Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret

Vierailija kirjoitti:

Entä jos Don saakin jotkut sairaat kiksit kun voi jättää heiveröisen tytön lumeen kuolemaan? Don nimittäin vaikuttaa sairaalta äijältä kaiken lisähappea ei tarvita-uhoamisen jälkeen. 

Lottana en luottaisi elämääni tollaisen luihun käsiin

Vuorilla ei luoteta elämäänsä yhtään kenenkään kuin itsensä käsiin. Aivan yhtälailla voi kokematon joutua tilanteeseen jossa jättää kokeneemman yksin kuolemaan vuorille. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tulee siihen, että pitäisi aina raahata mukana lisähappea ja jossei pysty ilman sitä könyämään kasitonnisille, niin pitäisi siirtyä huiputtamaan pienempiä vuoria. Sinänsä fiksuja ohjeita, mutta ollaan kuitenkin tekemisissä seikkailuhenkisten tyyppien kanssa, jotka saavat kiksejä nimenomaan siitä vaaran tunteesta eli taitaa olla vähän sama kuin kysyisi Kimi Räikköseltä varikolla, että miksi ihmeessä et ota vararengasta kyytiin, jos vaikka rengas puhkeaa ja josset pysty määrättyyn kierrosaikaan, niin siirryppä pienitehoisemman Skodan rattiin.

Lottahan sanoi jo maaliskuussa Helsingin Uutisten haastattelussa, että hänen seuraava etappinsa on vierailu Annapurnalle Nepaliin, mutta hän ei edes yritä vielä huiputtaa sitä, koska se on niin vaarallinen. Hänen eka yrityksensä kasitonniselle on siis Gasherbrum 2 kesä-heinäkuussa. Vai onkohan sen jälkeen suunnitelmat muuttuneet?

Niin, totta kai extreme-harrastajat hakevat vaaran tunnetta. Sehän on koko homman pointti! Jos ei ole draivia tähän, ne sunnuntaivaellukset kauniissa luonnossa ovat riittäviä.

Mutta näillä toisilla on tutkimusten mukaan jopa erilaiset aivot kuin meillä taviksilla - esim. Alex Honnoldin aivokuva ei ole normaali. Hänen aivonsa eri osat aktivoituvat eri tavalla kuin "pitäisi". Todennäköisesti se on osasyy siihen, että hän voi kiivetä kahteen kilometriin ilman köyttä ja valjaita, ja vain hymyillä ja näyttää peukkua, koska se on hänen "elämänsä paras päivä". Totta kai siihen liittyy kiinteästi se, että se voi olla myös elämänsä viimeinen päivä.

Me tavikset emme voi ymmärtää, miksi pitää saattaa itsensä vaaraan; mutta meidän tuomitsemisemme ei hetkauta näitä tyyppejä lainkaan. Heitä ei kiinnosta siellä vuorenrinteellä pätkääkään että jonkun Riihimäki-Riitan ja Jyväskylä-Jannen mielestä matalampikin vuori olisi riittänyt. Heidän täytyy voittaa se korkein ja vaarallisin haaste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tulee siihen, että pitäisi aina raahata mukana lisähappea ja jossei pysty ilman sitä könyämään kasitonnisille, niin pitäisi siirtyä huiputtamaan pienempiä vuoria. Sinänsä fiksuja ohjeita, mutta ollaan kuitenkin tekemisissä seikkailuhenkisten tyyppien kanssa, jotka saavat kiksejä nimenomaan siitä vaaran tunteesta eli taitaa olla vähän sama kuin kysyisi Kimi Räikköseltä varikolla, että miksi ihmeessä et ota vararengasta kyytiin, jos vaikka rengas puhkeaa ja josset pysty määrättyyn kierrosaikaan, niin siirryppä pienitehoisemman Skodan rattiin.

Lottahan sanoi jo maaliskuussa Helsingin Uutisten haastattelussa, että hänen seuraava etappinsa on vierailu Annapurnalle Nepaliin, mutta hän ei edes yritä vielä huiputtaa sitä, koska se on niin vaarallinen. Hänen eka yrityksensä kasitonniselle on siis Gasherbrum 2 kesä-heinäkuussa. Vai onkohan sen jälkeen suunnitelmat muuttuneet?

