Missä iässä lapsi päiväkotiin?

Kun lapsi osaa puhua, liikkua ja oppinut kuivaksi on hyvä aika päiväkodille. Ja puheella meinaan muutakin kuin muutamaa sanaa jolloin lapsikin kykenee kertomaan tarhapäivänsä kuulumiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi ei kuitenkaan kaipaa mitään sosiaalisia suhteita vaan turvallisen, huolehtivan aikuisen sylin. Minun mielestäni kysymys kuuluukin, haluatko itse olla se turvallinen aikuinen, vai haluatko, että se on joku muu? Ja uskotko, että joku muu huolehtii lapsestasi paremmin kuin sinä?

Lapsi alkaa kaivata ikätovereidensa seuraa 3-4-vuotiaina. Sitä ennen he kaipaavat lähinnä aikuisen turvaa ja huolenpitoa.

T. KM, psykan ope

Kyllä, tietysti haluan olla itse se turvallisin aikuinen ja tottakai huolehdin parhaiten omasta lapsestani. Minäpä kysyn, että kuka sen mahdollistaa, että minä saan olla kotona lapseni kanssa kun se kerran on haluamisesta kiinni? Sinäkö?

Ei, se tietenkään halusta riipu. Jokainen älykäs ihminen tajuaa sen. Kyllä se on raha joka sen sanelee. Meidän perheessä ei ole mahdollista olla vuosikausia lapsien kanssa kotona, valitettavasti.

Ap sanoi, että heidän on taloudellisesti mahdollista hoitaa lasta kotona. Nyt kysyttiin siis, mikä olisi lapsen kehityksen kannalta paras ikä aloittaa päivähoito. Tiedän, että kotihoito ei ole taloudellisista syistä kaikille mahdollista. Monesti kysymys on kuitenkin myös arvovalinnoista; haluaako perhe ison omakotitalon, uuden auton ja lomamatkoja vai hoitaa lasta kotona? Haluaako kotiin jäävä tehdä uraa ja tienata omaa rahaa, vai olla puolisonsa tuloista ja hyväntahtoisuudesta riippuvainen. Siksi kukaan ei voi määrittää, mikä on oikea ikä aloittaa päivähoito. Kehityksellisesti lapset alkavat kaivata oman ikäistä leikkiseuraa 3-4-vuotiaina. Toki lapsissakin on eroja ja aina voidaan myös miettiä voiko leikkiseuraa hankkia jotain muuta kautta kuin päiväkodista. Jokainen perhe punnitsee itse edut ja haitat, ja tekee päätöksen omista lähtökohdistaan.

T. KM, psykan ope

Vierailija kirjoitti:

Itse päätin että 2.5 v on sopiva ikä. Sen ikäinen ei tarvii enää niin paljon äidin syliä mutta haluaa kuitenkin jo leikkikavereita. Siihen saakka käytiin kerran viikossa kerhossa.

Olen siis ollut itse pienten ryhmässä töissä ja päätin etten ikinä tuo ihan pientä hoitoon. Kun ryhmässä saattaa olla 5 yksivuotiasta ja sen päälle 7 kaksivuotiaita niin se on fakta että kaikille ei riitä syliä.

3 v on vielä sydäntäsärkevän pieni päiväkotiin ja muiden lasten seuraa saa leikkikentiltä, kerhoista, muskareista, taaperojumpista sopivassamäärin per viikko. Jos jo 2 v haluaa viedä hoitoon, kannataa suoraan myöntää, että se johtuu omista tarpeista päästä töihin, ei lapsen "sosiaalisista tarpeista" päästä päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat sopeutuvaisia. Lähinnä naurattaa nämä "meidän lapsi meni päiväkotiin heti synnäriltä päästyään ja on nyt supersosiaalinen." Kyllä lapset sopeutuvat, jos hoitaja on turvallinen. Pieni lapsi ei kuitenkaan kaipaa mitään sosiaalisia suhteita vaan turvallisen, huolehtivan aikuisen sylin. Minun mielestäni kysymys kuuluukin, haluatko itse olla se turvallinen aikuinen, vai haluatko, että se on joku muu? Ja uskotko, että joku muu huolehtii lapsestasi paremmin kuin sinä?

Lapsi alkaa kaivata ikätovereidensa seuraa 3-4-vuotiaina. Sitä ennen he kaipaavat lähinnä aikuisen turvaa ja huolenpitoa.

