Lue keskustelun säännöt.
Mies ei jaksa koiranpentuamme
26.04.2019 |
Otimme pitkällisten keskustelujen päätteeksi koiranpennun, jopa enemmän miehen toiveesta. Nyt kun pentu on ollut meillä muutaman viikon, olen selvästi huomannut, että mies ei siitä pidä. Hän on väsynyt, ei jaksa pentua, unohtelee juttuja ja mikä pahinta; ei ymmärrä sitä, ettei hänen väsymyksensä ole pienen koiran syy, ja kohtelee koiraa välillä vihamielisesti ja kärsimättömästi (ei siis agressiivisesti, eli ei mitään väkivaltaa tms).
Joo, en jätä miestä, mutta mitäköhän tässä pitäisi tehdä? Toisaalta ihan hyvä huomata miehen käytös, meillä ei lapsia vielä ole, ja yksi syy on se, että olen vähän aavistellut, ettei miehen pinna riittäisi lasten kanssa touhuamiseen. Kasvetaankohan me tässä vielä koiranomistajiksi, en tiedä. Tosi stressaava tilanne...
Kommentit (54)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja tilanne. Mies on lapsi joka tahtoo lelun itselleen mutta jättää sen nurkkaan.
Kouluttaako mies koiraa ?
Vierailija kirjoitti:
Viekää piikille :)
Mies vai koira?
Sori, oli pakko kysyä ja nyt hävettää (ei ap)
Kuulostaa tutulta. Mun eksä ylipuhui mut ottamaan yhteisen koiran, mutta ei sitten itse jaksanutkaan sitä. Tiuski koiralle ja kiskoi sitä hihnasta välillä rajustikin. Ei sitoutunut kunnon hihnakoulutukseen, jota itse yritin koiralle opettaa. Tämä oli ihan uusi puoli miehestä minulle, vaikka oltiin oltu jo pari vuotta yhdessä. En ollut ikinä ennen nähnyt miestä niin ärtyneenä.
No, nyt mies on eksä ja koira on minulla. Kulkee nykyään hihnassa kuin unelma, kun ei ole kiukkuista miestä hihnan päässä nykimässä. Nykyinen mieheni onneksi kohtelee koiraa hyvin.
Ottaisin mielummin koiranpennun kuin kyseisen kaltaisen miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehelläsi ollut koskaan aiemmin koiraa? Jos ei ole, niin pentuajasta saattaa helposti saada epärealistisen ruusuisen kuvan. Koiranpennut kun ovat enempi vähempi söpöjä ja iloisia, vaikka tuhoa ja sotkua saavatkin aikaan. Perusteliko mies, miksi haluaisi koiran ja nimenomaan pentuikäisen?
Mikäli miehen pinna ei kestä edes koiranpentua, niin en suosittele lapsen hankkimista joukon jatkoksi. Ihmislapsi on äänekkyydessään ja vaativuudessaan ihan toista luokkaa kuin koiranpentu ja ihmisen "pentuaika" on moninkertaisesti pidempi.
Oletko jutellut asiasta miehen kanssa?
Jos muutosta ei tule pikaisesti, älä nyt ihmeessä suunnittele lasta tuollaisen ihmisen kanssa. Koiranpennun hoivaaminen on paljon helpompaa ainakin omasta mielestäni kuin vauvan hoitaminen.
Hyvä, että näet tuon puolen miehessä nyt etkä vasta sitten, kun lapsi on jo talossa. Silloin se tilanne vasta karulta tuntuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä tollanen mies, älä koiraa joka on uskollisin ystävä sinulle. Isäksi miehestä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin mielummin koiranpennun kuin kyseisen kaltaisen miehen.
Huh huijaa. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä yli kymmenen vuotta. Ihana, rakastava ihminen, joka nyt voi huonosti, kun ei osaa käsitellä asian nostattamia tunteita. Juuri tuollaisen yllä olevien kommenttien takana olevien asenteiden takia ihmiset eivät viitsi panostaa parisuhteisiin ja ihmissuhteisiin ylipäätään... eli heti kun jostain ihmisestä paljastuu negatiivisia piirteitä (kyllä, meissä KAIKISSA on negatiivisia piirteitä) niin ollaan laittamassa vaihtoon. Just.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies halusi koiran lenkki- ja ulkoilukaveriksi, harrastuskaveriksi ja seuraksi, mutta aikaisempaa omakohtaista kokemusta hänellä ei koirista ole. Ei varmaan tosiaan tajunnut, että pentuaika voi olla kamalaa ja väsyttävää, eikä se koira edes ole heti lenkkikaveri.
