Minun on viime aikoina kahdesti luultu olevan raskaana. Itsetunto murskana.
Olin aiemmin kuvitellut että se on vain myytti että jotkut voivat olla niin typeriä, että olettavat ääneen jonkun olevan raskaana, vastoin parempaa tietoa. Mutta minulle on tänä keväänä käynyt niin kahdesti.
Ensimmäisellä kerralla törmäsin sattumalta vanhaan kouluaikojen ystävään, joka jutustelun lomassa tokaisi että taitaa olla onnittelutkin tulevasta perheenlisäyksestä paikallaan (hän muuten luikahti paikalta kohtuullisen vikkelään kun kerroin että ei kyllä ole). Toisella kerralla keskustelimme mieheni kanssa erään puolitutun tapahtumasuunnittelijan kanssa, ja hän kertoi että heiltä onnistuvat niin häät, syntymäpäiväjuhlat, kuin kastejuhlatkin - ja jatkoi että meillä taitaa pian olla sellaisten aika. Menimme mieheni kanssa sanattomiksi, ja poistuimme paikalta.
Olen parikymmentä kiloa ylipainoinen (163 cm, 85 kg), ja painosta viimeiset viitisen kiloa on kertynyt suhteellisen nopeasti. En tiedä miksi, mutta näin on. Tiedän etten näytä hyvältä, mutta toisaalta en mielestäni näytä siltäkään että olisin selkeästi raskaana (ja olen ollut pullea pidempään, eli mitään dramaattista muutosta ei ole tapahtunut). On uskomatonta miten syvälle maanrakoon itsetuntoni on painunut näiden tapausten jälkeen. En pitänyt itseäni kauniina ennenkään, mutta nyt uiskentelen suoranaisessa itseinhossa. Olen vetänyt kaapista esille kaikkein suurimmat, säkkimäiset vaatteeni, ja olen jopa perunut vapaa-ajan menoja ja tapaamisia. Ulos ovesta on vaikea mennä, kaupassakin on vaikea käydä. Välttelen viimeiseen saakka sitä että edes oma mieheni näkisi minut alasti. Tunnen itseni niin kuvottavaksi.
Olen uskomattoman vihainen niille kahdelle ihmiselle, jotka käytännössä onnittelivat minua olemattomasta raskaudesta. Tunnen, että minua on nöyryytetty todella pahasti. Kirjoitan tänne, sillä en ole kehdannut puhua asiasta kenellekään ja se vain painaa alitajunnassa koko ajan.
Aion nyt yrittää laihduttaa. Kunpa se voisi tapahtua nopeasti, sillä en kestä tätä olotilaa.
Kommentit (104)
Itse tutkailun paikka kirjoitti:
Eli tiedät olevasi ylipainoinen ja nyt olet itsetuntosi kanssa mennyt maanrakoon, kun se näkyy ulos päin.
Kysymys kuuluu, miksi?
Ylipainosi ei ole sinulle yllätys, joten ei se ole ollut muillekaan yllätys tai piiloteltavissa oleva asia. Kaikki tuttusi siis ovat painostasi tienneet jo kauan, joten miksi tässä kohtaa perua tapaamisia?
Vai yllätyitkö enemmän siitä, ettei painosi ole ollut isoista vaatteista huolimatta pysynyt "salassa"? Kyseessä on enemmän nyt oman itsensä tutkiskelun paikka, että miksi tämä tieto tuntui sinusta niin pahalta.
Ei ole laitonta varostasti kysellä onko joku raskaana, eikä se ole edes huonoa käytöstä.
Eikä ylipaino itsessään ole maailman vakavin asia muutenkaan. Siinä kohtaa se on ongelma, kun se alkaa vaikuttaa terveyteen.
Nyt kun painosi selkeästi on näkyvää myös muille, mietitkö enemmän myös koska tästä tulee ongelma? Olisiko nyt hyvä hetki miettiä, mitä voisin ja mitä olen valmis asialle tekemään? Voinko jatkaa näin? Tulenko onnelliseksi jos ylläpidän nykyistä painoani?
Typerä kommentti. Huomasitko, että ap kertoi alkavansa laihduttaa. Ja kyllä mielestäni ihan hoikaltakin ihmiseltä on typerää tiedustella tai onnitella raskaudesta, vaikka kumpu näkyisikin. Ehkä sitä on yritetty peitellä, eikä asiasta ole haluttu vielä tehdä julkista.
