Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret

Mr. Chin oli hyväkuntoinen, monta maratoonia juossut mies, kokenut kiipeilijä ja käynyt Everestilläkin. Hän yritti huiputtaa Annapurnan lisähappea käyttäen.

Nuo Donin vitsailut instassaan lisähapen käyttämisestä tuntuvat minusta oudoilta siihenkin nähden, että hän on ollut tietoinen mr. Chinin kriittisestä tilanteesta samalla vuorella ja pelastamisen jälkeen.

Oli myös jonkun aikaa mietitty olisivatko nelosleirillä vielä olleet sherpat ja Don voineet toimittaa Chinille lisää happea, jos sitä olisi jostain saatu. Mutta sitä ei onnistuttu leiriin helikopterilla pudottamaan jostain syystä. Näin ollen hekin lähtivät lopulta alemmas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oliko mies jäänyt istumaan maahan vai siis mitä..? Eikö voimat olleet riittäneet matkata alas edes todella hitaasti? Eikö kaikenlainen liikkeessä pysyminen ole aina enemmän eduksi kuin paikoilleen jämähtäminen? Ainakin siis alaspäin mennessä? 

Ei kai sitä kukaan tarkalleen tiedä eikä mies itsekään todennäköisesti ehtinyt kertoa, mutta jos hänet on jätetty yksin rinteeseen lupauksella, että häntä tullaan vielä auttamaan, niin hyvin on voinut väsyneenä ajatella lepäävänsä hetken aikaa opasta odottaessaan ja veikkaan että jos tuossa tilanteessa ja noissa olosuhteissa "jämähtää paikoilleen" ei itsensä liikkeelle saaminen ole enää kovin helppoa. Toisaalta pelkona on voinut olla suunnan kadottaminen ja eksyminen eli se, ettei häntä pelastettaessa löydetä jos usko pelastamiseen on ollut olemassa. Miehen toiveikkuus avun saamisesta selittänee ainakin osaltaan sitä, että on käsittämättömältä sitkeydellä sinnitellyt hengissä ilman suojaa kylmyydestä sekä lisähapen, ravinnon ja juoman puutteesta huolimatta.

No ei.

Kuten jo kirjoitin, 7 500m yläpuolella ihminen tekee kirjaimellisesti kuolemaa, ja nopeasti. Solut lakkaavat jakautumasta ja kuolevat, ravinto ei imeydy, jne. Happisaturaatio on parhaimmillaankin sellaisella tasolla että normaalitilanteessa puhuttaisiin hengityskoneesta välittömästi. Paleltumiselta ei pelasta mikään.

Periaate on että noin ylhäältä tullaan alempaan leiriin asap, keinolla millä hyvänsä. Sinne ei jäädä paitsi tilanteessa jossa kiipeilijä ei yksinkertaisesti pysty liikkumaan. Ja siinä vaiheessa tiedetään että tilanne hengissä säilymisen kannalta on parhaimmillaankin todella huono.

Vierailija kirjoitti:

Mr. Chin oli hyväkuntoinen, monta maratoonia juossut mies, kokenut kiipeilijä ja käynyt Everestilläkin. Hän yritti huiputtaa Annapurnan lisähappea käyttäen.

Nuo Donin vitsailut instassaan lisähapen käyttämisestä tuntuvat minusta oudoilta siihenkin nähden, että hän on ollut tietoinen mr. Chinin kriittisestä tilanteesta samalla vuorella ja pelastamisen jälkeen.

Oli myös jonkun aikaa mietitty olisivatko nelosleirillä vielä olleet sherpat ja Don voineet toimittaa Chinille lisää happea, jos sitä olisi jostain saatu. Mutta sitä ei onnistuttu leiriin helikopterilla pudottamaan jostain syystä. Näin ollen hekin lähtivät lopulta alemmas.

Nelosleiri on 7 100 metrissä. Sinne ei lennellä helikopterilla.

Vierailija kirjoitti:

Mr. Chin oli hyväkuntoinen, monta maratoonia juossut mies, kokenut kiipeilijä ja käynyt Everestilläkin. Hän yritti huiputtaa Annapurnan lisähappea käyttäen.

Nuo Donin vitsailut instassaan lisähapen käyttämisestä tuntuvat minusta oudoilta siihenkin nähden, että hän on ollut tietoinen mr. Chinin kriittisestä tilanteesta samalla vuorella ja pelastamisen jälkeen.

Oli myös jonkun aikaa mietitty olisivatko nelosleirillä vielä olleet sherpat ja Don voineet toimittaa Chinille lisää happea, jos sitä olisi jostain saatu. Mutta sitä ei onnistuttu leiriin helikopterilla pudottamaan jostain syystä. Näin ollen hekin lähtivät lopulta alemmas.

Ovat olleet yhteydessä siihen pelastusvakuutusyritykseen tmv. jolta Chin on kuvitellut hankkineensa turvan onnettomuuden varalle, mutta yritys on kieltäytynyt toimimasta.

Yhden pelastajan kertomuksen mukaan ainut mitä yrityksen odotettiin pelastusretken onnistumiseksi tekevän oli toimittaa hapet helikopterilla leirille, jossa pelastajat olivat valmiina lähtemään apuun heti samana iltana kun Chin ei palannut leirille.

Yritys kuitenkin vetosi sääntöihinsä, että auttavat ainoastaan pelastamisessa silloin kun pelastettavan sijainti on tiedossa, eivätkä avusta kadonneen etsinnässä eivätkä toimita happea tmv. joten pelastajat joutuivat luopumaan suunnitelmistaan ja palaamaan alas vuorelta.

