Lue keskustelun säännöt.
Ottaahan tää päähän, kun tajusin tulleeni miehen puolelta kusetetuksi!
27.04.2019 |
Tuli tää tyypillinen viestien väheneminen ja sellaista pientä epämääräistä käytöksen muuttumista. Monet asiat ihastuneena kuittaa sillä, että on itse vähän herkillä ja reagoi liian helposti pikkujuttuihin enkä hirveesti huolehtinut asiasta. Sitten tulikin täysi hiljaisuus, jos minä en ottanut yhteyttä. Ja tämä hiljaisuus jäi päälle. Eli juttu on niin ohi kun voi vaan olla.
Ensin tuli epäusko ja toivoi sitä yhteydenottoa kuitenkin, sitten suru ja nyt itseasiassa jo kiukku nostaa päätään. Olin pitkästä aikaa täysin oma itseni jonkun kanssa ja mies tuntui jotenkin erilaiselta kun kaikki muut aiemmin, odotin jo seurustelulta jotain enempää kuin tätä. En oikein tajua miten ihmistä voi lukea näin väärin, siis ihan metsään meni ja siitä ehkä se suurin tyrmistys. Oltiin jo aika "syvällä" suhteessa enkä tarkoita seksiä vaan kaikkea muuta. Ja joo, en mikään nuori tyttö enää ole vaan ihan aikuinen nainen. Ja muistan ainoastaan varhaisteininä tulleeni kusetetuksi tällä tavoin, että homma vaan katkeaa seinään.
Toisaalta hyvä juttu, että tämä tapahtui nyt eikä sitten parin vuoden päästä, kertoo ihmisestä aika paljon, että näin tekee toiselle ja jatkaa elämäänsä kuin ei mitään...
Kommentit (181)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut naiset pitää itseään jumalien lahjana moehille ja kun ei nappaakaan niin voivii tai ovatkin olleet toisella lehdellä spottelijoita niin voiei. Hih.
Jotkut naiset pitää itseään jum alien lahjana miehille ja kun ei nappaakaan niin voivioi tai ovatkin olleet toisella lehdellä soittelijoita niin voiei. Hih.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla sinua konkreettisesti on kusetettu?
Oma veikkaukseni: Että olleet keskutelleet suhteen luonteesta ja yhteisistä päämääristä sen jatkon suhteen pitkällä aikavälillä. Sinä oletit ja nyt olet pettynyt kun mies olekaan samoilla päämäärillä mukana jutussa. Sinä haluat naimisiin ja alkaa leikkimään kotia; mies ei.
Täällä yksi mies joka ei voi ymmärtää miksi niin monet naiset automaaattisesti olettavat että nyt esim mennään naimisiin. Monet roikkuvat kumpanissaan 24/7 ja ihmettelevät miksi kumppani on etäinen. Ei ajatella kuin että oma tapa on oikea. Lisäksi avioon pitää päästä ja jos ei pääse, niin sitten suhde on siinä. Miksi kenenkään pitäisi mennä naimiisiin muuta kuin rahan vuoksi? Sitähän monet naiset tutkitusti tekevät ja miehen lompakon paksuus kompensoi ulkonäköä. Ap, elämässä tulee vastaan erilaisia ihmisiä ja on hyvä kehittää taito tunnistaa niistä ne itselleen sopivat. Jos tulee pakit tai toinen katoaa, niin ensikerralla valinta voi onnistua paremmin. Keskustelkaa mitä te suhteelta ja elämältä tahdotte.
Taas sukupuoliyleistys. Olen nainen, joka ei halua naimisiin, koska se ei ole minulle tärkeää. Ja mitä minulle on tapahtunut. Minua on kosittu neljästi ja kerran 4 kuukauden tuntemisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä kusetusta. Noin ihmissuhteissa voi joskus käydä, että kiinnostuu kovastikin alkuun toisesta ihmisestä ja sitten huomaakin kun viettää aikaa yhdessä, ettei tämä ihminen ollutkaan itselle se match made in heaven.
Ei suhdetta pidä väkisin jatkaa jos tietää, ettei siitä mitään tule.
