Lue keskustelun säännöt.
Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret
22.04.2019 |
Onko tällä asiasta jotain kokemusta vai onko tämä näitä netistä luettuja kivoja juttuja joista innostunut?
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/8599db9d-c1d9-4177-bab9-759b9e…
Kilimanjaro ei ole sama asia kuin Everest tai K2. On itseasiassa aika todennäköistä, että menehtyy yrittäessä.
Kommentit (6087)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut tätä ketjua, mutta minua ihmetyttää tuo Lotan motiivi tuohon että pitäisi huiputtaa kaikki 8-tonniset, vai mikä se sitten onkaan, jostain luin että kaikkien mantereiden korkeimmat vuoret. Joka tapauksessa, kenelle hän haluaa näyttää ja miksi, naimisissa oleva nainen?
Niin ajattele, ihan NAIMISISSA oleva NAINEN tekee just mitä haluaa tässä maailmassa. Ennenkuulumatonta.
Yhtä outoa se mielestäni olisi jos tuore aviomies lähtisi kiertelemään maailman vuoria. Nuo ei ole lyhyitä reissuja.
Lotan tuore aviomies pelaa jääkiekkoa, eli on jatkuvasti pelimatkoilla. Pitäisikö Lotan siis roikkua joukkueen mukana pitkin Ruotsia tai miehen lopettaa kiekkoilu? Vai miten te oikein haluaisitte heidän elämäänsä elävän?
Pikkaisen eri asia käydä korkeintaan pari kertaa viikossa muutama tunti tai korkeintaan yksi yö jossain toisella paikkakunnalla kuin olla viikkokausia poissa kotoa. Ei ne välimatkat Ruotsissa niin pitkiä ole, että niihin päiväkausia menisi. Ja joukkueet pelaavat puolet otteluista kotihallissaan. Ja vaikka pelaisivat kaikki vieraskaukalossa, matkoja tulisi enintään kolme viikossa.
Juu, mutta tämäkin on täysin pariskunnan välinen asia. Itse voisin ihan hyvin olla hyvästä syystä esim. 3 kuukautta pois kotoa ilman että parisuhde siitä kärsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amen. Kuulostaa aivan kuin lainaukselta jostain "Vuorelta putoamisen alkeet"-oppaasta. Josset pääse ekalla yrittämällä huipulle asti, niin aloita pillittäminen ja kiukkuaminen rinteellä ja yritä väkisin vaikka ryömimällä jatkaa matkaa. Mitenhän tuossakin olisi käynyt, jos mukana olisi ollut joku Bowieta kokemattomampi kiipeilijä.
Hassua myös se, että Bowie ehdotellut malttia ja nöyryyttä matkaan, koska Lotta on kertonut, että kakkosleiristä nousu Aconcaguan huipulle kestää yleensä noin 16-18 tuntia, mutta hän oli pötkinyt sen Bowien kanssa 9,5 tunnissa. Ilmeisesti kasitonniselle Gasherbrumillekin yritetään rynniä pää kolmantena jalkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut tätä ketjua, mutta minua ihmetyttää tuo Lotan motiivi tuohon että pitäisi huiputtaa kaikki 8-tonniset, vai mikä se sitten onkaan, jostain luin että kaikkien mantereiden korkeimmat vuoret. Joka tapauksessa, kenelle hän haluaa näyttää ja miksi, naimisissa oleva nainen?
Niin ajattele, ihan NAIMISISSA oleva NAINEN tekee just mitä haluaa tässä maailmassa. Ennenkuulumatonta.
Yhtä outoa se mielestäni olisi jos tuore aviomies lähtisi kiertelemään maailman vuoria. Nuo ei ole lyhyitä reissuja.
Lotan tuore aviomies pelaa jääkiekkoa, eli on jatkuvasti pelimatkoilla. Pitäisikö Lotan siis roikkua joukkueen mukana pitkin Ruotsia tai miehen lopettaa kiekkoilu? Vai miten te oikein haluaisitte heidän elämäänsä elävän?
Perinteisesti avioliitto on nähnyt sellaisena ” eletään elämä yhdessä ja jakaen, saman katon alla virallisesti” liittona. Kun liitto virallistettu sopimuksella, lainsäädäntö huomio tämän antamalla määrättyjä etuuksia.