Kyse on mitä ilmeisesti ollut rahasta, sillä lopulta miehen vaimo on saanut helikopterin etsintöihin toteamalla, että "maksoi mitä maksoi". Mies on kaikista odotuksista huolimatta löydetty vielä hengissä, mutta pelastustoimet viivästyivät kriittisesti yli puolitoista vuorokautta ja vaikka mies on kuin ihmeen kaupalla vielä löydetty ja saatu toimitettua elossa sairaalaan hän ei lopulta enää selvinnyt.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mr. Chin oli hyväkuntoinen, monta maratoonia juossut mies, kokenut kiipeilijä ja käynyt Everestilläkin. Hän yritti huiputtaa Annapurnan lisähappea käyttäen.

Nuo Donin vitsailut instassaan lisähapen käyttämisestä tuntuvat minusta oudoilta siihenkin nähden, että hän on ollut tietoinen mr. Chinin kriittisestä tilanteesta samalla vuorella ja pelastamisen jälkeen.

Oli myös jonkun aikaa mietitty olisivatko nelosleirillä vielä olleet sherpat ja Don voineet toimittaa Chinille lisää happea, jos sitä olisi jostain saatu. Mutta sitä ei onnistuttu leiriin helikopterilla pudottamaan jostain syystä. Näin ollen hekin lähtivät lopulta alemmas.

Nelosleiri on 7 100 metrissä. Sinne ei lennellä helikopterilla.

Tuo on tosiaankin ollut myös yksi peruste olla pyydettyä happipulloja toimittamatta, mutta kun rahaa löytyi niin riittävän korkealle lentävä helikopterikin saatiin ilmaan...

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mr. Chin oli hyväkuntoinen, monta maratoonia juossut mies, kokenut kiipeilijä ja käynyt Everestilläkin. Hän yritti huiputtaa Annapurnan lisähappea käyttäen.

Nuo Donin vitsailut instassaan lisähapen käyttämisestä tuntuvat minusta oudoilta siihenkin nähden, että hän on ollut tietoinen mr. Chinin kriittisestä tilanteesta samalla vuorella ja pelastamisen jälkeen.

Oli myös jonkun aikaa mietitty olisivatko nelosleirillä vielä olleet sherpat ja Don voineet toimittaa Chinille lisää happea, jos sitä olisi jostain saatu. Mutta sitä ei onnistuttu leiriin helikopterilla pudottamaan jostain syystä. Näin ollen hekin lähtivät lopulta alemmas.

Nelosleiri on 7 100 metrissä. Sinne ei lennellä helikopterilla.

Tarkistus: kolmosleiriin pyysivät pudottamaan happipullot. Chinin ”rescue company” ei suostunut näitä toimittamaan.

Vakuutuksiin liittyviä epäselvyyksiä ja viivästymistä joka tod. näk. maksoi Chinin hengen.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mr. Chin oli hyväkuntoinen, monta maratoonia juossut mies, kokenut kiipeilijä ja käynyt Everestilläkin. Hän yritti huiputtaa Annapurnan lisähappea käyttäen.

Nuo Donin vitsailut instassaan lisähapen käyttämisestä tuntuvat minusta oudoilta siihenkin nähden, että hän on ollut tietoinen mr. Chinin kriittisestä tilanteesta samalla vuorella ja pelastamisen jälkeen.

Oli myös jonkun aikaa mietitty olisivatko nelosleirillä vielä olleet sherpat ja Don voineet toimittaa Chinille lisää happea, jos sitä olisi jostain saatu. Mutta sitä ei onnistuttu leiriin helikopterilla pudottamaan jostain syystä. Näin ollen hekin lähtivät lopulta alemmas.

Nelosleiri on 7 100 metrissä. Sinne ei lennellä helikopterilla.

Tuo on tosiaankin ollut myös yksi peruste olla pyydettyä happipulloja toimittamatta, mutta kun rahaa löytyi niin riittävän korkealle lentävä helikopterikin saatiin ilmaan...

Näinhän se on.

Nepal on rutiköyhä maa. Jos varakas länkkäri haluaa mennä sinne kapuamaan vuorelle jolla hengenlähtö/huiputusratio on 33%, niin ei se mene niin että kaikki muut ottavat mitä tahansa riskejä saadakseen kiipeilijän sieltä alas.

Periaate on että vuorelle ja sieltä alas on kavuttava itse. Jos ei siihen kykene, on hyväksyttävä ettei pelastusoperaatiosta ole mitään takeita.

Mitä korkeammalle mennään, sitä korkeammat riskit ja sitä erikoisempi kopteri tarvitaan. Jos haluat erikoiskopterin jonka pilotti vaarantaa henkikultansa, on raotettava kukkaroa. Aina ei auta sekään.

Kasitonnisten valloittaminen kun ei ole mikään perusoikeus.

Onkohan Lotta katsonut Everest elokuvan?

Don sanoo instassaan että aikoo kommentoida Chinin tapausta.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mr. Chin oli hyväkuntoinen, monta maratoonia juossut mies, kokenut kiipeilijä ja käynyt Everestilläkin. Hän yritti huiputtaa Annapurnan lisähappea käyttäen.

Nuo Donin vitsailut instassaan lisähapen käyttämisestä tuntuvat minusta oudoilta siihenkin nähden, että hän on ollut tietoinen mr. Chinin kriittisestä tilanteesta samalla vuorella ja pelastamisen jälkeen.

Oli myös jonkun aikaa mietitty olisivatko nelosleirillä vielä olleet sherpat ja Don voineet toimittaa Chinille lisää happea, jos sitä olisi jostain saatu. Mutta sitä ei onnistuttu leiriin helikopterilla pudottamaan jostain syystä. Näin ollen hekin lähtivät lopulta alemmas.

Nelosleiri on 7 100 metrissä. Sinne ei lennellä helikopterilla.

