Huono itsetunto miesten kanssa
Mulla on aina ollut hemmetin huono itsetunto miesten kanssa. Jo ala-asteella kun ensimmäiset ihastumiset tuli. Tulkitsen aina miesten käytöksen tavalla että mussa on joku vika ja siksi he toimivat tietyllä tavalla.
Oon antanut kohdella itseäni kaltoin sen takia. Aina oon syyttänyt itseäni kaikesta. Ajaudun siihen aina pikkuhiljaa vaikka olen päättänyt että en tee samaa virhettä uudestaan. Miesystäviä ei kyllä ole ollut kuin 2. Tapailusuhteita muutamia.
Mikä tähän auttaa? Olen käynyt psykologilla mutta hyvän terapeutin löytäminen on vaikeaa. Harrastan liikuntaa ja se nostaa itsetuntoa kun onnistun mutta ei auta miessuhteissa. Ystäviä minulla on ja heidän kanssa on helppo olla.
Kommentit (36)
Yleensä tuo lähtee jo ihan lapsuudesta. Itse olen ollut kiusattu poikien taholta ja mulla ei ole minkäänlaisia hyviä kokemuksia pojista nuoruudessa. Se on varmasti paljon vääristänyt mun ajatuksia. Aikalailla vaikeitahan noi suhteet on..monille mun tutuille kyllä suurinpiirtein tippuu miehiä taivaasta.
öö? oot sentään saanut miehiä. minä en ole saanut ensimmäistäkään ja ikää jo 30 v.
Vierailija kirjoitti:
m42 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m42 kirjoitti:
Terapia ois hyvä! Pääset ydinkysymykseen miksi soimaat itseäsi? Onko lapsuudessa tapahtunut jotain jonka takia tulkitset asioita itsellesi huonosti? Pyritkö miellyttämään? Tulkintasi ovat myös jostain peruja, ammattilainen osaisi avata niitä. Kivan terapeutinkin löytäminen on haaste :-/ mutta ei auta kun vaikka kirjoittaa paperille ensimmäiselle kerralle asiat, niin seuraaville terapeuteille on helpompi kertoa samat alkuasiat.
---
Minä pyrin miellyttämään koska pelkäsin ettei minusta muuten pidetä (olenkin yksinäinen). Vaan terapiassa olen tiedostanut kaikkien olevan omanlaisiaan ja pitää vaan kyetä hyväksymään että on vaikea löytää samanmielisiä ihmisiä. Ja tärkeimpänä, yksin voi ja saa olla potematta yhtään noloutta siitä.
Kiitos vastauksesta. Tiedän että olen kova miellyttämään ja minulla on suuri menettämisen pelko. En myöskään halua miestä vaan että en olisi yksin. Jos minulla on jonkun miehen kanssa hyvä ja helppo olla, haluaisin suhteen mutta usein siinä vaiheessa mies alkaa välttelemään. Tiedän että mies ei ole siinä vaiheessa sopiva minulle mutta se kaikki hyvä mitä meillä on ollut, on vaikeaa unohtaa.
Vanhemmillani on 40 vuoden onnellinen parisuhde takana...
Koita miettiä mikä pelottaa? Yksinolo, etkö pärjää, yksinäisyys, epäonnistuminen jossain, ympäristön paineet parisuhteeseen, ym?
Samat kysymykset pätevät osittain miellyttämiseenkin, sun täytyy hoksata että olet hyvä tyyppi ja tarvitset omanlaiset kaverit ja miehet että koet itsesi hyväksytyksi.
Tiedostan että tuo viimeinen on vaikea, jos toinen ei ymmärrä miten paljon toinen kaipaa toista ja haluaa kivaa palautetta ja läheisyyttä :-/ Onko sua lapsena kehuttu lainkaan? Mua ei, tiedostan nämä tarpeeni siitä.
