Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä lapsi päiväkotiin?
Meillä taloudellisesti mahdollista olla laittamatta lasta päiväkotiin, haluan olla lapsen kanssa kotona kun hän on pieni. Ollaan miehen kanssa kuitenkin mietitty, että olisi varmaan lapsen kannalta hyvä laittaa hänet jossain vaiheessa päiväkotiin opettelemaan ryhmässä toimimista jne. (meillä ei muita lapsia). Missähän iässä tämä kannattaisi tehdä?
Kommentit (312)
Jos on mahdollisuus, kannattaa odottaa, että lapsi täyttää 3 v. Silloin hän pystyy kertomaan, mitä päiväkodissa tapahtuu.
Varsinkaan isot päiväkodit eivät ole hyviä paikkoja lapsille. Ryhmät ovat suuria, meteli kovaa ja henkilökunta uupunutta. Joitain pieniä, yksityisiä päiväkoteja on. Niissä olot vaihtelee.
Puheisiin laadukkaasta varhaiskasvatuksesta kannattaa suhtautua varauksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos ei ole mitään taloudellisia paineita eikä urapaineita ja kotona on välittävä, lämmin, lapsesta kiinnostunut aikuinen, niin sanoisin että siinä 3-4-vuotiaana. Kunhan lapsi osaa puhua, kertoa päivästään, on päässyt vaipoistaan, on kiinnostunut muiden seurasta, uskaltaa jo olla hetken ilman vanhempaansa. Mutta ehdottomasti viimeistään viskarivuonna.
Moni lapsihan muuten osaa luettelemasi asiat jo täyttäessään 2 v, osa paljon paljon aiemminkin. Erityisesti siinä minkä ikäisenä on kiinnostunut muiden seurasta ja uskaltaa olla vaikka pitkät ajatkin ilman vanhempaansa on valtavaa variaatiota.
Lapset ovat erilaisia, siksi ihmetyttää joidenkin äitien into keksiä yleispäteviä sääntöjä lastenhoitoon ja kasvatukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ei ole mitään taloudellisia paineita eikä urapaineita ja kotona on välittävä, lämmin, lapsesta kiinnostunut aikuinen, niin sanoisin että siinä 3-4-vuotiaana. Kunhan lapsi osaa puhua, kertoa päivästään, on päässyt vaipoistaan, on kiinnostunut muiden seurasta, uskaltaa jo olla hetken ilman vanhempaansa. Mutta ehdottomasti viimeistään viskarivuonna.
Moni lapsihan muuten osaa luettelemasi asiat jo täyttäessään 2 v, osa paljon paljon aiemminkin. Erityisesti siinä minkä ikäisenä on kiinnostunut muiden seurasta ja uskaltaa olla vaikka pitkät ajatkin ilman vanhempaansa on valtavaa variaatiota.
Lapset ovat erilaisia, siksi ihmetyttää joidenkin äitien into keksiä yleispäteviä sääntöjä lastenhoitoon ja kasvatukseen.
Aika harvinaista taitaa olla, että nuo taidot olisivat hallussa paljon paljon ennen kaksivuotissyntymäpäivää. Tyypillisempää on, että vaipoissa ollaan lähemmäksi kolmea vuotta, ja vielä 4-vuotiaankin kuvaukset päivän kulusta ovat vähän horjuvia. Mutta tärkeintä tietenkin on kiinnostus toisten lasten seuraa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ei ole mitään taloudellisia paineita eikä urapaineita ja kotona on välittävä, lämmin, lapsesta kiinnostunut aikuinen, niin sanoisin että siinä 3-4-vuotiaana. Kunhan lapsi osaa puhua, kertoa päivästään, on päässyt vaipoistaan, on kiinnostunut muiden seurasta, uskaltaa jo olla hetken ilman vanhempaansa. Mutta ehdottomasti viimeistään viskarivuonna.
Moni lapsihan muuten osaa luettelemasi asiat jo täyttäessään 2 v, osa paljon paljon aiemminkin. Erityisesti siinä minkä ikäisenä on kiinnostunut muiden seurasta ja uskaltaa olla vaikka pitkät ajatkin ilman vanhempaansa on valtavaa variaatiota.
Lapset ovat erilaisia, siksi ihmetyttää joidenkin äitien into keksiä yleispäteviä sääntöjä lastenhoitoon ja kasvatukseen.