Eikö sitä voisi sille toiselle osapuolelle kertoa?! Onhan tuo nyt kusipäistä kun suhteessa ollaan ja yhtäkkiä lopettaa kaiken yhteydenpidon. Ja vaikka ei olisi ollut muuta kuin deittailua, silloinkin kyllä fiksu ihminen kertoo sille toiselle jos ei enää natsaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori mutta mulla on mielikuva Tinderistä, että siellä on ihmiset, joilta saa helposti ja kaikki tuntee pelin säännöt. Olet Tinderissä saatavilla ja käytettävissä. Joten ei ihan kauhea yllätys ettei tapailu käänny seurusteluksi.
Missä välissä ap puhui tinderistä? Menikö mulla ohi?
Kaikki ei kehtaa sanoa missä ovat tavanneet. Ei se niin noloa ole, jos on pakko löytää joku niin kaikki keinot ovat sallittua.
Parempi nyt vaan olis ettei arvailla mitään ja heitellä Tindereitä tähän kun ap ei ole kertonut , missä tapasivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittavaa että naiset toimivat samoin, mutta kusetuksesta ei silloin puhu kukaan, vain voimaantunut vapaa nainen tekee noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain kohtaa tulee valinnan paikka, ehkä muutaman kuukauden kohdalla - valitsenko, että jatkan tutustumista tähän ihmiseen ja annan tunteiden syventyä vai onko jokin asia, mikä tässä ihmissuhteessa häiritsee. Onko suhteella tulevaisuutta, se on se kysymys ja päätös.
Minä tiesin mieheni kohdalla, että tämä se on. Mieheni empi ja otti välimatkaa jossain reilun parin kuukauden kuluttua mutta joku hervoton naurukohtauksen (ylipäätään iloisuuteni, varmuuteni ja valoisa asenteeni) sai hänet vakuuttumaan tai oikeastaan valitsemaan, että tämän naisen kanssa hän haluaa olla. Ollaan nyt naimisissa.
Jos olisin lähtenyt siihen empimiseen mukaan niin ei ehkä oltaisi tässä. Minä tiesin mitä halusin niin valitsin käyttäytyä varmuudella ja vaikka en ollut varma mitä mieheni silloin halusi niin en antanut sen vaikuttaa omaan käytökseeni, minun valinta rakastua, meni syteen tai saveen - hei, mitä menetettävää. Toiset tarvitsee enemmän aikaa selvittääkseen mitä haluavat ja toki se voi kääntyä kumpaan suuntaan tahansa.
Mieheni ei kuitenkaan kadonnut eli vastasi jos jotain vaikka viestillä kysyin. En halunnut painostaa eli itsekin hillitsin kuinka usein viestittiin siinä kohtaa. Olihan se erilaista kuin 2 kk hullaantunisvaihe mutta sen kuukauden tasaantumisvaiheen jälkeen kumpikin uskalsi olla suhteessa täysin avoimena. Mieheni kertoi tämän minulle kun oli asian ensin itse ymmärtänyt. On muuten aivan ihana mies.
Hienoa että onni oli teidän puolella, kyllä siihen kuitenkin molemmilta sitä halua ja tunnetta pitää edes jonkin verran löytyä, että onnistuu.
Itse en kuitenkaan jäisi empivään ihmiseen roikkumaan koska haluan että toinen on yhtä varma halustaan olla kanssani, kuin mitä minä hänestä. Eikä se jatkuva torjuminenkaan mukavaa kenestäkään ole. Voisin melkeen väittää että inhottavampi paikka kuin tulla torjutuksi.
Avaan sen verran, että meidän onni oli meidän käsissä, onni tuli koska teimme valintamme ja tuurilla samanlaiset ihmiset kohtasivat. Halu ja tunne oli mukana.
Olen eri mieltä empimisestä, täytyy ymmärtää epävarmuutta. Itse tiesin mitä halusin heti kun tapasin mieheni, ihan siitä olosta millaiselta minusta tuntui hänen lähellään. Mieheni taas on luonteeltaan hitaammin päätöksen tai valinnan tekevä, hän kypsyttää päätöstä. Nopeampana ihmisenä se oli minulle aika sietämätöntä mutta opettavaista. En antanut oman epävarmuutena näkyä kärsimättömyytenä, olisin tehnyt väärän valinnan. Se vaatii itsevarmuutta, minä kelpaan ja olen hyvä juuri tällaisena vaikka tuo mies miettisi mitä tahansa. Se kuukauden empiminen ihan luonnollisessa kohtaa tunteiden vahvistuessa on lyhyt aika kun vertaa, että olemme olleet yhdessä lähes 10 vuotta.
