Mistä tietää onko itse vai muut tyhmiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi politiikka. En oikein ymmärrä tiettyjen (melko monien) poliitikkojen suosiota, enkä varsinkaan tiettyjä luonteeseen tms. väitteitä heistä. Esim. Suorana pidetyt poliitikot näyttävät usein täysin päin vastaisilta.

On myös vaikea ymmärtää yleisesti tärkeinä pidettyjä asioita tai sitä miksi itseään vaivaaville asioille ei tehdä mitään tai ajatellaan yleisesti ettei millekään voida mitään tai otetaan järkyttävää stressiä asioista ja päädytään jopa äärimmäisiin ratkaisuihin silloinkin kun väitetään/tiedostetaan, ettei ko. Asioilla ole oikesti väliä.

Mulle on usein sanottu, että vedän mutkia suoriksi ja asiat eivät ole niin yksinkertaisia jne.

Riippuu tietenkin tilanteesta, mutta oma kokemukseni on, että asioista tehdään usein mutkikkaampia mitä ne ovat. Yksin on tietenkään vaikea kaikkeen vaikuttaa, mutta on vaikea ymmärtää miksei esim. Pienemmässä mittakaavassa kuten työyhteisössä jossa on vakavia/merkittäviä puutteita ja tyytymättömyyttä edes yritetä vaikuttaa tilanteeseen tai vaikutusyritykset jäävät niihin keinoihin, joilla ei ole aiemminkaan saatu tulosta. Olen itse puuttunut asioihin ja saanut muutosta aikaan, mutta tukijoukot ovat olleet puuttumistilanteissa aina nolla ja halujani muuttaa tilanteita on kritisoitu tyhmiksi, hyödyttömiksi, turhiksi jne.

vaikka ollaankin myönnetty samat ongelmat. Tulosta ei ole kukaan koskaan arvostellut huonoksi.

Yleisesti ottaen tuntuu siltä, että puheeni on muille hepreaa, enkä itse käsitä miksi muut eivät useimmiten näe samoja asioita ja/tai ratkaisuja kuin itse.

Olen nyt vain jotenkin loppu ja alkanut harkitsemaan sitä vaihtoehtoa, että olen itse se ongelma. Olen niin typerä, etten ole tajunnut jotain minkä muut tajuavat ja teenkin itse merkityksettömistä asioista vaikeita. Ei se varmaankaan ole kovin tavallista tai ainakaan älykkyyden merkki, jos huomaa kokoajan olevansa erimieltä lähes kaikkien kanssa lähes kaikesta.

Tuon perusteella mitä kerroit et ole älyllisesti tyhmä mutta sosiaalisten suhteiden käsityskykysi on ei ole ihan parasta luokkaa. On tärkeä ymmärtää että jokaisella yhteisöllä ja ryhmällä on tietyt aika vakiintuneet toimintatavat ja toimintamallit. Niiden rikkominen ei ole helppoa ja aiheuttaa aina kitkaa vaikka muutosehdotus olisi miten järkevä tahansa. Erilainen ja uusi toimintatapa siis pitää aina ujuttaa yhteisoon jollain hieman kiertotietä tehtävällä tavalla joka saa sen näyttämään vain muunnelmalta jostain vanhasta ja tutusta. Jos vain töksäytät että nyt tehdään kaikki ihan eri tavalla ja sitten ihmettelet kun saat vastustusta, et ole ihan tajunnut yleistä ryhmädynamiikkaa ja sen toimintaa. Et ehkä myöskään sitä että ihmiset ovat aina yhdistelmä rationaalista ja epärationaalista, järkeä ja tunnetta. Ne "tappelevat" koko ajan siitä kumpi määrää enemmän. Pelkästää rationaalisesti ajatteleva ihminen voi olla älykäs mutta menettää osan ihmisyydestä ja sen ristiriitaisuuden aiheuttamasta perimmäisestä hienoudesta.

Mitä isompi yhteisö, sitä joustamattomampi. Muutosten toteuttaminen on aina vaikeaa, koska kukapa nyt haluaisi tehdä asiat eri tavalla kuin minkä tuntee ja osaa. Lisäksi kaikki ihmiset eivät vaan kykene omaksumaan mitään uutta, vaikka toisille se on helppoa. Jos ihmiskunta pystyisi rationaaliseen toimintaan, maailma näyttäisi todellakin täysin erilaiselta kuin nyt. Silti emme voi olla varmoja, miltä se näyttäisi. Todennäköisesti rationaalisissa vaihtoehdoissa on vielä tulkinnanvaraisuuksia, joten sinun mielestäsi rationaalinen ei välttämättä olisi minun mielestäni rationaalinen. Siksi on pakko kestää kaikenlaisia outoja toimintatapoja ja ihmisiä, jotka näyttävät pitävän niitä aivan mahtavina.

t. yksinyrittäjä, arvaapa miksi

Me elämme yhteisössä, jossa jokainen ihminen on osa tätä isoa pyörää.

Sitä kutsutaan luovuudeksi, kuvailemiasi outoja toimintatapoja. Ilman luovuutta yhteiskunta pysähtyy.