Kiitos taas ihanasta vastauksesta. Mua on kehuttu lapsena ja vielä näin aikuisena omat vanhemmat kehuu. Mulla on menettämisen pelkoa. Tälläkin hetkellä. Olen miehen kanssa suhteessa ja suhteemme on veitsenterällä. En tiedä onko hän jättänyt minut kertomatta minulle kuitenkaan asiasta..
:-) Samankaltaisten asioiden kanssa olen paininut ja terapioinut.
Kun mietit mikä sua pelottaa menettämisessä, niin sitten voit miettiä onko se niin iso asia että se ansaitsee tulla pelätyksi? Sama pohdinta miellyttämisen haluun. Ahdistut nyt tilanteessa tarpeettomasti :(
Ja ne hyvät asiat jäävät sulle muistoiksi kuitenkin. Se tuska tulee luopuessa hetkeksi kaikilla mutta uusia kivoja asioita tulee eteen. Sinä kuitenkin edelleen tunnet, etkä ole tukahduttanut itseäsi.
Ihmissuhteiden muodostaminen on hyvin vaikeaa. En ole tajunnut tätä kunnolla kuin nyt.
Umpimielisiä, syyllistäviä henkilöitä on tullut minulle liiankin kanssa vastaan ja valitettavasti olen heidän ansiostaan luullut että minussa on jotain vikaa.
Mieluummin nyt sinkkuna yksikseen, kuin parisuhteessa tai kavereina edellä mainittujen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on huono itsetunto, hän on muiden miesten kiusaama, yhteiskunnan hyljeksimä ja takuulla ilman ensimmäistäkään naiskokemusta.
Jos naisella on huono itsetunto, niin silti on vino pino suhteita ja tapailuja.
Alan ymmärtää palstamiesten näkökulmia.
*vino pino hyväksikäyttöä ja seksuaalista sekä emotionaalista väkivaltaa
Mulla sama juttu. Hyvä itsetunto vain miesten kanssa, joista en ole kiinnostunut tai jotka eivät ole komeita.
Isäni, veljeni ja molemmat poikaystäväni ovat sekä lyöneet että haukkuneet minua. Siis noi kaikki neljä. Äitini myös haukkui, ettei minusta tule koskaan mitään jne. Johtuiskohan noista asioista ja mitähän voisin tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu. Hyvä itsetunto vain miesten kanssa, joista en ole kiinnostunut tai jotka eivät ole komeita.
Isäni, veljeni ja molemmat poikaystäväni ovat sekä lyöneet että haukkuneet minua. Siis noi kaikki neljä. Äitini myös haukkui, ettei minusta tule koskaan mitään jne. Johtuiskohan noista asioista ja mitähän voisin tehdä?
Sulla on ollut myrkyllinen kasvuympäristö. Joudutko olemaan kuinka paljon tekemisissä heidän kanssaan, pystytkö elämään ihan omaa elämääsi omassa rauhassa?
Ironisesti moni miehistä käyttäytyy naisen seurassa kummallisesti koska eivät ole sosiaalisen kanssakäymisen experttejä ja heitä jännittää niin pirusti puhua ihastukselle.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on huono itsetunto, hän on muiden miesten kiusaama, yhteiskunnan hyljeksimä ja takuulla ilman ensimmäistäkään naiskokemusta.
Jos naisella on huono itsetunto, niin silti on vino pino suhteita ja tapailuja.
Alan ymmärtää palstamiesten näkökulmia.
Minulla ei ole yhtään suhteita eikä tapailuja ollut. Mulla on huono itsetunto miesten kanssa enkä usko olevani tarpeeksi hyvä kenellekään miehelle.
t. nainen
No ymmärrät sentään että jokin on vikana. Tuosta se paraneminen alkaa. Tuo takamuksen antaminen ei ole hyvä asia pitemmän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on huono itsetunto, hän on muiden miesten kiusaama, yhteiskunnan hyljeksimä ja takuulla ilman ensimmäistäkään naiskokemusta.
Jos naisella on huono itsetunto, niin silti on vino pino suhteita ja tapailuja.
Alan ymmärtää palstamiesten näkökulmia.
