Lue keskustelun säännöt.
Onkohan muissa perheissä niin että ruoka laskut on naisen laskuja?
26.04.2019 |
Ruoka lasketaan meillä mun kuluksi. Ymmärrän toisaalta miksi, minähän sen haen ja sen ruoan laitan mutta toisaalta tuntuu epäreilulta kun rahaa ei jää sitten muuhun.
Olen asiasta keskustellut ja tiedän että asia on juuri niin kuin mies sanoo, että jos hän kävisi kaupassa niin rahaa ruokaan menisi puolet vähemmän koska ei ostaisi niin paljon ruokaa kuin minä ja sitten oltaisiin vain nälässä.
Turhuutta ostan, esim hedelmiä ja jukurttia sekä ruokiin esim aurinkokuivattua tomaattia tms.
Mitä tekisitte? Miten teillä ratkaistu?
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen taloustili kaikille, joilla on yhteinen talo, yhteiset lapset ja yhteiset ruuat. Sinne laitatte tulojenne suhteessa kuukausittain tarvittavan summan. Sieltä maksetaan kaikki yhteiset kulut kuten talolaina, ruuat ja lasten vaatteet, lasten harrastuskulut jne. Jos jommallakummalla tulot nousee tai laskee, muutetaan jakosuhdetta mitä yhteiselle tilille kuukausittain menee. Loput omalle tilille jäävät rahat saa käyttää juuri niin kuin haluaa, vaikka johonkin turhaan, koska peruskulut on jo katettu taloustililtä.
No kuten sanoin, mies ei halua ostaa niitä ruokia joita ostan. Hän ei syö hedelmiä tai jukurttia kuten lapset ja pärjäisi perunalla ja jauhelihalla. Joutuu syömään mun tekemää ruokaa väkisin, mutta ei itse sitä ostaisi. Ei hänellä silloin ole halua sitä maksaa.
Mutta haluaako miehesi, että lapsenne syövät muutakin kuin perunaa ja jauhelihaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ostan ruoat, lasten vaatteet ja varusteet ja harrastukset, joululahjat ym. sekä usein yhteiset lomamatkat. Mies maksaa vakuutukset, päivähoitomaksut, vedet, sähköt ym. Kai se aika tasan menee. Mulla on paljon pienemmät tulot kuin miehellä.
Mitäs jos teilläkin laskettaisiin niin, ettei mies halua hankkia lahjoja tai tehdä lomamatkoja joten ne niihin menevät rahat mies voisi käyttää vaikka itseensä tai laittaa säästöön?
Mies ei halua meillä että lapset harrastaa joten maksan nekin, itsepä vien, hän ei veisi.
Vierailija kirjoitti:
Minä ostan ruoat, lasten vaatteet ja varusteet ja harrastukset, joululahjat ym. sekä usein yhteiset lomamatkat. Mies maksaa vakuutukset, päivähoitomaksut, vedet, sähköt ym. Kai se aika tasan menee. Mulla on paljon pienemmät tulot kuin miehellä.
Fiksumpaa olisi avata yhteinen taloustili, jolta maksetaan nuo yhteiset menot. Molemmat laittavat sovitun summan tilille ja lapsilisät voi ohjata myös sinne, jos niitä ei säästetä erikseen joko lapsille tai muuhun yhteiseen käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen taloustili kaikille, joilla on yhteinen talo, yhteiset lapset ja yhteiset ruuat. Sinne laitatte tulojenne suhteessa kuukausittain tarvittavan summan. Sieltä maksetaan kaikki yhteiset kulut kuten talolaina, ruuat ja lasten vaatteet, lasten harrastuskulut jne. Jos jommallakummalla tulot nousee tai laskee, muutetaan jakosuhdetta mitä yhteiselle tilille kuukausittain menee. Loput omalle tilille jäävät rahat saa käyttää juuri niin kuin haluaa, vaikka johonkin turhaan, koska peruskulut on jo katettu taloustililtä.
