Mistä tietää onko itse vai muut tyhmiä?

Vierailija kirjoitti:

Miten olet elämässä pärjännyt? Lopulta se on ainoa mittari, joka on yhtään objektiivinen.

Älykäs mutta laiska ja menestymätön on luultavasti älykäs tasan omasta mielestä, ja ehkä äidin.

Onneksi aina voi ottaa opiksi.

En ole myöskään koskaan ymmärtänyt ihmisten tarvetta jaotella elämäänsä menestyksiin ja epäonnistumisiin. Minulle tuossa ei ole kovinkaan suurta logiikkaa.

Mutta jos käytetään tämän yhteiskunnan mittareita niin en ole menestynyt millään saralla.

Äitini ei myöskään pidä minua älykkäänä, päin vastoin :D

Ainoa asia, mikäli noita testituloksien parempia ääripäitä ei lasketa merkiksi älykkyydestä, on ollut vain oma lapsuudesta asti ollut kummallinen, ympäristön vahvistomaton usko siitä, että olen monia muita älykkäämpi. Tähän ei ole mitään, ainuttakaan rationaalista syytä, kyseessä on ainoastaan tunne ja tietenkin jo omakin järkeni sanoo, ettei tunne ole mikään todiste millekkään. Ja silti, vaikka pyrinkin kyseenalaistamaan tunteen, jokin pieni osa minussa silti väitää, että tässä asiassa olen oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi politiikka. En oikein ymmärrä tiettyjen (melko monien) poliitikkojen suosiota, enkä varsinkaan tiettyjä luonteeseen tms. väitteitä heistä. Esim. Suorana pidetyt poliitikot näyttävät usein täysin päin vastaisilta.

On myös vaikea ymmärtää yleisesti tärkeinä pidettyjä asioita tai sitä miksi itseään vaivaaville asioille ei tehdä mitään tai ajatellaan yleisesti ettei millekään voida mitään tai otetaan järkyttävää stressiä asioista ja päädytään jopa äärimmäisiin ratkaisuihin silloinkin kun väitetään/tiedostetaan, ettei ko. Asioilla ole oikesti väliä.

Mulle on usein sanottu, että vedän mutkia suoriksi ja asiat eivät ole niin yksinkertaisia jne.

Riippuu tietenkin tilanteesta, mutta oma kokemukseni on, että asioista tehdään usein mutkikkaampia mitä ne ovat. Yksin on tietenkään vaikea kaikkeen vaikuttaa, mutta on vaikea ymmärtää miksei esim. Pienemmässä mittakaavassa kuten työyhteisössä jossa on vakavia/merkittäviä puutteita ja tyytymättömyyttä edes yritetä vaikuttaa tilanteeseen tai vaikutusyritykset jäävät niihin keinoihin, joilla ei ole aiemminkaan saatu tulosta. Olen itse puuttunut asioihin ja saanut muutosta aikaan, mutta tukijoukot ovat olleet puuttumistilanteissa aina nolla ja halujani muuttaa tilanteita on kritisoitu tyhmiksi, hyödyttömiksi, turhiksi jne.

vaikka ollaankin myönnetty samat ongelmat. Tulosta ei ole kukaan koskaan arvostellut huonoksi.

Yleisesti ottaen tuntuu siltä, että puheeni on muille hepreaa, enkä itse käsitä miksi muut eivät useimmiten näe samoja asioita ja/tai ratkaisuja kuin itse.

Olen nyt vain jotenkin loppu ja alkanut harkitsemaan sitä vaihtoehtoa, että olen itse se ongelma. Olen niin typerä, etten ole tajunnut jotain minkä muut tajuavat ja teenkin itse merkityksettömistä asioista vaikeita. Ei se varmaankaan ole kovin tavallista tai ainakaan älykkyyden merkki, jos huomaa kokoajan olevansa erimieltä lähes kaikkien kanssa lähes kaikesta.

Tuon perusteella mitä kerroit et ole älyllisesti tyhmä mutta sosiaalisten suhteiden käsityskykysi on ei ole ihan parasta luokkaa. On tärkeä ymmärtää että jokaisella yhteisöllä ja ryhmällä on tietyt aika vakiintuneet toimintatavat ja toimintamallit. Niiden rikkominen ei ole helppoa ja aiheuttaa aina kitkaa vaikka muutosehdotus olisi miten järkevä tahansa. Erilainen ja uusi toimintatapa siis pitää aina ujuttaa yhteisoon jollain hieman kiertotietä tehtävällä tavalla joka saa sen näyttämään vain muunnelmalta jostain vanhasta ja tutusta. Jos vain töksäytät että nyt tehdään kaikki ihan eri tavalla ja sitten ihmettelet kun saat vastustusta, et ole ihan tajunnut yleistä ryhmädynamiikkaa ja sen toimintaa. Et ehkä myöskään sitä että ihmiset ovat aina yhdistelmä rationaalista ja epärationaalista, järkeä ja tunnetta. Ne "tappelevat" koko ajan siitä kumpi määrää enemmän. Pelkästää rationaalisesti ajatteleva ihminen voi olla älykäs mutta menettää osan ihmisyydestä ja sen ristiriitaisuuden aiheuttamasta perimmäisestä hienoudesta.

