Onko muita perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti eläviä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

Niin, toisen puolesta on kyllä melko helppo nähdä, että tuo kuvio sisältää isoja vaaran paikkoja, kun lapsiakin on liuta. Elämässä on toki muutakin kuin työllistymispotentiaali, mutta itse kuitenkin arvostan sitä suuresti, sillä minulla on lapsia, joiden elämän haluan turvata.

Miten sinä sitten turvaat lastesi elämän? Kun olet niin varma, että minä olen niin huono äiti ja en ole sitä tehnyt? Oletko sinä ja miehesi kuolemattomia, ette sairastu ja eroa, menetä mahdollisuuksia työntekoon? Ette jää työttömiksi, asuntoonne ei tule homevaurioita tai muita elämän arvaamattomuuksia, joita ei voi välttää kaupungissakaan. Vanhempi voi vaikka saada aivoverenvuodon ja tulla näin työkyvyttömäksi, toinen jää omaishoitajaksi.

Elämästä ei ikinä tiedä, ja ehkä juuri siksi emme kumpikaan aja omilla valinnoillamme itseämme huonoon jamaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi. Ja huonoksi äidiksi sinua ei kukaan syyttänyt.

Tämän koko ketjun tarkoitus oli syyttää kotiäitejä ja esiintyä itse parempana ja fiksumpana kaikin puolin. Kaikin mokomin, suon sen sinulle. Kyllähän tuohon huonon äidin kuvaus mahtuu oikein hyvin, on niin tyhmää rakastua köyhään maajussiin ja tehdä hänen kanssaan lapsia. Kaikki mitä muutenkin esitän tässä ketjussa, on todella tyhmää ja lapsellista. Turhapa tässä on sitten mitään pohtiakaan. Jotenkin kummasti olen kuitenkin elämässäni selvinnyt, ei ole velkaakaan. Joillakin typeryksillä kai vain käy niin hyvä tuuri.

Se, että jotkut valintasi eivät ole olleet fiksuja tietystä näkökulmasta, ei tarkoita, että olet täysluuseri. Mutta ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri, että työelämän ulkopuolelle jäämisessä on riskinsä, ellei nyt jostain syystä jo valmiiksi loikoile valtaisan rahakasan päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elän samanlaisessa tilanteessa. Mulla on koulutus ja jonkin verran kokemusta työelämästä. Jos mies kuolee tmv niin sitten haen töitä. Tehtaisiin ja varastoihin pääsee kuka tahansa hommiin.

Niillä palkoilla ei kuitenkaan lapsia elätä.

Mun isä sai yli 4000e tehdastyöstä palkkaa.

Aika kiva. Tämä oli ilmeisesti niitä paikkoja, joihin joka kotimamma voi halutessaan vain marssia ilman mitään kokemusta myöhäisessä keski-iässä? Kertokaas joku tällainen hyväpalkkainen tehdasduuni tms, jonne voin vain marssia sisään! Kyllästyttää tämä alipalkattu asiantuntija-paskaduuni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

Niin, toisen puolesta on kyllä melko helppo nähdä, että tuo kuvio sisältää isoja vaaran paikkoja, kun lapsiakin on liuta. Elämässä on toki muutakin kuin työllistymispotentiaali, mutta itse kuitenkin arvostan sitä suuresti, sillä minulla on lapsia, joiden elämän haluan turvata.

Miten sinä sitten turvaat lastesi elämän? Kun olet niin varma, että minä olen niin huono äiti ja en ole sitä tehnyt? Oletko sinä ja miehesi kuolemattomia, ette sairastu ja eroa, menetä mahdollisuuksia työntekoon? Ette jää työttömiksi, asuntoonne ei tule homevaurioita tai muita elämän arvaamattomuuksia, joita ei voi välttää kaupungissakaan. Vanhempi voi vaikka saada aivoverenvuodon ja tulla näin työkyvyttömäksi, toinen jää omaishoitajaksi.

Elämästä ei ikinä tiedä, ja ehkä juuri siksi emme kumpikaan aja omilla valinnoillamme itseämme huonoon jamaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi. Ja huonoksi äidiksi sinua ei kukaan syyttänyt.

Tämän koko ketjun tarkoitus oli syyttää kotiäitejä ja esiintyä itse parempana ja fiksumpana kaikin puolin. Kaikin mokomin, suon sen sinulle. Kyllähän tuohon huonon äidin kuvaus mahtuu oikein hyvin, on niin tyhmää rakastua köyhään maajussiin ja tehdä hänen kanssaan lapsia. Kaikki mitä muutenkin esitän tässä ketjussa, on todella tyhmää ja lapsellista. Turhapa tässä on sitten mitään pohtiakaan. Jotenkin kummasti olen kuitenkin elämässäni selvinnyt, ei ole velkaakaan. Joillakin typeryksillä kai vain käy niin hyvä tuuri.

Se, että jotkut valintasi eivät ole olleet fiksuja tietystä näkökulmasta, ei tarkoita, että olet täysluuseri. Mutta ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri, että työelämän ulkopuolelle jäämisessä on riskinsä, ellei nyt jostain syystä jo valmiiksi loikoile valtaisan rahakasan päällä.

Riskejähän tässä elämässä riittää! Niitä voi pelätä koko elämänsä tai niitä voi ottaa ja elää niinkuin itse kokee hyväksi, voi käydä huonosti, tai voi käydä erittäin hyvin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elän samanlaisessa tilanteessa. Mulla on koulutus ja jonkin verran kokemusta työelämästä. Jos mies kuolee tmv niin sitten haen töitä. Tehtaisiin ja varastoihin pääsee kuka tahansa hommiin.

Niillä palkoilla ei kuitenkaan lapsia elätä.

Mun isä sai yli 4000e tehdastyöstä palkkaa.

Jep, noissakin voi päästä hyville ansioille

Vierailija kirjoitti:

Elän samanlaisessa tilanteessa. Mulla on koulutus ja jonkin verran kokemusta työelämästä. Jos mies kuolee tmv niin sitten haen töitä. Tehtaisiin ja varastoihin pääsee kuka tahansa hommiin.

