Kylmäävät tilastot julki: Masennus pakottaa tuhansia suomalaisia työkyvyttömyyseläkkeelle – jopa kaksi kolmasosaa naisia

Kaikille niille jotka eivät näe masennusta sairautena vaan laiskuutena: toivottavasti sairastutte itse niin muuttuu ääni kellossa. Ikävä kyllä ihmisen ymmärrys lisääntyy usein vasta kun on ns. kuset omilla jaloilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus myös merkitään diagnoosiin, koska muutoin ei pääse elävänä työkyvyttömyyseläkkeelle. Vaikka olisi kuinka sairas hyvänsä.

Tämä on totta. Ystävälläni oli monta välilevyn pullistumaa selässä ja kivut aivan järkyttäviä, eikä mikään auttanut, ei leikkaus, ei lääkkeet, ei kuntoutus, ei fysioterapia. Lisäksi kulumia niskassa ja olkapäissä, lonkat leikattu, korkea verenpaine, sairastanut syövän, kohtu poistettu, sappi leikattu, kipeät polvet, huimausta, sepelvaltimotauti ja pallolaajennus tehty, ikää lähes 60 v. Mutta ehei eläkkeelle, sairaslomaa, kuntoutusta, työkokeiluja, jopa uudelleenkoulutusta ehdotettiin, mutta ei löytynyt mitään, mitä hän olisi voinut enää työkseen tehdä. Lopulta hän sai masennusdiagnoosin ja pääsi eläkkeelle. 

- kulumat katsotaan normaaliin ikääntymiseen

- tekonivelleikkaukset eivät ole syy eläkeeseen

- jos verenpainetautia ei saada kuriin lääkkeillä, niin sillä diagnoosilla pääsee eläkkeelle, tunnen itsekin yhden

- hoidettu syöpä ei ole syy eläkkeeseen, eri juttu, jos sitä ei pysty enää hoitamaan

- kohdunpoisto on yksittäinen leikkaus, samoin sappileikkaus

- kipeät polvet? mikä on syynä?

- huimauksen syy voi olla mikä tahansa, korvaperäinen ja lihaksista aiheutuva huimaus ei ole syy eläkkeeseen

- jos sepelvaltimosairaus on hoidettu pallolaajennuksella, niin se ei ole syy eläkkeeseen

Kokotyökyvyttömyyseläkkeeseen pitää työkyvyn olla alentunut 3/5 normaalista, osaeläkkeeseen riittää 2/5. Eläkkeelle pääsee helpommin 60-vuotispäivän jälkeen mitä alle kuusikymppisenä. Nämä tiedot ovat jokaisen eläkeyhtiön sivuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin vähän masentaa, mutta pakko on töitä hakea ja työhaastatteluissa ravata, jos meinaa ihtesä elättää tuhlaamatta yhteiskunnan varoja. Kohta loppuu Kelasta rahat näiden muotisairaiden takia.

Juuri näin! Kaikkia masentaa ajoittain mutta kukaan ei saisi mitään jos kaikki heittäytyisivät tähän en jaksa kun masentaa - moodiin. Siinä olis supermasentujankin noustava vuoteesta töihin saadakseen ruokaa.

Harvoin toivon ihmisille pahaa. Tällaisen vastauksen kirjoittajalle toivon omakohtaista kokemusta, millaista se vakava masentuminen oikein on. Ehkä hänen ymmärryksensä asiasta lisääntyy. Tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Naiset kokonaisuudessaan kuormittavat taloutta suuresti toisaalta sairaina ja toisaalta hoitajina.

Totuudesta tulee alapeukkua 😀

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat nykyään aivan järkyttävän kylmiä ja ilkeitä toisilleen. Yhdistän tämän masennuksen lisääntymisen ihan suoraan somen ja erityisesti anonyyminä somessa käytyjen dialogien jatkumoksi. Ihmiset purkavat pahaa oloa toisiinsa, kun voi anonyymisti räyhätä, ja sellainen normaali, ystävällinen kanssakäyminen rajoittuu todella harvoihin tilanteisiin. Ei ihme, että ihmisillä on paha olla ja se kertaantuu sitten mielenterveysongelmina ja muuna.

