Lue keskustelun säännöt.
Mies ei jaksa koiranpentuamme
26.04.2019 |
Otimme pitkällisten keskustelujen päätteeksi koiranpennun, jopa enemmän miehen toiveesta. Nyt kun pentu on ollut meillä muutaman viikon, olen selvästi huomannut, että mies ei siitä pidä. Hän on väsynyt, ei jaksa pentua, unohtelee juttuja ja mikä pahinta; ei ymmärrä sitä, ettei hänen väsymyksensä ole pienen koiran syy, ja kohtelee koiraa välillä vihamielisesti ja kärsimättömästi (ei siis agressiivisesti, eli ei mitään väkivaltaa tms).
Joo, en jätä miestä, mutta mitäköhän tässä pitäisi tehdä? Toisaalta ihan hyvä huomata miehen käytös, meillä ei lapsia vielä ole, ja yksi syy on se, että olen vähän aavistellut, ettei miehen pinna riittäisi lasten kanssa touhuamiseen. Kasvetaankohan me tässä vielä koiranomistajiksi, en tiedä. Tosi stressaava tilanne...
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes teet aloituksen aiheesta ja valitat miehestäsi? Ja sitten harmittaa kun koiraa pidetään parempana kuin miestäsi.
En valittanut, pohdin ja murehdin. Mun mielestä siinä on aika iso ero.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän sulla sitten ap ole mitään huolta, jos miehesi kerran pystyy keskustelemaan asiasta järkevästi ja muuttamaan omaa toimintaansa. Tässä yllä vain oli useampikin esimerkki, joissa näin ei tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävä oli myös alussa hieman etäinen koiraa kohtaan. Hänellä ei ollut pahemmin kokemusta koirista. Luulen, että hänen suurin ongelmansa oli, että koira kiintyi minuun nopeammin (mies oli tästä lapsellisen loukkaantunut ja kiukutteli koiralle asiasta :D) ja että koira ei toiminut kuin kone ts. totellut välittömästi. Ajan myötä mies muuttui lempeämmäksi ja ymmärtäväisemmäksi koiraa kohtaan, ja johan alkoi kouluttaminen ja yhdessä leikkiminen sekä hellittely pelata :) nyt koira ja mies ovat ihana parivaljakko!!
Eli vinkkini on: miehen tulisi tutustua koiraan, luoda siihen yhteys, tehdä sen kanssa kivoja asioita. Opeta miestäsi leikkimään koiran kanssa ja hellimään sitä. Sitten ne velvollisuudetkin tulee hoidettua, kun pennusta huolehtiminen tulee sydämestä eikä se ole vain ärsyttävää pakkopullaa!
Kiitos, tää oli hyvä vinkki. Mies meinasi mennä koiran kanssa johonkin tokoon tms, mutta ehkä ehdotan, että menemme yhdessä, niin se olisi sellainen yhteinen juttu ainakin alkuun, kunnes alkaa sujua paremmin :)
ap
Tosiaan joo, viekää se rakkine piikille :) Maailmassa on liikaa koiria. Onneksi Kiinassa osataan päästä heistä hienotunteisesti eroon 👍
Lohduta itseäsi ja kumppaniasi sillä, että aika kyllä korjaa tämän ongelman. Ensi vuonna teillä on jo kiva lenkkikaveri ja seuralainen.
Lukisiko miehesi mielellään jonkun kirjan pennun kasvatuksesta? Saisitko hänet lähtemään pentukurssille koiran kanssa? Voisiko mies alkaa opettaa pennulle yksinkertaisia temppuja ja palkita sitä? Kirjoissa neuvotaan hyvin, miten temput opetetaan pala palalta. Yhteyden saaminen koiraan voisi olla hyvin palkitsevaa - kun pentu tekee mitä siltä pyydetään, se herättää ihmisessä ylpeyttä ja positiivisia tunteita pentua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies halusi koiran lenkki- ja ulkoilukaveriksi, harrastuskaveriksi ja seuraksi, mutta aikaisempaa omakohtaista kokemusta hänellä ei koirista ole. Ei varmaan tosiaan tajunnut, että pentuaika voi olla kamalaa ja väsyttävää, eikä se koira edes ole heti lenkkikaveri.
Keskustelua täytyy käydä asiasta. Ei tässä nyt ole kumpikaan menossa piikille, ei mies eikä koira.
ap
Onko olemassa jotain koirakouluja tai vastaavia, joihin voisit lähettää ne yhdessä?
