Missä iässä lapsi päiväkotiin?

Vierailija kirjoitti:

Voiko muuten heti synnytyksen jälkeen palata töihin ja laittaa vauvan päivähoitoon? Jos ei viitsi hoitaa vauvaa?

Voi toki, huostaanotettuna sijoitusperheeseen. Siellä harvemmin tarjotaan imetystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.aamulehti.fi/a/24075388

Tuolla lukee suomalaistutkimuksessa , jonka mukaan 1-3v on hyvä ikä laittaa päiväkotiin.

Suomalaislapset hyötyvät päivähoidosta eniten, jos se aloitetaan 13-vuotiaana.

Niin. Tämä on tämä turkulainen tutkimus, jonka tulokset tosiaan uutisoitiin noin. Poliittisista syistä.

Tutkijat itse irtisanoutuivat näistä johtopäätöksistä julkisesti.

Linkki? Mitä ne tutkijat sanoivat?

Esikoinen oli 4,5v kun aloitti päiväkodin. Olisi varmasti halunnut jo aiemmin, mutta useampi pienempi sisarus syntyi niin tuli käytyä avoimissa päiväkodeissa ja puistoissa ja itse ajatellutkaan päiväkodin että sitten vasta kun on pakko viedä. (Itse olen kokonaan kotihoisettu).

Ainut onjelma vaan alkoi olla että tuon vanhimman lapsen ikäsiä kavereita ei enää täällä päin kotihoidossa ollut, joten meni sitten vuodeksi puolipäivähoitoon ennen eskarin alkua.

Tutkimus käsitteli päivähoidon ja kotitaustan vaikutuksia peruskoulun jälkeisiin opintoihin hakeutumiseen.

En tiedä, ymmärsinkö oikein, mutta mielestäni tulkinta oli, että jatkokoulutukseen hakeutui kannustavista kodeista tulevat lapset (riippumatta missä oli hoidettu) ja ei-kannustavista kodeista tulleista lapsista ne, jotka olivat olleet pienestä asti päiväkodissa.

Tämä vahvistaa vanhaa käsitystä, että päiväkodista (huonostakin) hyötyvät ne lapset, joiden kotiolot ovat vielä huonommat kuin päiväkoti.

Tavoitteena saattaa olla, että näistä haasteellisista oloista tulevat lapset saataisi päiväkotiin ja erilaisten sosiaalisten ongelmien kanssa kamppailevat vanhemmat saataisiin koulutuksen ja työn piiriin.

Voiko mieslapsen viedä päiväkotiin, vaikka ikää on jo yli 30v?

Vanhempainvapaa kun loppuu, niin menee meillä pienten päiväkotiin, eli 9-10kk iässä :( Ei ole mahdollisuuksia jäädä kummankaan vanhemmista kotiin pelkällä kodinhoidontuella kuitenkaan. Onneksi pieni paikkakunta eikä ryhmäkoko ole mikään hurja tai käsipareja puutu. 

2,5 on täydellinen aika. Sitä pienempi ei juuri ikäistensä seuraa kaipaa, ja virikkeitä voi antaa vanhempikin viemällä puistoihin ja kerhoihin. Sen sijaan sitä pienempi tarvitsee turvaa, syliä ja lohdutusta, enemmän kuin mitään muuta.

Vuosi tai pari vähän vähemmällä rahalla ei jälkikäteen tunnu missään, eihän tuon ikäiseen edes kulu rahaa, kun syövät niin vähän ja vaatteita saa edullisesti käytettynä vaikka mistä. Rahaa miettivä voi vaikka miettiä sitä, että lapsen ollessa vaikka kuusi-seitsemän, rahaa menee jo päivähoito/-kerhomaksuihin,  harrastuksiin, kiinnostuksen kohteisiin, bussikorttiin, kaverisynttäreihin, vaatteet kuluu nopeammin ja lapsi syö enemmän, puhumattakaan sitten isomman lapsen tarpeista. Määrä on melkein sama kuin erotus ansiosidonnaisen ja palkan välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempainvapaa kun loppuu, niin menee meillä pienten päiväkotiin, eli 9-10kk iässä :( Ei ole mahdollisuuksia jäädä kummankaan vanhemmista kotiin pelkällä kodinhoidontuella kuitenkaan. Onneksi pieni paikkakunta eikä ryhmäkoko ole mikään hurja tai käsipareja puutu. 