Joo, kehottaisin kaikkia vähänkään masentuneita pysymään poiss esim. tältä Vauva-palstalta. Oma masennus ihan selkeästi paheni viime vuoden puolella, kun kävin todella tiiviisti tällä palstalla. Kyllähän täällä ihan myönteisiäkin juttuja on ja voi välillä saada jotain hyödyllistä vinkkiä tai vertaistukea, mutta pääsääntöisesti tämä on hyvin negatiivinen sivusto. Melkein aina mieliala laskee, kun tätä lukee.

Jos pitää viettää paljon aikaa somessa, niin kannattaa vaikka Facessa osallistua erilaisiin positiivisiin ryhmiin. Niitä on siellä vaikka kuinka paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni näistä kärsii vain raudanpuutteesta? Monesti jopa verikokein todettu raudanpuute jätetään tutkimatta ja hoitamatta, ja potilaalle annetaan masennusdiagnoosi. Ja raudanpuutteeseen ei toki masennuslääkkeet auta.

Missään tapauksessa ei kannata itselääkitä itseään lisäravinneraudalla. Jos ei ole raudanpuutosta, on rautatableteista enemmän haittaa kuin hyötyä. Rauta on liiallisissa määrin perin epäterveellinen, lisää esim. sydänkohtausten riskiä tuplasti.

Ainoastaan labrakokeiden perusteella ja lääkärin määräyksestä niitä rautatabletteja!

Naisilla on ehkä miehiä suurempi halu elää kaikesta huolimatta. Jos katsoo kuolintilastoja, joissa kuolinsyy on ollut itsemurha, miehet ovat edelleenkin yliedustettuna. Ei onneksi enää yhtä pahasti kuin vielä pahimpina vuosina eli 1990-luvun laman aikana.

http://stat.fi/til/ksyyt/2017/ksyyt_2017_2018-12-17_tie_001_fi_003.gif

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on ehkä miehiä suurempi halu elää kaikesta huolimatta. Jos katsoo kuolintilastoja, joissa kuolinsyy on ollut itsemurha, miehet ovat edelleenkin yliedustettuna. Ei onneksi enää yhtä pahasti kuin vielä pahimpina vuosina eli 1990-luvun laman aikana.

http://stat.fi/til/ksyyt/2017/ksyyt_2017_2018-12-17_tie_001_fi_003.gif 

Ja siis linkki koko tilastoon:
http://stat.fi/til/ksyyt/2017/ksyyt_2017_2018-12-17_tie_001_fi.html

Työelämä ei sovi naisille, mieluummin pehmeät arvot ja lasten kanssa leikkimistä kuin työelämässä puurtamassa vailla mitään elämää. Tätä ei tietysti saa ääneen sanoa tai saa feministien vihat niskoilleen. Mitä väärää on kotiäitiydessä?

Lisäravinteet lisäävät kuolleisuutta – kärkisijalla rauta

Varsinkin vaihdevuodet ohittaneilla naisilla lisäravinne-rauta (jos sitä siis ei ole määrätty raudanpuutteeseen) nimenomaan lisää kuolleisuutta. Samaa tekevät B-vitamiinit, magnesium ja sinkki.  Eli nimenomaan vain lääkärin määräyksestä sitä rautaa, varsinkin vanhemmille naisille.

Masennus on jo kansansairaus. Tiedän tosi monta joilla tämä "musta korppi" kaverina olkapäällä.

Tunnen syvää sympatiaa heitä kohtaan joille noin rankka rasti on osunut.

Vierailija kirjoitti:

Työelämä ei sovi naisille, mieluummin pehmeät arvot ja lasten kanssa leikkimistä kuin työelämässä puurtamassa vailla mitään elämää. Tätä ei tietysti saa ääneen sanoa tai saa feministien vihat niskoilleen. Mitä väärää on kotiäitiydessä?

Traumatisoivat kokemukset eivät sovi kenellekään, miehelle tai naiselle. Ei se mistään työelämästä johdu tai sukupuolesta. Jos olisin mies, olisin väkivaltarikollinen tai ottanut vastaavasti itseni jo hen-gil-tä, tämän sanoi suoraan lääkäri. Että luojan kiitos, että olen vain nainen :D.