Niin, totta kai extreme-harrastajat hakevat vaaran tunnetta. Sehän on koko homman pointti! Jos ei ole draivia tähän, ne sunnuntaivaellukset kauniissa luonnossa ovat riittäviä.

Mutta näillä toisilla on tutkimusten mukaan jopa erilaiset aivot kuin meillä taviksilla - esim. Alex Honnoldin aivokuva ei ole normaali. Hänen aivonsa eri osat aktivoituvat eri tavalla kuin "pitäisi". Todennäköisesti se on osasyy siihen, että hän voi kiivetä kahteen kilometriin ilman köyttä ja valjaita, ja vain hymyillä ja näyttää peukkua, koska se on hänen "elämänsä paras päivä". Totta kai siihen liittyy kiinteästi se, että se voi olla myös elämänsä viimeinen päivä.

Me tavikset emme voi ymmärtää, miksi pitää saattaa itsensä vaaraan; mutta meidän tuomitsemisemme ei hetkauta näitä tyyppejä lainkaan. Heitä ei kiinnosta siellä vuorenrinteellä pätkääkään että jonkun Riihimäki-Riitan ja Jyväskylä-Jannen mielestä matalampikin vuori olisi riittänyt. Heidän täytyy voittaa se korkein ja vaarallisin haaste.

Olet täysin pihalla asiasta.

Honnold ei ole mikään adrenaliinikiksejä hakeva näyttämisenhaluinen julkkis, vaan todella harkitseva kiipeilijä joka välttää riskejä niin pitkälti kuin se on niissä olosuhteissa mahdollista. Se ettei Honnold pelkää niin kuin enemmistö ihmisistä, ei tee hänestä reikä päässä kiipeilevää turistia. Siksi mies onkin elossa.

Ja vertaat sitten ihan tosissasi Lottaa Honnoldiin, joka on luultavasti oman alansa kaikkien aikojen paras? Tällä hetkellä Lotan kiipeilysaavutukset ovat samaa luokkaa kuin minulla, enkä laske itseäni edes kiipeilyn harrastajaksi :D

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tulee siihen, että pitäisi aina raahata mukana lisähappea ja jossei pysty ilman sitä könyämään kasitonnisille, niin pitäisi siirtyä huiputtamaan pienempiä vuoria. Sinänsä fiksuja ohjeita, mutta ollaan kuitenkin tekemisissä seikkailuhenkisten tyyppien kanssa, jotka saavat kiksejä nimenomaan siitä vaaran tunteesta eli taitaa olla vähän sama kuin kysyisi Kimi Räikköseltä varikolla, että miksi ihmeessä et ota vararengasta kyytiin, jos vaikka rengas puhkeaa ja josset pysty määrättyyn kierrosaikaan, niin siirryppä pienitehoisemman Skodan rattiin.

Lottahan sanoi jo maaliskuussa Helsingin Uutisten haastattelussa, että hänen seuraava etappinsa on vierailu Annapurnalle Nepaliin, mutta hän ei edes yritä vielä huiputtaa sitä, koska se on niin vaarallinen. Hänen eka yrityksensä kasitonniselle on siis Gasherbrum 2 kesä-heinäkuussa. Vai onkohan sen jälkeen suunnitelmat muuttuneet?

Niin, totta kai extreme-harrastajat hakevat vaaran tunnetta. Sehän on koko homman pointti! Jos ei ole draivia tähän, ne sunnuntaivaellukset kauniissa luonnossa ovat riittäviä.

Mutta näillä toisilla on tutkimusten mukaan jopa erilaiset aivot kuin meillä taviksilla - esim. Alex Honnoldin aivokuva ei ole normaali. Hänen aivonsa eri osat aktivoituvat eri tavalla kuin "pitäisi". Todennäköisesti se on osasyy siihen, että hän voi kiivetä kahteen kilometriin ilman köyttä ja valjaita, ja vain hymyillä ja näyttää peukkua, koska se on hänen "elämänsä paras päivä". Totta kai siihen liittyy kiinteästi se, että se voi olla myös elämänsä viimeinen päivä.