Oliko siis vahinkolapsi, kun ette olleet taloudellisesti varautuneita? Ymmärrän.

Mun vanhempi lapsi meni päiväkotiin 2-vuotiaana, nuorempi 11kk ikäisenä.

Minä menin päivähoitoon ollessani 10kk ikäinen. Koska mun lapsuus nyt muuten on traumatisoinut mut (väkivaltainen isä ja silleen), niin en tiiä että onko päivähoidon aloitus noin aikaisin aiheuttanut mulle jotain ikävää. Luultavasti ei. Puolisoni on myös aloittanut päiväkodissa alle vuoden ikäisenä ja hän on hämmästyttävän tasapainoinen tapaus.

Mun lapset on nyt kohta täysi-ikäisiä ja meillä näyttää olevan poikkeuksellisen hyvät välit perheessä.

Olin 6 v kotona eli lapset oli 3,4 ja 5 kun aloittivat päiväkodin. Päivääkään en ole katunut vaikka elimme niukasti, miehen palkka n. 2000 ja minulla minimiäitiysraha tai kotihoidontuki joka oli vähän äitiysrahaa enemmän. Ei siellä päiväkodissa niillä ole sen enempää aikaa lapselle vaikka luullaan että hyvä olla esikoisen siellä kun äiti joutuu imettämään vauvaa eikä voi huomioida muita lapsia.

Lapset on kerran pieniä. Olen 39 v. ja nyt lapset 17, 16, 15. Pikkulapsiaika menee nopeasti. Mutta: pienten lasten vanhempien yleisin harha on että elämä kovin radikaalisti muuttuu pikkulapsiajan jälkeen. Peruskouluikäiset lapset ovat vielä lapsia eikä vanhemmuus pääty pitkään aikaan. Kouluissa näkee lapsia jotka tarvitsisivat vanhempiaan paljon enemmän. Olkaa lastenne kanssa.

Heti synnäriltä suoraan päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiskunnan historiassa lapset ovat kautta vuosituhansien kasvaneet isoissa 5-15 lapsen perheissä suvun keskellä ja viettäneet päivänsä seuraten aikuisten jatkuvaa työntekoa.

Lasten ympärillä on aina ollut paljon ihmisiä ja mielenkiintoisia tapahtumia seurattavaksi.

Sosiaalisesti haastavia tilanteita on ollut ja niistä lapsi on oppinut selviytymään.

Mielestäni on aika kummallinen ajatus, että yhden aikuisen pitäisi vuosikausia pitkästä koulutuksestaan huolimatta istua tyhjässä asunnossa vain viihdyttämässä yhtä tai kahta normaalia lastaan.

Tämä taisi olla ihanne hyvin lyhyen aikaa 1900-luvun jälkipuolella. En mitenkään jaksa uskoa että tällainen lapsuus olisi hyväksi lapselle tai äidille ja siihen ei käsittääkseni tutkijatkaan oikein usko.

Eri asia tietysti on jos lapsi syntyy perinteiseen suurperheeseen. Tällöin voi olla taloudellisestikin perusteltua, että toinen vanhemmista jää kotiin. Tai jos lapsi on jotenkin erityislapsi.

Tutkimuksissa on tuotu esiin päiväkotien tilanteen negatiivinen vaikutus lapsen kehitykseen.

Pienen lapsen hermojärjestelmä ei kestä sitä kuormitusta, johon hän suuressa, resurssipulasta kärsivässä paikassa joutuu. Tulee ylivilkkautta, keskittymis- ja käyttäytymishäiriöitä.

