Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla liian älykäs pärjätäkseen?
22.04.2019 |
Voiko älykkyys muodostua esteeksi pärjäämiselle maailmassa?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä kyllä kukaan osaa kuvailla älykästä ihmistä. Älykäs ihminenhän on tarpeeksi älykäs välttyäkseen huonoilta asioilta. Jos ei osaa vaihtaa ympäristöä, harrastuksia, seuraa, alaa, toimintatapojaan jne. itselleen optimaalisemmaksi niin silloinhan on liian tyhmä.
Toisaalta älykäs ihminen näkee asiat todella monitahoisina ja siten monimutkaisina, jolloin tavalliset elämänhallintaan liittyvät asiat voivat oikeasti tuntua aika hankalilta. Myös muutokset ovat toisille helpompia kuin toisille, eikä se välttämättä liity mitenkään älykkyyteen vaan esimerkiksi rohkeuteen, herkkyyteen, siihen pitääkö vaihtelusta vai tutusta ja turvallisesta jne. Muutosten tekemisen vaikeus ei yleensä johdu siitä, että on liian tyhmä tietääkseen, mitä pitäisi muuttaa. Muutosten positiiviset seuraukset eivät myöskään ole varmoja. Älykäs näkee paljon riskejä ja on valitettavasti myös hyvä keksimään useita ihan loogisia tekosyitä.
Esimerkiksi Myers-Briggs persoonallisuustestissä INTJ:t ja INTP:t ovat usein "älykkäimpiä". Tämä tarkoittaa sitä, että heidän joukossaan älykkyys on yleisempää kuin muiden tyyppien joukossa, mutta ei sulje pois sitä etteivätkö muut tyypit voisi olla älykkäitä. Nämä ihmistyypit pitävät loogisesta pohdiskelusta.
Ainakin INTP:t tienaavat kuulemani mukaan keskivertoa vähemmän, tyttömyyttäkin voi olla ja eivät ole kiinnostuneita arkiaskareista tai laittautumaan.
INTJ:t ovat käsittääkseni tavoitteellisia ja siksi saattavat menestyä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen sitten tietää, mistä lopulta johtuu.
Olen itse näitä klassisia tapauksia, jotka huitelevat testien mukaan asteikkojen molemmissa ääripäissä.
Ja niitä, jotka eivät oikein kuulu minnekkään. Vielä hetki sitten halusin uskoa, että kyse olisi eräästä neurologisesta piirteestä, mutta olen huomannut etten sovi siihenkään ryhmään.
Useimmat pitävät tyhmänä, osa maksimissaan "järkevänä" harvempi kuitenkaan edes perusfiksuna.
Joka tapauksessa uskoisin, että oma pärjäämättömyys johtuu suurimmalta osalta heikosta motivaatiosta, eikä älykkyydeellä tai edes sen puutteella ole ainakaan kovin suurta osaa mihinkään.
Heikko motivaatio voi olla totta, mutta se ei selitä mitään. Jostainhan se motivation heikkous johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä kyllä kukaan osaa kuvailla älykästä ihmistä. Älykäs ihminenhän on tarpeeksi älykäs välttyäkseen huonoilta asioilta. Jos ei osaa vaihtaa ympäristöä, harrastuksia, seuraa, alaa, toimintatapojaan jne. itselleen optimaalisemmaksi niin silloinhan on liian tyhmä.
Toisaalta älykäs ihminen näkee asiat todella monitahoisina ja siten monimutkaisina, jolloin tavalliset elämänhallintaan liittyvät asiat voivat oikeasti tuntua aika hankalilta. Myös muutokset ovat toisille helpompia kuin toisille, eikä se välttämättä liity mitenkään älykkyyteen vaan esimerkiksi rohkeuteen, herkkyyteen, siihen pitääkö vaihtelusta vai tutusta ja turvallisesta jne. Muutosten tekemisen vaikeus ei yleensä johdu siitä, että on liian tyhmä tietääkseen, mitä pitäisi muuttaa. Muutosten positiiviset seuraukset eivät myöskään ole varmoja. Älykäs näkee paljon riskejä ja on valitettavasti myös hyvä keksimään useita ihan loogisia tekosyitä.
