verkkaista kasvua rauhassa kotiympäristössä.