Varsinkin varastotyö automatisoituu vauhdilla ja sehän tarkoittaa entistä vähemmän työntekijöitä. Sama suuntaus on tehtaissakin, kaikki mikä voidaan korvata koneilla, korvataan. Jos sinä tiedät nyt yrityksiä, jotka palkkaavat lisää väkeä, niin sama tilanne ei välttämättä ole enää viiden vuoden kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

Niin, toisen puolesta on kyllä melko helppo nähdä, että tuo kuvio sisältää isoja vaaran paikkoja, kun lapsiakin on liuta. Elämässä on toki muutakin kuin työllistymispotentiaali, mutta itse kuitenkin arvostan sitä suuresti, sillä minulla on lapsia, joiden elämän haluan turvata.

Miten sinä sitten turvaat lastesi elämän? Kun olet niin varma, että minä olen niin huono äiti ja en ole sitä tehnyt? Oletko sinä ja miehesi kuolemattomia, ette sairastu ja eroa, menetä mahdollisuuksia työntekoon? Ette jää työttömiksi, asuntoonne ei tule homevaurioita tai muita elämän arvaamattomuuksia, joita ei voi välttää kaupungissakaan. Vanhempi voi vaikka saada aivoverenvuodon ja tulla näin työkyvyttömäksi, toinen jää omaishoitajaksi.

Elämästä ei ikinä tiedä, ja ehkä juuri siksi emme kumpikaan aja omilla valinnoillamme itseämme huonoon jamaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi. Ja huonoksi äidiksi sinua ei kukaan syyttänyt.

Tämän koko ketjun tarkoitus oli syyttää kotiäitejä ja esiintyä itse parempana ja fiksumpana kaikin puolin. Kaikin mokomin, suon sen sinulle. Kyllähän tuohon huonon äidin kuvaus mahtuu oikein hyvin, on niin tyhmää rakastua köyhään maajussiin ja tehdä hänen kanssaan lapsia. Kaikki mitä muutenkin esitän tässä ketjussa, on todella tyhmää ja lapsellista. Turhapa tässä on sitten mitään pohtiakaan. Jotenkin kummasti olen kuitenkin elämässäni selvinnyt, ei ole velkaakaan. Joillakin typeryksillä kai vain käy niin hyvä tuuri.

Se, että jotkut valintasi eivät ole olleet fiksuja tietystä näkökulmasta, ei tarkoita, että olet täysluuseri. Mutta ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri, että työelämän ulkopuolelle jäämisessä on riskinsä, ellei nyt jostain syystä jo valmiiksi loikoile valtaisan rahakasan päällä.

Riskejähän tässä elämässä riittää! Niitä voi pelätä koko elämänsä tai niitä voi ottaa ja elää niinkuin itse kokee hyväksi, voi käydä huonosti, tai voi käydä erittäin hyvin :)

Siitähän tässä on kyse: onko tämä riski kovin fiksu. Panokset (lasten elatus) ovat niin isot, etten itse pidä tätä fiksuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elän samanlaisessa tilanteessa. Mulla on koulutus ja jonkin verran kokemusta työelämästä. Jos mies kuolee tmv niin sitten haen töitä. Tehtaisiin ja varastoihin pääsee kuka tahansa hommiin.

Varsinkin varastotyö automatisoituu vauhdilla ja sehän tarkoittaa entistä vähemmän työntekijöitä. Sama suuntaus on tehtaissakin, kaikki mikä voidaan korvata koneilla, korvataan. Jos sinä tiedät nyt yrityksiä, jotka palkkaavat lisää väkeä, niin sama tilanne ei välttämättä ole enää viiden vuoden kuluttua.

No voi että. Sitten sitä katsotaan tilanteen mukaan. Surullista jos joku elää koko elämänsä niin että varmasti kaikki on täsmälleen turvattua koko ajan, esim vihaa työtään muttei uskalla vaihtaa koska vakipaikka jne. Elämä menee ihan hukkaan. Sitten sitä havahtuu vanhana ettei mikään niistä kauhukuvista tapahtunutkaan.. eikä sitä ehtinyt niiden pelossa yhtään elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

Niin, toisen puolesta on kyllä melko helppo nähdä, että tuo kuvio sisältää isoja vaaran paikkoja, kun lapsiakin on liuta. Elämässä on toki muutakin kuin työllistymispotentiaali, mutta itse kuitenkin arvostan sitä suuresti, sillä minulla on lapsia, joiden elämän haluan turvata.

Miten sinä sitten turvaat lastesi elämän? Kun olet niin varma, että minä olen niin huono äiti ja en ole sitä tehnyt? Oletko sinä ja miehesi kuolemattomia, ette sairastu ja eroa, menetä mahdollisuuksia työntekoon? Ette jää työttömiksi, asuntoonne ei tule homevaurioita tai muita elämän arvaamattomuuksia, joita ei voi välttää kaupungissakaan. Vanhempi voi vaikka saada aivoverenvuodon ja tulla näin työkyvyttömäksi, toinen jää omaishoitajaksi.

Elämästä ei ikinä tiedä, ja ehkä juuri siksi emme kumpikaan aja omilla valinnoillamme itseämme huonoon jamaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi. Ja huonoksi äidiksi sinua ei kukaan syyttänyt.

Tämän koko ketjun tarkoitus oli syyttää kotiäitejä ja esiintyä itse parempana ja fiksumpana kaikin puolin. Kaikin mokomin, suon sen sinulle. Kyllähän tuohon huonon äidin kuvaus mahtuu oikein hyvin, on niin tyhmää rakastua köyhään maajussiin ja tehdä hänen kanssaan lapsia. Kaikki mitä muutenkin esitän tässä ketjussa, on todella tyhmää ja lapsellista. Turhapa tässä on sitten mitään pohtiakaan. Jotenkin kummasti olen kuitenkin elämässäni selvinnyt, ei ole velkaakaan. Joillakin typeryksillä kai vain käy niin hyvä tuuri.

Se, että jotkut valintasi eivät ole olleet fiksuja tietystä näkökulmasta, ei tarkoita, että olet täysluuseri. Mutta ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri, että työelämän ulkopuolelle jäämisessä on riskinsä, ellei nyt jostain syystä jo valmiiksi loikoile valtaisan rahakasan päällä.

Riskejähän tässä elämässä riittää! Niitä voi pelätä koko elämänsä tai niitä voi ottaa ja elää niinkuin itse kokee hyväksi, voi käydä huonosti, tai voi käydä erittäin hyvin :)

Siitähän tässä on kyse: onko tämä riski kovin fiksu. Panokset (lasten elatus) ovat niin isot, etten itse pidä tätä fiksuna.