Mitä isompi yhteisö, sitä joustamattomampi. Muutosten toteuttaminen on aina vaikeaa, koska kukapa nyt haluaisi tehdä asiat eri tavalla kuin minkä tuntee ja osaa. Lisäksi kaikki ihmiset eivät vaan kykene omaksumaan mitään uutta, vaikka toisille se on helppoa. Jos ihmiskunta pystyisi rationaaliseen toimintaan, maailma näyttäisi todellakin täysin erilaiselta kuin nyt. Silti emme voi olla varmoja, miltä se näyttäisi. Todennäköisesti rationaalisissa vaihtoehdoissa on vielä tulkinnanvaraisuuksia, joten sinun mielestäsi rationaalinen ei välttämättä olisi minun mielestäni rationaalinen. Siksi on pakko kestää kaikenlaisia outoja toimintatapoja ja ihmisiä, jotka näyttävät pitävän niitä aivan mahtavina.

t. yksinyrittäjä, arvaapa miksi

Me elämme yhteisössä, jossa jokainen ihminen on osa tätä isoa pyörää.

Sitä kutsutaan luovuudeksi, kuvailemiasi outoja toimintatapoja. Ilman luovuutta yhteiskunta pysähtyy.

Keksinnöt ja uudet ideat lähtevät usein outoudesta. Outous tarvitsee rajat, hallitsemattomana se on tuhoisaa.

Olet yrittäjä, koska haluat määrätä kaikesta. Toiminnallasi teet paljon hyvää yhteiskunnassa. Mutta et silti ole mikään tärkein askel, muista se.

Teit väärän tulkinnan. En todellakaan kuvittele olevani millään tavalla tärkeä. Ja oudolla tarkoitin järjenvastaista ja usein nimenomaan luovan vastakohtaa, jäykkyyttä ja omituisiin uskomuksiin perustuvaa joustamattomuutta. Itse asiassa olisi todella mielenkiintoista törmätä työyhteisöön, jossa ongelma olisikin liiallinen luovuus. En ole koskaan edes haaveillut näkeväni sellaista. :)

Vierailija kirjoitti:

Jos joudut jatkuvasti muiden kanssa kinoihin ja epämiellyttäviin tilanteisiin, sinulla on luultavasti heikot sosiaaliset taidot. Ei ole normaalia päätyä jatkuvasti väittelemään ja riitelemään ja olemaan eri mieltä. Kuulostat erittäin raskaalta ihmiseltä. Saatat olla älykäs, mutta jossakin on vikaa kyllä. Viisas ihminen valitsee taistelunsa.

Minä ainakin harkitsen tarkkaan, mistä lähden tappelemaan ja perustelemaan omaa kantaani. Asian pitää olla tärkeä ja ratkaisun vaikuttaa omaan elämääni. Jos asialla ei ole merkitystä, annan ihmisten pälättää omiaan ja se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Teen näin ihan oman mukavuuteni vuoksi. Jatkuvat rähinät ja väittelyt vain syövät energiaa. 

Tämä nyt pitää paikkaansa puolet ja puolet. Olen itsekin ihminen jolla on paljon aikaa ajatella - liikaa jopa - ja huomaan päivittäin että ihmiset ärsyttävät typeryydellään, kapeakatseisuudellaan ja päivänselvillä harhaluuloillaan. Kaipaan keskustelua ihmisten kanssa joiden kanssa ei tarvitsisi väitellä mitä eroa päivänselvillä asioilla on. Sitä paitsi nämä vuorovaikutusjutut ovat sellaisia, että vaatii se siltä toiseltakin kykyä tulla vastaan tai lopettaa inttäminen ajoissa, ei se ole aina sen yhden vika.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen edes pohtii sitä mahdollisuutta että saattaa olla tyhmä, hän ei ole kuitenkaan ihan toivoton saapas. Itse asiassa hän on luultavasti suhteellisen älykäs.

Helpointa onkin testata tarkastelemalla äänestyskäyttäytymistään;

jos äänestät Vihreitä - olet muita kontrolloimaan pyrkivä, (omasta mielestään) hyväntahtoinen hiukan yksinkertainen henkilö, jolla on vaikeuksia hahmottaa mittasuhteita ja asioiden yhteyksiä toisiinsa.

jos taas Vasemmistoliittoa - ks. Vihreät, mutta lisättynä näkemyksellä siitä ”rikkaita pitää verottaa kovemmin (ja kaikki joilla on enemmän kuin minulla ovat rikkaita)”.

