En osaa tekohymyillä
Usein kuvissa tai työpaikalla pitäisi vääntää tekohymy. En vain osaa. Vedän sen perus suomalaisen ilmeen eli painan huulet tiiviisti kiinni ja yritän vääntää niitä hymyyn.
Normaalisti hymyillessäni ja nauraessani ilman esitystä hampaani näkyvät ja ilo näkyy myös silmissä.
Kuinka te osaatte tehdä tekohymyn vaikka valokuvissa? Itselleni tuntuu todella luonnottomalta. Nolaan itseni kun näytän joka kuvassa aina tyhmältä.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
En osaa minäkään! Ja työssäni sitä taitoa tarvisi. Tekohymystäni tulee lähinnä irvistys mieleen. En ole muutenkaan mikään hymyilevä ihminen, ennemminkin semmonen vakava ihmii..
Ja vaikka tietää "miten hymyillään" ja yrittäisi vääntää hymyä niin se tuntuu inhottavalta naamassa ja tietää näyttävänsä täysin tollolta
En koe tekohymyileväni. Otan ystävällisen ja iloisen ilmeen, mitä vaikeaa siinä nyt taas on, voi herranen aika sentään.
Kodeissamme ei ole selkeästikään annettu kasvatusta. Kasvatukseen kuuluu erilaisten ilmeiden *tuottaminen*, niin että käyttäytyy kyseisessä tilanteessa korrektisti. Esim. valokuva.
Ei pitäisi hakeutua käytöstapoja vaativiin ammatteihin, jos niitä ei löydy.
Olisi itsellennekin helpompaa. Esim siivooja kauppakeskuksessa tai raitiovaunun kuljettaja.
Vierailija kirjoitti:
En koe tekohymyileväni. Otan ystävällisen ja iloisen ilmeen, mitä vaikeaa siinä nyt taas on, voi herranen aika sentään.
Kodeissamme ei ole selkeästikään annettu kasvatusta. Kasvatukseen kuuluu erilaisten ilmeiden *tuottaminen*, niin että käyttäytyy kyseisessä tilanteessa korrektisti. Esim. valokuva.
Ei pitäisi hakeutua käytöstapoja vaativiin ammatteihin, jos niitä ei löydy.
Olisi itsellennekin helpompaa. Esim siivooja kauppakeskuksessa tai raitiovaunun kuljettaja.
Ehkä se on kuvissa vaikeampaa kun pitää poseerata ja keskittyä siihen miltä näyttää. Usein myös kuvien ottaminen kestää inhottavan kauan, kun kuva pitäisi ottaa sillä millisekunilla kun sopiva ilme on saavutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koe tekohymyileväni. Otan ystävällisen ja iloisen ilmeen, mitä vaikeaa siinä nyt taas on, voi herranen aika sentään.
Kodeissamme ei ole selkeästikään annettu kasvatusta. Kasvatukseen kuuluu erilaisten ilmeiden *tuottaminen*, niin että käyttäytyy kyseisessä tilanteessa korrektisti. Esim. valokuva.
Ei pitäisi hakeutua käytöstapoja vaativiin ammatteihin, jos niitä ei löydy.
Olisi itsellennekin helpompaa. Esim siivooja kauppakeskuksessa tai raitiovaunun kuljettaja.Ehkä se on kuvissa vaikeampaa kun pitää poseerata ja keskittyä siihen miltä näyttää. Usein myös kuvien ottaminen kestää inhottavan kauan, kun kuva pitäisi ottaa sillä millisekunilla kun sopiva ilme on saavutettu.
Minkälainen ihminen ei osaa ottaa iloista ilmettä!!?? Ei sellainen mihinkään työyhteisöön kuulu. Vaan metsään rakentamaan esim maarajaa pyccän kanssa, tai riistanvartijaksi.
Älä hyvä ihminen hakeudu toimistohommiin tai markkinointiin, jos kasvatusta ei ole ollut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koe tekohymyileväni. Otan ystävällisen ja iloisen ilmeen, mitä vaikeaa siinä nyt taas on, voi herranen aika sentään.
Kodeissamme ei ole selkeästikään annettu kasvatusta. Kasvatukseen kuuluu erilaisten ilmeiden *tuottaminen*, niin että käyttäytyy kyseisessä tilanteessa korrektisti. Esim. valokuva.
