Olen työtön lyhytkasvuinen ja kouluttamaton nainen, työpaikkaa on vaikea löytää... Kuka minut palkkaisi?
Olen 138cm pitkä. Suurin osa töistä joihin ei vaadita koulutusta kuten asiakaspalvelu ja tehdastyö on työpöydät mitoitettu normaalipituisille. Minua ei huolita mihinkään.
Kuka minut palkkaisi, mihin työhön sopisin lyhyyteni kanssa?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Olen sinua 10cm pidempi, ja nuorempana mietin myös, miten lyhyys varmaan on tuominnut minut ikuiseen työttömyyteen, koska ei työnantajat usko minun pystyvän mihinkään.
Kouluttauduin fyysiseen työhön, eikä työllistymisen kanssa ole ollut ongelmia. Lyhyys ei ole koskaan tullut haastatteluissa esiin, eivätkä työnantajat ole asiaa ottaneet esille millään tavalla. Vaihdoin firmaa, ja jatkan tällä hetkellä opintojani hoitoalalla. Olen työssä kotihoidossa, eikä lyhyys ole ollut ongelma.
Jotkut epäilevät kykyjäni, lähinnä voimiani, mutta toimeen tarttumalla olen näyttänyt, ettei lyhytkasvuisuus ole ongelma, jos ei siitä itse tee ongelmaa.Tietysti on olemassa ammatteja, joissa on pituusvaatimus, sellaisiin paikkoihin ei kannata hakea.
Ensimmäiseksi haet opiskelemaan, koska työnantajat haluavat ammattilaisia. Sen jälkeen hae töitä. Äläkä nosta pituuttasi esiin puheissasi. Se ei ole este kouluttautumiselle ja työnteolle.
Pituus on ominaisuus, jolle et voi mitään, sen kanssa on elettävä.
opiskelu maksaa liikaa
johanna_sos kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TE-toimistolla olisi hyvä keskustella työpsykologin kanssa, myös näistä ongemista mitä sinulla on
Mistä ongelmista? Hänhän on sisäistänyt ja hyväksynyt tilanteensa.
"en kelpaa kellekkään" on hyvin tyypillinen masentuneen ajatuskehitelmä
Ei ole. Noin voi ajatella kuka vaan.
Vierailija kirjoitti:
johanna_sos kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TE-toimistolla olisi hyvä keskustella työpsykologin kanssa, myös näistä ongemista mitä sinulla on
Mistä ongelmista? Hänhän on sisäistänyt ja hyväksynyt tilanteensa.
"en kelpaa kellekkään" on hyvin tyypillinen masentuneen ajatuskehitelmä
Ei ole. Noin voi ajatella kuka vaan.
et ilmiselvästi ole tutustusnut psykiatrian perusteoksiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
johanna_sos kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TE-toimistolla olisi hyvä keskustella työpsykologin kanssa, myös näistä ongemista mitä sinulla on
Mistä ongelmista? Hänhän on sisäistänyt ja hyväksynyt tilanteensa.
"en kelpaa kellekkään" on hyvin tyypillinen masentuneen ajatuskehitelmä
Ei ole. Noin voi ajatella kuka vaan.
et ilmiselvästi ole tutustusnut psykiatrian perusteoksiin...
En ole eikä mun tarvitse. Tiedän masennuksesta ilman teoksia. Ei kaikki aina tarkoita masennusta.
johanna_sos kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TE-toimistolla olisi hyvä keskustella työpsykologin kanssa, myös näistä ongemista mitä sinulla on
Mistä ongelmista? Hänhän on sisäistänyt ja hyväksynyt tilanteensa.
"en kelpaa kellekkään" on hyvin tyypillinen masentuneen ajatuskehitelmä
on täysin mahdollista, että hän on vaaraksi itselleen masennuksensa takia, ja ihmiset vain naureskelevat täälle toisen sairaudelle
masennusta voidaan hoitaa sähköhoidolla
Aikuisviihteessä pärjää erikoisuuksilla.
Aloittajalle. Ymmärrän, että Suomi voi olla jollakin tapaa tökerö suhtautumisessaan erilaisuuteen, ei vain fyysisiin erilaisuuksiin vaan yleensä erilaisiin persoonallisuuksiin. Pitäisi olla yhdestä muotista kaikki valettu.
Sanoisin sinulle, että jokaisella ihmisellä on jotain, mistä voi ajoittain olla onneton. Työtä on vaikea saada, vaikka olisi koulutettu. On ikärasismia. Jne jne.