Ja meidän luonteet sopii yhteen, mies tuo suhteeseemme harkintaa ja minä tuon spontaaniutta niin keskiarvo toimii. Molemmille on yhteiselämä tuonut toisen luonteesta piirteitä eli mies on nykyään nopeampi päätöksissään ja minä en enää hosu niin helposti. Kerroin meidän tarinan, koska ehkä tämä tuo näkökulmaa jollekin toiselle.
Meillä sama tilanne, mutta mies mietti puolisen vuotta :D. Tapailtiin, käytiin syömässä ja leffassa ja baareissa ja toistemme luona vierailtiin. Mies teki alussa jo selväksi, ettei halua seurustelua. Mä en sitten pommittanut viesteillä tai puheluilla. Tavattiin aina niin, että hän pyysi tapaamista. Puolen vuoden jälkeen hän sanoi, että "aletaanko seurustelemaan?" :D. Ei ollut yhtään romanttista, mutta nyt olemme olleet 9 vuotta yhdessä ja asumme yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laskekaa rimaa, niin miehiä kiinnostaa myös parosuhde eikä helppo huaremin päivittely. Tinder on tehnyt tuon naurettavan helpoksi ja luuletteko etteikö alhainen ihmislaji noin tee viettiensä ohjaamina. Tuhotaanhan me tässä kepeästi maailmakin ympäriltä.
Itse en ole tinderiin edes liittynyt, kun olen melko varma että joka naisella siellä on jo muutaman tapauksen katkera sarja tälläisiä. Ala siinä sitte terapeutiksi ja todistelemaan muutenkin että voi olla myös poikkeustapauksia. Pääsiäisenä baarissa juuri eronneen vanhemman naisen kanssa jauhettiin tästä, ja onhan tuo todistelu turhauttavaa tälläisenä kunnianmiehenä.
Jos miehellä ei ole kunniaa eikä sanoilla mitään arvoa, niin onko hällä mitään tjsp. Jon Nietos 2017
Vierailija kirjoitti:
Maikki M kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No antoi kyllä puheillaan ymmärtää olevansa tosissaan mun kanssa ihan viimeiseen asti, mutta aktiivisuus mulle päin oli lopulta täysi nolla. En alkanu sitten häiriköksi vaan aattelin odotella yhteydenottoa ja sitä oottelen siis edelleen...Tai en enää oottele vaan tajuan ettei tuota yhteydenottoa enää tule.
Ap
Kyllähän sitä ihminen voi ja saakin mieltään muuttaa, miten tässä on kusetettu, en ymmärrä?
Minua ainakin inhottaa tämä ihmissuhteiden kertakäyttökulttuuri. itsekeskeistä. Ei ihminen ole mikään leikkikalu, jonka voi viskata nurkkaan kun on kyllästynyt tai uusi lelu kiinnostaa enemmän. Kyllä toista lähelleen päästänyttä ihmistä pitäsi kyetä arvostamaan enemmän.
On myös typerää puhua pehmoisia ja antaa ymmärtää syvempiä tunteita, jos sanojen takana ei olekaan aitoa vaittämistä toista kohtaan. Jos kuitenkin on haluttu vain itsekeskeisesti hakea toisesta jotakin iloa, vaihtelua tai viihdykettä tms. omaan elämään. Kyllä se on minunkin mielestäni kusettamista.
Voihan siellä sanojen takana olla sillä hetkellä merkitystä, tunteet kuitenkin muuttuvat jatkuvasti kuten ihminen itsekkin ja se on maailman luonnollisin asia, joka jokaiselle sallittakoon, eikös vain.
Mitä enemmän oppii tuntemaan toista, tulee tunteetkin selvemmiksi, mitään se ei silti takaa tulevaisuuden tunteista.
Terveen ihmisen tunne-elämä toimii jollain lailla ennakoitavasti. Kuvaamasi tunteiden heittely kuulostaa epävakaalta persoonallisuudelta tai pelimiehen selityksiltä.
Näitä ap:n tilanteen kokeneita naisia kuulostaa olevan nykyään paljon. Katoava mies on minusta jollain lailla säälittävä. Miten voi omista ajatuksista kertominen tuntua niin älyttömän epämukavalle, että mieluummin tehdään tylyt toiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maikki M kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No antoi kyllä puheillaan ymmärtää olevansa tosissaan mun kanssa ihan viimeiseen asti, mutta aktiivisuus mulle päin oli lopulta täysi nolla. En alkanu sitten häiriköksi vaan aattelin odotella yhteydenottoa ja sitä oottelen siis edelleen...Tai en enää oottele vaan tajuan ettei tuota yhteydenottoa enää tule.
