Missä iässä lapsi päiväkotiin?

Vierailija kirjoitti:

" Vuosia alalla nyt olleena kirjoitan suoraan että 4-5vuotiaana.

Sitä nuoremman paikka on ehdottomasti kotona. Älköä hankkiko lapsia ellei se ole mahdollista. Mikis hankkia lapsia itkemään äitiään/isäänsä noihin broilerikasvattamoihin, ellei ole varaa jäädä kotiin."

--

"Kirjoitat että olet ollut vuosia alalla. Oletko sitten myös äiti ?

Tiedätkö mitä tuo ehdottomasti suosittelemasi vahtoehto käytännössä tekee äidille ?

Putoaminen työelämästä ja eristäytyminen normaaleista ihmissuhteista ? Pitkän koulutuksen heittäminen hukkaan ?

Ja miten lapseen vaikuttaa se että joutuu olemaan päivästä toiseen tyhjässä asunnossa turhautuneen, masentuneen ja tylsistyneen aikuisen kanssa ?

Vanhemmat ovat se lapsen koti.

Vanhempien mielenterveys ja elämänhalu vaikuttavat lapseen.

Jos äiti on onnellinen palatessaan töihin lapsikin on onnellinen ja perhe voi hyvin."

--

" Valitettavasti se äidin onnellisuus ei kuule sitä lasta siellä lauman sekaan jätettynä lohduta tippaakaan, kun hän on aikuisten hoivissa jotka ei edes muista saati tiedä sen lapsesi etunimeä.

Mikäli sukukypsän aikuisen oma psyyke on alkaa päältä niin hauras,

että vanhemmuuden ihan perus arki velvoitteet tuntuvat ylivoimaisilta ja turhauttavilta tai henkiseltä kuormittavuudeltaan  sellaisilta, että syöksevät jopa masennukseen ellei pääse toteuttamaan omia ambitioitaan, niin onko vakavasti paikallaan siinä tapauksessa miettiä sitäkin vaihtoehtoa, ettei laki velvoita ketään joka jo pelkän kotona olon lapsen ollessa pieni kokee ahdistavana, lisääntymään yhdellä ainoallakaan lapsella?

Vanhemmat todellakin ovat sen lapsen koti. Olkaa ja opetelkaa siis olemaan lapsenne vanhempia kun niitä synnytätte tänne. Hankkikaa kyspssyttä ensin siihen, että ne omat ambitiot on laitetettava muutamaksi vuodeksi syrjään ja lapsi etusijalle, erityisestikin  jos vaihtoehtona on joku broilerivarhaiskasvattamo.

Et vastannut kysymykseen. Oletko AP ja onko sinulla kokemusta kotiäitiydestä ?

Näet asiat kovin mustavalkoisena.

Mielestäni optimaalinen tilanne on että lapsi on mahdollisimman lyhyen päivän hoidossa ja sitten virkeiden ja onnellisten vanhempien kanssa loppupäivän ja viikonloput.

Tähän me itse pyrimme ja mielestäni aika hyvin meni.

Toinen vei lapsen aika myöhään päiväkotiin ja toinen haki aika iltapäivällä aika pian päiväunien jälkeen. Lapsi ei ehtinyt olla arkipäivisin kovin montaa tuntia hereillä päiväkodissa ja tänä aikana pääsi kuitenkin vähän aikaa leikkimään ikäistensä kanssa.

Illalla lapsi oli taas sylissäni. Imetinkin vielä pitkään päiväkotiin aloittamisen jälkeen.

Ei se päivähoitoon siirtyvä lapsi jää vaille vanhempiensa rakkautta.

Lapsi oppi ja tottui siihen että leikkipäivän jälkeen pääsi taas omien vanhempien syliin.

Eihän kotiäideillä varsinkaan suurperheessä ole aikaa koko aikaa olla rakastavasti läsnä lapselleen. Kyllä se aika menee ruuanlaittoon, siivoamiseen, pyykkäämiseen ja muiden vahtimiseen.

Kuinka moni kotiäiti jatkuvasti pitää lastaan sylissään ja paapoo ?

Oma äitini kotiäitinä olleessaan ei yleensä edes tiennyt missä minä pivisin olin. Saatoin jo 3 vuotiaana karata kauas naapureille leikkimään.

Vierailija kirjoitti:

Vuosia alalla nyt olleena kirjoitan suoraan että 4-5vuotiaana.

Sitä nuoremman paikka on ehdottomasti kotona. Älköä hankkiko lapsia ellei se ole mahdollista. Mikis hankkia lapsia itkemään äitiään/isäänsä noihin broilerikasvattamoihin, ellei ole varaa jäädä kotiin.

Höpöhöpö.

useimmat lapset voivat olla muutaman hereilläolotunnin päivästään jossain muualla kuin äidin ja isin sylissä.