Jos SDP:tä - ks. Vasemmistoliitto, mutta vahvistettuna aimo tujauksella tervettä järkeä ja suhteellisuudentajua.

Jos Keskustaa. No, ei mennä sinne, ”mutta me tykätään rötöstelystä ja maataloustuista...” Tässä tapauksessa, jos olet maanviljelijä ja äänestät Keskustaa - olet vähintään normaalijärkinen. Jos taas olet kaupunkilainen ja äänestät Keskustaa... olet pihalla kuin lumiukko.

Jos Persuja - Olet olet muita kontrolloimaan pyrkivä, tarvittaessa kova ja määrätietoinen - mahdollisesti hiukan yksinkertainen henkilö, jolla on vaikeuksia hahmottaa mittasuhteita ja asioiden yhteyksiä toisiinsa.

Jos Kokoomusta. Jos olet rikas ja äänestät Kokoomusta, olet vähintään normaalijärkinen. Jos taas keskituloinen tai köyhä, kannattaa tutkituttaa päänsä.

Tulihan nyt loukattua kaikkia tasapuolisesti? Mitään sirpalepuolueita en jaksa tähän listata. Mutta tuosta AP voi vähän haarukoida aivotoimintansa tasoa. Ja muutkin. Olkaa hyvät. 😉

Äänestin viime vaaleissa vasemmistoliittoa, mutta toisessa tilanteessa olisin äänestänyt skp:ta tai ollut äänestämättä kokonaan.

En näe edustuksellista demokratiaa mitenkään parhaana tai edes reiluna vaihtoehtona, mutta en myöskään usko, että useimmat olisivat valmiita mihinkään radikaaliin muutokseen tai edes harkitsemaan vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joudut jatkuvasti muiden kanssa kinoihin ja epämiellyttäviin tilanteisiin, sinulla on luultavasti heikot sosiaaliset taidot. Ei ole normaalia päätyä jatkuvasti väittelemään ja riitelemään ja olemaan eri mieltä. Kuulostat erittäin raskaalta ihmiseltä. Saatat olla älykäs, mutta jossakin on vikaa kyllä. Viisas ihminen valitsee taistelunsa.

Minä ainakin harkitsen tarkkaan, mistä lähden tappelemaan ja perustelemaan omaa kantaani. Asian pitää olla tärkeä ja ratkaisun vaikuttaa omaan elämääni. Jos asialla ei ole merkitystä, annan ihmisten pälättää omiaan ja se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Teen näin ihan oman mukavuuteni vuoksi. Jatkuvat rähinät ja väittelyt vain syövät energiaa. 

Tämä nyt pitää paikkaansa puolet ja puolet. Olen itsekin ihminen jolla on paljon aikaa ajatella - liikaa jopa - ja huomaan päivittäin että ihmiset ärsyttävät typeryydellään, kapeakatseisuudellaan ja päivänselvillä harhaluuloillaan. Kaipaan keskustelua ihmisten kanssa joiden kanssa ei tarvitsisi väitellä mitä eroa päivänselvillä asioilla on. Sitä paitsi nämä vuorovaikutusjutut ovat sellaisia, että vaatii se siltä toiseltakin kykyä tulla vastaan tai lopettaa inttäminen ajoissa, ei se ole aina sen yhden vika.

Minä en todellakaan tajua, mitä ovat nämä asiat, joista te päädytte inttämään. Jos kaksi ihmistä inttää keskenään ilman pätevää syytä, niin joo, kaksi idioottiahan siinä on.

Jos minulla on elämässäni ärsyttäviä ihmisiä, jotka tykkäävät inttää harhaluulojaan, teen parhaani, etten päädy heidän kanssaan keskustelemaan. Minua ei jaksa kiinnostaa, jos joku elää harhaluuloissa. Ihan fakta kuitenkin on, että kukaan ei muuta mielipidettään sen takia, että päätyy inttämään asiasta jonkun eri mieltä olevan kanssa.

Jos elämä on jatkuvaa inttämistä ihmisten kanssa, pitää katsoa peiliin. 

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi politiikka. En oikein ymmärrä tiettyjen (melko monien) poliitikkojen suosiota, enkä varsinkaan tiettyjä luonteeseen tms. väitteitä heistä. Esim. Suorana pidetyt poliitikot näyttävät usein täysin päin vastaisilta.

On myös vaikea ymmärtää yleisesti tärkeinä pidettyjä asioita tai sitä miksi itseään vaivaaville asioille ei tehdä mitään tai ajatellaan yleisesti ettei millekään voida mitään tai otetaan järkyttävää stressiä asioista ja päädytään jopa äärimmäisiin ratkaisuihin silloinkin kun väitetään/tiedostetaan, ettei ko. Asioilla ole oikesti väliä.