Keskustelua täytyy käydä asiasta. Ei tässä nyt ole kumpikaan menossa piikille, ei mies eikä koira.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin mielummin koiranpennun kuin kyseisen kaltaisen miehen.
Huh huijaa. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä yli kymmenen vuotta. Ihana, rakastava ihminen, joka nyt voi huonosti, kun ei osaa käsitellä asian nostattamia tunteita. Juuri tuollaisen yllä olevien kommenttien takana olevien asenteiden takia ihmiset eivät viitsi panostaa parisuhteisiin ja ihmissuhteisiin ylipäätään... eli heti kun jostain ihmisestä paljastuu negatiivisia piirteitä (kyllä, meissä KAIKISSA on negatiivisia piirteitä) niin ollaan laittamassa vaihtoon. Just.
ap
av-palstan miesviha tuli sinulle yllätyksenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin mielummin koiranpennun kuin kyseisen kaltaisen miehen.
Huh huijaa. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä yli kymmenen vuotta. Ihana, rakastava ihminen, joka nyt voi huonosti, kun ei osaa käsitellä asian nostattamia tunteita. Juuri tuollaisen yllä olevien kommenttien takana olevien asenteiden takia ihmiset eivät viitsi panostaa parisuhteisiin ja ihmissuhteisiin ylipäätään... eli heti kun jostain ihmisestä paljastuu negatiivisia piirteitä (kyllä, meissä KAIKISSA on negatiivisia piirteitä) niin ollaan laittamassa vaihtoon. Just.
ap
Voi voi ja lämmin leipä... Voi huonosti eikä osaa käsitellä asioita... Kyllä sinäkin sen pian huomaat, että sinä olet kohta yksin vastuussa koirasta eikä sitä koiraa ihan tuosta vaan halua pois elämästä, kun on sen yksin hoitanut ja kouluttanut. Mies on taas ihan h*lvetin laiska eikä osaa ottaa vastuuta! Hän ei näemmä sitten tunne itseään, jos ei ole tiedostanut, että ei pinna kestä koirasta huolehtimiseen, muttakun se söpö pallero oli vaan pakko saada!? Ja kyllä muija sen sitten hoitaa, kun itseä ei kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun meille tuli koira, mieheni koki sen yllättäen aluksi hirveän rasittavaksi ja stressaavaksi. Hän vietti silloin enemmän aikaa pennun kanssa kotona ja koska ei ollut tottunut siihen, koki varmaan että pentua pitää jotenkin jatkuvasti vahtia kotona ja tietysti pitihän sitä pissattaa ulkona paljon useammin kuin aikuista koiraa.
Koiran kasvettua elo tasaantui ja mieskin huomasi, miten vaivaton ja mukava otus aikuinen, tervepäinen koira on. Nykyään hän rakastaa koiraamme ja koira häntä.
Neuvoni on, että anna miehelle aikaa ja hyväksy se, ettei kiintymys muutamassa viikossa synny. Suhtaudu positiivisesti äläkä syyllistä.
Ja jälleen kerran nainen toimii ymmärtäjän roolissa, kun aikuinen mies ei osaa käsitellä tunteitaan.
Hoh hoijaa sanon minä. Jos haluaa ottaa sen "äidin" roolin ja antaa miehen leikkiä lasta, eihän siinä mitään, mutta sitten on turha valittaa, että tilanne on stressaava. Stressaavien tunteittesi takana on toivo tasavertaisesta kumppanuudesta, eikö vain?
Milloin juttelit asiasta itse miehen kanssa?
Jos mies tosiaan stressaantuu koiranpennusta noin, niin voi veljet, jos hankitte lapsen.... Siinä sitä naisen ymmärrystä sitten tarvitaan, mutta sitähän naiselta löytyy, kun ei ole tehnyt muuta kuin... no sen lapsen ja synnyttänyt yms. Naiselta voi vaatia ihan mitä vain, muttei mieheltä, kun miestä pitäisi aina vain ymmärtää.
