Haluan kuolla sairauteni takia

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijän mielestä olen masentunut. Tämä on erilaista. Uskon, että pystyisin tekemään itseni onnelliseksi jos voisin harrastaa liikuntaa, tehdä työtä ja olla parisuhteessa kuten normaali ihminen. Perhetyötä emme saaneet kun oli jonoa. Ap

Minustakin kuulostat ihan selvästi masentuneelta. Onni ei riipu ulkoisista tekijöistä, että jos sitä ja jos tätä niin olisin onnellinen. Onni on sinun omissa käsissäsi. Se riippuu siitä miten suhtaudut asioihin. Ei ole niin huonoa, etteikö olisi jotain hyvääkin.

Älä ymmärrä väärin, elämä on epäreilua ja joskus raakaa ja kovaa. Sinun tulee vain hyväksyä ne kortit mitkä olet saanut ja miettiä miten voisit tulla onnelliseksi ja tehdä parhaasi tässä tilanteessa. Sinä itse luot merkitykset asioille. Asiat vain ovat.

Voimia, valoa ja rakkautta haluan toivottaa sinulle. Muistan sinua iltarukouksessani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko jutellut ihmisten kanssa, joilla on sama sairaus kuin sinulla? Vertaistuesta voisi olla hirveästi apua. Tekisi varmasti hyvää vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa. Et ole yksin.

Olen jutellut. Yksi pärjää ihan ok, mutta on sinkku/perheetön ja hänen sairautensa on lievempi kuin minun. Internetin välityksellä tunnen useamman. Jotkut ovat aivan yhtä epätoivoisia kuin minä. Jotkut ovat vähän positiivisempia, olen pohdiskellut, että he ovat usein niitä jotka ovat jo vanhempia, naimisissa ja uskovat Jumalaan tms. että kaikella on tarkoituksensa. Itse en usko. Mutta vertaistuesta ei siis ole ollut kauheasti apua. Haluaisin ratkaista nämä ongelmat niin, että voisin elää hyvää elämää taas, mutta ei vaan ole mitään keinoja saada sitä tapahtumaan. Ap

Mitä ilmeisimmin kapinoit vielä sairauttasi vastaan. Haluat edelleen elämän, jollaisen halusit ennen sairastumistasikin tai jollainen elämä sulla oli ennen sitä. Tuo on ihan normaalia. Ajattelee kaikkea, mitä ei voi enää tehdä, mutta ei ajattele vielä asioita, joita voi edelleenkin tehdä. Saat hyvän elämän vasta sitten, kun pystyt päästämään irti menneisyydestä ja silloisista haaveistasi ja toiveistasi. Tiedän kokemuksesta, että se on vaikeaa. On vaikeaa hyväksyä oma kivulias ja raihnainen kroppa. On vaikeaa luopua niin monesta asiasta. 

Mä sairastuin nuorena. Lapset olivat vielä pieniä. Siitä on jo neljännesvuosisata. Kesti ensin yli vuoden ennenkuin sain diagnoosin. Eikä mennyt vuottakaan, kun viskasin ukon pihalle. Mulla oli ihan tarpeeksi tekemistä omassa kivuliaassa elämässänikin, joten en kaivannut siihen aikuista narisijaa vierelleni. Alakouluikäiset lapseni ymmärsivät tilanteen sata kertaa paremmin kuin aikuinen mies. Päivääkään en ole katunut eroani. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö puoliso kanna vastuuta lapsesta, oletko yh.

Raskasta tuo on. Kipuihin varmaan saisi apua jos sitä saisi antaa Suomessa. Lääkekannabis?

Haluaisin kokeilla kannabista, mutta sitä määrätään niin vähän lääkkeeksi että en ole lähtenyt yrittämään. Laittomasti jos hankkii, niin se on sitten rikos eikä ehkä kannata ottaa riskiä. Hyvät ideat sulla kyllä -Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko jutellut ihmisten kanssa, joilla on sama sairaus kuin sinulla? Vertaistuesta voisi olla hirveästi apua. Tekisi varmasti hyvää vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa. Et ole yksin.