Mulle on usein sanottu, että vedän mutkia suoriksi ja asiat eivät ole niin yksinkertaisia jne.

Riippuu tietenkin tilanteesta, mutta oma kokemukseni on, että asioista tehdään usein mutkikkaampia mitä ne ovat. Yksin on tietenkään vaikea kaikkeen vaikuttaa, mutta on vaikea ymmärtää miksei esim. Pienemmässä mittakaavassa kuten työyhteisössä jossa on vakavia/merkittäviä puutteita ja tyytymättömyyttä edes yritetä vaikuttaa tilanteeseen tai vaikutusyritykset jäävät niihin keinoihin, joilla ei ole aiemminkaan saatu tulosta. Olen itse puuttunut asioihin ja saanut muutosta aikaan, mutta tukijoukot ovat olleet puuttumistilanteissa aina nolla ja halujani muuttaa tilanteita on kritisoitu tyhmiksi, hyödyttömiksi, turhiksi jne.

vaikka ollaankin myönnetty samat ongelmat. Tulosta ei ole kukaan koskaan arvostellut huonoksi.

Yleisesti ottaen tuntuu siltä, että puheeni on muille hepreaa, enkä itse käsitä miksi muut eivät useimmiten näe samoja asioita ja/tai ratkaisuja kuin itse.

Olen nyt vain jotenkin loppu ja alkanut harkitsemaan sitä vaihtoehtoa, että olen itse se ongelma. Olen niin typerä, etten ole tajunnut jotain minkä muut tajuavat ja teenkin itse merkityksettömistä asioista vaikeita. Ei se varmaankaan ole kovin tavallista tai ainakaan älykkyyden merkki, jos huomaa kokoajan olevansa erimieltä lähes kaikkien kanssa lähes kaikesta.

Tuon perusteella mitä kerroit et ole älyllisesti tyhmä mutta sosiaalisten suhteiden käsityskykysi on ei ole ihan parasta luokkaa. On tärkeä ymmärtää että jokaisella yhteisöllä ja ryhmällä on tietyt aika vakiintuneet toimintatavat ja toimintamallit. Niiden rikkominen ei ole helppoa ja aiheuttaa aina kitkaa vaikka muutosehdotus olisi miten järkevä tahansa. Erilainen ja uusi toimintatapa siis pitää aina ujuttaa yhteisoon jollain hieman kiertotietä tehtävällä tavalla joka saa sen näyttämään vain muunnelmalta jostain vanhasta ja tutusta. Jos vain töksäytät että nyt tehdään kaikki ihan eri tavalla ja sitten ihmettelet kun saat vastustusta, et ole ihan tajunnut yleistä ryhmädynamiikkaa ja sen toimintaa. Et ehkä myöskään sitä että ihmiset ovat aina yhdistelmä rationaalista ja epärationaalista, järkeä ja tunnetta. Ne "tappelevat" koko ajan siitä kumpi määrää enemmän. Pelkästää rationaalisesti ajatteleva ihminen voi olla älykäs mutta menettää osan ihmisyydestä ja sen ristiriitaisuuden aiheuttamasta perimmäisestä hienoudesta.

Hmm. Tunnistan mielestäni oikeastaan aika hyvin ryhmädynamiikan periaatteet ja toiminnan. Uusissa ryhmissä huomaan usein jo ensimmäisellä kerralla tulevat klikit, riitautujat ja erotan porukasta tietyt ryhmän streotypiat.

Tilanteet joihin olen puuttunut ovat olleet mielestäni (tietenkin) kohtalaisen vakavia, eivätkä ne ole liittyneet varsinaisesti totuttujen toimintatapojen muuttamiseen, uusimiseen tms.

Esimerkiksi olen puuttunut tilanteeseen, jossa työnantaja ei pitänyt kiinni sopimuksista, räyhäsi, nöyryytti, syrji ja laittoi ihmiset tekemään toimenkuvaansa vastaamattomia töitä. Näistä asioista kaikki työyhteisössä olivat samaa mieltä, mutta kukaan ei halunnut puuttua työpaikan menetyksen pelossa.

Sitten on ollut esim. Kouluissa yms. Tilanteita, joita useimmat muut eivät ole nähneet samoin, mutta joissa itselläni on ollut henkilökohtainen motiivi kuten esim. Koulun sisäisten järjestöjen toiminta esim. Oppilaskunnan varojen keruu itselleen jonkin uhkauksen voimin- kuten jos kouluun ei toimita tiettyä rahasummaa oppilaskunnan retkirahastoon joutuu siivoamaan koulun pihoja ja yleisiä tiloja jne. Talkootyöt on asia erikseen, mutta jos joutuu maksamaan ne välttääkseen on jo kyse jostakin muusta. Kieltäydyin maksamasta, sekä osallistumasta ja asia jäi muutaman pyörtämisyrityksen jälkeen siihen. Kaikille muille ko. järjestely oli ok tai ainakin kokivat, että on "pakko" suostua.

