Onko muita perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti eläviä?

Se on jännä että kaikki kotiäidit selittää puolustelee sitä kotona olemista sillä että lapset on käynyt koulut ja kaikki palkkatöissä? Tokikin kotiäidin arkkivihollinen on säännöllinen työpaikka? Eikö kotiäiti ole todella onnistunut vasta kun esim. tyttölapsista on saatu kasvatettua kotiäitejä? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä että kaikki kotiäidit selittää puolustelee sitä kotona olemista sillä että lapset on käynyt koulut ja kaikki palkkatöissä? Tokikin kotiäidin arkkivihollinen on säännöllinen työpaikka? Eikö kotiäiti ole todella onnistunut vasta kun esim. tyttölapsista on saatu kasvatettua kotiäitejä? 🤔

Jaa, no montako kotiäitiä olet sitten tavannut ja tuntenut? Eiköhän lähes jokainen äiti toivo, että lapsi saisi ammatin ja toimeentulon sekä hyvän parisuhteen. Jos tyttöni tai poikani olisi samassa tilanteessa kuin itse olin nuorena äitinä, niin sehän kannattaisi ihan laskea, kannattaisiko pitkien matkojen takaa lähteä pienipalkkaisiin töihin ja viedä viisi lasta hoitoon. 

Joo, mutta tuohon lisäksi käyn vielä työssä ja harrastan aktiivisesti liikuntaa. Eli laitan ruuat, siivoan jos jaksan, pesen pyykit, huolehdin autostani, vastaan lapsen asioista yms,

Mies tekee lumityöt, koneisiin liittyvät asiat ja vie oman työsuhdeautonsa huoltoon. No laittaa toki ruokaa, jos olen myöhään töissä tai työmatkalla ja imuroi huolimattomasti viikottain (vain näkyvät roskat)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

Lapsen oikeus isään ja äitiin!

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä että kaikki kotiäidit selittää puolustelee sitä kotona olemista sillä että lapset on käynyt koulut ja kaikki palkkatöissä? Tokikin kotiäidin arkkivihollinen on säännöllinen työpaikka? Eikö kotiäiti ole todella onnistunut vasta kun esim. tyttölapsista on saatu kasvatettua kotiäitejä? 🤔

Mitä oikein höpötät? Arkkivihollinen...? :,D moni mainitsee asian siksi, että yleensä näissä keskusteluissa vedotaan siihen, että kotiäidin tyttäristä ei voi tulla muutakuin kotiäitejä, koska sellaisen mallin on saanut ja sehän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Vai tuliko sinusta automaattisesti aivan samanlainen kuin äidistäsi ja valitsit saman ammatin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Mietinpä nyt huvikseni, mitä olisi tapahtunut, jos olisi tullut ero tai mies olisi kuollut lasten ollessa alaikäisiä. Silloin en ikinä miettinyt asiaa, ei ollut aikaa, ei syytä. Ei ollut mitään merkkiä sairauksista tai eron mahdollisuudesta, vaikka totta kai joskus ero voi olla toiselle suuri yllätys. Unohdat tuosta ajatusleikistä sen, että miehelläkin on elatusvelvollisuus. Meidän tapauksessa osa lapsista, ainakin pojat, olisivat varmasti halunneet jäädä isänsä kanssa eron sattuessa. Mies olisi joutunut maksamaan minulle puolet omaisuudestaan, koska avioehtoa ei ole, jonkinlaisen kämpän olisi sillä saanut. Omassa ammatissani olisin työllistynyt helposti tai olisin voinut opiskella lisää. Olen valmis tekemään monenlaisia töitä. Jos taas mies olisi kuollut lasten ollessa alaikäinen, niin vanhemmista lapsista olisi ollut paljon apua. Silloin tilanne olisi ollut paljon vaikeampi. Olisin mennyt töihin tai perustanut kotiin hoivayrityksen, perhekodin vanhuksille. Metsät ja pellot olisivat menneet kaupaksi, mutta talo tuskin. Se olisi ollut kieltämättä vaikea tilanne, jos olisi halunnut jäädä maalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

Niin, toisen puolesta on kyllä melko helppo nähdä, että tuo kuvio sisältää isoja vaaran paikkoja, kun lapsiakin on liuta. Elämässä on toki muutakin kuin työllistymispotentiaali, mutta itse kuitenkin arvostan sitä suuresti, sillä minulla on lapsia, joiden elämän haluan turvata.

Meillä myös sama rooli. Itse olen yrittäjä, teen pitkää päivää töissä ja perhe elää tuloillani. Vaimo on kotona ja hoitaa lapset (6kpl) ja kodin lähes täysin. Minä teen autoihin ja talon sekä mökin remptteihin liittyvät työt ja osan pihatöistä. Vaimo myös pitää kunnia-asiana kun voi hemmotella minua ja pitää kaikinpuolin tyytyväisenä... Pienemmät perheeseen liittyvät päätökset vaimo tekee yksistään ja isommat sitten minä.