Esimerkiksi Myers-Briggs persoonallisuustestissä INTJ:t ja INTP:t ovat usein "älykkäimpiä". Tämä tarkoittaa sitä, että heidän joukossaan älykkyys on yleisempää kuin muiden tyyppien joukossa, mutta ei sulje pois sitä etteivätkö muut tyypit voisi olla älykkäitä. Nämä ihmistyypit pitävät loogisesta pohdiskelusta.
Ainakin INTP:t tienaavat kuulemani mukaan keskivertoa vähemmän, tyttömyyttäkin voi olla ja eivät ole kiinnostuneita arkiaskareista tai laittautumaan.
INTJ:t ovat käsittääkseni tavoitteellisia ja siksi saattavat menestyä hyvin.
Olen INTP ja jatkuva itsekritiikki ja omaan osaamiseen kohdistuva epäilys on torpedoinut tekemistäni aina. Vaikka olen laiska ja mukavuudenhaluinen, olen työssä. äärimmäisen tunnollinen. Pitemmän päälle ei sitä jaksa, joten olen vaihtanut jokusen kerran paikkaa ja alaa. Työpaikoissa olen kokenut hyökkäävää käytöstä ihmisiltä, jotka ovat jämähtäneet totuttuihin tapoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä kyllä kukaan osaa kuvailla älykästä ihmistä. Älykäs ihminenhän on tarpeeksi älykäs välttyäkseen huonoilta asioilta. Jos ei osaa vaihtaa ympäristöä, harrastuksia, seuraa, alaa, toimintatapojaan jne. itselleen optimaalisemmaksi niin silloinhan on liian tyhmä.
Toisaalta älykäs ihminen näkee asiat todella monitahoisina ja siten monimutkaisina, jolloin tavalliset elämänhallintaan liittyvät asiat voivat oikeasti tuntua aika hankalilta. Myös muutokset ovat toisille helpompia kuin toisille, eikä se välttämättä liity mitenkään älykkyyteen vaan esimerkiksi rohkeuteen, herkkyyteen, siihen pitääkö vaihtelusta vai tutusta ja turvallisesta jne. Muutosten tekemisen vaikeus ei yleensä johdu siitä, että on liian tyhmä tietääkseen, mitä pitäisi muuttaa. Muutosten positiiviset seuraukset eivät myöskään ole varmoja. Älykäs näkee paljon riskejä ja on valitettavasti myös hyvä keksimään useita ihan loogisia tekosyitä.
Esimerkiksi Myers-Briggs persoonallisuustestissä INTJ:t ja INTP:t ovat usein "älykkäimpiä". Tämä tarkoittaa sitä, että heidän joukossaan älykkyys on yleisempää kuin muiden tyyppien joukossa, mutta ei sulje pois sitä etteivätkö muut tyypit voisi olla älykkäitä. Nämä ihmistyypit pitävät loogisesta pohdiskelusta.
Ainakin INTP:t tienaavat kuulemani mukaan keskivertoa vähemmän, tyttömyyttäkin voi olla ja eivät ole kiinnostuneita arkiaskareista tai laittautumaan.
INTJ:t ovat käsittääkseni tavoitteellisia ja siksi saattavat menestyä hyvin.
Olen INTP ja jatkuva itsekritiikki ja omaan osaamiseen kohdistuva epäilys on torpedoinut tekemistäni aina. Vaikka olen laiska ja mukavuudenhaluinen, olen työssä. äärimmäisen tunnollinen. Pitemmän päälle ei sitä jaksa, joten olen vaihtanut jokusen kerran paikkaa ja alaa. Työpaikoissa olen kokenut hyökkäävää käytöstä ihmisiltä, jotka ovat jämähtäneet totuttuihin tapoihin.
Sama.