Ja toisaalta taas ihmiset tuntuvat sitten panostavan mielestäni täysin turhiin kiistoihin, joilla on vaikea nähdä mitään kokreettista, elämää parantavaa vaikutusta.

En tiedä,

Osittain uskon, että kyse on myös siitä, että en vakuuta muita. Että joku karismaattisemman halu vaikuttaa otettaisiin ilolla vastaan ja tukijoukkoja löytyisi.

Nyt muut saavat tuntemaan, että tappelen tyhjästä ja luultavasti tappelenkin ja siltikin en oikein usko siihen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ystävänä ihminen, joka on tavallaan älykäs, mutta ei sitten kuitenkaan. Hän on siis kiinnostunut asioista ja selvästi pohtii monia juttuja tosi tarkkaan, mutta häneltä puuttuu täysin lähdekritiikki. Tiedän, että työpaikalla häntä pidetään tyhmänä ja rasittavana, koska hän tuputtaa näistä huuhaalehdistä ja nettisivuilta saamaansa infoa faktana työkavereilleen. Minullekin hän tilasi yhden näistä lehdistä ja ensimmäisen lehden jälkeen totesin lehden tason niin huonoksi (ja lähteet niin epämääräisiksi), että en enää lukenut sitä.

Hän uskoo vain niihin tahoihin ja lähteisiin, jotka tukevat hänellä jo valmiiksi olevaa mielipidettä, eikä hän kykene kuuntelemaan mitään kritiikkiä. Hänen kanssaan keskusteleminen käy työstä.

Voisiko ap sinun tilanteesi olla samanlainen?

En kyllä oikein tunnista itseäni kuvauksesta :D

Ainakaan en tilaile lehtiä kenellekkään.

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä sellainen ihminen, joka on vähän tahallaan kokoajan erimieltä kuin muut. Saa mukavia keskusteluja aikaiseksi. Ja usein on myös hauskaakin. Huumori-ihmisiä.

Ihan keskivertoälykäs. Jossain keskivertoa lahjakkaampi ja jossain vähän tyhmempi.

En pärjäisi mensantestissä, mutta miksi pitäisi?

Pärjään niin hyvin, kuin koen itselleni tarpeelliseksi pärjätä.

Elämä on vaakakuppi. Ei voi saada toista luopumatta toisesta. Koitan pitää tasapainoa yllä.

Ehkä tämä ”äärimmäinen” luopuminen menee fiksuuden piikkiin. Tiedä sitä sitten.

Mulla oli nuorempana samaa, ehkä vieläkin sellaisissa tilanteissa, joissa molemmat mielipiteet ovat yhtä oikeita tai vääriä, mutta suurinosa valitsee silti saman.

Nyt on ehkä korostuneempana se, että kun luulen, että kerrankin joku ajattelee jostakin samalla tavalla kuin itse- hetken päästä huomaankin, että ei sittenkään- erimieltä olen jostakin ratkaisevastavasiasta vaikka samalla puolella oltaisiin tai saman puolen eripuolilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitetaanko koulumestyksestä, olitko fiksu vai tyhmä?

Koulumenestys huono. Peruskoulun ka. 6 ja olisin varmasti jäänyt luokalleni, jos kunnalla olisi ollut siihen varaa. Sen jälkeen siihen ainoaan amikseen mihin pääsin ja valmistuttuani olen päässyt opiskelemaan joitakin aloja yliopistoon, mutta keskeyttänyt kaikki nykyisiä opintoja lukuunottamatta (opinnot kuitenkin roikkuvat) Yliopiston arvosanat alimillaan 4, mutta opintojen suorittaminen hidasta. Saamattmuus ongelmana, en ole ainakaan kokenut muuten vaikeutta, esim. Etten ymmärtäisi.

ADD

Juu on, mutta tekeekö se itsestä tai muista tyhmiä? :D

Vierailija kirjoitti:

Sitä voi olla älykäs ja tyhmä samaan aikaan. Monet todella älykkäät tekevät jatkuvasti aivan idioottimaisia asioita. Luultavasti olet sellainewn keskimääräinen perus urpo, jotka seisoskelee liikennevaloiussa ja kyselee asioista vauva palstalla.

Olen samaa mieltä siitä, että älykäskin voi olla tyhmä niin monella tavalla.

En tiedä kadotinko punaisen langan ketjussa vai oliko sitä ylipäätään.

Osa kuitenkin tuntui ymmärtävän hieman väärin tai sitten itse ehdin unohtamaan.

Joskus pidin älykkyyttä jotenkin tärkeinpänä ominaisuutena ihmisessä, sittemmin mielipide on muuttunut.

Miten tämän muotoilisi..