Tuo on tosiaankin ollut myös yksi peruste olla pyydettyä happipulloja toimittamatta, mutta kun rahaa löytyi niin riittävän korkealle lentävä helikopterikin saatiin ilmaan...

Näinhän se on.

Nepal on rutiköyhä maa. Jos varakas länkkäri haluaa mennä sinne kapuamaan vuorelle jolla hengenlähtö/huiputusratio on 33%, niin ei se mene niin että kaikki muut ottavat mitä tahansa riskejä saadakseen kiipeilijän sieltä alas.

Periaate on että vuorelle ja sieltä alas on kavuttava itse. Jos ei siihen kykene, on hyväksyttävä ettei pelastusoperaatiosta ole mitään takeita.

Mitä korkeammalle mennään, sitä korkeammat riskit ja sitä erikoisempi kopteri tarvitaan. Jos haluat erikoiskopterin jonka pilotti vaarantaa henkikultansa, on raotettava kukkaroa. Aina ei auta sekään.

Kasitonnisten valloittaminen kun ei ole mikään perusoikeus.

Eri asia tietenkin on, jos luvataan jotain ja siitä rakastetaan, muttei tosipaikan tullen tehdä mitä on luvattu. Kuulostaa siltä, että onnettomuutta halutaan käyttää hyödyksi ja Ihmishenkeä tärkeämpää on neuvotella itselle mahdollisimman rahakas sopimus.

Sama kuin Intiassa, jossa taksi ajoi kolarin, auto hajosi ja joku toinen tarjoutui viemään loukkaantuneet sairaalaan, niin kuskien välille syntyi ärhäkkä riita rahasta ja siitä kellä on oikeus kuljettaa näitä ihmisiä. Onneksi eivät loukkaantuneet vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mr. Chin oli hyväkuntoinen, monta maratoonia juossut mies, kokenut kiipeilijä ja käynyt Everestilläkin. Hän yritti huiputtaa Annapurnan lisähappea käyttäen.

Nuo Donin vitsailut instassaan lisähapen käyttämisestä tuntuvat minusta oudoilta siihenkin nähden, että hän on ollut tietoinen mr. Chinin kriittisestä tilanteesta samalla vuorella ja pelastamisen jälkeen.

Oli myös jonkun aikaa mietitty olisivatko nelosleirillä vielä olleet sherpat ja Don voineet toimittaa Chinille lisää happea, jos sitä olisi jostain saatu. Mutta sitä ei onnistuttu leiriin helikopterilla pudottamaan jostain syystä. Näin ollen hekin lähtivät lopulta alemmas.

Nelosleiri on 7 100 metrissä. Sinne ei lennellä helikopterilla.

Tuo on tosiaankin ollut myös yksi peruste olla pyydettyä happipulloja toimittamatta, mutta kun rahaa löytyi niin riittävän korkealle lentävä helikopterikin saatiin ilmaan...

Näinhän se on.

Nepal on rutiköyhä maa. Jos varakas länkkäri haluaa mennä sinne kapuamaan vuorelle jolla hengenlähtö/huiputusratio on 33%, niin ei se mene niin että kaikki muut ottavat mitä tahansa riskejä saadakseen kiipeilijän sieltä alas.

Periaate on että vuorelle ja sieltä alas on kavuttava itse. Jos ei siihen kykene, on hyväksyttävä ettei pelastusoperaatiosta ole mitään takeita.

Mitä korkeammalle mennään, sitä korkeammat riskit ja sitä erikoisempi kopteri tarvitaan. Jos haluat erikoiskopterin jonka pilotti vaarantaa henkikultansa, on raotettava kukkaroa. Aina ei auta sekään.

Kasitonnisten valloittaminen kun ei ole mikään perusoikeus.

Eri asia tietenkin on, jos luvataan jotain ja siitä rakastetaan, muttei tosipaikan tullen tehdä mitä on luvattu. Kuulostaa siltä, että onnettomuutta halutaan käyttää hyödyksi ja Ihmishenkeä tärkeämpää on neuvotella itselle mahdollisimman rahakas sopimus.

Sama kuin Intiassa, jossa taksi ajoi kolarin, auto hajosi ja joku toinen tarjoutui viemään loukkaantuneet sairaalaan, niin kuskien välille syntyi ärhäkkä riita rahasta ja siitä kellä on oikeus kuljettaa näitä ihmisiä. Onneksi eivät loukkaantuneet vakavasti.

*rahastetaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mr. Chin oli hyväkuntoinen, monta maratoonia juossut mies, kokenut kiipeilijä ja käynyt Everestilläkin. Hän yritti huiputtaa Annapurnan lisähappea käyttäen.

Nuo Donin vitsailut instassaan lisähapen käyttämisestä tuntuvat minusta oudoilta siihenkin nähden, että hän on ollut tietoinen mr. Chinin kriittisestä tilanteesta samalla vuorella ja pelastamisen jälkeen.

Oli myös jonkun aikaa mietitty olisivatko nelosleirillä vielä olleet sherpat ja Don voineet toimittaa Chinille lisää happea, jos sitä olisi jostain saatu. Mutta sitä ei onnistuttu leiriin helikopterilla pudottamaan jostain syystä. Näin ollen hekin lähtivät lopulta alemmas.

Nelosleiri on 7 100 metrissä. Sinne ei lennellä helikopterilla.

Tuo on tosiaankin ollut myös yksi peruste olla pyydettyä happipulloja toimittamatta, mutta kun rahaa löytyi niin riittävän korkealle lentävä helikopterikin saatiin ilmaan...

Näinhän se on.