No kuten sanoin, mies ei halua ostaa niitä ruokia joita ostan. Hän ei syö hedelmiä tai jukurttia kuten lapset ja pärjäisi perunalla ja jauhelihalla. Joutuu syömään mun tekemää ruokaa väkisin, mutta ei itse sitä ostaisi. Ei hänellä silloin ole halua sitä maksaa.
Mutta haluaako miehesi, että lapsenne syövät muutakin kuin perunaa ja jauhelihaa?
Ei. Hän on itse kasvanut ihan hyväksi perunalla ja jauhelihalla. Ei ollut hedelmiä eikä mitään ylimääräistä ikinä. Yksi ruoka päivässä ja iltapalaksi ruisleipää ja pala oltermannia, aina. Ja hyvä kuulemma niin.
Meillä on vanhempien lisäksi kolme teiniä ja sapuskaa menee paljon. Miehen tulot ovat paljon isommat kuin minun ja säästöjä on reilusti.
Minä käyn kauppareissut ja ostan ruuat, mutta mies laittaa minun tilille rahaa kuukaudessa muutaman satasen. Teinien menot maksan yleensä minä, oman auton, puhelimen, vaatteet, harrastukset ja humputtelut tietenkin itse, velattoman talon kulut mies, minä laajakaistat ja lasten kännykkäliittymät, kodin tekstiilit ja muut sekalaiset ja tätä rataa.
Kumpikaan ei tuhlaa ylimääräisiä ja molemmat ovat tyytyväisiä. Molemmilla on rahaa nieleviä harrastuksia ja rahan kanssa ei ole hätää. Emme oikeastaan keskustele edes rahasta, emme ainakaan rahasta, mitä arki nielee. Isommista hankkeista juttelemme tietenkin, mutta ei niitä ole juuri ollut nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tehdä asioista niin vaikeita
Meillä laskut maksetaan laskutiltä ja ruoka ruokatililtä. Palkoista laitetaan tietty summa noille tileille.
Ei tarvitse miettiä kumpi syö ja mitä ja kuka maksaa. Mies ostaa enemmän herkkuja mutta minä taas sellaisia "lisukkeita" mitä mies ei syö, esim avokadoja, smoothietarvikkeita ja tahinia. Muuten syödään samaa ruokaa koko perhe
Vierailija kirjoitti:
Sano vielä että olette avoliitossa ja mies maksaa koko ajan pelkkää omaa asuntolainaa ja sinä ruuat 😂😂
Minulla exä ei maksanut ruokaa. Hänen mielestä se ei voi niin paljon maksaa että sillä olisi mitään väliä. Keräsin kuitit muutaman viikon ajan ja sen perusteella sanoin että se on laitettava x summa minun tilille talousrahaa joka viikko tai sit syödään omat eväät. Kyllä se sitten uskoi kun näytin kuitteja.
Uskomaton pälli.Ai ruoka ei voi maksaa liikaa,ei taida käydä itse koskaan kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aloitus on suoraan 70-luvun Porvoosta.
No ei todellakaan!
Yhteiset tulot, yhteiset menot.
Myös ruokaa laittavat molemmat, sekä enenevässä määrin murrosikäiset lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kuvittelee maksavansa yhtä paljon ruoasta, ja käyvänsä kaupassakin yhtä usein, vaan ei asia oikeasti ole ihan niin. Mies kun käy kaupassa niin ostaa halvinta mahdollista ja ruokaa vaan yhdelle päivälle, aivan korkeintaan kahdelle päivälle kerralla. Itse ostan useammalle päivälle, ainakin puolelle viikolle ruoat kerralla, ja olen myös tarkka hinnoista, mutta myös siitä että lapset (ja itsekin) syödään terveellisesti ja monipuolisesti. Joten vastaus kysymykseen, kyllä maksan enemmän. Toisaalta saan myös lapsilisät kolmesta lapsesta, jotka ei kyllä kaikki vaatteisiin, harrastuksiin ja muihin lasten juttuihin mene joka kuukausi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ole mitään miehen ja naisen laskuja vaan yhteiset laskut.
