Haluan kuolla sairauteni takia

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani puolestasi.

Varmaan tiedätkin, mutta itsemurha altistaa lapsesi sille, että hän tekisi joskus saman valinnan.

Sepä se, hirveä pattitilanne. Ei tähän oikein ole mitään ratkaisua. Ap

No, mikä tämä salaperäinen sairaus on?

Sairautta on itse kullakin ja on pakkoa sopeuta ja lakata ajattelemasta vain omaa napaa, se ei auta.

Puhuminen asiasta ja masennuksen hoitaminen on tärkeysjärjestyksessä ensin. Itsekkään ihmisen on vaarana katkeroitua ja sehän taas pahentaa kaiken. Ei kateus toisten elämästä kannata, jokaiselle on varattuna hyvää tässä elämässä ja siihen voi itse pajon vaikuttaa asenteellaan. Mutta hoida masennus ja puhuminen, kyllä se ajan kanssa auttaa ja antaa voimaa ja se ilokin sieltä vielä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kipulääkkeitä käytät? Mitä kipukynnystä nostavia lääkkeitä käytät? Mitä muita kivunlievityskeinoja käytät? Milloin olet viimeksi käynyt kivunhoitoon erikoistuneella lääkärillä? Sairautesi on ilmeisesti sellainen, jota ei voi parantaa. Kivunhoitoon liittyvät menetelmät kehittyvät kuitenkin koko ajan. Valitettavasti tavalliset yleislääkärit eivät ole niistä perillä ja sen vuoksi olisi hyvä luoda pitkäaikainen hoitosuhde kivunhoitoon erikoistuneeseen lääkäriin. 

Vuosi sitten kipupoliklinikalla kokeilin epilepsialääkettä, joka auttoi aika hyvin mutta täysi annos teki niin hölmön olon, että lopetin ja pärjäsin fysikaalisella hoidolla ja tulehduskipulääkkeillä. Nyt alkaa taas pahenemaan. Mutta se kipu nyt on vaan yksi ongelma, sitten on kaikkia asiaan liittyviä lieveilmiöitä mitkä on oikeastaan pahempia kuin kipu. En vaan jaksa yhtään enää. Ap

Vierailija kirjoitti:

No, mikä tämä salaperäinen sairaus on?

Taitaa olla pelkkä puheenaihe eli provo. Joskus kun v....taa koko elämä, on kiva jutella josko sais sympatioita ja muuta ajateltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Sairautta on itse kullakin ja on pakkoa sopeuta ja lakata ajattelemasta vain omaa napaa, se ei auta.

Puhuminen asiasta ja masennuksen hoitaminen on tärkeysjärjestyksessä ensin. Itsekkään ihmisen on vaarana katkeroitua ja sehän taas pahentaa kaiken. Ei kateus toisten elämästä kannata, jokaiselle on varattuna hyvää tässä elämässä ja siihen voi itse pajon vaikuttaa asenteellaan. Mutta hoida masennus ja puhuminen, kyllä se ajan kanssa auttaa ja antaa voimaa ja se ilokin sieltä vielä tulee.

Neuvo on hirveän hyvä. Olen psykiatrisella sairaanhoitajalla käynytkin ja hänelle saa aikoja vaan kerran neljään viikkoon. Sanoin ettei riitä ja lääkärin piti kuulemma soittaa minulle asiasta tällä viikolla, ei soittanut.

Mitähän hyvää luulet, että minulla voisi olla varattuna tässä elämässä? Esimerkiksi? Ap

Vierailija kirjoitti:

Sairautta on itse kullakin ja on pakkoa sopeuta ja lakata ajattelemasta vain omaa napaa, se ei auta.

Puhuminen asiasta ja masennuksen hoitaminen on tärkeysjärjestyksessä ensin. Itsekkään ihmisen on vaarana katkeroitua ja sehän taas pahentaa kaiken. Ei kateus toisten elämästä kannata, jokaiselle on varattuna hyvää tässä elämässä ja siihen voi itse pajon vaikuttaa asenteellaan. Mutta hoida masennus ja puhuminen, kyllä se ajan kanssa auttaa ja antaa voimaa ja se ilokin sieltä vielä tulee.