Päiväkodit ovat kriisiytyneet, henkilökunta on loppuunpalanutta, sijaiset uupuvat, lapset ovat väkivaltaisia toisiaan ja hoitajia kohtaan.

Eli koska päiväkoti on niin huono vaihtoehto, koti on parempi.

Kodin pitäisi olla vaikea ongelmakoti, jotta päiväkoti olisi parempi vaihtoehto.

Tämä ei tarkoita, että mainitsemasi pitkälle koulutettu ura-ihminen joutuisi sinnittelemään vuosia lapsen kanssa kotona, jos ei halua.

Hän voi hyvätuloisena palkata lastenhoitajan, joka huolehtii lapsesta ja vie kerhoihin. Lapsen kehityksen kannalta se on parempi vaihtoehto kuin päiväkoti.

Mitä tulee lasten asemaan historiassa, lapsia ei juuri arvostettu. Ehkäisymenetelmiä ei tunnettu, lapsikuolleisuus oli yleistä ja lapsityövoimaa käytettiin.

Lapset olivat mukana arjessa, koska vaihtoehtoa ei ollut. Tämä ei tarkoita auvoista aikaa suurperheessä, vaan monen kohdalla kuritusväkivaltaa ja raadantaa pienestä lähtien.

Kuten totesit, lapset oppivat selviytymään, mutta heistä ei välttämättä kasvanut tasapainoisia aikuisia. Ehkä tilanne päiväkodeissa on johtamassa samaan?

Selkeän kuvan päiväkotien arjesta saat lukemalla vauva.fi:stä Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisten vuoksi.

Useimmilla perheillä ei ole varaa siihen, että toinen on kotona siihen asti kun lapsi on 4 tai 5. Jos lapsia on useampi, tarkoittaisi se jopa 10 vuoden poissaoloa töistä ja vuosia ilman tuloja.

Useimmat ihmiset ovat tavallisissa töissä eikä puoliso pysty elättämään koko perhettä yksin. Lisäksi kärsii ammattitaito, eläke ja koko loppu työura. Eikä korkeasti koulutettu uraihminen yleensä ole kolmekymppisenä tai muuten lastenhankintaikäisenä ehtinyt tienata niin paljon tai saavuttanut niin hyvää asemaa työmarkkinoilla, että olisi varaa palkata täysipäiväistä lastenhoitajaa.

Nykyinen edullinen päivähoitojärjestelmä on itse asiassa aika uusi keksintö.

Laki siitä tuli 1973. Aiemmin työssäkäyvän naisen lähes koko palkka meni lapsenhoitajan palkkaan, jos sellaisen onnistui saamaan.

On selvää, että lapsen hankinnasta koituu kuluja ja menetyksiä. Tilastokeskus ja THL julkaisivat 2020 laskelman, jonka mukaan lapsi tulee maksamaan vanhemmilleen n. 130.000 euroa.

" Vuosia alalla nyt olleena kirjoitan suoraan että 4-5vuotiaana.

Sitä nuoremman paikka on ehdottomasti kotona. Älköä hankkiko lapsia ellei se ole mahdollista. Mikis hankkia lapsia itkemään äitiään/isäänsä noihin broilerikasvattamoihin, ellei ole varaa jäädä kotiin."

--

"Kirjoitat että olet ollut vuosia alalla. Oletko sitten myös äiti ?

Tiedätkö mitä tuo ehdottomasti suosittelemasi vahtoehto käytännössä tekee äidille ?

Putoaminen työelämästä ja eristäytyminen normaaleista ihmissuhteista ? Pitkän koulutuksen heittäminen hukkaan ?

Ja miten lapseen vaikuttaa se että joutuu olemaan päivästä toiseen tyhjässä asunnossa turhautuneen, masentuneen ja tylsistyneen aikuisen kanssa ?

Vanhemmat ovat se lapsen koti.

Vanhempien mielenterveys ja elämänhalu vaikuttavat lapseen.

Jos äiti on onnellinen palatessaan töihin lapsikin on onnellinen ja perhe voi hyvin."

