Oletko ollut todella vakavasti ja itsetuhoisesti masentunut? Miten sinua piti kohdella?

Vierailija kirjoitti:

No ootko kysynyt häneltä että mistä johtuu tai siis miksi masentaa? Mikä on vialla?

Itsellä masennus johtui siitä kun elämä ja minä ei vastannut sitä mitä halusin niiden olevan.

Sanoo, että taustalla häpeä.

Itsetuhoisuudessa tuli liikaa ulkoa päin tulevia stressiaihioita kerralle. Mm isovanhemman hautajaiset.

Ongelma tässä on siisse, ettei hän halua apua. Haluaa vain tappaa itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee sille terveellisiä pirtelöitä. Karkki ja leivonnaiset ei paranna...

Ramavittia tai Ferrofortea voi turvallisesti ottaa myös ja siitä saa b ryhmän vitamiineja ja pikkaisen rautaa...

Kun aivoista saa ruokavalion kautta hieman sumua pois, voi muutkin jutut pikkuhiljaa auttaa.

Syötän rautaa ja b- vit ja d- vit ja maitohappobakteereita. Säännöllisesti.

Teen terveellistä ruokaa myös.

Syötät? Siis kuinka vanha poika on? Sähän passaat ja varmaan myös kontrolloit häntä kuin pikkulasta. Miksi poika ei asu omillaan? Voisi löytyä se motivaatio muutokseen, kun ei kaikkea tehdä puolesta. Poika omilleen ja avun piiriin. Käykö säännöllisesti juttelemassa esim.psykiatrisen sairaanhoitajan luona?

Annan, koska ei itse ota. Katson että syö lääkkeensä.

Poika on 19 v. Ei saa asumistukia vielä.

Hänelle on määrätty psykologi, mutta ei koe keskustelua hyödylliseksi ja sanoo lopettavansa sen.

Ootko nyt ihan varma ettei saa tukea? Itse olen tuo ikäisenä saanut kyllä asumistukea. Kannattaa selvittää sairauspäivärahan, toimeentulotuen ja asumistuen mahdollisuus.

Olet varmasti hyvä ja rakastava äiti, mutta olet myös todennäköisesti osa ongelmaa. Lopeta passaus. Olet yrittänyt auttaa, ei auta. Poika on saatava sitoutumaan hoitoon. Ulkopuoliset on tässä parempia kuin oma äiti. Poika voi hyvin jatkaa lojumista näin, miksi ei. Ruoka, vitamiinit, katto pään päälle, kaikki tulee valmiina. Ei ole tarpeeksi pohjalla että olisi motivaatiota muutokseen.

Rakas ystäväni oli todella pitkään masentunut ja itsetuhoinen. Vaikka olin kuinka rakastava, tukeva, kannustava tahansa enkä syyllistänyt häntä pätkääkään mistään vaan ymmärsin ja tuin, niin siitä huolimatta hän päätyi yrittämään itsemurhaa. Ei kuollut kuitenkaan, pääsi osastolle ja sai jonkun ajan kuluttua oikean diagnoosin ja lääkkeet. Sanoi myöhemmin, että mikään ei olisi häntä estänyt yrittämästä itsemurhaa. Ei mikään mun teko tai sana. Hän kerta kaikkiaan oli sitä mieltä, että ei pysty enää elää ja myös itseinho oli suunnaton. Häpesi masennustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee sille terveellisiä pirtelöitä. Karkki ja leivonnaiset ei paranna...

Ramavittia tai Ferrofortea voi turvallisesti ottaa myös ja siitä saa b ryhmän vitamiineja ja pikkaisen rautaa...

Kun aivoista saa ruokavalion kautta hieman sumua pois, voi muutkin jutut pikkuhiljaa auttaa.

Syötän rautaa ja b- vit ja d- vit ja maitohappobakteereita. Säännöllisesti.

Teen terveellistä ruokaa myös.

Syötät? Siis kuinka vanha poika on? Sähän passaat ja varmaan myös kontrolloit häntä kuin pikkulasta. Miksi poika ei asu omillaan? Voisi löytyä se motivaatio muutokseen, kun ei kaikkea tehdä puolesta. Poika omilleen ja avun piiriin. Käykö säännöllisesti juttelemassa esim.psykiatrisen sairaanhoitajan luona?

Annan, koska ei itse ota. Katson että syö lääkkeensä.

Poika on 19 v. Ei saa asumistukia vielä.

Hänelle on määrätty psykologi, mutta ei koe keskustelua hyödylliseksi ja sanoo lopettavansa sen.

