Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä sinne huipulle muuten mennään kuin kiipeämällä? 

---eri

Helikopterilla taitaa ainakin Everstille päästä jos massit riittää. 

Ei pääse mihinkään Everestin huipulle helikopterilla. Ilma on siellä niin ohutta, ettei kopteri pysty sinne nousemaaan.

Ainakin kerran on kylläkin helikopterilla lennetty sinne huipulle.

Jos en nyt ihan väärin muista, niin joku helikopterimalli on päässyt jopa 30000 jalkaan, mutta yleisesti ne toimii maksimissaan jossain 10000 jalan korkeudessa. Ongelma on siinä, että normikopterien roottorit eivät pysty tekemään riittävästi nostetta ohuessa ilmassa. 

Juu. Toisin sanoen mitä korkeammalle nousee, sitä vähemmän voi olla massaa. Liian kevyt kopteri taas on tuulenpuuskien vietävänä eikä enää ohjattavissa.

Vierailija kirjoitti:

Eli siinä huipulle pääsemisessä toisin sanottuna ei ole sen kummempaa, kunhan käppäilee vaikka paskemmallakin kunnolla. Alaspäin tuleminen on haastavampaa. Miksi täällä sitten vaaditaan Lotalta jotain outoja hämähäkkimiestaitoja?

Ei kummempaa? Tuo nainen raahusti huipulle sherpojen avulla, yksin ei olisi selvinnyt. Matkaan meni aivan liian kauan aikaa, se lähemmäs 20 tuntia, ja oli yksi syy siihen, miksi nainen kuoli. Naisen lisähappi loppui jo ylösmenomatkalla, hän sai yhden pullon happea ohimenneeltä kiipeilymatkansa järjestäneen firman johtajalta. Firma oli uusi, kokemattomia ihmisiä täynnä ja ilmeisen rahanahne. Vähänkään fiksu firma ei olisi huolinut naista matkalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siinä huipulle pääsemisessä toisin sanottuna ei ole sen kummempaa, kunhan käppäilee vaikka paskemmallakin kunnolla. Alaspäin tuleminen on haastavampaa. Miksi täällä sitten vaaditaan Lotalta jotain outoja hämähäkkimiestaitoja?

Ei kummempaa? Tuo nainen raahusti huipulle sherpojen avulla, yksin ei olisi selvinnyt. Matkaan meni aivan liian kauan aikaa, se lähemmäs 20 tuntia, ja oli yksi syy siihen, miksi nainen kuoli. Naisen lisähappi loppui jo ylösmenomatkalla, hän sai yhden pullon happea ohimenneeltä kiipeilymatkansa järjestäneen firman johtajalta. Firma oli uusi, kokemattomia ihmisiä täynnä ja ilmeisen rahanahne. Vähänkään fiksu firma ei olisi huolinut naista matkalle.

Tässä on tuo dokkari:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siinä huipulle pääsemisessä toisin sanottuna ei ole sen kummempaa, kunhan käppäilee vaikka paskemmallakin kunnolla. Alaspäin tuleminen on haastavampaa. Miksi täällä sitten vaaditaan Lotalta jotain outoja hämähäkkimiestaitoja?

Ei kummempaa? Tuo nainen raahusti huipulle sherpojen avulla, yksin ei olisi selvinnyt. Matkaan meni aivan liian kauan aikaa, se lähemmäs 20 tuntia, ja oli yksi syy siihen, miksi nainen kuoli. Naisen lisähappi loppui jo ylösmenomatkalla, hän sai yhden pullon happea ohimenneeltä kiipeilymatkansa järjestäneen firman johtajalta. Firma oli uusi, kokemattomia ihmisiä täynnä ja ilmeisen rahanahne. Vähänkään fiksu firma ei olisi huolinut naista matkalle.

No mutta jos noi huonolla valmistautumisella huipulle pääsee, niin ei se kovin vaikeaa voi olla vaikka täällä puhutaan jostain vähintään 40 vuoden boulderointikokemusvaatimuksista. Ainoastaan päättäväisyyshän ja paksu lompakko tuollakin naisella asiaan riitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista myöskin seurata, milloin Lotta läväyttää Everestin tai K2:n kalenteriinsa. Gasherbrumin huiputuskin lähestyy jo kovaa vauhtia. Tsemppiä vaan, hänellähän on "hieman" rankempi treeniohjelma kuin tavan sohvapotulla mm. 2 kertaa viikossa treenaa juoksumatolla tai porraslaitteessa 4-6 tuntia kerrallaan.

