Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äiti, jolla on huonot välit tyttäreesi - Miksi?
Kiinnostaisi kuulla rehellinen vastaus. Minä en tuomitse, mutten voi muiden puolesta luvata.
Osaatko sanoa mistä huonot välit johtuvat? Kärsitkö tilanteesta? Minkä ikäinen tytär sinulla on?
Olen itse tytär, mutten äiti.
Kommentit (205)
En mä nyt sano, että mulla varsinaisesti on huonot välit tyttäreeni, mutta selvästi etäisemmät kuin poikaani.
Meillä vaan ei ole tytön kanssa mitään yhteistä, hänellä on tosi outo huumorintaju, joka ei yhtään käy omani kanssa yhteen. Ei oikein muutenkaan osata puhua toisillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun umpisurkea välinpitämätön ja väkivaltainen äiti ei ikinä vastaisi tähän koska hänhän on loistava äiti - omasta mielestään.
Se etten pidä yhteyttä enkä kerro asioistani (esim raskauksista en ole kertonut, olen vaan laittanut tekstarin kun vauva on syntynyt) eikä ole mitään kanssakäymistä on äitini mielestä ”normaalia”. Hänen mielestään epänormaalia on soittelu, tapailu, lastenlasten tapaaminen ja äitini pilkkaa tuttujaan joilla on läheiset välit aikuisiin lapsiinsa.
Narsistinen ja ilkeä pahansuopa äiti on lähes AINA täysin sairaudentunnoton eikä myönnä että hänessä on vikaa. Syy kylmiin väleihin on 100% ”kiittämätön lapsi”.
Vierailija kirjoitti:
En mä nyt sano, että mulla varsinaisesti on huonot välit tyttäreeni, mutta selvästi etäisemmät kuin poikaani.
Meillä vaan ei ole tytön kanssa mitään yhteistä, hänellä on tosi outo huumorintaju, joka ei yhtään käy omani kanssa yhteen. Ei oikein muutenkaan osata puhua toisillemme.
Onko tilanne mielestäsi ihan ok, vai harmittaako etäisyys? Onhan se niin, etteivät kaikki luonteet natsaa yhteen ja se on varmasti ihan normaalia.
Ap
Minulla on tyttäreeni aika viileähköt välit. Syynä pääosin se, että olen kertonut tyttärelle mielipiteeni hänen valinnoistaan. Odottaa neljättä lastaan ja haaveilee pitkästä kotiäitiydestä, eikä usko ettei miehen palkan varaan voi rakentaa tulevaisuutta.
Olisin toivonut että olisi jättänyt lasten hankinnan yhteen, ja alkanut luomaan omaa uraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun umpisurkea välinpitämätön ja väkivaltainen äiti ei ikinä vastaisi tähän koska hänhän on loistava äiti - omasta mielestään.
Se etten pidä yhteyttä enkä kerro asioistani (esim raskauksista en ole kertonut, olen vaan laittanut tekstarin kun vauva on syntynyt) eikä ole mitään kanssakäymistä on äitini mielestä ”normaalia”. Hänen mielestään epänormaalia on soittelu, tapailu, lastenlasten tapaaminen ja äitini pilkkaa tuttujaan joilla on läheiset välit aikuisiin lapsiinsa.
Tämä on toki totta - kaikilla on oma näkemyksensä asiasta. Mutta juuri se äidin näkemys kiinnostaa minua. Osalla varmasti kyky nähdä tilanne niin kuin se on, osalla ei.
Voimia sinulle, varmasti ollut hyvin rankkaa kasvaa noissa oloissa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tyttäreeni aika viileähköt välit. Syynä pääosin se, että olen kertonut tyttärelle mielipiteeni hänen valinnoistaan. Odottaa neljättä lastaan ja haaveilee pitkästä kotiäitiydestä, eikä usko ettei miehen palkan varaan voi rakentaa tulevaisuutta.