Äidit ei näitä ikäsuosituksia keksi, vaan ne tulevat ihan asiantuntijoilta. Esim. psykologi ja psykologian professori (Hki yliopisto) Liisa Keltikangas-Järvinen on puhunut paljon liian varhain aloitetun päivähoidon seurauksista.
Pienen lapsen hermojärjestelmä ei kestä sitä valtavaa virikekuormitusta (esim.meteli, isot ryhmät), jolle hän päiväkodissa altistuu tuntikausiksi. Tämä johtaa ylikuormittumiseen ja pahoinvointi alkaa purkautua esim. ylivilkkautena ja keskittymisvaikeuksia joko heti tai myöhemmin.
Suomessahan on tehty valtavat määrät adhd-diagnooseja, joita nyt puretaan. Lääkäreiden mukaan taustalla on juuri tällaisia tekijöitä myös kouluympäristössä. Näitä ongelmia on yritetty Helsingissä ratkaista rakentamalla väliseiniä rauhoittamaan oppimisympäristöjä.
Nykyään päiväkodit ovat monesti jättiläislaitoksia, joissa sekä lapset että henkilökunta voi huonosti. Alalta poistuu paljon työntekijöitä ja osa palaa loppuun.
Tällainen ympäristö ei tue lapsen kehitystä, vaan voi vahingoittaa sitä. Kauniit puheet laadukkaasta varhaiskasvatuksesta eivät käytännössä toteudu.
Monesti ei ole muuta mahdollisuutta kuin viedä lapsi päiväkotiin pienenä. Silloin kannattaa järjestää hänelle usein lomapäiviä itsen tai isovanhempien kanssa ja rauhoittua yhdessä johonkin mukavaan tekemiseen, että
Esikoinen meni hoitoon 1v4kk, aivan liian aikaista. Kerkesi olla hoidossa vajaan vuoden, kunnes jäin äitiyslomalle. Menivät sitten pikkuveljen kanssa hoitoon 3v ja 5v iässä. Jos olis rahaa, niin ilman muuta pitäisin kotona eskariin saakka. Lapsi ei normaalissa perheessä kasvaessaan jää paitsi mistään ilman varhaiskasvatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollenkaan päiväkotiin.. sellasia helvetin esikartanoita ovat. Järkyttävä meteli, henkilökunta ei uskalla komentaa lapsia, väkivaltaan ei puututa...Harmittaa, että palkkani on niin pieni, että ei voi pitää lasta yksityisellä päivähoitajalla enää. Lapseni 5v taitava (osaa mm. lukea ja laskea) ja myös sosiaalisilta taidoiltaan ikätasoinen. Harrastaa paria harrastusta, joissa tapaa kavereita. Pyytää leikkiin, sanottaa tunteitaan jne. Päiväkotikaverit huutavat ja ovat todella kaksinaamaisia, sotkevat vaatteita...
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen meni hoitoon 1v4kk, aivan liian aikaista. Kerkesi olla hoidossa vajaan vuoden, kunnes jäin äitiyslomalle. Menivät sitten pikkuveljen kanssa hoitoon 3v ja 5v iässä. Jos olis rahaa, niin ilman muuta pitäisin kotona eskariin saakka. Lapsi ei normaalissa perheessä kasvaessaan jää paitsi mistään ilman varhaiskasvatusta.
No kyllä jää todellakin paitsi, mikäli ei ole sisaruksia. Nykyään kun sitä leikkiseuraa ei puistoissa ole. Omat lapseni olivat 4,5 v ja 2,5 v hoitoon mennessään, ja esikoiselle se oli jälkikäteen katsoen liian myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on onneksi pieni päiväkoti, vain 40 lasta kolmessa ryhmässä, neljässä eri tilassa. Pohdittiin pitkään viedäänkö perhepäivähoitoon on vai päiväkotiin. Asian ratkaisi sitten isoveljen läsnäolo päiväkodissa.