Enkä ihan ymmärrä, miten masennuksen saa hoidettua jos masennuksen syitä ei käytännössä pysty poistamaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kipulääkkeitä käytät? Mitä kipukynnystä nostavia lääkkeitä käytät? Mitä muita kivunlievityskeinoja käytät? Milloin olet viimeksi käynyt kivunhoitoon erikoistuneella lääkärillä? Sairautesi on ilmeisesti sellainen, jota ei voi parantaa. Kivunhoitoon liittyvät menetelmät kehittyvät kuitenkin koko ajan. Valitettavasti tavalliset yleislääkärit eivät ole niistä perillä ja sen vuoksi olisi hyvä luoda pitkäaikainen hoitosuhde kivunhoitoon erikoistuneeseen lääkäriin. 

Vuosi sitten kipupoliklinikalla kokeilin epilepsialääkettä, joka auttoi aika hyvin mutta täysi annos teki niin hölmön olon, että lopetin ja pärjäsin fysikaalisella hoidolla ja tulehduskipulääkkeillä. Nyt alkaa taas pahenemaan. Mutta se kipu nyt on vaan yksi ongelma, sitten on kaikkia asiaan liittyviä lieveilmiöitä mitkä on oikeastaan pahempia kuin kipu. En vaan jaksa yhtään enää. Ap

Kun alkaa pahenemaan, pitää mennä taas lääkäriin. Kannattaa muistaa, että kipulääkkeisiin syntyy ajan myötä toleranssi ja niitä on välillä vaihdettava toisiin valmisteisiin, koska edellinen lakkaa tehoamasta. Ilmeisesti sulla ei ole vielä miedompia opiaattejakaan käytössä, joten ne on seuraava vaihe, kun mikään tulehduskipulääke ei enää toimi. 

Ymmärrän tuon oikein hyvin, että krooninen kipu aiheuttaa lieveilmiöitä. Ja niistä lieveilmiöistä tulee lopulta suurempi ongelma kuin itse kivusta. Sen vuoksi kipua pitää hoitaa. Mulla on sairauteni vuoksi kaksi hoitosuhdetta: toinen sairauttani hoitavaan erikoislääkäriin ja toinen kipua hoitavaan erikoislääkäriin. Jälkimmäinen on koulutukseltaan fysiatri, joten osaa ottaa kantaa myös monenlaisiin käytännön elämäni haasteisiin kipujeni vuoksi. 

Minusta sinulla on nyt jotain, jota et tassa kerro. Ei. Pelkan kivun kestaa usein todella hyvin, ellei se ole aivan tosi kamala, niin kuin vaikka joskus ennen kovaa kuolemaa......

Ala pelasty. Tama maailma on ilkea. Tosin toivoisin sen paremmaksi:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3446576/kuolleista-nouseva-voittaja#com…;

Tuolla sivulla olevaan kirjoitukseen lisaten.  Yhta lailla samoista sanoista.

- ne siteet, joilla sinun suusi on sidottu, siteet nimelta -st- ne heitetaan sitojien kasvoille-

Se on lupaus elamasta, ja viela lisaksi ikuisesta sellaisesta. 

Se on. Jokaiselle  -joka sen ottaa itseensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairautta on itse kullakin ja on pakkoa sopeuta ja lakata ajattelemasta vain omaa napaa, se ei auta.

Puhuminen asiasta ja masennuksen hoitaminen on tärkeysjärjestyksessä ensin. Itsekkään ihmisen on vaarana katkeroitua ja sehän taas pahentaa kaiken. Ei kateus toisten elämästä kannata, jokaiselle on varattuna hyvää tässä elämässä ja siihen voi itse pajon vaikuttaa asenteellaan. Mutta hoida masennus ja puhuminen, kyllä se ajan kanssa auttaa ja antaa voimaa ja se ilokin sieltä vielä tulee.

Enkä ihan ymmärrä, miten masennuksen saa hoidettua jos masennuksen syitä ei käytännössä pysty poistamaan. Ap

Eihän terapiassa juuri koskaan pystytä poistamaan sitä alkusyystä miksi terapiaan on lähtenyt. Esimerkiksi jos jotakuta on käytetty lapsena hyväksi, ja hän menee terapiaan, niin ei se terapia sitä tapahtunutta poista millään tavalla. Siinä ideana on enemmän oman ajattelutavan avartaminen, näkökulmien muutos, mikä tapahtuu pitkällä aikavälillä kun vanhemmat ajattelun tavat alkavat väistyä. Et voi tällä hetkellä edes kuvitella, miten kevyesti tulisit vielä joskus suhtautumaan sairauteesi, ja miten paljon elämässä voisi vielä olla, kun olet tuon mielesi syövereissä. En usko, että sairautesi voi koskaan lakata vaikuttamasta arkeesi ja elämääsi, jos oireilu on jokapäiväistä, mutta muista, että on sinulta ihan tietoinen päätös pitää sitä nyt tuossa roolissa, mitä se sinulle tällä hetkellä on. Ja harmillisesti et voi kokea muutoksia, ennen kuin olet päässänyt niihin lähteä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairautta on itse kullakin ja on pakkoa sopeuta ja lakata ajattelemasta vain omaa napaa, se ei auta.

