Pelottaa tuleva leikkaus

Maskista tulee happea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi monet herää kesken leikkauksen, mutta ovat halvaantuneita eivätkä pysty sanomaan mitään. Tuntevat vain kivun.

Hyvin, HYVIN harva herää kesken leikkauksen.

Älä kirjoitat asioista, joista olet lukenut jotain höpöjuttuja.

Minut on leikattu ja nukutettu kaksi kertaa. Nukahdin heti, en tietenkään herännyt leikkausten aikana enkä voinut huonosti herättyäni. Kipuihin saa lääkettä ja hoitajille kannattaa puhua, jos sattuu.

No sullapa on tosi kattava yhden ihmisen otos. Argumentaatiovirhe. "Jos minulle ei tapahdu, niin ei tapahdu muillekaan."

51 vuotta sitten minulta poistettiin rintalastan alta rauhanen.  Rintalasta siis sahattiin halki jne.

Leikkauksen jälkeen oli kyllä kipua, mutta kipu lähes poistui kun sain riittävästi kipulääkettä.

En tiedä miten on tänä päivänä, mutta luulisi sitä kehitystä vielä parempaan tapahtuneen.

Olin tosin tehohoidossa leikkauksen jälkeen muutaman päivän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi monet herää kesken leikkauksen, mutta ovat halvaantuneita eivätkä pysty sanomaan mitään. Tuntevat vain kivun.

Hyvin, HYVIN harva herää kesken leikkauksen.

Älä kirjoitat asioista, joista olet lukenut jotain höpöjuttuja.

Minut on leikattu ja nukutettu kaksi kertaa. Nukahdin heti, en tietenkään herännyt leikkausten aikana enkä voinut huonosti herättyäni. Kipuihin saa lääkettä ja hoitajille kannattaa puhua, jos sattuu.

No sullapa on tosi kattava yhden ihmisen otos. Argumentaatiovirhe. "Jos minulle ei tapahdu, niin ei tapahdu muillekaan."

No kerropas nyt sitten (lähdeviitteiden kera mieluiten), että kuinka yleistä tuo kesken leikkauksen herääminen sinun mielestäsi on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi monet herää kesken leikkauksen, mutta ovat halvaantuneita eivätkä pysty sanomaan mitään. Tuntevat vain kivun.

Hyvin, HYVIN harva herää kesken leikkauksen.

Älä kirjoitat asioista, joista olet lukenut jotain höpöjuttuja.

Minut on leikattu ja nukutettu kaksi kertaa. Nukahdin heti, en tietenkään herännyt leikkausten aikana enkä voinut huonosti herättyäni. Kipuihin saa lääkettä ja hoitajille kannattaa puhua, jos sattuu.

No sullapa on tosi kattava yhden ihmisen otos. Argumentaatiovirhe. "Jos minulle ei tapahdu, niin ei tapahdu muillekaan."

No kerropas nyt sitten (lähdeviitteiden kera mieluiten), että kuinka yleistä tuo kesken leikkauksen herääminen sinun mielestäsi on?

Tuossa:

https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/anae.12826

Toivottavasti lähde on mielestäsi luotettava. Ja toivottavasti et ole punapää.

Mut on leikattu viimeisen viiden vuoden aikana 5 kertaa. Eka leikkaus oli pisin, yli 7h ja loput max 2h. Neljä niistä tehtiin nukutuksessa ja yksi puudutuksessa. Vain yhtenä kertana on ollut pahoinvointia, en oksentanut mutta oli vellova olo. Olen saanut hyvät lääkkeet pahoinvointiin, jos sinulla on esim. matkapahoinvointia niin pyydä jo ennen leikkausta että antavat hyvät estolääkkeet pahoinvointiin. Puudutus oli miellyttävä kokemus, pääsin melkein heti leikkauksen jälkeen kotiin kun en ottanut mitään lääkkeitä (rentouttavia). Se nukutusaine on aina laitettu suoneen ja maskista tullut vain happea. Kipuihin saa hyvät lääkkeet, en koskaan ole niistä kärsinyt. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Tiistaina leikattiin rintasyöpä, osapoisto. Päiväkirurginen homma. Heräsin nukutuksesta, oli vilu, ei muuta. Sain ihanan lämmittävän peiton, johon jonkinlainen pönttö henki lämmintä ilmaa. Ei pahoinvointia, ei päänsärkyä,ei mitään. Odotin haavakipuja, joita ei tullut. Söin Panadolia yhden gramman tabletin päivässä, kolmena päivänä. Sain Arcoxia- kipulääkettä, mitkä on vielä hakematta. Kaikki ihmiset oli todella mukavia ja luotin heihin