Mun lapset kävi kunnan/seurakunnan kerhossa kun olin kotiäiti. Ensin 2x 2h viikossa ja 4v ylöspäin 2x 3h vkossa. Mihin sitä päiväkotia tarvitsee, ryhmässä voi olla muutenkin. Lisäksi lapset oli muskarissa ja tanssitunnilla 3v ylöspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen meni hoitoon 1v4kk, aivan liian aikaista. Kerkesi olla hoidossa vajaan vuoden, kunnes jäin äitiyslomalle. Menivät sitten pikkuveljen kanssa hoitoon 3v ja 5v iässä. Jos olis rahaa, niin ilman muuta pitäisin kotona eskariin saakka. Lapsi ei normaalissa perheessä kasvaessaan jää paitsi mistään ilman varhaiskasvatusta.
No kyllä jää todellakin paitsi, mikäli ei ole sisaruksia. Nykyään kun sitä leikkiseuraa ei puistoissa ole. Omat lapseni olivat 4,5 v ja 2,5 v hoitoon mennessään, ja esikoiselle se oli jälkikäteen katsoen liian myöhään.
Vanhemman aktiivisuutta vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset kävi kunnan/seurakunnan kerhossa kun olin kotiäiti. Ensin 2x 2h viikossa ja 4v ylöspäin 2x 3h vkossa. Mihin sitä päiväkotia tarvitsee, ryhmässä voi olla muutenkin. Lisäksi lapset oli muskarissa ja tanssitunnilla 3v ylöspäin.
Just näin. Parasta lapsuutta. Onnea hyvästä valinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen meni hoitoon 1v4kk, aivan liian aikaista. Kerkesi olla hoidossa vajaan vuoden, kunnes jäin äitiyslomalle. Menivät sitten pikkuveljen kanssa hoitoon 3v ja 5v iässä. Jos olis rahaa, niin ilman muuta pitäisin kotona eskariin saakka. Lapsi ei normaalissa perheessä kasvaessaan jää paitsi mistään ilman varhaiskasvatusta.
No kyllä jää todellakin paitsi, mikäli ei ole sisaruksia. Nykyään kun sitä leikkiseuraa ei puistoissa ole. Omat lapseni olivat 4,5 v ja 2,5 v hoitoon mennessään, ja esikoiselle se oli jälkikäteen katsoen liian myöhään.
Vanhemman aktiivisuutta vaatii.
Hieman puutun nyt tähän. Osittain totta, että mikäli lapset pidetään kotona mahdollisimman pitkään, se on vanhemman vaivannäöstä kiinni se leikkikavereiden hommaaminen lapselle. Se vaatii sitä, että jos ei nyt ihan joka päivä, niin useampana päivänä viikolla lähtee lasten kanssa asukaspuistoon, perhekahviloihin, avoimiin muskareihin, leikkipuistoihin, yleensä aamu/aamupäivä aikaan, jolloin siellä todennäköisimmin on muita perheitä ja samanikäisiä lapsia. Sitten vanhemman on otettava aktiivinen rooli, tutustuttava muihin vanhempiin ja sovittava niitä leikkitreffejä "Hei, tultaisko tänne puistoon aina maanantaisin ja keskiviikkoisin?". Ellei paikkakunnalla ole säännöllisesti pidettävää perhekerhoa, perhekahvilaa tsi muskaria, jossa sitten luonnollisesti kaikki kotona olevat käy ja lapset ystävystyy.
Mutta välillä tää on asuinpaikasta kiinni. Vaikka vanhempi kuinka pitäisi hyvän arkirytmin, käy lasten kanssa paljon puistoissa, liikuntapaikoilla, perhekerhoissa jne., silti saattaa käydä niin, ettei esim. Yli 2-vuotiaita näistä juuri löydy, kun kaikki sen ikäiset on jo päiväkodissa.