Miten ihmeessä tähän ketjuun ihmiset voi kommentoida lukemattomia ihan sairaita, tökeröitä ja ilkeitä kommentteja?
Kävin paikallisessa leipäkaupassa kun olin raskaana. Siellä oli leipiä,joiden välissä oli maksamakkaraa. Kysyin hintaa,jolloin myyjä totesi ettei myy niitä raskaana olevalle,koska maksamakkara on kielletty raskausaikana. Ajattelin silloin,että mistä myyjä näkee,kuka on raskaana. Jotkut ovat niin pyöreitä,ettei voi tietää johtuuko maha raskaudesta vai rasvasta.
Nykyään tosiaan suurin osa naisista ja miehistä on ylipainoisia. Oikeasti uskon,että sulaudut joukkoon. Itse olen hoikka,ja vatsanseutu jos pömpöttää vähänkin niin heti joku kysyy raskaudesta. Ja jos lihon niin heti ollaan huolissaan,että oletko ok kun olet muuttunut.
Ihmiset arvioivat toisiaan herkästi.
Mulle sanottiin myös eikä edes ole pallomahaa. Se vaan kuuluu naisen elämään että kuka tahansa voi kommentoida meidän ulkonäköämme ja tekemisiämme. Aina olemme liian lihavia, liian laihoja, liian hiljaisia, liian vahvoja mielipiteissämme... Ja niin edelleen. Pakko unohtaa ja jatkaa eteenpäin. Itsekin kärsin ahdistuksesta enkä joskus halua edes kauppaan. Siispä tsemppiä meille molemmille.
Minä olen hoikka, mutta kärsin ajoittain aika rajuista vatsavaivoista, jolloin vatsani turpoaa kiinteäksi palloksi. Kyllä olen kuullut esimerkiksi viihteellä ollessani miksi raskaana oleva nainen juo drinkkiä ja on humalassa 😂 Olen koittanut kyllä pukeutua niin, ettei pömpötys näy niin selkeästi, kun tiedostan, että esimerkiksi viihteelle lähtiessä tulee naposteltua kaikkea tarjottavaa ja alkoholi turvottaa vielä lisää.
Tuo on kauheaa, olen joutunut seuraamaan sitä sivusta.
Kaikkein epämiellyttävin tapaus sattui vaimon sisarelle: joku tuntematon känniääliö tuli toteamaan, että hän näyttää siltä, että on kohta saamassa porsaita.
Jos olisin ollut paikalla, olisin hyvin nopeasti kertonut tälle miehelle, että hänen naamansa näyttää olevan saamassa kosketuksen nyrkistäni.
Mulle ap kävi samoin, kommentoijana näsäviisas keski ikäinen vaihdevuosista kärsivä nainen. Sanoin tyynesti etten ole raskaana ja että olipa tökerö kommentti häneltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kureliivi kirjoitti:
Mikä siinä raskausepäilyssä on kaikista pahinta? Sekö, että et ole raskaana vai se, että näytät siltä?
Sehän on sama kuin joku tokaisisi että onpas sulla läski maha!
Onko se tosiaankin sama asia?
Minusta on! Siitähän se raskaus päätellään että vatsa on iso.
ap
No mutta sittenhän se on iso jos muutkin sen huomaa.
MInä en edes huomannut, että Annika Saarikko on raskaana. Oikeasti lihavista ei näe sitä.
Oletko tehnyt testiä, jospa oletkin raskaana?
Ei välttämättä näy ulospäin raskausvatsa jos on ylilihava.
Mulle on käynyt aivan samoin. Olen kärsinyt suurimman osan elämästäni paino-ongelmista, mutta ennen kuin nämä kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä tapahtui, olin juuri laihduttanut useamman kilon pois ja ostanut itselleni nättejä kesämekkoja. Voit varmaan arvata, että oli viimeinen kerta, kun käytin noita mekkoja ja sen jälkeen olen ostanut vain valtavia säkkejä. Olen aina tiennyt kyllä, että olen ylipainoinen, mutta elin siinä uskossa, että mulla on läski jakautunut aika tasaisesti niin että tuntematonkin ihminen näkisi helposti, että kyseessä on vaan läskiä eikä vauva. Noiden kommenttien takia mahasta on tullut oikea ongelma. Mulle nämä kerrat tapahtui metrossa, joten nyt julkisissa kulkuneuvoissa yritän aina piilotella mahaa vaikka kassillani tai vetää mahaa sisään ja ruuhka aikaan en mielelläni menisi julkisiin ollenkaan... Ennen tätä olin vuosien itsetunnon kanssa taistelun jälkeen päässyt vihdoin sellaiseen tilaan, etten enää surrut ylipainoani ja ulkonäköäni jatkuvasti vaan olin alkanut hyväksyä asian, sillä myös ylipainoisena voi elää onnellista elämää. Ei laihuus ole mikään tae onneen, sen olen ihan itse kokenut. Noiden kommenttien jälkeen itseasiassa lopetin laihduttamisen ja lihoin kymmenisen kiloa, toivoen että ihmiset älyäisi, että olen vain lihava.