Nepal on rutiköyhä maa. Jos varakas länkkäri haluaa mennä sinne kapuamaan vuorelle jolla hengenlähtö/huiputusratio on 33%, niin ei se mene niin että kaikki muut ottavat mitä tahansa riskejä saadakseen kiipeilijän sieltä alas.

Periaate on että vuorelle ja sieltä alas on kavuttava itse. Jos ei siihen kykene, on hyväksyttävä ettei pelastusoperaatiosta ole mitään takeita.

Mitä korkeammalle mennään, sitä korkeammat riskit ja sitä erikoisempi kopteri tarvitaan. Jos haluat erikoiskopterin jonka pilotti vaarantaa henkikultansa, on raotettava kukkaroa. Aina ei auta sekään.

Kasitonnisten valloittaminen kun ei ole mikään perusoikeus.

Eri asia tietenkin on, jos luvataan jotain ja siitä rakastetaan, muttei tosipaikan tullen tehdä mitä on luvattu. Kuulostaa siltä, että onnettomuutta halutaan käyttää hyödyksi ja Ihmishenkeä tärkeämpää on neuvotella itselle mahdollisimman rahakas sopimus.

Sama kuin Intiassa, jossa taksi ajoi kolarin, auto hajosi ja joku toinen tarjoutui viemään loukkaantuneet sairaalaan, niin kuskien välille syntyi ärhäkkä riita rahasta ja siitä kellä on oikeus kuljettaa näitä ihmisiä. Onneksi eivät loukkaantuneet vakavasti.

*rahastetaan

Jatkan vielä, ettei tuo ajatusmaailma koske tietenkään kaikkia vaan pelastusryhmää organisoinut henkilökin kritisoi tällaista toimintaa kun he olisivat puolestaan olleet heti valmiit pelastamaan kanssakiipeilijänsä henkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta menetti ne tekiessään sitä mitä rakasti. Voiko ihanampaa asiaa ollakaan!

Heille se riski on ok, mahdollinen saavutus on sen arvoinen. Sinä et sitä ymmärrä eikä sinun tarvitsekaan.

Veikkaisin, että siinä vaiheessa kun olet menettänyt molemmat kätesi sekä jalkasi, saattaa olla, ettei saavutuksen arvo ylitä menetystä.

Ei vaan riski on riski. Kiipeilijä tietää että voi vammautua tai kuolla. Ei sitä jälkeenpäin voi perua. Raajan/raajojen menettäminen varmasti harmittaa mutta sen mahdollisuuden on tietänyt jo etukäteen.

Riskit tiedostetaan, jotta niihin osataan varautua ja niitä pyritään välttämään, mutta tuskin yksikään kiipeilijä todellisuudessa on varautunut siihen millaista elämä on raajojen menetyksen jälkeen. Jos pystyisi palaamaan ajassa taaksepäin siihen päätökseen teetkö jotain missä voi vammautua sen jälkeen kun on oikeasti vammautunut niin varmasti jättäisi sen asian tekemättä.

99 % varmastikin uskoo, ettei itselle käy mitään. Tuokaan kiipeilijä (lääkäri btw) ei varmasti pidä raajojen menetystä jonkun vuoren huipulle kiipeämisen arvoisena.

Eli et edelleenkään tajua. Se on ihan ok.

Ihmisillä on ihan yleisesti hyvin voimakas positiivisuusharha. Eli ihmiset aina kuvittelee että itselle käy paremmin kuin jollekin toiselle kävisi vastaavassa tilanteessa. Ihmiset ei usko, että niille itselleen voisi ikinä tapahtua mitään pahaa. Vain lievästi masentuneet ovat täysin realistisia silloin kun omista asioista on kyse, pahasti masentuneilla on sitten negatiivisuusharha.

Valtaosa ihmisten huonoista päätöksistä perustuu juuri tähän posiitivisuusharhaan. Evolutiivisesti se on ilmeisesti ollut kannattavaa, että ihminen jaksaa yrittää epätoivoisessakin tilanteessa, koska luulee tilannetta paremmaksi kuin mitä ajattelisi jos joku muu olisi siinä. Koska aina joskus jollakulla on hyvä tuuri.

Sanoisin, että extreme-lajien harrastajilla on vielä voimakkaampi posiitivisuusharha kuin muilla. Kyllä ne tietää, että lajissa voi kulla. Mutta ne ei usko hetkeäkään, että MINÄ voisin kuolla.

Jokainen itseni tuntema kiipeilijä, sekä myös moni haastatteluista "tutuksi" tullut, on erittäin tietoinen siitä että juuri MINÄ voin kuolla. Samoin esim. tuo edellä mainittu David Lama. 

Kuinka monta kiipeilijää tunnet? Entä uskotko, että he sanovat niin tosissaan vai lisätäkseen dramatiikkaa harrastukseensa eli tavallaan antaakseen itsestään mahdollisimman pelottoman, rohkean ja riskejä pelkäämättömän vaikutelman, juuri kuten Lottakin vaikuttaa haluavan tehdä?

Tunnen neljä joista kaksi harrastaa ihan noita korkeimpia. Ovat oikeasti nöyriä ja mukavia ihmisiä. En tiedä mikä into sinulla on epäillä jokaisen sanoja mutta itse tuppaan luottaa ystävieni kertomaan.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mr. Chin oli hyväkuntoinen, monta maratoonia juossut mies, kokenut kiipeilijä ja käynyt Everestilläkin. Hän yritti huiputtaa Annapurnan lisähappea käyttäen.

Nuo Donin vitsailut instassaan lisähapen käyttämisestä tuntuvat minusta oudoilta siihenkin nähden, että hän on ollut tietoinen mr. Chinin kriittisestä tilanteesta samalla vuorella ja pelastamisen jälkeen.