Ap
Kyllähän sitä ihminen voi ja saakin mieltään muuttaa, miten tässä on kusetettu, en ymmärrä?
Minua ainakin inhottaa tämä ihmissuhteiden kertakäyttökulttuuri. itsekeskeistä. Ei ihminen ole mikään leikkikalu, jonka voi viskata nurkkaan kun on kyllästynyt tai uusi lelu kiinnostaa enemmän. Kyllä toista lähelleen päästänyttä ihmistä pitäsi kyetä arvostamaan enemmän.
On myös typerää puhua pehmoisia ja antaa ymmärtää syvempiä tunteita, jos sanojen takana ei olekaan aitoa vaittämistä toista kohtaan. Jos kuitenkin on haluttu vain itsekeskeisesti hakea toisesta jotakin iloa, vaihtelua tai viihdykettä tms. omaan elämään. Kyllä se on minunkin mielestäni kusettamista.
Voihan siellä sanojen takana olla sillä hetkellä merkitystä, tunteet kuitenkin muuttuvat jatkuvasti kuten ihminen itsekkin ja se on maailman luonnollisin asia, joka jokaiselle sallittakoon, eikös vain.
Mitä enemmän oppii tuntemaan toista, tulee tunteetkin selvemmiksi, mitään se ei silti takaa tulevaisuuden tunteista.
Terveen ihmisen tunne-elämä toimii jollain lailla ennakoitavasti. Kuvaamasi tunteiden heittely kuulostaa epävakaalta persoonallisuudelta tai pelimiehen selityksiltä.
Näitä ap:n tilanteen kokeneita naisia kuulostaa olevan nykyään paljon. Katoava mies on minusta jollain lailla säälittävä. Miten voi omista ajatuksista kertominen tuntua niin älyttömän epämukavalle, että mieluummin tehdään tylyt toiselle?
Tinderissä viestitellessä kumppanista luodaan fantasia. Viestittelyn jatkuessa alat nähdä itsesi jo onnellisesti yhdessä tämän tyypin kanssa, vaikka et tiedä hänestä oikeasti yhtään mitään. Sitten kun tapaaminen tulee, niin helposti saattaa pettyä kun se fantasia ei vastakaan täysin todellisuutta.
Toinen syy on se, että monilla tuntuu olevan sellainen kolmen kuukauden sykli, jossa paahdetaan ensin kaasu pohjassa hirveällä tahdilla, kyllästytään ja aloitetaan selailu alusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maikki M kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No antoi kyllä puheillaan ymmärtää olevansa tosissaan mun kanssa ihan viimeiseen asti, mutta aktiivisuus mulle päin oli lopulta täysi nolla. En alkanu sitten häiriköksi vaan aattelin odotella yhteydenottoa ja sitä oottelen siis edelleen...Tai en enää oottele vaan tajuan ettei tuota yhteydenottoa enää tule.
Ap
Kyllähän sitä ihminen voi ja saakin mieltään muuttaa, miten tässä on kusetettu, en ymmärrä?
Minua ainakin inhottaa tämä ihmissuhteiden kertakäyttökulttuuri. itsekeskeistä. Ei ihminen ole mikään leikkikalu, jonka voi viskata nurkkaan kun on kyllästynyt tai uusi lelu kiinnostaa enemmän. Kyllä toista lähelleen päästänyttä ihmistä pitäsi kyetä arvostamaan enemmän.
On myös typerää puhua pehmoisia ja antaa ymmärtää syvempiä tunteita, jos sanojen takana ei olekaan aitoa vaittämistä toista kohtaan. Jos kuitenkin on haluttu vain itsekeskeisesti hakea toisesta jotakin iloa, vaihtelua tai viihdykettä tms. omaan elämään. Kyllä se on minunkin mielestäni kusettamista.
Voihan siellä sanojen takana olla sillä hetkellä merkitystä, tunteet kuitenkin muuttuvat jatkuvasti kuten ihminen itsekkin ja se on maailman luonnollisin asia, joka jokaiselle sallittakoon, eikös vain.
Mitä enemmän oppii tuntemaan toista, tulee tunteetkin selvemmiksi, mitään se ei silti takaa tulevaisuuden tunteista.