Se juuri kummastuttaa, että vaikka moni kiipeilijä on loukkaantunut kivivyöryissä tai palelluttanut itsensä pahasti, niin sinne he vaan palaavat taas jonkin ajan kuluttua vuorille. Eniten tosin ottaa pattiin se, että niin monet kiipeilijät menehtyvät täysin turhaan. Noissa kiipeilyjutuissa mainitaan usein se, että lähdetty pahasti myöhässä eli jo hämärän laskeutuessa tavoittamaan huippua ja sitten toikkaroidaan pimeässä takaisin alas.

Hämärässä ei lähdetä kuin Viikin jätemäelle.

Korjaan virheellisen väittämäsi. Yleisimpiä lähtöaikoja yläleireistä huipulle löytyy 00.00 - 03.00 välisiltä yön ajoilta. Minimoidaan oleskeluaika kuolemanvyöhykkeellä, kiivetään mahdollisesti vuorokauden parhaissa sääolosuhteissa, ennen iltapäivän lähes väistämättömiä säämuutoksia. 13-14.00 pitäisi viimeistään kääntyä alaspäin. Ne jotka ylittävät paljon näitä kääntymiskellonaikoja, ottavat tietoisen riskin pulaan joutumisesta, jos kun sää useimmiten heikkenee. Jos kääntymisajankohtana on vielä esim. 200 korkeusmetriä huipulle, niin se kertoo, että ollaan edetty hitaasti ja se taas kertoo, että ollaan väsyneitä tai lumiolosuhteet haastavat. Noin hitaasti edettynä voi nyrkkisääntönä sanoa, että väsyneenä ja/tai haastavissa lumiolosuhteissa 100 korkeusmetriä kestää 1-2 tuntia. Eli, 2-4 tuntia tuo 200 korkeusmetriä. Silloin ollaan vieläkin väsyneempänä huipulla, 2-4 tuntia liian myöhään kääntymässä alaspäin, säät todennäköisesti jo heikkenemässä ja ödeemat kiipeävät tätä väsynyttä kiipeilijää vauhdilla kiinni. Kaikki riskit alkavat samanaikaisesti kumuloitumaan kiihtyvällä vauhdilla. Siksi lähdetään yöllä yläleiristä.

Laiska kirjoittaja ei ole viitsinyt lisätä ilta- etuliitettä. Viittaa iltahämärään lainauksen perusteella, mikä on ihan oikein. Ei sinne yön selkään lähdetä.

Kyllä usein myös on lähdetty jo edellisenä iltana esim. klo 20-12 välisinä aikoina illalla, jos iltapäivän säät ovat tasoittuneet yön odotuskeleiksi. Turha yläleirissä on viettää yhtään enempää, kuin vedensulattaminen ja ruokailu vaatii, jos sää näyttää suotuisalta. Pilvettömänä tyynenä yönä hyvä näkyvyys ja rapsakka keli narskutella eteenpäin. Reitti nopeimmillaan. Enemmän aikareserviä kääntymisajankohtaan, lyhyt kuolemanvyöhyke aika. Aikaisin alas tulossa. Sää on se mikä määrittelee huipulle lähdön, ei kellonaika.

Vielä lisäys tähän: Hyvin aikainen lähtö yläleiristä, vaikka 20.00 edellisenä iltana vaikuttaa myös laskeutumisen turvallisuuteen. Jos alastullessa pukkaa tyynessä kelissä suoran auringon rinteeseen pilvettömältä taivaalta, niin lämpötila laittaa lumen lähelle sulamispistettä ja se takertuu liimaisena mössönä jäärautoihin, vaikka olisi antisnowplatet jäärautojen pohjissa. Itse olen kerran laskeutunut antisnowpateilla varustetuilla jääraudoilla seitsemästä tonnista alaspäin ja jatkuvasti paakut rautojen pohjassa ja sai potkia niitä puhtaiksi. Vaarallista, kun piikit ei osu sinne minne pitää. On kuin Lordin korkeapohjaiset kengät jalassa tarposi alas. Se voi todellakin muutamassa askeleessa olla 20 sentin lisäpohjat jääraudoissa. Perin ikää. Siksi pyritään etenemään kylmällä lumella. Aikaisella lähdöllä se taataan mahdollisimman pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista myöskin seurata, milloin Lotta läväyttää Everestin tai K2:n kalenteriinsa. Gasherbrumin huiputuskin lähestyy jo kovaa vauhtia. Tsemppiä vaan, hänellähän on "hieman" rankempi treeniohjelma kuin tavan sohvapotulla mm. 2 kertaa viikossa treenaa juoksumatolla tai porraslaitteessa 4-6 tuntia kerrallaan.

