Lue keskustelun säännöt.
Minun on viime aikoina kahdesti luultu olevan raskaana. Itsetunto murskana.
27.04.2019 |
Olin aiemmin kuvitellut että se on vain myytti että jotkut voivat olla niin typeriä, että olettavat ääneen jonkun olevan raskaana, vastoin parempaa tietoa. Mutta minulle on tänä keväänä käynyt niin kahdesti.
Ensimmäisellä kerralla törmäsin sattumalta vanhaan kouluaikojen ystävään, joka jutustelun lomassa tokaisi että taitaa olla onnittelutkin tulevasta perheenlisäyksestä paikallaan (hän muuten luikahti paikalta kohtuullisen vikkelään kun kerroin että ei kyllä ole). Toisella kerralla keskustelimme mieheni kanssa erään puolitutun tapahtumasuunnittelijan kanssa, ja hän kertoi että heiltä onnistuvat niin häät, syntymäpäiväjuhlat, kuin kastejuhlatkin - ja jatkoi että meillä taitaa pian olla sellaisten aika. Menimme mieheni kanssa sanattomiksi, ja poistuimme paikalta.
Olen parikymmentä kiloa ylipainoinen (163 cm, 85 kg), ja painosta viimeiset viitisen kiloa on kertynyt suhteellisen nopeasti. En tiedä miksi, mutta näin on. Tiedän etten näytä hyvältä, mutta toisaalta en mielestäni näytä siltäkään että olisin selkeästi raskaana (ja olen ollut pullea pidempään, eli mitään dramaattista muutosta ei ole tapahtunut). On uskomatonta miten syvälle maanrakoon itsetuntoni on painunut näiden tapausten jälkeen. En pitänyt itseäni kauniina ennenkään, mutta nyt uiskentelen suoranaisessa itseinhossa. Olen vetänyt kaapista esille kaikkein suurimmat, säkkimäiset vaatteeni, ja olen jopa perunut vapaa-ajan menoja ja tapaamisia. Ulos ovesta on vaikea mennä, kaupassakin on vaikea käydä. Välttelen viimeiseen saakka sitä että edes oma mieheni näkisi minut alasti. Tunnen itseni niin kuvottavaksi.
Olen uskomattoman vihainen niille kahdelle ihmiselle, jotka käytännössä onnittelivat minua olemattomasta raskaudesta. Tunnen, että minua on nöyryytetty todella pahasti. Kirjoitan tänne, sillä en ole kehdannut puhua asiasta kenellekään ja se vain painaa alitajunnassa koko ajan.
Aion nyt yrittää laihduttaa. Kunpa se voisi tapahtua nopeasti, sillä en kestä tätä olotilaa.
Kommentit (104)
Sanoit,ettet tiedä,miksi paino on edelleen noussut 5kg. Minäpä tiedän. Olet syönyt/juonut entistä enemmän, etkä kuluttanut. Ei oleenkaan ihme , jos kauan sitten nähnyt koulukaveri onnittelee. Ole tyytyväinen , kun luuli että odotat. Ei sille tullut mieleenkään ,että huviksesi ole paisunut, nuori ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se viis kiloa on tullut kasvoihin? Sillon vois ajatella oho onkohan raskaana. Just katselin että onkohan Gilly Game of thronesissa raskaana koska kasvot oli niin pyöristyneet.
Mäkin näytän ihan raskaana olevalta kun olen syönyt. Mun maha turpoaa ihan jalkapallomuotoon.. Tällä hetkellä btw 171cm ja 65 kiloa ja vaikka olen normaalipainonen mahaa on reilusti. Mulla taas kaikki tulee vatsaan. Sitten kun siihen tulee vielä se jalkapallo :D
Mutta aika älyttömyyksiin sä olet ton reaktion vetänyt.. Jos olet kerran hyvin tietoinen ylipainosta niin en ymmärrä tuollaista reaktiota. Että ei pysty enää ulos menemään. Jos olet oikeasti asian kanssa aiemmin ollut sinut, oletko kuvitellut ettei kukaan muu ole aiemmin huomannut pyöristymisiäsi?
