Jaksamisen äärirajoilla sinnittely

Ap, otan osaa tuskaasi, koska tiedän, miltä sinusta tuntuu, vaikken työskentelekään samalla alalla (Mikä alasi lieneekään, mutta sen tiedän, että samoja alamme eivät ole.).

¨¨

Tuskin sinua lohduttaa, että nukun täysin lääkityksen varassa jokaisena työpäivän vastaisena yönä heräten n. klo 4-5 olemaan hysteerinen ja hikinen tuijottamaan kelloa.

Koska minulla on ranneke, näen, että "lepo"syke saattaa olla yli 100, vaikka normaali on +- 60.

¨¨

Kun ehkä nukahdan tunniksi n. klo 6, herään ihan sekopäisenä, kuljen päin seiniä enkä voi juoda edes vettä, koska yökin niin rajusti.

¨¨

Onneksi sinun on mahdollista vaihtaa työpaikkaa, koska olet joka hakenutkin.

Minulla alkaa tulla ikä vastaan ja alani kk-palkkaista työtä ei oikeastaan ole olemassa, mikäli ei ihme tapahdu.

Uudelleen kouluttautuminen on varmaankin ainoa vaihtoehto ja johtaako se 50+:a enää mihinkään... en tiedä, mutta äärimmäiseen epätoivoon ei pidä vaipua.

¨¨

Tsemppiä ja valoisampaa huomista, ap, sinulle toivotan koko sydämestäni!

Täällä vähän vastaava tilanne. Olen ollut tässä työssä vuoden, enkä ole tottunut. Tehtäviä ja vastuuta liikaa, mutta kiire ja kuolettava tylsyys vuorottelevat. Saattaa olla sellaisia päivä, ettei tekemistä riitä kuin tunniksi, silti pakko päivystää koko päivä eikä voi siis vain rentoutua ja tehdä omia juttujakaan, muttei voi myöskään lähteä kotiin. Avoin työskentelytila, ovi käy, puhelin soi, jatkuva häly vaikka itsellä ei olisi töitä. "Vastapainona" sitten sellaisia päivä, ettei meinaa edes vessaan ehtiä, ja vessaankin on otettava puhelin mukaan. Kireä ja klikkiytynyt työilmapiiri. Palkasta jää käteen n. 1700e. Olen jatkuvasti ylivireystilassa eli en saa nukuttua öitä kunnolla, mutta virtaa ei riitä päivän aikanakaan oikeasti, vaan kulun koko ajan lisää ja lisää. Samoin minäkin vapaa-ajalla vain katson telkkaria ja käyn sen 1-2 kertaa viikossa urheilemassa (ja joskus en ollenkaan). En jaksa laittaa ruokaa, välttelen syömistä siihen asti kunnes on niin hirveä nälkä että syön jotain einesmättöä ja karkkia. Kaikki elämässä ahdistaa ja masentaa, harkitsen jo parisuhteestakin eroa ja muuttoa yksin asumaan että saisin vain olla rauhassa, ihan kaikki tuntuu kuormittavalta ja hirveältä taakalta. Työterveydessä epäillään vakavaa masennusta ja työuupumusta muttei siltikään tarjota kuin keskusteluapua, sairaslomaa en ole saanut enkä diagnoosia. Irtisanoutumista tosin on ehdotettu, mutta talouteni ei sitä nyt kestäisi, pakko sinnitellä vielä ainakin tämä vuosi loppuun. Työ ei vastaa koulutusta eikä tyydytä muiltakaan osin.

Vierailija kirjoitti:

Ap, otan osaa tuskaasi, koska tiedän, miltä sinusta tuntuu, vaikken työskentelekään samalla alalla (Mikä alasi lieneekään, mutta sen tiedän, että samoja alamme eivät ole.).

¨¨

Tuskin sinua lohduttaa, että nukun täysin lääkityksen varassa jokaisena työpäivän vastaisena yönä heräten n. klo 4-5 olemaan hysteerinen ja hikinen tuijottamaan kelloa.

Koska minulla on ranneke, näen, että "lepo"syke saattaa olla yli 100, vaikka normaali on +- 60.

¨¨

Kun ehkä nukahdan tunniksi n. klo 6, herään ihan sekopäisenä, kuljen päin seiniä enkä voi juoda edes vettä, koska yökin niin rajusti.

¨¨

Onneksi sinun on mahdollista vaihtaa työpaikkaa, koska olet joka hakenutkin.

Minulla alkaa tulla ikä vastaan ja alani kk-palkkaista työtä ei oikeastaan ole olemassa, mikäli ei ihme tapahdu.

Uudelleen kouluttautuminen on varmaankin ainoa vaihtoehto ja johtaako se 50+:a enää mihinkään... en tiedä, mutta äärimmäiseen epätoivoon ei pidä vaipua.

¨¨

Tsemppiä ja valoisampaa huomista, ap, sinulle toivotan koko sydämestäni!

Kiitos sydämellisistä tsempeistä. Toivon samaa sinulle

Vierailija kirjoitti:

Täällä vähän vastaava tilanne. Olen ollut tässä työssä vuoden, enkä ole tottunut. Tehtäviä ja vastuuta liikaa, mutta kiire ja kuolettava tylsyys vuorottelevat. Saattaa olla sellaisia päivä, ettei tekemistä riitä kuin tunniksi, silti pakko päivystää koko päivä eikä voi siis vain rentoutua ja tehdä omia juttujakaan, muttei voi myöskään lähteä kotiin. Avoin työskentelytila, ovi käy, puhelin soi, jatkuva häly vaikka itsellä ei olisi töitä. "Vastapainona" sitten sellaisia päivä, ettei meinaa edes vessaan ehtiä, ja vessaankin on otettava puhelin mukaan. Kireä ja klikkiytynyt työilmapiiri. Palkasta jää käteen n. 1700e. Olen jatkuvasti ylivireystilassa eli en saa nukuttua öitä kunnolla, mutta virtaa ei riitä päivän aikanakaan oikeasti, vaan kulun koko ajan lisää ja lisää. Samoin minäkin vapaa-ajalla vain katson telkkaria ja käyn sen 1-2 kertaa viikossa urheilemassa (ja joskus en ollenkaan). En jaksa laittaa ruokaa, välttelen syömistä siihen asti kunnes on niin hirveä nälkä että syön jotain einesmättöä ja karkkia. Kaikki elämässä ahdistaa ja masentaa, harkitsen jo parisuhteestakin eroa ja muuttoa yksin asumaan että saisin vain olla rauhassa, ihan kaikki tuntuu kuormittavalta ja hirveältä taakalta. Työterveydessä epäillään vakavaa masennusta ja työuupumusta muttei siltikään tarjota kuin keskusteluapua, sairaslomaa en ole saanut enkä diagnoosia. Irtisanoutumista tosin on ehdotettu, mutta talouteni ei sitä nyt kestäisi, pakko sinnitellä vielä ainakin tämä vuosi loppuun. Työ ei vastaa koulutusta eikä tyydytä muiltakaan osin.

Kuulostaa ihan tosi samalta kuin omat kokemukset. Itse en ole hakenut vielä apua tilanteeseen, mutta kohta pakko. En vaan kestä enää varsinkaan kun en saa nukuttua. Muakin alkanut työn takia ahdistaa koko elämäkin. Tuntuu umpikujalta. Tiedän, että jos irtisanoudun niin masennun sitten siitä, kun en kestänytkään tuota työtä. Toki mikään työ ei ole terveyden menettämisen arvoista. Tsemppiä sulle, kiitos kun jaoit kokemuksesi.

Up