T. KM, psykan ope

Meillä siis 11kk ikäisenä meni ja oli alkuun 6h/pv päiväkodissa, ihana nuori ja mukava lastenhoitaja ns. omana hoitajana. Lapsesta huomasi kyllä jo 12kk ikäisenä että vertaiset muut pienet lapset herättävät mielenkiinnon. Oppi puhumaan 1,5-vuotiaana ja aina ollut kuin kalavedessä jos esim. hoitona kesällä ollut varahoito ja hoitajat aina kehuneet kuinka hyvin löytää heti kaverin uusissa tilanteissa. Lisäksi erityisesti kielellisiä taitoja ja leikkitaitoja kehuttu. Tosin äitinsä kirjoittanut ylioppilaskokeissa 98 pisteellä laudaturin saaden aineensa äidinkielen opettajien liiton julkasemaan kirjaseen jossa on joka vuodelta kymmenen parasta ylioppilasainetta Suomessa, kuuden laudaturin yo äiti, nykyisin lisensiaatti kuten itsekin olen, ja omatkin kielelliset sekä matemaattiset vahvuudet varsin hyvät, joskaan äidille en pärjää jos pisteet katsotaan eikä pelkkiä arvosanoja, esim. pitkästä matematiikasta äidillään yksi piste vajaa täydet pisteet jonkin huolimattomuusvirheen takia. Tietenkin perimä vaikuttaa ympäristön ohella, mutta näkisin lapsen kehitystä ja oppimista tukevan ammatillinen varhaiskasvatus järjestelmällisenä opetuksena ja kasvatuksena esim. 1-2v. iästä verrattuna siihen että lorvii kotona kahdestaan äidin kanssa 4-5 vuotiaaksi katsellen piirrettyjä esim. äidin surffatessa netissä tabletilla tms.

Aika suorituspainotteiset arvot... No joka tapauksessa, meillä tuli kotihoidossa fiksuja lapsia. Sanavarastoa oli jo runsaasti reippaasti alle 1v, lukemaan opittu 3v, motoriset taidot tavanomaista varhemmat, sosiaalisuus ja empatiakyvyt huipussaan jne. Mutt tärkeintä on kai kuitenkin lapsen saama huomio ja rakkaus, hyvä itsetunto ja muista sekä itsestä välittäminen. Ei pelkkä sosiaalisuus vielä tarkoita välttämättä sitä, että osaisi ottaa muut huomioon. Ujo ja hiljainen voi olla paljon väittävämpi ihminen. Toisaalta kyse on persoonallisuuden piirteistä, jotka ovat usein valmiina jo vauvan ollessa mahassa. Ihmisarvo ei tule suorituksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat sopeutuvaisia. Lähinnä naurattaa nämä "meidän lapsi meni päiväkotiin heti synnäriltä päästyään ja on nyt supersosiaalinen." Kyllä lapset sopeutuvat, jos hoitaja on turvallinen. Pieni lapsi ei kuitenkaan kaipaa mitään sosiaalisia suhteita vaan turvallisen, huolehtivan aikuisen sylin. Minun mielestäni kysymys kuuluukin, haluatko itse olla se turvallinen aikuinen, vai haluatko, että se on joku muu? Ja uskotko, että joku muu huolehtii lapsestasi paremmin kuin sinä?

Lapsi alkaa kaivata ikätovereidensa seuraa 3-4-vuotiaina. Sitä ennen he kaipaavat lähinnä aikuisen turvaa ja huolenpitoa.

T. KM, psykan ope

Meillä siis 11kk ikäisenä meni ja oli alkuun 6h/pv päiväkodissa, ihana nuori ja mukava lastenhoitaja ns. omana hoitajana. Lapsesta huomasi kyllä jo 12kk ikäisenä että vertaiset muut pienet lapset herättävät mielenkiinnon. Oppi puhumaan 1,5-vuotiaana ja aina ollut kuin kalavedessä jos esim. hoitona kesällä ollut varahoito ja hoitajat aina kehuneet kuinka hyvin löytää heti kaverin uusissa tilanteissa. Lisäksi erityisesti kielellisiä taitoja ja leikkitaitoja kehuttu. Tosin äitinsä kirjoittanut ylioppilaskokeissa 98 pisteellä laudaturin saaden aineensa äidinkielen opettajien liiton julkasemaan kirjaseen jossa on joka vuodelta kymmenen parasta ylioppilasainetta Suomessa, kuuden laudaturin yo äiti, nykyisin lisensiaatti kuten itsekin olen, ja omatkin kielelliset sekä matemaattiset vahvuudet varsin hyvät, joskaan äidille en pärjää jos pisteet katsotaan eikä pelkkiä arvosanoja, esim. pitkästä matematiikasta äidillään yksi piste vajaa täydet pisteet jonkin huolimattomuusvirheen takia. Tietenkin perimä vaikuttaa ympäristön ohella, mutta näkisin lapsen kehitystä ja oppimista tukevan ammatillinen varhaiskasvatus järjestelmällisenä opetuksena ja kasvatuksena esim. 1-2v. iästä verrattuna siihen että lorvii kotona kahdestaan äidin kanssa 4-5 vuotiaaksi katsellen piirrettyjä esim. äidin surffatessa netissä tabletilla tms.