Ei meilläkään sinänsä.. Mun rahat sattuu vaan menemään ruokaan ja miehet rahat menee muualle. Ongelma tulee siinä vaiheessa kun tarviin itselle jotain ja sitä rahaa ei ole kuin ruokaan.
Oletko yrittänyt säästää koskaan ruokahankinnoissa? Jos teillä menee se tonni kuussa sapuskaan, niin mitäs jos tekisit hieman järkevämmin kaikki ja laittaisitkin vain 800 e, joka sekin on jo valtava summa. Jätät pois höpötykset, katsot mistä ostat ja et mene nälkäisenä kauppaan. Sitten käytät pakastimeen ostettuja ruokia ja kauden vihanneksia, etkä osta mitään minkä tiedät menevän huonoksi. Viinat pois kokonaan, kaikki makuvedet ja limpparit pois myös. Leipomukset teette itse, samoin kotitekoiset sämpylät ja joku peltileipä on aivan ihanaa kaupan leipiin verrattuna, sokerijogurtit ja ties mitkä vanukkaat pois heti jne.
Valintoja valintoja vain, ei sen ihmeempää.
T. Kolmen teinin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ostan ruoat, lasten vaatteet ja varusteet ja harrastukset, joululahjat ym. sekä usein yhteiset lomamatkat. Mies maksaa vakuutukset, päivähoitomaksut, vedet, sähköt ym. Kai se aika tasan menee. Mulla on paljon pienemmät tulot kuin miehellä.
Meillä oli niin että mä maksoin ruoat, lasten vaatteet ja varusteet, harrastukset, päivähoitomaksut.
Ex maksoi vakuutukset, sähköt ja veden. Asuntolainaa ei enää ollut.
Joululahjat lapsille maksettin sentilleen puoliksi.
Vasta eron jälkeen ymmärsin että olin maksanut kuukausittain satoja euroja exääni enemmän. Minun onneksi meillä ei ollut avioehtoa joten kaikki omaisuus meni puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen taloustili kaikille, joilla on yhteinen talo, yhteiset lapset ja yhteiset ruuat. Sinne laitatte tulojenne suhteessa kuukausittain tarvittavan summan. Sieltä maksetaan kaikki yhteiset kulut kuten talolaina, ruuat ja lasten vaatteet, lasten harrastuskulut jne. Jos jommallakummalla tulot nousee tai laskee, muutetaan jakosuhdetta mitä yhteiselle tilille kuukausittain menee. Loput omalle tilille jäävät rahat saa käyttää juuri niin kuin haluaa, vaikka johonkin turhaan, koska peruskulut on jo katettu taloustililtä.
No kuten sanoin, mies ei halua ostaa niitä ruokia joita ostan. Hän ei syö hedelmiä tai jukurttia kuten lapset ja pärjäisi perunalla ja jauhelihalla. Joutuu syömään mun tekemää ruokaa väkisin, mutta ei itse sitä ostaisi. Ei hänellä silloin ole halua sitä maksaa.
Mutta haluaako miehesi, että lapsenne syövät muutakin kuin perunaa ja jauhelihaa?
Ei. Hän on itse kasvanut ihan hyväksi perunalla ja jauhelihalla. Ei ollut hedelmiä eikä mitään ylimääräistä ikinä. Yksi ruoka päivässä ja iltapalaksi ruisleipää ja pala oltermannia, aina. Ja hyvä kuulemma niin.
No hän on vielä voimissaan, mutta siinä 50 v. jälkeen alkaa jo näkyä mistä ihminen on rakennettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On meillä lapsia.
Meillä menee ruokakauppaan noin tonni kuussa. Teen ruoan joka päivä ja mies ottaa myös eväät töihin ruoasta, eli teen sitä aina reilusti. Roskiin tai hävikkiin ei mene ja eineksiä ei syödä enkä hamstraa ruokaa.