Jaa.No en haluaisi olla huippuälykäs,jos en pärjäisi elämässä ja luultaisiin vielä kehitysvammaiseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä kyllä kukaan osaa kuvailla älykästä ihmistä. Älykäs ihminenhän on tarpeeksi älykäs välttyäkseen huonoilta asioilta. Jos ei osaa vaihtaa ympäristöä, harrastuksia, seuraa, alaa, toimintatapojaan jne. itselleen optimaalisemmaksi niin silloinhan on liian tyhmä.
Toisaalta älykäs ihminen näkee asiat todella monitahoisina ja siten monimutkaisina, jolloin tavalliset elämänhallintaan liittyvät asiat voivat oikeasti tuntua aika hankalilta. Myös muutokset ovat toisille helpompia kuin toisille, eikä se välttämättä liity mitenkään älykkyyteen vaan esimerkiksi rohkeuteen, herkkyyteen, siihen pitääkö vaihtelusta vai tutusta ja turvallisesta jne. Muutosten tekemisen vaikeus ei yleensä johdu siitä, että on liian tyhmä tietääkseen, mitä pitäisi muuttaa. Muutosten positiiviset seuraukset eivät myöskään ole varmoja. Älykäs näkee paljon riskejä ja on valitettavasti myös hyvä keksimään useita ihan loogisia tekosyitä.
Esimerkiksi Myers-Briggs persoonallisuustestissä INTJ:t ja INTP:t ovat usein "älykkäimpiä". Tämä tarkoittaa sitä, että heidän joukossaan älykkyys on yleisempää kuin muiden tyyppien joukossa, mutta ei sulje pois sitä etteivätkö muut tyypit voisi olla älykkäitä. Nämä ihmistyypit pitävät loogisesta pohdiskelusta.
Ainakin INTP:t tienaavat kuulemani mukaan keskivertoa vähemmän, tyttömyyttäkin voi olla ja eivät ole kiinnostuneita arkiaskareista tai laittautumaan.
INTJ:t ovat käsittääkseni tavoitteellisia ja siksi saattavat menestyä hyvin.
Jos jätetään nämä huuhaajutut pois tällä kertaa?
Mulle on keskivertoa älykkäämpänä ehkä vaikeinta sen hyväksyminen kuinka toiset ihmiset tekevät jokapäiväisestä elämästä tarpeettoman hankalaa. Itselleen JA minulle. Siis tekevät asioita hutiloiden vähän sinnepäin vaikka aivan samalla vaivalla ihan hitusen järkeä käyttäen voisi tehdä huomattavasti paremmin. Ja jos yritän neuvoa helpomman tavan tehdä niin vastaus on aina tyyliin 'no tää on mun tapa tehdä'. Ihan niinkuin kaikkien mielipiteet olisi saman arvoisia kun on kyse käytännön asioista jotka todellakin voi tehdä paremmin tai huonommin - esim. jos minä pesen tiskit ja ne on oikeasti puhtaita pesun jälkeen, ja sinä peset 'omalla tyylilläsi' ne samat tiskit ja sulla menee kauemmin ja lautasissa on vielä ruokaa kiinni ja kupeissa surureunat... Itselleni jos joku joskus ajattelisi asiat valmiiksi ja neuvoisi parhaan tavan tehdä niin olisin tosi kiitollinen mutta olen lakannut toivomasta ihmeitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä kyllä kukaan osaa kuvailla älykästä ihmistä. Älykäs ihminenhän on tarpeeksi älykäs välttyäkseen huonoilta asioilta. Jos ei osaa vaihtaa ympäristöä, harrastuksia, seuraa, alaa, toimintatapojaan jne. itselleen optimaalisemmaksi niin silloinhan on liian tyhmä.
Aina ei ole mahdollista vaihtaa ympäristöä tai seuraa. Esimerkiksi lapsuudenperhettä, omia ja puolison sukulaisia ei voi valita. Myös työpaikalla voi tulla eteen asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa, ja nykyään voi olla vähän hankalaa vaihtaa tuosta vaan työpaikkaa. Elämässä on paljon asioita, joihin yksilö ei voi vaikuttaa. Kun tarkemmin ajattelee, niin sen huomaa.