--

" Valitettavasti se äidin onnellisuus ei kuule sitä lasta siellä lauman sekaan jätettynä lohduta tippaakaan, kun hän on aikuisten hoivissa jotka ei edes muista saati tiedä sen lapsesi etunimeä.

Mikäli sukukypsän aikuisen oma psyyke on alkaa päältä niin hauras,

että vanhemmuuden ihan perus arki velvoitteet tuntuvat ylivoimaisilta ja turhauttavilta tai henkiseltä kuormittavuudeltaan  sellaisilta, että syöksevät jopa masennukseen ellei pääse toteuttamaan omia ambitioitaan, niin onko vakavasti paikallaan siinä tapauksessa miettiä sitäkin vaihtoehtoa, ettei laki velvoita ketään joka jo pelkän kotona olon lapsen ollessa pieni kokee ahdistavana, lisääntymään yhdellä ainoallakaan lapsella?

Vanhemmat todellakin ovat sen lapsen koti. Olkaa ja opetelkaa siis olemaan lapsenne vanhempia kun niitä synnytätte tänne. Hankkikaa kyspssyttä ensin siihen, että ne omat ambitiot on laitetettava muutamaksi vuodeksi syrjään ja lapsi etusijalle, erityisestikin  jos vaihtoehtona on joku broilerivarhaiskasvattamo.

" Heti synnäriltä suoraan päiväkotiin."

Jeee !! Pian lanseerataan avuttomille emmäheihalunnukkaantällastaelämää -päiväkoteja joissa saa synnyttää suoraan sinne seimeen ja lähteä vaikka risteilylle rentoutumaan ahdistavasta kokemuksesta.

Vaka-pätevyyden omaavat imettäjät ovat paikalla ihan subjektiivisella oikeudella kaikille halukkaille talon puolesta.

Lasin läpi voi käydä joskus ohimennenmoikkaamassa jos hotsittaa ja hakea vaikka kävelylle sitten kun vaippaikä on onnellisesti ohi.

Minä kävin perhepäivähoidossa pienestä asti. Päiväkodissa en koskaan käynyt enkä eskarissa. Koulussa isossa ryhmässä oleminen oli haastavaa ja koulun alku vaikeaa. Oma lapseni aloitti päiväkodin vajaa 2-vuotiaana. Olemme olleet siihen tyytyväisiä.

Taloudellisesti mahdollista olisi ollut pitää vaikka eskariin asti mutta halusin palata työelämään jotta pysyn kärryillä ja pidän työpaikkani ja pystyn etenemään uralla jotta pystyn jatkossakin määrittämään työaikaani paremmin lasten eduksi. Nytkin teen vajaata työaikaa ja olen jo kotona kun tulevat koulusta.

Isompi meni sitten 5,5 v. ja kuopus samaan aikaan 3v. Mies oli myös vuoden kotona mutta mielestäni oma reilun 4v. tauko työelämässä omalla alalla oli maksimi. Tämä tuntui sopivan myös lapsille.

^Meillä  meni nuoret 3v iässä, kun partneri ei ollut vaki töissä, vaan olihan se hieman outoa nähdä kun jotkut kuskasivat vaippaikäisiä päiväkotiin.  

Ehkä se riippuu myös päiväkodista. Helsingistä on kuulunut monilta alueilta aika huonoa, en laittaisi kovin pientä sellaiseen päiväkotiin, missä on henkilöstövajetta, useita eri kieliä ja kulttuureita ja isot ryhmät. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se riippuu myös päiväkodista. Helsingistä on kuulunut monilta alueilta aika huonoa, en laittaisi kovin pientä sellaiseen päiväkotiin, missä on henkilöstövajetta, useita eri kieliä ja kulttuureita ja isot ryhmät. 

Mä en laittaisi minkään ikäistä tuollaiseen. 

Jos ei rahasta ole puute, niin ota au-pair. Se hoitaa kodin ja lapsen, ja pääset itse tekemään omaa uraa.