Terveen ihmisen tunne-elämä toimii jollain lailla ennakoitavasti. Kuvaamasi tunteiden heittely kuulostaa epävakaalta persoonallisuudelta tai pelimiehen selityksiltä.
Näitä ap:n tilanteen kokeneita naisia kuulostaa olevan nykyään paljon. Katoava mies on minusta jollain lailla säälittävä. Miten voi omista ajatuksista kertominen tuntua niin älyttömän epämukavalle, että mieluummin tehdään tylyt toiselle?
Terve ihminen ymmärtää että tunteet voivat puolin ja toisin muuttua ajan kanssa ja toiseen paremmin tutustuttaessa. Se ei ole tunteiden heittelyä vaan aivan normaalia elämää. Naisena, en pelimiehenä minäkin sen ymmärrän ja aivan vakaana sellaisena.
Ei ole normaali jäädä roikkumaan kehenkään joka ei selvästi halua olla tekemisissä ja jos epäselvyyttä asiasta on, voi sitä kysyä ihan siltä ihmiseltä itseltään, jota ap ei ole tehnyt vaan tuli palstalle ilmaisemaan kokemaansa vääryyttä.
Vakaa ihminen selvittää pettymystään pettymyksenä, eikä kääntää miehen tekoa vääryydeksi itseään kohtaan ja katkeruudeksi, se on tunteiden ja todellisuuden pakoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottamatta kantaa kenenkään terveyteen.. hyviin käytöstapoihin kuuluu sanoa kohteliaasti ei kiitos. On huonoa käytöstä "kadota" toisen ihmisen elämästä ilman, että ilmaisee aikeitaan. Ei tarvitse edes selitellä miksi näin on. Esimerkki: Minusta tuntuu ettei meidän suhteemme tule toimimaan, joten on parempi ettei jatketa tapailua/yhteydenpitoa. Kiitos ja hyvää jatkoa sinulle.
Torjutuksi tuleminen on aina ikävää mutta suora ja toisen ihmisen huomioiva kommunikointi on paras ratkaisu. Suoraselkäisen ihmisen ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain kohtaa tulee valinnan paikka, ehkä muutaman kuukauden kohdalla - valitsenko, että jatkan tutustumista tähän ihmiseen ja annan tunteiden syventyä vai onko jokin asia, mikä tässä ihmissuhteessa häiritsee. Onko suhteella tulevaisuutta, se on se kysymys ja päätös.
Minä tiesin mieheni kohdalla, että tämä se on. Mieheni empi ja otti välimatkaa jossain reilun parin kuukauden kuluttua mutta joku hervoton naurukohtauksen (ylipäätään iloisuuteni, varmuuteni ja valoisa asenteeni) sai hänet vakuuttumaan tai oikeastaan valitsemaan, että tämän naisen kanssa hän haluaa olla. Ollaan nyt naimisissa.
Jos olisin lähtenyt siihen empimiseen mukaan niin ei ehkä oltaisi tässä. Minä tiesin mitä halusin niin valitsin käyttäytyä varmuudella ja vaikka en ollut varma mitä mieheni silloin halusi niin en antanut sen vaikuttaa omaan käytökseeni, minun valinta rakastua, meni syteen tai saveen - hei, mitä menetettävää. Toiset tarvitsee enemmän aikaa selvittääkseen mitä haluavat ja toki se voi kääntyä kumpaan suuntaan tahansa.
Mieheni ei kuitenkaan kadonnut eli vastasi jos jotain vaikka viestillä kysyin. En halunnut painostaa eli itsekin hillitsin kuinka usein viestittiin siinä kohtaa. Olihan se erilaista kuin 2 kk hullaantunisvaihe mutta sen kuukauden tasaantumisvaiheen jälkeen kumpikin uskalsi olla suhteessa täysin avoimena. Mieheni kertoi tämän minulle kun oli asian ensin itse ymmärtänyt. On muuten aivan ihana mies.
Hienoa että onni oli teidän puolella, kyllä siihen kuitenkin molemmilta sitä halua ja tunnetta pitää edes jonkin verran löytyä, että onnistuu.
Itse en kuitenkaan jäisi empivään ihmiseen roikkumaan koska haluan että toinen on yhtä varma halustaan olla kanssani, kuin mitä minä hänestä. Eikä se jatkuva torjuminenkaan mukavaa kenestäkään ole. Voisin melkeen väittää että inhottavampi paikka kuin tulla torjutuksi.