Iso osa (en sano että kaikki)on masentuneita ihan senkin takia, ettei viitsi nähdä vaivaa oman terveytensä ylläpitämiseen. Syödään ihan mitä sattuu ,liikaa sokeria, eläinperäisiä tuotteita ja sipsejä, limsaa, alkoholia yms. ,suolistolla ei ole toivoakaan toimia ja muodostaa oikeaa bakteeristoa ja masennus on ihan luontainen seuraus siihen. Ei jakseta harrastaa mitään liikuntaa, kukutaan yömyöhälle ja tingitään unesta.

Kuvitteleeko joku oikeasti että aivoissa on "välittäjäaineiden epätasapaino" jonka joku laboratoriossa tehty pilleri korjaa??😅

Se on lääketeollisuuden HYPOTEESI, ei mitenkään todistettu asia koskaan.

Ihminen on vähän monimutkaisempi kokonaisuus.

Terapia, säännöllinen liikunta, uni ja ruokavalio,stressinhallintamenetelmät, niin kummasti alkaa monilla masennus helpottaa.

Ei kannata heittäytyä uhriksi, ja kuvitella että joku lääke yksinään poistaa masennuksen.

Masentuneelle myös pahin mahdollinen "hoito" on se ,että jäädään yksinään kotiin sairaspäivärahalle pitkäksi aikaa.

Miksi burn outiin määrätään mielialalääkkeet?

Erikseen on sitten ne masentuneet, joilla on takana traumakokemus, lapsuudesta asti perityt väärät ajatusmallit, itseinho, läheisen kuolema . Tapahtumat, joidenka seurauksena on täysin normaalia tuntea itsensä masentuneeksi.

Tällöinen terapia, tietenkin. Ja elintavat kuntoon , tukemaan terapian hyötyjä.

Itse olin sairauslomalla masennuksen vuoksi ja makaisin vieläkin sängynpohjalla jos en olisi itse ottanut vastuuta kuntoutumisestani. Varmaan on paljon ihmisiä jotka ei nää poispääsyä tilanteesta ja syntyy kierre josta ei helpolla nousta. Apua tähän ei hyvin paljoa ole yhteiskunnan puolelta. Jo se, että pakottaa itsensä ylös aamulla ja ulos asunnosta on tosi tärkeää. Itseltä se vaatii todella paljon. Lisäksi pitkän sairausloman jälkeen normaali työelämän rytmi voi olla järkytys monelle. Olisi mukavaa jos työnantajan kanssa voisi joustavammin sopia esimerkiksi osa-aikatyöstä niin että se olisi myös työnantajalle kannattavaa ja sairaudesta toipuvalle helpottavaa. Tietysti kelalla on osasairauspäiväraha mutta sitäkin maksetaan aika lyhyt aika ja yleensä vain pidemmässä työsuhteessa mahdollista. Tarvittaisiin enemmän kuntoutusmahdollisuuksia myös pienellä kynnyksellä. 

Mites tää nyt näin kun naisethan on kuulemma se vahvempi sukupuoli? Miten se voi olla niin että jokin niinkin vähäpätöinen kuin tunne voi estää elämästä tai menemästä töihin? Miehet menee töihin vaikka kuinka olis tappi otsassa.

Vierailija kirjoitti:

Työelämä ei sovi naisille, mieluummin pehmeät arvot ja lasten kanssa leikkimistä kuin työelämässä puurtamassa vailla mitään elämää. Tätä ei tietysti saa ääneen sanoa tai saa feministien vihat niskoilleen. Mitä väärää on kotiäitiydessä?

Ei mitään kunhan itse maksat loisimisesi.

Ei tule yhteiskunnan rahat, vaikka kuinka otettaisiin velkaa, riittämään kun suurin osa makaa pankolla ”masentuneena” eli työhaluttomana. Nopeasti on eläkeyhtiöiden säästöt syöty kun parikymppiset olisivat eläkkeellä juomassa, narkkaamassa ja pelejä pelaamassa verkossa.

Täällä myös hädänalainen opiskelija, jolta on alkanut mieli lahota Kelan vuoksi. Käyn nyt opiskeluiden ohessa töissä ja olen aina ollut kiitettävän oppilas, keskiarvo vaativan alan yo-opinnoista tähän mennessä vain 4, koska joukossa on muutamia huonoja (3=hyvä) arvosanoja vaikeassa elämäntilanteessa tehdystä (äidin psykoosi) kandista ja sen ohessa tehdyistä suorituksista. Tilanteesta päästyäni arvosanani olivat ennen Kelan kouriin joutumista enimmäkseen 5:ia.