Olisin toivonut että olisi jättänyt lasten hankinnan yhteen, ja alkanut luomaan omaa uraa.
Oliko teillä ennen tätä hyvät välit toisiinne? Uskotko että pääsette sovintoon?
Varmasti vaikeaa katsoa vierestä, kun oma lapsi tekee omasta mielestäsi epäedullisia valintoja. Onnea sinulle lapsenlapsista. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistisen isäni myrkyttämä tyttäreni syyttää välirikosta minua. Välit ovat todella tulehtuneet nyt myös tyttären kanssa, enkä tiedä miten tilanteen voisi ratkaista.
Kieroa ja sairasta peliä selkäni takana, kaikkea ei voi tässä luetella😞
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen ja ilkeä pahansuopa äiti on lähes AINA täysin sairaudentunnoton eikä myönnä että hänessä on vikaa. Syy kylmiin väleihin on 100% ”kiittämätön lapsi”.
Tämä on varmasti totta. Kuitenkaan aina huonot välit eivät johdu siitä että äiti olisi narsistinen ja pahansuopa. Voi johtua osittain esimerkiksi olosuhteista, ajanpuutteesta, masennuksesta. Ei ole aina niin mustavalkoista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä nyt sano, että mulla varsinaisesti on huonot välit tyttäreeni, mutta selvästi etäisemmät kuin poikaani.
Meillä vaan ei ole tytön kanssa mitään yhteistä, hänellä on tosi outo huumorintaju, joka ei yhtään käy omani kanssa yhteen. Ei oikein muutenkaan osata puhua toisillemme.
Onko tilanne mielestäsi ihan ok, vai harmittaako etäisyys? Onhan se niin, etteivät kaikki luonteet natsaa yhteen ja se on varmasti ihan normaalia.
Ap
Tottakai se harmittaa, että ei tyttären kanssa ole niin läheinen kuin pojan kanssa, mutta en usko, että tuota asetelmaa pystyy muuttamaan juuri luonteiden "yhteensopimattomuuden" vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Narsistisen isäni myrkyttämä tyttäreni syyttää välirikosta minua. Välit ovat todella tulehtuneet nyt myös tyttären kanssa, enkä tiedä miten tilanteen voisi ratkaista.
Kieroa ja sairasta peliä selkäni takana, kaikkea ei voi tässä luetella😞
Paljon voimia, kuulostaa hirveälle tuollainen tilanne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni sai lapsen 18-vuotiaana, kun oli muualla opiskelemassa. Olisi halunnut muuttaa vauvan kanssa takaisin kotiin. Kerroin että autan oman asunnon hankinnassa ja voin esim. kerran kuussa viikonlopun hoitaa vauvaa. Muutoin olen arjen henkisenä tukena, mutta kasvattamaan, hoitamaan ja elättämään en enää ala. Neidin suunnitelmat olivat toisenlaiset, ja tästä syystä välit viilentyivät.
Tytär on hyvin eri luonteinen kuin minä. Itse olen rauhallinen ja kärsivällinen. Tytär räiskyvä ja suuttuu milloin mistäkin kun asiat eivät mene mielensä mukaan. On kovin raskasta aina olla tappelemassa ja vääntämässä koko ajan kaikesta, varsinkin kun itse mieluiten välttäisi konflikteja kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni sai lapsen 18-vuotiaana, kun oli muualla opiskelemassa. Olisi halunnut muuttaa vauvan kanssa takaisin kotiin. Kerroin että autan oman asunnon hankinnassa ja voin esim. kerran kuussa viikonlopun hoitaa vauvaa. Muutoin olen arjen henkisenä tukena, mutta kasvattamaan, hoitamaan ja elättämään en enää ala. Neidin suunnitelmat olivat toisenlaiset, ja tästä syystä välit viilentyivät.