Mies saisi vertaisryhmän ja oppisi puhumaan koiraa. Voisivat harrastuksen kautta löytää toisensa.
Jos ei ole kokemusta eläimistä, voi olla hankalaa omin päin löytää se yhteinen tapa toimia.
- Ei minunkaan mielestäni ole tarpeen piikittää eikä piikitellä kumpaakaan - ja pentu kasvaa joka tapauksessa pian ja kaipaa todella sitä liikuntaseuraa. - Auta heitä :)
Taitaa olla aika lapanen jos ei osaa tai pysty koira johtamaan. Sitähän se on se koiran omistaminen, johtamista. Minä juoksen koirani kanssa, heitän palloa ja frisbeetä. Koira katsoo myös kun nostan kotisalillani puntteja. Kun koira oli pieni pentu kannoin häntä mukanani sylissä. Nukkui sängyssä vieressä.
Kohtelin kuin lasta ja koiraa voi nyt pitää vapaana ja se seuraa. Kerran metsässä eksyttiin toisistamme kun koira lähti hajun perään ja koira meni kotiovelle odottamaan minua. Siellä istui kerrostalon oven edessä nätisti ja odotti johtajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lohduta itseäsi ja kumppaniasi sillä, että aika kyllä korjaa tämän ongelman. Ensi vuonna teillä on jo kiva lenkkikaveri ja seuralainen.
Lukisiko miehesi mielellään jonkun kirjan pennun kasvatuksesta? Saisitko hänet lähtemään pentukurssille koiran kanssa? Voisiko mies alkaa opettaa pennulle yksinkertaisia temppuja ja palkita sitä? Kirjoissa neuvotaan hyvin, miten temput opetetaan pala palalta. Yhteyden saaminen koiraan voisi olla hyvin palkitsevaa - kun pentu tekee mitä siltä pyydetään, se herättää ihmisessä ylpeyttä ja positiivisia tunteita pentua kohtaan.
Laitan heti pari pentukirjaa varaukseen lähikirjastoon. Ja tsekkaan nuo kurssit. Ja joo, täytyy muistaa tsempata, olen näköjään itsekin muuten aika väsynyt (pentu vähän valvottaa), joten ei varmaan kumpikaan olla muistettu tsempata toisiamme jaksamaan tätä meille uutta härdelliä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aika lapanen jos ei osaa tai pysty koira johtamaan. Sitähän se on se koiran omistaminen, johtamista. Minä juoksen koirani kanssa, heitän palloa ja frisbeetä. Koira katsoo myös kun nostan kotisalillani puntteja. Kun koira oli pieni pentu kannoin häntä mukanani sylissä. Nukkui sängyssä vieressä.
Kohtelin kuin lasta ja koiraa voi nyt pitää vapaana ja se seuraa. Kerran metsässä eksyttiin toisistamme kun koira lähti hajun perään ja koira meni kotiovelle odottamaan minua. Siellä istui kerrostalon oven edessä nätisti ja odotti johtajaa.
Kyllä se ihan hyvä johtaja mun mielestä on, noin työelämään liittyvissä jutuissa pärjää jne. Mutta on tuo koiran johtaminen vähän erilaista kuin ihmisten johtaminen. Täytyy muistuttaa, että periaatteessa kyse on samasta asiasta. Se vaan, kun toinen ei osaa eläimen elekieltä yhtään, niin menee sekä miehellä että pennulla viestit ristiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ihan rehellisesti v*tuttaa tällaiset ihmiset, kun ottavat lemmikkejä, muttei kykene niistä huolehtimaan... Juu söpöjä ne koiranpennut on, mutta tuleeko se ihan oikeasti aikuiselle ihmiselle yllätyksenä, että se koira vaatii hoitoa ja huolenpitoa ja koulutusta!? Stressaantuu nyt h*lvetti jostain pissan ja kakan siivoamisesta!? Tuleeko yllätyksenä, että koiranpennulle ei voi laittaa vaippaa ja sillä on heikko pidätyskyky!? Tai tuleeko yllätyksenä, että koiranpentu voi yksin ollessaan tylsyyksissä järsiä vaikka sohvan ja repiä roskikset ympäri kämppää!? Kyllä on melkoinen laiskimus ja vastuuton ihminen tuo miehesi... Sano nyt vielä, että koira on rodultaan joku Rottweiler tai Pitbull, joka väärissä ja osaamattomissa käsissä voi olla aikamoinen tappokone...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aika lapanen jos ei osaa tai pysty koira johtamaan. Sitähän se on se koiran omistaminen, johtamista. Minä juoksen koirani kanssa, heitän palloa ja frisbeetä. Koira katsoo myös kun nostan kotisalillani puntteja. Kun koira oli pieni pentu kannoin häntä mukanani sylissä. Nukkui sängyssä vieressä.