Oli myös jonkun aikaa mietitty olisivatko nelosleirillä vielä olleet sherpat ja Don voineet toimittaa Chinille lisää happea, jos sitä olisi jostain saatu. Mutta sitä ei onnistuttu leiriin helikopterilla pudottamaan jostain syystä. Näin ollen hekin lähtivät lopulta alemmas.

Nelosleiri on 7 100 metrissä. Sinne ei lennellä helikopterilla.

Tuo on tosiaankin ollut myös yksi peruste olla pyydettyä happipulloja toimittamatta, mutta kun rahaa löytyi niin riittävän korkealle lentävä helikopterikin saatiin ilmaan...

Näinhän se on.

Nepal on rutiköyhä maa. Jos varakas länkkäri haluaa mennä sinne kapuamaan vuorelle jolla hengenlähtö/huiputusratio on 33%, niin ei se mene niin että kaikki muut ottavat mitä tahansa riskejä saadakseen kiipeilijän sieltä alas.

Periaate on että vuorelle ja sieltä alas on kavuttava itse. Jos ei siihen kykene, on hyväksyttävä ettei pelastusoperaatiosta ole mitään takeita.

Mitä korkeammalle mennään, sitä korkeammat riskit ja sitä erikoisempi kopteri tarvitaan. Jos haluat erikoiskopterin jonka pilotti vaarantaa henkikultansa, on raotettava kukkaroa. Aina ei auta sekään.

Kasitonnisten valloittaminen kun ei ole mikään perusoikeus.

Eri asia tietenkin on, jos luvataan jotain ja siitä rakastetaan, muttei tosipaikan tullen tehdä mitä on luvattu. Kuulostaa siltä, että onnettomuutta halutaan käyttää hyödyksi ja Ihmishenkeä tärkeämpää on neuvotella itselle mahdollisimman rahakas sopimus.

Sama kuin Intiassa, jossa taksi ajoi kolarin, auto hajosi ja joku toinen tarjoutui viemään loukkaantuneet sairaalaan, niin kuskien välille syntyi ärhäkkä riita rahasta ja siitä kellä on oikeus kuljettaa näitä ihmisiä. Onneksi eivät loukkaantuneet vakavasti.

Mutta oliko luvattu?

Vaikea sanoa mitään kun en ole nähnyt sopimusta.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta menetti ne tekiessään sitä mitä rakasti. Voiko ihanampaa asiaa ollakaan!

Heille se riski on ok, mahdollinen saavutus on sen arvoinen. Sinä et sitä ymmärrä eikä sinun tarvitsekaan.

Veikkaisin, että siinä vaiheessa kun olet menettänyt molemmat kätesi sekä jalkasi, saattaa olla, ettei saavutuksen arvo ylitä menetystä.

Ei vaan riski on riski. Kiipeilijä tietää että voi vammautua tai kuolla. Ei sitä jälkeenpäin voi perua. Raajan/raajojen menettäminen varmasti harmittaa mutta sen mahdollisuuden on tietänyt jo etukäteen.

Riskit tiedostetaan, jotta niihin osataan varautua ja niitä pyritään välttämään, mutta tuskin yksikään kiipeilijä todellisuudessa on varautunut siihen millaista elämä on raajojen menetyksen jälkeen. Jos pystyisi palaamaan ajassa taaksepäin siihen päätökseen teetkö jotain missä voi vammautua sen jälkeen kun on oikeasti vammautunut niin varmasti jättäisi sen asian tekemättä.

99 % varmastikin uskoo, ettei itselle käy mitään. Tuokaan kiipeilijä (lääkäri btw) ei varmasti pidä raajojen menetystä jonkun vuoren huipulle kiipeämisen arvoisena.

Eli et edelleenkään tajua. Se on ihan ok.

Ihmisillä on ihan yleisesti hyvin voimakas positiivisuusharha. Eli ihmiset aina kuvittelee että itselle käy paremmin kuin jollekin toiselle kävisi vastaavassa tilanteessa. Ihmiset ei usko, että niille itselleen voisi ikinä tapahtua mitään pahaa. Vain lievästi masentuneet ovat täysin realistisia silloin kun omista asioista on kyse, pahasti masentuneilla on sitten negatiivisuusharha.

Valtaosa ihmisten huonoista päätöksistä perustuu juuri tähän posiitivisuusharhaan. Evolutiivisesti se on ilmeisesti ollut kannattavaa, että ihminen jaksaa yrittää epätoivoisessakin tilanteessa, koska luulee tilannetta paremmaksi kuin mitä ajattelisi jos joku muu olisi siinä. Koska aina joskus jollakulla on hyvä tuuri.

Sanoisin, että extreme-lajien harrastajilla on vielä voimakkaampi posiitivisuusharha kuin muilla. Kyllä ne tietää, että lajissa voi kulla. Mutta ne ei usko hetkeäkään, että MINÄ voisin kuolla.

Jokainen itseni tuntema kiipeilijä, sekä myös moni haastatteluista "tutuksi" tullut, on erittäin tietoinen siitä että juuri MINÄ voin kuolla. Samoin esim. tuo edellä mainittu David Lama. 

Ei ne sitä sisimmässään usko, hokivat mitä hyvänsä. Kukaan, joka oikeasti sisimmässään uskoo todeksi Annapurnan todennäköisyydet ei kiipeä sinne, koska sellaisten riskien ottamisessa ei ole järjen häivää. Hitto, ihmiset tekee itsemurhia pienemmällä todennäköisyydellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta menetti ne tekiessään sitä mitä rakasti. Voiko ihanampaa asiaa ollakaan!

Heille se riski on ok, mahdollinen saavutus on sen arvoinen. Sinä et sitä ymmärrä eikä sinun tarvitsekaan.