Juu, Suomessa kuolee lapsia nälkään joka vuosi kun toinen vanhemmista jää työttömäksi ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

Niin, toisen puolesta on kyllä melko helppo nähdä, että tuo kuvio sisältää isoja vaaran paikkoja, kun lapsiakin on liuta. Elämässä on toki muutakin kuin työllistymispotentiaali, mutta itse kuitenkin arvostan sitä suuresti, sillä minulla on lapsia, joiden elämän haluan turvata.

Miten sinä sitten turvaat lastesi elämän? Kun olet niin varma, että minä olen niin huono äiti ja en ole sitä tehnyt? Oletko sinä ja miehesi kuolemattomia, ette sairastu ja eroa, menetä mahdollisuuksia työntekoon? Ette jää työttömiksi, asuntoonne ei tule homevaurioita tai muita elämän arvaamattomuuksia, joita ei voi välttää kaupungissakaan. Vanhempi voi vaikka saada aivoverenvuodon ja tulla näin työkyvyttömäksi, toinen jää omaishoitajaksi.

Elämästä ei ikinä tiedä, ja ehkä juuri siksi emme kumpikaan aja omilla valinnoillamme itseämme huonoon jamaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi. Ja huonoksi äidiksi sinua ei kukaan syyttänyt.

Tämän koko ketjun tarkoitus oli syyttää kotiäitejä ja esiintyä itse parempana ja fiksumpana kaikin puolin. Kaikin mokomin, suon sen sinulle. Kyllähän tuohon huonon äidin kuvaus mahtuu oikein hyvin, on niin tyhmää rakastua köyhään maajussiin ja tehdä hänen kanssaan lapsia. Kaikki mitä muutenkin esitän tässä ketjussa, on todella tyhmää ja lapsellista. Turhapa tässä on sitten mitään pohtiakaan. Jotenkin kummasti olen kuitenkin elämässäni selvinnyt, ei ole velkaakaan. Joillakin typeryksillä kai vain käy niin hyvä tuuri.

Se, että jotkut valintasi eivät ole olleet fiksuja tietystä näkökulmasta, ei tarkoita, että olet täysluuseri. Mutta ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri, että työelämän ulkopuolelle jäämisessä on riskinsä, ellei nyt jostain syystä jo valmiiksi loikoile valtaisan rahakasan päällä.

Riskejähän tässä elämässä riittää! Niitä voi pelätä koko elämänsä tai niitä voi ottaa ja elää niinkuin itse kokee hyväksi, voi käydä huonosti, tai voi käydä erittäin hyvin :)

Siitähän tässä on kyse: onko tämä riski kovin fiksu. Panokset (lasten elatus) ovat niin isot, etten itse pidä tätä fiksuna.

Juu, Suomessa kuolee lapsia nälkään joka vuosi kun toinen vanhemmista jää työttömäksi ;)

Aivan, ja yh kerjää kadulla, kun ei ole varaa opiskella lisää. Vastikään eronnut ystävä yh opiskeli itsensä sosiaaliohjaajasta sosiaalityöntekijäksi, tiukkaa teki, mutta nyt on isompi palkka. Lasten isä ei ole osallistunut pennilläkään elatukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

Niin, toisen puolesta on kyllä melko helppo nähdä, että tuo kuvio sisältää isoja vaaran paikkoja, kun lapsiakin on liuta. Elämässä on toki muutakin kuin työllistymispotentiaali, mutta itse kuitenkin arvostan sitä suuresti, sillä minulla on lapsia, joiden elämän haluan turvata.

Miten sinä sitten turvaat lastesi elämän? Kun olet niin varma, että minä olen niin huono äiti ja en ole sitä tehnyt? Oletko sinä ja miehesi kuolemattomia, ette sairastu ja eroa, menetä mahdollisuuksia työntekoon? Ette jää työttömiksi, asuntoonne ei tule homevaurioita tai muita elämän arvaamattomuuksia, joita ei voi välttää kaupungissakaan. Vanhempi voi vaikka saada aivoverenvuodon ja tulla näin työkyvyttömäksi, toinen jää omaishoitajaksi.

Elämästä ei ikinä tiedä, ja ehkä juuri siksi emme kumpikaan aja omilla valinnoillamme itseämme huonoon jamaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi. Ja huonoksi äidiksi sinua ei kukaan syyttänyt.

Tämän koko ketjun tarkoitus oli syyttää kotiäitejä ja esiintyä itse parempana ja fiksumpana kaikin puolin. Kaikin mokomin, suon sen sinulle. Kyllähän tuohon huonon äidin kuvaus mahtuu oikein hyvin, on niin tyhmää rakastua köyhään maajussiin ja tehdä hänen kanssaan lapsia. Kaikki mitä muutenkin esitän tässä ketjussa, on todella tyhmää ja lapsellista. Turhapa tässä on sitten mitään pohtiakaan. Jotenkin kummasti olen kuitenkin elämässäni selvinnyt, ei ole velkaakaan. Joillakin typeryksillä kai vain käy niin hyvä tuuri.

Se, että jotkut valintasi eivät ole olleet fiksuja tietystä näkökulmasta, ei tarkoita, että olet täysluuseri. Mutta ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri, että työelämän ulkopuolelle jäämisessä on riskinsä, ellei nyt jostain syystä jo valmiiksi loikoile valtaisan rahakasan päällä.

Riskejähän tässä elämässä riittää! Niitä voi pelätä koko elämänsä tai niitä voi ottaa ja elää niinkuin itse kokee hyväksi, voi käydä huonosti, tai voi käydä erittäin hyvin :)

Siitähän tässä on kyse: onko tämä riski kovin fiksu. Panokset (lasten elatus) ovat niin isot, etten itse pidä tätä fiksuna.

Juu, Suomessa kuolee lapsia nälkään joka vuosi kun toinen vanhemmista jää työttömäksi ;)

Hihhiiii.

Toivon, ettei lasteni tarvitse elää köyhyysrajalla, he saisivat kunnon kodin hyvältä alueelta, mahdollisuudet harrastaa, haluan, ettei ruokia tarvitse laskea taskulaskinella kaupassa, haluan jättää lapsilleni jotain perintöä, kun minusta aika jättää. Minulle nämä ovat erittäin tärkeitä asioita, enkä halua niitä riskeerata.

Se, että käyn töissä, vähentää myös sitä riskiä työttömyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

Niin, toisen puolesta on kyllä melko helppo nähdä, että tuo kuvio sisältää isoja vaaran paikkoja, kun lapsiakin on liuta. Elämässä on toki muutakin kuin työllistymispotentiaali, mutta itse kuitenkin arvostan sitä suuresti, sillä minulla on lapsia, joiden elämän haluan turvata.