Nyt laihdutan taas ihan vaan terveellisemmän tulevaisuuden toivossa, mutta ahdistaa kyllä tavata ihmisiä joita ei ole pitkään aikaan nähnyt kun pelkään uteluita. Olen muutenkin nyt siinä iässä, että tuttavat alkaa odottaa vauvauutisia. Hirveä ahdistus heti kun keskustelukumppanin katse siirtyy mahaani... Tunnen oloni mukavammaksi nyt näihin liian isoihin säkkeihin pukeutuessa, mutta samalla pelkään, että tällaisten vaatteiden käyttö vaan lisää epäilyjä raskausmahan piilottelusta...
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä lähemmäs 30 kiloa ylipainoinen. Ole rehellinen itsellesi. Tuo ei ole enää pikkupyöreyttä.
Otapa asioista selvää. Ap on normaalipainon rajoissa painaessaan maksimissaan 66.4 kg, tuolloin hänen bmi:nsä on 24.99. Lievän lihavuuden painoindeksi on 25.
Aiheeton raskausepäily on kyllä pahin painajaiseni, ymmärrän siis tunteesi AP. Pelkään sitä siksi, että lievästi ylipainoisen nuoruuden jälkeen laihdutin jokunen vuosi sitten ja onnistuin, mutta nykyään olen taas hieman pehmeämpi, normaalipainoinen kuitenkin. Kaikissa sukujuhlissa jännitän, luuleeko joku minun olevan raskaana (olen ns. "lapsentekoiässä" ja -elämäntilanteessa ja suvussani on vauvabuumi) ja sen on päällimmäinen syy sille, miksi haluaisin laihduttaa muutaman kilon. Ettei olisi kenelläkään epäilyn aihetta. Toki minulla itsellänikin olisi parempi ja itsevarmempi fiilis hieman kiinteämpänä.
Kamppailin koko nuoruuteni huonon itsetunnon kanssa lähinnä johtuen ylimääräisistä kiloista. Lopulta löysin oikeanlaisen tahdon laihduttaa juuri siksi, että kaverini sanoi aiheesta jotain hieman törkeää sivulauseessa. En jäänyt rypemään itsesäälissä vaan käytin energiani siihen, että tein päätöksen, suunnitelman ja tsemppasin itseni onnistumaan. Ensimmäisten kilojen karistua motivoituminen sujui kuin itsestään. Suosittelen siis sinullekin, että otat tästä nöyryytyksestä nyt voimavaran muuttaa asioita elämässäsi. Kokonaisvaltaisesti hyvä (ei välttämättä "hyvältä maistuva" vaan hyvää tekevä, eli terveellinen ja ravitseva, parhaassa tapauksessa myös maistuva) ruoka on todellakin yhtä kuin parempi mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellesi sinun pitäisi suuttunut olla, kun olet päästänyt itsesi noin ylipainoiseksi. Lakkaa nyt kiukuttelemasta muille, koska ovat tehneet ymmärrettävän virheen.
Minun mielestäni ei ole ymmärrettävää onnitella ilmiselvästi ylipainon kanssa kamppailevaa ihmistä raskaudesta. Tai laihempaakaan. Niin ei vain tehdä.
ap
Mistä sen tietää oletko ylipainoinen vai raskaana, jos ylimääräiset kilot ovat kerääntyneet sopivasti mahan kohdalle?
Kerran täydessä bussissa ajattelin olla herrasmies ja antaa tilaa raskaana olevalle naiselle. Kropan rakanne oli siis juuri sellainen mitä oli vaimolla raskaana ollessaan. Tämä nainen, jolle paikkani annoin, ei ilmeisestikään ollut raskaana. Sen verran vihaisen katseen sain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on krooninen suolistovaiva, jonka takia näytän pahimpina kausina siltä, että olen 6. kuulla raskaana. Maha on aivan valtava ja pinkeä koko matkalta, aina rintojen alta alas asti ja pitkin kylkiä. Hengittäminen ja käveleminen on vaikeaa. Lääkitystä ei ole, voin ainoastaan yrittää jotenkin helpottaa asiaa ruokavaliolla. Kaikkki ympäristössä menee aina vatsaan.