Veikkaisin, että siinä vaiheessa kun olet menettänyt molemmat kätesi sekä jalkasi, saattaa olla, ettei saavutuksen arvo ylitä menetystä.

Ei vaan riski on riski. Kiipeilijä tietää että voi vammautua tai kuolla. Ei sitä jälkeenpäin voi perua. Raajan/raajojen menettäminen varmasti harmittaa mutta sen mahdollisuuden on tietänyt jo etukäteen.

Riskit tiedostetaan, jotta niihin osataan varautua ja niitä pyritään välttämään, mutta tuskin yksikään kiipeilijä todellisuudessa on varautunut siihen millaista elämä on raajojen menetyksen jälkeen. Jos pystyisi palaamaan ajassa taaksepäin siihen päätökseen teetkö jotain missä voi vammautua sen jälkeen kun on oikeasti vammautunut niin varmasti jättäisi sen asian tekemättä.

99 % varmastikin uskoo, ettei itselle käy mitään. Tuokaan kiipeilijä (lääkäri btw) ei varmasti pidä raajojen menetystä jonkun vuoren huipulle kiipeämisen arvoisena.

Eli et edelleenkään tajua. Se on ihan ok.

Ihmisillä on ihan yleisesti hyvin voimakas positiivisuusharha. Eli ihmiset aina kuvittelee että itselle käy paremmin kuin jollekin toiselle kävisi vastaavassa tilanteessa. Ihmiset ei usko, että niille itselleen voisi ikinä tapahtua mitään pahaa. Vain lievästi masentuneet ovat täysin realistisia silloin kun omista asioista on kyse, pahasti masentuneilla on sitten negatiivisuusharha.

Valtaosa ihmisten huonoista päätöksistä perustuu juuri tähän posiitivisuusharhaan. Evolutiivisesti se on ilmeisesti ollut kannattavaa, että ihminen jaksaa yrittää epätoivoisessakin tilanteessa, koska luulee tilannetta paremmaksi kuin mitä ajattelisi jos joku muu olisi siinä. Koska aina joskus jollakulla on hyvä tuuri.

Sanoisin, että extreme-lajien harrastajilla on vielä voimakkaampi posiitivisuusharha kuin muilla. Kyllä ne tietää, että lajissa voi kulla. Mutta ne ei usko hetkeäkään, että MINÄ voisin kuolla.

Jokainen itseni tuntema kiipeilijä, sekä myös moni haastatteluista "tutuksi" tullut, on erittäin tietoinen siitä että juuri MINÄ voin kuolla. Samoin esim. tuo edellä mainittu David Lama. 

Ei ne sitä sisimmässään usko, hokivat mitä hyvänsä. Kukaan, joka oikeasti sisimmässään uskoo todeksi Annapurnan todennäköisyydet ei kiipeä sinne, koska sellaisten riskien ottamisessa ei ole järjen häivää. Hitto, ihmiset tekee itsemurhia pienemmällä todennäköisyydellä. 

Osa on tietenkin tuollaisia, mutta ei kaikki. Kyllä heistä osa oikeasti tajuaa riskit ja tietää että ne on todellisia. Juuri siksi tuonne kiivetään, että se riski on niin suuri. Se tekee saavutuksesta merkittävän. Se ei kuitenkaan tarkoita harhaa omasta voittamattomuudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Ei ole ensimmäinen kerta kun ihmetellään vuorelle jöäänyttä kiipeilijää. Totuus on ettei noista korkeuksista pelasteta ihan helposti. Helikopterilla ei onnistu kuin alemmista leireistä, ja sitä korkeammalla vahvankin kiipeilijän toimintakyky on rajallinen. Kun aivot ja keuhkot eivät saa riittävästi happea, siellä ei ihmeitä tehdä. Lisähappi auttaa vain rajallisesti.

n. 7 500m ja yläpuolella on ns. death zone, koska siinä korkeudessa elimistö ei sopeudu käytännössä ollenkaan. Solut eivät jakaudu normaalisti, vaan kuolevat (kiipeilijöiden aivojen magneettikuvauksissa on havaittu lieviä aivovaurioita). Ravinto ei imeydy vaikka energiaa kuluu helposti 10 000kcal/päivä. Nukkuminen alkaa olemaan mahdotonta, haavat eivät parane, jne. Siksi huiputusreissut suunnitellaan siten ettei 7 500m yläpuolella vietetä juurikaan aikaa.

Jos sinä olisit sherpa joka tienaa suomalaisen tehdasduunarin kuukausipalkan verran per kiipeilykausi ja sinulla olisi luultavasti perhe kotona odottamassa, ihanko oikeasti lähtisit pelastusoperaatioon sillä mielellä että raahaat huvikseen kiipeilevän rikkaan länkkärin vuorelta alas tai kuolet sitä yrittäessä? Siinä vaiheessa kun sormet ja varpaat ovat paleltuneet ja vuoristotaudin vakavammat oireet uhkaavat, sanoisin että on enemmän kuin kohtuullista kääntyä takaisin.

 

Opas on ollut liikkeellä opastettavansa kanssa, mutta hylännyt tämän rinteeseen. Hän on itse kertonut, että miehen happi on loppunut ja hän on antanut oman happensa miehelle jonka sitten jättänyt rinteeseen kertoen tälle hakevansa lisää happea leiristä eli palaavansa takaisin. Tätä hän ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan voinutkaan tehdä, koska on loukkaantunut matkalla alas, saanut paleltumia ja kokenut vuoristotaudin oireita. Jotkut silminnäkijät ovat tosin väittäneet, ettei näin ole ollut. Vaikea sanoa, onko loukkaantunut, saanut paleltumia ja tuntenut vuoristotaudin oireita, mutta ymmärrän täysin, ettei alas tultuaan ole enää jaksanut palata takaisin mahdollisesta lupauksestaan huolimatta. Olisivatko kuitenkin molemmat selvinneet, jos opas ei olisi jättänyt miestä avun toiveessa rinteeseen vaan tsempannut samaa matkaa alaspäin ja ennen kaikkea olisiko ammattitaitoinen opas osannut jo ylös mentäessä arvioida, etteivät miehen voimat riitä huiputukseen, jolloin oppaan ammattitaito opastettavansa kunnon arvioinnissa olisi voinut pelastaa miehen hengen vaikka huiputus olisi jäänytkin molemmilta tekemättä. Vähän niin kuin Don on estänyt Lottaa "vaikka ryömimästä" sinne matalammalle huipulle.