Aika suorituspainotteiset arvot... No joka tapauksessa, meillä tuli kotihoidossa fiksuja lapsia. Sanavarastoa oli jo runsaasti reippaasti alle 1v, lukemaan opittu 3v, motoriset taidot tavanomaista varhemmat, sosiaalisuus ja empatiakyvyt huipussaan jne. Mutt tärkeintä on kai kuitenkin lapsen saama huomio ja rakkaus, hyvä itsetunto ja muista sekä itsestä välittäminen. Ei pelkkä sosiaalisuus vielä tarkoita välttämättä sitä, että osaisi ottaa muut huomioon. Ujo ja hiljainen voi olla paljon väittävämpi ihminen. Toisaalta kyse on persoonallisuuden piirteistä, jotka ovat usein valmiina jo vauvan ollessa mahassa. Ihmisarvo ei tule suorituksista.

Välittävämpi ihminen, ei "väittävämpi"

Laitoin pari vuotta sitten n. 2,5-vuotiaan (hieman yli) kokopäiväiseen hoitoon päiväkotiin, sillä elokuussa päivähoitopaikkoja vapautuu eniten, joten todennäköisyys on suurin saada lähipäiväkotiin paikka. Muutoin olisin odottanut, kunnes täyttää 3. Sen pidempään en olisi voinut olla kotona, sillä raha on ihan kivaa, jos haluaa syödäkin. Lapsi on onneksi itsenäinen ja sosiaalinen, eikä ole tietääkseni koskaan itkenyt äidin tai isän perään hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat sopeutuvaisia. Lähinnä naurattaa nämä "meidän lapsi meni päiväkotiin heti synnäriltä päästyään ja on nyt supersosiaalinen." Kyllä lapset sopeutuvat, jos hoitaja on turvallinen. Pieni lapsi ei kuitenkaan kaipaa mitään sosiaalisia suhteita vaan turvallisen, huolehtivan aikuisen sylin. Minun mielestäni kysymys kuuluukin, haluatko itse olla se turvallinen aikuinen, vai haluatko, että se on joku muu? Ja uskotko, että joku muu huolehtii lapsestasi paremmin kuin sinä?

Lapsi alkaa kaivata ikätovereidensa seuraa 3-4-vuotiaina. Sitä ennen he kaipaavat lähinnä aikuisen turvaa ja huolenpitoa.

T. KM, psykan ope

Meillä siis 11kk ikäisenä meni ja oli alkuun 6h/pv päiväkodissa, ihana nuori ja mukava lastenhoitaja ns. omana hoitajana. Lapsesta huomasi kyllä jo 12kk ikäisenä että vertaiset muut pienet lapset herättävät mielenkiinnon. Oppi puhumaan 1,5-vuotiaana ja aina ollut kuin kalavedessä jos esim. hoitona kesällä ollut varahoito ja hoitajat aina kehuneet kuinka hyvin löytää heti kaverin uusissa tilanteissa. Lisäksi erityisesti kielellisiä taitoja ja leikkitaitoja kehuttu. Tosin äitinsä kirjoittanut ylioppilaskokeissa 98 pisteellä laudaturin saaden aineensa äidinkielen opettajien liiton julkasemaan kirjaseen jossa on joka vuodelta kymmenen parasta ylioppilasainetta Suomessa, kuuden laudaturin yo äiti, nykyisin lisensiaatti kuten itsekin olen, ja omatkin kielelliset sekä matemaattiset vahvuudet varsin hyvät, joskaan äidille en pärjää jos pisteet katsotaan eikä pelkkiä arvosanoja, esim. pitkästä matematiikasta äidillään yksi piste vajaa täydet pisteet jonkin huolimattomuusvirheen takia. Tietenkin perimä vaikuttaa ympäristön ohella, mutta näkisin lapsen kehitystä ja oppimista tukevan ammatillinen varhaiskasvatus järjestelmällisenä opetuksena ja kasvatuksena esim. 1-2v. iästä verrattuna siihen että lorvii kotona kahdestaan äidin kanssa 4-5 vuotiaaksi katsellen piirrettyjä esim. äidin surffatessa netissä tabletilla tms.