Se juuri kummastuttaa, että vaikka moni kiipeilijä on loukkaantunut kivivyöryissä tai palelluttanut itsensä pahasti, niin sinne he vaan palaavat taas jonkin ajan kuluttua vuorille. Eniten tosin ottaa pattiin se, että niin monet kiipeilijät menehtyvät täysin turhaan. Noissa kiipeilyjutuissa mainitaan usein se, että lähdetty pahasti myöhässä eli jo hämärän laskeutuessa tavoittamaan huippua ja sitten toikkaroidaan pimeässä takaisin alas.

Hämärässä ei lähdetä kuin Viikin jätemäelle.

Korjaan virheellisen väittämäsi. Yleisimpiä lähtöaikoja yläleireistä huipulle löytyy 00.00 - 03.00 välisiltä yön ajoilta. Minimoidaan oleskeluaika kuolemanvyöhykkeellä, kiivetään mahdollisesti vuorokauden parhaissa sääolosuhteissa, ennen iltapäivän lähes väistämättömiä säämuutoksia. 13-14.00 pitäisi viimeistään kääntyä alaspäin. Ne jotka ylittävät paljon näitä kääntymiskellonaikoja, ottavat tietoisen riskin pulaan joutumisesta, jos kun sää useimmiten heikkenee. Jos kääntymisajankohtana on vielä esim. 200 korkeusmetriä huipulle, niin se kertoo, että ollaan edetty hitaasti ja se taas kertoo, että ollaan väsyneitä tai lumiolosuhteet haastavat. Noin hitaasti edettynä voi nyrkkisääntönä sanoa, että väsyneenä ja/tai haastavissa lumiolosuhteissa 100 korkeusmetriä kestää 1-2 tuntia. Eli, 2-4 tuntia tuo 200 korkeusmetriä. Silloin ollaan vieläkin väsyneempänä huipulla, 2-4 tuntia liian myöhään kääntymässä alaspäin, säät todennäköisesti jo heikkenemässä ja ödeemat kiipeävät tätä väsynyttä kiipeilijää vauhdilla kiinni. Kaikki riskit alkavat samanaikaisesti kumuloitumaan kiihtyvällä vauhdilla. Siksi lähdetään yöllä yläleiristä.

Laiska kirjoittaja ei ole viitsinyt lisätä ilta- etuliitettä. Viittaa iltahämärään lainauksen perusteella, mikä on ihan oikein. Ei sinne yön selkään lähdetä.

Kyllä usein myös on lähdetty jo edellisenä iltana esim. klo 20-12 välisinä aikoina illalla, jos iltapäivän säät ovat tasoittuneet yön odotuskeleiksi. Turha yläleirissä on viettää yhtään enempää, kuin vedensulattaminen ja ruokailu vaatii, jos sää näyttää suotuisalta. Pilvettömänä tyynenä yönä hyvä näkyvyys ja rapsakka keli narskutella eteenpäin. Reitti nopeimmillaan. Enemmän aikareserviä kääntymisajankohtaan, lyhyt kuolemanvyöhyke aika. Aikaisin alas tulossa. Sää on se mikä määrittelee huipulle lähdön, ei kellonaika.

Vielä lisäys tähän: Hyvin aikainen lähtö yläleiristä, vaikka 20.00 edellisenä iltana vaikuttaa myös laskeutumisen turvallisuuteen. Jos alastullessa pukkaa tyynessä kelissä suoran auringon rinteeseen pilvettömältä taivaalta, niin lämpötila laittaa lumen lähelle sulamispistettä ja se takertuu liimaisena mössönä jäärautoihin, vaikka olisi antisnowplatet jäärautojen pohjissa. Itse olen kerran laskeutunut antisnowpateilla varustetuilla jääraudoilla seitsemästä tonnista alaspäin ja jatkuvasti paakut rautojen pohjassa ja sai potkia niitä puhtaiksi. Vaarallista, kun piikit ei osu sinne minne pitää. On kuin Lordin korkeapohjaiset kengät jalassa tarposi alas. Se voi todellakin muutamassa askeleessa olla 20 sentin lisäpohjat jääraudoissa. Perin ikää. Siksi pyritään etenemään kylmällä lumella. Aikaisella lähdöllä se taataan mahdollisimman pitkäksi aikaa.