Avaan sen verran, että meidän onni oli meidän käsissä, onni tuli koska teimme valintamme ja tuurilla samanlaiset ihmiset kohtasivat. Halu ja tunne oli mukana.
Olen eri mieltä empimisestä, täytyy ymmärtää epävarmuutta. Itse tiesin mitä halusin heti kun tapasin mieheni, ihan siitä olosta millaiselta minusta tuntui hänen lähellään. Mieheni taas on luonteeltaan hitaammin päätöksen tai valinnan tekevä, hän kypsyttää päätöstä. Nopeampana ihmisenä se oli minulle aika sietämätöntä mutta opettavaista. En antanut oman epävarmuutena näkyä kärsimättömyytenä, olisin tehnyt väärän valinnan. Se vaatii itsevarmuutta, minä kelpaan ja olen hyvä juuri tällaisena vaikka tuo mies miettisi mitä tahansa. Se kuukauden empiminen ihan luonnollisessa kohtaa tunteiden vahvistuessa on lyhyt aika kun vertaa, että olemme olleet yhdessä lähes 10 vuotta.
Ja meidän luonteet sopii yhteen, mies tuo suhteeseemme harkintaa ja minä tuon spontaaniutta niin keskiarvo toimii. Molemmille on yhteiselämä tuonut toisen luonteesta piirteitä eli mies on nykyään nopeampi päätöksissään ja minä en enää hosu niin helposti. Kerroin meidän tarinan, koska ehkä tämä tuo näkökulmaa jollekin toiselle.
Meillä sama tilanne, mutta mies mietti puolisen vuotta :D. Tapailtiin, käytiin syömässä ja leffassa ja baareissa ja toistemme luona vierailtiin. Mies teki alussa jo selväksi, ettei halua seurustelua. Mä en sitten pommittanut viesteillä tai puheluilla. Tavattiin aina niin, että hän pyysi tapaamista. Puolen vuoden jälkeen hän sanoi, että "aletaanko seurustelemaan?" :D. Ei ollut yhtään romanttista, mutta nyt olemme olleet 9 vuotta yhdessä ja asumme yhdessä.
Päättääkö mies vieläkin kaikesta vai muuttuiko asia seurustelun alkamisen jälkeen? Eli onko sinulla yhtäläinen sananvalta suhteessa kuin miehelläkin?
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa kenenkään terveyteen.. hyviin käytöstapoihin kuuluu sanoa kohteliaasti ei kiitos. On huonoa käytöstä "kadota" toisen ihmisen elämästä ilman, että ilmaisee aikeitaan. Ei tarvitse edes selitellä miksi näin on. Esimerkki: Minusta tuntuu ettei meidän suhteemme tule toimimaan, joten on parempi ettei jatketa tapailua/yhteydenpitoa. Kiitos ja hyvää jatkoa sinulle.
Torjutuksi tuleminen on aina ikävää mutta suora ja toisen ihmisen huomioiva kommunikointi on paras ratkaisu. Suoraselkäisen ihmisen ratkaisu.
Mistä sitä tietää vaikkapa mies olisi tuntenut tulleensa ghoustatuksi ap hiljennettyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa kenenkään terveyteen.. hyviin käytöstapoihin kuuluu sanoa kohteliaasti ei kiitos. On huonoa käytöstä "kadota" toisen ihmisen elämästä ilman, että ilmaisee aikeitaan. Ei tarvitse edes selitellä miksi näin on. Esimerkki: Minusta tuntuu ettei meidän suhteemme tule toimimaan, joten on parempi ettei jatketa tapailua/yhteydenpitoa. Kiitos ja hyvää jatkoa sinulle.
Torjutuksi tuleminen on aina ikävää mutta suora ja toisen ihmisen huomioiva kommunikointi on paras ratkaisu. Suoraselkäisen ihmisen ratkaisu.
Mistä sitä tietää vaikkapa mies olisi tuntenut tulleensa ghoustatuksi ap hiljennettyä?