Olen jutellut. Yksi pärjää ihan ok, mutta on sinkku/perheetön ja hänen sairautensa on lievempi kuin minun. Internetin välityksellä tunnen useamman. Jotkut ovat aivan yhtä epätoivoisia kuin minä. Jotkut ovat vähän positiivisempia, olen pohdiskellut, että he ovat usein niitä jotka ovat jo vanhempia, naimisissa ja uskovat Jumalaan tms. että kaikella on tarkoituksensa. Itse en usko. Mutta vertaistuesta ei siis ole ollut kauheasti apua. Haluaisin ratkaista nämä ongelmat niin, että voisin elää hyvää elämää taas, mutta ei vaan ole mitään keinoja saada sitä tapahtumaan. Ap

Aina on keinoja. Sinä itse luot merkitykset asioille.

Olet määritellyt että hyvä elämä tarkoittaa asioita x ja y ja jos et niitä voi saada, niin elämäsi on huonoa. Asiahan ei oikeasti ole näin. Olet keksinyt sen päässäsi. Ihmisen mieli on hassu ja rakentaa ihan itse vankilansa, kaikki kummalliset uskomukset ja ajatusrakennelmat. Hyvä puoli on se, että itse voit myös muuttaa näitä ajatuksiasi. Ajatuksesi eivät ole yhtä kuin todellisuus. Tai no, sinä luot sen todellisuuden ajatuksillasi mutta voit luoda toisen todellisuuden jos nykyinen ei miellytä. :) Sanoisin pikemminkin, että ajatuksesi eivät ole yhtä kuin faktat. Kyseenalaista mieltäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijän mielestä olen masentunut. Tämä on erilaista. Uskon, että pystyisin tekemään itseni onnelliseksi jos voisin harrastaa liikuntaa, tehdä työtä ja olla parisuhteessa kuten normaali ihminen. Perhetyötä emme saaneet kun oli jonoa. Ap

Minustakin kuulostat ihan selvästi masentuneelta. Onni ei riipu ulkoisista tekijöistä, että jos sitä ja jos tätä niin olisin onnellinen. Onni on sinun omissa käsissäsi. Se riippuu siitä miten suhtaudut asioihin. Ei ole niin huonoa, etteikö olisi jotain hyvääkin.

Älä ymmärrä väärin, elämä on epäreilua ja joskus raakaa ja kovaa. Sinun tulee vain hyväksyä ne kortit mitkä olet saanut ja miettiä miten voisit tulla onnelliseksi ja tehdä parhaasi tässä tilanteessa. Sinä itse luot merkitykset asioille. Asiat vain ovat.

Voimia, valoa ja rakkautta haluan toivottaa sinulle. Muistan sinua iltarukouksessani.

Kiitos, mutta kipu on todellista ja onni riippuu paljon ulkoisista tekijöistä. Tutustu vaikka maslown hierarkiaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, soita kriisipuhelimeen ja pura pahaolosi: https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-keskus…

Nyt voi tuntua toivottomalta, mutta se ei tarkoita, että sama tilanne jatkusi loputtomiin. Tarvitset apua henkisten voimien palauttamiseksi. Terapia auttaa.

Sama tilanne nimenomaan jatkuu loputtomiin. Kipu ja vaiva loppuu vasta siihen päivään, kun kuolen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijän mielestä olen masentunut. Tämä on erilaista. Uskon, että pystyisin tekemään itseni onnelliseksi jos voisin harrastaa liikuntaa, tehdä työtä ja olla parisuhteessa kuten normaali ihminen. Perhetyötä emme saaneet kun oli jonoa. Ap

Minustakin kuulostat ihan selvästi masentuneelta. Onni ei riipu ulkoisista tekijöistä, että jos sitä ja jos tätä niin olisin onnellinen. Onni on sinun omissa käsissäsi. Se riippuu siitä miten suhtaudut asioihin. Ei ole niin huonoa, etteikö olisi jotain hyvääkin.