Rohkeasti vaan hoitoon.

Se puhaltimella lämmitettävä peitto on muuten aivan ihana 😆. Sellasen kun sais kotiin kylminä pakkaspäivinä. Viimeksi mulla oli se koko leikkauksen ajan päällä kun palelen helposti jo jännityksen vuoksi. Leikkaus tehtiin puudutuksessa mutta nukutusten jälkeen olen myös aina saanut tuon peiton heti kun olen herännyt.

Hei, mulle tehtiin rintojenpienennys parisen kuukautta sitten. Ja kyllä, mua ei ole koskaan nukutettu, niin olin ihan paniikissa ja itku kurkussa kun kävelin leikkaussaliin, kysyin useaan kertaan että enhän vaan voi herätä kesken leikkauksen. He suhtautuivat pelkooni tosi kiltisti, rauhoittelivat ja sanoivat että ei ole mahdollista, koska unen syvyyttä, kiputuntoa ja elintoimintoja seurataan koko ajan. Unta ja elintoimintoja seurattiinverenpainemittarilla, ekg-elektrodeilla, saturaatiomittarilla, kämmeneeni sain lihasjännitysmittarin, kasvoihin anturit jotka rekisteröivät lihasten liikkeitä unen aikana. Leikkauksen aikana olin intuboituna, eli hengityskone hengitti puolestani.

Leikkaus kesti kolmisen tuntia, heräsin heräämössä lämpimänä, kivuttomana ja yli kolme kuppikokoa pienempänä. Sain lääkettä heti kun pyysin. Sain tehokkaat kipulääkkeet ekoiksi päiviksi kotiin. Liikkeelle sai lähteä heräämössä heti kun jalat kantoivat ja samalla sai ottaa tukisukat pois.

Ainoina miinuksina on sanottava se, että opiaattipohjaiset kipulääkkeet aiheuttivat kamalaa ummetusta ja jouduin kotona ottamaan laksatiiveja pariin otteeseen. Ja kurkku oli kipeä intubaatioputken jäljiltä. Myös astma paheni pariksi päiväksi, kun olin ollut kytkettynä hengityskoneeseen.

Kokonaisuudessaan kaikki meni älyttömän hyvin ja haavakipu oli vähäisempää mitä odotin. Älä jännitä, hyvin se menee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi monet herää kesken leikkauksen, mutta ovat halvaantuneita eivätkä pysty sanomaan mitään. Tuntevat vain kivun.

Hyvin, HYVIN harva herää kesken leikkauksen.

Älä kirjoitat asioista, joista olet lukenut jotain höpöjuttuja.

Minut on leikattu ja nukutettu kaksi kertaa. Nukahdin heti, en tietenkään herännyt leikkausten aikana enkä voinut huonosti herättyäni. Kipuihin saa lääkettä ja hoitajille kannattaa puhua, jos sattuu.

No sullapa on tosi kattava yhden ihmisen otos. Argumentaatiovirhe. "Jos minulle ei tapahdu, niin ei tapahdu muillekaan."

Kirjoitan kokemuksistani, joista toinen oli aivoaneurysmaleikkaus. En satuile leikkausta pelkäävälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu aika lailla mitä leikataan ja mistä.

Rintojen pienennysleikkaus.

Ap

Itselle on tehty sama operaatio on lisäksi vielä ainoa kerta kun minut on nukutettu. Eipä siinä mitään ihmeellistä ollut, et kerkiä edes huomata kun olet jo unten mailla. Juttele sitä ennen vaikka mukavia hoitajalle tms.