Tästä: "Sitten tulikin täysi hiljaisuus, jos minä en ottanut yhteyttä." Jos vain toinen osapuoli on ollut aktiivinen niin toisen olisi ollut syytä olla selkeämpi ja lopettaa tapailu/yhteydenpito kertomalla suoraan ei kiitos. Jos antaa homman luisua yksipuoliseen yhteydenottoon niin oma toiminta pitää korjata tai kertoa miksi ei huvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa kenenkään terveyteen.. hyviin käytöstapoihin kuuluu sanoa kohteliaasti ei kiitos. On huonoa käytöstä "kadota" toisen ihmisen elämästä ilman, että ilmaisee aikeitaan. Ei tarvitse edes selitellä miksi näin on. Esimerkki: Minusta tuntuu ettei meidän suhteemme tule toimimaan, joten on parempi ettei jatketa tapailua/yhteydenpitoa. Kiitos ja hyvää jatkoa sinulle.
Torjutuksi tuleminen on aina ikävää mutta suora ja toisen ihmisen huomioiva kommunikointi on paras ratkaisu. Suoraselkäisen ihmisen ratkaisu.
Mistä sitä tietää vaikkapa mies olisi tuntenut tulleensa ghoustatuksi ap hiljennettyä?
Tästä: "Sitten tulikin täysi hiljaisuus, jos minä en ottanut yhteyttä." Jos vain toinen osapuoli on ollut aktiivinen niin toisen olisi ollut syytä olla selkeämpi ja lopettaa tapailu/yhteydenpito kertomalla suoraan ei kiitos. Jos antaa homman luisua yksipuoliseen yhteydenottoon niin oma toiminta pitää korjata tai kertoa miksi ei huvita.
Jos minä poistun työpaikan kahvihuoneesta koska keskustelu ei kiinnosta, onko kohteliaampaa ilmoittaa että keskustelunne ei kiinnosta poistun nyt vai vain poistua. Toki voisin sanoa miksi poistun, mutta onko sillä merkitystä enää siinä vaiheessa kun päätös poistumisesta on tehty, mitä ihmettä muut sillä tiedolla edes tekisivät, mitä ihmettä sinä sillä tiedolla teet, miksi jotakin ei kiinnosta jatkaa tapailua? Eikö riitä että toinen ilmaisee ettei ole kiinnostunut, oli se sitten vähentämällä yhteydenpitoa tai sanomalla? Mikäli ei riitä että toinen vähentää yhteydenpitoa niin sitten on hyvä ja kysyy suoraan! Vaan oikeasti mitäpä sillä tiedolla enää tekee, itse en ainakaan mitään. Jos ei kiinnosta niin sitten ei kiinnosta, nielee pettymyksen ja jatkaa eteenpäin.
Mihin aikuisen ihmisen oma äly jää kun mennään noissa tapailu asioissa aivan uusavuttoman lapsen tasolle.
Mies ehkä koki että on ystävällistä vähentää yhteydenpitoa, kyllä siitä piitäisi aikuisen ihmisen ymmärtää ja jos kaipaa selittelyä niin sitten kysyy.
Oih se ihana tunne kun sanoitta toinen toisiaan kunnioittaen molemmat tajuavat antaa asian olla yhteydenpidon vähennyttyä. Ei draamaa, ei selittelyjä, hiljainen "ero" ja jatkaminen omissa elämissä eteenpäin.
Mutta eihän tämä vauvan moraalivahti mammoille käy, kun sanelevat kenen tulee missäkin järjestyksessä kenellekkin ilmoittaa ja selventää.
Asioissahan ei kannata otta hienovaraista tapaa.
Ymmärtäisin loukkaantumisen mikäli ap olisi kysynyt, eikä olisi saanut vastausta, se olisi ollut törkeröä käytöstä, mutta sellaista tilannettahan ei ollut.
Ei ole helppoa elämä jos pitää joka asiasta kehitellä itselleensä draamaa ja syyn loukkaantua.
Viestien peukutuksista päätellen, ei ole ihme että tätä kutsutaan mielensä pahoittajien maaksi.
Edelleen ap voisi kysyä asiasta mieheltä eikä vain valittaa palstalla. En naisena ymmärrä muiden naisten typeryyttä ja sympatisointia tätä aihetta kohtaan, oletetaan, loukkaannutaan ja uhriudutaan, ikään kuin oltaisiin muiden armoilla ja muiden tulisi kyetä elämään omaa elämäänsä toisen tunteiden mukaan ja kyetä siinä samalla vielä lukemaan ajatuksia.
Ghoustausta ei ole ok, mutta onko myöskään uhriutuminen tilanteessa jossa itse ei ole antanut panostusta edes sen vertaa että viitsisi kysyä?