Älä ymmärrä väärin, elämä on epäreilua ja joskus raakaa ja kovaa. Sinun tulee vain hyväksyä ne kortit mitkä olet saanut ja miettiä miten voisit tulla onnelliseksi ja tehdä parhaasi tässä tilanteessa. Sinä itse luot merkitykset asioille. Asiat vain ovat.

Voimia, valoa ja rakkautta haluan toivottaa sinulle. Muistan sinua iltarukouksessani.

Kiitos, mutta kipu on todellista ja onni riippuu paljon ulkoisista tekijöistä. Tutustu vaikka maslown hierarkiaan. Ap

Tiedän, olen itsekin kroonisesti sairas ja kipukroonikko. Kipuun vaikuttaa myös mieli, jos mieli on masentunut tai kurja niin kipukin on kovempi. Tämän toki varmasti tiesitkin jo mutta sanoin nyt silti. Tarvehierarkia on kyllä tuttu mutta se ei mielestäni liity varsinaisesti onnentunteeseen. Sinulla on katto pään päällä, ruokaa, lämpöä, suihku,asut hyvinvointivaltiossa, lapsi jonka kanssa kokea läheinen ja merkityksellinen ihmissuhde ja pyyteetöntä rakkautta.. Moni asia hyvin.

Mikä sairaus sinulla on, ap? Jokin etenevä? Kuolemaan johtava? Oletko työkyvytön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko jutellut ihmisten kanssa, joilla on sama sairaus kuin sinulla? Vertaistuesta voisi olla hirveästi apua. Tekisi varmasti hyvää vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa. Et ole yksin.

Olen jutellut. Yksi pärjää ihan ok, mutta on sinkku/perheetön ja hänen sairautensa on lievempi kuin minun. Internetin välityksellä tunnen useamman. Jotkut ovat aivan yhtä epätoivoisia kuin minä. Jotkut ovat vähän positiivisempia, olen pohdiskellut, että he ovat usein niitä jotka ovat jo vanhempia, naimisissa ja uskovat Jumalaan tms. että kaikella on tarkoituksensa. Itse en usko. Mutta vertaistuesta ei siis ole ollut kauheasti apua. Haluaisin ratkaista nämä ongelmat niin, että voisin elää hyvää elämää taas, mutta ei vaan ole mitään keinoja saada sitä tapahtumaan. Ap

Aina on keinoja. Sinä itse luot merkitykset asioille.

Olet määritellyt että hyvä elämä tarkoittaa asioita x ja y ja jos et niitä voi saada, niin elämäsi on huonoa. Asiahan ei oikeasti ole näin. Olet keksinyt sen päässäsi. Ihmisen mieli on hassu ja rakentaa ihan itse vankilansa, kaikki kummalliset uskomukset ja ajatusrakennelmat. Hyvä puoli on se, että itse voit myös muuttaa näitä ajatuksiasi. Ajatuksesi eivät ole yhtä kuin todellisuus. Tai no, sinä luot sen todellisuuden ajatuksillasi mutta voit luoda toisen todellisuuden jos nykyinen ei miellytä. :) Sanoisin pikemminkin, että ajatuksesi eivät ole yhtä kuin faktat. Kyseenalaista mieltäsi.

Onko se hyvä elämä, jos ei voi koskaan olla kaunis? Ei voi harrastaa liikuntaa? Ei harrastaa seksiä? Ei voi elää normaalia perhe-elämää? Ei voi käydä töissä? Ei voi nauttia edes kävelyretkistä? Ei voi matkustaa? Mitä hyvää tässä elämässä siis on? Mistä minun pitäisi nauttia ja olla kiitollinen? Ei ole edes ystäviä enää. En pysty tekemään niiden kanssa mitään ja minua satuttaa, kuinka toiset elää ja tekee niitä asioita mitä itse en. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko jutellut ihmisten kanssa, joilla on sama sairaus kuin sinulla? Vertaistuesta voisi olla hirveästi apua. Tekisi varmasti hyvää vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa. Et ole yksin.