Miten sinä sitten turvaat lastesi elämän? Kun olet niin varma, että minä olen niin huono äiti ja en ole sitä tehnyt? Oletko sinä ja miehesi kuolemattomia, ette sairastu ja eroa, menetä mahdollisuuksia työntekoon? Ette jää työttömiksi, asuntoonne ei tule homevaurioita tai muita elämän arvaamattomuuksia, joita ei voi välttää kaupungissakaan. Vanhempi voi vaikka saada aivoverenvuodon ja tulla näin työkyvyttömäksi, toinen jää omaishoitajaksi.

Elämästä ei ikinä tiedä, ja ehkä juuri siksi emme kumpikaan aja omilla valinnoillamme itseämme huonoon jamaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi. Ja huonoksi äidiksi sinua ei kukaan syyttänyt.

Tämän koko ketjun tarkoitus oli syyttää kotiäitejä ja esiintyä itse parempana ja fiksumpana kaikin puolin. Kaikin mokomin, suon sen sinulle. Kyllähän tuohon huonon äidin kuvaus mahtuu oikein hyvin, on niin tyhmää rakastua köyhään maajussiin ja tehdä hänen kanssaan lapsia. Kaikki mitä muutenkin esitän tässä ketjussa, on todella tyhmää ja lapsellista. Turhapa tässä on sitten mitään pohtiakaan. Jotenkin kummasti olen kuitenkin elämässäni selvinnyt, ei ole velkaakaan. Joillakin typeryksillä kai vain käy niin hyvä tuuri.

Se, että jotkut valintasi eivät ole olleet fiksuja tietystä näkökulmasta, ei tarkoita, että olet täysluuseri. Mutta ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri, että työelämän ulkopuolelle jäämisessä on riskinsä, ellei nyt jostain syystä jo valmiiksi loikoile valtaisan rahakasan päällä.

Riskejähän tässä elämässä riittää! Niitä voi pelätä koko elämänsä tai niitä voi ottaa ja elää niinkuin itse kokee hyväksi, voi käydä huonosti, tai voi käydä erittäin hyvin :)

Siitähän tässä on kyse: onko tämä riski kovin fiksu. Panokset (lasten elatus) ovat niin isot, etten itse pidä tätä fiksuna.

Juu, Suomessa kuolee lapsia nälkään joka vuosi kun toinen vanhemmista jää työttömäksi ;)

Aivan, ja yh kerjää kadulla, kun ei ole varaa opiskella lisää. Vastikään eronnut ystävä yh opiskeli itsensä sosiaaliohjaajasta sosiaalityöntekijäksi, tiukkaa teki, mutta nyt on isompi palkka. Lasten isä ei ole osallistunut pennilläkään elatukseen.

Tuossa on varmaankin takana ajatus, että koska on mennyt naimisiin maajussin kanssa ja elänyt lapsilauman kanssa korvessa, ei ole kykenevä opiskelemaan ja työelämään. Sellainen väheksyntähän noista viesteistä paistaa. Monen ikäiset kuitenkin opiskelevat ja se on lähes maksutonta Suomessa. Myöskin tuo maalailu, ettei tasingot riittäisi asuntoon on aivan tuulestatemmattua, maaomaisuushan on aika arvokasta, mutta varaa ei olisi hienoon asuntoon Helsingissä. Mies siinä erossa olisi ollut taloudellisesti pulassa, koska hänelle ei olisi jäänyt mitään muuta kuin velkaa eron jälkeen. Itselläni on kuitenkin ammatti, josta työpaikan saa helposti ja jatkokoulutustakin saa oppisopimuksella. Onneksi ei tarvinnut tällaisia pohtia.

Itse jään kohta kotiin kun toinen lapsi syntyy, olen odottanut tätä hetkeä. Menen takaisin töihin vasta kun on aivan pakko. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

Niin, toisen puolesta on kyllä melko helppo nähdä, että tuo kuvio sisältää isoja vaaran paikkoja, kun lapsiakin on liuta. Elämässä on toki muutakin kuin työllistymispotentiaali, mutta itse kuitenkin arvostan sitä suuresti, sillä minulla on lapsia, joiden elämän haluan turvata.

Miten sinä sitten turvaat lastesi elämän? Kun olet niin varma, että minä olen niin huono äiti ja en ole sitä tehnyt? Oletko sinä ja miehesi kuolemattomia, ette sairastu ja eroa, menetä mahdollisuuksia työntekoon? Ette jää työttömiksi, asuntoonne ei tule homevaurioita tai muita elämän arvaamattomuuksia, joita ei voi välttää kaupungissakaan. Vanhempi voi vaikka saada aivoverenvuodon ja tulla näin työkyvyttömäksi, toinen jää omaishoitajaksi.

Elämästä ei ikinä tiedä, ja ehkä juuri siksi emme kumpikaan aja omilla valinnoillamme itseämme huonoon jamaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi. Ja huonoksi äidiksi sinua ei kukaan syyttänyt.

Tämän koko ketjun tarkoitus oli syyttää kotiäitejä ja esiintyä itse parempana ja fiksumpana kaikin puolin. Kaikin mokomin, suon sen sinulle. Kyllähän tuohon huonon äidin kuvaus mahtuu oikein hyvin, on niin tyhmää rakastua köyhään maajussiin ja tehdä hänen kanssaan lapsia. Kaikki mitä muutenkin esitän tässä ketjussa, on todella tyhmää ja lapsellista. Turhapa tässä on sitten mitään pohtiakaan. Jotenkin kummasti olen kuitenkin elämässäni selvinnyt, ei ole velkaakaan. Joillakin typeryksillä kai vain käy niin hyvä tuuri.

Se, että jotkut valintasi eivät ole olleet fiksuja tietystä näkökulmasta, ei tarkoita, että olet täysluuseri. Mutta ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri, että työelämän ulkopuolelle jäämisessä on riskinsä, ellei nyt jostain syystä jo valmiiksi loikoile valtaisan rahakasan päällä.

Pitäisikö köyhien välttää naimisiin menemistä jä lisääntymistä? Vai mitä yrität näillä puheenvuoroillasi oikein sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elän samanlaisessa tilanteessa. Mulla on koulutus ja jonkin verran kokemusta työelämästä. Jos mies kuolee tmv niin sitten haen töitä. Tehtaisiin ja varastoihin pääsee kuka tahansa hommiin.