Kohtelin kuin lasta ja koiraa voi nyt pitää vapaana ja se seuraa. Kerran metsässä eksyttiin toisistamme kun koira lähti hajun perään ja koira meni kotiovelle odottamaan minua. Siellä istui kerrostalon oven edessä nätisti ja odotti johtajaa.
Kyllä se ihan hyvä johtaja mun mielestä on, noin työelämään liittyvissä jutuissa pärjää jne. Mutta on tuo koiran johtaminen vähän erilaista kuin ihmisten johtaminen. Täytyy muistuttaa, että periaatteessa kyse on samasta asiasta. Se vaan, kun toinen ei osaa eläimen elekieltä yhtään, niin menee sekä miehellä että pennulla viestit ristiin.
ap
Mitä ihmettä tuollainen ihminen tekee koiralla, joka ei niistä mitään tajua? Kaikki eivät vaan ole koiraihmisiä eivätkä osaa niiden kanssa toimia, vaikka lukisi 100 pentuopasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, siis myönnän täysin avoimesti, että olen naiivi ja typerä kun kuvittelen, että keskustelupalstalla voisi käydä keskustelua, mutta...
... vitsit täällä on liikkeellä taas hurjan pikkusieluisen, epäempaattisen ja kylmän oloisia ihmisiä! Haloo. Se on TÄYSIN normaalia, että elämänmuutokset saavat ihmiset hämmentymään. Millaisia tunteettomia robotteja te olette, jos mikään ei koskaan järkytä tai liikuta tai hämmennä teitä?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aika lapanen jos ei osaa tai pysty koira johtamaan. Sitähän se on se koiran omistaminen, johtamista. Minä juoksen koirani kanssa, heitän palloa ja frisbeetä. Koira katsoo myös kun nostan kotisalillani puntteja. Kun koira oli pieni pentu kannoin häntä mukanani sylissä. Nukkui sängyssä vieressä.
Kohtelin kuin lasta ja koiraa voi nyt pitää vapaana ja se seuraa. Kerran metsässä eksyttiin toisistamme kun koira lähti hajun perään ja koira meni kotiovelle odottamaan minua. Siellä istui kerrostalon oven edessä nätisti ja odotti johtajaa.
Kyllä se ihan hyvä johtaja mun mielestä on, noin työelämään liittyvissä jutuissa pärjää jne. Mutta on tuo koiran johtaminen vähän erilaista kuin ihmisten johtaminen. Täytyy muistuttaa, että periaatteessa kyse on samasta asiasta. Se vaan, kun toinen ei osaa eläimen elekieltä yhtään, niin menee sekä miehellä että pennulla viestit ristiin.
ap
Mitä ihmettä tuollainen ihminen tekee koiralla, joka ei niistä mitään tajua? Kaikki eivät vaan ole koiraihmisiä eivätkä osaa niiden kanssa toimia, vaikka lukisi 100 pentuopasta...
Hmm... tuota... ihan samaa kuin kuka tahansa ihminen, joka ensimmäistä kertaa elämässään tekee/opettelee jotakin uutta? Oppii, tutustuu, epäonnistuu, hämmentyy, onnistuu?
Kun mun käsittääkseni jokainen koiranomistaja on joskus ollut ensimmäistä kertaa koiranomistaja, ihan kuin jokainen äiti on ollut ensimmäistä kertaa äiti. Jokainen on joskus mennyt ensimmäiseen työpaikkaan, mokaillut ekassa parisuhteessa jne.
Vai mitä? :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin ”koiraihmisten” kommentit täällä ovat niin tympeän ylemmyydentuntoisia, etten yhtään ihmettele miksi jotkut karsastavat koiranomistajia.
Koiran pito ei tosiaan ole mitään rakettitiedettä, mutta on kyllä enemmän kuin normaalia, että ensimmäinen koira on aina ensimmäinen - aivan kuten vanhemmaksikin kasvetaan pikku hiljaa ja toisen lapsen kanssa on jo paljon helpompaa ja luontevampaa kuin sen ensimmäisen.