Aika suorituspainotteiset arvot... No joka tapauksessa, meillä tuli kotihoidossa fiksuja lapsia. Sanavarastoa oli jo runsaasti reippaasti alle 1v, lukemaan opittu 3v, motoriset taidot tavanomaista varhemmat, sosiaalisuus ja empatiakyvyt huipussaan jne. Mutt tärkeintä on kai kuitenkin lapsen saama huomio ja rakkaus, hyvä itsetunto ja muista sekä itsestä välittäminen. Ei pelkkä sosiaalisuus vielä tarkoita välttämättä sitä, että osaisi ottaa muut huomioon. Ujo ja hiljainen voi olla paljon väittävämpi ihminen. Toisaalta kyse on persoonallisuuden piirteistä, jotka ovat usein valmiina jo vauvan ollessa mahassa. Ihmisarvo ei tule suorituksista.

No ei. Kuten armeijassa sanottiin niin meillä kaikilla on sama ihmisarvo mutta eri palvelusarvo. Sinänsä sopii siviiliinkin. Kaikilla on sama ihmisarvo tehtaan siivoojasta tehtaan johtajaan mutta eri arvo työyhteisössä ja erisuuruinen palkka työstä jne.

Tietenkin perimä vaikuttaa eniten, noin kaksi kolmasosaa, mutta koulutus sitten loput. Tutkimusten mukaan systemaattinen nykyaikainen varhaiskasvatus tukee lapsen osaamista, kehitystä ja hyvinvointia. Lapsi on päiväkodissa muutaman tunnin päivässä, etenkin jos osittaisella hoitovapaalla on toinen vanhemmista alkuun ja sittenkin vain kolmasosan vuorokaudesta ja lomat yms. vähentävät oloa siellä kuten viikonloputkin, olisiko koko vuoden tunneista noin neljäsosan päiväkodissa tai viidesosan vain, en nyt jaksa laskea.

Lapselle ei ole mitään haittaa siitä että oma tuttu hoitaja toimii äidin ohella toisena turvallisena kasvattajana.

Lääkärinä olen toiminut neuvolalääkärinäkin joskus pakollisia terveyskesksupalveluja tehdessä ja muistan tutkimuksen jonka mukaan pieniin lapsiin pidemmät kotihoitojaksot vaikuttavat niin, että ne lisäävät todennäköisyyttä saada huonompi tulos neuvolan Lenetestissä, eli varhaiskasvatus näyttäytyy tällä mittarilla parempana vaihtoehtona 1-2-vuotiaille lapsille kuin pelkkä kotihoito.

On tästä muitakin tutkimuksia olemassa. Kuten tuo että 1–3-vuotiaana päivähoidon aloittaneet läpäisevät lukion kotihoidossa olleita lapsia todennäköisemmin. tutkitut lapset hyötyivät päivähoidosta perhetaustasta riippumatta, mikä on kansainvälisesti poikkeuksellista.

- Monissa maissa on tultu sellaiseen tulokseen, että päivähoidosta hyötyvät vahvimmin matalien tuloryhmien tai matalasti koulutettujen perheiden lapset. Suomen järjestelmä on kuitenkin aika eriytymätön eli samoissa päiväkodeissa on kaikenlaisia lapsia. Se voi selittää tulostamme.

Varhaiskasvatuksen ja koulumenestyksen välistä yhteyttä on tutkittu Suomessa ja ulkomailla eri yhteyksissä. Uuden tutkimuksen mukaan ennen ensimmäistä kouluvuottaan päivähoitoon osallistuneiden nuorten päästötodistuksen keskiarvo oli korkeampi verrattuna niihin nuoriin, jotka olivat kotihoidossa ennen koulun aloittamista. Eroa oli 0,2 arvosanaa.

Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista sekä edistää hyvinvointia.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotiin sopeutuminen ja lasten tarpeet ovat niin yksilöllisiä, että vaikea sanoa "suositusta". Lastentarhanopettajana sanoisin, että aikaisintaan kaksi vuotiaana. Moni vanhempi luulee, että pienikin lapsi tarvitsee "virikkeitä" tai sosiaalisia suhteita, mutta tosiasiassa lähes aina lapselle ehdottomasti paras paikka on kotona. Lapsi alkaa kaivata kavereita ja sosiaalisia suhteita esimerkiksi roolileikkien muodossa vasta noin 3-vuotiaana, pienemmät lähinnä tutkailevat omia juttujaan tai ehkä vähän vilkaisevat mitä muut touhuavat. Yhteisleikkiä alle 3-vuotiailla ei juurikaan yleensä ole siinä määrin tai sen merkitys ei ole niin suuri, että sen vuoksi kannattaisi päiväkotiin viedä. Päivähoito on lapselle vähintään yhtä rankkaa, kuin työssäkäynti aikuiselle eikä pieni lapsi ymmärrä, miksi hän on siellä eikä hahmota aikaa vielä siinä määrin, että osaisi tyynnyttyä ajatuksella "äiti tulee tunnin päästä". Päivähoitopäivät tuntuvat pitkiltä, ovat monin tavoin kuormittavia ja voi mennä pitkään, ennenkuin lapsi kokee olonsa todella turvalliseksi uudessa ympäristössä vieraiden aikuisten kanssa. 

Tuskin olet pk:ssa töissä ellet tiedä, että hyvin monet lapset kaipaavat muiden lasten seuraa jo alle 3-vuotiaina. Ei ole yhtä selkeää tutkimusta olemasta siitä, että sosiaalisten suhteiden tarve alkaisi vasta 3-vuotiaana. Meidän 2 v. lapsi menee joka aamu ensimmäiseksi halaamaan parasta tarhakaveriaan, osaa kaverit nimeltä, leikkivät todellakin yhdessä esim. laittavat vuorotellen palikoita rei'istä laatikkoon, juoksevat pihalla “hippaa“, lohduttavat silittämällä jos toinen itkee jne. Jos paras kaveri ei joku päivä ole tarhassa niin kyselee perään. Lapsi menee hoitoon mielellään, miksi ei menisi. Meillä on onneksi hyvä päiväkoti, jossa on vähän vaihtuvuutta ja pienet ryhmät, joten lasten sosiaaliset taidot pääsevät kehittymään hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Suositus on että 4-5 vuotiaana.

Voin olla nuorimmaisen synnyttyä kotona viisi vuotta, sitten hän oli puolipäivätarhassa vuoden ennen koulua. Oli erittäin hyvä ratkaisu, ja näin jälkeenpäin arvioituna paras mahdollinen lapsen kannalta.

Hänestä kehittyi iloinen, vastuullinen ja sopivasti varustettu kunnianhimolla. Pakollisen koulun jälkeen kuusi vuotta opiskeltuaan määrätietoiseti ja kesätlomat töissä, eli työelämässä, kuin muussakin elämässään on pärjännyt erittäin hyvin.

Jokainen lapsi on yksilö, se on aina hyvä muistaa. On erilaisin luonteenpiirtein ja taidoin olevia lapsia.

Kehitys tapahtuu yksilön kehityksen mukaan. Minusta lapsia ei voi koskaan suoraan verrata, että kun Maija niin tottahan Kaijakin, ei se mene noin läheskään kaikessa.

Perhepäivähoitoon ensi 2.5v ja 4v. päiväkotiin mikäli hyvä päiväkoti ja eskari samassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat sopeutuvaisia. Lähinnä naurattaa nämä "meidän lapsi meni päiväkotiin heti synnäriltä päästyään ja on nyt supersosiaalinen." Kyllä lapset sopeutuvat, jos hoitaja on turvallinen. Pieni lapsi ei kuitenkaan kaipaa mitään sosiaalisia suhteita vaan turvallisen, huolehtivan aikuisen sylin. Minun mielestäni kysymys kuuluukin, haluatko itse olla se turvallinen aikuinen, vai haluatko, että se on joku muu? Ja uskotko, että joku muu huolehtii lapsestasi paremmin kuin sinä?

Lapsi alkaa kaivata ikätovereidensa seuraa 3-4-vuotiaina. Sitä ennen he kaipaavat lähinnä aikuisen turvaa ja huolenpitoa.