Olen itse miettinyt elämää. Minäkin olen välillä omista syistäni alamaissa, tao tuntuu että ei ole tulevaisuuden näkymiä. Olen sitten pohtinut, että ihmisen kannattaa lähestyä elämää sisimmästään käsin, ei keskittyä ulkoisiin tai yhteiskunnan vaatimuksiin, jotka mukamas pitäisi täyttää.
Ajattele nyt, ihmisiä kuolee. Koulutettuja, joilla on hyvä työpaikka yms, ja poks, yks kaks keskellä parasta ikää polkaisevat tyhjää. No, öäheiset surevat, mutta elämä jatkuu. Vieraiden ihmisten elämään ko ihmisen kuolema ei vaikuta mitenkään. LÄheisetkin ihmiset jatkavat elämäänsä.
Pointti: me jokainen olemme tavallaan merkityksettömiä toisille. Elämä, jonka olemme saaneet, on merkityksellinen meille itsellemme. Ei oikeasti kannata miettiä niitä miljardeja seikkoja, miksi ei kelpaa siihen tai tähän, tai miksi minusta ei tullut filmitähteä. Suurin osa ihmisistä on yhtä mitättömiä ja merkityksettömiä kuin minä, sinä ja tuo tuossa jne. Eikä sen filmitähdenkään elämä varmaan kovin herkullista ole. Ainoastaan sen vaikutelman antaa, kun poseeraa julkisuudessa. Kulissit ja valokuvat ovat hetken poseerauksen vangitsemista kameralla. Ajattele nyt, koko elämäsi näyttelisit jotain.!Alkaisit kadottaa sen, että kuka sinä itse olet.
Tee elämässäsi jotain, mikä tekee sinut onnelliseksi.
Muuta paikkakunnalle tai maanosaan, missä haluaisit asua.
Muuta toiseen maahan, jos haluat. Hae töitä Espanjasta, siellä on pienikokoisempia ihmisiä, jos se tekee sinut onnelliseksi.
Jos haluaisit oppia jotain, vaadi yhteiskunnalta asiantuntevaa apua, miten pääset opiskelemaan/minkälaisia väyliä voit käyttää. Et saa apua, ellet vaadi. Ovat tehottomia leipääntyneitä TE-toimistoissa.
Mene jo nyt opinto-ohjaajan vastaanotolle - vaadi TE-toimisto auttaa sinua, mistä löydät oikean opinto-ohjaajan.
Avoin yliopisto on hieno paikka opiskella!
Sinun ei tarvitse opetella tai opiskella jotain muiden iloksi. Tee jotain, mistä itse nautit. On kaikenlaisia ammatti-instituutteja. Mene johonkin mukaan, saat tekemistä. Itseäsi varten. Ajattele, olet elämän ihme. Olet syntynyt tähän maailmaan, ja sinulla on oikeus rakastaa ja juhlistaa omaa elämääsi.
Olet elossa. Mieti ihmisiä, joiden elämä päättyi äkillisesti, esim Intiassa pommiterrorismissa.
Mieti, sinunkin elämäsi voi päättyä yllättäen. Haluat varmaan rakastaa itseäsi ja antaa itsellesi luvan olla jokainen elämäsi päivä onnellinen ja iloinen itsestäsi.
Milloin tulet onnettomaksi? Silloin, kun alat miettimään, minkälaiseksi sinun pitää tulla ja mitä tehdä, että yhteiskunta olisi tyytyväinen?
No, huomenna jos Suomessa kuolee 20 aikuista, nuorta ja lasta. Ei Suomi pysähdy heidän elämänsä päättymiseen. Pointti on, että jokaisen ihmisen elämä on heille itselleen kaikkein tärkein.
Sinun ykköstehtäväsi on rakastaa itseäsi. Olet paras sinä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sinua 10cm pidempi, ja nuorempana mietin myös, miten lyhyys varmaan on tuominnut minut ikuiseen työttömyyteen, koska ei työnantajat usko minun pystyvän mihinkään.
Kouluttauduin fyysiseen työhön, eikä työllistymisen kanssa ole ollut ongelmia. Lyhyys ei ole koskaan tullut haastatteluissa esiin, eivätkä työnantajat ole asiaa ottaneet esille millään tavalla. Vaihdoin firmaa, ja jatkan tällä hetkellä opintojani hoitoalalla. Olen työssä kotihoidossa, eikä lyhyys ole ollut ongelma.
Jotkut epäilevät kykyjäni, lähinnä voimiani, mutta toimeen tarttumalla olen näyttänyt, ettei lyhytkasvuisuus ole ongelma, jos ei siitä itse tee ongelmaa.Tietysti on olemassa ammatteja, joissa on pituusvaatimus, sellaisiin paikkoihin ei kannata hakea.