Mikään ei tietenkään nykymaailmassa estä solmimasta avioliittoa ja kumpikin asuu missä tykkää ja vaikka tapailee samalla muitakin, koska avioliitto on menettänyt perinteisen merkityksensä jo ajat sitten.
Jos tarkoitus on hyödyntää nämä lain tuomat hyödyt, niin silloinhan se kannattaa aina. Kristianhan perii nyt Lotan, jos Lotalle tapahtuisi jotain.
Mutta onhan se outoa, että rakastunut ja vastanaineet pariskunta haluaa elää toisistaan erossa. Luulisi, että rakastuneet ihmiset haluavat olla yhdessä?
Komm. 941 siis vastaus kommenttiin 909.
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin sarviksen pulkan mukaan ja laskisin huipulta sillä. ”Pitkiä pellavia”, huutaisin lähtiessä.
Tiedän, että vakava aihe, mutta ai että mua nauratti tuo mielikuva :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Donilla oli kuvia Lotasta ig:ssa niin sen jälkeen Lotta lähetteli sydämiä niin joku kysyi ”Your getting married and having kids? Donsku vastasi että ”Hmmm, maybe??”
Heh, olipa aika harhaanjohtavasti muotoiltu tuo kommentti. Maisemakuva, jonka kuvatekstissä Don pohti (uuden vuoden kynnyksellä, kuten tapana on) seuraavan vuoden suuria haasteita. Siihen joku frendi sitten listannut kai huumorilla naimisiinmenon ja lapset, ihan yleisellä tasolla, kun uuden vuoden tavoitteita luetellaan. En yhdistänyt tuoda Lottaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annapurnalta pelastettu kiipeilijä on kuollut. RIP.
Ei väliä rikkaasta Singaporessa asuvasta lääkäristä, toivottavasti sitä pelastamassa ollut Sherpa selviytyy! Se oli joutunut keräämään joukkorahoituksella itselleen sairaalahoitoon rahaa.
Tarkoitatko tämän kiipeilijän mukana ollutta opasta vai jotain pelastustiimin jäsentä? Miten tämä Sherpa on loukkaantunut? Käsittääkseni kaikki miehen kanssa samaan aikaan huiputuksen tehneet kiipeilijät ja oppaat selvisivät alas ja siinä pelastustiimissä on ollut mukana erityisen ammattitaitoista ja harjaantunutta porukkaa joille ei myöskään sattunut mitään. Miehen mukana ollut opas on kertonut jättäneensä miehen rinteelle hakeakseen apua, mutta loukkaantuneensa ja saaneensa paleltumia sekä kokeneensa vuoristotaudin oireita, onko jossain vahvistettu että näin on myös käynyt sillä on myös sanottu, ettei se pidä paikkaansa. Helppoahan kiipeily ei näille oppaille itsellekään ole ja on tilanteita joissa he joutuvat ajattelemaan ensisijaisesti omaa selviytymistään, mutta kuulostaa myös vähän siltä, että opas liioittelee omia ongelmiaan sillä onhan se ammattilaisoppaalle myös äärimmäisen huonoa mainosta että hänen kerrotaan hylänneen opastettavansa, kuten asiasta on myös uutisoitu.
Aika vaikea varmaan sanoa suuntaan tai toiseen. Opas on pulaan joutuneen kiipeilijän lisäksi ainoa, joka ollut paikalla.
Kysymys väitteen "ei länsimaisesta kuolleesta väliä mutta Sherpa on loukkaantunut" esittäjälle kuului, että kuka sherpoista ja millä tavoin on loukkaantunut, hänhän sanoo jollekin pelastustiimin osallistuneista näin käyneen ja käsitykseni mukaan tuo ryhmä on joukko erityisen ammattitaitoista ja vuorikiipeilyyn kunnianhimoisesti suhtautuvaa joukkoa jotka hoitivat pelastustoimet erinomaisesti ja itseään loukkaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Ei ole ensimmäinen kerta kun ihmetellään vuorelle jöäänyttä kiipeilijää. Totuus on ettei noista korkeuksista pelasteta ihan helposti. Helikopterilla ei onnistu kuin alemmista leireistä, ja sitä korkeammalla vahvankin kiipeilijän toimintakyky on rajallinen. Kun aivot ja keuhkot eivät saa riittävästi happea, siellä ei ihmeitä tehdä. Lisähappi auttaa vain rajallisesti.