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita olevani älykäs, enkä sellaisena itsekään itseäni pidäkään. Mietin vain usein sellaista asiaa, kun mielestäni missään ei ole mitään järkeä, niin miksi yrittää enempää kuin pelkästään elää?
En halua, enkä tarvitse mania ja mammonaa enempää kuin mitä saan työttömyyskorvauksia. En tarvitse kuin halpoja harrastusvälineitä elääkseni joten kuten tämän järjettömän elämän mielenterveyteni säilyttäen, joten miksi menisin edes töihin?
Sinun mielestäsi on siis ihan jees, että toiset käyvät töissä, jotta sinä voit "pelkästään elää"? Ymmmärrätkö, että työttömyyskorvauksesi ei tule mistään "valtion kassasta" vaan se on kerätty verotuloina työssä käyviltä ihmisiltä ja yrityksiltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita olevani älykäs, enkä sellaisena itsekään itseäni pidäkään. Mietin vain usein sellaista asiaa, kun mielestäni missään ei ole mitään järkeä, niin miksi yrittää enempää kuin pelkästään elää?
En halua, enkä tarvitse mania ja mammonaa enempää kuin mitä saan työttömyyskorvauksia. En tarvitse kuin halpoja harrastusvälineitä elääkseni joten kuten tämän järjettömän elämän mielenterveyteni säilyttäen, joten miksi menisin edes töihin?
Sinun mielestäsi on siis ihan jees, että toiset käyvät töissä, jotta sinä voit "pelkästään elää"? Ymmmärrätkö, että työttömyyskorvauksesi ei tule mistään "valtion kassasta" vaan se on kerätty verotuloina työssä käyviltä ihmisiltä ja yrityksiltä?
Ihan hyvä vastalausehan tuo on nykymenolle. Jos ei suuremmin jaa (typeriä) arvoja ja yleistä meininkiä ympärillä, niin huhkikoon sitten ne jotka tästä pitää ja tämän nimeen vannoo. Katsos kun tuota on älykkyys kirkkaimmillaan!
Asiat voitaisiin järjestellä paljon järkevämminkin.
Se että älykäs ei pärjää johtuu todennäköisimmin ympäristöstä.
Ympäristö hyväksyy helpommin älykkään, jos tällä on jokin konkreettinen taito, millä tehdä vaikutus. Pelkkää älykkyyttä pidetään turhana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen keskustelu, tällaista lukiessa on aidosti ilahduttavaa huomata että palstalla käy myös hyvin fiksuja ja tiedostavia ihmisiä. Älykkäät eivät vain reagoin niihin 99% sisällöttömiin tai turhiin aloituksiin, vaan typerien ihmisten kommentit korostuvat ja huonontavat koko käyttäjäkunnan mainetta. Jatkakaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on keskivertoa älykkäämpänä ehkä vaikeinta sen hyväksyminen kuinka toiset ihmiset tekevät jokapäiväisestä elämästä tarpeettoman hankalaa. Itselleen JA minulle. Siis tekevät asioita hutiloiden vähän sinnepäin vaikka aivan samalla vaivalla ihan hitusen järkeä käyttäen voisi tehdä huomattavasti paremmin. Ja jos yritän neuvoa helpomman tavan tehdä niin vastaus on aina tyyliin 'no tää on mun tapa tehdä'. Ihan niinkuin kaikkien mielipiteet olisi saman arvoisia kun on kyse käytännön asioista jotka todellakin voi tehdä paremmin tai huonommin - esim. jos minä pesen tiskit ja ne on oikeasti puhtaita pesun jälkeen, ja sinä peset 'omalla tyylilläsi' ne samat tiskit ja sulla menee kauemmin ja lautasissa on vielä ruokaa kiinni ja kupeissa surureunat... Itselleni jos joku joskus ajattelisi asiat valmiiksi ja neuvoisi parhaan tavan tehdä niin olisin tosi kiitollinen mutta olen lakannut toivomasta ihmeitä...