Olen jutellut. Yksi pärjää ihan ok, mutta on sinkku/perheetön ja hänen sairautensa on lievempi kuin minun. Internetin välityksellä tunnen useamman. Jotkut ovat aivan yhtä epätoivoisia kuin minä. Jotkut ovat vähän positiivisempia, olen pohdiskellut, että he ovat usein niitä jotka ovat jo vanhempia, naimisissa ja uskovat Jumalaan tms. että kaikella on tarkoituksensa. Itse en usko. Mutta vertaistuesta ei siis ole ollut kauheasti apua. Haluaisin ratkaista nämä ongelmat niin, että voisin elää hyvää elämää taas, mutta ei vaan ole mitään keinoja saada sitä tapahtumaan. Ap

Aina on keinoja. Sinä itse luot merkitykset asioille.

Olet määritellyt että hyvä elämä tarkoittaa asioita x ja y ja jos et niitä voi saada, niin elämäsi on huonoa. Asiahan ei oikeasti ole näin. Olet keksinyt sen päässäsi. Ihmisen mieli on hassu ja rakentaa ihan itse vankilansa, kaikki kummalliset uskomukset ja ajatusrakennelmat. Hyvä puoli on se, että itse voit myös muuttaa näitä ajatuksiasi. Ajatuksesi eivät ole yhtä kuin todellisuus. Tai no, sinä luot sen todellisuuden ajatuksillasi mutta voit luoda toisen todellisuuden jos nykyinen ei miellytä. :) Sanoisin pikemminkin, että ajatuksesi eivät ole yhtä kuin faktat. Kyseenalaista mieltäsi.

Onko se hyvä elämä, jos ei voi koskaan olla kaunis? Ei voi harrastaa liikuntaa? Ei harrastaa seksiä? Ei voi elää normaalia perhe-elämää? Ei voi käydä töissä? Ei voi nauttia edes kävelyretkistä? Ei voi matkustaa? Mitä hyvää tässä elämässä siis on? Mistä minun pitäisi nauttia ja olla kiitollinen? Ei ole edes ystäviä enää. En pysty tekemään niiden kanssa mitään ja minua satuttaa, kuinka toiset elää ja tekee niitä asioita mitä itse en. Ap

Mitä sinä sairastat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijän mielestä olen masentunut. Tämä on erilaista. Uskon, että pystyisin tekemään itseni onnelliseksi jos voisin harrastaa liikuntaa, tehdä työtä ja olla parisuhteessa kuten normaali ihminen. Perhetyötä emme saaneet kun oli jonoa. Ap

Minustakin kuulostat ihan selvästi masentuneelta. Onni ei riipu ulkoisista tekijöistä, että jos sitä ja jos tätä niin olisin onnellinen. Onni on sinun omissa käsissäsi. Se riippuu siitä miten suhtaudut asioihin. Ei ole niin huonoa, etteikö olisi jotain hyvääkin.

Älä ymmärrä väärin, elämä on epäreilua ja joskus raakaa ja kovaa. Sinun tulee vain hyväksyä ne kortit mitkä olet saanut ja miettiä miten voisit tulla onnelliseksi ja tehdä parhaasi tässä tilanteessa. Sinä itse luot merkitykset asioille. Asiat vain ovat.

Voimia, valoa ja rakkautta haluan toivottaa sinulle. Muistan sinua iltarukouksessani.