Minulla ei ole yhtään suhteita eikä tapailuja ollut. Mulla on huono itsetunto miesten kanssa enkä usko olevani tarpeeksi hyvä kenellekään miehelle.
t. nainen
Jos sinulla itsellä ei ole sinänsä minkäänlaisia mies-standardeja, niin mene lähimpään pubiin. Bongaa sieltä ujo nurkassa istuva kaljaansa siemaileva hissukkamies. Ryhdy juttelemaan sen kanssa. Noin, sinulla tärppäsi jossei mies ole jo varattu. Se että nainen lähestyy miestä ja etenkin ujoa hiljaista ja mitäänsanomatonta miestä on niin harvinaista ettei kyllä satavarmasti yksikään mies ohita sitä tilaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on huono itsetunto, hän on muiden miesten kiusaama, yhteiskunnan hyljeksimä ja takuulla ilman ensimmäistäkään naiskokemusta.
Jos naisella on huono itsetunto, niin silti on vino pino suhteita ja tapailuja.
Alan ymmärtää palstamiesten näkökulmia.
Narsisteilla on huono itsetunto ja ovat usein johtotehtävissä yhteiskunnan huipulla. Joten ei oikein päde nuo teoriat, että olisivat syrjittyjä. Heikkoitsetuntoiset miehet ovat huomiohakuisia, he kompensoivat sitä jatkuvilla uusilla ihastuksilla ja heillä on naisia vaikka kuinka paljon.
Eli miehistä mahdollisuudet seksiin/rakkauteen on hyväitsetuntoisilla ja pienellä joukolla menestyviä narsisteja jotka pystyvät feikkaamaan olevansa hyväitsetuntoisia.
"Miehen on oltava itsevarma koska minäkin olen, samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä"
"miehen on oltava itsevarma koska minä en ole, vastakohdat täydentävät toisiaan"
m42 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m42 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m42 kirjoitti:
Terapia ois hyvä! Pääset ydinkysymykseen miksi soimaat itseäsi? Onko lapsuudessa tapahtunut jotain jonka takia tulkitset asioita itsellesi huonosti? Pyritkö miellyttämään? Tulkintasi ovat myös jostain peruja, ammattilainen osaisi avata niitä. Kivan terapeutinkin löytäminen on haaste :-/ mutta ei auta kun vaikka kirjoittaa paperille ensimmäiselle kerralle asiat, niin seuraaville terapeuteille on helpompi kertoa samat alkuasiat.
---
Minä pyrin miellyttämään koska pelkäsin ettei minusta muuten pidetä (olenkin yksinäinen). Vaan terapiassa olen tiedostanut kaikkien olevan omanlaisiaan ja pitää vaan kyetä hyväksymään että on vaikea löytää samanmielisiä ihmisiä. Ja tärkeimpänä, yksin voi ja saa olla potematta yhtään noloutta siitä.
Kiitos vastauksesta. Tiedän että olen kova miellyttämään ja minulla on suuri menettämisen pelko. En myöskään halua miestä vaan että en olisi yksin. Jos minulla on jonkun miehen kanssa hyvä ja helppo olla, haluaisin suhteen mutta usein siinä vaiheessa mies alkaa välttelemään. Tiedän että mies ei ole siinä vaiheessa sopiva minulle mutta se kaikki hyvä mitä meillä on ollut, on vaikeaa unohtaa.
Vanhemmillani on 40 vuoden onnellinen parisuhde takana...
Koita miettiä mikä pelottaa? Yksinolo, etkö pärjää, yksinäisyys, epäonnistuminen jossain, ympäristön paineet parisuhteeseen, ym?
Samat kysymykset pätevät osittain miellyttämiseenkin, sun täytyy hoksata että olet hyvä tyyppi ja tarvitset omanlaiset kaverit ja miehet että koet itsesi hyväksytyksi.