Keksinnöt ja uudet ideat lähtevät usein outoudesta. Outous tarvitsee rajat, hallitsemattomana se on tuhoisaa.

Olet yrittäjä, koska haluat määrätä kaikesta. Toiminnallasi teet paljon hyvää yhteiskunnassa. Mutta et silti ole mikään tärkein askel, muista se.

Teit väärän tulkinnan. En todellakaan kuvittele olevani millään tavalla tärkeä. Ja oudolla tarkoitin järjenvastaista ja usein nimenomaan luovan vastakohtaa, jäykkyyttä ja omituisiin uskomuksiin perustuvaa joustamattomuutta. Itse asiassa olisi todella mielenkiintoista törmätä työyhteisöön, jossa ongelma olisikin liiallinen luovuus. En ole koskaan edes haaveillut näkeväni sellaista. :)

Ymmärrän luovuuden järjenvastaisuutena, uskalluksena miettiä vaihtoehtoja, jotka eivät tule heti ensimmäisenä mieleen.

Seuraava askel onkin sitten toteutus, joka vaatii kykyä ajatella rationaalisesti.

Ihmisissä on harvinaista, että yhdistyisivät nämä kaksi asiaa: kyky ajatella kaaosmaisesti ja sitten toteuttaa tämä kaaos joksikin konkreettiseksi. Konkretia voi olla taideteos, tekninen innovaatio tai esimerkiksi tanssiesitys.

Tälläisessä ihmisessä pitää olla kaksi puolta: luova hullu ja rationaalinen järkeilijä. Yleensä hyvin menestyneitä tapauksia nämä tälläiset.

Koulusssa koitetaan opettaa erillaisin oppiainein luovuutta ja rationaalisuutta. Tiettyyn pisteeseen asti pääsee, mutta sen jälkeen on kyse lahjakkuudesta.

Mielenkiintoinen ajatus työyhteisöstä, jossa ongelma on liiallinen luovuus. Muutamia seikkoja, miksi sen toteuttaminen on vaikeaa.

1) Luovana ihmisenä minua häiritsee se ajatus, että en saisi tarpeeksi korvausta tekemästäni luovasta työstä, joka kehittäisi yhteisöä eteenpäin. Eri asia, jos olisi jonkinlainen kannustava bonusmalli työn kehittämiseksi.

2) Vaikka yrittäisi kehittää jotain uutta, tulee törmäys siinä, että rutiinityöt vievät liikaa aikaa, jotta uutta voisi edes ehdottaa. Organisaation jähmeys toimii esteenä.

Kaikista luovimmillani olen ollut työssä, jossa sain korvaukseksi lounaan. Eihän sellainen kannata taloudellisesti työntekijälle. Yritykselle olin hyvä ja kannattava investointi.

Sitten kannattaisi siis lisätä ihmisten määrää työpaikoilla, palkata peruskoulukokemuksella kopiovastaava, kahvinkeittäjä ym.

Luultavasti kouluttamattomat säätämässä korkeakoulutettujen keskellä toisi lisää luovuutta. Ihmisten kohtaaminen. Monissa yrityksissä kesätyöntekijät tuovat mukavasti uutta verta yhteisöön, vaikka hommat saattavat sotkeutua väliaikaisesti.

Vastaus on siis lisää ihmisiä.

Esimerkkinä: minusta olisi hyvä ottaa vaikka johonkin huippumestyneeseen it-firmaan kiintiömäärä työkokeilijoita. Toisinsanoen muutama syrjäytynyt nuori sinne joukkoon sotkemaan pakkaa. Opettelemaan vaikka koodausta yms.

Tämä siis opettaisi puolin ja toisin hyödyllisiä taitoja :)

Kun kaikki ovat eri kannalla kuin minä, melko suurella todennäköisyydellä minä olen se "tyhmä" eli se, jonka olisi aiheellista oppia jotain uutta siitä tilanteesta. En kuitenkaan tiedä tajuanko aina oikein, että mitä mun pitäisi oppia. Yleensä oletan, että parempaa kommunikointia. Jos sanon jotain mielestäni melko normaalia mutta kaikki pöyristyvät, niin oletan muiden ymmärtäneen väärin mitä tarkoitin. Monta väärin ymmärtäjää = vika on alkuperäisessä viestijässä.

Vaikka yleensä se yksi muiden hölmönä pitämä on joukon "tyhmin", niin poikkeuksiakin on. Esim. on asioita, joista tulee arki-/maalaisjärjellä eri näkemys kuin tarkemmalla perehtymisellä.

Enemmistö ei ole aina oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä sellainen ihminen, joka on vähän tahallaan kokoajan erimieltä kuin muut. Saa mukavia keskusteluja aikaiseksi. Ja usein on myös hauskaakin. Huumori-ihmisiä.

Ihan keskivertoälykäs. Jossain keskivertoa lahjakkaampi ja jossain vähän tyhmempi.

En pärjäisi mensantestissä, mutta miksi pitäisi?

Pärjään niin hyvin, kuin koen itselleni tarpeelliseksi pärjätä.