n. 7 500m ja yläpuolella on ns. death zone, koska siinä korkeudessa elimistö ei sopeudu käytännössä ollenkaan. Solut eivät jakaudu normaalisti, vaan kuolevat (kiipeilijöiden aivojen magneettikuvauksissa on havaittu lieviä aivovaurioita). Ravinto ei imeydy vaikka energiaa kuluu helposti 10 000kcal/päivä. Nukkuminen alkaa olemaan mahdotonta, haavat eivät parane, jne. Siksi huiputusreissut suunnitellaan siten ettei 7 500m yläpuolella vietetä juurikaan aikaa.
Jos sinä olisit sherpa joka tienaa suomalaisen tehdasduunarin kuukausipalkan verran per kiipeilykausi ja sinulla olisi luultavasti perhe kotona odottamassa, ihanko oikeasti lähtisit pelastusoperaatioon sillä mielellä että raahaat huvikseen kiipeilevän rikkaan länkkärin vuorelta alas tai kuolet sitä yrittäessä? Siinä vaiheessa kun sormet ja varpaat ovat paleltuneet ja vuoristotaudin vakavammat oireet uhkaavat, sanoisin että on enemmän kuin kohtuullista kääntyä takaisin.
Opas on ollut liikkeellä opastettavansa kanssa, mutta hylännyt tämän rinteeseen. Hän on itse kertonut, että miehen happi on loppunut ja hän on antanut oman happensa miehelle jonka sitten jättänyt rinteeseen kertoen tälle hakevansa lisää happea leiristä eli palaavansa takaisin. Tätä hän ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan voinutkaan tehdä, koska on loukkaantunut matkalla alas, saanut paleltumia ja kokenut vuoristotaudin oireita. Jotkut silminnäkijät ovat tosin väittäneet, ettei näin ole ollut. Vaikea sanoa, onko loukkaantunut, saanut paleltumia ja tuntenut vuoristotaudin oireita, mutta ymmärrän täysin, ettei alas tultuaan ole enää jaksanut palata takaisin mahdollisesta lupauksestaan huolimatta. Olisivatko kuitenkin molemmat selvinneet, jos opas ei olisi jättänyt miestä avun toiveessa rinteeseen vaan tsempannut samaa matkaa alaspäin ja ennen kaikkea olisiko ammattitaitoinen opas osannut jo ylös mentäessä arvioida, etteivät miehen voimat riitä huiputukseen, jolloin oppaan ammattitaito opastettavansa kunnon arvioinnissa olisi voinut pelastaa miehen hengen vaikka huiputus olisi jäänytkin molemmilta tekemättä. Vähän niin kuin Don on estänyt Lottaa "vaikka ryömimästä" sinne matalammalle huipulle.
Siis oliko mies jäänyt istumaan maahan vai siis mitä..? Eikö voimat olleet riittäneet matkata alas edes todella hitaasti? Eikö kaikenlainen liikkeessä pysyminen ole aina enemmän eduksi kuin paikoilleen jämähtäminen? Ainakin siis alaspäin mennessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Ei ole ensimmäinen kerta kun ihmetellään vuorelle jöäänyttä kiipeilijää. Totuus on ettei noista korkeuksista pelasteta ihan helposti. Helikopterilla ei onnistu kuin alemmista leireistä, ja sitä korkeammalla vahvankin kiipeilijän toimintakyky on rajallinen. Kun aivot ja keuhkot eivät saa riittävästi happea, siellä ei ihmeitä tehdä. Lisähappi auttaa vain rajallisesti.
n. 7 500m ja yläpuolella on ns. death zone, koska siinä korkeudessa elimistö ei sopeudu käytännössä ollenkaan. Solut eivät jakaudu normaalisti, vaan kuolevat (kiipeilijöiden aivojen magneettikuvauksissa on havaittu lieviä aivovaurioita). Ravinto ei imeydy vaikka energiaa kuluu helposti 10 000kcal/päivä. Nukkuminen alkaa olemaan mahdotonta, haavat eivät parane, jne. Siksi huiputusreissut suunnitellaan siten ettei 7 500m yläpuolella vietetä juurikaan aikaa.