Mua on pidetty koko elämäni tyhmänä. Vaihtelevasti olen sekä nauttinut tilanteesta, että tuskastunut siitä, että oma kokemukseni on niin ristiriidassa ympäristön kanssa.

Se että onko tyhmä, älykäs vai jotain siltä väliltä ei ole merkityksellistä itsessään.

Mutta jos pystyisi jotenkin hyväksymään ympäristön kannan oikeammaksi, tavallaan ajattelemaan niin, että enemmistön mielipide on "oikea" ja itse sitä ei vain vajaavaisuuttaan näe, olisi helpompaa hyväksyä itsensä ja muut ja ainaisen vastavirtaan uimisen sijasta vain luovuttaa ja lopettaa yritykset selittää itseään muille ja luottaa siihen, että tavallaan muut tietävät parhaiten. Että olen vain yksi niistä ameeboista, jotka eivät ole oivaltaneet jotain minkä lähes kaikki muut tietävät.

Ei mulla ole haluja muuttaa maailmaa tms. Olisi vain kiva, että tulisi jotenkin tajutuksi ja että sen myötä katoaisi tunne siitä, että muut hankaloittavat omaa elämääni tarpeettomasti.

Mä sanoisin että oot älykäs, mutta sulla on myös sellaista "teinimäistä" ideologiaa, joka voi ärsyttää joitain ihmisiä ja joka voi viitata siihen että teet joitain oletuksia tunnepitoisesti kun muut odottaisi faktaa. Vaikka ideologisuus onkin siis ihan hyvä asia.

Eli älykäs joo. Ja erilainen kuin keskiverto.

jos kuuntelee poppii ja meikkaa itsensä prinsessaksi on normiälykäs mikä ei tajua että yhteiskunnat on vain kusetusta ja maailma on todellisuudessa ihan erinlainen.Eli perus 100 äo.

Tyhmä = ehdoton, mustavalkoinen ajattelu, mistä seuraa valheellinen käsitys omasta ylivertaisuudesta.

Älykäs = Enemmän kosketuksissa omien rajojensa kanssa. Saattaa vaikuttaa epävarmalta.

Mun mielestä vaikutat älykkäältä ja varmaankin eettiseltä mutta nuorelta. Et tosin välttämättä paljoa nuoremmalta kuin minä. Tai ehkä olet vanhempi mutta ajattelet avoimesti. Enkä tarkoita että nuori ajattelu olisi huonompaa kuin iäkkäämpi, pikemminkin päinvastoin omasta mielestäni. Nuorilla ja älykkäillä vaikuttaisi usein olevan rohkeutta olla vaipumatta kyynisyyteen ja välinpitämättömyyteen. Toki oma elämä on helpompaa jos ei puolusta mitään tai ole ikinä eri mieltä, mutta en näe sitä tyhmänä, jos elämässä on muitakin tavoitteita kuin oma mukavuus. Niin kuin vaikka autenttisuus.

Ja mun mielestä enemmistö ei ole aina oikeassa, koska enemmistö on keskivertoälykkäitä. Jos on itse huomattavasti enemmistöä älykkäämpi, silloin todella on eri mieltä.

Jos politiikkaa miettii niin uskoisin, että suositut puolueet ovat äo n. 100 ihmisten maun mukaisia. Epäsuositut taas joko enemmän tai vähemmän älykkäiden valintoja, tiedä sitten mikä keidenkin, mutta suosittu on uskoakseni yhtä kuin keskivertojen tavallisten ihmisten suosima asia. Tämän vuoksi esim. konservatiivisuus on suosittua ja liberaalius älykkäämpää, tai näin mä sen tulkitsen.

..

Muutaman viestin perusteella mahdoton arvioida kovinkaan tarkasti ;)

Mutta kaikkihan kuvittelee olevansa aina vähintäänkin keskimääräistä parempia kaikessa. Ja tyhmimmät siellä kuilun pohjalla eivät voi mitenkään edes tietää mitä maan pinnalla oikeasti tapahtuu. Jos taas on oikeasti erityisen älykäs niin on enempi taivaissa ja näkee helposti kaiken, mutta kun ne kanssaihmiset ovat silloin vain kaukaisia pisteitä siellä alhaalla puuhailemassa, kuka mitäkin.

Itse vaihtaisin viipaleen älykkyyttä milloin vain viipaleeseen onnea ja joukkohuumaa.

Onko velkaongelmainen älykäs vai tyhmä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi politiikka. En oikein ymmärrä tiettyjen (melko monien) poliitikkojen suosiota, enkä varsinkaan tiettyjä luonteeseen tms. väitteitä heistä. Esim. Suorana pidetyt poliitikot näyttävät usein täysin päin vastaisilta.