Varsinkin varastotyö automatisoituu vauhdilla ja sehän tarkoittaa entistä vähemmän työntekijöitä. Sama suuntaus on tehtaissakin, kaikki mikä voidaan korvata koneilla, korvataan. Jos sinä tiedät nyt yrityksiä, jotka palkkaavat lisää väkeä, niin sama tilanne ei välttämättä ole enää viiden vuoden kuluttua.

No voi että. Sitten sitä katsotaan tilanteen mukaan. Surullista jos joku elää koko elämänsä niin että varmasti kaikki on täsmälleen turvattua koko ajan, esim vihaa työtään muttei uskalla vaihtaa koska vakipaikka jne. Elämä menee ihan hukkaan. Sitten sitä havahtuu vanhana ettei mikään niistä kauhukuvista tapahtunutkaan.. eikä sitä ehtinyt niiden pelossa yhtään elää.

Minä olen ilmeisen turvallisuushakuinen. Olen maksanut työttömyyskassan jäsenmaksua ja ottanut kattavat vakuutukset. Jos haluan jännitystä elämään, niin olen hankkinut sellaista muualta kuin toimeentulosta. Kauhukuvien ei tarvitse olla hirmuisia, pitkä sairauslomakin voi romuttaa talouden, jos työnantaja päättää lopettaa työsuhteen sairauden vuoksi. Tilanne on ikävä, jos perheen ainoan palkansaajan tulot romahtavat. Osatyökykyinen ei ole haluttua työvoimaa millään alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

Niin, toisen puolesta on kyllä melko helppo nähdä, että tuo kuvio sisältää isoja vaaran paikkoja, kun lapsiakin on liuta. Elämässä on toki muutakin kuin työllistymispotentiaali, mutta itse kuitenkin arvostan sitä suuresti, sillä minulla on lapsia, joiden elämän haluan turvata.

Miten sinä sitten turvaat lastesi elämän? Kun olet niin varma, että minä olen niin huono äiti ja en ole sitä tehnyt? Oletko sinä ja miehesi kuolemattomia, ette sairastu ja eroa, menetä mahdollisuuksia työntekoon? Ette jää työttömiksi, asuntoonne ei tule homevaurioita tai muita elämän arvaamattomuuksia, joita ei voi välttää kaupungissakaan. Vanhempi voi vaikka saada aivoverenvuodon ja tulla näin työkyvyttömäksi, toinen jää omaishoitajaksi.

Elämästä ei ikinä tiedä, ja ehkä juuri siksi emme kumpikaan aja omilla valinnoillamme itseämme huonoon jamaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi. Ja huonoksi äidiksi sinua ei kukaan syyttänyt.

Tämän koko ketjun tarkoitus oli syyttää kotiäitejä ja esiintyä itse parempana ja fiksumpana kaikin puolin. Kaikin mokomin, suon sen sinulle. Kyllähän tuohon huonon äidin kuvaus mahtuu oikein hyvin, on niin tyhmää rakastua köyhään maajussiin ja tehdä hänen kanssaan lapsia. Kaikki mitä muutenkin esitän tässä ketjussa, on todella tyhmää ja lapsellista. Turhapa tässä on sitten mitään pohtiakaan. Jotenkin kummasti olen kuitenkin elämässäni selvinnyt, ei ole velkaakaan. Joillakin typeryksillä kai vain käy niin hyvä tuuri.

Se, että jotkut valintasi eivät ole olleet fiksuja tietystä näkökulmasta, ei tarkoita, että olet täysluuseri. Mutta ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri, että työelämän ulkopuolelle jäämisessä on riskinsä, ellei nyt jostain syystä jo valmiiksi loikoile valtaisan rahakasan päällä.

Pitäisikö köyhien välttää naimisiin menemistä jä lisääntymistä? Vai mitä yrität näillä puheenvuoroillasi oikein sanoa?

No mitä nyt luulisit jos käyttää sellaista sanaa kuin "täysluuseri".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

Niin, toisen puolesta on kyllä melko helppo nähdä, että tuo kuvio sisältää isoja vaaran paikkoja, kun lapsiakin on liuta. Elämässä on toki muutakin kuin työllistymispotentiaali, mutta itse kuitenkin arvostan sitä suuresti, sillä minulla on lapsia, joiden elämän haluan turvata.

Miten sinä sitten turvaat lastesi elämän? Kun olet niin varma, että minä olen niin huono äiti ja en ole sitä tehnyt? Oletko sinä ja miehesi kuolemattomia, ette sairastu ja eroa, menetä mahdollisuuksia työntekoon? Ette jää työttömiksi, asuntoonne ei tule homevaurioita tai muita elämän arvaamattomuuksia, joita ei voi välttää kaupungissakaan. Vanhempi voi vaikka saada aivoverenvuodon ja tulla näin työkyvyttömäksi, toinen jää omaishoitajaksi.

Elämästä ei ikinä tiedä, ja ehkä juuri siksi emme kumpikaan aja omilla valinnoillamme itseämme huonoon jamaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi. Ja huonoksi äidiksi sinua ei kukaan syyttänyt.

Tämän koko ketjun tarkoitus oli syyttää kotiäitejä ja esiintyä itse parempana ja fiksumpana kaikin puolin. Kaikin mokomin, suon sen sinulle. Kyllähän tuohon huonon äidin kuvaus mahtuu oikein hyvin, on niin tyhmää rakastua köyhään maajussiin ja tehdä hänen kanssaan lapsia. Kaikki mitä muutenkin esitän tässä ketjussa, on todella tyhmää ja lapsellista. Turhapa tässä on sitten mitään pohtiakaan. Jotenkin kummasti olen kuitenkin elämässäni selvinnyt, ei ole velkaakaan. Joillakin typeryksillä kai vain käy niin hyvä tuuri.

Se, että jotkut valintasi eivät ole olleet fiksuja tietystä näkökulmasta, ei tarkoita, että olet täysluuseri. Mutta ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri, että työelämän ulkopuolelle jäämisessä on riskinsä, ellei nyt jostain syystä jo valmiiksi loikoile valtaisan rahakasan päällä.

Pitäisikö köyhien välttää naimisiin menemistä jä lisääntymistä? Vai mitä yrität näillä puheenvuoroillasi oikein sanoa?