Jos sinä olisit sherpa joka tienaa suomalaisen tehdasduunarin kuukausipalkan verran per kiipeilykausi ja sinulla olisi luultavasti perhe kotona odottamassa, ihanko oikeasti lähtisit pelastusoperaatioon sillä mielellä että raahaat huvikseen kiipeilevän rikkaan länkkärin vuorelta alas tai kuolet sitä yrittäessä? Siinä vaiheessa kun sormet ja varpaat ovat paleltuneet ja vuoristotaudin vakavammat oireet uhkaavat, sanoisin että on enemmän kuin kohtuullista kääntyä takaisin.
Opas on ollut liikkeellä opastettavansa kanssa, mutta hylännyt tämän rinteeseen. Hän on itse kertonut, että miehen happi on loppunut ja hän on antanut oman happensa miehelle jonka sitten jättänyt rinteeseen kertoen tälle hakevansa lisää happea leiristä eli palaavansa takaisin. Tätä hän ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan voinutkaan tehdä, koska on loukkaantunut matkalla alas, saanut paleltumia ja kokenut vuoristotaudin oireita. Jotkut silminnäkijät ovat tosin väittäneet, ettei näin ole ollut. Vaikea sanoa, onko loukkaantunut, saanut paleltumia ja tuntenut vuoristotaudin oireita, mutta ymmärrän täysin, ettei alas tultuaan ole enää jaksanut palata takaisin mahdollisesta lupauksestaan huolimatta. Olisivatko kuitenkin molemmat selvinneet, jos opas ei olisi jättänyt miestä avun toiveessa rinteeseen vaan tsempannut samaa matkaa alaspäin ja ennen kaikkea olisiko ammattitaitoinen opas osannut jo ylös mentäessä arvioida, etteivät miehen voimat riitä huiputukseen, jolloin oppaan ammattitaito opastettavansa kunnon arvioinnissa olisi voinut pelastaa miehen hengen vaikka huiputus olisi jäänytkin molemmilta tekemättä. Vähän niin kuin Don on estänyt Lottaa "vaikka ryömimästä" sinne matalammalle huipulle.
Don on kyllä megaääliö jos ei Lotan käytöksen jälkeen mitkään hälytyskellot soi. No, onhan kaksoisitsemurha aina kaunis juttu. Idiootit.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Ei ole ensimmäinen kerta kun ihmetellään vuorelle jöäänyttä kiipeilijää. Totuus on ettei noista korkeuksista pelasteta ihan helposti. Helikopterilla ei onnistu kuin alemmista leireistä, ja sitä korkeammalla vahvankin kiipeilijän toimintakyky on rajallinen. Kun aivot ja keuhkot eivät saa riittävästi happea, siellä ei ihmeitä tehdä. Lisähappi auttaa vain rajallisesti.
n. 7 500m ja yläpuolella on ns. death zone, koska siinä korkeudessa elimistö ei sopeudu käytännössä ollenkaan. Solut eivät jakaudu normaalisti, vaan kuolevat (kiipeilijöiden aivojen magneettikuvauksissa on havaittu lieviä aivovaurioita). Ravinto ei imeydy vaikka energiaa kuluu helposti 10 000kcal/päivä. Nukkuminen alkaa olemaan mahdotonta, haavat eivät parane, jne. Siksi huiputusreissut suunnitellaan siten ettei 7 500m yläpuolella vietetä juurikaan aikaa.
Jos sinä olisit sherpa joka tienaa suomalaisen tehdasduunarin kuukausipalkan verran per kiipeilykausi ja sinulla olisi luultavasti perhe kotona odottamassa, ihanko oikeasti lähtisit pelastusoperaatioon sillä mielellä että raahaat huvikseen kiipeilevän rikkaan länkkärin vuorelta alas tai kuolet sitä yrittäessä? Siinä vaiheessa kun sormet ja varpaat ovat paleltuneet ja vuoristotaudin vakavammat oireet uhkaavat, sanoisin että on enemmän kuin kohtuullista kääntyä takaisin.