Mä olen lapsesta asti pyrkinyt rationalisoimaan kaikki työt. Eli miten helpoiten, energiaa, aikaa ja siten rahaakin säästäen pääsen hyvään tulokseen.
Tätä ei katsottu hyvällä esim. ensimmäisissä kesätyöpaikoissani. Erityisesti vakituiset työntekijät ärtyivät siitä, että tein heidän hommansa nopeasti ja luotettavasti. Aluksihan sitä ei uskottu, vaan tarkasti syynättiin "työn jälki".
Olen innovatiivinen, luova, enkä tykkää orjallisesti noudattaa vakiintuneita tapoja.
En tiedä, onko älykkyydellä tässä osaa. Olen myös laiskahko ja mukavuudenhaluinen, enkä tykkää tehdä asioita hankalasti ja aikaavievästi, jos keksin paremman tavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen sitten tietää, mistä lopulta johtuu.
Olen itse näitä klassisia tapauksia, jotka huitelevat testien mukaan asteikkojen molemmissa ääripäissä.
Ja niitä, jotka eivät oikein kuulu minnekkään. Vielä hetki sitten halusin uskoa, että kyse olisi eräästä neurologisesta piirteestä, mutta olen huomannut etten sovi siihenkään ryhmään.
Useimmat pitävät tyhmänä, osa maksimissaan "järkevänä" harvempi kuitenkaan edes perusfiksuna.
Joka tapauksessa uskoisin, että oma pärjäämättömyys johtuu suurimmalta osalta heikosta motivaatiosta, eikä älykkyydeellä tai edes sen puutteella ole ainakaan kovin suurta osaa mihinkään.
Heikko motivaatio voi olla totta, mutta se ei selitä mitään. Jostainhan se motivation heikkous johtuu.
No siis omalla kohdallani motivaation puute on osittain kasvatuksesta ja osittain mm. sitä, etten näe tiettyjä useimmille tärkeitä asioita tarpeeksi palkitsevina.
Esimerkiksi tutustun helposti ihmisiin, osaan ja pystyn käyttäytymään odotetulla tavalla ja tarvittaessa jopa omaksumaan eri rooleja helposti. Periaatteessa täysin normaaleja asioita, jotka monilta luonnistuvat helposti ja ovat usein esim. jonkinlainen edellytys pysyvämpiin ihmissuhteisiin. Nyt vain on niin, että "palkinto" eli esim. Kaverisuhde ei toimi tarpeeksi hyvänä palkintona, että jaksaisin siitä hintana vetää minkäänlaista roolia.
Materia ei myöskään toimi motivaationa, eikä minulla ole kunnianhimoa tai muutakaan sisäistä motivaattoria työelämässä pärjätäkseni.
Asiat voisivat olla toisin, jos olisin jollakin tapaa karismaattinen (mikä jostakin syystä liitetään usein älykkyyteen)ja sitä kautta muiden silmissä uskottava, mutta en ole sitäkään tippaakaan.
Yksi kummallinen käsitys mikä monilla tuntuu olevan on se, että fiksulla olisi automaattisesti velvollisuus tai lopulta edes kykyä tehdä jotakin mullistavaa ja muuttaa maailmaa. Itseäni nämä oletukset eivät aiemmassa viestissä tulleissa syistä koske, mutta eräs matemaattisissa aineissa lahjakas tuttavani on tuskaillut sitä, että ympäristö painostaa/ei suostu ymmärtämään tuttavani haluttomuutta
ryhtyä ydinfyysikoksi tms. Vaikka potenttiaalia olisi.
Voi. Luin kerran jutun maailman älykkäimmäistä miehestä.
Asui taloröttelössä jollain autiolla paikalla. Mökki oli täynnä sanomalehtiä,
pihalla vanha autonkottero. Ei näyttänyt lainkaan onnelliselta.