Miksi tuntuu sitten että vuorille mennään kesällä? Eikö talvella olisi järkevämpää? Luntahan siellä on joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista myöskin seurata, milloin Lotta läväyttää Everestin tai K2:n kalenteriinsa. Gasherbrumin huiputuskin lähestyy jo kovaa vauhtia. Tsemppiä vaan, hänellähän on "hieman" rankempi treeniohjelma kuin tavan sohvapotulla mm. 2 kertaa viikossa treenaa juoksumatolla tai porraslaitteessa 4-6 tuntia kerrallaan.

Se juuri kummastuttaa, että vaikka moni kiipeilijä on loukkaantunut kivivyöryissä tai palelluttanut itsensä pahasti, niin sinne he vaan palaavat taas jonkin ajan kuluttua vuorille. Eniten tosin ottaa pattiin se, että niin monet kiipeilijät menehtyvät täysin turhaan. Noissa kiipeilyjutuissa mainitaan usein se, että lähdetty pahasti myöhässä eli jo hämärän laskeutuessa tavoittamaan huippua ja sitten toikkaroidaan pimeässä takaisin alas.

Hämärässä ei lähdetä kuin Viikin jätemäelle.

Korjaan virheellisen väittämäsi. Yleisimpiä lähtöaikoja yläleireistä huipulle löytyy 00.00 - 03.00 välisiltä yön ajoilta. Minimoidaan oleskeluaika kuolemanvyöhykkeellä, kiivetään mahdollisesti vuorokauden parhaissa sääolosuhteissa, ennen iltapäivän lähes väistämättömiä säämuutoksia. 13-14.00 pitäisi viimeistään kääntyä alaspäin. Ne jotka ylittävät paljon näitä kääntymiskellonaikoja, ottavat tietoisen riskin pulaan joutumisesta, jos kun sää useimmiten heikkenee. Jos kääntymisajankohtana on vielä esim. 200 korkeusmetriä huipulle, niin se kertoo, että ollaan edetty hitaasti ja se taas kertoo, että ollaan väsyneitä tai lumiolosuhteet haastavat. Noin hitaasti edettynä voi nyrkkisääntönä sanoa, että väsyneenä ja/tai haastavissa lumiolosuhteissa 100 korkeusmetriä kestää 1-2 tuntia. Eli, 2-4 tuntia tuo 200 korkeusmetriä. Silloin ollaan vieläkin väsyneempänä huipulla, 2-4 tuntia liian myöhään kääntymässä alaspäin, säät todennäköisesti jo heikkenemässä ja ödeemat kiipeävät tätä väsynyttä kiipeilijää vauhdilla kiinni. Kaikki riskit alkavat samanaikaisesti kumuloitumaan kiihtyvällä vauhdilla. Siksi lähdetään yöllä yläleiristä.

Laiska kirjoittaja ei ole viitsinyt lisätä ilta- etuliitettä. Viittaa iltahämärään lainauksen perusteella, mikä on ihan oikein. Ei sinne yön selkään lähdetä.

Kyllä usein myös on lähdetty jo edellisenä iltana esim. klo 20-12 välisinä aikoina illalla, jos iltapäivän säät ovat tasoittuneet yön odotuskeleiksi. Turha yläleirissä on viettää yhtään enempää, kuin vedensulattaminen ja ruokailu vaatii, jos sää näyttää suotuisalta. Pilvettömänä tyynenä yönä hyvä näkyvyys ja rapsakka keli narskutella eteenpäin. Reitti nopeimmillaan. Enemmän aikareserviä kääntymisajankohtaan, lyhyt kuolemanvyöhyke aika. Aikaisin alas tulossa. Sää on se mikä määrittelee huipulle lähdön, ei kellonaika.

