Voiko lapsi olla syntymästään asti paha?
Siis ihan persoonaltaan vai onko kyse aina olosuhteista ja/tai kasvatuksesta?
Kaverin lapsi on ihan hirveä. Satuttaa toisia eikä piittaa ollenkaan säännöistä. Hänen pitäisi saada aina ja kaikki heti tai alkaa sanallisesti haukkumaan ja joskus jopa lyömään, potkimaan ja puremaan. Kaverini sanoo, että yrittää pitää kotona kuria siten, miten lastentarhanopettaja on neuvonut. Ei kuulema auta.
Kommentit (31)
Kyllä voi olla syntymästä asti vahva taipumus vaikkapa psykopatiaan.
Voi olla psykopaatti. Sehän usein huomataan, jos lapsi satuttaa eläimiä tai ihmisiä tahallaan eikä tunne empatiaa.
Psykopaatiksi synnytään, eli voi olla. Niin surullista kuin se onkin.
Minä olen ollut. Ja olen edelleen. Nautin toisten tuskasta. Vauvana jo purin äitini nännin irti ja imin verta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi olla syntymästä asti vahva taipumus vaikkapa psykopatiaan.
No mutta ei lapsi silti ole "paha". Onpahan vain haitallinen muille elollisille olennoille.
Mulla rupes 10-kuukautinen poika hymy suussa mätkimään mua naamaan!
Muistan hyvin nuorimman lapseni päiväkotiryhmän johtajan. Hän oli myös saman hyvän Hkiläisen perinteisen päiväkodin varajohtaja. Hänet headhuntattiin pian johtajaksi toiseen päiväkotiin.
Hän sanoi minulle että on todella järkyttävää tajuta että 1-2 -vuotiaissa on jo selvästi pahoja yksilöitä. Jo sen ikäiset pystyvät jatkuvasti merkillisen ilkeisiin ja sadistisiin tekoihin samanikäisiä kohtaan. Ja nauttivat teoistaan.
Ei oikeastaan voi, koska lapsen persoona kehittyy vasta syntymän jälkeen. Toki jokin synnynnäinen neurologinen vamma tai poikkeavuus, vaikka aivokasvain voi aiheuttaa tällaista "pahaa" käytöstä. Narsisminkin aiheuttaa vauva-ajan trauma. Kuvailemasi tapaus kuulostaa kuitenkin ainakin näin äkkiseltään vain huonolta kasvatukselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi olla syntymästä asti vahva taipumus vaikkapa psykopatiaan.
No mutta ei lapsi silti ole "paha". Onpahan vain haitallinen muille elollisille olennoille.
Niin, no mitä sillä pahalla sitten tarkoitetaankin. Itse en mielelläni ollenkaan puhuisi pahoista tai hyvistä ihmisistä, ainoastaan pahoista ja hyvistä teoista (tai vielä mieluummin kielletyistä, sallituista ja kiitettävistä teoista). Mutta jos nyt ajatellaan että aikuiset voivat olla pahoja, niin kyllä valitettavasti jotkut ovat sitä jo elämänsä alusta asti, tai ainakin joillakin on synnynnäisten ominaisuuksiensa takia moninkertainen todennäköisyys päätyä tekemään pahaa.
Kaneli55 kirjoitti:
Muistan hyvin nuorimman lapseni päiväkotiryhmän johtajan. Hän oli myös saman hyvän Hkiläisen perinteisen päiväkodin varajohtaja. Hänet headhuntattiin pian johtajaksi toiseen päiväkotiin.
Hän sanoi minulle että on todella järkyttävää tajuta että 1-2 -vuotiaissa on jo selvästi pahoja yksilöitä. Jo sen ikäiset pystyvät jatkuvasti merkillisen ilkeisiin ja sadistisiin tekoihin samanikäisiä kohtaan. Ja nauttivat teoistaan.
Kyllähän tuon ikäiset ihan surutta mätkivät toisiaan, jos ei ole aikuiset koko ajan vieressä vahtimassa. Eikä se ole vielä merkki synnynnäisestä pahuudesta tai psykopatiasta. Mutta kasvatuksella nimenomaan tuo pitäisi kitkeä pois. 4-vuotiaan käytöstä tuo ei enää normaalisti ole, sen ikäinen jos vielä lyö/raapii silmittömästi vaikka päiväkodissa toisia, niin jotain on kasvatuksessa menossa jo selvästi pieleen.
Mieluummin haluaisi ajatella että se "pahuus" on tekoja mitä valitsee tietoisesti tehdä. Lapsi on vielä kehittymätön. :(
Vierailija kirjoitti:
Tuskin paha. Voi olla joku synnynnäinen häiriö, tai sitten vika on kasvatuksessa. Aika heikolta kuulostaa, jos lastentarhanopettajan pitää antaa neuvoja kurinpitoon, p***a on silloin jo ns. housussa.