Onneksi kaikki miehet eivät ole ihan samasta puusta veistettyjä, onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Viekää piikille :)
IDIOOTTI!!!
Miksi edes teet aloituksen aiheesta ja valitat miehestäsi? Ja sitten harmittaa kun koiraa pidetään parempana kuin miestäsi.
ap[/quote]
Voi voi ja lämmin leipä... Voi huonosti eikä osaa käsitellä asioita... Kyllä sinäkin sen pian huomaat, että sinä olet kohta yksin vastuussa koirasta eikä sitä koiraa ihan tuosta vaan halua pois elämästä, kun on sen yksin hoitanut ja kouluttanut. Mies on taas ihan h*lvetin laiska eikä osaa ottaa vastuuta! Hän ei näemmä sitten tunne itseään, jos ei ole tiedostanut, että ei pinna kestä koirasta huolehtimiseen, muttakun se söpö pallero oli vaan pakko saada!? Ja kyllä muija sen sitten hoitaa, kun itseä ei kiinnosta?[/quote]
Haha joo. Miesviha tulee AINA yllätyksenä. Miksi te täällä ylipäätään olette parisuhteissa, jos miehet on niin kamalia? Minä ainakin tykkään omastani ihan tosi paljon :)
Mies on kantanut elämässämme ja parisuhteessamme ihan tosi monista asioista paljon enemmän ja paljon paremmin vastuuta kuin minä. Tämä on ENSIMMÄINEN asia koko pitkän parisuhteen aikana, jossa musta tuntuu siltä, että sillä ei pysy mopo käsissä.
Että joo, voidaan me miehiä haukkua ihan vapaasti, mutta se nyt ei ollut tämän mun aloituksen pointti, vaan enempi, että miten voisi toista tukea elämäntilanteessa, jonka se nyt kokee hankalaksi ja tunne on ilmeisesti yllätys hänelle itselleenkin...
ap
Mun miesystävä oli myös alussa hieman etäinen koiraa kohtaan. Hänellä ei ollut pahemmin kokemusta koirista. Luulen, että hänen suurin ongelmansa oli, että koira kiintyi minuun nopeammin (mies oli tästä lapsellisen loukkaantunut ja kiukutteli koiralle asiasta :D) ja että koira ei toiminut kuin kone ts. totellut välittömästi. Ajan myötä mies muuttui lempeämmäksi ja ymmärtäväisemmäksi koiraa kohtaan, ja johan alkoi kouluttaminen ja yhdessä leikkiminen sekä hellittely pelata :) nyt koira ja mies ovat ihana parivaljakko!!
Eli vinkkini on: miehen tulisi tutustua koiraan, luoda siihen yhteys, tehdä sen kanssa kivoja asioita. Opeta miestäsi leikkimään koiran kanssa ja hellimään sitä. Sitten ne velvollisuudetkin tulee hoidettua, kun pennusta huolehtiminen tulee sydämestä eikä se ole vain ärsyttävää pakkopullaa!
No, meillä kävin exän kanssa niin, että otettiin koira jopa enemmän hänen toiveestaan. Viikon se jaksoi siivota pennun jälkiä ja käytti ulkona, mutta sitten lopulta se oli ihan täysin minun koirani... Hän ei halunnut yhteisiä lenkkejä, ei käydä missään koiraharrastuksissa tms. Ja minä sitten taas tykästyin ihan valtavasti ja vietinkin mieluummin aikaa koiran kanssa, kuin exäni, joka möllötti pelikonsolinsa ääressä kaikki illat...
Erottiin tietysti muistakin syistä, mutta olihan se nyt aikamoinen järkytys, että toista ei kiinnosta täysin sinusta riippuvaisen lemmikin hyvinvointi... Kuitenkin hän sitä koiraa enemmän halusi, mutta eipä hän sitten tainnut tietää mitä koiranpentu vaatii, vaikka niin väitti tietävänsä ja hoitavansa.
Onneksi on tuo ihana karvamöykky tuossa vierellä ❤️