Vielä lisäys tähän: Hyvin aikainen lähtö yläleiristä, vaikka 20.00 edellisenä iltana vaikuttaa myös laskeutumisen turvallisuuteen. Jos alastullessa pukkaa tyynessä kelissä suoran auringon rinteeseen pilvettömältä taivaalta, niin lämpötila laittaa lumen lähelle sulamispistettä ja se takertuu liimaisena mössönä jäärautoihin, vaikka olisi antisnowplatet jäärautojen pohjissa. Itse olen kerran laskeutunut antisnowpateilla varustetuilla jääraudoilla seitsemästä tonnista alaspäin ja jatkuvasti paakut rautojen pohjassa ja sai potkia niitä puhtaiksi. Vaarallista, kun piikit ei osu sinne minne pitää. On kuin Lordin korkeapohjaiset kengät jalassa tarposi alas. Se voi todellakin muutamassa askeleessa olla 20 sentin lisäpohjat jääraudoissa. Perin ikää. Siksi pyritään etenemään kylmällä lumella. Aikaisella lähdöllä se taataan mahdollisimman pitkäksi aikaa.

Miksi tuntuu sitten että vuorille mennään kesällä? Eikö talvella olisi järkevämpää? Luntahan siellä on joka tapauksessa.

Talvella lunta on vielä enemmän ja sää on vielä epävakaampi sekä kylmempi.

Kysymys: Jos vuorilta ei tuoda alas kuolleita, niin mitä  loukkaantuneille tehdään, ne on ihan yhtä vaikeita tuoda tai vaikeampia. Jätetäänkö ne hitaasti kuolemaan??

Vierailija kirjoitti:

Kysymys: Jos vuorilta ei tuoda alas kuolleita, niin mitä  loukkaantuneille tehdään, ne on ihan yhtä vaikeita tuoda tai vaikeampia. Jätetäänkö ne hitaasti kuolemaan??

Kyllä. Jos ei niitä pystytä auttamaan ja saada alas ilman, että pelastajien henki vaarantuu, loukkaantuneet jätetään sinne. Everestin rinteillähän on kuolleita vaikka kuinka, joko loukkaantuneita tai sitten näitä vuoristotauti-happi loppunut tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista myöskin seurata, milloin Lotta läväyttää Everestin tai K2:n kalenteriinsa. Gasherbrumin huiputuskin lähestyy jo kovaa vauhtia. Tsemppiä vaan, hänellähän on "hieman" rankempi treeniohjelma kuin tavan sohvapotulla mm. 2 kertaa viikossa treenaa juoksumatolla tai porraslaitteessa 4-6 tuntia kerrallaan.

Se juuri kummastuttaa, että vaikka moni kiipeilijä on loukkaantunut kivivyöryissä tai palelluttanut itsensä pahasti, niin sinne he vaan palaavat taas jonkin ajan kuluttua vuorille. Eniten tosin ottaa pattiin se, että niin monet kiipeilijät menehtyvät täysin turhaan. Noissa kiipeilyjutuissa mainitaan usein se, että lähdetty pahasti myöhässä eli jo hämärän laskeutuessa tavoittamaan huippua ja sitten toikkaroidaan pimeässä takaisin alas.

Hämärässä ei lähdetä kuin Viikin jätemäelle.

Korjaan virheellisen väittämäsi. Yleisimpiä lähtöaikoja yläleireistä huipulle löytyy 00.00 - 03.00 välisiltä yön ajoilta. Minimoidaan oleskeluaika kuolemanvyöhykkeellä, kiivetään mahdollisesti vuorokauden parhaissa sääolosuhteissa, ennen iltapäivän lähes väistämättömiä säämuutoksia. 13-14.00 pitäisi viimeistään kääntyä alaspäin. Ne jotka ylittävät paljon näitä kääntymiskellonaikoja, ottavat tietoisen riskin pulaan joutumisesta, jos kun sää useimmiten heikkenee. Jos kääntymisajankohtana on vielä esim. 200 korkeusmetriä huipulle, niin se kertoo, että ollaan edetty hitaasti ja se taas kertoo, että ollaan väsyneitä tai lumiolosuhteet haastavat. Noin hitaasti edettynä voi nyrkkisääntönä sanoa, että väsyneenä ja/tai haastavissa lumiolosuhteissa 100 korkeusmetriä kestää 1-2 tuntia. Eli, 2-4 tuntia tuo 200 korkeusmetriä. Silloin ollaan vieläkin väsyneempänä huipulla, 2-4 tuntia liian myöhään kääntymässä alaspäin, säät todennäköisesti jo heikkenemässä ja ödeemat kiipeävät tätä väsynyttä kiipeilijää vauhdilla kiinni. Kaikki riskit alkavat samanaikaisesti kumuloitumaan kiihtyvällä vauhdilla. Siksi lähdetään yöllä yläleiristä.

