Onko muita perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti eläviä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

Niin, toisen puolesta on kyllä melko helppo nähdä, että tuo kuvio sisältää isoja vaaran paikkoja, kun lapsiakin on liuta. Elämässä on toki muutakin kuin työllistymispotentiaali, mutta itse kuitenkin arvostan sitä suuresti, sillä minulla on lapsia, joiden elämän haluan turvata.

Miten sinä sitten turvaat lastesi elämän? Kun olet niin varma, että minä olen niin huono äiti ja en ole sitä tehnyt? Oletko sinä ja miehesi kuolemattomia, ette sairastu ja eroa, menetä mahdollisuuksia työntekoon? Ette jää työttömiksi, asuntoonne ei tule homevaurioita tai muita elämän arvaamattomuuksia, joita ei voi välttää kaupungissakaan. Vanhempi voi vaikka saada aivoverenvuodon ja tulla näin työkyvyttömäksi, toinen jää omaishoitajaksi.

Elämästä ei ikinä tiedä, ja ehkä juuri siksi emme kumpikaan aja omilla valinnoillamme itseämme huonoon jamaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi. Ja huonoksi äidiksi sinua ei kukaan syyttänyt.

Tämän koko ketjun tarkoitus oli syyttää kotiäitejä ja esiintyä itse parempana ja fiksumpana kaikin puolin. Kaikin mokomin, suon sen sinulle. Kyllähän tuohon huonon äidin kuvaus mahtuu oikein hyvin, on niin tyhmää rakastua köyhään maajussiin ja tehdä hänen kanssaan lapsia. Kaikki mitä muutenkin esitän tässä ketjussa, on todella tyhmää ja lapsellista. Turhapa tässä on sitten mitään pohtiakaan. Jotenkin kummasti olen kuitenkin elämässäni selvinnyt, ei ole velkaakaan. Joillakin typeryksillä kai vain käy niin hyvä tuuri.

Se, että jotkut valintasi eivät ole olleet fiksuja tietystä näkökulmasta, ei tarkoita, että olet täysluuseri. Mutta ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri, että työelämän ulkopuolelle jäämisessä on riskinsä, ellei nyt jostain syystä jo valmiiksi loikoile valtaisan rahakasan päällä.

Pitäisikö köyhien välttää naimisiin menemistä jä lisääntymistä? Vai mitä yrität näillä puheenvuoroillasi oikein sanoa?

Arvailit väärin. Työelämän ulkopuolelle jättäytyminen ei ole kaikista vinkkeleistä se fiksuin saati turvallisin vaihtoehto. Paitsi jos on vaikka järjettömän rikas lapseton tms.

Tietenkään se ei ole! Mikään päätös ei ole kaikista vinkkeleistä katsottuna se fiksuin tai turvallisin, hassu ajatus. Mutta onko fiksumpaa elää niin että on onnellinen ja on vähemmän rahaa, vai niin että on onneton ja on enemmän rahaa? Niin. Siinäpä ajattelemisen aihetta.

No mitä sitten meuhkaat, jos olet itsekin samaa mieltä, ettei se ole kaikista vinkkeleistä se fiksuin päätös? :D Itse jahtaisin onnea muulla tavoin kuin riskeeraamalla lasteni elatuskykyni. Pidän vastuutani tärkeämpänä kuin onneani. Kiitos kuitenkin näistä tosi diipeistä ajattelun aiheista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

Niin, toisen puolesta on kyllä melko helppo nähdä, että tuo kuvio sisältää isoja vaaran paikkoja, kun lapsiakin on liuta. Elämässä on toki muutakin kuin työllistymispotentiaali, mutta itse kuitenkin arvostan sitä suuresti, sillä minulla on lapsia, joiden elämän haluan turvata.

Miten sinä sitten turvaat lastesi elämän? Kun olet niin varma, että minä olen niin huono äiti ja en ole sitä tehnyt? Oletko sinä ja miehesi kuolemattomia, ette sairastu ja eroa, menetä mahdollisuuksia työntekoon? Ette jää työttömiksi, asuntoonne ei tule homevaurioita tai muita elämän arvaamattomuuksia, joita ei voi välttää kaupungissakaan. Vanhempi voi vaikka saada aivoverenvuodon ja tulla näin työkyvyttömäksi, toinen jää omaishoitajaksi.

Elämästä ei ikinä tiedä, ja ehkä juuri siksi emme kumpikaan aja omilla valinnoillamme itseämme huonoon jamaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi. Ja huonoksi äidiksi sinua ei kukaan syyttänyt.

Tämän koko ketjun tarkoitus oli syyttää kotiäitejä ja esiintyä itse parempana ja fiksumpana kaikin puolin. Kaikin mokomin, suon sen sinulle. Kyllähän tuohon huonon äidin kuvaus mahtuu oikein hyvin, on niin tyhmää rakastua köyhään maajussiin ja tehdä hänen kanssaan lapsia. Kaikki mitä muutenkin esitän tässä ketjussa, on todella tyhmää ja lapsellista. Turhapa tässä on sitten mitään pohtiakaan. Jotenkin kummasti olen kuitenkin elämässäni selvinnyt, ei ole velkaakaan. Joillakin typeryksillä kai vain käy niin hyvä tuuri.

Se, että jotkut valintasi eivät ole olleet fiksuja tietystä näkökulmasta, ei tarkoita, että olet täysluuseri. Mutta ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri, että työelämän ulkopuolelle jäämisessä on riskinsä, ellei nyt jostain syystä jo valmiiksi loikoile valtaisan rahakasan päällä.