Varmasti todella suuri muutos teille kaikille. Kenties on vaikeaa tuollaisesta tilanteesta selvitä ilman minkäänlaista draamaa tai kriisiä. Toivottavasti ajan kanssa välit lämpenevät ja voitte kaikki hyvin, etenkin lapsenlapsesi!
Vierailija kirjoitti:
Tytär on hyvin eri luonteinen kuin minä. Itse olen rauhallinen ja kärsivällinen. Tytär räiskyvä ja suuttuu milloin mistäkin kun asiat eivät mene mielensä mukaan. On kovin raskasta aina olla tappelemassa ja vääntämässä koko ajan kaikesta, varsinkin kun itse mieluiten välttäisi konflikteja kokonaan.
Harmi kuulla, että luonteet eivät "sovi yhteen", sille ei oikein mitään voi. Ehkä hänelle on kuitenkin hyvä, että sinä äitinään olet rauhallinen ja kärsivällinen? Erilaisuus voi opettaakin. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen ja ilkeä pahansuopa äiti on lähes AINA täysin sairaudentunnoton eikä myönnä että hänessä on vikaa. Syy kylmiin väleihin on 100% ”kiittämätön lapsi”.
Tämä on varmasti totta. Kuitenkaan aina huonot välit eivät johdu siitä että äiti olisi narsistinen ja pahansuopa. Voi johtua osittain esimerkiksi olosuhteista, ajanpuutteesta, masennuksesta. Ei ole aina niin mustavalkoista.
Ap
Tääkin on totta. Mun isäni on pahasti luonnevikainen, ei mikään narsisti vaan joku paljon pahempi, harjoitti mielivaltaista vä-ki-valtaa silmittömällä raakuudella ja NAUTTI siitä. Isäni pieksi mua vauvasta täysi-ikäiseksi ja äiti vain katsoi vierestä eikä puuttunut tai puolustanut.
No, kun täytin 18 pääsin viimein pakoon ja liki juoksin karkuun kotoa. Katkaisin välit isääni ja mitäpä isä teki: pakotti äidin valitsemaan hänet ja luopumaan lapsestaan. Ja äiti suostui! Ilman vastaanpanemista, ilman tappelua.
Äitini siis katkoi välit ja ei ole ollut tekemisissä sen jälkeen. Ei ollut vanhempia yo-valmistujaisissa, häissä, väitöstilaisuudessa, jouluna, lasteni synttäreinä, ei KOSKAAN MISSÄÄN.
Olen ihan helvetin katkera. Äitini ”olosuhde” on ku-sipää hak-kaaja ukko jota äiti palvoo ja rakastaa enemmän kuin lapsiaan.
No mukavaa ja yksinäistä vanhuutta vaan. Olen nyt 42 eli viimeiset 24vuotta taistellut/kamppaillut elämässäni kaiken yksin ilman suvun tukea ja ilman mitään verkostoja.
Ja KYLLÄ, inhoon pas-kapää äitiäni yhtä paljon kuin isääni.
Mun äiti on tunteeton, kylmä, ilkeä ja pahansuopa.
Sitä saa mitä tilaa eli kun äiti on raihnainen avuntarpeessa oleva vanhus olen myös ilkeä ja piittaamaton.
Voin toki sillointällöin hoitaa mutta teen sen samalla lailla miten äiti hoiti minua: tukistelen, läimäyän, nipistelen, haukun ja karjun.
Mukavaa ja reilua!
Vierailija kirjoitti:
Voi myös keskustella yleisesti aiheesta, jos ei ole kuvauksen kaltainen äiti. Olisi kuitenkin hyvin kiinnostavaa kuulla äitien näkökulmia. :)
Olen itse siis tytär, jolla on äitiin monimutkaiset, etäiset välit. On suvussa kulkeva perintö, rasite, ja toivon katkaisevan tämän ketjun. Toivottavasti mulla olisi siihen viisautta. En vain ole ikinä ymmärtänyt, miksi tuntuu ettei äitini "pidä minusta" (oma kokemukseni, ei fakta). Ymmärtäminen auttaisi välttämään samaan tilanteeseen joutumista.