Olen ollut tietoinen ylipainosta, mutta tässä vieläpä tuplasti tapahtuneessa asiassa oli jotain niin syvästi nöyryyttävää... Todellinen isku vyön alle, ja kahdesti lyhyen ajan sisällä. Ehkä ylireagoin, mutta minkä sille sitten mahtaa. Pahalta tuntui, todella. Ehkä siksikin, että painoani ei ole ennen kukaan kommentoinut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Sanoit,ettet tiedä,miksi paino on edelleen noussut 5kg. Minäpä tiedän. Olet syönyt/juonut entistä enemmän, etkä kuluttanut. Ei oleenkaan ihme , jos kauan sitten nähnyt koulukaveri onnittelee. Ole tyytyväinen , kun luuli että odotat. Ei sille tullut mieleenkään ,että huviksesi ole paisunut, nuori ihminen.
Tarkoitin, että en tiedä mistä tämä johtuu, sillä mitään tietoista muutosta en ole tehnyt esim. ruoka- tai liikuntatottumuksiini. Asia ei olisi vähäisessäkään määrin mysteeri jos olisin esimerkiksi alkanut tilailla pizzoja joka päivä tai tuplannut karkin syönnin.
Voi olla että olen väärässä, mutta maalaisjärkeni perusteella ihmisen, joka on tuntenut minut 80-kiloisena, ei pitäisi olla järkyttävän tyrmistynyt nähdessään minut 85-kiloisena. Ero ei ole massiivisen valtava.
ap
Toivottavasti Ap:llä on vakiduuni. Meinaan vaan että jos joutuisit työttömäksi niin et pääsisi koskaan työhaastattelua pidemmälle työnhaussa kun kaikki olettaisivat sinun olevan raskaana. Pidä työstäsi kiinni. Muuten voi tulla laihat ajat. Ja laihduta hyvä nainen, teet terveydellesi karhunpalveluksen olemalla ylilihava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt oot vetäny herneen nenään turhasta! Jos näyttää olevan raskaana, niin siitäkö ei saisi mitään mainita?
Pömppö maha vaan mielletään kuuluvan raskauteen.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti Ap:llä on vakiduuni. Meinaan vaan että jos joutuisit työttömäksi niin et pääsisi koskaan työhaastattelua pidemmälle työnhaussa kun kaikki olettaisivat sinun olevan raskaana. Pidä työstäsi kiinni. Muuten voi tulla laihat ajat. Ja laihduta hyvä nainen, teet terveydellesi karhunpalveluksen olemalla ylilihava.
On vakiduuni, eikä ole koskaan ollut vaikeuksia saada töitä vaikka ylipainoa on ollut läpi elämän. Salaisuus saattaa piillä esim. korkeakoulututkinnossa (ja toinen melkein taskussa), ja siinä että minulla on tapana olla kaikille mukava ja reilu. Sama huomio myös edelliselle kommentille: miehiä saa olemalla mukava ja hauskaa seuraa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalia kommentteja täällä taas vaihteeksi. Älä välitä niistä. Ihmisellä on itsellään kurja olo jos pitää toisia haukkua. Ja siihen viestiisi vastaisin, että itselle ei ainakaan tulisi mieleenkään arvuutella toisen raskaana oloa. Ehkä sitten jos ihan varmasti tiedän niin saatan mainita, mutta en utele yleensä mitään keltäkään ja annan henkilön itse kertoa jos haluaa. Minunkin ollaan luultu olevan raskaana. Tähän varmaan syynä se, että vatsa turpoaa helposti ja myönnän sen etten ole ainakaan vatsanseudulta timmissä kunnossa muutenkaan. Ylipainoa ei muuten olo, mutta varsinkin vatsa ongelmakohta.
Pohdin tässä ketjuun tulleita kommentteja, sekä ilkeitä että tsemppaavia, ja yllättäen ajatusmaailmani juuri laajeni hieman niiden ansiosta. Tajusin kirkkaasti, että kaikilla meillä on elämässä haasteemme. On työttömyyttä, kouluttamattomuutta, erilaisia riippuvuuksia, mt-ongelmia, ilkeitä luonteita (joita tässäkin ketjussa nähdään) jne. Minun kohdallani keskeinen haaste on paino-ongelma. Muut osa-alueet elämässä ovat aina olleet hyvällä mallilla; olen menestynyt niin opinnoissa, työelämässä kuin ihmissuhteissakin. Loppujen lopuksi paino-ongelma on niistä kaikista mahdollisista elämän haasteista pienimpiä, ja sille on mahdollista tehdä jotain.
