Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte vaihtaa sukunimenne naimisiin mennessä?
27.04.2019 |
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen... Eikö se ole kauhea vaiva, uusia kaikki kortit, sähköpostiosoitteet, sometilit ym. ja opetella sanomaan ja kirjoittamaan uusi nimi. Miten sen prosessin viitsii niin moni (yleensä nainen) käydä mukisematta läpi? Mikä siinä palkitsee? Moni sanoo, että on kiva kun koko perheellä on sama nimi, mutta kun lapset kasvaa isoiksi, niin hehän voi taas muuttaa omat nimensä joksikin ihan muuksi. Lisäksi voisi ajatella, että ihminen haluaisi pitemmän päälle olla samanniminen mieluummin omien kuin puolison verisukulaisten kanssa.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti liudan alapeukkuja näiltä "moderneilta itsenäisiltä" naisilta, mutta kerron silti. Minun mielestäni avioituessa nainen liittyy osaksi miehen sukua. Siksi on täysin luonnollista, että nainen myös ottaa miehensä suvun nimen. Oman näkemykseni mukaan on turhaa mennä naimisiin, jos ei ole valmis ottamaan miehensä nimeä. Silloin voi suosiolla pysytellä avoliitossa.
Ööö?
Et ole tosissasi? 😂
Ei kaikki ole tekemisissä sukunsa kanssa.
Miksi vaimon pitää siihen liittyä?En minä ainakaan ole missään tekemisissä isoisäni kanssa, jolta sukunimeni tulee. Enkä hänen lastensa (enot/tädit) tai serkkujeni kanssa.
Miten kellään voi olla tuollainen ajattelutapa vuonna 2019?
Juuri tällaisten kommenttien takia on täysin turhaa lähteä perustelemaan, miksi haluaa vaihtaa nimensä. Kun ei näe omaa napaansa pidemmälle, ei voi koskaan ymmärtää, että toisilla on erilaisia käsityksiä asioista kuin itselläsi on.
Mä niiiimenomaan koitan tässä ymmärtää, miksi joku haluaa luopua omasta nimestään liittyäkseen MIEHEN sukuun.
Paistaa oikein se, että ei missään nimessä mies liity naisen sukuun, vaan naisena on pakko naittautua muiden sukuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti liudan alapeukkuja näiltä "moderneilta itsenäisiltä" naisilta, mutta kerron silti. Minun mielestäni avioituessa nainen liittyy osaksi miehen sukua. Siksi on täysin luonnollista, että nainen myös ottaa miehensä suvun nimen. Oman näkemykseni mukaan on turhaa mennä naimisiin, jos ei ole valmis ottamaan miehensä nimeä. Silloin voi suosiolla pysytellä avoliitossa.
Ööö?
Et ole tosissasi? 😂
Ei kaikki ole tekemisissä sukunsa kanssa.
Miksi vaimon pitää siihen liittyä?En minä ainakaan ole missään tekemisissä isoisäni kanssa, jolta sukunimeni tulee. Enkä hänen lastensa (enot/tädit) tai serkkujeni kanssa.
Miten kellään voi olla tuollainen ajattelutapa vuonna 2019?
Eiköhän tuo olekin provo.
Ei ole. Olin täysin tosissani. Ja niin kuin arvelinkin, täällä ei ymmärretä, että ihmisillä on erilaisia ajatusmalleja. Naureskellaan vaan ja syytellään provoksi. Kyllä on upeaa tämä suomalaisten suvaitsevaisuus!
Onko maistraatissa vihkikaava pakollinen?
Eli voiko naimisiin mennä vain allekirjoittamalla paperit?
En viitsi omaa aloitusta tehdä.