Ap
Mulla oli etäiset välit äitiini, enkä voinut sietää hänen piirteitään kun olin nuorempi. kun olin nuorempi, ja edelleenkin on kohteliaat mutta etäiset välit. Äitini myös kasvatti häpeällä minua, ja koska olin ujo ja arka lapsi, tuosta koitui vahinkoa. Syytin äitiäni mielessäni ongelmistani, ja kun sain lapsen, tyttären, ajattelin että en ikinä tee samoja virheitä kuin oma äitini. Noh, tein sitten pussillisen uusia virheitä! Minulla ja tyttärelläni on huonot välit myös. Tytär on jo aikuinen, ja tulemme muuten ihan hyvin toimeen nykyään, mutta olemme aivan liian erilaisia. Hänen mielestään joku muu maksaa hänen elämisensä, töitä ei tarvitse tehdä, päihteitä voi käyttää, opiskella ei tarvitse, apua ei halua ottaa vastaan henkisiin ja psyykkiisiin ongelmiinsa, mutta syyttää aina jotain muuta omista ongelmistaan, vaikka ihan joka ikinen hänet tunteva ihminen näkee että ongelmat johtuvat hoitamattomasta sairaudesta, ja täydellisestä keskittymiskyvyttömyydestä mihinkään muuhun kuin sekunneissa mielihyvää tuottaviin asioihin.
En puutu tyttären eämään enää mitenkään, vaan tehkööt omat virheensä. Jouduin tyttären sairauksien ja ongelmien takia työttömäksi, menetin omaa terveyttäni, olin henkisesti vuosia todella lujilla kun yritin häntä auttaa, rahaa paloi kaikki mitä oli, eikä riittänytkään. Nyt tytär laittaa viestiä : Anna rahaa, laita tilille satanen, mutta minullapa ei ole antaa hänelle kuin ehkä 50e/kk, joten hän ottaa pikavippejä ja lainailee väärältä porukalta niitä maksaakseen takaisin korkealla korolla....
Tyttären kantaa mihinkään en tiedä, mutta ainakin ikävuodet 10-18 oli kaikki minun vikaani. Ei osannut ikinä eritellä miten, mutta minun vikaani kaikki.
Tosin hänen kanssaan ei tule toimeen juuri kukaan muukaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös keskustella yleisesti aiheesta, jos ei ole kuvauksen kaltainen äiti. Olisi kuitenkin hyvin kiinnostavaa kuulla äitien näkökulmia. :)
Olen itse siis tytär, jolla on äitiin monimutkaiset, etäiset välit. On suvussa kulkeva perintö, rasite, ja toivon katkaisevan tämän ketjun. Toivottavasti mulla olisi siihen viisautta. En vain ole ikinä ymmärtänyt, miksi tuntuu ettei äitini "pidä minusta" (oma kokemukseni, ei fakta). Ymmärtäminen auttaisi välttämään samaan tilanteeseen joutumista.
Ap
Mulla oli etäiset välit äitiini, enkä voinut sietää hänen piirteitään kun olin nuorempi. kun olin nuorempi, ja edelleenkin on kohteliaat mutta etäiset välit. Äitini myös kasvatti häpeällä minua, ja koska olin ujo ja arka lapsi, tuosta koitui vahinkoa. Syytin äitiäni mielessäni ongelmistani, ja kun sain lapsen, tyttären, ajattelin että en ikinä tee samoja virheitä kuin oma äitini. Noh, tein sitten pussillisen uusia virheitä! Minulla ja tyttärelläni on huonot välit myös. Tytär on jo aikuinen, ja tulemme muuten ihan hyvin toimeen nykyään, mutta olemme aivan liian erilaisia. Hänen mielestään joku muu maksaa hänen elämisensä, töitä ei tarvitse tehdä, päihteitä voi käyttää, opiskella ei tarvitse, apua ei halua ottaa vastaan henkisiin ja psyykkiisiin ongelmiinsa, mutta syyttää aina jotain muuta omista ongelmistaan, vaikka ihan joka ikinen hänet tunteva ihminen näkee että ongelmat johtuvat hoitamattomasta sairaudesta, ja täydellisestä keskittymiskyvyttömyydestä mihinkään muuhun kuin sekunneissa mielihyvää tuottaviin asioihin.