Arvailit väärin. Työelämän ulkopuolelle jättäytyminen ei ole kaikista vinkkeleistä se fiksuin saati turvallisin vaihtoehto. Paitsi jos on vaikka järjettömän rikas lapseton tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

Niin, toisen puolesta on kyllä melko helppo nähdä, että tuo kuvio sisältää isoja vaaran paikkoja, kun lapsiakin on liuta. Elämässä on toki muutakin kuin työllistymispotentiaali, mutta itse kuitenkin arvostan sitä suuresti, sillä minulla on lapsia, joiden elämän haluan turvata.

Miten sinä sitten turvaat lastesi elämän? Kun olet niin varma, että minä olen niin huono äiti ja en ole sitä tehnyt? Oletko sinä ja miehesi kuolemattomia, ette sairastu ja eroa, menetä mahdollisuuksia työntekoon? Ette jää työttömiksi, asuntoonne ei tule homevaurioita tai muita elämän arvaamattomuuksia, joita ei voi välttää kaupungissakaan. Vanhempi voi vaikka saada aivoverenvuodon ja tulla näin työkyvyttömäksi, toinen jää omaishoitajaksi.

Elämästä ei ikinä tiedä, ja ehkä juuri siksi emme kumpikaan aja omilla valinnoillamme itseämme huonoon jamaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi. Ja huonoksi äidiksi sinua ei kukaan syyttänyt.

Tämän koko ketjun tarkoitus oli syyttää kotiäitejä ja esiintyä itse parempana ja fiksumpana kaikin puolin. Kaikin mokomin, suon sen sinulle. Kyllähän tuohon huonon äidin kuvaus mahtuu oikein hyvin, on niin tyhmää rakastua köyhään maajussiin ja tehdä hänen kanssaan lapsia. Kaikki mitä muutenkin esitän tässä ketjussa, on todella tyhmää ja lapsellista. Turhapa tässä on sitten mitään pohtiakaan. Jotenkin kummasti olen kuitenkin elämässäni selvinnyt, ei ole velkaakaan. Joillakin typeryksillä kai vain käy niin hyvä tuuri.

Se, että jotkut valintasi eivät ole olleet fiksuja tietystä näkökulmasta, ei tarkoita, että olet täysluuseri. Mutta ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri, että työelämän ulkopuolelle jäämisessä on riskinsä, ellei nyt jostain syystä jo valmiiksi loikoile valtaisan rahakasan päällä.

Pitäisikö köyhien välttää naimisiin menemistä jä lisääntymistä? Vai mitä yrität näillä puheenvuoroillasi oikein sanoa?

No mitä nyt luulisit jos käyttää sellaista sanaa kuin "täysluuseri".

"Tämä ei tarkoita, että olet täysluuseri."

Mamma: "Hän käytti sanaa täysluuseri, byhyyy törkeetä!!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

k

Niin, toisen puolesta on kyllä melko helppo nähdä, että tuo kuvio sisältää isoja vaaran paikkoja, kun lapsiakin on liuta. Elämässä on toki muutakin kuin työllistymispotentiaali, mutta itse kuitenkin arvostan sitä suuresti, sillä minulla on lapsia, joiden elämän haluan turvata.

Miten sinä sitten turvaat lastesi elämän? Kun olet niin varma, että minä olen niin huono äiti ja en ole sitä tehnyt? Oletko sinä ja miehesi kuolemattomia, ette sairastu ja eroa, menetä mahdollisuuksia työntekoon? Ette jää työttömiksi, asuntoonne ei tule homevaurioita tai muita elämän arvaamattomuuksia, joita ei voi välttää kaupungissakaan. Vanhempi voi vaikka saada aivoverenvuodon ja tulla näin työkyvyttömäksi, toinen jää omaishoitajaksi.

Elämästä ei ikinä tiedä, ja ehkä juuri siksi emme kumpikaan aja omilla valinnoillamme itseämme huonoon jamaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi. Ja huonoksi äidiksi sinua ei kukaan syyttänyt.

Tämän koko ketjun tarkoitus oli syyttää kotiäitejä ja esiintyä itse parempana ja fiksumpana kaikin puolin. Kaikin mokomin, suon sen sinulle. Kyllähän tuohon huonon äidin kuvaus mahtuu oikein hyvin, on niin tyhmää rakastua köyhään maajussiin ja tehdä hänen kanssaan lapsia. Kaikki mitä muutenkin esitän tässä ketjussa, on todella tyhmää ja lapsellista. Turhapa tässä on sitten mitään pohtiakaan. Jotenkin kummasti olen kuitenkin elämässäni selvinnyt, ei ole velkaakaan. Joillakin typeryksillä kai vain käy niin hyvä tuuri.

Se, että jotkut valintasi eivät ole olleet fiksuja tietystä näkökulmasta, ei tarkoita, että olet täysluuseri. Mutta ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri, että työelämän ulkopuolelle jäämisessä on riskinsä, ellei nyt jostain syystä jo valmiiksi loikoile valtaisan rahakasan päällä.

Riskejähän tässä elämässä riittää! Niitä voi pelätä koko elämänsä tai niitä voi ottaa ja elää niinkuin itse kokee hyväksi, voi käydä huonosti, tai voi käydä erittäin hyvin :)

Siitähän tässä on kyse: onko tämä riski kovin fiksu. Panokset (lasten elatus) ovat niin isot, etten itse pidä tätä fiksuna.

Juu, Suomessa kuolee lapsia nälkään joka vuosi kun toinen vanhemmista jää työttömäksi ;)

Hihhiiii.

Toivon, ettei lasteni tarvitse elää köyhyysrajalla, he saisivat kunnon kodin hyvältä alueelta, mahdollisuudet harrastaa, haluan, ettei ruokia tarvitse laskea taskulaskinella kaupassa, haluan jättää lapsilleni jotain perintöä, kun minusta aika jättää. Minulle nämä ovat erittäin tärkeitä asioita, enkä halua niitä riskeerata.

Se, että käyn töissä, vähentää myös sitä riskiä työttömyyteen.

Ja et voi ymmärtää että joku esimerkiksi arvostaa enemmän liikkuvaa elämäntapaa ja haluaa että lapsensa näkevät pienestä asti maailmaa, enemmin kuin ”asuvat hyvällä paikalla”? Suosittelen avartamaan maailman katsomustasi, me kaikki ei tulla onnelliseksi samoista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

Niin, toisen puolesta on kyllä melko helppo nähdä, että tuo kuvio sisältää isoja vaaran paikkoja, kun lapsiakin on liuta. Elämässä on toki muutakin kuin työllistymispotentiaali, mutta itse kuitenkin arvostan sitä suuresti, sillä minulla on lapsia, joiden elämän haluan turvata.