En ole naimisissa, mutta voisin kyllä kuvitella vaihtavani sukunimeni. En ole ikinä kokenut isäni sukunimeä omakseni ja vihasin sitä kun olin koulussa "Virtasen Anne", kun meitä Anneja oli niin monta. Mielummin ottaisin nimekseni esimerkiksi äitini tai mummoni tyttönimen, mutta en kehtaa vain huvin vuoksi vaihtaa sukunimeäni. Joten naimisiin menessä nimen vaihtaminen olisi mulle vaan kätevä tekosyy päästä eroon nykyisestä sukunimestäni. Ihan muiden ongelmahan se sitten on, jos jotenkin kokisivat hankalaksi muistaa mun uuden sukunimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti liudan alapeukkuja näiltä "moderneilta itsenäisiltä" naisilta, mutta kerron silti. Minun mielestäni avioituessa nainen liittyy osaksi miehen sukua. Siksi on täysin luonnollista, että nainen myös ottaa miehensä suvun nimen. Oman näkemykseni mukaan on turhaa mennä naimisiin, jos ei ole valmis ottamaan miehensä nimeä. Silloin voi suosiolla pysytellä avoliitossa.
Ööö?
Et ole tosissasi? 😂
Ei kaikki ole tekemisissä sukunsa kanssa.
Miksi vaimon pitää siihen liittyä?En minä ainakaan ole missään tekemisissä isoisäni kanssa, jolta sukunimeni tulee. Enkä hänen lastensa (enot/tädit) tai serkkujeni kanssa.
Miten kellään voi olla tuollainen ajattelutapa vuonna 2019?
Ööö?
Et ole tosissasi :D
Osa on hyvinkin paljon tekemisissä sukunsa kanssa.
Miksi vaimo ei saisi liittyä miehensä sukuun, jos niin haluaa tehdä?
Minä olen tekemissä isoisäni ja muunkin sukuni kanssa. Ei liene sinulta pois, jos joku elää erilailla kuin sinä.
Miten kellään voi olla tuollainen ajattelutapa yhtään minään vuonna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti liudan alapeukkuja näiltä "moderneilta itsenäisiltä" naisilta, mutta kerron silti. Minun mielestäni avioituessa nainen liittyy osaksi miehen sukua. Siksi on täysin luonnollista, että nainen myös ottaa miehensä suvun nimen. Oman näkemykseni mukaan on turhaa mennä naimisiin, jos ei ole valmis ottamaan miehensä nimeä. Silloin voi suosiolla pysytellä avoliitossa.
Ööö?
Et ole tosissasi? 😂
Ei kaikki ole tekemisissä sukunsa kanssa.
Miksi vaimon pitää siihen liittyä?En minä ainakaan ole missään tekemisissä isoisäni kanssa, jolta sukunimeni tulee. Enkä hänen lastensa (enot/tädit) tai serkkujeni kanssa.
Miten kellään voi olla tuollainen ajattelutapa vuonna 2019?
Eiköhän tuo olekin provo.
Ei ole. Olin täysin tosissani. Ja niin kuin arvelinkin, täällä ei ymmärretä, että ihmisillä on erilaisia ajatusmalleja. Naureskellaan vaan ja syytellään provoksi. Kyllä on upeaa tämä suomalaisten suvaitsevaisuus!
Me ollaan menossa naimisiin, koska sitten on oikeudellisesti parempi asema toisiimme nähden ja se on merkki vahvemmasta sitoutumisesta, koska eroon vaaditaan paperien allekirjoittelua 😊
Ja jos rehellisiä ollaan, niin on kivaa, että saadaan sitten lähisukulaisilta ja perheeltä matkassaan rahaa häiden takia.
Mutta sinun mielestäni meidän kannattaisi jäädä avoliittoon, koska en halu nimeäni suvulta, jota tapaan kerran kaksi vuodessa? 😂
Vierailija kirjoitti:
Onko maistraatissa vihkikaava pakollinen?
Eli voiko naimisiin mennä vain allekirjoittamalla paperit?
En viitsi omaa aloitusta tehdä.