Laiska kirjoittaja ei ole viitsinyt lisätä ilta- etuliitettä. Viittaa iltahämärään lainauksen perusteella, mikä on ihan oikein. Ei sinne yön selkään lähdetä.

Kyllä usein myös on lähdetty jo edellisenä iltana esim. klo 20-12 välisinä aikoina illalla, jos iltapäivän säät ovat tasoittuneet yön odotuskeleiksi. Turha yläleirissä on viettää yhtään enempää, kuin vedensulattaminen ja ruokailu vaatii, jos sää näyttää suotuisalta. Pilvettömänä tyynenä yönä hyvä näkyvyys ja rapsakka keli narskutella eteenpäin. Reitti nopeimmillaan. Enemmän aikareserviä kääntymisajankohtaan, lyhyt kuolemanvyöhyke aika. Aikaisin alas tulossa. Sää on se mikä määrittelee huipulle lähdön, ei kellonaika.

Vielä lisäys tähän: Hyvin aikainen lähtö yläleiristä, vaikka 20.00 edellisenä iltana vaikuttaa myös laskeutumisen turvallisuuteen. Jos alastullessa pukkaa tyynessä kelissä suoran auringon rinteeseen pilvettömältä taivaalta, niin lämpötila laittaa lumen lähelle sulamispistettä ja se takertuu liimaisena mössönä jäärautoihin, vaikka olisi antisnowplatet jäärautojen pohjissa. Itse olen kerran laskeutunut antisnowpateilla varustetuilla jääraudoilla seitsemästä tonnista alaspäin ja jatkuvasti paakut rautojen pohjassa ja sai potkia niitä puhtaiksi. Vaarallista, kun piikit ei osu sinne minne pitää. On kuin Lordin korkeapohjaiset kengät jalassa tarposi alas. Se voi todellakin muutamassa askeleessa olla 20 sentin lisäpohjat jääraudoissa. Perin ikää. Siksi pyritään etenemään kylmällä lumella. Aikaisella lähdöllä se taataan mahdollisimman pitkäksi aikaa.

Miksi tuntuu sitten että vuorille mennään kesällä? Eikö talvella olisi järkevämpää? Luntahan siellä on joka tapauksessa.

Pakistanissa kiivetään kesällä ja Nepalissa keväällä ja syksyllä. Sesonkien ulkopuolisina aikoina lunta voi tulla vaikka 5 metriä, tuiskuvaikutuksen johdosta rinteeseen , vaikka 20 metriä. Lumivyöryjä aiheuttavia lumilippoja syntyy harjanteille, rinnelumimassat voivat lähteä liikkeelle. Käytännössä lumivyöryjä tapahtuu jatkuvasti. Vuoret ovat em. syistä hyvin epästabiileita lumen osalta. Itse olen ollut syyssesongin lopulla Nepalin vuorella ja yön aikana satoin yli 2 metriä puuterilunta. Lumivyöryjä kymmeniä päivän aikana eri rinteiltä, myös etenemisreitillä. Silloin piti kääntyä pois. Ja tuo oli vielä lastenleikkiä verrattuna esim. monsuunikauden lumisateisiin vuoristossa. Jotkut ovat talvinousuja tuolla tehneet, mutta riskit ovat kyllä niin kovat, että tuurille on annettu kohtuuttoman suuri osuus kiipeilyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista myöskin seurata, milloin Lotta läväyttää Everestin tai K2:n kalenteriinsa. Gasherbrumin huiputuskin lähestyy jo kovaa vauhtia. Tsemppiä vaan, hänellähän on "hieman" rankempi treeniohjelma kuin tavan sohvapotulla mm. 2 kertaa viikossa treenaa juoksumatolla tai porraslaitteessa 4-6 tuntia kerrallaan.