Tiedostan että tuo viimeinen on vaikea, jos toinen ei ymmärrä miten paljon toinen kaipaa toista ja haluaa kivaa palautetta ja läheisyyttä :-/ Onko sua lapsena kehuttu lainkaan? Mua ei, tiedostan nämä tarpeeni siitä.
Kiitos taas ihanasta vastauksesta. Mua on kehuttu lapsena ja vielä näin aikuisena omat vanhemmat kehuu. Mulla on menettämisen pelkoa. Tälläkin hetkellä. Olen miehen kanssa suhteessa ja suhteemme on veitsenterällä. En tiedä onko hän jättänyt minut kertomatta minulle kuitenkaan asiasta..
:-) Samankaltaisten asioiden kanssa olen paininut ja terapioinut.
Kun mietit mikä sua pelottaa menettämisessä, niin sitten voit miettiä onko se niin iso asia että se ansaitsee tulla pelätyksi? Sama pohdinta miellyttämisen haluun. Ahdistut nyt tilanteessa tarpeettomasti :(
Ja ne hyvät asiat jäävät sulle muistoiksi kuitenkin. Se tuska tulee luopuessa hetkeksi kaikilla mutta uusia kivoja asioita tulee eteen. Sinä kuitenkin edelleen tunnet, etkä ole tukahduttanut itseäsi.
Ihmissuhteiden muodostaminen on hyvin vaikeaa. En ole tajunnut tätä kunnolla kuin nyt.
Umpimielisiä, syyllistäviä henkilöitä on tullut minulle liiankin kanssa vastaan ja valitettavasti olen heidän ansiostaan luullut että minussa on jotain vikaa.
Mieluummin nyt sinkkuna yksikseen, kuin parisuhteessa tai kavereina edellä mainittujen kanssa.
Kiitos sulle todella paljon. Helpotti mun oloa paljon. Mut on hylätty niin monta kertaa ilman selitystä.
Nytkin oon koko pääsiäisen miettinyt mikä on vikana kun mies ghostasi mut yhtäkkiä. Odotan vaan että tuska on ohi ja pystyn taas ajattelemaan muuta
Ap
Monille naisille itseni mukaan lukien ei ole väliä sillä, kuinka moni mies haluaa tyhjentää pussinsa heihin. Rakastavan, hyvän parisuhteen saaminen on vaikeaa. Uskokaa jo miehet, suhtaudumme seksiin hyvin usein eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
m42 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m42 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m42 kirjoitti:
Terapia ois hyvä! Pääset ydinkysymykseen miksi soimaat itseäsi? Onko lapsuudessa tapahtunut jotain jonka takia tulkitset asioita itsellesi huonosti? Pyritkö miellyttämään? Tulkintasi ovat myös jostain peruja, ammattilainen osaisi avata niitä. Kivan terapeutinkin löytäminen on haaste :-/ mutta ei auta kun vaikka kirjoittaa paperille ensimmäiselle kerralle asiat, niin seuraaville terapeuteille on helpompi kertoa samat alkuasiat.
---
Minä pyrin miellyttämään koska pelkäsin ettei minusta muuten pidetä (olenkin yksinäinen). Vaan terapiassa olen tiedostanut kaikkien olevan omanlaisiaan ja pitää vaan kyetä hyväksymään että on vaikea löytää samanmielisiä ihmisiä. Ja tärkeimpänä, yksin voi ja saa olla potematta yhtään noloutta siitä.
Kiitos vastauksesta. Tiedän että olen kova miellyttämään ja minulla on suuri menettämisen pelko. En myöskään halua miestä vaan että en olisi yksin. Jos minulla on jonkun miehen kanssa hyvä ja helppo olla, haluaisin suhteen mutta usein siinä vaiheessa mies alkaa välttelemään. Tiedän että mies ei ole siinä vaiheessa sopiva minulle mutta se kaikki hyvä mitä meillä on ollut, on vaikeaa unohtaa.
Vanhemmillani on 40 vuoden onnellinen parisuhde takana...