Olen ymmärtänyt, että Chin on ollut ihan hyvävointinen vuorelle noustessa ja huipulla. Väsymys, heikkous ym. on tullut äkillisesti laskeutuessa. Vuoristotaudin oireet alkavat usein äkillisesti.

Luulisin, että miestä on ollut mahdoton tuoda alas. Tuossa korkeudessa ei voi olla kovin kauaa, ja oppaan on ollut jossain vaiheessa pakko tulla itse alas.

Kyllä näin on muissakin tapauksissa toimittu, koska kuten sanottu siinä korkeudessa ei voi alkaa ketään kantamaan. Se, että saat oman itsesi tuotua alas on ponnistuksen takana.

Noita olosuhteita on varmasti vaikea ymmärtää, ellei itse ole kokenut.

Lopullisen totuuden asioista toki tietää vain tämä opas itse.

Tämän Chinin henk. koht oppaan on puhuttu loukkaantuneen matkalla Chinin luota alempaan leiriin, ei kenenkään sellaisen joka on kuulunut pelastavaan sherpatiimiin.

Ja jos opas olisi jäänyt hissuttelemaan ja tsemppaamaan sitä hidasta ryömintää, mihin Chin olisi ehkä jonkin aikaa vielä kyennyt, olisivat erittäin todennäköisesti molemmat vainajia nyt.

Chin oli lääkäri. Eiköhän sellaisen pitäisi kyetä tuntemaan omat rajansa. Jos ei tunne, se on kepeitä multia sitten.

Noissa korkeuksissa se on every man for himself. Opas opastaa reittiä, ei riskeeraa henkeään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta menetti ne tekiessään sitä mitä rakasti. Voiko ihanampaa asiaa ollakaan!

Heille se riski on ok, mahdollinen saavutus on sen arvoinen. Sinä et sitä ymmärrä eikä sinun tarvitsekaan.

Veikkaisin, että siinä vaiheessa kun olet menettänyt molemmat kätesi sekä jalkasi, saattaa olla, ettei saavutuksen arvo ylitä menetystä.

Ei vaan riski on riski. Kiipeilijä tietää että voi vammautua tai kuolla. Ei sitä jälkeenpäin voi perua. Raajan/raajojen menettäminen varmasti harmittaa mutta sen mahdollisuuden on tietänyt jo etukäteen.

Riskit tiedostetaan, jotta niihin osataan varautua ja niitä pyritään välttämään, mutta tuskin yksikään kiipeilijä todellisuudessa on varautunut siihen millaista elämä on raajojen menetyksen jälkeen. Jos pystyisi palaamaan ajassa taaksepäin siihen päätökseen teetkö jotain missä voi vammautua sen jälkeen kun on oikeasti vammautunut niin varmasti jättäisi sen asian tekemättä.

99 % varmastikin uskoo, ettei itselle käy mitään. Tuokaan kiipeilijä (lääkäri btw) ei varmasti pidä raajojen menetystä jonkun vuoren huipulle kiipeämisen arvoisena.

Eli et edelleenkään tajua. Se on ihan ok.

Ihmisillä on ihan yleisesti hyvin voimakas positiivisuusharha. Eli ihmiset aina kuvittelee että itselle käy paremmin kuin jollekin toiselle kävisi vastaavassa tilanteessa. Ihmiset ei usko, että niille itselleen voisi ikinä tapahtua mitään pahaa. Vain lievästi masentuneet ovat täysin realistisia silloin kun omista asioista on kyse, pahasti masentuneilla on sitten negatiivisuusharha.

Valtaosa ihmisten huonoista päätöksistä perustuu juuri tähän posiitivisuusharhaan. Evolutiivisesti se on ilmeisesti ollut kannattavaa, että ihminen jaksaa yrittää epätoivoisessakin tilanteessa, koska luulee tilannetta paremmaksi kuin mitä ajattelisi jos joku muu olisi siinä. Koska aina joskus jollakulla on hyvä tuuri.

Sanoisin, että extreme-lajien harrastajilla on vielä voimakkaampi posiitivisuusharha kuin muilla. Kyllä ne tietää, että lajissa voi kulla. Mutta ne ei usko hetkeäkään, että MINÄ voisin kuolla.

Jokainen itseni tuntema kiipeilijä, sekä myös moni haastatteluista "tutuksi" tullut, on erittäin tietoinen siitä että juuri MINÄ voin kuolla. Samoin esim. tuo edellä mainittu David Lama. 

Kuinka monta kiipeilijää tunnet? Entä uskotko, että he sanovat niin tosissaan vai lisätäkseen dramatiikkaa harrastukseensa eli tavallaan antaakseen itsestään mahdollisimman pelottoman, rohkean ja riskejä pelkäämättömän vaikutelman, juuri kuten Lottakin vaikuttaa haluavan tehdä?

Tunnen neljä joista kaksi harrastaa ihan noita korkeimpia. Ovat oikeasti nöyriä ja mukavia ihmisiä. En tiedä mikä into sinulla on epäillä jokaisen sanoja mutta itse tuppaan luottaa ystävieni kertomaan.