Tuskinpa häntä niin älykkäänä edes inspiroi kukaan ihminen, saati nykyinen maailmanmeno.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on keskivertoa älykkäämpänä ehkä vaikeinta sen hyväksyminen kuinka toiset ihmiset tekevät jokapäiväisestä elämästä tarpeettoman hankalaa. Itselleen JA minulle. Siis tekevät asioita hutiloiden vähän sinnepäin vaikka aivan samalla vaivalla ihan hitusen järkeä käyttäen voisi tehdä huomattavasti paremmin. Ja jos yritän neuvoa helpomman tavan tehdä niin vastaus on aina tyyliin 'no tää on mun tapa tehdä'. Ihan niinkuin kaikkien mielipiteet olisi saman arvoisia kun on kyse käytännön asioista jotka todellakin voi tehdä paremmin tai huonommin - esim. jos minä pesen tiskit ja ne on oikeasti puhtaita pesun jälkeen, ja sinä peset 'omalla tyylilläsi' ne samat tiskit ja sulla menee kauemmin ja lautasissa on vielä ruokaa kiinni ja kupeissa surureunat... Itselleni jos joku joskus ajattelisi asiat valmiiksi ja neuvoisi parhaan tavan tehdä niin olisin tosi kiitollinen mutta olen lakannut toivomasta ihmeitä...
Mä olen lapsesta asti pyrkinyt rationalisoimaan kaikki työt. Eli miten helpoiten, energiaa, aikaa ja siten rahaakin säästäen pääsen hyvään tulokseen.
Tätä ei katsottu hyvällä esim. ensimmäisissä kesätyöpaikoissani. Erityisesti vakituiset työntekijät ärtyivät siitä, että tein heidän hommansa nopeasti ja luotettavasti. Aluksihan sitä ei uskottu, vaan tarkasti syynättiin "työn jälki".
Olen innovatiivinen, luova, enkä tykkää orjallisesti noudattaa vakiintuneita tapoja.
En tiedä, onko älykkyydellä tässä osaa. Olen myös laiskahko ja mukavuudenhaluinen, enkä tykkää tehdä asioita hankalasti ja aikaavievästi, jos keksin paremman tavan.
Mulla on samoja kokemuksia. Se ei oikein ole tuottanut hyvää sen enempää kotona kuin työpaikoilla isommissa hierarkisissa korporaatioissa. Sen sijaan pikkufirmassa kaikenlainen luovuus ja tehokkuus on eduksi. En tiedä millainen puoliso pitäisi vaihtaa jotta kotonakin alkaisi toimia.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on keskivertoa älykkäämpänä ehkä vaikeinta sen hyväksyminen kuinka toiset ihmiset tekevät jokapäiväisestä elämästä tarpeettoman hankalaa. Itselleen JA minulle. Siis tekevät asioita hutiloiden vähän sinnepäin vaikka aivan samalla vaivalla ihan hitusen järkeä käyttäen voisi tehdä huomattavasti paremmin. Ja jos yritän neuvoa helpomman tavan tehdä niin vastaus on aina tyyliin 'no tää on mun tapa tehdä'. Ihan niinkuin kaikkien mielipiteet olisi saman arvoisia kun on kyse käytännön asioista jotka todellakin voi tehdä paremmin tai huonommin - esim. jos minä pesen tiskit ja ne on oikeasti puhtaita pesun jälkeen, ja sinä peset 'omalla tyylilläsi' ne samat tiskit ja sulla menee kauemmin ja lautasissa on vielä ruokaa kiinni ja kupeissa surureunat... Itselleni jos joku joskus ajattelisi asiat valmiiksi ja neuvoisi parhaan tavan tehdä niin olisin tosi kiitollinen mutta olen lakannut toivomasta ihmeitä...
Tämä. Mä katselen työssäni joka päivä kuinka työkaverit tekevät tuntikaupalla turhaa työtä. Ihan vaikka niinkin yksinkertainen asia kun lattianpesu. Työtilat ajetaan koneella läpi päivittäin, viis siitä että 90% kerroista lattia on pesun jälkeen likaisempi johtuen huonosti putsatusta lattianpesukoneesta ja huolimattomasta pesusta. Mä ajattelen että sen pesun tarkoitus on puhdistaa lattia, työkaverit taas pesee sen koska niin on käsketty tehdä, lopputuloksella ei ole merkitystä eikä sillä että miksi se lattia pitää pestä.