Opas on ollut liikkeellä opastettavansa kanssa, mutta hylännyt tämän rinteeseen. Hän on itse kertonut, että miehen happi on loppunut ja hän on antanut oman happensa miehelle jonka sitten jättänyt rinteeseen kertoen tälle hakevansa lisää happea leiristä eli palaavansa takaisin. Tätä hän ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan voinutkaan tehdä, koska on loukkaantunut matkalla alas, saanut paleltumia ja kokenut vuoristotaudin oireita. Jotkut silminnäkijät ovat tosin väittäneet, ettei näin ole ollut. Vaikea sanoa, onko loukkaantunut, saanut paleltumia ja tuntenut vuoristotaudin oireita, mutta ymmärrän täysin, ettei alas tultuaan ole enää jaksanut palata takaisin mahdollisesta lupauksestaan huolimatta. Olisivatko kuitenkin molemmat selvinneet, jos opas ei olisi jättänyt miestä avun toiveessa rinteeseen vaan tsempannut samaa matkaa alaspäin ja ennen kaikkea olisiko ammattitaitoinen opas osannut jo ylös mentäessä arvioida, etteivät miehen voimat riitä huiputukseen, jolloin oppaan ammattitaito opastettavansa kunnon arvioinnissa olisi voinut pelastaa miehen hengen vaikka huiputus olisi jäänytkin molemmilta tekemättä. Vähän niin kuin Don on estänyt Lottaa "vaikka ryömimästä" sinne matalammalle huipulle.
Olen ymmärtänyt, että Chin on ollut ihan hyvävointinen vuorelle noustessa ja huipulla. Väsymys, heikkous ym. on tullut äkillisesti laskeutuessa. Vuoristotaudin oireet alkavat usein äkillisesti.
Luulisin, että miestä on ollut mahdoton tuoda alas. Tuossa korkeudessa ei voi olla kovin kauaa, ja oppaan on ollut jossain vaiheessa pakko tulla itse alas.
Kyllä näin on muissakin tapauksissa toimittu, koska kuten sanottu siinä korkeudessa ei voi alkaa ketään kantamaan. Se, että saat oman itsesi tuotua alas on ponnistuksen takana.
Noita olosuhteita on varmasti vaikea ymmärtää, ellei itse ole kokenut.
Lopullisen totuuden asioista toki tietää vain tämä opas itse.
Tämän Chinin henk. koht oppaan on puhuttu loukkaantuneen matkalla Chinin luota alempaan leiriin, ei kenenkään sellaisen joka on kuulunut pelastavaan sherpatiimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis oliko mies jäänyt istumaan maahan vai siis mitä..? Eikö voimat olleet riittäneet matkata alas edes todella hitaasti? Eikö kaikenlainen liikkeessä pysyminen ole aina enemmän eduksi kuin paikoilleen jämähtäminen? Ainakin siis alaspäin mennessä?
Tämä ei ole todellakaan ainoa tapaus, jossa voimat ovat loppuneet vuorelle, eikä ole kyetty tulemaan alas. Ihmiselle on hyvin haasteellista tehdä mitään tai kovin kauaa edes säilyä hengissä noissa korkeuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Siis oliko mies jäänyt istumaan maahan vai siis mitä..? Eikö voimat olleet riittäneet matkata alas edes todella hitaasti? Eikö kaikenlainen liikkeessä pysyminen ole aina enemmän eduksi kuin paikoilleen jämähtäminen? Ainakin siis alaspäin mennessä?
Ei kai sitä kukaan tarkalleen tiedä eikä mies itsekään todennäköisesti ehtinyt kertoa, mutta jos hänet on jätetty yksin rinteeseen lupauksella, että häntä tullaan vielä auttamaan, niin hyvin on voinut väsyneenä ajatella lepäävänsä hetken aikaa opasta odottaessaan ja veikkaan että jos tuossa tilanteessa ja noissa olosuhteissa "jämähtää paikoilleen" ei itsensä liikkeelle saaminen ole enää kovin helppoa. Toisaalta pelkona on voinut olla suunnan kadottaminen ja eksyminen eli se, ettei häntä pelastettaessa löydetä jos usko pelastamiseen on ollut olemassa. Miehen toiveikkuus avun saamisesta selittänee ainakin osaltaan sitä, että on käsittämättömältä sitkeydellä sinnitellyt hengissä ilman suojaa kylmyydestä sekä lisähapen, ravinnon ja juoman puutteesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annapurnalta pelastettu kiipeilijä on kuollut. RIP.