Puhuminen asiasta ja masennuksen hoitaminen on tärkeysjärjestyksessä ensin. Itsekkään ihmisen on vaarana katkeroitua ja sehän taas pahentaa kaiken. Ei kateus toisten elämästä kannata, jokaiselle on varattuna hyvää tässä elämässä ja siihen voi itse pajon vaikuttaa asenteellaan. Mutta hoida masennus ja puhuminen, kyllä se ajan kanssa auttaa ja antaa voimaa ja se ilokin sieltä vielä tulee.

Enkä ihan ymmärrä, miten masennuksen saa hoidettua jos masennuksen syitä ei käytännössä pysty poistamaan. Ap

Se sun sairautesi ei ole masennuksen syy. Masennuksen syy on se, miten suhtaudut asioihin. Tätä ajattelua voit muuttaa. Ja erittäin suotavaa olisi se tehdä, lapsesi takia. Lopeta itsesäälissä rypeminen, kuvittelu että muilla on paljon helpompaa tai muut ei voi ymmärtää. Kukaan ei voi kärsiä nii kuin sinä. Kyllä kuule kärsii. Olet vain itsekeskeinen, minä minä minä.

Lapsi tarvitsee sinua!!! 

Aina kun itse olen vaipumassa mustiin vesiin niin yritän miettiä että miten lapsille kävisi. Miten he pärjäisivät jos minulle kävisi vieläkin huonommin kuin nyt on käynyt?! Kun lapset tulevat koulusta ja kertovat miten päivä on mennyt. Kysyvät neuvoja, kertovat huolistaan minulle niin ymmärrän sen miten tärkeä heille vielä olen vaikka en mitään reissuja tms. pystykään heidän kanssaan tekemään. Minä jaksan olla olemassa vain enää lapsieni vuoksi vaikka elämäni on yhtä helvettiä päivästä toiseen. Yli 3 vuotta  samassa huoneessa kaikkien vaikeiden oireiden kanssa, ilman ulkoilua jne.jne. Elämä ei ole reilua, tiedän. Katkera saa olla ja vihaakin tuntea mutta jotenkin sitä on vain jaksettava olla ja elää.

Tarvitset mukavia avustajia itsellesi. Vammaispalvelua pitää yleensä lähes uhkailla ennnen kuin mitään apua sieltä saa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kipulääkkeitä käytät? Mitä kipukynnystä nostavia lääkkeitä käytät? Mitä muita kivunlievityskeinoja käytät? Milloin olet viimeksi käynyt kivunhoitoon erikoistuneella lääkärillä? Sairautesi on ilmeisesti sellainen, jota ei voi parantaa. Kivunhoitoon liittyvät menetelmät kehittyvät kuitenkin koko ajan. Valitettavasti tavalliset yleislääkärit eivät ole niistä perillä ja sen vuoksi olisi hyvä luoda pitkäaikainen hoitosuhde kivunhoitoon erikoistuneeseen lääkäriin. 

Vuosi sitten kipupoliklinikalla kokeilin epilepsialääkettä, joka auttoi aika hyvin mutta täysi annos teki niin hölmön olon, että lopetin ja pärjäsin fysikaalisella hoidolla ja tulehduskipulääkkeillä. Nyt alkaa taas pahenemaan. Mutta se kipu nyt on vaan yksi ongelma, sitten on kaikkia asiaan liittyviä lieveilmiöitä mitkä on oikeastaan pahempia kuin kipu. En vaan jaksa yhtään enää. Ap

Kun alkaa pahenemaan, pitää mennä taas lääkäriin. Kannattaa muistaa, että kipulääkkeisiin syntyy ajan myötä toleranssi ja niitä on välillä vaihdettava toisiin valmisteisiin, koska edellinen lakkaa tehoamasta. Ilmeisesti sulla ei ole vielä miedompia opiaattejakaan käytössä, joten ne on seuraava vaihe, kun mikään tulehduskipulääke ei enää toimi. 