Ei pitäisi hakeutua käytöstapoja vaativiin ammatteihin, jos niitä ei löydy.
Olisi itsellennekin helpompaa. Esim siivooja kauppakeskuksessa tai raitiovaunun kuljettaja.Ehkä se on kuvissa vaikeampaa kun pitää poseerata ja keskittyä siihen miltä näyttää. Usein myös kuvien ottaminen kestää inhottavan kauan, kun kuva pitäisi ottaa sillä millisekunilla kun sopiva ilme on saavutettu.
Minkälainen ihminen ei osaa ottaa iloista ilmettä!!?? Ei sellainen mihinkään työyhteisöön kuulu. Vaan metsään rakentamaan esim maarajaa pyccän kanssa, tai riistanvartijaksi.
Älä hyvä ihminen hakeudu toimistohommiin tai markkinointiin, jos kasvatusta ei ole ollut!
Kyllähän sinä tekohymyilet jos vain "otat ystävällisen ja iloisen ilmeen" tottuneesti ja kasvatuksen vuoksi.
Ei se ole aitoa. Olet vain tottunut esittämään ja irvistämään naamasi.
Opettele, niin muutkin.
Et ole spesiaali.
Urpo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koe tekohymyileväni. Otan ystävällisen ja iloisen ilmeen, mitä vaikeaa siinä nyt taas on, voi herranen aika sentään.
Kodeissamme ei ole selkeästikään annettu kasvatusta. Kasvatukseen kuuluu erilaisten ilmeiden *tuottaminen*, niin että käyttäytyy kyseisessä tilanteessa korrektisti. Esim. valokuva.
Ei pitäisi hakeutua käytöstapoja vaativiin ammatteihin, jos niitä ei löydy.
Olisi itsellennekin helpompaa. Esim siivooja kauppakeskuksessa tai raitiovaunun kuljettaja.Ehkä se on kuvissa vaikeampaa kun pitää poseerata ja keskittyä siihen miltä näyttää. Usein myös kuvien ottaminen kestää inhottavan kauan, kun kuva pitäisi ottaa sillä millisekunilla kun sopiva ilme on saavutettu.
Minkälainen ihminen ei osaa ottaa iloista ilmettä!!?? Ei sellainen mihinkään työyhteisöön kuulu. Vaan metsään rakentamaan esim maarajaa pyccän kanssa, tai riistanvartijaksi.
Älä hyvä ihminen hakeudu toimistohommiin tai markkinointiin, jos kasvatusta ei ole ollut!
Semivammainen tekohymyilijä selvästi ilmoittautui.
Laita jalapeno peräsuoleen, niin tulee parempi tekohymy.
Teeskentelytaitojen tärkeys. Luihuisten palstalla tietysti vielä korostuu.
Sain laitettua hampaani kuntoon ja sen jälkeen opettelin myös hymyn. Aloitan huulilla suu sen verran raollaan, että ylähampaat jäävät näkyviin ja sitten siristän vähän silmiäni. Pidän tämän ilmeen, jos kuvaus kestää.
Ajattele siis ensiksi suupieliäsi, ne ylöspin, suu hieman raollaan ja sitten siirrä ajatuksesi silmiesi ulkokulmiin. Hymyillessäsi säädä silmiesi siristystä. Välillä hieman enemmän ja välillä vähemmän siristäen. Tahdon, että silmäni näyttävät suuremmilta, joten siristelen vain vähän. Siristellessäni ajattelen, että silmäni sädehtivät iloa. Ajatukseni näkyvät hymyssäni.
Osaan tekohymyn, mutta en suostu silti käyttämään sitä. Hymyilen vasta kun se syttyy itsestään. Tekohymy näyttää todella kurjalta. Sen suora viesti (minulle) on, että tekohymyilijä ei oikeasti halua olla tilanteessa, eikä hän pidä minusta, mutta teeskentelee päinvastaista. Inhoan valehtelijoita. Ottaisivat selvää mistä pitävät ja menisivät sinne.
En osaa minäkään! Ja työssäni sitä taitoa tarvisi. Tekohymystäni tulee lähinnä irvistys mieleen. En ole muutenkaan mikään hymyilevä ihminen, ennemminkin semmonen vakava ihmii..