Kipuja ei juurikaan ollut, johtuen varmaan lääkkeistä joita sairaalassa sain mutta eipä niitä pahemmin ollut kun pääsin kotiinkaan. Taisin pari päivää syödä lääkärin määräämiä lääkkeitä mutta enpä niitä sen jälkeen enää katsonut tarpeelliseksi syödä.

Mut on leikattu viis kertaa. Ihan hyvin se menee ap, siellä on ammattilaisia töissä ja ottavat vakavasti kivut ja muut. Itse en muista vauvaiässä olleesta leikkauksestani mitään, mutta muissa ekat muistikuvat on tosiaan heräämöstä. Ikinä ei ole ollut paha olo, kerran silmää kirveli kun se oli syystä tai toisesta jäänyt raolleen ja kuivunut hieman. Kipuja on joskus ollut, mutta ne on otettu tosissaan ja on saanut heti lääkettä niihin.

Sanoisin että leikkaussalissa ja heräämössä on aina otettu vakavasti kaikki mitä olen sanonut, maholliset ongelmat on joskus tulleet varsinaisella osastolla jossa kipuja ja muita herkemmin on vähätelty. Yhen päiväkirurgisen leikkauksen jälkeen kivut oli vielä osastolla kovia, mutta sanottiin että kotiin ei voi laittaa jos vielä tarvitsen vahvaa kipulääkettä eikä burana riitä, sanoivat että buranan tulisi nyt riittää. Päätin sitten sisulla kestää vaikka kipu oli kovaa. Siihen kannattaa kans henkisesti valmistautua että leikkauksen jälkeen osastolla toivotaan että pääset mahollisimman nopeasti jaloillesi ja kävelemään, koska se nopeuttaa toipumista. Tuskaahan sekin on heti heräämöstä päästyä nousta ylös kivuliaana, viimeksi muistan kun käskettiin osaston käytävälle kävelemään dreeniletku verta pussukaan valuen ja katetripussi mukana, ei sellaistenkaan kanssa ollut niin miellyttävää kulkea.

Mutta leikkausta ei tarvitse pelätä. Ei se kivaa ole, mutta tietävät kyllä mitä tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sinun aloituksen pointtia? Tottakai leikkauksen jälkeen on kipuja, mutta niitä hoidetaan kipulääkkeillä. Mikä on ongelma?

Ap nukutetaan antamalla nukutusaineet suonen sisäisesti. Ei tiedä leikkauksesta sen aikana mitään, seuraava muistikuva tulee heräämöstä. Siellä tarkkaillaan elintoimintoja ja hoidetaan kipua kipulääkkeillä. 

Eikös ne maskilla yleensä nukuta? 🤔

Yleensä vain lapset nukutetaan maskilla.

Vieläkin ajoittain muistan sen hirveen hajun.

Älä murehdi, pidämme sinusta huolen!

T. anestesiasairaanhoitaja

Joudun aivokasvainleikkaukseen ja se pelottaa. Enkä saa mielestäni sitä, miten karmea ensimmäinen lääkärikäyntini kyseisessä sairaalassa oli. En olisi uskonut, että isossa yliopistosairaalassa voi olla niin nöyryyttävää käytöstä, suoranaista vallankäyttöä. Mitä jos leikkaussalissa on joku vastaava sekopää, joka kohtelee pelokasta ihmistä kuin jotain jätettä?

Vierailija kirjoitti:

Joudun aivokasvainleikkaukseen ja se pelottaa. Enkä saa mielestäni sitä, miten karmea ensimmäinen lääkärikäyntini kyseisessä sairaalassa oli. En olisi uskonut, että isossa yliopistosairaalassa voi olla niin nöyryyttävää käytöstä, suoranaista vallankäyttöä. Mitä jos leikkaussalissa on joku vastaava sekopää, joka kohtelee pelokasta ihmistä kuin jotain jätettä?

Uskomatonta. Miten sulla leikkaus sitten meni?