Hyvä, tehokas ja toimiva järjestely, suosittelen muillekin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

Niin, toisen puolesta on kyllä melko helppo nähdä, että tuo kuvio sisältää isoja vaaran paikkoja, kun lapsiakin on liuta. Elämässä on toki muutakin kuin työllistymispotentiaali, mutta itse kuitenkin arvostan sitä suuresti, sillä minulla on lapsia, joiden elämän haluan turvata.

Miten sinä sitten turvaat lastesi elämän? Kun olet niin varma, että minä olen niin huono äiti ja en ole sitä tehnyt? Oletko sinä ja miehesi kuolemattomia, ette sairastu ja eroa, menetä mahdollisuuksia työntekoon? Ette jää työttömiksi, asuntoonne ei tule homevaurioita tai muita elämän arvaamattomuuksia, joita ei voi välttää kaupungissakaan. Vanhempi voi vaikka saada aivoverenvuodon ja tulla näin työkyvyttömäksi, toinen jää omaishoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Mietinpä nyt huvikseni, mitä olisi tapahtunut, jos olisi tullut ero tai mies olisi kuollut lasten ollessa alaikäisiä. Silloin en ikinä miettinyt asiaa, ei ollut aikaa, ei syytä. Ei ollut mitään merkkiä sairauksista tai eron mahdollisuudesta, vaikka totta kai joskus ero voi olla toiselle suuri yllätys. Unohdat tuosta ajatusleikistä sen, että miehelläkin on elatusvelvollisuus. Meidän tapauksessa osa lapsista, ainakin pojat, olisivat varmasti halunneet jäädä isänsä kanssa eron sattuessa. Mies olisi joutunut maksamaan minulle puolet omaisuudestaan, koska avioehtoa ei ole, jonkinlaisen kämpän olisi sillä saanut. Omassa ammatissani olisin työllistynyt helposti tai olisin voinut opiskella lisää. Olen valmis tekemään monenlaisia töitä. Jos taas mies olisi kuollut lasten ollessa alaikäinen, niin vanhemmista lapsista olisi ollut paljon apua. Silloin tilanne olisi ollut paljon vaikeampi. Olisin mennyt töihin tai perustanut kotiin hoivayrityksen, perhekodin vanhuksille. Metsät ja pellot olisivat menneet kaupaksi, mutta talo tuskin. Se olisi ollut kieltämättä vaikea tilanne, jos olisi halunnut jäädä maalle.

En lainkaan unohtanut kuviosta sitä, että isälläkin on elatusvelvollisuus. Pienituloinen mies, asunto maaseudulla sellaisella sijainnilla, ettei töissä edes kannata käydä. Paljonko luulet, että saisit elatusmaksuja? Omaisuutta kuulostaa olevan rahallisesti sen verran, ettei tasingolla olisi kovin kummoista kotia lapsikatraalle saatu. Jos olisit palannut töihin, olisi sinun tullut muuttaa paremmalle sijannille, mikä olisi maksanut.

Millä varoilla olisit opiskellut lisää? Millä pääomalla olisit perustanut hoivayrityksen? Ehkä tosiaan olisit pärjännyt lapsilauman kanssa, mutta hieman epärealistisilta osa näistä ajatusleikeistä kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

Niin, toisen puolesta on kyllä melko helppo nähdä, että tuo kuvio sisältää isoja vaaran paikkoja, kun lapsiakin on liuta. Elämässä on toki muutakin kuin työllistymispotentiaali, mutta itse kuitenkin arvostan sitä suuresti, sillä minulla on lapsia, joiden elämän haluan turvata.

Miten sinä sitten turvaat lastesi elämän? Kun olet niin varma, että minä olen niin huono äiti ja en ole sitä tehnyt? Oletko sinä ja miehesi kuolemattomia, ette sairastu ja eroa, menetä mahdollisuuksia työntekoon? Ette jää työttömiksi, asuntoonne ei tule homevaurioita tai muita elämän arvaamattomuuksia, joita ei voi välttää kaupungissakaan. Vanhempi voi vaikka saada aivoverenvuodon ja tulla näin työkyvyttömäksi, toinen jää omaishoitajaksi.

Elämästä ei ikinä tiedä, ja ehkä juuri siksi emme kumpikaan aja omilla valinnoillamme itseämme huonoon jamaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi. Ja huonoksi äidiksi sinua ei kukaan syyttänyt.

Työtä se on kotityökin, vaikkei siitä palkkaa makseta eikä eläkettä kerry. Eikä sitä lasketa BKT:hen, vaikka se mahdollistaa työnteon ja lisääntymisen.

Kannatan perheverotusta, jossa kaikkien perheenjäsenten palkat lasketaan yhteen, jaetaan pääluvulla ja verotetaan vasta sitten. Ja liksa maksetaan kaikille perheenjäsenille tasan, ei vain sille, joka palkkatyön tekee.

