Lue keskustelun säännöt.
Miksi NAISEN meneminen ilman seuraa eri tapahtumiin on kummallista monen mielestä?
26.04.2019 |
Aina ei kaverit syystä tai toisesta lähde esim. bändikeikalle, elokuviin, jääkiekkopeliin, baariin, taidenäyttelyyn, harrastusmessuille, mitä nyt onkaan. Jos sitten menee itsekseen, se aiheuttaa kummallista ihmettelyä. "Siis sä menit sinne keikalle vaikka lissu oli flunssassa eikä tullut mukaan??????", "Kenen kanssa kävit sen leffan katsomassa? Jaa itsekses, oikeesti, kuinka sä kehtasit?"
Miksi? Jos mies menee keskenään vaikkapa pubiin tai jäähallille, ei sitä kukaan pidä mitenkään omituisena tai ihmeteltävänä. Mutta naisen pitäisi jättää menemättä vaikkapa keikalle, jolle liput on hankittu ajat sitten ja kaverille tulee este eikä hän pääse mukaan.
Tätä ihmettelyä saa kuulla jatkuvasti jos joku nainen mainitsee tehneensä jotakin ilman kaveria tai miestä mukana. Mikä siinä on niin ihmeellistä, kun miesten kohdalla ei edes kysytä, kenen kanssa olit pelissä, saati että itsekseen pelissä käynyt mies olisi jokin kummastelun aihe?
Kommentit (62)
Käyn reissussa ja tapahtumissa myös miehen, tyttären, pojan, ystävän tai äidin kanssa, mutta suoraan sanoen parhaita reissuja on ne, jotka teen yksin.
On tietysti ikävää, jos on vastentahtoisesti yksin, mutta ehkä voisi miettiä myös sitä, mistä johtuu alituinen seuran kaipuu, jos yksin ei voi mitään tehdä eikä mihinkään mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja yksin liikkumisesta sen verran, että ihminen, joka ei ole riippuvainen muista osoittaa olevansa vahva.
Miksi näin? Jos minulle suuri osa iloa keikalla tai matkalla on juuri se, että voin jakaa sen asian jonkun kanssa ja viettää aikaa ystävän kanssa, olenko heikko ihminen? Tästä hiljattain teinkin aloituksen, miksi pitää olla niin hiton itsenäinen, ettei muiden seuraa saisi kaivata mihinkään. Ihminen on kuitenkin laumaeläin.
Jos esimerkiksi koulun pihalla joku lapsi on aina yksin, mitä luulette, että opettajat hänestä ensisijaisesti ajattelevat. "Onkohan tuolla X:llä kaikki hyvin, häntä pitäisi varmaankin rohkaista menemään porukkaan. Toivottavasti häntä ei kiusata." Vai "onpas x rohkea ja itsenäinen ihminen, voi kumpa nämä muutkin lapset ottaisivat hänestä oppia".
Vierailija kirjoitti:
Matkustan paljon yksin pienen koiran kanssa. Erityisesti koiraihmiset tulevat paljon juttelemaan. Siinä tutustuu helposti paikallisiin ja saa hyviä matkavinkkejä. Jostain syystä en kuitenkaan tykkää syödä yksin illallista ravintolassa. Tosin drinksuilla voin kyllä käydä baarissa. Reissuilla syön aamiaisen hotellilla, kunnon lounaan ulkona ja illalliseksi haen take-awayn hotellille tai syön jotain pientä snack-baarissa.
Yksin matkustaessa saan mielestäni todella hyvää palvelua joka paikassa. Suosittelen.
Minulla on kyllä erilainen kokemus. Etenkin Etelä-Euroopan isoissa kaupungeissa (esim. Rooma, Barcelona) olen yksin matkustavana naisena saanut paikan huonoimman pöydän ja tarjoilu on ollut erittäin välinpitämätöntä.
Vähän paradoksaalista, että tässä hehkutetaan, miten ihanaa on mennä paikkoihin ja tehdä asioita yksin, mutta sitten näiden matkojen parasta antia onkin kun tutustuu toisiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkustan paljon yksin pienen koiran kanssa. Erityisesti koiraihmiset tulevat paljon juttelemaan. Siinä tutustuu helposti paikallisiin ja saa hyviä matkavinkkejä. Jostain syystä en kuitenkaan tykkää syödä yksin illallista ravintolassa. Tosin drinksuilla voin kyllä käydä baarissa. Reissuilla syön aamiaisen hotellilla, kunnon lounaan ulkona ja illalliseksi haen take-awayn hotellille tai syön jotain pientä snack-baarissa.
Yksin matkustaessa saan mielestäni todella hyvää palvelua joka paikassa. Suosittelen.