Elämä on vaakakuppi. Ei voi saada toista luopumatta toisesta. Koitan pitää tasapainoa yllä.

Ehkä tämä ”äärimmäinen” luopuminen menee fiksuuden piikkiin. Tiedä sitä sitten.

Mulla oli nuorempana samaa, ehkä vieläkin sellaisissa tilanteissa, joissa molemmat mielipiteet ovat yhtä oikeita tai vääriä, mutta suurinosa valitsee silti saman.

Nyt on ehkä korostuneempana se, että kun luulen, että kerrankin joku ajattelee jostakin samalla tavalla kuin itse- hetken päästä huomaankin, että ei sittenkään- erimieltä olen jostakin ratkaisevastavasiasta vaikka samalla puolella oltaisiin tai saman puolen eripuolilla.

Minua kiinnostaa enemmän, miksi joku ihminen ajattelee niin kuin ajattelee. Tai miksi ihminen päätyy tekemään jotain tiettyjä asioita.

En usko mihinkään oikeisiin tai vääriin ratkaisuihin, on vain olemassa erillaisia lopputuloksia ja sitten vastaavasti eri reittejä päästä samaan päämäärään.

Nostan vanhaa ketjua ahdistuspiikissäni.

Mutta siis jaan kanssasi tuon ajatuksen.

Tai en ehkä mieti niinkään miksi joku päätyy tekemään jotakin. Olen yleisesti kiinnostunut siitä mitä ihmiset sanovat, ajattelevat ja mikä motivoi ylläpitämään tekoja ja ajatuksia.

Joskus yritin kysyä ihmisiltä heidän maailmankuvastaan yms. Mutta kysymyksiini vastattiin joko "väärin" (puhuttiin väärästä asiasta) tai ne tulkittiin jonkinlaisena negatiivisuutena tai huonona asenteena.

Sanotaan vielä, että en ole saanut asperger-dignoosia (vaikka sitä ei enää taideta antaakaan) tai mitään muutakaan lievään autismiin viittaavaa.

1. omat jutut = parhaat jutut

2. tuskin olet tyhäm. voi olla että.. muilla vaan on eri mielipide.

3. muiden mielipiteet on vääriä jos ne ei ole samoja kun omasi.

4. silti jos joku muu puolustaa mielipidettään niin 3. ei ole totta

5. muista että jos sanot jt tyhmää USEIN nii kaikki on jo unohtanu sen edellisr asaian koa ska se oos un nolomåoi-. 

Valtaosa ihmisistä on ihan faktisesti tyhmiä. Ei siis ole mikään ihme, ettei keskimääräistä reilusti älykkäämpi tule valtaosan kanssa kovin hyvin toimeen. Ja ei, älykkyys ei tee ihmisestä mitenkään kärsivällista tai sosiaalista, niin että "fiksu tulee toimeen kenen tahansa kanssa". Sellainen jonka persoonallisuuspiirteisiin sopii hyvin olla vähemmän älykkäiden kanssa, tullee hyvin, sellainen jolle se ei sovi, huonosti.

Tästä yleensä loukkaannutaan jostain syystä, mutta tilannetta voi ihan hyvin verrata siihen, että se keskivertoihminen laitetaan saarelle asumaan älyllisesti kehitysvammaisten kanssa. Jollekin se on ihan ok ja kivaakin kun on fiksuin, toinen kokee sen kidutuksena. Jos ei koskaan/hyvin harvoin pääsee vuorovaikuttamaan omalla tasollaan olevien ihmisten kanssa, siinä useimmat kuitenkin turhautuvat, ärtyvät, ja kokevat jatkuvaa ulkopuolisuutta.

On todella raskasta joutua jatkuvasti vääntämään kaikki rautalangasta, ja silti kapeamman käsityskyvyn henkilöt käsittelevät esim fakta-asiat tunteella ja perimmäinen pointti hukkuu (esimerkkinä juuri vaikka tuo vammaissaari juttu, jonka jostain syystä moni kokee äärimmäisen loukkaavana, vaikka on vain ihan fakta että äo ero keskimääräisen sadan pisteen taviksen ja downsyndroomaisen 60 pisteen, ja taviksen ja 140 pisteen älykkään välillä, on täsmälleen sama - tavis on älykkäälle yhtä tyhmä kuin se down on tavikselle).

Vierailija kirjoitti:

Miten olet elämässä pärjännyt? Lopulta se on ainoa mittari, joka on yhtään objektiivinen.

Älykäs mutta laiska ja menestymätön on luultavasti älykäs tasan omasta mielestä, ja ehkä äidin.

Onneksi aina voi ottaa opiksi.

Höpsis. Kaikkia ei samanlainen ”menestys” motivoi, eikä todellakaan ole älykästä väittää, että se olisi ”ainoa objektiivinen mittari”.

😂

Voiko olla yksinään tyhmä tai viisas. Uskon että  viisaus riippuu kahden ihmisen keskinäisestä toiminta mallista miten samalla aaltopituudella he ovat toimiessaan. Myös ihminen joka lukee paljon on viisaampi kuin jos ei lukisi ollenkaan.