Me tavikset emme voi ymmärtää, miksi pitää saattaa itsensä vaaraan; mutta meidän tuomitsemisemme ei hetkauta näitä tyyppejä lainkaan. Heitä ei kiinnosta siellä vuorenrinteellä pätkääkään että jonkun Riihimäki-Riitan ja Jyväskylä-Jannen mielestä matalampikin vuori olisi riittänyt. Heidän täytyy voittaa se korkein ja vaarallisin haaste.

Olet täysin pihalla asiasta.

Honnold ei ole mikään adrenaliinikiksejä hakeva näyttämisenhaluinen julkkis, vaan todella harkitseva kiipeilijä joka välttää riskejä niin pitkälti kuin se on niissä olosuhteissa mahdollista. Se ettei Honnold pelkää niin kuin enemmistö ihmisistä, ei tee hänestä reikä päässä kiipeilevää turistia. Siksi mies onkin elossa.

Ja vertaat sitten ihan tosissasi Lottaa Honnoldiin, joka on luultavasti oman alansa kaikkien aikojen paras? Tällä hetkellä Lotan kiipeilysaavutukset ovat samaa luokkaa kuin minulla, enkä laske itseäni edes kiipeilyn harrastajaksi :D

Luepas viestini uudestaan. En väitä kiipeilijöitä adrenaliinikiksijulkkiksiksi, vaan totesin vain, että heille tuo vaarojen ja riskien suhde on erilainen kuin taviksille. Täällä on nyt yli 50 sivua päivittelyä että "miksi sinne pitää mennä, voi vaikka kuolla". Sen suhteen kiipeilijät ovat erilaisia kuin me jotka emme tuota hommaa harrasta.

Minähän nimenomaan olen sitä mieltä että he ottavat harkittuja riskejä - toisin kuin täällä väitetään että vuorille kiipeily on typerää itsetuhoisuutta. Nimenomaan Alex tietää että 2km vapaakiipeily voi olla elämän viimeinen päivä, eli hän suhtautuu asiaan sen vaatimalla vakavuudella. Silti tuo päivä oli hänen omien sanojensa mukaan parasta ikinä. Kun hän kiipesi saman köyden kanssa, se ei ollut parasta ikinä. Missään en silti väitä, että hän kiipeilee holtittomasti.

Enkä sanallakaan maininnut edes Lottaa, saati sitten verrannut häntä Alexiin tai kehenkään muuhunkaan. En tiedä Lotasta yhtään mitään, edes sitä kuka hän on tai miksi hän on julkkis, ja ehkä hän on hyvä kiipeilijä, ehkä ei? Joka tapauksessa jos hän vuorille haluaa, hänellä on oikeus sinne mennä ja noita juttuja tavoitella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta menetti ne tekiessään sitä mitä rakasti. Voiko ihanampaa asiaa ollakaan!

Heille se riski on ok, mahdollinen saavutus on sen arvoinen. Sinä et sitä ymmärrä eikä sinun tarvitsekaan.

Veikkaisin, että siinä vaiheessa kun olet menettänyt molemmat kätesi sekä jalkasi, saattaa olla, ettei saavutuksen arvo ylitä menetystä.

Ei vaan riski on riski. Kiipeilijä tietää että voi vammautua tai kuolla. Ei sitä jälkeenpäin voi perua. Raajan/raajojen menettäminen varmasti harmittaa mutta sen mahdollisuuden on tietänyt jo etukäteen.

Riskit tiedostetaan, jotta niihin osataan varautua ja niitä pyritään välttämään, mutta tuskin yksikään kiipeilijä todellisuudessa on varautunut siihen millaista elämä on raajojen menetyksen jälkeen. Jos pystyisi palaamaan ajassa taaksepäin siihen päätökseen teetkö jotain missä voi vammautua sen jälkeen kun on oikeasti vammautunut niin varmasti jättäisi sen asian tekemättä.