Kyllä kuka tahansa normaali ihminen, jolla on halu lemmikin kasvattamiseen, oppii pikku hiljaa sen kanssa toimimaan. Ei se ole mikään ihme jos alussa hermostuttaa eikä oikein osaa suhtautua kaikkeen. Eläimeen ei ole automaattisesti myöskään samalla tavalla kiintynyt heti kuin esimerkiksi lapseen, joka on omaa lihaa ja verta.
Asiasta on kirjoitettu paljon hyviä oppaita juuri tämän vuoksi: ei kukaan ole seppä syntyessään. On typerää teeskennellä, että kaikki olisi heti pelkkää onnea ja autuutta ja ettei mikään ärsytä tai hermostuta. Tunteet kuuluvat asiaan ja menevät ohi pennun kasvaessa ja sosiaalistuessa. Koirasta saa kouluttamalla ihanan ystävän vuosiksi. Alussa pitää vain nähdä jonkin verran vaivaa, jotta se oppii toimimaan niin kuin on kaikille mukavinta.
Olkaa pennun kanssa jämptejä ja ohjatkaa sitä sitkeästi hyvään käytökseen. Omalle paikalle rauhoittuminen, luoksetulo, ”jätä” ja hihnassa kauniisti kulkeminen ovat tärkeät taidot, joiden treenaaminen kannattaa aloittaa heti. Kukaan ei kiinny sietämättömään, rajattomaan koiraan, mutta käskyjä noudattava, tasapainoinen koira on mitä ihanin kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin ”koiraihmisten” kommentit täällä ovat niin tympeän ylemmyydentuntoisia, etten yhtään ihmettele miksi jotkut karsastavat koiranomistajia.
Koiran pito ei tosiaan ole mitään rakettitiedettä, mutta on kyllä enemmän kuin normaalia, että ensimmäinen koira on aina ensimmäinen - aivan kuten vanhemmaksikin kasvetaan pikku hiljaa ja toisen lapsen kanssa on jo paljon helpompaa ja luontevampaa kuin sen ensimmäisen.
Kyllä kuka tahansa normaali ihminen, jolla on halu lemmikin kasvattamiseen, oppii pikku hiljaa sen kanssa toimimaan. Ei se ole mikään ihme jos alussa hermostuttaa eikä oikein osaa suhtautua kaikkeen. Eläimeen ei ole automaattisesti myöskään samalla tavalla kiintynyt heti kuin esimerkiksi lapseen, joka on omaa lihaa ja verta.
Asiasta on kirjoitettu paljon hyviä oppaita juuri tämän vuoksi: ei kukaan ole seppä syntyessään. On typerää teeskennellä, että kaikki olisi heti pelkkää onnea ja autuutta ja ettei mikään ärsytä tai hermostuta. Tunteet kuuluvat asiaan ja menevät ohi pennun kasvaessa ja sosiaalistuessa. Koirasta saa kouluttamalla ihanan ystävän vuosiksi. Alussa pitää vain nähdä jonkin verran vaivaa, jotta se oppii toimimaan niin kuin on kaikille mukavinta.
Olkaa pennun kanssa jämptejä ja ohjatkaa sitä sitkeästi hyvään käytökseen. Omalle paikalle rauhoittuminen, luoksetulo, ”jätä” ja hihnassa kauniisti kulkeminen ovat tärkeät taidot, joiden treenaaminen kannattaa aloittaa heti. Kukaan ei kiinny sietämättömään, rajattomaan koiraan, mutta käskyjä noudattava, tasapainoinen koira on mitä ihanin kumppani.
Kiitos
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aika lapanen jos ei osaa tai pysty koira johtamaan. Sitähän se on se koiran omistaminen, johtamista. Minä juoksen koirani kanssa, heitän palloa ja frisbeetä. Koira katsoo myös kun nostan kotisalillani puntteja. Kun koira oli pieni pentu kannoin häntä mukanani sylissä. Nukkui sängyssä vieressä.
Kohtelin kuin lasta ja koiraa voi nyt pitää vapaana ja se seuraa. Kerran metsässä eksyttiin toisistamme kun koira lähti hajun perään ja koira meni kotiovelle odottamaan minua. Siellä istui kerrostalon oven edessä nätisti ja odotti johtajaa.