Se juuri kummastuttaa, että vaikka moni kiipeilijä on loukkaantunut kivivyöryissä tai palelluttanut itsensä pahasti, niin sinne he vaan palaavat taas jonkin ajan kuluttua vuorille. Eniten tosin ottaa pattiin se, että niin monet kiipeilijät menehtyvät täysin turhaan. Noissa kiipeilyjutuissa mainitaan usein se, että lähdetty pahasti myöhässä eli jo hämärän laskeutuessa tavoittamaan huippua ja sitten toikkaroidaan pimeässä takaisin alas.

Hämärässä ei lähdetä kuin Viikin jätemäelle.

Korjaan virheellisen väittämäsi. Yleisimpiä lähtöaikoja yläleireistä huipulle löytyy 00.00 - 03.00 välisiltä yön ajoilta. Minimoidaan oleskeluaika kuolemanvyöhykkeellä, kiivetään mahdollisesti vuorokauden parhaissa sääolosuhteissa, ennen iltapäivän lähes väistämättömiä säämuutoksia. 13-14.00 pitäisi viimeistään kääntyä alaspäin. Ne jotka ylittävät paljon näitä kääntymiskellonaikoja, ottavat tietoisen riskin pulaan joutumisesta, jos kun sää useimmiten heikkenee. Jos kääntymisajankohtana on vielä esim. 200 korkeusmetriä huipulle, niin se kertoo, että ollaan edetty hitaasti ja se taas kertoo, että ollaan väsyneitä tai lumiolosuhteet haastavat. Noin hitaasti edettynä voi nyrkkisääntönä sanoa, että väsyneenä ja/tai haastavissa lumiolosuhteissa 100 korkeusmetriä kestää 1-2 tuntia. Eli, 2-4 tuntia tuo 200 korkeusmetriä. Silloin ollaan vieläkin väsyneempänä huipulla, 2-4 tuntia liian myöhään kääntymässä alaspäin, säät todennäköisesti jo heikkenemässä ja ödeemat kiipeävät tätä väsynyttä kiipeilijää vauhdilla kiinni. Kaikki riskit alkavat samanaikaisesti kumuloitumaan kiihtyvällä vauhdilla. Siksi lähdetään yöllä yläleiristä.

Laiska kirjoittaja ei ole viitsinyt lisätä ilta- etuliitettä. Viittaa iltahämärään lainauksen perusteella, mikä on ihan oikein. Ei sinne yön selkään lähdetä.

Kyllä usein myös on lähdetty jo edellisenä iltana esim. klo 20-12 välisinä aikoina illalla, jos iltapäivän säät ovat tasoittuneet yön odotuskeleiksi. Turha yläleirissä on viettää yhtään enempää, kuin vedensulattaminen ja ruokailu vaatii, jos sää näyttää suotuisalta. Pilvettömänä tyynenä yönä hyvä näkyvyys ja rapsakka keli narskutella eteenpäin. Reitti nopeimmillaan. Enemmän aikareserviä kääntymisajankohtaan, lyhyt kuolemanvyöhyke aika. Aikaisin alas tulossa. Sää on se mikä määrittelee huipulle lähdön, ei kellonaika.

Vielä lisäys tähän: Hyvin aikainen lähtö yläleiristä, vaikka 20.00 edellisenä iltana vaikuttaa myös laskeutumisen turvallisuuteen. Jos alastullessa pukkaa tyynessä kelissä suoran auringon rinteeseen pilvettömältä taivaalta, niin lämpötila laittaa lumen lähelle sulamispistettä ja se takertuu liimaisena mössönä jäärautoihin, vaikka olisi antisnowplatet jäärautojen pohjissa. Itse olen kerran laskeutunut antisnowpateilla varustetuilla jääraudoilla seitsemästä tonnista alaspäin ja jatkuvasti paakut rautojen pohjassa ja sai potkia niitä puhtaiksi. Vaarallista, kun piikit ei osu sinne minne pitää. On kuin Lordin korkeapohjaiset kengät jalassa tarposi alas. Se voi todellakin muutamassa askeleessa olla 20 sentin lisäpohjat jääraudoissa. Perin ikää. Siksi pyritään etenemään kylmällä lumella. Aikaisella lähdöllä se taataan mahdollisimman pitkäksi aikaa.

Miksi tuntuu sitten että vuorille mennään kesällä? Eikö talvella olisi järkevämpää? Luntahan siellä on joka tapauksessa.

Talvella lunta on vielä enemmän ja sää on vielä epävakaampi sekä kylmempi.