"I think climbers and mountaineers have a very open relationship toward risk and toward their fears. We really think about what can go wrong. Obviously it’s really important to stay alive, but I also think it'd be really good if people in general think about the consequences of their actions as much as climbers do.”

Kiipeilijä David Lama 4.8.1990-16.4.2019

Kyllä he ovat täysin tietoisia siitä mitä tekevät. Ei kukaan voi olla ammattilainen tai vakavasti kiipeilyä harrastava tajuamatta, että koska tahansa voi lähteä sormet, raajat tai henki.

Rip David. Siinä myös hieno nuori kiipeilijä.

HS:n "Hyvä treeni"-lehdessä, jossa on vuorikiipeilyyn liittyvä haastattelu Lotasta, kerrotaan mm. valmentaja Bowien menettäneen 24 ystäväänsä vuorille. Bowie myös viittaa tuohon kesä-heinäkuun reissuun Gasherbrum 2:lle ja toteaa, että vuorikiipeilyn luonteesta kertoo se, että Lotta putoaa todennäköisesti muutaman kerran jäärailoon - taikka Bowie putoaa railoon... He ovat köysillä kiinni toisissaan, joten ylös jääneen kiipeilijän pitää lyödä hakkunsa todella pian jäähän tai hänkin luisuu jäärailoon. Sitten kiinnitetään jäähän jääruuveja mahdollisimman nopeasti eli ankkuroidutaan. Sitten funtsaillaan, että kiipeääkö toinen ylös hakuilla vai köysillä. Kiipeilyn teknistä puolta, y`nou.

Herää kyllä kysymys, että onko Lotalla tuolla kokemuksella valmiudet tuollaiseen salamannopeaa toimintaa vaativaan keissiin? Tuollaisessa tilanteessa henkiriepu on tosiaankin jonkun toisen käsissä.

Vierailija kirjoitti:

HS:n "Hyvä treeni"-lehdessä, jossa on vuorikiipeilyyn liittyvä haastattelu Lotasta, kerrotaan mm. valmentaja Bowien menettäneen 24 ystäväänsä vuorille. Bowie myös viittaa tuohon kesä-heinäkuun reissuun Gasherbrum 2:lle ja toteaa, että vuorikiipeilyn luonteesta kertoo se, että Lotta putoaa todennäköisesti muutaman kerran jäärailoon - taikka Bowie putoaa railoon... He ovat köysillä kiinni toisissaan, joten ylös jääneen kiipeilijän pitää lyödä hakkunsa todella pian jäähän tai hänkin luisuu jäärailoon. Sitten kiinnitetään jäähän jääruuveja mahdollisimman nopeasti eli ankkuroidutaan. Sitten funtsaillaan, että kiipeääkö toinen ylös hakuilla vai köysillä. Kiipeilyn teknistä puolta, y`nou.

Herää kyllä kysymys, että onko Lotalla tuolla kokemuksella valmiudet tuollaiseen salamannopeaa toimintaa vaativaan keissiin? Tuollaisessa tilanteessa henkiriepu on tosiaankin jonkun toisen käsissä.

Miksi hänellä ei voisi olla - olettaen että hän harjoittelee ahkerasti ja pitkäjänteisesti? 

Vierailija kirjoitti:

HS:n "Hyvä treeni"-lehdessä, jossa on vuorikiipeilyyn liittyvä haastattelu Lotasta, kerrotaan mm. valmentaja Bowien menettäneen 24 ystäväänsä vuorille. Bowie myös viittaa tuohon kesä-heinäkuun reissuun Gasherbrum 2:lle ja toteaa, että vuorikiipeilyn luonteesta kertoo se, että Lotta putoaa todennäköisesti muutaman kerran jäärailoon - taikka Bowie putoaa railoon... He ovat köysillä kiinni toisissaan, joten ylös jääneen kiipeilijän pitää lyödä hakkunsa todella pian jäähän tai hänkin luisuu jäärailoon. Sitten kiinnitetään jäähän jääruuveja mahdollisimman nopeasti eli ankkuroidutaan. Sitten funtsaillaan, että kiipeääkö toinen ylös hakuilla vai köysillä. Kiipeilyn teknistä puolta, y`nou.