Koita miettiä mikä pelottaa? Yksinolo, etkö pärjää, yksinäisyys, epäonnistuminen jossain, ympäristön paineet parisuhteeseen, ym?
Samat kysymykset pätevät osittain miellyttämiseenkin, sun täytyy hoksata että olet hyvä tyyppi ja tarvitset omanlaiset kaverit ja miehet että koet itsesi hyväksytyksi.
Tiedostan että tuo viimeinen on vaikea, jos toinen ei ymmärrä miten paljon toinen kaipaa toista ja haluaa kivaa palautetta ja läheisyyttä :-/ Onko sua lapsena kehuttu lainkaan? Mua ei, tiedostan nämä tarpeeni siitä.
Kiitos taas ihanasta vastauksesta. Mua on kehuttu lapsena ja vielä näin aikuisena omat vanhemmat kehuu. Mulla on menettämisen pelkoa. Tälläkin hetkellä. Olen miehen kanssa suhteessa ja suhteemme on veitsenterällä. En tiedä onko hän jättänyt minut kertomatta minulle kuitenkaan asiasta..
:-) Samankaltaisten asioiden kanssa olen paininut ja terapioinut.
Kun mietit mikä sua pelottaa menettämisessä, niin sitten voit miettiä onko se niin iso asia että se ansaitsee tulla pelätyksi? Sama pohdinta miellyttämisen haluun. Ahdistut nyt tilanteessa tarpeettomasti :(
Ja ne hyvät asiat jäävät sulle muistoiksi kuitenkin. Se tuska tulee luopuessa hetkeksi kaikilla mutta uusia kivoja asioita tulee eteen. Sinä kuitenkin edelleen tunnet, etkä ole tukahduttanut itseäsi.
Ihmissuhteiden muodostaminen on hyvin vaikeaa. En ole tajunnut tätä kunnolla kuin nyt.
Umpimielisiä, syyllistäviä henkilöitä on tullut minulle liiankin kanssa vastaan ja valitettavasti olen heidän ansiostaan luullut että minussa on jotain vikaa.
Mieluummin nyt sinkkuna yksikseen, kuin parisuhteessa tai kavereina edellä mainittujen kanssa.
Kiitos sulle todella paljon. Helpotti mun oloa paljon. Mut on hylätty niin monta kertaa ilman selitystä.
Nytkin oon koko pääsiäisen miettinyt mikä on vikana kun mies ghostasi mut yhtäkkiä. Odotan vaan että tuska on ohi ja pystyn taas ajattelemaan muutaAp
Laitan vielä sen että olet ollut aivan vääränlaisten ihmisten kanssa tekemisissä.
Vastuuttomuus/nuoruus/huonot mallit kotoa kuultavat tuollaisista poitsuista läpi :( On ihan perusasia kertoa syy toiselle asiallisesti jos suhdetta ei halua jatkaa.
Isosti voimia! Pärjäät kyllä vaikka itseksesi olisit. Sun ei tarvi sietää asiatonta käytöstä.
m42 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m42 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m42 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m42 kirjoitti:
Terapia ois hyvä! Pääset ydinkysymykseen miksi soimaat itseäsi? Onko lapsuudessa tapahtunut jotain jonka takia tulkitset asioita itsellesi huonosti? Pyritkö miellyttämään? Tulkintasi ovat myös jostain peruja, ammattilainen osaisi avata niitä. Kivan terapeutinkin löytäminen on haaste :-/ mutta ei auta kun vaikka kirjoittaa paperille ensimmäiselle kerralle asiat, niin seuraaville terapeuteille on helpompi kertoa samat alkuasiat.
---
Minä pyrin miellyttämään koska pelkäsin ettei minusta muuten pidetä (olenkin yksinäinen). Vaan terapiassa olen tiedostanut kaikkien olevan omanlaisiaan ja pitää vaan kyetä hyväksymään että on vaikea löytää samanmielisiä ihmisiä. Ja tärkeimpänä, yksin voi ja saa olla potematta yhtään noloutta siitä.