Tämä pätee tosiaan mun työpaikalla melkein kaikkeen tekemiseen. Ketään ei kiinnosta miksi asioita tehdään, niitä vain tehdään koska on käsketty.
Kyllähän se turhauttaa kun viikosta toiseen katselet koko työyhteisön uunoilua etkä voi asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen sitten tietää, mistä lopulta johtuu.
Olen itse näitä klassisia tapauksia, jotka huitelevat testien mukaan asteikkojen molemmissa ääripäissä.
Ja niitä, jotka eivät oikein kuulu minnekkään. Vielä hetki sitten halusin uskoa, että kyse olisi eräästä neurologisesta piirteestä, mutta olen huomannut etten sovi siihenkään ryhmään.
Useimmat pitävät tyhmänä, osa maksimissaan "järkevänä" harvempi kuitenkaan edes perusfiksuna.
Joka tapauksessa uskoisin, että oma pärjäämättömyys johtuu suurimmalta osalta heikosta motivaatiosta, eikä älykkyydeellä tai edes sen puutteella ole ainakaan kovin suurta osaa mihinkään.
Heikko motivaatio voi olla totta, mutta se ei selitä mitään. Jostainhan se motivation heikkous johtuu.
No siis omalla kohdallani motivaation puute on osittain kasvatuksesta ja osittain mm. sitä, etten näe tiettyjä useimmille tärkeitä asioita tarpeeksi palkitsevina.
Esimerkiksi tutustun helposti ihmisiin, osaan ja pystyn käyttäytymään odotetulla tavalla ja tarvittaessa jopa omaksumaan eri rooleja helposti. Periaatteessa täysin normaaleja asioita, jotka monilta luonnistuvat helposti ja ovat usein esim. jonkinlainen edellytys pysyvämpiin ihmissuhteisiin. Nyt vain on niin, että "palkinto" eli esim. Kaverisuhde ei toimi tarpeeksi hyvänä palkintona, että jaksaisin siitä hintana vetää minkäänlaista roolia.
Materia ei myöskään toimi motivaationa, eikä minulla ole kunnianhimoa tai muutakaan sisäistä motivaattoria työelämässä pärjätäkseni.
Asiat voisivat olla toisin, jos olisin jollakin tapaa karismaattinen (mikä jostakin syystä liitetään usein älykkyyteen)ja sitä kautta muiden silmissä uskottava, mutta en ole sitäkään tippaakaan.
Yksi kummallinen käsitys mikä monilla tuntuu olevan on se, että fiksulla olisi automaattisesti velvollisuus tai lopulta edes kykyä tehdä jotakin mullistavaa ja muuttaa maailmaa. Itseäni nämä oletukset eivät aiemmassa viestissä tulleissa syistä koske, mutta eräs matemaattisissa aineissa lahjakas tuttavani on tuskaillut sitä, että ympäristö painostaa/ei suostu ymmärtämään tuttavani haluttomuutta
ryhtyä ydinfyysikoksi tms. Vaikka potenttiaalia olisi.
Mulla ei nyt ole tälle lähdettä, mutta USA:ssa on joku huioouälykkäiden spermapankki, josta kunnianhimoiset mammat voivat käydä ostamassa lapsilleen huippugeenit. Kun näitä jälkeläisiä sitten seurattiin, huomattiin että keskinkertaiset ja jonkin verran keskimääräistä älykkäämmät olivat niitä, jotka olivat tyypillisillä mittareilla niitä menestyneimpiä. Ne huippuälykkäimmät ryhtyivät runoilijoiksi, taiteilijoiksi ja elämäntapahipeiksi. Syynä juurikin se, että eivät olleet niin ulkoapäin ohjailtavissa ja sisäiset motivaattorit olivat jotain muuta kuin raha ja maine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen sitten tietää, mistä lopulta johtuu.