Mies maksaa muita kuluja kyllä, mutta minulla pienemmät tulot jotka tällä hetkellä menevät liki kaikki ruokakauppaan ja lasten hankintoihin.
Tonni kuukaudessa ruokaan on todella paljon.
Meitä on 4 henkilöä ja en saa ikinä menemään tonnia ruokakauppaan kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä tuo ruuan ostaminenkin. Miehen pitäisi maksaa ruokaa, vaikka nainen käy kaupassa ja määrää mitä ostetaan.
Jos mies alkaa maksa naiselle ruokarahaa, niin käykin niin että ruokaa alkaa tulla entistä enemmän taloon, tai tulee kalliimpaa ruokaa.
On se jännä!
Vinkkinä, että se mieskin voi käydä ruokakaupassa, osallistua suunnitteluun ja kokkaukseen.
Paljonko noin prisentteina teiltä jää palkasta säästöön / kk? Itse ajattelin tehdä nyt budjetin sen mukaan kuinka paljon tienaan. Miehen tulot ovat suuremmat, joten olisi reilua, jos molemmat käyttäisivät perheen yhteisiin menoihin yhtä suuren osuuden suhteessa tuloihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vanhempien lisäksi kolme teiniä ja sapuskaa menee paljon. Miehen tulot ovat paljon isommat kuin minun ja säästöjä on reilusti.
Minä käyn kauppareissut ja ostan ruuat, mutta mies laittaa minun tilille rahaa kuukaudessa muutaman satasen. Teinien menot maksan yleensä minä, oman auton, puhelimen, vaatteet, harrastukset ja humputtelut tietenkin itse, velattoman talon kulut mies, minä laajakaistat ja lasten kännykkäliittymät, kodin tekstiilit ja muut sekalaiset ja tätä rataa.
Kumpikaan ei tuhlaa ylimääräisiä ja molemmat ovat tyytyväisiä. Molemmilla on rahaa nieleviä harrastuksia ja rahan kanssa ei ole hätää. Emme oikeastaan keskustele edes rahasta, emme ainakaan rahasta, mitä arki nielee. Isommista hankkeista juttelemme tietenkin, mutta ei niitä ole juuri ollut nyt.
Onhan se helppo elää, kun rahaa on!
Herkut eivät ole ruokaa vaan tuotteita, jotka kukin maksakoon itse. Toiselle ei myöskään saisi tyrkyttää näitä herkkuja.
Ei tulisi kuuloónkaan että puolisolle herkkuja ostelisin, nehän on myrkkyjä. Sisältävät kaikki kuviteltavissa olevat myrkyt. Kun käyn kaupassa niin yhtä ainutta herkkkutuotetta ei kassseista löydy. En tosiaankaan napostele herkkuja yhdessä puolison kanssa, kylkeä kyhnyttäen,ei tule kuuloonkaan. Pelkkä ajatuskin läskeistä herkkupussin kimpussa puistattaa.
Ja tämä tarina on tosi.
Assburger kirjoitti:
No ei todellakaan!
Yhteiset tulot, yhteiset menot.
Myös ruokaa laittavat molemmat, sekä enenevässä määrin murrosikäiset lapset.
Juuri näin! En ole koskaan ymmärtänyt, miksi moni tekee elämästä hankalaa erottelemalla, kuka maksaa mitäkin. Kun on yhteinen tili, jolle tulee kaikki tulot ja josta maksetaan kaikki menot, niin ei ikinä tarvitse vaivata päätä raha-asioilla.
No kuten sanoin, mies ei halua ostaa niitä ruokia joita ostan. Hän ei syö hedelmiä tai jukurttia kuten lapset ja pärjäisi perunalla ja jauhelihalla. Joutuu syömään mun tekemää ruokaa väkisin, mutta ei itse sitä ostaisi. Ei hänellä silloin ole halua sitä maksaa.