Kela kävi viime vuonna kimppuuni kuin petoeläin, jolloin kai mieleni jotenkin järkkyi, kykenin vain itkemään sen turvattomuuden tunteen ja täysin kohtuuttoman syyttelyn edessä. Nämä syytökset osoittautuivat kuitenkin vääriksi, joten sain jatkaa opintojani, entistä rikkinäisempänä. Hankin siis töitä ja jatkoin opintojani, joista puuttui vain gradu.

Sama henkilö, joka oli aloittanut tämän váinon ja nämä kohtuuttomat syyttelyt, kävi uudelleen kimppuuni viime syksynä (hän ei ole missään vaiheessa lukenut vaatimiaan ja sittemmin toimittamiani selvityksiä), josta lähtien olen ollut kuin joku ihoton hermoraunio, joka ei enää kykene samoihin suorituksiin kuin ennen. En pysty enää keskittymään, nukkumaan enkä syömään, jatkuva pelkó kadulle ajosta ja káfkaminen turvattomuuden tunne on syössyt minut mielensisäiseen hélvettiin, olen alkanut epäillä jo, että tällä hlö:llä on jotain minua vastaan, josta en ole tietoinen. Koska kaikki muut Kelalla ovat olleet myötätuntoisia ja ymmärtäneet henkilöhistoriani valossa, ettei kaikilla opiskelijoilla ole samoja mahdollisuuksia sairaiden ja köyhien vahempien vuoksi. Just tää páranoia yhdistettynä perfektionistiin piirteisiin ja grádun tekoon, fyysisesti kuormittavaan työhön, jossa työkaverit ínhoavat sua sun yo-opiskeluiden vuoksi niin paljon, että háukkuvat päivitääin päin náamaa, ja Kelan kohtuuttomiin vaatimuksiin ovat omiaan viemään osastolle masennus- ja erityisherkän, jonka suvussa on esiintynyt skítsófreniaa. Pélkó selviytymisestä on välillä niin kovaa, että vain tärisen ja oksénnan. En halua kokea vanhempieni kohtaloa.

Mulla keskivaikea masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö pysyvät kurissa TODELLA kasvispainotteisella ruokavaliolla , jossa 50% raakoja kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Joka päivä iso vihersmoothie, jossa lehtikaalia, pinaattia, marjoja, banaania, marjajauheita, pellansiemeniä, mahd. Jotain viherjauhetta.

Melkein päivittäin kaurapuuroa.

Iso kikhernesalaatti, sieni-kasvispastaa, uunilohta perunalla ja uunikasviksilla. Linssikeittoa. Täysjyväkauraleipää.

Hitaita hiilareita runsaasti ja rasvoina (maltillisesti) pähkinät, siemet, avokado,

lohi silloin tällöin.

Sokeria ,maitotuotteita, lihaa ja höttövehnää ym. ei yhtään. Pahentavat oloa aivan selvästi.

Yksi kupillinen kahvia aamulla, ei enää puolen päivän jälkeen.

Uni!!

Liikunta , varsinkin juoksu lievittää ahdistuneisuutta heti. Kunhan saa lähdettyä liikumaan.

Ei Yksikään lääke eikä terapia ole koskaan parantanut oloa näin paljon. "Lääkkeistä " vain

haittaa, terapiasta hyötyä kyllä.

Mutta terapiakaan ei välttämättä auta jos ei ole valmis käsittelemään vaikeita asioita ja katsomaan itseään peilistä.

Masennusta voi ja pitää hoitaa, itsekin.

Pitäiskö sun koittaa vaan vähän ottaa rennommin elämässä? Ei tä oo niin vakavaa suorittamista ja kasvisruokailua.