Ensimmäiseksi haet opiskelemaan, koska työnantajat haluavat ammattilaisia. Sen jälkeen hae töitä. Äläkä nosta pituuttasi esiin puheissasi. Se ei ole este kouluttautumiselle ja työnteolle.
Pituus on ominaisuus, jolle et voi mitään, sen kanssa on elettävä.opiskelu maksaa liikaa
Sopisiko oppisopimuskoulutus tai ilta-amis asiakaspalvelutyön oheen?
Mene opiskelemaan! Opiskelu on ihanaa!
Kouluttamattomuus on ongelma, ei pituus (tai lyhyys).
T. Nainen 148 cm. Kaksi korkeakoulututkintoa ja esimiesasema työelämässä.
Tutkimushaastattelijan työ tuli mieleen.
Vierailija kirjoitti:
johanna_sos kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TE-toimistolla olisi hyvä keskustella työpsykologin kanssa, myös näistä ongemista mitä sinulla on
Mistä ongelmista? Hänhän on sisäistänyt ja hyväksynyt tilanteensa.
"en kelpaa kellekkään" on hyvin tyypillinen masentuneen ajatuskehitelmä
on täysin mahdollista, että hän on vaaraksi itselleen masennuksensa takia, ja ihmiset vain naureskelevat täälle toisen sairaudelle
näissä tapauksissa joissa masentunut on vaaraksi itselleen, myös tahdonvastainen sähköshokkiterapia tulee kysymykseen
oletko miettinyt farmseutiksi opiskelua?
Kokeile onneasi hallituksen työministeriksi suomeen?
Ihan pihalla voi olla realiteeteista ja palkka juoksee.
Ihan äkkiään en ap:tä palkkaisi. Minua ei kiinnosta onko lyhyt, pitkä, nainen, mies, musta, sininen tai violetti, kunhan osaa hommansa ja tekee sen täysillä.
Minkä ikäinen olet, mitä koulutuksia olet käynyt tai yrittänyt käydä, mihin ne kaatuivat? Tulee mieleen esimerkiksi opettaja (monta eri vaihtoehtoa, luokanope, jonkun aineen ope tms.), monet opettajat ovat lyhyitä. Apteekkityö, farmaseuttia jo ehdotettiinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
johanna_sos kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TE-toimistolla olisi hyvä keskustella työpsykologin kanssa, myös näistä ongemista mitä sinulla on
Mistä ongelmista? Hänhän on sisäistänyt ja hyväksynyt tilanteensa.
"en kelpaa kellekkään" on hyvin tyypillinen masentuneen ajatuskehitelmä
on täysin mahdollista, että hän on vaaraksi itselleen masennuksensa takia, ja ihmiset vain naureskelevat täälle toisen sairaudelle
näissä tapauksissa joissa masentunut on vaaraksi itselleen, myös tahdonvastainen sähköshokkiterapia tulee kysymykseen
THL on antanut ohjeen jonka mukaan hoitoa kokeillaan ensin lääkkeillä, vasta sitten otetaan sähköhoito
Jos olet nuori tai nuoren näköinen niin voisin tarjota hyväpalkkaisia työkeikkoja, joissa voit olla enimmäkseen selällään.
Olen sinua 10cm pidempi, ja nuorempana mietin myös, miten lyhyys varmaan on tuominnut minut ikuiseen työttömyyteen, koska ei työnantajat usko minun pystyvän mihinkään.
Kouluttauduin fyysiseen työhön, eikä työllistymisen kanssa ole ollut ongelmia. Lyhyys ei ole koskaan tullut haastatteluissa esiin, eivätkä työnantajat ole asiaa ottaneet esille millään tavalla. Vaihdoin firmaa, ja jatkan tällä hetkellä opintojani hoitoalalla. Olen työssä kotihoidossa, eikä lyhyys ole ollut ongelma.
Jotkut epäilevät kykyjäni, lähinnä voimiani, mutta toimeen tarttumalla olen näyttänyt, ettei lyhytkasvuisuus ole ongelma, jos ei siitä itse tee ongelmaa.
Tietysti on olemassa ammatteja, joissa on pituusvaatimus, sellaisiin paikkoihin ei kannata hakea.
Ensimmäiseksi haet opiskelemaan, koska työnantajat haluavat ammattilaisia. Sen jälkeen hae töitä. Äläkä nosta pituuttasi esiin puheissasi. Se ei ole este kouluttautumiselle ja työnteolle.
Pituus on ominaisuus, jolle et voi mitään, sen kanssa on elettävä.