T. KM, psykan ope

Meillä siis 11kk ikäisenä meni ja oli alkuun 6h/pv päiväkodissa, ihana nuori ja mukava lastenhoitaja ns. omana hoitajana. Lapsesta huomasi kyllä jo 12kk ikäisenä että vertaiset muut pienet lapset herättävät mielenkiinnon. Oppi puhumaan 1,5-vuotiaana ja aina ollut kuin kalavedessä jos esim. hoitona kesällä ollut varahoito ja hoitajat aina kehuneet kuinka hyvin löytää heti kaverin uusissa tilanteissa. Lisäksi erityisesti kielellisiä taitoja ja leikkitaitoja kehuttu. Tosin äitinsä kirjoittanut ylioppilaskokeissa 98 pisteellä laudaturin saaden aineensa äidinkielen opettajien liiton julkasemaan kirjaseen jossa on joka vuodelta kymmenen parasta ylioppilasainetta Suomessa, kuuden laudaturin yo äiti, nykyisin lisensiaatti kuten itsekin olen, ja omatkin kielelliset sekä matemaattiset vahvuudet varsin hyvät, joskaan äidille en pärjää jos pisteet katsotaan eikä pelkkiä arvosanoja, esim. pitkästä matematiikasta äidillään yksi piste vajaa täydet pisteet jonkin huolimattomuusvirheen takia. Tietenkin perimä vaikuttaa ympäristön ohella, mutta näkisin lapsen kehitystä ja oppimista tukevan ammatillinen varhaiskasvatus järjestelmällisenä opetuksena ja kasvatuksena esim. 1-2v. iästä verrattuna siihen että lorvii kotona kahdestaan äidin kanssa 4-5 vuotiaaksi katsellen piirrettyjä esim. äidin surffatessa netissä tabletilla tms.

Aika suorituspainotteiset arvot... No joka tapauksessa, meillä tuli kotihoidossa fiksuja lapsia. Sanavarastoa oli jo runsaasti reippaasti alle 1v, lukemaan opittu 3v, motoriset taidot tavanomaista varhemmat, sosiaalisuus ja empatiakyvyt huipussaan jne. Mutt tärkeintä on kai kuitenkin lapsen saama huomio ja rakkaus, hyvä itsetunto ja muista sekä itsestä välittäminen. Ei pelkkä sosiaalisuus vielä tarkoita välttämättä sitä, että osaisi ottaa muut huomioon. Ujo ja hiljainen voi olla paljon väittävämpi ihminen. Toisaalta kyse on persoonallisuuden piirteistä, jotka ovat usein valmiina jo vauvan ollessa mahassa. Ihmisarvo ei tule suorituksista.

No ei. Kuten armeijassa sanottiin niin meillä kaikilla on sama ihmisarvo mutta eri palvelusarvo. Sinänsä sopii siviiliinkin. Kaikilla on sama ihmisarvo tehtaan siivoojasta tehtaan johtajaan mutta eri arvo työyhteisössä ja erisuuruinen palkka työstä jne.

Tietenkin perimä vaikuttaa eniten, noin kaksi kolmasosaa, mutta koulutus sitten loput. Tutkimusten mukaan systemaattinen nykyaikainen varhaiskasvatus tukee lapsen osaamista, kehitystä ja hyvinvointia. Lapsi on päiväkodissa muutaman tunnin päivässä, etenkin jos osittaisella hoitovapaalla on toinen vanhemmista alkuun ja sittenkin vain kolmasosan vuorokaudesta ja lomat yms. vähentävät oloa siellä kuten viikonloputkin, olisiko koko vuoden tunneista noin neljäsosan päiväkodissa tai viidesosan vain, en nyt jaksa laskea.

Lapselle ei ole mitään haittaa siitä että oma tuttu hoitaja toimii äidin ohella toisena turvallisena kasvattajana.

Lääkärinä olen toiminut neuvolalääkärinäkin joskus pakollisia terveyskesksupalveluja tehdessä ja muistan tutkimuksen jonka mukaan pieniin lapsiin pidemmät kotihoitojaksot vaikuttavat niin, että ne lisäävät todennäköisyyttä saada huonompi tulos neuvolan Lenetestissä, eli varhaiskasvatus näyttäytyy tällä mittarilla parempana vaihtoehtona 1-2-vuotiaille lapsille kuin pelkkä kotihoito.