Olen itse näitä klassisia tapauksia, jotka huitelevat testien mukaan asteikkojen molemmissa ääripäissä.
Ja niitä, jotka eivät oikein kuulu minnekkään. Vielä hetki sitten halusin uskoa, että kyse olisi eräästä neurologisesta piirteestä, mutta olen huomannut etten sovi siihenkään ryhmään.
Useimmat pitävät tyhmänä, osa maksimissaan "järkevänä" harvempi kuitenkaan edes perusfiksuna.
Joka tapauksessa uskoisin, että oma pärjäämättömyys johtuu suurimmalta osalta heikosta motivaatiosta, eikä älykkyydeellä tai edes sen puutteella ole ainakaan kovin suurta osaa mihinkään.
Heikko motivaatio voi olla totta, mutta se ei selitä mitään. Jostainhan se motivation heikkous johtuu.
No siis omalla kohdallani motivaation puute on osittain kasvatuksesta ja osittain mm. sitä, etten näe tiettyjä useimmille tärkeitä asioita tarpeeksi palkitsevina.
Esimerkiksi tutustun helposti ihmisiin, osaan ja pystyn käyttäytymään odotetulla tavalla ja tarvittaessa jopa omaksumaan eri rooleja helposti. Periaatteessa täysin normaaleja asioita, jotka monilta luonnistuvat helposti ja ovat usein esim. jonkinlainen edellytys pysyvämpiin ihmissuhteisiin. Nyt vain on niin, että "palkinto" eli esim. Kaverisuhde ei toimi tarpeeksi hyvänä palkintona, että jaksaisin siitä hintana vetää minkäänlaista roolia.
Materia ei myöskään toimi motivaationa, eikä minulla ole kunnianhimoa tai muutakaan sisäistä motivaattoria työelämässä pärjätäkseni.
Asiat voisivat olla toisin, jos olisin jollakin tapaa karismaattinen (mikä jostakin syystä liitetään usein älykkyyteen)ja sitä kautta muiden silmissä uskottava, mutta en ole sitäkään tippaakaan.
Yksi kummallinen käsitys mikä monilla tuntuu olevan on se, että fiksulla olisi automaattisesti velvollisuus tai lopulta edes kykyä tehdä jotakin mullistavaa ja muuttaa maailmaa. Itseäni nämä oletukset eivät aiemmassa viestissä tulleissa syistä koske, mutta eräs matemaattisissa aineissa lahjakas tuttavani on tuskaillut sitä, että ympäristö painostaa/ei suostu ymmärtämään tuttavani haluttomuutta
ryhtyä ydinfyysikoksi tms. Vaikka potenttiaalia olisi.Mulla ei nyt ole tälle lähdettä, mutta USA:ssa on joku huioouälykkäiden spermapankki, josta kunnianhimoiset mammat voivat käydä ostamassa lapsilleen huippugeenit. Kun näitä jälkeläisiä sitten seurattiin, huomattiin että keskinkertaiset ja jonkin verran keskimääräistä älykkäämmät olivat niitä, jotka olivat tyypillisillä mittareilla niitä menestyneimpiä. Ne huippuälykkäimmät ryhtyivät runoilijoiksi, taiteilijoiksi ja elämäntapahipeiksi. Syynä juurikin se, että eivät olleet niin ulkoapäin ohjailtavissa ja sisäiset motivaattorit olivat jotain muuta kuin raha ja maine.
Lähdettä tälle?
Kyllä, koska poikkeavasti ajattelevat yksilöt halutaan aina nujertaa. Kateus tai se ettei ymmärrä toisen ajatuksia, voi saada muut kummaksumaan ihmistä, joka voisi olla heille tai koko maalle hyödyksi.
Älykkäät ovat usein myös yksinäisiä, joillakin saattaa olla pakko-oirehäiriö tai ovat masentuneuta/onnettomia. On kamalaa nähdä maailman nurhat puolet.