Perintökysymys (jakamaton pesä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehkää hyvät ihmiset keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset eivät ole olleet kartuttamassa vanhempiensa omaisuutta, se on heidän omaansa niin kauan kuin molemmat ovat elossa.

Ihan ok ehdotus.

Lapsilla on myös aina oikeus vaatia lakiosaansa.

Ja kannattaa, ettei jää tyhjin käsin.

Olen samaa mieltä, koska perintöverot kuitenkin on maksettava.

Jos joku asia on varma, niin se on se että suomesta et löydä pesää jota ei olisi jaettu iän 14 v.- kualema välillä. Sen verta lårttåja on suomiakat.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni luuli, että hän saa perinnön äitinsä kuoltua, koska vanhemmilla oli asunnon lisäksi mm.iso huvila ja sijoitusasunto. Kuitenkin kävi ilmi, että kaikki omaisuus oli isänsä nimissä, joten perintö oli vain äidin pieni pankkitili.

Juuri näin oli Kari Tapion kuoltua. Kaikki oli vaimon nimiin laitettu, lapset jäivät ilman.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko ketjua. Totean vain, että asia ei mene niin, että äidin omaisuus menisi ihan noin vain perintönä lapsille. Jos avioehtoa ei ole ollut, äidin ja lesken omaisuus jaetaan avio-oikeudella kahteen osaan. Leski voi kieltäytyä maksamasta omaisuudestaan vainajan perillisille, jos hän on varakkaampi. Ensin pitää tehdä ositus, vasta sitten tietää, mitä lapsi perii. Suosittelen vahvasti osituksen tekemistä, ennen kuin isä dementoituu. Ap:n aloitus kuulostaa siltä, että isä on jo dementoitumassa.

Voi tosiaan olla, että ap:n äidillä ei edes ollut omaisuutta vaan kaikki oli isän nimissä. Usein vanhemmilla ihmisillä on niin, että talon omistajaksi on merkitty vain aviomies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko ketjua. Totean vain, että asia ei mene niin, että äidin omaisuus menisi ihan noin vain perintönä lapsille. Jos avioehtoa ei ole ollut, äidin ja lesken omaisuus jaetaan avio-oikeudella kahteen osaan. Leski voi kieltäytyä maksamasta omaisuudestaan vainajan perillisille, jos hän on varakkaampi. Ensin pitää tehdä ositus, vasta sitten tietää, mitä lapsi perii. Suosittelen vahvasti osituksen tekemistä, ennen kuin isä dementoituu. Ap:n aloitus kuulostaa siltä, että isä on jo dementoitumassa.

Voi tosiaan olla, että ap:n äidillä ei edes ollut omaisuutta vaan kaikki oli isän nimissä. Usein vanhemmilla ihmisillä on niin, että talon omistajaksi on merkitty vain aviomies.

Tälllöin ap ei olisi myöskään joutunut maksamaan perintöveroja.

Kyllä me ainakin on puhuttu, että halutaan turvata toistemme vanhuus parhaalla mahdollisella tavalla. Melko varmasti kun emme kuole yhtä aikaa.

Lapsille siirtyy kiinteä omaisuus sitten aikanaan.

Keskinäistä omistusoikeustestamenttia sitten varmaan kehiin.

Onko ap antanut valtakirjan isälle hoitaa kaikki asiat? Eli tavallisten asumiskulujen lisäksi hoitaa sijoitusasuntojen asiat yms.? Aikanaan isä ei enää jaksa hoitaa mitään asioita...

Mitäs jos muistutat isää, että laki oli epäreilu Sullekin, kun p-verot piti maksaa, vaikka mitään ei saanut. Jos otit velkaa niiden vuoksi, kerro sekin. Ja miten oman asuntolainan lyhentäminen viivästyi ja lasten hankintakin siirtyi?

Seuraavana päivänä, (isän saatua harkita/ajatella asiaa) otat puheeksi jaon. Isä pääsisi helpommalla asioiden hoidossa. Ja mahdollisesti voi viedä naisystävän vihille, jos haluaa ja testamentata tälle jotain..

Vierailija kirjoitti:

Miksi Suomessa leski ei peri ilman testamenttia? Otin vähän selvää ja pian muuttuu, koska työryhmä on jo tehnyt muutosehdotuksen perintökaareen.