On pakollinen. Pelkät paperien allekirjoitukset eivät riitä. Pitää myös suullisesti ilmoittaa tahtonsa todistajien läsnäollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti liudan alapeukkuja näiltä "moderneilta itsenäisiltä" naisilta, mutta kerron silti. Minun mielestäni avioituessa nainen liittyy osaksi miehen sukua. Siksi on täysin luonnollista, että nainen myös ottaa miehensä suvun nimen. Oman näkemykseni mukaan on turhaa mennä naimisiin, jos ei ole valmis ottamaan miehensä nimeä. Silloin voi suosiolla pysytellä avoliitossa.
Ööö?
Et ole tosissasi? 😂
Ei kaikki ole tekemisissä sukunsa kanssa.
Miksi vaimon pitää siihen liittyä?En minä ainakaan ole missään tekemisissä isoisäni kanssa, jolta sukunimeni tulee. Enkä hänen lastensa (enot/tädit) tai serkkujeni kanssa.
Miten kellään voi olla tuollainen ajattelutapa vuonna 2019?
Ööö?
Et ole tosissasi :D
Osa on hyvinkin paljon tekemisissä sukunsa kanssa.
Miksi vaimo ei saisi liittyä miehensä sukuun, jos niin haluaa tehdä?
Minä olen tekemissä isoisäni ja muunkin sukuni kanssa. Ei liene sinulta pois, jos joku elää erilailla kuin sinä.
Miten kellään voi olla tuollainen ajattelutapa yhtään minään vuonna?
Olit kovin jyrkkä mielipiteesi kanssa ja sanoit, että nainen liittyy miehensä sukuun.
Anteeksi, että toin esille toisen näkökulman.
Vaikka asuisin samalla kadulla mieheni suvun kanssa, en tajua, miksi minulla pitäisi olla sama nimi.
Olen jo nyt osa perhettä vaikka näemme harvoin ja minulla on äitini nimi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko maistraatissa vihkikaava pakollinen?
Eli voiko naimisiin mennä vain allekirjoittamalla paperit?
En viitsi omaa aloitusta tehdä.
On pakollinen. Pelkät paperien allekirjoitukset eivät riitä. Pitää myös suullisesti ilmoittaa tahtonsa todistajien läsnäollessa.
Plää.
Mistäköhän se johtuu?
Ja kiitos tiedosta, tämä askarrutti minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti liudan alapeukkuja näiltä "moderneilta itsenäisiltä" naisilta, mutta kerron silti. Minun mielestäni avioituessa nainen liittyy osaksi miehen sukua. Siksi on täysin luonnollista, että nainen myös ottaa miehensä suvun nimen. Oman näkemykseni mukaan on turhaa mennä naimisiin, jos ei ole valmis ottamaan miehensä nimeä. Silloin voi suosiolla pysytellä avoliitossa.
Avioliitto on juridinen sopimus, nimen vaihtamisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Avioituessa en todellakaan liittynyt miehen sukuun, avioiduin vain yhden miehen kanssa.
Omilla lapsilla on isänsä sukunimi. Toinen lapsista haki kesätöihin samaan työpaikkaan, jossa itse olen. Hänet valittiin ja ihan omilla ansioillaan. Jos minulla olisi ollut miehen sukunimi, lapselta olisi aivan vamasti kysytty olemmeko sukua, sillä nimi on melko harvinainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti liudan alapeukkuja näiltä "moderneilta itsenäisiltä" naisilta, mutta kerron silti. Minun mielestäni avioituessa nainen liittyy osaksi miehen sukua. Siksi on täysin luonnollista, että nainen myös ottaa miehensä suvun nimen. Oman näkemykseni mukaan on turhaa mennä naimisiin, jos ei ole valmis ottamaan miehensä nimeä. Silloin voi suosiolla pysytellä avoliitossa.
Ööö?
Et ole tosissasi? 😂
Ei kaikki ole tekemisissä sukunsa kanssa.
Miksi vaimon pitää siihen liittyä?En minä ainakaan ole missään tekemisissä isoisäni kanssa, jolta sukunimeni tulee. Enkä hänen lastensa (enot/tädit) tai serkkujeni kanssa.