On myös vaikea ymmärtää yleisesti tärkeinä pidettyjä asioita tai sitä miksi itseään vaivaaville asioille ei tehdä mitään tai ajatellaan yleisesti ettei millekään voida mitään tai otetaan järkyttävää stressiä asioista ja päädytään jopa äärimmäisiin ratkaisuihin silloinkin kun väitetään/tiedostetaan, ettei ko. Asioilla ole oikesti väliä.

Mulle on usein sanottu, että vedän mutkia suoriksi ja asiat eivät ole niin yksinkertaisia jne.

Riippuu tietenkin tilanteesta, mutta oma kokemukseni on, että asioista tehdään usein mutkikkaampia mitä ne ovat. Yksin on tietenkään vaikea kaikkeen vaikuttaa, mutta on vaikea ymmärtää miksei esim. Pienemmässä mittakaavassa kuten työyhteisössä jossa on vakavia/merkittäviä puutteita ja tyytymättömyyttä edes yritetä vaikuttaa tilanteeseen tai vaikutusyritykset jäävät niihin keinoihin, joilla ei ole aiemminkaan saatu tulosta. Olen itse puuttunut asioihin ja saanut muutosta aikaan, mutta tukijoukot ovat olleet puuttumistilanteissa aina nolla ja halujani muuttaa tilanteita on kritisoitu tyhmiksi, hyödyttömiksi, turhiksi jne.

vaikka ollaankin myönnetty samat ongelmat. Tulosta ei ole kukaan koskaan arvostellut huonoksi.

Yleisesti ottaen tuntuu siltä, että puheeni on muille hepreaa, enkä itse käsitä miksi muut eivät useimmiten näe samoja asioita ja/tai ratkaisuja kuin itse.

Olen nyt vain jotenkin loppu ja alkanut harkitsemaan sitä vaihtoehtoa, että olen itse se ongelma. Olen niin typerä, etten ole tajunnut jotain minkä muut tajuavat ja teenkin itse merkityksettömistä asioista vaikeita. Ei se varmaankaan ole kovin tavallista tai ainakaan älykkyyden merkki, jos huomaa kokoajan olevansa erimieltä lähes kaikkien kanssa lähes kaikesta.

Tuon perusteella mitä kerroit et ole älyllisesti tyhmä mutta sosiaalisten suhteiden käsityskykysi on ei ole ihan parasta luokkaa. On tärkeä ymmärtää että jokaisella yhteisöllä ja ryhmällä on tietyt aika vakiintuneet toimintatavat ja toimintamallit. Niiden rikkominen ei ole helppoa ja aiheuttaa aina kitkaa vaikka muutosehdotus olisi miten järkevä tahansa. Erilainen ja uusi toimintatapa siis pitää aina ujuttaa yhteisoon jollain hieman kiertotietä tehtävällä tavalla joka saa sen näyttämään vain muunnelmalta jostain vanhasta ja tutusta. Jos vain töksäytät että nyt tehdään kaikki ihan eri tavalla ja sitten ihmettelet kun saat vastustusta, et ole ihan tajunnut yleistä ryhmädynamiikkaa ja sen toimintaa. Et ehkä myöskään sitä että ihmiset ovat aina yhdistelmä rationaalista ja epärationaalista, järkeä ja tunnetta. Ne "tappelevat" koko ajan siitä kumpi määrää enemmän. Pelkästää rationaalisesti ajatteleva ihminen voi olla älykäs mutta menettää osan ihmisyydestä ja sen ristiriitaisuuden aiheuttamasta perimmäisestä hienoudesta.

Mitä isompi yhteisö, sitä joustamattomampi. Muutosten toteuttaminen on aina vaikeaa, koska kukapa nyt haluaisi tehdä asiat eri tavalla kuin minkä tuntee ja osaa. Lisäksi kaikki ihmiset eivät vaan kykene omaksumaan mitään uutta, vaikka toisille se on helppoa. Jos ihmiskunta pystyisi rationaaliseen toimintaan, maailma näyttäisi todellakin täysin erilaiselta kuin nyt. Silti emme voi olla varmoja, miltä se näyttäisi. Todennäköisesti rationaalisissa vaihtoehdoissa on vielä tulkinnanvaraisuuksia, joten sinun mielestäsi rationaalinen ei välttämättä olisi minun mielestäni rationaalinen. Siksi on pakko kestää kaikenlaisia outoja toimintatapoja ja ihmisiä, jotka näyttävät pitävän niitä aivan mahtavina.

t. yksinyrittäjä, arvaapa miksi

Me elämme yhteisössä, jossa jokainen ihminen on osa tätä isoa pyörää.

Sitä kutsutaan luovuudeksi, kuvailemiasi outoja toimintatapoja. Ilman luovuutta yhteiskunta pysähtyy.

Keksinnöt ja uudet ideat lähtevät usein outoudesta. Outous tarvitsee rajat, hallitsemattomana se on tuhoisaa.