Olen ollut todella surkeana viime aikoina, mutta nyt ymmärsin että moni asia on loppujen lopuksi aina ollut hyvin. Siitä on syytä olla kiitollinen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pohdin tässä ketjuun tulleita kommentteja, sekä ilkeitä että tsemppaavia, ja yllättäen ajatusmaailmani juuri laajeni hieman niiden ansiosta. Tajusin kirkkaasti, että kaikilla meillä on elämässä haasteemme. On työttömyyttä, kouluttamattomuutta, erilaisia riippuvuuksia, mt-ongelmia, ilkeitä luonteita (joita tässäkin ketjussa nähdään) jne. Minun kohdallani keskeinen haaste on paino-ongelma. Muut osa-alueet elämässä ovat aina olleet hyvällä mallilla; olen menestynyt niin opinnoissa, työelämässä kuin ihmissuhteissakin. Loppujen lopuksi paino-ongelma on niistä kaikista mahdollisista elämän haasteista pienimpiä, ja sille on mahdollista tehdä jotain.
Olen ollut todella surkeana viime aikoina, mutta nyt ymmärsin että moni asia on loppujen lopuksi aina ollut hyvin. Siitä on syytä olla kiitollinen.
ap
Kuule sinun tilanteesi ei ole vielä ollenkaan epätoivonen. Kokeile olla 100-kilonen alle 20-vuotiaana naisena. Tää on täyttä helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohdin tässä ketjuun tulleita kommentteja, sekä ilkeitä että tsemppaavia, ja yllättäen ajatusmaailmani juuri laajeni hieman niiden ansiosta. Tajusin kirkkaasti, että kaikilla meillä on elämässä haasteemme. On työttömyyttä, kouluttamattomuutta, erilaisia riippuvuuksia, mt-ongelmia, ilkeitä luonteita (joita tässäkin ketjussa nähdään) jne. Minun kohdallani keskeinen haaste on paino-ongelma. Muut osa-alueet elämässä ovat aina olleet hyvällä mallilla; olen menestynyt niin opinnoissa, työelämässä kuin ihmissuhteissakin. Loppujen lopuksi paino-ongelma on niistä kaikista mahdollisista elämän haasteista pienimpiä, ja sille on mahdollista tehdä jotain.
Olen ollut todella surkeana viime aikoina, mutta nyt ymmärsin että moni asia on loppujen lopuksi aina ollut hyvin. Siitä on syytä olla kiitollinen.
ap
Kuule sinun tilanteesi ei ole vielä ollenkaan epätoivonen. Kokeile olla 100-kilonen alle 20-vuotiaana naisena. Tää on täyttä helvettiä.
Olen pahoillani että sinusta tuntuu pahalta :( Ei kai meillä ylipainoisilla (ylipainon määrästä riippumatta) oikein ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää terveellisesti laihduttaa... Se on vaikeaa, tiedän. Itse ainakin olen tunnesyöjä, ja esim. työelämän suorituspaineet saavat mässäämään enemmän kuin pitäisi. Varmasti yhdelle jos toisellekin olisi oikeasti laihduttaessa hyötyä jonkinlaisesta ammattiavusta, siis sen suhteen että oppisi ymmärtämään ylipainoon johtaneita syitä, ja saisi (päänsisäisiä) keinoja muuttaa tapojaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vttu mitä kommentteja! Uskomatonta ilkeyttä!
Vierailija kirjoitti:
Onpa sun mies kiltti kun pysynyt rinnalla. Itse en enää pystyisi olemaan kiinnostunut toisesta jos paisuisi noin. Nolottaisi myös kulkea julkisilla paikoilla parina. Sori jos on tylysti sanottu, mut näin ajattelen.
Miehistä lähes SEITSEMÄNKYMMENTÄKAKSI prosenttia on THL:n mukaan ylipainoisia.
Suomalaisnaiset ovat urheita liikkuessan possumiesten kanssa. :)
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on kerran käynyt noin. Järkyttävä krapula ja vatsa turvoksissa pitkän automatkan takia. Tarjoilija ravintolassa sitten toi hyvitykseksi meille skumppalasilliset ja siinä sitten kysyi et saanko ees juoda alkoholia. Meni kyllä vaikeaksi kun tokaisin et joo enköhän mä loiventavan saa juoda.