Minulla on kyllä erilainen kokemus. Etenkin Etelä-Euroopan isoissa kaupungeissa (esim. Rooma, Barcelona) olen yksin matkustavana naisena saanut paikan huonoimman pöydän ja tarjoilu on ollut erittäin välinpitämätöntä.
Matkustan enimmäkseen Keski-Euroopassa ja sieltä on erittäin hyvät kokemukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yksin liikkumisesta sen verran, että ihminen, joka ei ole riippuvainen muista osoittaa olevansa vahva.
Miksi näin? Jos minulle suuri osa iloa keikalla tai matkalla on juuri se, että voin jakaa sen asian jonkun kanssa ja viettää aikaa ystävän kanssa, olenko heikko ihminen? Tästä hiljattain teinkin aloituksen, miksi pitää olla niin hiton itsenäinen, ettei muiden seuraa saisi kaivata mihinkään. Ihminen on kuitenkin laumaeläin.
Jos esimerkiksi koulun pihalla joku lapsi on aina yksin, mitä luulette, että opettajat hänestä ensisijaisesti ajattelevat. "Onkohan tuolla X:llä kaikki hyvin, häntä pitäisi varmaankin rohkaista menemään porukkaan. Toivottavasti häntä ei kiusata." Vai "onpas x rohkea ja itsenäinen ihminen, voi kumpa nämä muutkin lapset ottaisivat hänestä oppia".
Niin että jos joku on ilman seuraa jossakin, on se sitten penska koulunpihalla tai aikuinen festareilla, hän on sitä siksi, ettei ole saanut seuraa = on jotenkin voivoteltava, mutta ei missään tapauksessa omasta halustaan?
Tämä ajattelu lienee samaa sarjaa kuin se, että on paljon naisia jotka pysyvät huonossa suhteessa tai kelpuuttavat miehekseen about kenet tahansa, koska sinkkuushan tarkoittaa tietenkin (tuolla logiikalla) sitä, ettei ole saanut miestä.
Tottakai jokaisella on oikeus käydä keikoilla tai matkustella kaveri(e)n kanssa jos se on homman idea itselle, mutta ei se että sinusta seura on olennainen osa jonkin asian tekemistä, tarkoita että kaikilla olisi samoin. Joku muu ajattelee toisin, eikä se tarkoita että hän olisi jotenkin säälittävä. Jos tarkoittaa, niin samalla tavalla voidaan ajatella sellaisen olevan jotenkin epäitsenäinen toisiin ripustautuja, joka ei voi käydä missään itsekseen.
Jos haluaa mennä omassa seurassaan tapahtumaan x, pakkoko sinne on kaveri mukaan ottaa jos mieluummin menee keskenään? Sama asia kuin että joku haluaa mennä kaverin kanssa siksi, kun se on mukavampaa ;jos keskenään on mukavampaa, niin miksi se on näille "joko kaverin kanssa kaikkialle tai ei ollenkaan"-ihmisille ongelma? Mitä se haittaa jos jotkut on omassa seurassaan missä tapahtumassa tai vaikka ulkomailla lomalla nyt sitten ovatkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan joillekin ongelma sekin, jos joku kaveri eroaa. Häntä ei sitten enää voi kutsua samoihin tapahtumiin ja juhliin kuin aikaisemmin naimisissaollessa. Enkä tarkoita nyt että puolison kaverit olisivat kutsumatta vaan ihan omat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkustan paljon yksin pienen koiran kanssa. Erityisesti koiraihmiset tulevat paljon juttelemaan. Siinä tutustuu helposti paikallisiin ja saa hyviä matkavinkkejä. Jostain syystä en kuitenkaan tykkää syödä yksin illallista ravintolassa. Tosin drinksuilla voin kyllä käydä baarissa. Reissuilla syön aamiaisen hotellilla, kunnon lounaan ulkona ja illalliseksi haen take-awayn hotellille tai syön jotain pientä snack-baarissa.
Yksin matkustaessa saan mielestäni todella hyvää palvelua joka paikassa. Suosittelen.
Minulla on kyllä erilainen kokemus. Etenkin Etelä-Euroopan isoissa kaupungeissa (esim. Rooma, Barcelona) olen yksin matkustavana naisena saanut paikan huonoimman pöydän ja tarjoilu on ollut erittäin välinpitämätöntä.
Olen samaa mieltä. Ravintolassa yksin syömään menevä tavallinen keski-ikäinen nainen pistetään helposti johonkin vessan viereen ja unohdetaan sinne. Myös hotelleissa olen huomannut, että usein saan huonon huoneen jostain katutasolta ilman näköalaa. Varmaan koska ajatellaan, ettei tuollainen hiljainen rouva kuitenkaan kehtaa valittaa. Ihan varmasti jos marssii vastaanottoon korkokengissä ja merkkilaukussa, aviomies seuralaisena, saa paremman huoneen ja parempaa palvelua, vaikka maksaisi ihan saman hinnan huoneesta kuin ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä mihinkään pääsisi jos aina pitäisi kaveria venailla mukaan.