Olen normaalipainossa, joten pallomaha korostuu oikein mojovasti. Maha näyttää oikeasti tälle, ihan yhtä pinkeälle ja pyöreälle. Ei mitään eroa! http://www.pregnancyhealth.net/wp-content/uploads/2017/03/6-months-preg…
Musertaa ihan hirveästi omaa tuntoa, vaikka kukaan ei vielä ole raskaaksi mennyt ehdottelemaan.
Tässä aika hyvä esimerkki siitä, miten valtava ero on vatsa tyhjänä ja vatsa minkä tahansa ruoan jälkeen suolistovaivaisilla; https://monstersupplements.com/_blog/wp-content/uploads/2014/10/Picture…
Mulla on ihansamanlainen!! Terveisin tuo kakkossivulla samaa jalkapalloefektiä valittanut :D olen jo ollut 3v täysin ilman maitotuotteita, sokeri minimeissä ja en huomannut vehnän jättämisellä mitään eroa, joten sitä vielä syön. Ei apua niin ei apua. Ei voi mitään!
Oletko kokeillut Fodmap-ruokavaliota? Siinä on nuo perinteiset, että ei syödä kuin laktoosittomia ja gluteenittomia tuotteita, mutta sen lisäksi siinä on pitkä lista muitakin vältelttäviä (esim. sipulit, kaalit, tietyt hedelmät jne), lisäksi annoskokoihin ja syömisen säännöllisyyteen kiinnitetään huomiota. Minulla on ärtyneen suolen oireyhtymä ja pallomahailu ja muut oireet hyvinkin tuttua. Aloin syödä Fodmapin mukaan ravitsemusterapeutin opastamana, ja oireet alkoivat kadota ihan parissa päivässä.
Lukaisin ekan sivun ja olen järkyttynyt miten hirveitä kommentteja täällä on. Olen Ap pahoillani siitä miten törppöjä nuo raskaus kommentoijat ovat olleet ja sinulla on täysi oikeus olla vihainen. Kerran eräs moikkaustuttu (en siis edes tiedä henkilön nimeä, törmätään välillä ohikulkiessa tässä asuinalueella) sai päähänsä onnitella minua raskaudesta. En ollut raskaana. Minulla on "tankkimaha", eli tosi ulkoneva ja notkoselkä. Ei voi kyllä muuta sanoa kuin että maha ja raskaus kommentointi on idioottimaista. Painollasi ei ole mitään tekemistä tuommoisen urpouden kanssa. Se ei ole sinun syy. Saat olla sen muotoinen ja painoinen kuin olet.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt aivan samoin. Olen kärsinyt suurimman osan elämästäni paino-ongelmista, mutta ennen kuin nämä kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä tapahtui, olin juuri laihduttanut useamman kilon pois ja ostanut itselleni nättejä kesämekkoja. Voit varmaan arvata, että oli viimeinen kerta, kun käytin noita mekkoja ja sen jälkeen olen ostanut vain valtavia säkkejä. Olen aina tiennyt kyllä, että olen ylipainoinen, mutta elin siinä uskossa, että mulla on läski jakautunut aika tasaisesti niin että tuntematonkin ihminen näkisi helposti, että kyseessä on vaan läskiä eikä vauva. Noiden kommenttien takia mahasta on tullut oikea ongelma. Mulle nämä kerrat tapahtui metrossa, joten nyt julkisissa kulkuneuvoissa yritän aina piilotella mahaa vaikka kassillani tai vetää mahaa sisään ja ruuhka aikaan en mielelläni menisi julkisiin ollenkaan... Ennen tätä olin vuosien itsetunnon kanssa taistelun jälkeen päässyt vihdoin sellaiseen tilaan, etten enää surrut ylipainoani ja ulkonäköäni jatkuvasti vaan olin alkanut hyväksyä asian, sillä myös ylipainoisena voi elää onnellista elämää. Ei laihuus ole mikään tae onneen, sen olen ihan itse kokenut. Noiden kommenttien jälkeen itseasiassa lopetin laihduttamisen ja lihoin kymmenisen kiloa, toivoen että ihmiset älyäisi, että olen vain lihava.