Kuulostaa ihan lottamaiselta haasteelta. Kesällä kehittyneen infrastruktuurin avulla kiipeävät sirkuspellet ei ole mitään!

Siellä onkin "mukava" kiivetä, kun polun varressa lisähappensa käyttäneet, kuolemaa tekevät ihmiset anelee viimeisillä voimillaan apua ohimeneviltä, eikä heitä pysty auttamaan. Saa kyllä olla pää kylmänä, ettei yritä auttaa niin, että seurauksena omakin henki menee. Toisaalta kaikkien noin korkealle menijöiden pitäisi olla tietoisia siitä pelin hemgestä: loppupeleissä olet siellä aivan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan lottamaiselta haasteelta. Kesällä kehittyneen infrastruktuurin avulla kiipeävät sirkuspellet ei ole mitään!

Totta! Ensi talveksi ehtii vielä mukaan! Joulu kasitonnisella, silloin saa olla ihan yksin ilman sirkuspellejä. Kinkut ja loorat vaan reppuun ja menoksi!

Vierailija kirjoitti:

Kysymys: Jos vuorilta ei tuoda alas kuolleita, niin mitä  loukkaantuneille tehdään, ne on ihan yhtä vaikeita tuoda tai vaikeampia. Jätetäänkö ne hitaasti kuolemaan??

Alas talutettava vaatii useamman taluttajan. Saatetaan myös köyttää köyteen ja laskea näin alemmas. Tavoite on päästä niin alas, että helikopterilla evaluointi tulee mahdolliseksi.

Vakuutuksien on syytä olla kunnossa koska ei ole halpaa touhua.

Korkeudesta johon helikopteri pystyy nousemaan, käytetään ns long-line tapaa. Pelastettava kiinnitetän pitkään liinaan ja kuljetetaan perusleiriin ilmateitse.

Näin toimittiin K2:lla nyt heinäkuussa kun evakuoitiin 2 kiipeilijää vuorelta.

Lotan uusi haave ryhtyä vuoripelastajaksi hymyilyttää. Vaikea kuvitella kuinka hän tuo alas 100 kiloista perunasäkkiä.

Joko Noora Toivonen on löydetty? Onko edes yritetty etsiä jos ei ole?

Donin instassa on kuva Lotasta. Lotalla on ihan sinise huulet ja valoinen nenän pää ja posket. Voi ei :O näyttää kyllä pahalta. :/ Kuka pelastaisi sen tuolta 50v. äijältä?

Free Lotta!

Vierailija kirjoitti:

Joko Noora Toivonen on löydetty? Onko edes yritetty etsiä jos ei ole?

ei oo löytynyt eikä oo etsitty. LÄhti väärään suuntaan käveleen. Sinne mänt.

Vierailija kirjoitti:

Joko Noora Toivonen on löydetty? Onko edes yritetty etsiä jos ei ole?

Jos on Iltalehden kultapossukerhossa mukana, niin hänestä on kirjoitettu juttu vajaa 3 kk sitten: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/faf5d527-fb98-4719-a128-df6d5007bbae Ehkä siellä kerrotaan myös, että mitä ruumiille kävi. Itse en pääse tuota lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko Noora Toivonen on löydetty? Onko edes yritetty etsiä jos ei ole?

Jos on Iltalehden kultapossukerhossa mukana, niin hänestä on kirjoitettu juttu vajaa 3 kk sitten: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/faf5d527-fb98-4719-a128-df6d5007bbae Ehkä siellä kerrotaan myös, että mitä ruumiille kävi. Itse en pääse tuota lukemaan.

Tähän minulla olisi paljonkin sanottavaa, mutta levätköön Noora rauhassa. Eräällä asiaan liittyvällä ihmisellä on nyt luuserin maine, kun toinen henkilö joutui hoitamaan hänen ikävät velvollisuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko Noora Toivonen on löydetty? Onko edes yritetty etsiä jos ei ole?

Jos on Iltalehden kultapossukerhossa mukana, niin hänestä on kirjoitettu juttu vajaa 3 kk sitten: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/faf5d527-fb98-4719-a128-df6d5007bbae Ehkä siellä kerrotaan myös, että mitä ruumiille kävi. Itse en pääse tuota lukemaan.

Tuskin tuota on kukaan toimituksen ulkopuolella lukenut. Outoa jos ei ole etsitty, tuo vuorihan ei ollut edes mikään kovin paha.