Itselläni on neljä lasta, joista kaksi ensimmäistä sain 2000-luvun alussa, kaksi jälkimmäistä syntyneet 2016 ja 2018. Ensimmäisten kanssa olin kotona 7 vuotta, ja aina löytyi kavereita edelöämainituista paikoista. Ihan jo meidän taloyhtiön pihapiirissä asui muitakin, jotka olivat lasten kanssa pitkään kotona. Jälkimmäisten perillisten synnyttyä asuimme eri alueella, sekin myös suosittua lapsiperhealuetta. Ja ero kuin yöllä ja päivällä! 90% perheistä laittoi lapset päiväkotiin 9kk-1,5v ikäisinä, ihan viimeistään 2v. Perheissä on myös vähemmän lapsia, mutta vaikka olisikin ollut kaksi lasta noin 2-3v ikäerolla, silti se vanhempi lapsi aloitti päikyn viimeistään parivuotiaana. Joten tässä tapauksessa vaikka kuinka olin itse aktiivinen, liikuin myös niin laajalla alueella kuin lasten kanssa ilman autoa on mahdollista, ei niitä samanikäisiä leikkikavereita enää löytynyt kun lapset oli 4v ja 2. Tällöin aloittivat päiväkodin. (siinähän iski sitten koronapandemia vähän tämän jälkeen, jolloin jäin työttömäksi, otin lapset takas kotiin, ja huomasin pienen muutoksen että pandemian myötä kotona olevien taapero-ja leikki-ikäisten määrä hetkeksi lisääntyi, kun tuli pieni vauvabuumi ja nää raskaanaoleva pelkäsi isomman lasten tuovan koronan päikystä.)
Ainiin, myös asulaspuistojen ja kerhojenmäärä laski huomattavasti, kun vertaa tuota 2000-luvun alkua näihin vuosiin. Kotiäitiyden arvostus on myös laskenut.
Mikähän tuota tässä ketjussa esiintyvää aggressiivista oman kilven kiillotusta selittää?
Se, että lasten kanssa 24/7 vuosikausia kotonaolo oli kuitenkin itsellekin raskasta, ja itseä pitää jälkikäteenkin kehua siitä kuinka "välttämätöntä" se oli? Kun päivähoito olisi ollut niin kamalaa kärsimystä lapselle.
Vai se, ettei elämässä ole saanut muuta aikaan tai ollut hyvä missään muussa kuin lasten hoitamisessa?
Vai onko kyseessä se, ettei ole ymmärrystä siitä, kuinka erilaisia lapset ja perheet ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen meni hoitoon 1v4kk, aivan liian aikaista. Kerkesi olla hoidossa vajaan vuoden, kunnes jäin äitiyslomalle. Menivät sitten pikkuveljen kanssa hoitoon 3v ja 5v iässä. Jos olis rahaa, niin ilman muuta pitäisin kotona eskariin saakka. Lapsi ei normaalissa perheessä kasvaessaan jää paitsi mistään ilman varhaiskasvatusta.
No kyllä jää todellakin paitsi, mikäli ei ole sisaruksia. Nykyään kun sitä leikkiseuraa ei puistoissa ole. Omat lapseni olivat 4,5 v ja 2,5 v hoitoon mennessään, ja esikoiselle se oli jälkikäteen katsoen liian myöhään.
Kotona oleva lapsi saa ikäistään seuraa harrastusten kautta. Käytiin muskarissa ja kerhossa ja tutustuin muihin äiteihin.
Tavattiin porukalla sitten leikkipuistossa tai kyläiltiin, ja lapset sai leikkiä yhdessä. Oppivat tulemaan toisten kanssa toimeen. Päiväkotiin meni sitten 3 v. ja ihmetteli, miksi siellä toiset lyö ja potkii.
Lapsi kannattaa sijoittaa kodin ulkopuolelle asumaan lastenkotiin muutaman päivän iässä, kun nainen ei ole vielä ehtinyt kiintymään siihen. Sillä lailla varmistetaan, että nainen keskittyy miehen hoitamiseen ja hyvinvointiin, ei lapsiinsa kun ne sijoitetaan asumaan kodin ulkopuolelle viimeistään joskus 3-4 päivän iässä. Naisen täytyy keskittyä miehestä huolehtimiseen ja miehen hyvinvointiin.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän tuota tässä ketjussa esiintyvää aggressiivista oman kilven kiillotusta selittää?
Se, että lasten kanssa 24/7 vuosikausia kotonaolo oli kuitenkin itsellekin raskasta, ja itseä pitää jälkikäteenkin kehua siitä kuinka "välttämätöntä" se oli? Kun päivähoito olisi ollut niin kamalaa kärsimystä lapselle.
Vai se, ettei elämässä ole saanut muuta aikaan tai ollut hyvä missään muussa kuin lasten hoitamisessa?
Vai onko kyseessä se, ettei ole ymmärrystä siitä, kuinka erilaisia lapset ja perheet ovat?
Olet oikeassa tuossa perheiden erilaisuudessa. Kaikki eivät jaksa lapsen kanssa kotona tai talous ei anna periin. Se on ihan ymmärrettävää. Silloin on paras viedä lapsi päiväkotiin.