Pitäisikö köyhien välttää naimisiin menemistä jä lisääntymistä? Vai mitä yrität näillä puheenvuoroillasi oikein sanoa?

Arvailit väärin. Työelämän ulkopuolelle jättäytyminen ei ole kaikista vinkkeleistä se fiksuin saati turvallisin vaihtoehto. Paitsi jos on vaikka järjettömän rikas lapseton tms.

Tietenkään se ei ole! Mikään päätös ei ole kaikista vinkkeleistä katsottuna se fiksuin tai turvallisin, hassu ajatus. Mutta onko fiksumpaa elää niin että on onnellinen ja on vähemmän rahaa, vai niin että on onneton ja on enemmän rahaa? Niin. Siinäpä ajattelemisen aihetta.

No mitä sitten meuhkaat, jos olet itsekin samaa mieltä, ettei se ole kaikista vinkkeleistä se fiksuin päätös? :D Itse jahtaisin onnea muulla tavoin kuin riskeeraamalla lasteni elatuskykyni. Pidän vastuutani tärkeämpänä kuin onneani. Kiitos kuitenkin näistä tosi diipeistä ajattelun aiheista.

Ei mikään päätös ole KAIKISTA vinkkeleistä se fiksuin, sitä sinä nyt et tunnu ymmärtävän. Toiset voi saada kaiken, onnen ja lapsetkin tulee elätettyä :) ole hyvä ja aurinkoa päivääsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

Niin, toisen puolesta on kyllä melko helppo nähdä, että tuo kuvio sisältää isoja vaaran paikkoja, kun lapsiakin on liuta. Elämässä on toki muutakin kuin työllistymispotentiaali, mutta itse kuitenkin arvostan sitä suuresti, sillä minulla on lapsia, joiden elämän haluan turvata.

Miten sinä sitten turvaat lastesi elämän? Kun olet niin varma, että minä olen niin huono äiti ja en ole sitä tehnyt? Oletko sinä ja miehesi kuolemattomia, ette sairastu ja eroa, menetä mahdollisuuksia työntekoon? Ette jää työttömiksi, asuntoonne ei tule homevaurioita tai muita elämän arvaamattomuuksia, joita ei voi välttää kaupungissakaan. Vanhempi voi vaikka saada aivoverenvuodon ja tulla näin työkyvyttömäksi, toinen jää omaishoitajaksi.

Elämästä ei ikinä tiedä, ja ehkä juuri siksi emme kumpikaan aja omilla valinnoillamme itseämme huonoon jamaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi. Ja huonoksi äidiksi sinua ei kukaan syyttänyt.

Tämän koko ketjun tarkoitus oli syyttää kotiäitejä ja esiintyä itse parempana ja fiksumpana kaikin puolin. Kaikin mokomin, suon sen sinulle. Kyllähän tuohon huonon äidin kuvaus mahtuu oikein hyvin, on niin tyhmää rakastua köyhään maajussiin ja tehdä hänen kanssaan lapsia. Kaikki mitä muutenkin esitän tässä ketjussa, on todella tyhmää ja lapsellista. Turhapa tässä on sitten mitään pohtiakaan. Jotenkin kummasti olen kuitenkin elämässäni selvinnyt, ei ole velkaakaan. Joillakin typeryksillä kai vain käy niin hyvä tuuri.

Se, että jotkut valintasi eivät ole olleet fiksuja tietystä näkökulmasta, ei tarkoita, että olet täysluuseri. Mutta ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri, että työelämän ulkopuolelle jäämisessä on riskinsä, ellei nyt jostain syystä jo valmiiksi loikoile valtaisan rahakasan päällä.

Pitäisikö köyhien välttää naimisiin menemistä jä lisääntymistä? Vai mitä yrität näillä puheenvuoroillasi oikein sanoa?

Arvailit väärin. Työelämän ulkopuolelle jättäytyminen ei ole kaikista vinkkeleistä se fiksuin saati turvallisin vaihtoehto. Paitsi jos on vaikka järjettömän rikas lapseton tms.

Tietenkään se ei ole! Mikään päätös ei ole kaikista vinkkeleistä katsottuna se fiksuin tai turvallisin, hassu ajatus. Mutta onko fiksumpaa elää niin että on onnellinen ja on vähemmän rahaa, vai niin että on onneton ja on enemmän rahaa? Niin. Siinäpä ajattelemisen aihetta.

No mitä sitten meuhkaat, jos olet itsekin samaa mieltä, ettei se ole kaikista vinkkeleistä se fiksuin päätös? :D Itse jahtaisin onnea muulla tavoin kuin riskeeraamalla lasteni elatuskykyni. Pidän vastuutani tärkeämpänä kuin onneani. Kiitos kuitenkin näistä tosi diipeistä ajattelun aiheista.

Ei mikään päätös ole KAIKISTA vinkkeleistä se fiksuin, sitä sinä nyt et tunnu ymmärtävän. Toiset voi saada kaiken, onnen ja lapsetkin tulee elätettyä :) ole hyvä ja aurinkoa päivääsi!

Niin. Tämä päätös ei ole taloudellisesti turvallisin eikä fiksuin. Ja taloudellinen turva on olennaista, jos on lapsia. Toki jos rankkaa oman onnen korkeammalle kuin oman kyvyn huolehtia lapsistaan, niin valintahan on suorastaan fiksu. Nämä ovat valintoja tosiaan!