Kiitos, mutta kipu on todellista ja onni riippuu paljon ulkoisista tekijöistä. Tutustu vaikka maslown hierarkiaan. Ap

Tiedän, olen itsekin kroonisesti sairas ja kipukroonikko. Kipuun vaikuttaa myös mieli, jos mieli on masentunut tai kurja niin kipukin on kovempi. Tämän toki varmasti tiesitkin jo mutta sanoin nyt silti. Tarvehierarkia on kyllä tuttu mutta se ei mielestäni liity varsinaisesti onnentunteeseen. Sinulla on katto pään päällä, ruokaa, lämpöä, suihku,asut hyvinvointivaltiossa, lapsi jonka kanssa kokea läheinen ja merkityksellinen ihmissuhde ja pyyteetöntä rakkautta.. Moni asia hyvin.

Olen monta kertaa miettinyt, että asiat voisivat olla paremmin, jos asuisin ei-hyvinvointivaltiossa. Olisin varmaan kuollut jo ja lapsesta huolehtisivat sukulaiset. Nyt olen elossa tällaisena ja sukulaiset eivät paljon auta kun täällä kaikki huolehtivat itsestään tai oletetaan, että yhteiskunta huolehtii. Lapsen tulevaisuuden kannalta voi kyllä olla parempi, että asuu ns. sivistysvaltiossa.

Katto on joo pään päällä ja ruokaa, se ei vaan sinänsä merkitse enää mitään. Joka päivä on fyysisesti epämiellyttävä olo silti, vaikka on suoja ja syötävää. Ap

Vaikea kysymys, pitääkö sinun elää lapsesi vuoksi? Ajattelisin näin, että synkimpinä hetkinä sitä saattaa ajatella tilanteensa "vääristyneesti", ja paremmalla hetkellä voi jopa pelästyä kuinka olen voinut edes harkita päättäväni päiväni.

Olen itse ollut tilanteessa, jossa pohdin tuota kysymystä usean vuoden aikana, välillä koin olevani täysin varma heittämään lusikan nurkkaan. Mutta, minulle lapsi oli se miksi jatkoin elämää. Ja olen ollut tyytyväinen ratkaisuun. Pidin pitkään ns. ovea auki kuolemalle, sillä se antoi voimaa kestää asioita, tiesin ettei ole pakko jos ei jaksa. Nyt jaksan ja sinäkin voit jaksaa. Voimia sinulle!

Toivottavasti rohkaistuisit koittamaan kannabista kipuun. Tilanteessasi kaikki apu kipuun olisi kullanarvoista, ja vaikuttaa siltä että jos kärätähtäisit käyttörikkeestä niin se olisi pieni murhe verrattuna mahdolliseen helpotukseen. Monia auttaa vain kannabis, kipulääkkeissä nousee toleranssi ja rajujakin sivu ja vieroitusoireita.

Kumpa saisit kokea valoa ja lämpöä ja osallisuutta. Ei se ihmiselle riitä että hengissä pysyy kun on ruokaa ja suojaa (vaikka toki ollaan kaikki siitä kiitollisia, ei ainoastaan ne keillä ei muuta ole). Sinulle tekisi hyvää jos löytyisi merkityksellistä toimintaa, jotain missä saat kokea tekeväsi tärkeää asiaa. En tarkoita suurta ponnistelua, vaan juuri niin pientä kuin voimiltasi riittää. Myös masennuksen lääkehoidosta voisi olla apua, vaikka perusteellisesti koetkin että suru johtuu sairaudesta ja toimintakyvyttömyydestä.

Työ, kauneus, mies, seksi, matkat ja moni muu asia on pelkkää haavetta monille, kuten minulle. Ei tarvita sairautta siihen, että jää ilman. Ihmettelen, että katsot jääväsi sairauden takia ilman niitä. Minä olen oppinut, ettei minulla ole muutenkaan oikeutta tuollaisiin ihanuuksiin.

Olen hyvin pahoillani puolestasi.