Eikä tuo äiti tai isi ole edes kaikille se turvallisin tai rakastavin aikuinen.

Kannattaa muistaa myös se että vanhemmista suhteellisen suuri osa on persoonallisuushäiriöisiä, päihderiippuvaisia, masentuneita, vajaaälyisiä, vaikeasti sairaita, henkisesti sairaita, avioeron partaalla, pahoinpideltyjä, yliuupuneita yksinhuoltajia, rikollisia tai todella köyhiä.

Aivan täydellisiä terveiden hyvin toimeen tulevien vanhempien muodostamia ongelmattomia perheitä taitaa lopulta olla aika pieni osa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei rahasta ole puute, niin ota au-pair. Se hoitaa kodin ja lapsen, ja pääset itse tekemään omaa uraa. 

Ja ainoa leikki minkä lapsi oppii on se että tiputtaa roskan tai lelun lattialle ja joku vaihtuva aikuinen nostaa sen ?

Aikaisintaan 3-vuotiaana

3 v

Vierailija kirjoitti:

Eskariin meillä menty ja oikein sosiaalisia ja käteviä lapsia tullut.

Meillä lapset meni aikoinaan suoraan  ekaluokalle ja kaikki on hyvin sopeutuneet ja menestyneet. 

Sinne ei ole kiirettä, koti on lapsen paras paikka. 

Pakkohan  töihinkin  lähteä,  vai  mitä?  Tekee  lyhyttä  päivää  kun/ jos on  mahdollista.   Mistä  kotiin  hoitajan  saa,  tai  maksaa  messinkiä. Toki  kun  kiristää  vyötä  turhat  voi  karsia  poissa, olla  ehkä  kotona  pidempään. Moni  vaan  kaipaa  muita  aikuisia. 

Miten  on  varaa  jäädä  kotiin  ?  Kertokaa  !!

Vierailija kirjoitti:

Miten  on  varaa  jäädä  kotiin  ?  Kertokaa  !!

Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.

Jos mahdollista taloudellisesti kerran, niin älä vie lainkaan päiväkotiin. Käy sen sijaan lapsen kanssa kerhoissa, vie harrastuksiin ja anna itse paljon aikaa ja huomiota hänelle. Kannattaa opettaa kotona lapselle perusliikuntataitoja  ja ottaa mukaan arkisiin askareisiin ja keksiä vaikka koko perheelle yhteisiä harrastuksia. Minusta nämä riittävät hyvin ja lapsi ehtii sosiaalistua eskarivuonnakin. Toki, jos ainoa lapsi perheessä, kannattaa viedä tosiaan paikkoihin, joissa ikäistä seuraa ja yrittää löytää kavereita, joiden kanssa lapsi voi silloin tällöin käydä harjoittelemassa leikkimistä. Päiväkodin tautikierteet, stressaava rytmi ja meteli eivät millään tavoin edistä lapsesi kehitystä. Tämä minun mielipide. Olen itse hoitanut kotona eskariin saakka neljä lasta ja työskentelen lastenkasvatusalalla.

Uppp

Opettajana voisin väittää, että lapsi kannattaa laittaa päiväkotiin viimeistään 2-vuotiaana. Ei sitten joudu susien syötiksi, kun joutuu viimeistään pois kotihoidosta. Liian kauan kotona hoidetut lapset kokevat usein todella vaikeana olla muiden joukossa ja joutuvat enemmän kiusatuiksi.

Laittakaa lapsi ajoissa päiväkotiin, viimeistään 1,5 v. Lapsi hyötyy, päinvastaisessa tapauksessa hän joutuu vielä kärsimään. Lapsi tarvitsee ehdottomasti ikäistään seuraa ja muitakin kuin omat mahdolliset sisarukset. Tutkimustietoa joka on täysin yksiselitteistä asian suhteen löytyy vaikka kuinka paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suositus on että 4-5 vuotiaana.

 

Oikea suositus on mahdollisimman varhain, 1-3-vuotiaana. Ihan suomalaisen tutkimuksen mukaan.

En luottaisi tuollaiseen tutkimukseen. Vuoden vanha ei vielä osaa edes puhua. Jos vaan voi välttää, ei niin pientä kannata laittaa vieraaseen ympäristöön isoon lapsiryhmään, jossa hänelle ei ole aikaa eikä syliä.

Aikaisintaan 3-4 v ja lyhyet tuntimäärät/päivä.

3-4 vuotiaana aikaisintaan. Kotihoito on paras ja aina on syli tarjolla. 

Vierailija kirjoitti:

Miten  on  varaa  jäädä  kotiin  ?  Kertokaa  !!

Miten uskaltaa varattomana hankkia lapsen?

Asunto oltava pieni ja halpa, halpaa ruokaa, kierrätysvaatteita ja leluja.

Se on keino. Elintaso ja prioriteetit !!!!!!!!! Pakko.

3 v

Uppp