Vain tämä takaa perheen sisäisen taloudellisen tasa-arvon.

On kuvottavaa, että joku elää parisuhteessa toisen ihmisen kanssa kuvitellen, että menot kyllä jaetaan tasan, mutta tuloja ei. Sillähän mitätöidään kaikki se, mikä perheessä tai suhteessa olennaista on: kaiken jakaminen ja tasa-arvo.

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös sama rooli. Itse olen yrittäjä, teen pitkää päivää töissä ja perhe elää tuloillani. Vaimo on kotona ja hoitaa lapset (6kpl) ja kodin lähes täysin. Minä teen autoihin ja talon sekä mökin remptteihin liittyvät työt ja osan pihatöistä. Vaimo myös pitää kunnia-asiana kun voi hemmotella minua ja pitää kaikinpuolin tyytyväisenä... Pienemmät perheeseen liittyvät päätökset vaimo tekee yksistään ja isommat sitten minä.

Hyvä, tehokas ja toimiva järjestely, suosittelen muillekin!

Oman miehen palkalla ei olisi elätetty vaimoa ja kahta lasta eikä maksettu asuntolainaa. Pulassa oltaisiin oltu silloin, kun miehelle tuli pitkä sairasloma. Ei sekään olisi tilannetta parantanut, että mies ei saa tehtyä päätöksiä vaan kaikki olisi jäänyt hoitamatta ja roikkumaan.

Minä niiiiin tykkään omasta rahasta, siitä en luovu ikinä.

Elän samanlaisessa tilanteessa. Mulla on koulutus ja jonkin verran kokemusta työelämästä. Jos mies kuolee tmv niin sitten haen töitä. Tehtaisiin ja varastoihin pääsee kuka tahansa hommiin.

Vierailija kirjoitti:

Elän samanlaisessa tilanteessa. Mulla on koulutus ja jonkin verran kokemusta työelämästä. Jos mies kuolee tmv niin sitten haen töitä. Tehtaisiin ja varastoihin pääsee kuka tahansa hommiin.

Niillä palkoilla ei kuitenkaan lapsia elätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

Niin, toisen puolesta on kyllä melko helppo nähdä, että tuo kuvio sisältää isoja vaaran paikkoja, kun lapsiakin on liuta. Elämässä on toki muutakin kuin työllistymispotentiaali, mutta itse kuitenkin arvostan sitä suuresti, sillä minulla on lapsia, joiden elämän haluan turvata.

Miten sinä sitten turvaat lastesi elämän? Kun olet niin varma, että minä olen niin huono äiti ja en ole sitä tehnyt? Oletko sinä ja miehesi kuolemattomia, ette sairastu ja eroa, menetä mahdollisuuksia työntekoon? Ette jää työttömiksi, asuntoonne ei tule homevaurioita tai muita elämän arvaamattomuuksia, joita ei voi välttää kaupungissakaan. Vanhempi voi vaikka saada aivoverenvuodon ja tulla näin työkyvyttömäksi, toinen jää omaishoitajaksi.

Elämästä ei ikinä tiedä, ja ehkä juuri siksi emme kumpikaan aja omilla valinnoillamme itseämme huonoon jamaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi. Ja huonoksi äidiksi sinua ei kukaan syyttänyt.

Tämän koko ketjun tarkoitus oli syyttää kotiäitejä ja esiintyä itse parempana ja fiksumpana kaikin puolin. Kaikin mokomin, suon sen sinulle. Kyllähän tuohon huonon äidin kuvaus mahtuu oikein hyvin, on niin tyhmää rakastua köyhään maajussiin ja tehdä hänen kanssaan lapsia. Kaikki mitä muutenkin esitän tässä ketjussa, on todella tyhmää ja lapsellista. Turhapa tässä on sitten mitään pohtiakaan. Jotenkin kummasti olen kuitenkin elämässäni selvinnyt, ei ole velkaakaan. Joillakin typeryksillä kai vain käy niin hyvä tuuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elän samanlaisessa tilanteessa. Mulla on koulutus ja jonkin verran kokemusta työelämästä. Jos mies kuolee tmv niin sitten haen töitä. Tehtaisiin ja varastoihin pääsee kuka tahansa hommiin.

Niillä palkoilla ei kuitenkaan lapsia elätä.

Onpa jännä että minun yksinhuoltajaäitini elätti minut ja siskoni ihan hyvin varastotyöläisen palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elän samanlaisessa tilanteessa. Mulla on koulutus ja jonkin verran kokemusta työelämästä. Jos mies kuolee tmv niin sitten haen töitä. Tehtaisiin ja varastoihin pääsee kuka tahansa hommiin.

Niillä palkoilla ei kuitenkaan lapsia elätä.

Mun isä sai yli 4000e tehdastyöstä palkkaa.