Olette kyllä ihan pimeitä. Karvaisia käsiä vaan hierotaan vaikka edessä on vain perintöveron tuplaantuminen. Mutta niin kai se on, että suurin osa kansasta on mitään ymmärtämättömiä ja tekevät sen mitä käsketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko ketjua. Totean vain, että asia ei mene niin, että äidin omaisuus menisi ihan noin vain perintönä lapsille. Jos avioehtoa ei ole ollut, äidin ja lesken omaisuus jaetaan avio-oikeudella kahteen osaan. Leski voi kieltäytyä maksamasta omaisuudestaan vainajan perillisille, jos hän on varakkaampi. Ensin pitää tehdä ositus, vasta sitten tietää, mitä lapsi perii. Suosittelen vahvasti osituksen tekemistä, ennen kuin isä dementoituu. Ap:n aloitus kuulostaa siltä, että isä on jo dementoitumassa.

Voi tosiaan olla, että ap:n äidillä ei edes ollut omaisuutta vaan kaikki oli isän nimissä. Usein vanhemmilla ihmisillä on niin, että talon omistajaksi on merkitty vain aviomies.

Ei voi tässä tapauksessa, koska ap on joutunut maksamaan perintöveroa kymmeniä tuhansia. Perukirjan mukaan äidin omaisuus on ollut satoja tuhansia.

Todella vaikeaksi menee, jos hyvässä uskossa oli vanhempien omaisuus kokonaan vain toisen (usein miehen) nimissä, toinen kuolee nuorena ja leski ottaa uuden köyhän  puolison, joka sitten aikanaan saa avio-oikeuden perusteella puolet omaisuudesta ja ehkä uuden perheen lapset vielä lesken osuudestakin. Ja sama juttu siinä tapauksessa, että oli keskinäinen omistusoikeustestamentti eikä lapset ole vaatineet vainajan jälkeen lakiosiaan.

Ihmeen luottavaisia olette. Sukulaiseni dementoitui ja ryhtyi alkoholistiksi vanhoilla päivillään. Hän onnistui juomaan lapsilleen tarkoitetun suvun omaisuuden muutamassa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Jakamattomasta pesästä ei saa myydä tai antaa pois mitään ilman kuolinpesän osakkaiden lupaa. Vaadi ositusta ja perinnönjakoa ja selvitys isäsi lahjoituksista.

Ositus kyllä on yleensä tehty jo perukirjassa, johon perintövero perustuu.

Omaansa hän saa ja voi lahjoittaa, mutta ei äitisi puolikasta, joka on sinun perintösi.

Hyvin harvoin ositus tehdään perukirjassa. Perintövero ei perustu omaisuuden jakoon vaan murto-osaan perinnöstä. Sitä en osaa sanoa, puuttuisiko verottaja oma-aloitteisesti asiaan, jos joku saisi yhteisen sopimuksen perusteella esimerkiksi 100 000 euron arvoisen asunnon ja muut perilliset alle 30 000 euron arvosta muut omaisuutta.

Aloittaja ei ole palannut kertomaan, että ei ne välit isän kanssa oikeastaan kovin hyvät olleetkaan, kun lahjoittaa äidin omaisuutta vieraille tyttäreltään mitään kysymättä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeen luottavaisia olette. Sukulaiseni dementoitui ja ryhtyi alkoholistiksi vanhoilla päivillään. Hän onnistui juomaan lapsilleen tarkoitetun suvun omaisuuden muutamassa vuodessa.

Semmoista se on, omistaja todellakin saa käyttää omaisuutensa kuten haluaa, ei sitä tarvitse lapsille säästää. Mitäs lasten olisi sillä pitänyt tehdä? Säästää taas lapsilleen vai?

Vierailija kirjoitti:

Eikös leski hallitse kuolinpesän tavaroita kunnes itsekin kuolee? Siis normaalia irtainta, jota ompelukone ja polkupyörä ovat. Ja voi antaa ainakin periaatteessa niitä pois jos haluaa. Eli koska voi hajottaakin niitä, eikä ole korvausvelvollinen.

Sulla menee nyt sekaisin isän ja äidin omaisuus. Omaansa äijä voi tärvellä ja hukata niin paljon kuin sielu sietää, mutta hallintaoikeuden alainen äidin puolikas on hukkaamiskiellossa. Jos hän siihen puuttuu muuten kuin korjatakseen ja ylläpitääkseen sitä, hän syyllistyy kavallukseen.