Ootko nyt ihan varma ettei saa tukea? Itse olen tuo ikäisenä saanut kyllä asumistukea. Kannattaa selvittää sairauspäivärahan, toimeentulotuen ja asumistuen mahdollisuus.

Olet varmasti hyvä ja rakastava äiti, mutta olet myös todennäköisesti osa ongelmaa. Lopeta passaus. Olet yrittänyt auttaa, ei auta. Poika on saatava sitoutumaan hoitoon. Ulkopuoliset on tässä parempia kuin oma äiti. Poika voi hyvin jatkaa lojumista näin, miksi ei. Ruoka, vitamiinit, katto pään päälle, kaikki tulee valmiina. Ei ole tarpeeksi pohjalla että olisi motivaatiota muutokseen.

Elo potkaisen hänet ulos kadulle? Helsingissä on paljon asunnottomia miehiä, jotka eivät saa asuntoa. Pelastusarmeijan asuntola lienee se paikka, mihin menisi.

Poika on myös sanonut, että näkee elämässään kaksi vaihtoehtoa: joko tappaa itsensä tai alkaa narkkaamaan. Otanko tämän riskin? Jos jompikumpi tapahtuu, niin syyllistän siitä itseäni ensin.

Saat kuulostamaan minut passaavalta äidiltä, joka kulkee pojan perässä. En ole sitä.

Luin kaikki kommentit, olisiko apu uudesta öääkkeeestä tai siitä että olisikin ilman lääkkeitä? Mulle ei mitkään lääkkeet auttaneet kun ne turrutti siten etten enää osannut ajatella ja masensi lisää olla tyhjäkuori vaan. Kun lääke kokeilut lopetettiin ja menin psykoterapiaan voin paljon paremmin.

Mutta yks mun kaveri taas tarvitsee lääkkeet ja löysi hyvän lääkkeen mutkien kautta ja pysyy nyt sillä kunnossa.

Ihmiset on niin erilaisia, se joka auttaa toista ei auta toista vaan voi jopa pahentaa.

poikasi kuulostaa masentuneelta teiniltä joka on lisäksi nero luultavasti nuo puheet kvanttifysiikasta avaruudesta jne. ehkä lievää aspergeria. ehkä hän on ihmisenä hyvin herkkä ja isovanhempien menetys laukaisi niin suuren surun että hän ei pysty sitä käsittelemään vaan on itsetuhoinen? onnko kiusattu koulussa? onko muita isoja kriisejä ollut hänen elämässään? millainen hän oli lapsena? miten kauan tilanne on jatkunut? eniten poika tarvitsee nyt 24h turvallista hoivaa joten se osastohoito olisi niin hyvä juttu.

kyllä yhteiskunnan on tarjottava välittömästi psykiatrista hoivapaikkaa jos ihminen on itsetuhoinen jatkuvasti ja puhuu vain kuolemasta. ymmärrän että pelkäätte valtavasti. toivon teille jaksamista ja voimia ja näen että teette kaikkenne mihin vanhempi pystyy. 

Olisi tärkeää että joinain hetkinä masentunut saisi tuntea olevansa normaali, ei ihmetelty ja kammoksuttu (varsinkaan vanhempien toimesta). Hän kokee luultavasti olevansa valtava pettymys teille, ja häntä varmaan sattuu kun tietää satuttavansa myös teitä masennuksellaan.

En tiedä minkälaiset välit teillä on ollut ennen masennusta, mutta voisitte yrittää olla kuin ennenkin. Ja keskustelkaa pojan kanssa, maailman tilanteesta, miten masennus on nykyään yleisempää, puhukaa haluaisiko poika lähtä jonnekin matkalle katselemaan maailmaa ja saa uutta perspektiiviä. Ja ettei hänellä ole oikeasti mitään syytä vihata itseään, hän ei ole viallinen tai outo, ja olette yhä ylpeitä hänestä.

Jos elämä tuntuu hänestä merkityksettömältä, ohjatkaa lukemaan jotain hengellisiä oppaita, siis ei mitään Raamattua jos ei ole uskovainen, vaan vaikka buddhalaista filosofiaa. Että meillä on ehkäpä sielu ja kaikella on merkitystä. Buddhalaiset pitävät masennusta myös lahjana, jos siitä pääsee yli. 

Vierailija kirjoitti:

Luin kaikki kommentit, olisiko apu uudesta öääkkeeestä tai siitä että olisikin ilman lääkkeitä? Mulle ei mitkään lääkkeet auttaneet kun ne turrutti siten etten enää osannut ajatella ja masensi lisää olla tyhjäkuori vaan. Kun lääke kokeilut lopetettiin ja menin psykoterapiaan voin paljon paremmin.