Tutkimusten mukaan päiväkodilla on kehitystä edistävä vaikutus lapsiin, joiden vanhempien jaksamisessa on ongelmia. Samoin päiväkodilla on osin taannuttava merkitys niiden lasten kehitykseen, joiden vanhemmilla ei näitä ongelmia ole.
En itse huomaa täällä kilven kiillotusta. Ehkä monet vaan haluaa tuoda esiin kotihoidossa huomaamiaan hyviä puolia ja siksi suosittelee sitä. Usein ne, joilla on varaa olla kotona pitkään, ovat kyllä hyvin koulutettuja ja elämässä on muutakin sisältöä. En usko, että tarkoitus on vähätellä muunlaisia valintoja. Hyvää vanhemmuutta ja viisautta on myös se, että tiedostaa, ettei jaksaisi pitkään lasten kanssa kotona. Mokä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.
En itse voisi kuvitella olevani työelämästä täysin pois useita vuosia. Talous antaisi periksi kyllä, mutta en jaksa olla lasten kanssa kotona. Olin ekat 7kk, sen jälkeen mies 6kk, sitten molemmat teki osittaista niin, että lapsi meni päiväkotiin 2v 3kk iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen meni hoitoon 1v4kk, aivan liian aikaista. Kerkesi olla hoidossa vajaan vuoden, kunnes jäin äitiyslomalle. Menivät sitten pikkuveljen kanssa hoitoon 3v ja 5v iässä. Jos olis rahaa, niin ilman muuta pitäisin kotona eskariin saakka. Lapsi ei normaalissa perheessä kasvaessaan jää paitsi mistään ilman varhaiskasvatusta.
No kyllä jää todellakin paitsi, mikäli ei ole sisaruksia. Nykyään kun sitä leikkiseuraa ei puistoissa ole. Omat lapseni olivat 4,5 v ja 2,5 v hoitoon mennessään, ja esikoiselle se oli jälkikäteen katsoen liian myöhään.
Kotona oleva lapsi saa ikäistään seuraa harrastusten kautta. Käytiin muskarissa ja kerhossa ja tutustuin muihin äiteihin.
Tavattiin porukalla sitten leikkipuistossa tai kyläiltiin, ja lapset sai leikkiä yhdessä. Oppivat tulemaan toisten kanssa toimeen.&n
Mun kokemukseni on, että ne lyövät ja potkivat lapset olivat siellä kerhossa. Ylisuuret kerhoryhmät ja epäpätevät aikuiset. Jossakin voi toki olla sama tilanne päiväkodissa, mutta yleensä ottaen päiväkotien vaatimustaso henkilökunnan ja ryhmäkokojen suhteen on korkeampi.
Samoin niiden kaveriäitien lapset saattavat olla melko väkivaltaisiakin, ja asiaa voi olla vaikea ottaa puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen meni hoitoon 1v4kk, aivan liian aikaista. Kerkesi olla hoidossa vajaan vuoden, kunnes jäin äitiyslomalle. Menivät sitten pikkuveljen kanssa hoitoon 3v ja 5v iässä. Jos olis rahaa, niin ilman muuta pitäisin kotona eskariin saakka. Lapsi ei normaalissa perheessä kasvaessaan jää paitsi mistään ilman varhaiskasvatusta.
No kyllä jää todellakin paitsi, mikäli ei ole sisaruksia. Nykyään kun sitä leikkiseuraa ei puistoissa ole. Omat lapseni olivat 4,5 v ja 2,5 v hoitoon mennessään, ja esikoiselle se oli jälkikäteen katsoen liian myöhään.
Vanhemman aktiivisuutta vaatii.
Olin aktiivinen, mutta kun se lapsikin on oma persoonansa.
Meillä meni ainoa lapsi reilu neljän vuoden iässä. Sain varmasti pään pyörittelyä osakseni, kun meni päikkyyn niin myöhään. Mutta kaikki menikin oikein hyvin, lapsi pääsi kiinni nopeasti päiväkotiarkeen ja sopeutui hyvin joukkoon. Nyt hän on jo iso koululainen, on oikein sosiaalinen ja pidetty kaveri ja koulumenestyskin on ollut hyvää.