Ei väliä rikkaasta Singaporessa asuvasta lääkäristä, toivottavasti sitä pelastamassa ollut Sherpa selviytyy! Se oli joutunut keräämään joukkorahoituksella itselleen sairaalahoitoon rahaa.
Tarkoitatko tämän kiipeilijän mukana ollutta opasta vai jotain pelastustiimin jäsentä? Miten tämä Sherpa on loukkaantunut? Käsittääkseni kaikki miehen kanssa samaan aikaan huiputuksen tehneet kiipeilijät ja oppaat selvisivät alas ja siinä pelastustiimissä on ollut mukana erityisen ammattitaitoista ja harjaantunutta porukkaa joille ei myöskään sattunut mitään. Miehen mukana ollut opas on kertonut jättäneensä miehen rinteelle hakeakseen apua, mutta loukkaantuneensa ja saaneensa paleltumia sekä kokeneensa vuoristotaudin oireita, onko jossain vahvistettu että näin on myös käynyt sillä on myös sanottu, ettei se pidä paikkaansa. Helppoahan kiipeily ei näille oppaille itsellekään ole ja on tilanteita joissa he joutuvat ajattelemaan ensisijaisesti omaa selviytymistään, mutta kuulostaa myös vähän siltä, että opas liioittelee omia ongelmiaan sillä onhan se ammattilaisoppaalle myös äärimmäisen huonoa mainosta että hänen kerrotaan hylänneen opastettavansa, kuten asiasta on myös uutisoitu.
Aika vaikea varmaan sanoa suuntaan tai toiseen. Opas on pulaan joutuneen kiipeilijän lisäksi ainoa, joka ollut paikalla.
Kysymys väitteen "ei länsimaisesta kuolleesta väliä mutta Sherpa on loukkaantunut" esittäjälle kuului, että kuka sherpoista ja millä tavoin on loukkaantunut, hänhän sanoo jollekin pelastustiimin osallistuneista näin käyneen ja käsitykseni mukaan tuo ryhmä on joukko erityisen ammattitaitoista ja vuorikiipeilyyn kunnianhimoisesti suhtautuvaa joukkoa jotka hoitivat pelastustoimet erinomaisesti ja itseään loukkaamatta.
Malesialainen oli oppaansa eli sairaalassa olevan sherpan kanssa kahdestaan. Häneltä loppui voimat tai sai vuoristotaudin ja opas lähti hakemaan apua alemmalta leiriltä. Neljä sherpaa kuljetettiin helikopterilla rinteelle ja he tekivät pelastamisen alemmalle leirille. Noin korkealla opas ei olisi yksin voinut auttaa, jos malesialainen ei voinut kävellä. Jos ei olisi lähtenyt alas, olisi kuollut myös.
Vierailija kirjoitti:
Siis oliko mies jäänyt istumaan maahan vai siis mitä..? Eikö voimat olleet riittäneet matkata alas edes todella hitaasti? Eikö kaikenlainen liikkeessä pysyminen ole aina enemmän eduksi kuin paikoilleen jämähtäminen? Ainakin siis alaspäin mennessä?
Everestin rinteillä lojuu n. 200:n ihmisen ruumiit, koska eivät ole kyenneet tulemaan alas. Varmasti olisivat halunneet tulla, jos vain olisivat voineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Donilla oli kuvia Lotasta ig:ssa niin sen jälkeen Lotta lähetteli sydämiä niin joku kysyi ”Your getting married and having kids? Donsku vastasi että ”Hmmm, maybe??”
Heh, olipa aika harhaanjohtavasti muotoiltu tuo kommentti. Maisemakuva, jonka kuvatekstissä Don pohti (uuden vuoden kynnyksellä, kuten tapana on) seuraavan vuoden suuria haasteita. Siihen joku frendi sitten listannut kai huumorilla naimisiinmenon ja lapset, ihan yleisellä tasolla, kun uuden vuoden tavoitteita luetellaan. En yhdistänyt tuoda Lottaan.