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös hädänalainen opiskelija, jolta on alkanut mieli lahota Kelan vuoksi. Käyn nyt opiskeluiden ohessa töissä ja olen aina ollut kiitettävän oppilas, keskiarvo vaativan alan yo-opinnoista tähän mennessä vain 4, koska joukossa on muutamia huonoja (3=hyvä) arvosanoja vaikeassa elämäntilanteessa tehdystä (äidin psykoosi) kandista ja sen ohessa tehdyistä suorituksista. Tilanteesta päästyäni arvosanani olivat ennen Kelan kouriin joutumista enimmäkseen 5:ia.

Kela kävi viime vuonna kimppuuni kuin petoeläin, jolloin kai mieleni jotenkin järkkyi, kykenin vain itkemään sen turvattomuuden tunteen ja täysin kohtuuttoman syyttelyn edessä. Nämä syytökset osoittautuivat kuitenkin vääriksi, joten sain jatkaa opintojani, entistä rikkinäisempänä. Hankin siis töitä ja jatkoin opintojani, joista puuttui vain gradu.

Sama henkilö, joka oli aloittanut tämän váinon ja nämä kohtuuttomat syyttelyt, kävi uudelleen kimppuuni viime syksynä (hän ei ole missään vaiheessa lukenut vaatimiaan ja sittemmin toimittamiani selvityksiä), josta lähtien olen ollut kuin joku ihoton hermoraunio, joka ei enää kykene samoihin suorituksiin kuin ennen. En pysty enää keskittymään, nukkumaan enkä syömään, jatkuva pelkó kadulle ajosta ja káfkaminen turvattomuuden tunne on syössyt minut mielensisäiseen hélvettiin, olen alkanut epäillä jo, että tällä hlö:llä on jotain minua vastaan, josta en ole tietoinen. Koska kaikki muut Kelalla ovat olleet myötätuntoisia ja ymmärtäneet henkilöhistoriani valossa, ettei kaikilla opiskelijoilla ole samoja mahdollisuuksia sairaiden ja köyhien vahempien vuoksi. Just tää páranoia yhdistettynä perfektionistiin piirteisiin ja grádun tekoon, fyysisesti kuormittavaan työhön, jossa työkaverit ínhoavat sua sun yo-opiskeluiden vuoksi niin paljon, että háukkuvat päivitääin päin náamaa, ja Kelan kohtuuttomiin vaatimuksiin ovat omiaan viemään osastolle masennus- ja erityisherkän, jonka suvussa on esiintynyt skítsófreniaa. Pélkó selviytymisestä on välillä niin kovaa, että vain tärisen ja oksénnan. En halua kokea vanhempieni kohtaloa.

Kela on palkannut etuuskäsittelijöikseen juuri näitä vasta valmistuneita insta- wanna be  -suski koskia, jotka ovat näissä amkin päättötöissään hehkuttaneet opintolainalla opiskelua. Nämä opiskelijat (ja nykyiset nykyiset valtion syöttiläät) ovat siis markkinoineet itseään päättötöissään sinne Kelan ja poliittisen oikeiston suuntaan. Nämä koska tahansa korvattavissa olevat amkkilaiset esiintyvät nyt järjestelmän pahiksina, ja juuri heidän tehtävänään on leikata tukia köyhiltä yo-opiskelijoilta, joilta on opintotuki loppunut tai  luottotiedot syystä tai toisesta menneet. Näiden päättötyöt ovat nykyään ilmeisesti salatut, mutta ainakin Turun seudulta I*na Ah*o ja Oona Ah*la ovat nimenomaan ajaneet puhekielellä kirjoitetuissa ja kavereiltaan haalituissa "opinnäytetöissään" (amkissa mikä tahansa huttu menee läpi) opintolainasysteemiä superhyvänä juttuna, jolla ne jyvät karsitaan akanoista. Näille Kelan tuista päättäville, keskinkertaisille tradenomeille riittävä kimmoke vainoon, jolla he voivat hankaloittaa muiden elämää, on pelkkä yliopistossa opiskelavn opiskelijan status, jollei tämä sitä rahoita omista varoistaan. Hehän eivät sinne päässeet. Turun yliopistosta eräs gradua tekevä sosiaalityön opiskelija voisi tällä hetkellä kaivata näiden ja muiden yhtä asenteellisesti alaansa suhtautuvien henkilöiden tekemistä etuuspäätöksistä lisätietoa esim. nimettömäksi suostuvien haastateltavien muodossa.