Nyt laihdutan taas ihan vaan terveellisemmän tulevaisuuden toivossa, mutta ahdistaa kyllä tavata ihmisiä joita ei ole pitkään aikaan nähnyt kun pelkään uteluita. Olen muutenkin nyt siinä iässä, että tuttavat alkaa odottaa vauvauutisia. Hirveä ahdistus heti kun keskustelukumppanin katse siirtyy mahaani... Tunnen oloni mukavammaksi nyt näihin liian isoihin säkkeihin pukeutuessa, mutta samalla pelkään, että tällaisten vaatteiden käyttö vaan lisää epäilyjä raskausmahan piilottelusta...
Painata jokaiseen vaatteeseesi mahan kohdalle "Olen liian laiska laihduttaakseni". Ehkä sitten ei tarvitse pelätä että joku onnittelisi raskaudesta. Yleensähän kun ihmiset raskausmahasta kyselevät, niin eivät tee sitä vttuillakseen, mutta läskit nyt ottavat ihan kaiken vttuiluna. Ja heidän lihavuutensakin on aina jonkun muun vika, ei ikinä heidän omansa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa naisilla on pinkeät isot mahat omppuvartalossa. Iäkäs äitini näytti raskaana olevalta vaikka muuten oli pieni ja normaali mutta maha oli valtava. Tämä on periytynyt itsellenikin ja on luultu raskaana olevaksi. Eräs ihminen joka inhosi minua huusi kerran pubissa täysillä että 'katsokaa tuota; onko tuo raskaana!!' kun ostin oluen tiskiltä. Muut asiakkaat tuijottaa, varsinkin mahan seutua ja tilanne on kammottava.
Pahalta on tuntunut aina ja olisi kiva tietää miksi suvussamme on tällaiset mahat naisilla. Oudointa on ettei se maha pienene millään,vaan paisuu vaikka muuten kiinteytyisi ja laihtuisi?! Tsempit ap! Meitö on muitakin.
Meidän suvussa on myös tuollainen pallomaha. Minullakin oli, kunnes muutin ruokavalioni ja aloin treenata syviä vatsalihaksia ja selkälihaksia että jaksoin pitää ryhdin hyvänä. Kai se maha pullottaa, jos ruokavalio on päin hemmettiä, ja vatsa vain löllöttää eikä jaksa pitää vatsa ryhdikkäästi litteänä. Myös sisäelimien ympärille kertyvä vatsa pullistaa vatsaa.
Siskoni ymmärsi myös viimein että se maha ei ole vain geeneissä, se on ruokavaliossa ja laiskoissa vatsalihaksissa. Hänellä 3 lasta, iältään 7 v, 4 v ja 2 v, ja nyt hänkin on nykyisin litteävatsainen, vaikka sitä ennen oli 34 vuotta pallomahainen, "koska geenit".
Laihduta, niin ei tarvitse tyrmistyä joka välissä kun joku hyväntahtoisesti kysyy koska on laskettu aika.
Eli tiedät olevasi ylipainoinen ja nyt olet itsetuntosi kanssa mennyt maanrakoon, kun se näkyy ulos päin.
Kysymys kuuluu, miksi?
Ylipainosi ei ole sinulle yllätys, joten ei se ole ollut muillekaan yllätys tai piiloteltavissa oleva asia. Kaikki tuttusi siis ovat painostasi tienneet jo kauan, joten miksi tässä kohtaa perua tapaamisia?
Vai yllätyitkö enemmän siitä, ettei painosi ole ollut isoista vaatteista huolimatta pysynyt "salassa"? Kyseessä on enemmän nyt oman itsensä tutkiskelun paikka, että miksi tämä tieto tuntui sinusta niin pahalta.
Ei ole laitonta varostasti kysellä onko joku raskaana, eikä se ole edes huonoa käytöstä.
Eikä ylipaino itsessään ole maailman vakavin asia muutenkaan. Siinä kohtaa se on ongelma, kun se alkaa vaikuttaa terveyteen.
Nyt kun painosi selkeästi on näkyvää myös muille, mietitkö enemmän myös koska tästä tulee ongelma? Olisiko nyt hyvä hetki miettiä, mitä voisin ja mitä olen valmis asialle tekemään? Voinko jatkaa näin? Tulenko onnelliseksi jos ylläpidän nykyistä painoani?