Herää kyllä kysymys, että onko Lotalla tuolla kokemuksella valmiudet tuollaiseen salamannopeaa toimintaa vaativaan keissiin? Tuollaisessa tilanteessa henkiriepu on tosiaankin jonkun toisen käsissä.

Donilla täytyy kyllä olla jonkinlaista luottoa Lotan kykyihin, jos lähtee tällä tekniikalla kiipeämään.

Onkohan tarkoitus sitten käyttää tätä tekniikkaa paljonkin?

Minusta kuvausmatka/mallikeikka ei voi olla vaativaa kiipeilyä. Tai sitten en ole ymmärtäny miten toi kiipeily tapahtuu aikuisten oikeesti.

Eikö Mansikkaa saatu noudettua? Hänhän ei ollut käynyt kaikilla kasitonnisilla edes. Menehtyi, niillä kokemuksilla.

Lotan kommentteja Acongacuan valloituksesta me naiset lehdessä, MELKO huolestuttavaa sanoisin:

– Kun kävi selväksi, ettemme pääsisi huipulle ensimmäisellä yrittämällä, sapetti niin vietävästi. Istuin siinä lumella ja kiukuttelin kuin lapsi. Olin valmis vaikka ryömimään, jotta en olisi joutunut perääntymään takaisin kakkosleiriin. Tarvitaan todella paljon, ennen kuin suostun luovuttamaan, Lotta sanoo nyt viikkoja myöhemmin lämpimän sohvan sylissä Helsingissä.

Seuraaville huipuille päästäkseen Lotan pitää oppia paljon lisää. Tekemään tarkemmin havaintoja luonnosta ja suunnistamaan niiden varassa. Kiipeämään jäätiköllä. Askeltamaan tavalla, joka säästää lihasvoimia. Arvioimaan voimavaransa ja suunnittelemaan nousunsa sen mukaan.

– Malttia, nöyryyttä ja tekniikkaa, Don listaa.

– Joo, tiedetään, Lotta hymähtää.

Joo, ei taida Veikka ilahtua kun nämä tokaisut kuulee. Nimenomaan tärkeintä on olla nöyrä sekä osata luovuttaa eikä kiukutella rinteillä kuin pikkulapsi ja haluta ylös keinolla millä hyvänsä. Toivottavasti Lotta oppii vielä luovuttamaan ennen kuin lähtee vuorille sooloilemaan. Tai ehkä Veikka ottaa asiakseen ja soittaa Lotalle ja opettaa vähän järkevän vuorikiipeilyn perusperiaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Eikö Mansikkaa saatu noudettua? Hänhän ei ollut käynyt kaikilla kasitonnisilla edes. Menehtyi, niillä kokemuksilla.

Mun mielestä yrittivät, mutta eivät onnistuneet.

Jostain luin että ko. piireissä on sanonta ’elämä on eläviä varten’ tms. eli kukaan ei saa vaarantaa itseään kun yrittää noutaa kaverinsa ruumista.

Eli jättää sinne ihan suosiolla.

Anteeksi seuraava: en halua mustamaalata edesmennyttä, pohdin vain, Lotta ihailee (lehtitietojen mukaan) lähes sokeasti isäänsä. Isä oli varmasti ansiokas, arvostettu ja karismaattinen, mutta kasvatusmetodiensa perusteella  myös lähes despootti, hän asetti tavoitteet ja niitä piti noudattaa. Varmasti ehkä tuloksellista, mutta pitää sisällään myös tuhoisia aineksia. Onko kasvatukseen sisältynyt yhtään myötuntoa ja lapsen oman tahdon selvittämistä ja kunnioittamista. Jotenkin tuntuu, että Lotta joutuu nyt maksamaan kovaa hintaa täydellisyyteen tähtäävästä kasvatuksestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta menetti ne tekiessään sitä mitä rakasti. Voiko ihanampaa asiaa ollakaan!