Onko p***a housussa, jos tarvitsee lääkärin, juristin, putkimiehen tai telkkarin meteorologin neuvoja?
Vai onko ainoastaan lastenkasvatus niin helppoa, ettei siihen ikipäivänä kannata kysyä neuvoa toisilta?
Minkä ikäinen lapsi?
2-3-vuotiaat ainakin ovat ulkopuolisen silmään yleensä aika kamalia.. Ja toki rajoja tarvitaan, mutta siitä huolimatta se on kehitysvaihe, jolloin kasvetaan erilleen äidistä ja itsenäisyys tuottaa ristiriitaisia tunteita, ja riippuen lapsen luonteesta se voi oireilla aika näkyvästikin. Tuon ikäisen kohdalla olisin huolissani, jos lapsi osaisi jo käyttää ns. henkistä väkivaltaa, eli jättää tietoisesti jotain lasta ulos porukasta, käyttää haukkumasanoja kavereille tai yrittää manipuloida vanhempia tai toisia lapsia tekemään jotain mitä he eivät haluaisi tehdä. Mutta fyysinen väkivalta ja ns. aikuisen tahallaan ärsyttäminen tekemällä jotain kiellettyä valitettavasti "kuuluu" ikään. Nuo edellämainitut sen sijaan eivät kuuluu vielä sen ikäisten maailmaan, ja ovat kyllä oireilua joko rajattomasta kasvatuksesta tai vuorovaikutusongelmasta vanhempien kanssa.
Sen sijaan 4-5-vuotiailta voi jo odottaa jonkinlaista itsehillintää, väkivallattomuutta, joustavuutta leikeissä yms.
Mua hirvittää aina, kun kuulen pahoilla rikollisilla olevan lapsia. Ei siksi, että säälittäisi lapsen olot, vaan siksi, että ajattelen, että tuosta tulee samanlainen pahis, kun on geenit ja kasvatus.
Kyllä voi.
Kun lapsi on sikiö on kehittynyt tietylle tasolle, siihen asettuu vaelteleva sielu. Tämä on usein jokin hiljattain kuollut ihminen ja se nyt riippuu siitä sielusta tuleeko ihmisestä hyvä vai paha.
Lapsen kasvaessa hän usein unohtaa muistot entisestä elämästään mutta perusta on ja pysyy.
Mä en saa kertoa tarinaa, koska kommenttia ei julkaista. Äitini oli mt-ongelmainen, syytti minua ongelmistaan vaikka oli itse syyllinen. Väitti että 1-vuotiaana istuin tahallani lätäkössä ja nauroin v-mäisesti hänelle. Juu ei, olin lapsi. Hän tappoi omista syistä itsensä. En tunne syyllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi olla syntymästä asti vahva taipumus vaikkapa psykopatiaan.
Kyllä voi olla paha jo pienestä alkaen. Olen katsonut lukuisia dokumentteja frii- kanavalta, joista saa käsityksen, että lapsi on ollut paha jo lapsena. Se on näkynyt kaikessa käyttäytymisessä ja pahuus johtanut läheisten murhiin, sarjamurhiin, kidutuksiin ja pahuuteen monissa muodoissa.
Läheiset ovat olleet voimattomia.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi?
2-3-vuotiaat ainakin ovat ulkopuolisen silmään yleensä aika kamalia.. Ja toki rajoja tarvitaan, mutta siitä huolimatta se on kehitysvaihe, jolloin kasvetaan erilleen äidistä ja itsenäisyys tuottaa ristiriitaisia tunteita, ja riippuen lapsen luonteesta se voi oireilla aika näkyvästikin. Tuon ikäisen kohdalla olisin huolissani, jos lapsi osaisi jo käyttää ns. henkistä väkivaltaa, eli jättää tietoisesti jotain lasta ulos porukasta, käyttää haukkumasanoja kavereille tai yrittää manipuloida vanhempia tai toisia lapsia tekemään jotain mitä he eivät haluaisi tehdä. Mutta fyysinen väkivalta ja ns. aikuisen tahallaan ärsyttäminen tekemällä jotain kiellettyä valitettavasti "kuuluu" ikään. Nuo edellämainitut sen sijaan eivät kuuluu vielä sen ikäisten maailmaan, ja ovat kyllä oireilua joko rajattomasta kasvatuksesta tai vuorovaikutusongelmasta vanhempien kanssa.
Sen sijaan 4-5-vuotiailta voi jo odottaa jonkinlaista itsehillintää, väkivallattomuutta, joustavuutta leikeissä yms.
Kyseessä eskaripoika.
Tuskin paha. Voi olla joku synnynnäinen häiriö, tai sitten vika on kasvatuksessa. Aika heikolta kuulostaa, jos lastentarhanopettajan pitää antaa neuvoja kurinpitoon, p***a on silloin jo ns. housussa.