Miten sinä sitten turvaat lastesi elämän? Kun olet niin varma, että minä olen niin huono äiti ja en ole sitä tehnyt? Oletko sinä ja miehesi kuolemattomia, ette sairastu ja eroa, menetä mahdollisuuksia työntekoon? Ette jää työttömiksi, asuntoonne ei tule homevaurioita tai muita elämän arvaamattomuuksia, joita ei voi välttää kaupungissakaan. Vanhempi voi vaikka saada aivoverenvuodon ja tulla näin työkyvyttömäksi, toinen jää omaishoitajaksi.

Elämästä ei ikinä tiedä, ja ehkä juuri siksi emme kumpikaan aja omilla valinnoillamme itseämme huonoon jamaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi. Ja huonoksi äidiksi sinua ei kukaan syyttänyt.

Tämän koko ketjun tarkoitus oli syyttää kotiäitejä ja esiintyä itse parempana ja fiksumpana kaikin puolin. Kaikin mokomin, suon sen sinulle. Kyllähän tuohon huonon äidin kuvaus mahtuu oikein hyvin, on niin tyhmää rakastua köyhään maajussiin ja tehdä hänen kanssaan lapsia. Kaikki mitä muutenkin esitän tässä ketjussa, on todella tyhmää ja lapsellista. Turhapa tässä on sitten mitään pohtiakaan. Jotenkin kummasti olen kuitenkin elämässäni selvinnyt, ei ole velkaakaan. Joillakin typeryksillä kai vain käy niin hyvä tuuri.

Se, että jotkut valintasi eivät ole olleet fiksuja tietystä näkökulmasta, ei tarkoita, että olet täysluuseri. Mutta ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri, että työelämän ulkopuolelle jäämisessä on riskinsä, ellei nyt jostain syystä jo valmiiksi loikoile valtaisan rahakasan päällä.

Pitäisikö köyhien välttää naimisiin menemistä jä lisääntymistä? Vai mitä yrität näillä puheenvuoroillasi oikein sanoa?

Arvailit väärin. Työelämän ulkopuolelle jättäytyminen ei ole kaikista vinkkeleistä se fiksuin saati turvallisin vaihtoehto. Paitsi jos on vaikka järjettömän rikas lapseton tms.

Tietenkään se ei ole! Mikään päätös ei ole kaikista vinkkeleistä katsottuna se fiksuin tai turvallisin, hassu ajatus. Mutta onko fiksumpaa elää niin että on onnellinen ja on vähemmän rahaa, vai niin että on onneton ja on enemmän rahaa? Niin. Siinäpä ajattelemisen aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NNM kirjoitti:

Mites eläkkeellä? Ei paljon rahaa tipu. Tai jos eroatte.

Mies säästää mullekin eläkettä ja laitan myös itse jonkin verran säästöön omista tuloistani. Emme aio erota :) Ja jos nyt niin käy että erottaisiin jostain syystä niin omaisuus menee puoliksi. -Ap

Jos eroatte, menee omaisuus puoliksi, okke, hyvä juttu. Niillä rahoilla voit sitten elää loppuelämäsi? Elättää lapset myös?

Oon eri, mutta pitäisi ajatella sitäkin, miten lapset voi hyötyä kotiäitiydestä. Meillä lapset alkoi tienata jo varhain ja ovat nyt päälle parikymppisinä hyvissä vakitöissä. Eipä töihin enää pääsisi muutenkaan yli viisikymppisenä täällä maalla, myöskään eroa ei ole tullut ja avioliitto on todella onnellinen.

Kotiäitiyttä turhaan mollataan, suurin osa avioliitoista näin on kuitenkin onnellisia. Jos mies on tienannut hyvin, niin ei se talous mitenkään romahda, vaikka erokin tulisi. Avioehtoakin voi sovitella, jos on ollut kotiäitinä, mutta ei näillä pareilla ole mitään avioehtoja yleensä. On tietoinen ratkaisu, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen tienaa perheen yhteiseksi hyväksi.

Ai talous ei romahtaisi eron myötä tällaisessa tilanteessa, jossa toinen taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta? Hieman realismia sinne nyt.

Tuohan nyt riippuu kokonaan siitä varallisuudesta. Jos on omaisuutta, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa. Vaikka olisi avioehto, niin sovittelemalla kotiäiti saa osan omaisuudesta, että saa ostettua oman asunnon ja pääsee elämän syrjään. Pienten lasten äiti voi mennä töihin tai koulutttautua kun taas vanhempi eronnut voi olla jo lähellä eläkeikää. Eivät kaikki perheet ole rutiköyhiä, joilla on tämä ratkaisu. Eiköhän enemmänkin vakavaraiset suosi tätä ratkaisua, jolloin molemmat ovat yhtä riippuvaisia taloudellisesti,  varsinkin jos ei ole avioehtoa. Ärsyttää, kun asioita tarkastellaan aina niin yksioikoisesti.

Toki jos rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa, niin talous on turvattu tältäkin osalta. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinaista suomalaisissa perheissä. Hyvä- mutta keskituloisen palkalla ei kerrytetä mitään valtaisaa omaisuutta, jos sillä on elätetty koko perhe. Se, että saa tasinkoa erossa, ei riitä pitkälle. Hyvä, jos sillä edes omaa kotia itselle ja lapsille saa. Millä lapset elävät, kun entinen kotiäippyli menee takaisin koulun penkille?

Ja älä luule saavaai käytännössä yhtään mitään, jos eroat avioehdon kanssa. Oman asunnon voit unohtaa, ellei teillä ole jotain räätälöityä avioehtoa.

Hyvähän se on puhua pahoistakin vaihtoehdoista, mutta ei kannata puhua niin yksioikoisesti. Maalla maanviljelijän työssä eläke on kehno miehelläkin ja kyllä se vaimo jää voiton puolelle, jos ero tulee. Mies joutuu myymään puolet omaisuudesta tilasta, joka ei muutenkaan kannata niin että elättäisi kaksi ihmistä. Tilanteita on monenlaisia, samoin on elämänkokemusta. Suurin osa avioliitoistahan ei pääty eroon. Itse olen jo lähellä eläkeikää ja ne muutamat vuodet töissä ei kerryttäisi eläkettä kovinkaan paljon, joka tapauksessa saisin kansaneläkettä pelkästään, mutta olisi oma asunto ja vähän rahaa. Ei tilanne muuttuisi ainakaan pahemmaksi taloudellisesti, jos mies nyt äkkiä melkein 40 aviovuoden jälkeen eroaisi.