Varmaan tiedätkin, mutta itsemurha altistaa lapsesi sille, että hän tekisi joskus saman valinnan.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti rohkaistuisit koittamaan kannabista kipuun. Tilanteessasi kaikki apu kipuun olisi kullanarvoista, ja vaikuttaa siltä että jos kärätähtäisit käyttörikkeestä niin se olisi pieni murhe verrattuna mahdolliseen helpotukseen. Monia auttaa vain kannabis, kipulääkkeissä nousee toleranssi ja rajujakin sivu ja vieroitusoireita.

Kumpa saisit kokea valoa ja lämpöä ja osallisuutta. Ei se ihmiselle riitä että hengissä pysyy kun on ruokaa ja suojaa (vaikka toki ollaan kaikki siitä kiitollisia, ei ainoastaan ne keillä ei muuta ole). Sinulle tekisi hyvää jos löytyisi merkityksellistä toimintaa, jotain missä saat kokea tekeväsi tärkeää asiaa. En tarkoita suurta ponnistelua, vaan juuri niin pientä kuin voimiltasi riittää. Myös masennuksen lääkehoidosta voisi olla apua, vaikka perusteellisesti koetkin että suru johtuu sairaudesta ja toimintakyvyttömyydestä.

Se kiinni jääminen ei välttämättä ole pieni asia, koska sosiaalityön avun parissa olemme jo. Jos sossu päättelee kannabiksesta, että minulla on vielä huumeongelma kaiken päälle, niin sehän voi olla alkusysäys jopa huostaanottoon pahimmassa tapauksessa.

En jotenkin vaan halua sellaista elämää, jossa joku pieni puuhastelu toisi minulle merkitystä. Tiedän, että se on pieni osa siitä mitä olisin voinut tehdä. Kaikki tietävät, että se on vain lohdutuspalkinto eikä sillä ole juuri merkitystä kuin minulle. Mikään ei tee elämästäni niin merkityksellistä tällaisessa kunnossa, että haluaisin pitkän elämän. Tunnut kyllä hyvin myötätuntoiselta ihmiseltä. Ap

Sinulla on lapsi ja olet hänelle poikkeuksellisen tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Työ, kauneus, mies, seksi, matkat ja moni muu asia on pelkkää haavetta monille, kuten minulle. Ei tarvita sairautta siihen, että jää ilman. Ihmettelen, että katsot jääväsi sairauden takia ilman niitä. Minä olen oppinut, ettei minulla ole muutenkaan oikeutta tuollaisiin ihanuuksiin.

Minulla oli noita asioita riittämiin, kunnes sairastuin, paitsi matkustaa en ollut paljon ollut ehtinyt. Siinä mielessä kai hyvä elämä oli siihen asti. Mikä sinussa on vialla, jos et terveenä (?) pysty mihinkään noista asioista? Ap

Vierailija kirjoitti:

Työ, kauneus, mies, seksi, matkat ja moni muu asia on pelkkää haavetta monille, kuten minulle. Ei tarvita sairautta siihen, että jää ilman. Ihmettelen, että katsot jääväsi sairauden takia ilman niitä. Minä olen oppinut, ettei minulla ole muutenkaan oikeutta tuollaisiin ihanuuksiin.

Eikä tietenkään kaikkia noita asioita ole pakko olla, mutta edes jotain olisi mukava olla ollut. Ap

Mitä kipulääkkeitä käytät? Mitä kipukynnystä nostavia lääkkeitä käytät? Mitä muita kivunlievityskeinoja käytät? Milloin olet viimeksi käynyt kivunhoitoon erikoistuneella lääkärillä? Sairautesi on ilmeisesti sellainen, jota ei voi parantaa. Kivunhoitoon liittyvät menetelmät kehittyvät kuitenkin koko ajan. Valitettavasti tavalliset yleislääkärit eivät ole niistä perillä ja sen vuoksi olisi hyvä luoda pitkäaikainen hoitosuhde kivunhoitoon erikoistuneeseen lääkäriin.