Miten kellään voi olla tuollainen ajattelutapa vuonna 2019?
Juuri tällaisten kommenttien takia on täysin turhaa lähteä perustelemaan, miksi haluaa vaihtaa nimensä. Kun ei näe omaa napaansa pidemmälle, ei voi koskaan ymmärtää, että toisilla on erilaisia käsityksiä asioista kuin itselläsi on.
Mä niiiimenomaan koitan tässä ymmärtää, miksi joku haluaa luopua omasta nimestään liittyäkseen MIEHEN sukuun.
Paistaa oikein se, että ei missään nimessä mies liity naisen sukuun, vaan naisena on pakko naittautua muiden sukuihin.
Onko oikeasti noin vaikea ymmärtää, että naisella on ihan oma tahto? Ei miehen nimen ottamisessa ole kyse mistään pakko naittautumisesta, vaan siitä, että nainen ITSE HALUAA ottaa miehen nimen. Se on ihan oikeasti joillekin tärkeä asia ja kuuluu avioitumiseen. Ihan samoin kuin jotkut pitävät tärkeänä pitää sen oman nimensä. Silloin on kyse siitä, mitä nainen ITSE HALUAA. Ei kaikesta tarvitse vääntämällä vääntää mitään naisen alistamisjuttuja. Suomessa on ihan riittävät mahdollisuudet toteuttaa ihan omaa tahtoaan oli sitten nainen tai mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko maistraatissa vihkikaava pakollinen?
Eli voiko naimisiin mennä vain allekirjoittamalla paperit?
En viitsi omaa aloitusta tehdä.
On pakollinen. Pelkät paperien allekirjoitukset eivät riitä. Pitää myös suullisesti ilmoittaa tahtonsa todistajien läsnäollessa.
Plää.
Mistäköhän se johtuu?Ja kiitos tiedosta, tämä askarrutti minua.
Se maistraatin kaava kestään noin 5 minuuttia, joten ei ole iso vaiva. Faktatietoutta ei ole, mihin perustuu, mutta veikkaisin, että taustalla on jonkinlainen varmistuksen tarve. Että ei vaan käydä sutaisemassa nimiä paperiin, vaan edes sen kysymyksen ajan harkitaan sanooko kyllä vai ei. Tämä puhtaasti omaa arvailua. Oikea perustelu löytynee avioliittolaista, jos kiinnostaa etsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti liudan alapeukkuja näiltä "moderneilta itsenäisiltä" naisilta, mutta kerron silti. Minun mielestäni avioituessa nainen liittyy osaksi miehen sukua. Siksi on täysin luonnollista, että nainen myös ottaa miehensä suvun nimen. Oman näkemykseni mukaan on turhaa mennä naimisiin, jos ei ole valmis ottamaan miehensä nimeä. Silloin voi suosiolla pysytellä avoliitossa.
Avioliitto on juridinen sopimus, nimen vaihtamisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Avioituessa en todellakaan liittynyt miehen sukuun, avioiduin vain yhden miehen kanssa.
Omilla lapsilla on isänsä sukunimi. Toinen lapsista haki kesätöihin samaan työpaikkaan, jossa itse olen. Hänet valittiin ja ihan omilla ansioillaan. Jos minulla olisi ollut miehen sukunimi, lapselta olisi aivan vamasti kysytty olemmeko sukua, sillä nimi on melko harvinainen.