Ymmärrän tuon oikein hyvin, että krooninen kipu aiheuttaa lieveilmiöitä. Ja niistä lieveilmiöistä tulee lopulta suurempi ongelma kuin itse kivusta. Sen vuoksi kipua pitää hoitaa. Mulla on sairauteni vuoksi kaksi hoitosuhdetta: toinen sairauttani hoitavaan erikoislääkäriin ja toinen kipua hoitavaan erikoislääkäriin. Jälkimmäinen on koulutukseltaan fysiatri, joten osaa ottaa kantaa myös monenlaisiin käytännön elämäni haasteisiin kipujeni vuoksi. 

Vähän ohis, mutta kipulääkkeiden vaikutus on yksilöllistä, eikä kaikille tule toleranssia. Esimerkiksi mietoa opiaattia voi käyttää samalla annostuksella useita vuosia. Osittain tietenkin vaikuttaa se, että lääke mahdollistaa liikkumisen, mikä taas helpottaa monien kipusairauksien oireita.

Minusta alkaa tuntua, että ammattivalittaja on asialla....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairautta on itse kullakin ja on pakkoa sopeuta ja lakata ajattelemasta vain omaa napaa, se ei auta.

Puhuminen asiasta ja masennuksen hoitaminen on tärkeysjärjestyksessä ensin. Itsekkään ihmisen on vaarana katkeroitua ja sehän taas pahentaa kaiken. Ei kateus toisten elämästä kannata, jokaiselle on varattuna hyvää tässä elämässä ja siihen voi itse pajon vaikuttaa asenteellaan. Mutta hoida masennus ja puhuminen, kyllä se ajan kanssa auttaa ja antaa voimaa ja se ilokin sieltä vielä tulee.

Enkä ihan ymmärrä, miten masennuksen saa hoidettua jos masennuksen syitä ei käytännössä pysty poistamaan. Ap

Se sun sairautesi ei ole masennuksen syy. Masennuksen syy on se, miten suhtaudut asioihin. Tätä ajattelua voit muuttaa. Ja erittäin suotavaa olisi se tehdä, lapsesi takia. Lopeta itsesäälissä rypeminen, kuvittelu että muilla on paljon helpompaa tai muut ei voi ymmärtää. Kukaan ei voi kärsiä nii kuin sinä. Kyllä kuule kärsii. Olet vain itsekeskeinen, minä minä minä.

Sä taas oot ilmeisesti empatiaan kykenemätön persoona? Sulla ei ole tarpeeksi faktoja, että voit sanoa ap:ta itsekeskeiseksi. Sun mielestä täytyy lakaista sairaus ja muut ongelmat maton alle, koska aina löytyy joku jolla menee vielä huonommin? 

 Mulla on itselläni ap:n kaltainen tilanne. Sairaus on vaikuttanut koko elämääni ja myös vanhemmuuteeni. Nyt lapsieni ollessa aikuisia, tiedän että he tämän ovat ymmärtäneet ilmeisesti jo todella nuorena.

Olin usein tilanteessa jossa itsemurha tuntui ainoalta ratkaisulta. Se on vaan yksinkertaisesti niin väärin lasta kohtaan, että se ei voi olla vaihtoehto. Vanhemman menetystä ei pysty mikään korvaamaan lapselle.

Eli todellakin on moraalinen vastuu pysyä hengissä vaikka mikä olisi.

Tosta sairaudesta olis hyvä saada enemmän infoa, nyt kukaan ei pysty antamaan järkeviä täsmäneuvoja tilanteeseen.

Minä en voi käydä missään kemikaliyliherkkyyden vuoksi. Sen sain homeesta työpaikalla kymmenien vuosien altistuksen vuoksi. Ensin tuli astma ja reuma, nyt psori ja tuo yliherkkyys. OLen kotini vanki. En voi käydä missään tai tehdä juuri mitään kipujeni vuoksi. Silti olen tyytyväinen, minä elän.

Vierailija kirjoitti:

Minusta alkaa tuntua, että ammattivalittaja on asialla....

Ei ole. Olet aika yksinkertainen jos luulet ainoastaan minun olevan sairas Suomessa. Minulla ei myöskään ole kovia kipuja kuten ap. llä vaan muita oireita. Tsemppiä ap.

Minulla on agorafobia, joka puhkesi ollessani 12-vuotias. On monien kuukausien mittaisia vuosittain toistuvia ajanjaksoja, kun en voi pahojen henkisten oireilujen takia poistua kuin lähikauppaan, jos sinnekään. Toivotan ap sinulle paljon voimia. Toivon että jonain päivänä olosi helpottaa.