Somekulttuurin tuputtaminen oksettaa. Voinko saada aikakoneen ja mennä parempaan aikaan?

Tuotahan se on nykyään. Toisaalta työmarkkinakulttuuri on ajanutkin tuollaiseen käytökseen. Esim. kaikille tuputetaan, että menestyäkseen täytyy "brändätä" itseään jatkuvasti (jopa TE sanoo sivuillaan näin nykyään! eli siitä on tullut uusi normaali).

Joten ihmiset tottuvat tuohon amerikkalaistyyliseen feikkitouhuun esim. LinkedInissä: postaillaan kaikkea mistä ollaan muka kiinnostuneita, "oi kun oli upea eventti taas, kiitokset kaikille tästä mahtavasta tapahtumasta!", että mainostetaan että olen aktiivinen ja Professionaali. Suomessa se on aika uusi juttu, mutta jenkeissä jatkunut jo iät ja ajat. Väsyttävää.

M37

Minäkään en käsitä.

Jotenkin vielä ymmärrän hyväksynnän hakemisen teini-ikäisenä, mutta aikuiset ihmiset... Mikä teitä vaivaa?

HR-piireissä töissä olevana, tästä tulikin mieleen että minusta kaikkein huvittavinta LinkedInissä on se kun ihmiset kommentoivat noita eventtipostauksia sitten. 

"Olen täysin samaa mieltä, tämähän oli tosi mielenkiintoinen ajatus! Tsemppiä jatkossa Mira!" jne. Ainut syy miksi ihmiset kommentoivat tuollaisia, on että saavat itse irtopisteitä saamalla nimensä näkyville.

Toinen suosikkini on kun jengi postaa jostain bisnesmatkastaan "Olen menossa paikkaan X, tulossa taas tosi hieno konferenssi!". Sitten joku kommentoi siihen (julkisesti) "Oho, hitsi, oisi ollut tosi siistiä nähdä kun asun tuolla, mut oon tällä hetkellä paikassa Y matkalla!" Siihen sitten alkuperäinen vastaa "Damn! Törmäillään pian hei!". Eivät kuitenkaan aio koskaan tavata 90% varmuudella, kunhan lämpimikseen jauhavat pask&a.

Koko homma on kuin jostain käsikirjoituksesta.

Voi teitä, vanhat ihmiset :) Somessa on vaan kiva kertoa mukavista jutuista, ei se sen kummempaa rehvastelua ole. Kevyttä rupattelua tavallaan vaan, kiva nähdä mitä jollekulle kuuluu.

Jos niin hirveästi ahdistaa niin siirry pelkästään messenger-whatsapp-linjalle? Jos ei tee töitä muodin, valokuvauksen, bloggaamisen tms kanssa niin ei tavallisen perusinsinöörin siellä tarvitse olla jos se jotenkin tuntuu pahalta. Et mitään menettänekään jos koko some on niin arsesta?

Vierailija kirjoitti:

Voi teitä, vanhat ihmiset :) Somessa on vaan kiva kertoa mukavista jutuista, ei se sen kummempaa rehvastelua ole. Kevyttä rupattelua tavallaan vaan, kiva nähdä mitä jollekulle kuuluu.

Jos niin hirveästi ahdistaa niin siirry pelkästään messenger-whatsapp-linjalle? Jos ei tee töitä muodin, valokuvauksen, bloggaamisen tms kanssa niin ei tavallisen perusinsinöörin siellä tarvitse olla jos se jotenkin tuntuu pahalta. Et mitään menettänekään jos koko some on niin arsesta?

Olen 33v.

AP

up

KATO ÄISKÄ MÄ OON INERWEBISSÄ!!!!! HAHAHAHH T: PIKKU JASKA

Jostain syystä työelämässä ollaan alettu arvostaa ekstroverttiutta miettimättä sitä, millaista ekstroverttiyttä oikeastaan edes kaivataan tuloksen kannalta.

Kell' onni on, se onnen kätkeköön. 

Onneksi ei tarvitse olla moisessa mukana.

Minä lähdin facesta, koska se alkoi tuntua niin naurettavalta touhulta ja mietin, että minulla ei oikeastaan ole mitään sanottavaa tai kerrottavaa face-kavereille. Oikeiden ystävien ja läheisten kanssa olen kyllä muutenkin tekemisissä sen verran, että tiedämme toistemme kuulumiset. Alkoi ärsyttämään, kun sinne faceen tuli kuitenkin päivittäin mentyä ja mitä siinä etusivulla sitten oli? Esiteltiin kahvikuppeja, ihan itse neulottuja villasukkia, pihakukkia, kerrottiin, että täällä sitä hikoillaan salilla tai ollaan koiran kanssa iltalenkillä, kehuskeltiin mihin kouluun lapsi oli päässyt, toivoteltiin typerästi kaikille äideille hyvää äitienpäivää ja isille isänpäivää, linkitettiin vanhoja Kummeli-pätkiä ja kun oltiin oikein nokkelia, linkitettiin päivän Fingerpori, varsinkin jos se oli oikein vaikeatajuinen. Koitettiin tuoda esille omaa hyvyyttä tai nokkeluutta. Voi hyvää päivää, mikä meitä aikuisia ihmisiä oikein vaivaa??

Pöljimmät mainostaa vielä etukäteen lomareissujaan yms. ja vielä julkisesti, arvokasta informaatiota murtovarkaille.

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin facesta, koska se alkoi tuntua niin naurettavalta touhulta ja mietin, että minulla ei oikeastaan ole mitään sanottavaa tai kerrottavaa face-kavereille. Oikeiden ystävien ja läheisten kanssa olen kyllä muutenkin tekemisissä sen verran, että tiedämme toistemme kuulumiset. Alkoi ärsyttämään, kun sinne faceen tuli kuitenkin päivittäin mentyä ja mitä siinä etusivulla sitten oli? Esiteltiin kahvikuppeja, ihan itse neulottuja villasukkia, pihakukkia, kerrottiin, että täällä sitä hikoillaan salilla tai ollaan koiran kanssa iltalenkillä, kehuskeltiin mihin kouluun lapsi oli päässyt, toivoteltiin typerästi kaikille äideille hyvää äitienpäivää ja isille isänpäivää, linkitettiin vanhoja Kummeli-pätkiä ja kun oltiin oikein nokkelia, linkitettiin päivän Fingerpori, varsinkin jos se oli oikein vaikeatajuinen. Koitettiin tuoda esille omaa hyvyyttä tai nokkeluutta. Voi hyvää päivää, mikä meitä aikuisia ihmisiä oikein vaivaa??

Sulla oli siis FB-kavereinasi muitakin kuin oikeita ystäviä ja läheisiä. 

Tulin äidiksi jo 1980-luvulla eli paljon ennen somea ja ihan samalla tavalla silloinkin kahvipöydässä ystävien ja kavereiden kanssa juteltiin arkisista asioista. Jos toinen oli ostanut uudet kahvikupit, niitä ihasteltiin. Tai neulonut uudet villasukat. Tai kerrottiin, mitä ollaan milloinkin tehty tai millaisia suunnitelmia - esim lomasuunnitelmia - on . Kerrottiin huvittavia juttuja, mitä oltiin kuultu tai nähty vaikkapa telkkarissa. Tietenkään info ei ollut yhtä reaaliaikaista kuin nykyisin. Eli ihan samaa huttua nykyisin kuin ennenkin. 

Suljin FB-profiilini jo kauan sitten. Ah, tätä vapautta!