Kiitos vastauksesta. Tiedän että olen kova miellyttämään ja minulla on suuri menettämisen pelko. En myöskään halua miestä vaan että en olisi yksin. Jos minulla on jonkun miehen kanssa hyvä ja helppo olla, haluaisin suhteen mutta usein siinä vaiheessa mies alkaa välttelemään. Tiedän että mies ei ole siinä vaiheessa sopiva minulle mutta se kaikki hyvä mitä meillä on ollut, on vaikeaa unohtaa.
Vanhemmillani on 40 vuoden onnellinen parisuhde takana...
Koita miettiä mikä pelottaa? Yksinolo, etkö pärjää, yksinäisyys, epäonnistuminen jossain, ympäristön paineet parisuhteeseen, ym?
Samat kysymykset pätevät osittain miellyttämiseenkin, sun täytyy hoksata että olet hyvä tyyppi ja tarvitset omanlaiset kaverit ja miehet että koet itsesi hyväksytyksi.
Tiedostan että tuo viimeinen on vaikea, jos toinen ei ymmärrä miten paljon toinen kaipaa toista ja haluaa kivaa palautetta ja läheisyyttä :-/ Onko sua lapsena kehuttu lainkaan? Mua ei, tiedostan nämä tarpeeni siitä.
Kiitos taas ihanasta vastauksesta. Mua on kehuttu lapsena ja vielä näin aikuisena omat vanhemmat kehuu. Mulla on menettämisen pelkoa. Tälläkin hetkellä. Olen miehen kanssa suhteessa ja suhteemme on veitsenterällä. En tiedä onko hän jättänyt minut kertomatta minulle kuitenkaan asiasta..
:-) Samankaltaisten asioiden kanssa olen paininut ja terapioinut.
Kun mietit mikä sua pelottaa menettämisessä, niin sitten voit miettiä onko se niin iso asia että se ansaitsee tulla pelätyksi? Sama pohdinta miellyttämisen haluun. Ahdistut nyt tilanteessa tarpeettomasti :(
Ja ne hyvät asiat jäävät sulle muistoiksi kuitenkin. Se tuska tulee luopuessa hetkeksi kaikilla mutta uusia kivoja asioita tulee eteen. Sinä kuitenkin edelleen tunnet, etkä ole tukahduttanut itseäsi.
Ihmissuhteiden muodostaminen on hyvin vaikeaa. En ole tajunnut tätä kunnolla kuin nyt.
Umpimielisiä, syyllistäviä henkilöitä on tullut minulle liiankin kanssa vastaan ja valitettavasti olen heidän ansiostaan luullut että minussa on jotain vikaa.
Mieluummin nyt sinkkuna yksikseen, kuin parisuhteessa tai kavereina edellä mainittujen kanssa.
Kiitos sulle todella paljon. Helpotti mun oloa paljon. Mut on hylätty niin monta kertaa ilman selitystä.
Nytkin oon koko pääsiäisen miettinyt mikä on vikana kun mies ghostasi mut yhtäkkiä. Odotan vaan että tuska on ohi ja pystyn taas ajattelemaan muutaAp
Laitan vielä sen että olet ollut aivan vääränlaisten ihmisten kanssa tekemisissä.
Vastuuttomuus/nuoruus/huonot mallit kotoa kuultavat tuollaisista poitsuista läpi :( On ihan perusasia kertoa syy toiselle asiallisesti jos suhdetta ei halua jatkaa.
Isosti voimia! Pärjäät kyllä vaikka itseksesi olisit. Sun ei tarvi sietää asiatonta käytöstä.
Kiitos paljon. Sait mut ihan liikuttumaan. Kaikkea hyvää sulle!
Ap
Itsellä olen epävarma miesten kanssa, mutta syy varhaisnuoruuden seksuaalisessa väkivallassa. Kysyntää on ollut, mutta sinkkuna olen ollut viimeiset 9 vuotta. Vaikea päästää miehiä lähelle kun kokemukset pääasiassa huonoja.