Kyllä se ihan hyvä johtaja mun mielestä on, noin työelämään liittyvissä jutuissa pärjää jne. Mutta on tuo koiran johtaminen vähän erilaista kuin ihmisten johtaminen. Täytyy muistuttaa, että periaatteessa kyse on samasta asiasta. Se vaan, kun toinen ei osaa eläimen elekieltä yhtään, niin menee sekä miehellä että pennulla viestit ristiin.
ap
Mitä ihmettä tuollainen ihminen tekee koiralla, joka ei niistä mitään tajua? Kaikki eivät vaan ole koiraihmisiä eivätkä osaa niiden kanssa toimia, vaikka lukisi 100 pentuopasta...
Hmm... tuota... ihan samaa kuin kuka tahansa ihminen, joka ensimmäistä kertaa elämässään tekee/opettelee jotakin uutta? Oppii, tutustuu, epäonnistuu, hämmentyy, onnistuu?
Kun mun käsittääkseni jokainen koiranomistaja on joskus ollut ensimmäistä kertaa koiranomistaja, ihan kuin jokainen äiti on ollut ensimmäistä kertaa äiti. Jokainen on joskus mennyt ensimmäiseen työpaikkaan, mokaillut ekassa parisuhteessa jne.
Vai mitä? :)
ap
Ja sinä olet täällä huolissasi, kun miehesi ei pidäkään koirasta ja kohtelee tätä vihamielisesti? Ja kohta huomaat, että koira on yksin sinun vastuullasi...
Vierailija kirjoitti:
Minua ihan rehellisesti v*tuttaa tällaiset ihmiset, kun ottavat lemmikkejä, muttei kykene niistä huolehtimaan... Juu söpöjä ne koiranpennut on, mutta tuleeko se ihan oikeasti aikuiselle ihmiselle yllätyksenä, että se koira vaatii hoitoa ja huolenpitoa ja koulutusta!? Stressaantuu nyt h*lvetti jostain pissan ja kakan siivoamisesta!? Tuleeko yllätyksenä, että koiranpennulle ei voi laittaa vaippaa ja sillä on heikko pidätyskyky!? Tai tuleeko yllätyksenä, että koiranpentu voi yksin ollessaan tylsyyksissä järsiä vaikka sohvan ja repiä roskikset ympäri kämppää!? Kyllä on melkoinen laiskimus ja vastuuton ihminen tuo miehesi... Sano nyt vielä, että koira on rodultaan joku Rottweiler tai Pitbull, joka väärissä ja osaamattomissa käsissä voi olla aikamoinen tappokone...
Harmi, että v*ituttaa. Mun mielestä pennut eivät ole erityisen ihania ja söpöjä, vaan alusta saakka kovasti olen odottanut, että tämä hankalin vaihe olisi ohi. Ei tullut yllätyksenä, ei mulle, miehelle ilmeisesti vähän.
Ei ole rotikka eikä pitbull vaan ihan kasvattajan kanssa pitkällisten keskustelujen kanssa meille sopivaksi todettu rotu :)
Toivottavasti v*itutus helpotti, se on ikävä ja kivulias vaiva...
ap
Vierailija kirjoitti:
Viekää piikille :)
Mistä tunnistaa kusipään? Kirjoittaa jotain ilkeää ja laittaa positiivisen hymiön perään. Suhtaudun hymiöiden käyttöön muutenkin harkiten mutta juuri nämä tyypit (ilkeys, hymynaama) ovat lähes poikkeuksetta kusipäitä. Usein heitä vaivaa myös tietty tilannetajuttomuus, jonkin asteen kyvyttömyys empatiaan ja henkilön taustalla on joku suhteellisen ikävä elämänkokemus. Tsekatkaa onko tuttupiirissänne samanlaisia tyyppejä, törmäättekö samaan ilmiöön.
Kyllä sillä miehellä on nyt suurempia huolia kun yksi koiranpentu josta ei ole edes yksin vastuussa. Kuulostaa masennukselta. Kannattaa hakea apua ajoissa ja kaivaa oikeat syyt esiin eikä pistää tota minkään koiran syyksi.
Koiranpentu on jopa haastavampi, kuin ihmislapsi. Siihen pitää satsata 100 %:sti ja jos vähänkin epäilyttää omat voimavarat ja taidot, niin ei koiraa kannata ottaa. Pentuvaihe on stressaavaa, kun miettii mitä se on siellä kotona yksin ollessaan keksinyt... Pissan ja kakan siivoamista, mahdollisesti tuhonnut sinun lempikengät, jatkuva koulutus ja uusien asioiden/paikkojen opettaminen jne. Kyllä se ahkera työ siinä vuoden kohdalla palkitaan ja sinulla on paras ystävä!