En voi millään uskoa, että joku lajiin intohimoisesti suhtautuva ja siinä tietoa, taitoa ja kokemusta omaava tietoisesti ajattelisi olevansa kuolemanvaarassa tai edes loukkaantuvansa. Kukaan ei kiipeile kasitonnisille kuollakseen vaan ainakin ne kokeneimmat varmasti luottavat niihin kykyihin, tietoon, taitoon ja kokemukseensa arvioida riskit ja välttää niitä. Tämäkin kuolemantapaus voidaan ohittaa ajatuksella, ettei itselle voisi käydä näin, koska - ja pitkä lista syitä miksi itse olisi selvinnyt. Voi sanoa tiedostavansa riskit, mutta taatusti kukaan ei todellisuudessa usko, että jotain tapahtuu ennen kuin on jo liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mr. Chin oli hyväkuntoinen, monta maratoonia juossut mies, kokenut kiipeilijä ja käynyt Everestilläkin. Hän yritti huiputtaa Annapurnan lisähappea käyttäen.

Nuo Donin vitsailut instassaan lisähapen käyttämisestä tuntuvat minusta oudoilta siihenkin nähden, että hän on ollut tietoinen mr. Chinin kriittisestä tilanteesta samalla vuorella ja pelastamisen jälkeen.

Oli myös jonkun aikaa mietitty olisivatko nelosleirillä vielä olleet sherpat ja Don voineet toimittaa Chinille lisää happea, jos sitä olisi jostain saatu. Mutta sitä ei onnistuttu leiriin helikopterilla pudottamaan jostain syystä. Näin ollen hekin lähtivät lopulta alemmas.

Nelosleiri on 7 100 metrissä. Sinne ei lennellä helikopterilla.

Tuo on tosiaankin ollut myös yksi peruste olla pyydettyä happipulloja toimittamatta, mutta kun rahaa löytyi niin riittävän korkealle lentävä helikopterikin saatiin ilmaan...

Näinhän se on.

Nepal on rutiköyhä maa. Jos varakas länkkäri haluaa mennä sinne kapuamaan vuorelle jolla hengenlähtö/huiputusratio on 33%, niin ei se mene niin että kaikki muut ottavat mitä tahansa riskejä saadakseen kiipeilijän sieltä alas.

Periaate on että vuorelle ja sieltä alas on kavuttava itse. Jos ei siihen kykene, on hyväksyttävä ettei pelastusoperaatiosta ole mitään takeita.

Mitä korkeammalle mennään, sitä korkeammat riskit ja sitä erikoisempi kopteri tarvitaan. Jos haluat erikoiskopterin jonka pilotti vaarantaa henkikultansa, on raotettava kukkaroa. Aina ei auta sekään.

Kasitonnisten valloittaminen kun ei ole mikään perusoikeus.

Eri asia tietenkin on, jos luvataan jotain ja siitä rakastetaan, muttei tosipaikan tullen tehdä mitä on luvattu. Kuulostaa siltä, että onnettomuutta halutaan käyttää hyödyksi ja Ihmishenkeä tärkeämpää on neuvotella itselle mahdollisimman rahakas sopimus.

Sama kuin Intiassa, jossa taksi ajoi kolarin, auto hajosi ja joku toinen tarjoutui viemään loukkaantuneet sairaalaan, niin kuskien välille syntyi ärhäkkä riita rahasta ja siitä kellä on oikeus kuljettaa näitä ihmisiä. Onneksi eivät loukkaantuneet vakavasti.

*rahastetaan

Jatkan vielä, ettei tuo ajatusmaailma koske tietenkään kaikkia vaan pelastusryhmää organisoinut henkilökin kritisoi tällaista toimintaa kun he olisivat puolestaan olleet heti valmiit pelastamaan kanssakiipeilijänsä henkeä.

Tutkitaanpa hieman.

Kritiikin kohteena taisi olla Global Rescue, jonka jäsen Chin oli.

Kuitenkin ko. organisaation mandaatti on selvä. He suorittavat pelastustehtäviä silloin kun kohteen tarkka sijainti on tiedossa ja kalustolla voi sinne lentää, mutta eivät toimita happipulloja tai logistista tukea.

Global Rescuen helikopterin sallittu maksimikorkeus oli 7 000m. Nelosleiri 7 100m, Chinin sijainti n. 7 500m.

Global Rescuen ehdotus ratkaisuksi oli Simirik Air, jonka Chinin vaimo palkkasi apuun. Pimeällä lentäminen oli täysin pois kuvioista, mutta seuraavana päivänä kopteri löysi kuin ihmeen kaupalla Chinin. Lisäpainon ottaminen ei ollut mahdollista eli ainoa keino oli tiputtaa lisäapua ja happipulloja kolmosleiriin.

Sieltä jo huiputuksesta väsyneet pelastajat kipusivat 6 500 -> 7 500 metriin ja takaisin kolmosleiriin.

Epäselvää on kuka tuossa teki mitään väärin. Jokainen pelastamiseen osallistunut taho olisi helposti voinut sanoa että riskit ovat liian kovat. Harmi juttu, mutta sellaista se on.

Tämä ketju jatkuu ja jatkuu koska tässä on niin monta keskustelunaihetta:

Lotta, Lotan avioliitto,Don, vuorikiipeily ja kasitonniset, Don ja Lotta teltassa, Lotan aviomies Ruotsissa, Lotan instakuvat, ILMAN LISÄHAPPEA, Don valokuvaaja, Annapurnan kadonnut kiipeilijä, vuorikiipeilijän pelastusoperaatio, Mansikka, Veikka Gustavsson, vuorikiipeilydokumentit, death zone...