Heille se riski on ok, mahdollinen saavutus on sen arvoinen. Sinä et sitä ymmärrä eikä sinun tarvitsekaan.

Veikkaisin, että siinä vaiheessa kun olet menettänyt molemmat kätesi sekä jalkasi, saattaa olla, ettei saavutuksen arvo ylitä menetystä.

Ei vaan riski on riski. Kiipeilijä tietää että voi vammautua tai kuolla. Ei sitä jälkeenpäin voi perua. Raajan/raajojen menettäminen varmasti harmittaa mutta sen mahdollisuuden on tietänyt jo etukäteen.

Riskit tiedostetaan, jotta niihin osataan varautua ja niitä pyritään välttämään, mutta tuskin yksikään kiipeilijä todellisuudessa on varautunut siihen millaista elämä on raajojen menetyksen jälkeen. Jos pystyisi palaamaan ajassa taaksepäin siihen päätökseen teetkö jotain missä voi vammautua sen jälkeen kun on oikeasti vammautunut niin varmasti jättäisi sen asian tekemättä.

99 % varmastikin uskoo, ettei itselle käy mitään. Tuokaan kiipeilijä (lääkäri btw) ei varmasti pidä raajojen menetystä jonkun vuoren huipulle kiipeämisen arvoisena.

Eli et edelleenkään tajua. Se on ihan ok.

Ihmisillä on ihan yleisesti hyvin voimakas positiivisuusharha. Eli ihmiset aina kuvittelee että itselle käy paremmin kuin jollekin toiselle kävisi vastaavassa tilanteessa. Ihmiset ei usko, että niille itselleen voisi ikinä tapahtua mitään pahaa. Vain lievästi masentuneet ovat täysin realistisia silloin kun omista asioista on kyse, pahasti masentuneilla on sitten negatiivisuusharha.

Valtaosa ihmisten huonoista päätöksistä perustuu juuri tähän posiitivisuusharhaan. Evolutiivisesti se on ilmeisesti ollut kannattavaa, että ihminen jaksaa yrittää epätoivoisessakin tilanteessa, koska luulee tilannetta paremmaksi kuin mitä ajattelisi jos joku muu olisi siinä. Koska aina joskus jollakulla on hyvä tuuri.

Sanoisin, että extreme-lajien harrastajilla on vielä voimakkaampi posiitivisuusharha kuin muilla. Kyllä ne tietää, että lajissa voi kulla. Mutta ne ei usko hetkeäkään, että MINÄ voisin kuolla.

Jos vanhempi paiskii paljon töitä vaatii hän usein lapsiltaan samaa kunnianhimoa.

Se ei sovi kuvioon miksi Lotta halusi tämän kasvatuksen pohjalta missiksi, kilpailuhan sekin tietty on mutta palkitonauhan saa kaulaansa ja ikuisen missin leiman.

Donilla oli kuvia Lotasta ig:ssa niin sen jälkeen Lotta lähetteli sydämiä niin joku kysyi ”Your getting married and having kids? Donsku vastasi että ”Hmmm, maybe??”

Vierailija kirjoitti:

Donilla oli kuvia Lotasta ig:ssa niin sen jälkeen Lotta lähetteli sydämiä niin joku kysyi ”Your getting married and having kids? Donsku vastasi että ”Hmmm, maybe??”

Missä?

Ensimmäinen Donin instan kuva sen Agon jotain valloituksen jälkeen (se ”pienempi” vuori) missä Lotta oli mukana kuvissa ja kuvien ottajana/tägättynä. Kommenteissa joku kysyy ja kommenteissa vastaus ja myös Lotalta hauis ja sininen sydän.

Uuden vuoden päivänä, kyselevät Donin tulevasta vuodesta.

En rehellisesti usko että Lotta kiipeää yhtään minnekään. Hännystelee Donin bändärinä jonkun aikaa, kunnes tulee joku uusi juttu.