Teetkö henkilökohtaisessa elämässä esim. kolme- tai viisivuotissuunnitelmaa?

Olen aina tehnyt vuosibudjetin. Siis siitä lähtien, kun nuorena muutin omilleni. Olen myös aina säästänyt, mutta ilman varsinaista tavoitetta. Nk pahan päivän varalle. Opiskelujen alkaessa tietenkin oli suunnitelma valmistua tietyssä ajassa, mutta noin muuten en suunnittele elämääni vuosien päähän. En ole koskaan esimerkiksi työpaikkaa vaihtaessani ajatellut, että olen uudessa työssäni jonkin tietyn ajan ja sen jälkeen haen vaativampiin tehtäviin. En siis ole ollut urakeskeinen enkä kunnianhimoinenkaan. Työpaikan vaihdokseni ovat tapahtuneet vain siksi, että olen ollut joko vähän kyllästynyt työhöni ja halunnut vaihtelua tai on tarjottu parempaa palkkaa. 

Ehkä jossain vaiheessa alan suunnitella, mitä teen eläkkeellä. Nyt eläkeikään on vielä 10 vuotta ja koska todennäköisesti eläkeikääni tullaan vielä nostamaan näiden 10 vuoden aikana, eläkkeelle pääsy ei ole kovin ajankohtainen. 

Viisivuotissuunnitelmat ainakin olisivat tyhmiä. Asiat muuttuu ja itsekin muuttuu yhdessä päivässä, kun jostain tulee uutta näkemystä.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kuolet perilliset pistää kaiken palamaan.

No toivottavasti en nyt kuitenkaan tämän 3 vuoden sisällä kuole jolle säästösuunnitelman olen tehnyt. Ja tuon säästön tarkoituksena on tosiaan joskus omistaa oma talo, auto, tehdä jokunen lomamatka tai vastaavaa. Ihan normaalia elämää. Voisi kokeilla vaikka sijoittamista jos niikseen tulee mutta rahan kiilto silmissä en tätä tee. Ainoa perillinen on hyvätuloinen ihminen itsekin eikä minun tarvitse säästää mitään pesämunaa sinne suuntaan vaan saan itse tuhlata ihan kaiken.

Ja tietenkin suunnitelmat voi aina muuttua, sitten eletään niiden mukaan. Nyt tässä on lähtökohtina worst case scenario ja sitten vähän parempi säästölinja joka onnistuu tietyin edellytyksin.

Mutta tuollaisia miinusmerkkisiä kuukausia en halua nähdä enää koskaan.

Silloin, kun elämä oli vielä enemmän alussa ja tiukempaa, oli tavoitteita/ajatuksia/suunnitelmia. Nyt on taloudellisesti sen verran löysä tilanne ja eikä uran kannalta mitään halua saavuttaa enää mitään, että annan mennä ja katson, mitä tapahtuu.