Olet yrittäjä, koska haluat määrätä kaikesta. Toiminnallasi teet paljon hyvää yhteiskunnassa. Mutta et silti ole mikään tärkein askel, muista se.

Teit väärän tulkinnan. En todellakaan kuvittele olevani millään tavalla tärkeä. Ja oudolla tarkoitin järjenvastaista ja usein nimenomaan luovan vastakohtaa, jäykkyyttä ja omituisiin uskomuksiin perustuvaa joustamattomuutta. Itse asiassa olisi todella mielenkiintoista törmätä työyhteisöön, jossa ongelma olisikin liiallinen luovuus. En ole koskaan edes haaveillut näkeväni sellaista. :)

Ymmärrän luovuuden järjenvastaisuutena, uskalluksena miettiä vaihtoehtoja, jotka eivät tule heti ensimmäisenä mieleen.

Seuraava askel onkin sitten toteutus, joka vaatii kykyä ajatella rationaalisesti.

Ihmisissä on harvinaista, että yhdistyisivät nämä kaksi asiaa: kyky ajatella kaaosmaisesti ja sitten toteuttaa tämä kaaos joksikin konkreettiseksi. Konkretia voi olla taideteos, tekninen innovaatio tai esimerkiksi tanssiesitys.

Tälläisessä ihmisessä pitää olla kaksi puolta: luova hullu ja rationaalinen järkeilijä. Yleensä hyvin menestyneitä tapauksia nämä tälläiset.

Koulusssa koitetaan opettaa erillaisin oppiainein luovuutta ja rationaalisuutta. Tiettyyn pisteeseen asti pääsee, mutta sen jälkeen on kyse lahjakkuudesta.

Mielenkiintoinen ajatus työyhteisöstä, jossa ongelma on liiallinen luovuus. Muutamia seikkoja, miksi sen toteuttaminen on vaikeaa.

1) Luovana ihmisenä minua häiritsee se ajatus, että en saisi tarpeeksi korvausta tekemästäni luovasta työstä, joka kehittäisi yhteisöä eteenpäin. Eri asia, jos olisi jonkinlainen kannustava bonusmalli työn kehittämiseksi.

2) Vaikka yrittäisi kehittää jotain uutta, tulee törmäys siinä, että rutiinityöt vievät liikaa aikaa, jotta uutta voisi edes ehdottaa. Organisaation jähmeys toimii esteenä.

Kaikista luovimmillani olen ollut työssä, jossa sain korvaukseksi lounaan. Eihän sellainen kannata taloudellisesti työntekijälle. Yritykselle olin hyvä ja kannattava investointi.

Sitten kannattaisi siis lisätä ihmisten määrää työpaikoilla, palkata peruskoulukokemuksella kopiovastaava, kahvinkeittäjä ym.

Luultavasti kouluttamattomat säätämässä korkeakoulutettujen keskellä toisi lisää luovuutta. Ihmisten kohtaaminen. Monissa yrityksissä kesätyöntekijät tuovat mukavasti uutta verta yhteisöön, vaikka hommat saattavat sotkeutua väliaikaisesti.

Vastaus on siis lisää ihmisiä.

Tee Mensan testi, niin saat hyvin suuntaa antavan arvion älykkyydestäsi. Niin yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä sellainen ihminen, joka on vähän tahallaan kokoajan erimieltä kuin muut. Saa mukavia keskusteluja aikaiseksi. Ja usein on myös hauskaakin. Huumori-ihmisiä.

Ihan keskivertoälykäs. Jossain keskivertoa lahjakkaampi ja jossain vähän tyhmempi.

En pärjäisi mensantestissä, mutta miksi pitäisi?

Pärjään niin hyvin, kuin koen itselleni tarpeelliseksi pärjätä.

Elämä on vaakakuppi. Ei voi saada toista luopumatta toisesta. Koitan pitää tasapainoa yllä.

Ehkä tämä ”äärimmäinen” luopuminen menee fiksuuden piikkiin. Tiedä sitä sitten.

Mulla oli nuorempana samaa, ehkä vieläkin sellaisissa tilanteissa, joissa molemmat mielipiteet ovat yhtä oikeita tai vääriä, mutta suurinosa valitsee silti saman.

Nyt on ehkä korostuneempana se, että kun luulen, että kerrankin joku ajattelee jostakin samalla tavalla kuin itse- hetken päästä huomaankin, että ei sittenkään- erimieltä olen jostakin ratkaisevastavasiasta vaikka samalla puolella oltaisiin tai saman puolen eripuolilla.

Minua kiinnostaa enemmän, miksi joku ihminen ajattelee niin kuin ajattelee. Tai miksi ihminen päätyy tekemään jotain tiettyjä asioita.

En usko mihinkään oikeisiin tai vääriin ratkaisuihin, on vain olemassa erillaisia lopputuloksia ja sitten vastaavasti eri reittejä päästä samaan päämäärään.