Osalle avioliitto on muutakin kuin juridinen sopimus. Sillä on joillekin myös syvempi merkitys ja nimenvaihto saattaa kuulua osana tuota merkitystä. Tietenkin avioidutaan vain yhden miehen/naisen kanssa. Tuo sukuun liittyminenkin on sitten sellainen symbolinen sanonta, joka saatetaan haluta vahvistaa ottamalla "uuden suvun" nimi. Aiemminhan sukuun liittyminen saattoi tapahtua konkreettisestikin, kun vaimo muutti miehensä suvun tiluksille "hyläten" oman sukunsa. Joillekin tällainen perinteinen ajattelutapa on vielä nykyäänkin tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiintoisaa keskustelua, kiitos näistä! Tähän mennessä nimenvaihdon pääsyy vaikuttaisi siis olevan perinne. Nainen vaihtaa nimensä, koska se on tapana. Moni jopa koki, ettei olisi ilman nimenvaihtoa oikeasti naimisissa (tämä tuli kyllä yllätyksenä!). Perinteestä johtuen mies ei ehkä voi kuvitellakaan vaihtavansa omaa nimeään, mutta koko perheelle halutaan silti yksi nimi, joten nainen on se, joka vaihtaa. Hyvässä lykyssä nainen kokee saavansa vaihdossa paremman sukunimen.
Nimenvaihtoperinne on silti suhteellisen tuore, ja itse asiassa paljon pitempään ennen tätä on ollut voimassa tapa pitää oma sukunimensä avioliitossa. Monet perinteet onkin muuttuneet ja muuttuvat edelleen yllättävän vauhdikkasti.
Ap
En mä jaksanutkaan. Sitäpaitsi mulla on harvinainen sukunimi. Suomenkielinen luontoon liittyvä nimi ja mun nimisiä ei ole koko maailmassa kuin minä itse :). Mutta vaikka sukunimi olisi Virtanen, en silti jaksaisi lähteä vaihtamaan. En näe mitään pointtia siinä. Lapsia meille ei tule. Jos tulisi, ehkä sitten miettisin asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti liudan alapeukkuja näiltä "moderneilta itsenäisiltä" naisilta, mutta kerron silti. Minun mielestäni avioituessa nainen liittyy osaksi miehen sukua. Siksi on täysin luonnollista, että nainen myös ottaa miehensä suvun nimen. Oman näkemykseni mukaan on turhaa mennä naimisiin, jos ei ole valmis ottamaan miehensä nimeä. Silloin voi suosiolla pysytellä avoliitossa.
Ööö?
Et ole tosissasi? 😂
Ei kaikki ole tekemisissä sukunsa kanssa.
Miksi vaimon pitää siihen liittyä?En minä ainakaan ole missään tekemisissä isoisäni kanssa, jolta sukunimeni tulee. Enkä hänen lastensa (enot/tädit) tai serkkujeni kanssa.
Miten kellään voi olla tuollainen ajattelutapa vuonna 2019?
Ööö?
Et ole tosissasi :D
Osa on hyvinkin paljon tekemisissä sukunsa kanssa.
Miksi vaimo ei saisi liittyä miehensä sukuun, jos niin haluaa tehdä?
Minä olen tekemissä isoisäni ja muunkin sukuni kanssa. Ei liene sinulta pois, jos joku elää erilailla kuin sinä.
Miten kellään voi olla tuollainen ajattelutapa yhtään minään vuonna?
Olit kovin jyrkkä mielipiteesi kanssa ja sanoit, että nainen liittyy miehensä sukuun.
Anteeksi, että toin esille toisen näkökulman.
Vaikka asuisin samalla kadulla mieheni suvun kanssa, en tajua, miksi minulla pitäisi olla sama nimi.
Olen jo nyt osa perhettä vaikka näemme harvoin ja minulla on äitini nimi...
Se ei ollut ongelma, että toit esiin eriävän mielipiteen. Se oli, millä tavalla sen toit. Naureskelu ja väheksyntä ei ole kovin kunnioittava tapa kertoa erilaisista näkemyksistä. Eikä se, että kaikkea verrataan omaan tilanteeseen. Minä ymmärrän hyvin, että jotkut haluavat pitää oman nimensä. Mutta minä en halua ja mielestäni minulla on täysi oikeus ajatella, että avioliitto on merkityksetön, jos ei ota miehen nimeä. Ihan samoin kuin sinulla on oikeus ajatella, ettei aviopuolisoilla tarvitse olla samaa nimeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti liudan alapeukkuja näiltä "moderneilta itsenäisiltä" naisilta, mutta kerron silti. Minun mielestäni avioituessa nainen liittyy osaksi miehen sukua. Siksi on täysin luonnollista, että nainen myös ottaa miehensä suvun nimen. Oman näkemykseni mukaan on turhaa mennä naimisiin, jos ei ole valmis ottamaan miehensä nimeä. Silloin voi suosiolla pysytellä avoliitossa.