Parempi liikkua yksin niin saa tehdä sen minkä aikoikin.
Tosin tällekkin paikkakunnalle tuli vokki joten tarkemmin täytyy kotiintulot suunnitella. R aiskausten määrä on nelinkertainen aiempaan vuoteen 😢
Vierailija kirjoitti:
Onhan joillekin ongelma sekin, jos joku kaveri eroaa. Häntä ei sitten enää voi kutsua samoihin tapahtumiin ja juhliin kuin aikaisemmin naimisissaollessa. Enkä tarkoita nyt että puolison kaverit olisivat kutsumatta vaan ihan omat.
Ne pariskunnat varmaan luulee, että se eronnut uusiosinkku vie niiden miehet/naiset, joten parempi olla kutsumatta. Tottakai kaikki sinkut haluaa just sen sun pertsan/pirkon :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käyn yksin syömässä, elokuvissa, museoissa ja näyttelyissä, joskus keikoillakin. Ihanaa kun saa rauhassa keskittyä leffaan/ruokaan/etc eikä tarvitse puhua kenenkään kanssa esim. kesken leffan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkustan paljon yksin pienen koiran kanssa. Erityisesti koiraihmiset tulevat paljon juttelemaan. Siinä tutustuu helposti paikallisiin ja saa hyviä matkavinkkejä. Jostain syystä en kuitenkaan tykkää syödä yksin illallista ravintolassa. Tosin drinksuilla voin kyllä käydä baarissa. Reissuilla syön aamiaisen hotellilla, kunnon lounaan ulkona ja illalliseksi haen take-awayn hotellille tai syön jotain pientä snack-baarissa.
Yksin matkustaessa saan mielestäni todella hyvää palvelua joka paikassa. Suosittelen.
Minulla on kyllä erilainen kokemus. Etenkin Etelä-Euroopan isoissa kaupungeissa (esim. Rooma, Barcelona) olen yksin matkustavana naisena saanut paikan huonoimman pöydän ja tarjoilu on ollut erittäin välinpitämätöntä.
Olen samaa mieltä. Ravintolassa yksin syömään menevä tavallinen keski-ikäinen nainen pistetään helposti johonkin vessan viereen ja unohdetaan sinne. Myös hotelleissa olen huomannut, että usein saan huonon huoneen jostain katutasolta ilman näköalaa. Varmaan koska ajatellaan, ettei tuollainen hiljainen rouva kuitenkaan kehtaa valittaa. Ihan varmasti jos marssii vastaanottoon korkokengissä ja merkkilaukussa, aviomies seuralaisena, saa paremman huoneen ja parempaa palvelua, vaikka maksaisi ihan saman hinnan huoneesta kuin ne.
Mitä jos menee sinne hotelliin korkokengissä ja merkkilaukussa itsekseen, millaisen huoneen silloin saa? Entä jos menee avomiehen kanssa, tai poikaystävän, tai jonkun toisen naisen aviomiehen kanssa, tai uuden tuttavuuden rantabaarista? Mistä ne hotellissa tietävät onko miesseuralaisesi aviomies?
Ilmeisesti naisella ei myöskään voi tai saa olla korkokenkiä ja merkkilaukkua ellei hänellä ole AVIOmiestä. Ja tämä AVIOmies sitten takaa naiselle kaiken, hyvästä palvelusta lähtien ja toki ne kengät ja laukut, joita nainen ei voi muuten saada ja hankkia.
Ilmeisesti emme olekaan 2000-luvulla......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä liikun paljon yksin, ja kyllä mä oon saanut todella paljon ihmettelyitä ja kyselyitä. Vieläpä niin, että samassa tilanteessa yksin ollutta miestä ei ihmetellä. Ilmeisesti vieläkin joidenkin ihmisten takaraivossa tykyttää ajatus, että nainen tarvitsee miehen rinnalleen tai sitten vähintään ystävättären esiliinakseen. Ei siitä niin kauan ole, kuin tällainen ajattelu on ollut valtavirtaa joten mielestäni ei ole mikään ihme että sitä vieläkin esiintyy, enemmän ehkä tiedostamattomana kuin tiedostettuna asenteena. Yksin kulkeva mies taas helpommin näyttäytyy itsenäisenä omien polkujensa kulkijana, joka tarvitseekin vähän omaa aikaa ilman perhettä ja muuta koko ajan riesana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkustan paljon yksin pienen koiran kanssa. Erityisesti koiraihmiset tulevat paljon juttelemaan. Siinä tutustuu helposti paikallisiin ja saa hyviä matkavinkkejä. Jostain syystä en kuitenkaan tykkää syödä yksin illallista ravintolassa. Tosin drinksuilla voin kyllä käydä baarissa. Reissuilla syön aamiaisen hotellilla, kunnon lounaan ulkona ja illalliseksi haen take-awayn hotellille tai syön jotain pientä snack-baarissa.