Yhtäkkiä ig-kuvissa mukana uusi plondi kenen kanssa kaksin lopulta kiipeilemässä, molemmat näpsineet toisistaan kuvia. Eiköhän naimisiinmenosta kysynyt seuraaja ollut tämän huomannut. Ajatteli että nyt on joku saanut ikisinkun loukkuun.
Enpä jaksa kahlata kaikkia tämän ketjun kommentteja läpi, mutta vissiin Lotan kannattaisi käydä ensin edes vähän katsomassa yhtä kasitonnista vuorta, ennen kun meuhkaa niiden kaikkien huiputtamisesta. Kokeneitten kiipeilijöiden silmissä tuollaiset puheet kuulostavat lähinnä huolestuttavilta. Kautta aikojen tuohon on pystynyt koko maailmassa vain 40 ihmistä, joista naisia vain muutama. Moninkertainen määrä on saanut surmansa tätä yrittäessään, kuten suomalaisista Samuli Mansikka ja Noora Toivonen. Siellä on monta vuorta, joille kiipeämistä yrittäneillä on korkeampi kuolleisuusaste, kuin venäläistä rulettia pelanneilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta menetti ne tekiessään sitä mitä rakasti. Voiko ihanampaa asiaa ollakaan!
Heille se riski on ok, mahdollinen saavutus on sen arvoinen. Sinä et sitä ymmärrä eikä sinun tarvitsekaan.
Veikkaisin, että siinä vaiheessa kun olet menettänyt molemmat kätesi sekä jalkasi, saattaa olla, ettei saavutuksen arvo ylitä menetystä.
Ei vaan riski on riski. Kiipeilijä tietää että voi vammautua tai kuolla. Ei sitä jälkeenpäin voi perua. Raajan/raajojen menettäminen varmasti harmittaa mutta sen mahdollisuuden on tietänyt jo etukäteen.
Riskit tiedostetaan, jotta niihin osataan varautua ja niitä pyritään välttämään, mutta tuskin yksikään kiipeilijä todellisuudessa on varautunut siihen millaista elämä on raajojen menetyksen jälkeen. Jos pystyisi palaamaan ajassa taaksepäin siihen päätökseen teetkö jotain missä voi vammautua sen jälkeen kun on oikeasti vammautunut niin varmasti jättäisi sen asian tekemättä.
99 % varmastikin uskoo, ettei itselle käy mitään. Tuokaan kiipeilijä (lääkäri btw) ei varmasti pidä raajojen menetystä jonkun vuoren huipulle kiipeämisen arvoisena.
Eli et edelleenkään tajua. Se on ihan ok.
Ihmisillä on ihan yleisesti hyvin voimakas positiivisuusharha. Eli ihmiset aina kuvittelee että itselle käy paremmin kuin jollekin toiselle kävisi vastaavassa tilanteessa. Ihmiset ei usko, että niille itselleen voisi ikinä tapahtua mitään pahaa. Vain lievästi masentuneet ovat täysin realistisia silloin kun omista asioista on kyse, pahasti masentuneilla on sitten negatiivisuusharha.
Valtaosa ihmisten huonoista päätöksistä perustuu juuri tähän posiitivisuusharhaan. Evolutiivisesti se on ilmeisesti ollut kannattavaa, että ihminen jaksaa yrittää epätoivoisessakin tilanteessa, koska luulee tilannetta paremmaksi kuin mitä ajattelisi jos joku muu olisi siinä. Koska aina joskus jollakulla on hyvä tuuri.
Sanoisin, että extreme-lajien harrastajilla on vielä voimakkaampi posiitivisuusharha kuin muilla. Kyllä ne tietää, että lajissa voi kulla. Mutta ne ei usko hetkeäkään, että MINÄ voisin kuolla.
Jokainen itseni tuntema kiipeilijä, sekä myös moni haastatteluista "tutuksi" tullut, on erittäin tietoinen siitä että juuri MINÄ voin kuolla. Samoin esim. tuo edellä mainittu David Lama.
Kuinka monta kiipeilijää tunnet? Entä uskotko, että he sanovat niin tosissaan vai lisätäkseen dramatiikkaa harrastukseensa eli tavallaan antaakseen itsestään mahdollisimman pelottoman, rohkean ja riskejä pelkäämättömän vaikutelman, juuri kuten Lottakin vaikuttaa haluavan tehdä?