En puutu tyttären eämään enää mitenkään, vaan tehkööt omat virheensä. Jouduin tyttären sairauksien ja ongelmien takia työttömäksi, menetin omaa terveyttäni, olin henkisesti vuosia todella lujilla kun yritin häntä auttaa, rahaa paloi kaikki mitä oli, eikä riittänytkään. Nyt tytär laittaa viestiä : Anna rahaa, laita tilille satanen, mutta minullapa ei ole antaa hänelle kuin ehkä 50e/kk, joten hän ottaa pikavippejä ja lainailee väärältä porukalta niitä maksaakseen takaisin korkealla korolla....
Tyttären kantaa mihinkään en tiedä, mutta ainakin ikävuodet 10-18 oli kaikki minun vikaani. Ei osannut ikinä eritellä miten, mutta minun vikaani kaikki.
Tosin hänen kanssaan ei tule toimeen juuri kukaan muukaan..
Onko tyttärelläsi ADHD? Tämä on nyt ihan keittiöpsykologiaa, mutta kuulostaa siltä että voisi olla. Ihan vaan siksi että itselläni on, tosin ei noin suurilla seurauksilla. Ikäväähän se on, ettei aikuista ihmistä voi pakottaa mihinkään, ei edes pitämään itsestään huolta.
Hyvä, että olette kuitenkin väleissä! Toivottavasti saatte molemmat itsellenne tarvitsemaanne apua. :)
Ap
Minulla on etäiset välit tyttäreeni ja se harmittaa kovasti. Päivittäin asia on mielessä ja vaivaa, mutten oikeen osaa tehdä asialle mitään. Tytär asuu avoliitossa miehen kanssa, joka on työtön pilviveikko. Tytär kyllä itse on työelämässä eikä lapsia (luojan kiitos) ole. Minun on vaikea mennä käymään siellä, kun en pidä tästä miehestä yhtään ja tuntuu, että tunne on molemmin puolinen. Tytär on myös luonteltaan samanlainen, mitä itse olin nuorena: kiivas, kiukkuinen ja impulsiivinen. Pelkään sanoa hänelle mitään, kun koskaan ei tiedä minkälaista huutoa tai tiuskimista sieltä tulee. Kun tytär asui vielä kotona, riitelimme paljon. Hänellä oli myös masennusta ja ongelmia päihteiden kanssa. Aina yritin häntä auttaa, niin mielenterveys, kuin muissakin ongelmissa. Ehkä tein sen väärällä tavalla. Tuntuu, että hän vihaa minua. Syynä ehkä se, kun halusin erota hänen isästään vuosia sitten. En tiedä.
Alue: Aihe vapaa
Voi myös keskustella yleisesti aiheesta, jos ei ole kuvauksen kaltainen äiti. Olisi kuitenkin hyvin kiinnostavaa kuulla äitien näkökulmia. :)
Olen itse siis tytär, jolla on äitiin monimutkaiset, etäiset välit. On suvussa kulkeva perintö, rasite, ja toivon katkaisevan tämän ketjun. Toivottavasti mulla olisi siihen viisautta. En vain ole ikinä ymmärtänyt, miksi tuntuu ettei äitini "pidä minusta" (oma kokemukseni, ei fakta). Ymmärtäminen auttaisi välttämään samaan tilanteeseen joutumista.
Ap