Yksin matkustaessa saan mielestäni todella hyvää palvelua joka paikassa. Suosittelen.
Minulla on kyllä erilainen kokemus. Etenkin Etelä-Euroopan isoissa kaupungeissa (esim. Rooma, Barcelona) olen yksin matkustavana naisena saanut paikan huonoimman pöydän ja tarjoilu on ollut erittäin välinpitämätöntä.
Olen samaa mieltä. Ravintolassa yksin syömään menevä tavallinen keski-ikäinen nainen pistetään helposti johonkin vessan viereen ja unohdetaan sinne. Myös hotelleissa olen huomannut, että usein saan huonon huoneen jostain katutasolta ilman näköalaa. Varmaan koska ajatellaan, ettei tuollainen hiljainen rouva kuitenkaan kehtaa valittaa. Ihan varmasti jos marssii vastaanottoon korkokengissä ja merkkilaukussa, aviomies seuralaisena, saa paremman huoneen ja parempaa palvelua, vaikka maksaisi ihan saman hinnan huoneesta kuin ne.
No kyllä ne huonehinnat menee ihan muilla perusteilla kuin avioliiton mukaan. Ei siellä mitään avioalennuksia ole, saman se 2 hengen huone maksaa menet sinne sen aviomiehesi kanssa tai baaripokan tai vaikka hurjasti itseksesi. Ja toisekseen, huoneen voi vastaanottaa ihan vain yksikin henkilö vaikka sinne majoittuukin kaksi.
Kummallisissa hotelleissa olet kyllä käynyt kun siellä kysellään avioliitot ja palvelu ja hinnatkin sitten sen mukaan.
Aika paljon kivoja asioita, matkoja, paikkoja jäisi kokematta, jos ei yksin tohtisi liikkeelle lähteä. Kaiken muun lisäksi yksin liikkuessa ei tarvitse tehdä kompromisseja tai tyytyä johonkin semi-menettelevään. Voi valita parhaat jutut eikä kukaan kitise "liian kallista/liian kaukana/liian sitä ja liian tätä".
Mä tykkään mennä sekä seurassa että yksin. Tykkään kovasti matkustaa yksin mutta kyllä esim baariin menee mielummin porukalla...vaihtelu virkistää.
N23
On se kumma, että vielä nytkin on näin. Tiedän, että jotkut kavereistani eivät missään nimessä menisi yksin vaikka siiderille terassille. Olen joutunut pakosta jo 70-luvulla rokaisemaan itseni ja menemään yksin tanssiravintolaankin. Muuten olisin istunut vain kotona, mistä sain jo teninä ihan tarpeekseni. Olin HYVIN ujo nuori nainen. Meninkin siksi yleensä ajoissa, etten joutunut kauaa seisoskelemaan odottelemassa, että "hovi" veisi pöytään. Omin päin ei ainakaan tuossa tanssiravintolassa saanut pöytään mennä. Oli helpompaa seistä se pieni hetki kun pöydissä ei vielä ollut porukkaa "tuijottamassa".
Ihan vähän aikaisemminhan ei naisia edes päästetty yksin ravintolaan. Pidettiin epämääräisinä naisina.
Oikeastaan vain etelänreissuilla olen tuntenut olevani "erilainen" kun menen yksin syömään. Yleensä olen ainoa yksin istuva ko. ravintolassa. Vähän siitä tulee jopa haikeakin olo.
58 jatkaa:
Toisaalta tulee juteltua enemmän vaikka paikallisten kanssa kun on yksin matkoilla. On minulle joku sanonut: Hui, kuinka sä uskallat yksin mennä! Silloin menin Portugaliin. Sanoin, että ihmisiä sielläkin asuu ja apua saa kun pyytää. Yleensä.
Tunnistan itsessäni tuon ajattelutavan, ettei yksin kehtaa käydä monissa aktiviteeteissa. Pyrin kyllä kouluttamaan itseni tästä tavasta pois käymällä yksin erinnäisissä riennoissa, kuten leffassa tai ravintolassa.
Jostain syystä ollessani itsekseni ihmisten ilmoilla, keskityn kaikkiin tekemisiini hyvin tarkasti ja nolostelen melkein kaikkea. Tuntuu kuin en osaisi kävellä oikein, syön kuin jokin metsäläinen, näytän ihan pöljältä ja reagoin kaikkeen aivan väärin. Tällaisia ajatuksia päässäni liikkuu ja siksi yksin harrastaminen tuntuu hankalalta. Hölmöä, tiedän kyllä. Taas yksi syy nolostella. :-)