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Ei ole ensimmäinen kerta kun ihmetellään vuorelle jöäänyttä kiipeilijää. Totuus on ettei noista korkeuksista pelasteta ihan helposti. Helikopterilla ei onnistu kuin alemmista leireistä, ja sitä korkeammalla vahvankin kiipeilijän toimintakyky on rajallinen. Kun aivot ja keuhkot eivät saa riittävästi happea, siellä ei ihmeitä tehdä. Lisähappi auttaa vain rajallisesti.
n. 7 500m ja yläpuolella on ns. death zone, koska siinä korkeudessa elimistö ei sopeudu käytännössä ollenkaan. Solut eivät jakaudu normaalisti, vaan kuolevat (kiipeilijöiden aivojen magneettikuvauksissa on havaittu lieviä aivovaurioita). Ravinto ei imeydy vaikka energiaa kuluu helposti 10 000kcal/päivä. Nukkuminen alkaa olemaan mahdotonta, haavat eivät parane, jne. Siksi huiputusreissut suunnitellaan siten ettei 7 500m yläpuolella vietetä juurikaan aikaa.
Jos sinä olisit sherpa joka tienaa suomalaisen tehdasduunarin kuukausipalkan verran per kiipeilykausi ja sinulla olisi luultavasti perhe kotona odottamassa, ihanko oikeasti lähtisit pelastusoperaatioon sillä mielellä että raahaat huvikseen kiipeilevän rikkaan länkkärin vuorelta alas tai kuolet sitä yrittäessä? Siinä vaiheessa kun sormet ja varpaat ovat paleltuneet ja vuoristotaudin vakavammat oireet uhkaavat, sanoisin että on enemmän kuin kohtuullista kääntyä takaisin.
Opas on ollut liikkeellä opastettavansa kanssa, mutta hylännyt tämän rinteeseen. Hän on itse kertonut, että miehen happi on loppunut ja hän on antanut oman happensa miehelle jonka sitten jättänyt rinteeseen kertoen tälle hakevansa lisää happea leiristä eli palaavansa takaisin. Tätä hän ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan voinutkaan tehdä, koska on loukkaantunut matkalla alas, saanut paleltumia ja kokenut vuoristotaudin oireita. Jotkut silminnäkijät ovat tosin väittäneet, ettei näin ole ollut. Vaikea sanoa, onko loukkaantunut, saanut paleltumia ja tuntenut vuoristotaudin oireita, mutta ymmärrän täysin, ettei alas tultuaan ole enää jaksanut palata takaisin mahdollisesta lupauksestaan huolimatta. Olisivatko kuitenkin molemmat selvinneet, jos opas ei olisi jättänyt miestä avun toiveessa rinteeseen vaan tsempannut samaa matkaa alaspäin ja ennen kaikkea olisiko ammattitaitoinen opas osannut jo ylös mentäessä arvioida, etteivät miehen voimat riitä huiputukseen, jolloin oppaan ammattitaito opastettavansa kunnon arvioinnissa olisi voinut pelastaa miehen hengen vaikka huiputus olisi jäänytkin molemmilta tekemättä. Vähän niin kuin Don on estänyt Lottaa "vaikka ryömimästä" sinne matalammalle huipulle.
Selvää on ettei tuossa tilanteessa ollut mahdollista "tsempata alaspäin". Jokainen tietää että siinä vaiheessa kun kiipeilijä joudutaan jättämään 7 500m yläpuolelle, on ennuste todella huono. Siksi opas antoi Chinille oman lisähappensa, koska alas käveleminen omin voimin on ylivoimaisesti paras ja usein ainoa keino selviytyä.
Kuntoa ei voi noissa korkeuksissa arvioida kovinkaan luotettavasti. Se voi helposti romahtaa hyvästä vaaralliseksi 15 minuutissa. Korkeus tekee sen etteivät normaalit lainalaisuudet päde. Kun voimat loppuvat, ne loppuvat kokonaan.
Ketju on lukittu.
Jokainen itseni tuntema kiipeilijä, sekä myös moni haastatteluista "tutuksi" tullut, on erittäin tietoinen siitä että juuri MINÄ voin kuolla. Samoin esim. tuo edellä mainittu David Lama.