On tästä muitakin tutkimuksia olemassa. Kuten tuo että 1–3-vuotiaana päivähoidon aloittaneet läpäisevät lukion kotihoidossa olleita lapsia todennäköisemmin. tutkitut lapset hyötyivät päivähoidosta perhetaustasta riippumatta, mikä on kansainvälisesti poikkeuksellista.

- Monissa maissa on tultu sellaiseen tulokseen, että päivähoidosta hyötyvät vahvimmin matalien tuloryhmien tai matalasti koulutettujen perheiden lapset. Suomen järjestelmä on kuitenkin aika eriytymätön eli samoissa päiväkodeissa on kaikenlaisia lapsia. Se voi selittää tulostamme.

Varhaiskasvatuksen ja koulumenestyksen välistä yhteyttä on tutkittu Suomessa ja ulkomailla eri yhteyksissä. Uuden tutkimuksen mukaan ennen ensimmäistä kouluvuottaan päivähoitoon osallistuneiden nuorten päästötodistuksen keskiarvo oli korkeampi verrattuna niihin nuoriin, jotka olivat kotihoidossa ennen koulun aloittamista. Eroa oli 0,2 arvosanaa.

Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista sekä edistää hyvinvointia.

Surullista jos neuvolan lääkäri näkee lapsen vain keskiarvoina, tuloksina ja suorituksina. Ja kehityksen vain kilpailuna.

Päiväkotiin?

Jos olet itse kotona, miksi se lapsi sinne päiväkotiin pitää viedä. 

Se lapsi voi olla sen päivän omassa kodissaan.

Olen itse töissä päiväkodissa, enkä usko, että kukaan pystyy mitään yksiselitteistä ikää sinulle antamaan. Jokainen lapsi on yksilö omine tarpeineen ja jokainen perhe on niin erilainen. Paras neuvo, jonka voin antaa on se, että luota omaan vaistoosi. Mitä se sinulle sanoo? Lisäksi asuinpaikallasi on väliä. Joissain kunnissa varhaiskasvatus on oikeasti järjestetty laadukkaasti, toisissa laatu on toiminnasta kaukana. Kannattaa ottaa selvää, millainen tilanne omassa kunnassasi on.

Vierailija kirjoitti:

https://www.aamulehti.fi/a/24075388

Tuolla lukee suomalaistutkimuksessa , jonka mukaan 1-3v on hyvä ikä laittaa päiväkotiin.

Suomalaislapset hyötyvät päivähoidosta eniten, jos se aloitetaan 1–3-vuotiaana.

Tutkimuksessa ei otettu huomioon vanhempien sosiaalista asemaa, omaa koulutustaustaa, ei vanhempien ikää eikä sisaria, monesko lapsi on. Ei myöskään huomioitu minkälainen koulunaloitus lapsilla on ollut, onko ollut hyvä opettajasuhde, minkälainen iltapäivähoito, murrosikä, yläaste, harrastukset, yms. Joo, tooosi luotettava testi!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse päätin että 2.5 v on sopiva ikä. Sen ikäinen ei tarvii enää niin paljon äidin syliä mutta haluaa kuitenkin jo leikkikavereita. Siihen saakka käytiin kerran viikossa kerhossa.

Olen siis ollut itse pienten ryhmässä töissä ja päätin etten ikinä tuo ihan pientä hoitoon. Kun ryhmässä saattaa olla 5 yksivuotiasta ja sen päälle 7 kaksivuotiaita niin se on fakta että kaikille ei riitä syliä.

3 v on vielä sydäntäsärkevän pieni päiväkotiin ja muiden lasten seuraa saa leikkikentiltä, kerhoista, muskareista, taaperojumpista sopivassamäärin per viikko. Jos jo 2 v haluaa viedä hoitoon, kannataa suoraan myöntää, että se johtuu omista tarpeista päästä töihin, ei lapsen "sosiaalisista tarpeista" päästä päiväkotiin.

Meillä lapsi aloitti päivähoidon 2v4kk ikäisenä. Lapsella kaikenlaista kehitysviivästymää ja aistiyliherkkyyksiä. 2v6kk oli neuvolalääkärin tarkastus ja tällöin lääkäri sanoi että hän olisi vahvasti suositellut päivähoidon aloittamista mikäli lapsi ei olisi sitä juuri aloittanut. Olemme vain yksi tapaus jonka perusteella ei voi yleistää, mutta kyllä se joskus 2v päivähoidon aloitus on lapsen tarpeista lähtevää eikä äidin.