Hallintaoikeuden alaista omaisuutta ei voi ilman kuolinpesän osakkaiden lupaa antaa, myydä eikä hävittää.

Kyllä suosittelen ottamaan yhteyttä juristiin ja vaatimaan perinnönjakoa. Asunnon isä voi pitää hallussaan niin kauan kuin haluaa, mutta muuten perintö on jaettava perillisen niin vaatiessa. Tämä voi vaatia kanteen nostamista käräjäoikeudessa, ellei isä lakimiehenkään yhteydenoton jälkeen ala järjelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jakamattomasta pesästä ei saa myydä tai antaa pois mitään ilman kuolinpesän osakkaiden lupaa. Vaadi ositusta ja perinnönjakoa ja selvitys isäsi lahjoituksista.

Ositus kyllä on yleensä tehty jo perukirjassa, johon perintövero perustuu.

Omaansa hän saa ja voi lahjoittaa, mutta ei äitisi puolikasta, joka on sinun perintösi.

Hyvin harvoin ositus tehdään perukirjassa. Perintövero ei perustu omaisuuden jakoon vaan murto-osaan perinnöstä. Sitä en osaa sanoa, puuttuisiko verottaja oma-aloitteisesti asiaan, jos joku saisi yhteisen sopimuksen perusteella esimerkiksi 100 000 euron arvoisen asunnon ja muut perilliset alle 30 000 euron arvosta muut omaisuutta.

Aloittaja ei ole palannut kertomaan, että ei ne välit isän kanssa oikeastaan kovin hyvät olleetkaan, kun lahjoittaa äidin omaisuutta vieraille tyttäreltään mitään kysymättä.

Ositus nimenomaan tehdään perukirjassa. Osituksessa vainajan ja puolison varat ja velat lasketaan yhteen ja jaetaan kahtia avio-oikeuden perusteella. Tämän vainajan osuudeksi lasketun omaisuuden perusteella määrätään perintövero tasan kuolinpesän osakkaiden kesken, ellei ole ennakkoperintöjä ja lahjoja, jotka muuttavat tilannetta hiukan.  Perukirjan tarkoitus on nimenomaan vainajan tilinpäätöksen tekeminen verotusta varten.

Perinnönjako on eri asia. Sitä on erikseen vaadittava, eikä verottaja puutu siihen. Perillinen voi vaatia heti lakiosansa, joka on puolet perittävän omaisuudesta jaettuna kaikkien perillisten kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jakamattomasta pesästä ei saa myydä tai antaa pois mitään ilman kuolinpesän osakkaiden lupaa. Vaadi ositusta ja perinnönjakoa ja selvitys isäsi lahjoituksista.

Ositus kyllä on yleensä tehty jo perukirjassa, johon perintövero perustuu.

Omaansa hän saa ja voi lahjoittaa, mutta ei äitisi puolikasta, joka on sinun perintösi.

Hyvin harvoin ositus tehdään perukirjassa. Perintövero ei perustu omaisuuden jakoon vaan murto-osaan perinnöstä. Sitä en osaa sanoa, puuttuisiko verottaja oma-aloitteisesti asiaan, jos joku saisi yhteisen sopimuksen perusteella esimerkiksi 100 000 euron arvoisen asunnon ja muut perilliset alle 30 000 euron arvosta muut omaisuutta.

Aloittaja ei ole palannut kertomaan, että ei ne välit isän kanssa oikeastaan kovin hyvät olleetkaan, kun lahjoittaa äidin omaisuutta vieraille tyttäreltään mitään kysymättä.

Ositus nimenomaan tehdään perukirjassa. Osituksessa vainajan ja puolison varat ja velat lasketaan yhteen ja jaetaan kahtia avio-oikeuden perusteella. Tämän vainajan osuudeksi lasketun omaisuuden perusteella määrätään perintövero tasan kuolinpesän osakkaiden kesken, ellei ole ennakkoperintöjä ja lahjoja, jotka muuttavat tilannetta hiukan.  Perukirjan tarkoitus on nimenomaan vainajan tilinpäätöksen tekeminen verotusta varten.

