Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte vaihtaa sukunimenne naimisiin mennessä?
27.04.2019 |
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen... Eikö se ole kauhea vaiva, uusia kaikki kortit, sähköpostiosoitteet, sometilit ym. ja opetella sanomaan ja kirjoittamaan uusi nimi. Miten sen prosessin viitsii niin moni (yleensä nainen) käydä mukisematta läpi? Mikä siinä palkitsee? Moni sanoo, että on kiva kun koko perheellä on sama nimi, mutta kun lapset kasvaa isoiksi, niin hehän voi taas muuttaa omat nimensä joksikin ihan muuksi. Lisäksi voisi ajatella, että ihminen haluaisi pitemmän päälle olla samanniminen mieluummin omien kuin puolison verisukulaisten kanssa.
Kommentit (152)
Miten jaksat kiinnostua toisten sukunimivalinnoista niin paljon, että avaat siitä lukuisia ketjuja tänne palstalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina inhonnut tyttönimeäni ja päätin jo pienenä, että jos joskus pääsen naimisiin, vaihdan ehdottomasti nimeni. Muutaman kortin uusiminen oli pikkujuttu.
Isosiskoni meni naimisiin viime vuonna. Joskus unohdan faktan että vaihtoi sukunimensä. Uusi sukunimi ei edes ole hieno (sen miehen). Varmaan rakkauden takia vaihtoi. Itse en halua sukunimeäni. Sopii niin hyvin etunimeni kanssa.
N24
Isompi vaiva siinä häiden järjestämisessä oli kuin nimen vaihtamisessa :D
Kyllä mä ehdottomasti olisin vaihtanut sukunimeni, jos olisin parikymppisenä mennyt naimisiin. Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä enemmän tuntuu tulevan niitä paikkoja, joihin uusi nimi pitäisi ilmoittaa. Passi ja pankkikortit tosin pitää välillä uusia kuitenkin, niin onko se nyt sit suuri vaiva vaihtaa niihin nimikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen jaksaa tehdä asioita, joita haluaa tehdä. Ei ole ongelma käydä salilla 5 kertaa viikossa, jos haluaa käydä salilla. Ihan samoin ei ole ongelma käydä läpi nimenvaihtoon liittyvät paperiasiat, jos todella haluaa vaihtaa nimensä. Ne on niitä kuuluisia valintakysymyksiä. Kukin tavallaan.
Ei ollut mielekästä vaihtaa, kun minun ja miehen pitkissä sukunimissä on peräti yhden kirjaimen ero. En edes harkinnut vaihtavani. Ehkä jos tarjolla olisi ollut jotain erilaista, olisin saattanut. Ehkä.
Tuntuisi kyllä tosi oudolta että olisin jonkin toisen niminen, sukunimeni on osa identiteettiäni niin kuin etunimenikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Itse en aio tuohon rumbaan lähteä, sukunimeni on osa identiteettiäni. Mahdolliset tulevat lapsetkin tulevat luultavasti saamaan minun (naisen) sukunimen, koska se on harvinaisempi kuin kumppanillani.
Onko sinulla äitisi vai isäsi nimi ?
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelee sitoutuvansa loppuelämäkseen, kyllä ottaa yhteisen sukunimen.
Mutta jotkut menee naimisiin vain siksi ajaksi, kuin hyvältä tuntuu. Nuo ei ota sitä yhteistä nimeäkään.
Höpö höpö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten jaksat kiinnostua toisten sukunimivalinnoista niin paljon, että avaat siitä lukuisia ketjuja tänne palstalle?
En ole ap, mutta tämähän on tosi hyvä kysymys!
Mua ainakin kiinnostaa. Minulla on äitini nimi ja kumpikaan vanhemmistani ei ole ikinä ollut naimisissa.
Isoäiti piti oman nimensä. Anoppi ei ottanut puolisoni isän nimeä.
Minulle vieras ajatus, että vaihtaisi nimensä, joten kiintoisa aihe.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä nyt on niin kamalaa, jos osa naisista haluaa vaihtaa nimensä avioiduttuaan? Ei pitäisi olla ongelma kenellekään. Ei niille vaihtajillekaan ole ongelma, jos joku ei nimeään vaihda. Antakaa ihmisten tehdä valintansa ihan rauhassa ja keskittykää vain niihin omiin valintoihinne. Ei ole kenenkään muun asia, mitä nimellään tekee tai jättää tekemättä.
Kai sitä nyt kiinnostusta saa osoittaa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä se sukunimi tuli vaihdettua, rakastuneena. Ei ollut silloin liikaa vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten jaksat kiinnostua toisten sukunimivalinnoista niin paljon, että avaat siitä lukuisia ketjuja tänne palstalle?
En ole ap, mutta tämähän on tosi hyvä kysymys!
Mua ainakin kiinnostaa. Minulla on äitini nimi ja kumpikaan vanhemmistani ei ole ikinä ollut naimisissa.
Isoäiti piti oman nimensä. Anoppi ei ottanut puolisoni isän nimeä.
Minulle vieras ajatus, että vaihtaisi nimensä, joten kiintoisa aihe.
Nuo sinun perustelusi toimivat myös monilla perusteluna sille, miksi he vaihtavat nimen. Kaikki omassa ja puolison suvussa ovat vaihtaneet, joten vieras ajatus että ei vaihtaisi. Ei siihen sen ihmeellisempiä perusteluja yleensä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tälle linjalle lähdetään, voisi kysyä, miksi joku ylipäätään jaksaa mennä naimisiin. Onhan siinäkin vaivansa. Onko oikeasti mahdotonta ymmärtää, että ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä. Yksi haluaa vaihtaa nimensä, yksi ei. Yksi haluaa naimisiin, yksi ei. Yksi rakentaa omakotitalon, yksi ei. Ihan hirveän vaikeaa ei luulisi olevan sen käsittäminen, että ihmiset ovat erilaisia ja tekevät siksi erilaisia valintoja.