Nyt on 3v3kk, yksi vuosi päivähoidossa takana. On ollut kokopäivähoidossa ja ikäistensä seurassa kuronut todella paljon kiinni kehityksessä. :)

Tukena toki ollut myös viikottaiset puheterapiat.

Olen ollut nuorena työharjoittelussa päiväkodissa, ja siellä työskentelin 0-4 -vuotiaiden ryhmässä.

Ryhmän nuorin jäsen oli tuolloin muistaakseni 8-9 kk.

En osaa sanoa milloin on ihanteellisin aika laittaa lapsi päiväkotiin, mutta niitä on siis ihan alle vuoden ikäisestä lähtien hoidettavina.

Lapset on tietysti yksilöitä ja varmaan riippuu tapauksesta, mikä on kellekin paras ikä aloittaa.

Oma lapsi meni hoitoon 1v10kk. Kaikki on mennyt hienosti, mutta koin että ekoista kuukausista ei sinänsä ehkä tullut lapselle lisäarvoa. Nyt lapsi vajaa 3v ja muutaman viimeisen kuukauden aikana on huomannut, miten paljon lapsi saa tarhasta. Tykkää jo leikkiä kavereiden kanssa ja rakastaa kaikkia aktiviteetteja mitä päiväkodissa tekevät. Meillä on kyllä aivan ihana päiväkoti ja todella osaava henkilökunta. Oman kokemuksen mukaan optimaali ikä voisi siis olla ehkä 2+, mutta varmasti tosiaan lapsikohtaista. Nyt en osaa ajatellakaan ottavani lasta enää pois hoidosta, vaikka mahdollisuus olisikin. Huomaan että nauttii ja saa sopivasti tekemistä aktiivisen luonteensa kanssa. Kotona sais kyllä aikamoiset sirkukset järjestää, että saisi samalla lailla virikkeitä ja tekemistä ja iloa päiviinsä.

Meidän lapset olivat 3v3kk ja 5v3kk kun aloittivat päiväkodin. Kuopus viihtyi heti, esikoinen ei koskaan ollut pitänyt kerhoista, joihin häntä vein, eikä hän pitänyt päiväkodistakaan. Hän olisi vain tahtonut olla kotona lukemassa ja rakentelemassa. Sellainen kotihiiri kyllä olen itsekin. Ainakaan esikoinen ei siis itse kokenut saavansa lisäarvoa päiväkodista, mutta pakkohan häntä oli sosiaalistaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole nyt hyökkäys ketään kohtaan, varsinkaan kotiäitejä. Itse arvostan että äidit jaksavat hoitaa lapsensa ja samalla tarjota tarpeeksi virikkeitä.

Haluaisin kuitenkin tuoda sen myös esille että monissa perheissä myös äiti voi paremmin kun saa toteuttaa itseään ammatillisesti. En tällä mitenkään siis perustele vaikka vauvojen viemistä hoitoon. Mutta meillä ainakin kaikki voi paremmin, myös lapsi, kun lapsi aloitti päivähoidon 2-vuotiaana.

Minä saan toteuttaa itseäni ja hyödyntää sitä korkeakoulutusta minkä vuoksi vuosia yliopistossa ponnistelin ja lapsi saa virikkeitä ja sosiaalistumista. Minä myönnän että en ollut se äiti joka olisi jaksanut tunnollisesti ravata kerhoissa ja leikkipuistoissa.

Yksi iso tekijä on se että meillä on lähipäiväkoti jossa osaavat hoitajat ja pääasia, heitä on tarpeeksi(!) Lähellä on myös yksityisiä päiväkoteja josta en ole saanut ihan samanlaista käsitystä. Onneks näin, muuten olisin tietysti jäänyt kotiin pidempään. Ei joka paikassa päivähoito ole retuperällä, vaikka muuten rajalliset resurssit taitaa monesti olla enemmän sääntö kuin poikkeus.

Monissa perheissä on myös toinen vanhempi, ja kun molemmat jäävät kotiin hoitovapaille, lapsi saadaan helposti 2,5 v ikään ennen päivähoidon aloitusta. Miksei korkeakoulutettu isä haluaisi olla lapsensa kanssa yhtä lailla kuin äiti? Taloudellisesti ei mitään ongelmaa, laina lyhennysvapaalle vuodeksi ja säästöjä ja menojen karsimista. Erikoista, että oletat vain äidin hoitavan lapsia. Tai tekevän uraa. Meillä lapsen isä oli yli vuoden kotona kun palasin töihin.