Aloittaja, lähes kaikilta nuorilta naisilta tingataan samaa. Painoivatpa he ihan mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellesi sinun pitäisi suuttunut olla, kun olet päästänyt itsesi noin ylipainoiseksi. Lakkaa nyt kiukuttelemasta muille, koska ovat tehneet ymmärrettävän virheen.
Minun mielestäni ei ole ymmärrettävää onnitella ilmiselvästi ylipainon kanssa kamppailevaa ihmistä raskaudesta. Tai laihempaakaan. Niin ei vain tehdä.
ap
Juuri näin, ja varsinkaan jos ei sitä itse ole vielä kertonut(mikäli on raskaana). Tämän jälkeen vasta kannattaa onnitella.
Tuntemattomilta en myöskään ymmärrä että mennään raskaudesta onnitelemaan. Juuri tästä syystä.
Tsemppiä ap! En ole itse saanut raskaus-kommenttia, mutta ns. luontaisesti erittäin laihana kukkakeppinä muuta painokommenttia: "Kyllä naisessa pitäisi olla mistä ottaa", "Olisit kaunis JOS painoa olisi enemmän" jne. Painoon liittyvät kommentit vetävät tehokkaasti mielen matalaksi, vaikka oikeastihan kyse on vain kommentoijan tökeryydestä!
Sori nyt ap, mutta viimeisessä lauseessa toteat että aiot laihduttaa ja toivot että se tapahtuisi nopeasti.
Laihduttamisen suunnittelu ei vielä merkitse mitään. Ja jos oikeasti haluat laihtua muutakin kuin ne pari kiloa nestettä jotka lähtevät alussa, niin se ei tule tapahtumaan nopeasti. Eihän lihominenkaan tapahdu yhdessä yössä, miksi laihtuminen sitten tapahtuisi?
Ja erittäin törppöjä ovat ne tyypit jotka kommentoivat raskautta. Itse painan 53kg ja olen 166cm pitkä ja yksi täti tuli kyselemään että olenko raskaana. Veti mielen matalaksi.
Vierailija kirjoitti:
Sori nyt ap, mutta viimeisessä lauseessa toteat että aiot laihduttaa ja toivot että se tapahtuisi nopeasti.
Laihduttamisen suunnittelu ei vielä merkitse mitään. Ja jos oikeasti haluat laihtua muutakin kuin ne pari kiloa nestettä jotka lähtevät alussa, niin se ei tule tapahtumaan nopeasti. Eihän lihominenkaan tapahdu yhdessä yössä, miksi laihtuminen sitten tapahtuisi?
Ja erittäin törppöjä ovat ne tyypit jotka kommentoivat raskautta. Itse painan 53kg ja olen 166cm pitkä ja yksi täti tuli kyselemään että olenko raskaana. Veti mielen matalaksi.
Pitää selventää että se oli lähinnä haaveilua että painon voisi pudottaa kuin takin päältään! Kun kerran nyt olen tuntenut itseni niin kamalan näköiseksi. Tiedän, että pysyvä laihdutusprosessi tulisi viemään useamman vuoden. Haluan olla tarpeeksi pitkäjänteinen ja kurinalainen, mutta en tiedä olenko...
ap
Jos se viis kiloa on tullut kasvoihin? Sillon vois ajatella oho onkohan raskaana. Just katselin että onkohan Gilly Game of thronesissa raskaana koska kasvot oli niin pyöristyneet.
Mäkin näytän ihan raskaana olevalta kun olen syönyt. Mun maha turpoaa ihan jalkapallomuotoon.. Tällä hetkellä btw 171cm ja 65 kiloa ja vaikka olen normaalipainonen mahaa on reilusti. Mulla taas kaikki tulee vatsaan. Sitten kun siihen tulee vielä se jalkapallo :D
Mutta aika älyttömyyksiin sä olet ton reaktion vetänyt.. Jos olet kerran hyvin tietoinen ylipainosta niin en ymmärrä tuollaista reaktiota. Että ei pysty enää ulos menemään. Jos olet oikeasti asian kanssa aiemmin ollut sinut, oletko kuvitellut ettei kukaan muu ole aiemmin huomannut pyöristymisiäsi?