Ööö?
Et ole tosissasi? 😂
Ei kaikki ole tekemisissä sukunsa kanssa.
Miksi vaimon pitää siihen liittyä?En minä ainakaan ole missään tekemisissä isoisäni kanssa, jolta sukunimeni tulee. Enkä hänen lastensa (enot/tädit) tai serkkujeni kanssa.
Miten kellään voi olla tuollainen ajattelutapa vuonna 2019?
Juuri tällaisten kommenttien takia on täysin turhaa lähteä perustelemaan, miksi haluaa vaihtaa nimensä. Kun ei näe omaa napaansa pidemmälle, ei voi koskaan ymmärtää, että toisilla on erilaisia käsityksiä asioista kuin itselläsi on.
Mä niiiimenomaan koitan tässä ymmärtää, miksi joku haluaa luopua omasta nimestään liittyäkseen MIEHEN sukuun.
Paistaa oikein se, että ei missään nimessä mies liity naisen sukuun, vaan naisena on pakko naittautua muiden sukuihin.
Onko oikeasti noin vaikea ymmärtää, että naisella on ihan oma tahto? Ei miehen nimen ottamisessa ole kyse mistään pakko naittautumisesta, vaan siitä, että nainen ITSE HALUAA ottaa miehen nimen. Se on ihan oikeasti joillekin tärkeä asia ja kuuluu avioitumiseen. Ihan samoin kuin jotkut pitävät tärkeänä pitää sen oman nimensä. Silloin on kyse siitä, mitä nainen ITSE HALUAA. Ei kaikesta tarvitse vääntämällä vääntää mitään naisen alistamisjuttuja. Suomessa on ihan riittävät mahdollisuudet toteuttaa ihan omaa tahtoaan oli sitten nainen tai mies.
No ei kukaan väittänyt, että kukaan naista pakottaa nimensä vaihtamaan.
Kunhan ihmettelen, että miksi joku on valmis luopumaan nimestään.
Vierailija kirjoitti:
Minulle oli itsestäänselvyys että vaihdan nimen mennessäni naimisiin. En kokenut sitä mitenkään hankalaksi tai vaivalloiseksi. Niin kuului mielestäni tehdä. En kokisi olevani kunnolla naimisissa jos meillä olisi eri sukunimi. Tämä ei toki tarkoita, että minusta kaikkien pitäisi vaihtaa nimensä naimisiin mennessä. Jokainen tekee sellaisen valinnan, joka tuntuu itsestään sopivalta. Minulle sopivinta oli vaihtaa nimi.
Ja tässä, arvon leidit, näette malliesimerkin siitä, minkä takia keskustelua aiheesta tarvitaan yhä. Asenteiden takia. Suurin osa naisista vaihtaa yhä sukunimensä ja syy on nimenomaan kulttuurillinen.
Ap otti hienossa tiivistelmässään esiin, että nimenvaihto perinne on melko tuore. Ihan mielenkiinnosta: milloin se on tullut tavaksi? Olen ollut siinä käsityksessä, että ainakin meidän suvussamme nimiä on vaihdettu niin pitkällä kuin sukua on tutkittu (muistaakseni on päästy 1700-l lopulle asti). Voin kyllä olla väärässä käsityksessä, koska en ole juurikaan perehtynyt tuohon sukututkimukseemme. Siksi kyselenkin tuota ajankohtaa. Jos jollain olisi oikeaa tietoa.
Ja äiti on paljon varmempi kuin isä.