Höpö, höpö. Perukirjassa kyllä luetellaan vainajan ja lesken omaisuus, pesän osakkaat ja heidän osuutensa (murtolukuna) pesästä, mutta ei siinä tehdä ositusta. Verottaja kyllä pystyy laskemaan perintöverot perukirjaan merkittyjen tietojen perusteella, mutta ositus on eri asia.

Osituksessa ei pelkästään ilmoiteta, millainen summa kuuluu leskelle ja millainen vainajan perillisille, vaan siinä päätetään myös eri omaisuuslajien jako lesken ja vainajan perillisten välillä. Osituksessa esim. päätetään, että leski saa kesämökin ja perilliset Nordean osakkeet, mutta pankkitilillä olevasta sadasta tonnista leski saa 20 tonnia ja perilliset yhteensä 80 tonnia.

Osituksen jälkeen voidaan sitten tehdä perinnönjako vainajan perillisten välillä.

Jopa on ollut keskustelua paljon.

Kuten monet jo totesivat, niin maksamani perintöveron perusteella voi jo sanoa, että äidilläni oli omaisuutta, kaikki ei ollut isäni nimissä. Isäni on/oli varakkaampi, mutta äidinkin omaisuus oli useita satoja tuhansia. Perunkirjassa on mainittuna äidin ja isän omaisuuden määrät (esim. isällä 200 000 e ja yhteistä 800000 e) mutta ei ole jaettu, mikä yksittäinen tavara, ajoneuvo tai asunto jatkossa kuuluu kenellekin.

Tällä hetkellä isä on naisystävänsä kanssa "saamapuolella". Isä kehuu, että nainen laittaa ruokaa ja ostaa nämä ruoat, ajavat naisen autolla, isä on usein naisella, joten omaa kotia ei tarvitse lämmittää yms. Nainen on myös ostanut isälle vaatteita, isä kun tykkää käyttää vanhoja vaatteita. Hankalaa uskoa että menisivät naimisiin, niin paljon naisen aikuiset lapset inhoavat kuulemma isääni (pitävät tätä "onnenonkijana", joka kuppaa rikasta leskeä).

Erityisesti mietin kuuluuko vanhempieni omaisuus yleensäkään minulle lainkaan. Jos isä haluaa vaikka antaa kaiken kissayhdistykselle tai uudelle vaimolle, niin antakoon. Vaikka minulla olisi rintaperillisen virallinen oikeus, niin onko henkistä oikeutta? Heidän työllään ja äärimmäisellä pihistelyllä kasattu omaisuus kuuluu heille, ei minulle. Maksetun perintöveron verran toivottavasti joskus kuitenkin jää itselle.

Ap

Juuri näin. Ei kannata tätä asiaa pohdiskella tämän enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeen luottavaisia olette. Sukulaiseni dementoitui ja ryhtyi alkoholistiksi vanhoilla päivillään. Hän onnistui juomaan lapsilleen tarkoitetun suvun omaisuuden muutamassa vuodessa.

Semmoista se on, omistaja todellakin saa käyttää omaisuutensa kuten haluaa, ei sitä tarvitse lapsille säästää. Mitäs lasten olisi sillä pitänyt tehdä? Säästää taas lapsilleen vai?

Niin, siten sitä omaisuutta yleensä kertyy. Sukupolvelta toiselle. Toiset suvut pysyy aina köyhinä ja toiset ne vaan vaurastuu. Itse jätän kiinteän omaisuuteni sekä perityn omaisuuteni lapsille. Omistusoikeustestamentit ei tule kuuloonkaan.

Ai miljoonan perinyt miettii, että sanooko mitään vai antaako rahojen mennä kankkulan kaivoon. Provolta kuulostaa. Ei tuollaisia perintöjä ole av-mammoilla. Verojenkaan maksu ei ole ongelma, rahalla vaan maksetaan.

Ap, sulle kuuluu se puolet yhteisen lmaisuuden arvista kuolinhetkellä (jos summat olivat nuo 200 k€ja 800 k€, niin 500 000€ on sinun ellei joku osa isäsi omaisuudesta ole ollut avio-oikeuden ulkopuolella ja/tai hän ollut varakkaampi osapuoli aikanaan jolloin tasinkoa ei ole tarvinnut maksaa)

Pidä nyt hyvä ihminen puolesi!