Menikö tunteisiin?
Onko se niin hirveän vaikeaa ymmärtää, että on kiinnostavaa kuulla mikä on muiden erilaisten valintojen takana?
Jos kyselisin täällä vaikka meksikolaisesta kulttuurista, tulitsitko lässyttämään tuota samaa sontaa?
Jos ei tykkää nimestään, niin ehkäpä sen pienen vaivan on valmis näkemään.
Otin mieheni nimen silloin kun naimisiin mentiin 30 vuotta sitten, eikä se kovin vaivalloiselta tuntunut. Myöhemmin, kun nimen vaihto tuli helpommaksi, vaihdoin sukunimen mummoni tyttönimeen ja se oli vielä helpompaa näin nykyaikana. Olemme siis edelleen naimisissa.
Minulle oli itsestäänselvyys että vaihdan nimen mennessäni naimisiin. En kokenut sitä mitenkään hankalaksi tai vaivalloiseksi. Niin kuului mielestäni tehdä. En kokisi olevani kunnolla naimisissa jos meillä olisi eri sukunimi. Tämä ei toki tarkoita, että minusta kaikkien pitäisi vaihtaa nimensä naimisiin mennessä. Jokainen tekee sellaisen valinnan, joka tuntuu itsestään sopivalta. Minulle sopivinta oli vaihtaa nimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tälle linjalle lähdetään, voisi kysyä, miksi joku ylipäätään jaksaa mennä naimisiin. Onhan siinäkin vaivansa. Onko oikeasti mahdotonta ymmärtää, että ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä. Yksi haluaa vaihtaa nimensä, yksi ei. Yksi haluaa naimisiin, yksi ei. Yksi rakentaa omakotitalon, yksi ei. Ihan hirveän vaikeaa ei luulisi olevan sen käsittäminen, että ihmiset ovat erilaisia ja tekevät siksi erilaisia valintoja.
Menikö tunteisiin?
Onko se niin hirveän vaikeaa ymmärtää, että on kiinnostavaa kuulla mikä on muiden erilaisten valintojen takana?
Jos kyselisin täällä vaikka meksikolaisesta kulttuurista, tulitsitko lässyttämään tuota samaa sontaa?
Ongelma ei ole siinä, että kysytään vaan siinä miten kysytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten jaksat kiinnostua toisten sukunimivalinnoista niin paljon, että avaat siitä lukuisia ketjuja tänne palstalle?
En ole ap, mutta tämähän on tosi hyvä kysymys!
Mua ainakin kiinnostaa. Minulla on äitini nimi ja kumpikaan vanhemmistani ei ole ikinä ollut naimisissa.
Isoäiti piti oman nimensä. Anoppi ei ottanut puolisoni isän nimeä.
Minulle vieras ajatus, että vaihtaisi nimensä, joten kiintoisa aihe.
Nuo sinun perustelusi toimivat myös monilla perusteluna sille, miksi he vaihtavat nimen. Kaikki omassa ja puolison suvussa ovat vaihtaneet, joten vieras ajatus että ei vaihtaisi. Ei siihen sen ihmeellisempiä perusteluja yleensä ole.
Kyllä mä uskon, että jotain perusteluja löytyy. Onhan se iso päätös!
En itse ottaisi miehen nimeä, koska
- nimi on iso ja olennainen osa identiteettiäni
- miehen nimen ottaminen on jäänne vuodelta peruna (eikä ole mikään tasa-arvoa juhliva jäänne)
- miksi ylipäätään vaivaituisin? onhan siinä työtä
- kaikki tuntevat minut nykyisellä nimellä (työelåmä, vanhat tutut), outo ajatus ottaa jonkun toisen nimi
- miehellä ulkomaalainen nimi, pelkään ennakkoluuloja
Jos minä keksin perusteluja, eiköhän nimen vaihtajatkin osaa perustella. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tälle linjalle lähdetään, voisi kysyä, miksi joku ylipäätään jaksaa mennä naimisiin. Onhan siinäkin vaivansa. Onko oikeasti mahdotonta ymmärtää, että ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä. Yksi haluaa vaihtaa nimensä, yksi ei. Yksi haluaa naimisiin, yksi ei. Yksi rakentaa omakotitalon, yksi ei. Ihan hirveän vaikeaa ei luulisi olevan sen käsittäminen, että ihmiset ovat erilaisia ja tekevät siksi erilaisia valintoja.
Menikö tunteisiin?
Onko se niin hirveän vaikeaa ymmärtää, että on kiinnostavaa kuulla mikä on muiden erilaisten valintojen takana?
Jos kyselisin täällä vaikka meksikolaisesta kulttuurista, tulitsitko lässyttämään tuota samaa sontaa?
Ongelma ei ole siinä, että kysytään vaan siinä miten kysytään.
Mielestäni ap ei esittänyt asiaa mitenkään kovin töykeästi.
Lisäksi näitä vastauksia lukee muutkin kuin ap, joten asialliset vastaukset ovat kaikkien etu.
Jos tälle linjalle lähdetään, voisi kysyä, miksi joku ylipäätään jaksaa mennä naimisiin. Onhan siinäkin vaivansa. Onko oikeasti mahdotonta ymmärtää, että ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä. Yksi haluaa vaihtaa nimensä, yksi ei. Yksi haluaa naimisiin, yksi ei. Yksi rakentaa omakotitalon, yksi ei. Ihan hirveän vaikeaa ei luulisi olevan sen käsittäminen, että ihmiset ovat erilaisia ja tekevät siksi erilaisia valintoja.