Tilastoiden mukaan jos avioliitto kestää yli 10 vuotta, niin eron todennäköisyys on pienenee. Nuorena eronnut voi rakentaa koko uuden elämän uudelleen. Eipä nykyään juuri kukaan kotiäiti olekaan, ei yksikään lapsistani. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten tilanteeni olisi parempi, jos olisin vienyt kaikki monet lapseni hoitoon pitkien matkojen taakse ja käynyt pitkien matkojen päässä pienipalkkaisessa työssä ja olisikin tullut ero lasten ollessa pieniä. Ei ketään kotona, mies matkatöissä, minä vuorotöissä, eiköhän eron todennäköisyys olisi ollut aika suuri. Nyt säästöä syntyi jo palkan verran ruoka- ja matkakuluissa, kun leivästä asti sai tehdä kaiken itse.

Te elitte koko lapsiajan (ja ilmeisesti sen jälkeenkin) yhden kortin varassa. Eron kohdalla olisit ollut kusessa. Jos miehenne olisi kuollut, olisit ollut todella kusessa, ellei teillä nyt juuri ollut jotain megalomaanisen massiivista henkivakuutusta. Töissäkäymisessä on muitakin hyötyjä kuin juuri se raha, joka jää siinä kuussa käteen. Sillä ylläpidetään itsenäisyyttä ja työllistymispotentiaalia. Kun näistä on kerran kunnolla luopunut, on niitä vaikea saada takaisin. Liekö alkujaankaan kovin järkevää muuttaa sellaiseen korpeen, jossa töissäkäynti olisi käytännössä järjetöntä. Tuskin kiinteistö tuollaisella sijainnilla olisi kovinkaan hyvin arvonsa säilyttävä. Mutta hyvä, että teillä meni kaikki hyvin.

Eihän se kovin järkevää ole rakastua, aina voi tulla ero ja vielä hölmömpää rakastua mieheen, joka asuu syvällä metsässä ja tienaa maa- ja metsätaloudella sen minkä tienaa. Tällaista se elämä on, että ei aina voi tehdä sitä, mikä on muiden mielestä järkevää, mutta tuskinpa olisin ollut tätä onnellisempi ilman miestä eläen kaupungissa pienessä asunnossa ja käyden töissä. Elämässä on muutakin kuin työllistymispotentiaali. Paljon on kaupungissa yksinäisiä ja pienituloisia naissinkkuja, eronneita, ainoa minkä takia tähän vastasin on ettei liiaksi yksinkertaisteta asioita. Toisen puolesta on niin helppo tietää. Ehkäpä olisin ollut onnellisempi kaupungissa jonkun muun mielestä, mutta itselleni tämä oli hyvä ratkaisu. Eivät ne erotkaan ihan taivaalta tule, vaan on olemassa oikeasti onnellisia ja tasapainoisia liittoja, joissa ei tarvitse koko ajan valmistautua eroon.

Niin, toisen puolesta on kyllä melko helppo nähdä, että tuo kuvio sisältää isoja vaaran paikkoja, kun lapsiakin on liuta. Elämässä on toki muutakin kuin työllistymispotentiaali, mutta itse kuitenkin arvostan sitä suuresti, sillä minulla on lapsia, joiden elämän haluan turvata.

Miten sinä sitten turvaat lastesi elämän? Kun olet niin varma, että minä olen niin huono äiti ja en ole sitä tehnyt? Oletko sinä ja miehesi kuolemattomia, ette sairastu ja eroa, menetä mahdollisuuksia työntekoon? Ette jää työttömiksi, asuntoonne ei tule homevaurioita tai muita elämän arvaamattomuuksia, joita ei voi välttää kaupungissakaan. Vanhempi voi vaikka saada aivoverenvuodon ja tulla näin työkyvyttömäksi, toinen jää omaishoitajaksi.

Elämästä ei ikinä tiedä, ja ehkä juuri siksi emme kumpikaan aja omilla valinnoillamme itseämme huonoon jamaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi. Ja huonoksi äidiksi sinua ei kukaan syyttänyt.

Tämän koko ketjun tarkoitus oli syyttää kotiäitejä ja esiintyä itse parempana ja fiksumpana kaikin puolin. Kaikin mokomin, suon sen sinulle. Kyllähän tuohon huonon äidin kuvaus mahtuu oikein hyvin, on niin tyhmää rakastua köyhään maajussiin ja tehdä hänen kanssaan lapsia. Kaikki mitä muutenkin esitän tässä ketjussa, on todella tyhmää ja lapsellista. Turhapa tässä on sitten mitään pohtiakaan. Jotenkin kummasti olen kuitenkin elämässäni selvinnyt, ei ole velkaakaan. Joillakin typeryksillä kai vain käy niin hyvä tuuri.

Se, että jotkut valintasi eivät ole olleet fiksuja tietystä näkökulmasta, ei tarkoita, että olet täysluuseri. Mutta ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri, että työelämän ulkopuolelle jäämisessä on riskinsä, ellei nyt jostain syystä jo valmiiksi loikoile valtaisan rahakasan päällä.

Pitäisikö köyhien välttää naimisiin menemistä jä lisääntymistä? Vai mitä yrität näillä puheenvuoroillasi oikein sanoa?

Arvailit väärin. Työelämän ulkopuolelle jättäytyminen ei ole kaikista vinkkeleistä se fiksuin saati turvallisin vaihtoehto. Paitsi jos on vaikka järjettömän rikas lapseton tms.

Tietenkään se ei ole! Mikään päätös ei ole kaikista vinkkeleistä katsottuna se fiksuin tai turvallisin, hassu ajatus. Mutta onko fiksumpaa elää niin että on onnellinen ja on vähemmän rahaa, vai niin että on onneton ja on enemmän rahaa? Niin. Siinäpä ajattelemisen aihetta.

Huoh. Onnellisuus on asia aivan erikseen. Onnellisuus on kiva juttu, mutta en juoksisi onnen perässä jättäytymällä taloudellisesti jonkun muun harteille ollessani vielä itsekin myös taloudellisessa vastuussa omista lapsistani. Siinä voi onnelle tulla onneton loppu.