Mutta yks mun kaveri taas tarvitsee lääkkeet ja löysi hyvän lääkkeen mutkien kautta ja pysyy nyt sillä kunnossa.

Ihmiset on niin erilaisia, se joka auttaa toista ei auta toista vaan voi jopa pahentaa.

Lääkkeet vaihdettiin taannoin. Kolmannen kerran.

Pitäisi selvittää mistä masennus johtuu, onko vika persoonassa (eli muitakin mielenterveys ongelmia taustalla kuin vaan masennus) vai aivokemioissa (eli aivot ei tuota tarpeeksi hyvän olon hormoneja ja oikealla lääkkeellä saa kemiat tasapainoon).

Alaikäisen saa noilla perusteilla tahdonvastaiseen psykiatriseen osastohoitoon. Se on minut pelastanut.

Vierailija kirjoitti:

poikasi kuulostaa masentuneelta teiniltä joka on lisäksi nero luultavasti nuo puheet kvanttifysiikasta avaruudesta jne. ehkä lievää aspergeria. ehkä hän on ihmisenä hyvin herkkä ja isovanhempien menetys laukaisi niin suuren surun että hän ei pysty sitä käsittelemään vaan on itsetuhoinen? onnko kiusattu koulussa? onko muita isoja kriisejä ollut hänen elämässään? millainen hän oli lapsena? miten kauan tilanne on jatkunut? eniten poika tarvitsee nyt 24h turvallista hoivaa joten se osastohoito olisi niin hyvä juttu.

kyllä yhteiskunnan on tarjottava välittömästi psykiatrista hoivapaikkaa jos ihminen on itsetuhoinen jatkuvasti ja puhuu vain kuolemasta. ymmärrän että pelkäätte valtavasti. toivon teille jaksamista ja voimia ja näen että teette kaikkenne mihin vanhempi pystyy. 

Ei hän ihan tavistallaaja ollut koskaan, mutta ei omien sanojensa mukaan kiusattukaan. Vähän äkkiväärä. On ollut kriisejä, joita on selvitetty.

Olen samaa mieltä, että osastolle olisi päästävä. Ja pääsisi, jos itse haluaisi. Mutta kun ei halua, ei yhteiskunta voi pakottaakaan, koska ei ole vaaraksi muille eikä ole psykoottinen.

Vierailija kirjoitti:

Olisi tärkeää että joinain hetkinä masentunut saisi tuntea olevansa normaali, ei ihmetelty ja kammoksuttu (varsinkaan vanhempien toimesta). Hän kokee luultavasti olevansa valtava pettymys teille, ja häntä varmaan sattuu kun tietää satuttavansa myös teitä masennuksellaan.

En tiedä minkälaiset välit teillä on ollut ennen masennusta, mutta voisitte yrittää olla kuin ennenkin. Ja keskustelkaa pojan kanssa, maailman tilanteesta, miten masennus on nykyään yleisempää, puhukaa haluaisiko poika lähtä jonnekin matkalle katselemaan maailmaa ja saa uutta perspektiiviä. Ja ettei hänellä ole oikeasti mitään syytä vihata itseään, hän ei ole viallinen tai outo, ja olette yhä ylpeitä hänestä.

Jos elämä tuntuu hänestä merkityksettömältä, ohjatkaa lukemaan jotain hengellisiä oppaita, siis ei mitään Raamattua jos ei ole uskovainen, vaan vaikka buddhalaista filosofiaa. Että meillä on ehkäpä sielu ja kaikella on merkitystä. Buddhalaiset pitävät masennusta myös lahjana, jos siitä pääsee yli. 

Olemme juuri noin puhuneet. Kaikki tutut ja julkkikset on käyty läpi, et ihan normaali olet.

Tollea olen tarjonnut, mut ei kiinnosta lukea. ”Ei jaksa”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

poikasi kuulostaa masentuneelta teiniltä joka on lisäksi nero luultavasti nuo puheet kvanttifysiikasta avaruudesta jne. ehkä lievää aspergeria. ehkä hän on ihmisenä hyvin herkkä ja isovanhempien menetys laukaisi niin suuren surun että hän ei pysty sitä käsittelemään vaan on itsetuhoinen? onnko kiusattu koulussa? onko muita isoja kriisejä ollut hänen elämässään? millainen hän oli lapsena? miten kauan tilanne on jatkunut? eniten poika tarvitsee nyt 24h turvallista hoivaa joten se osastohoito olisi niin hyvä juttu.

kyllä yhteiskunnan on tarjottava välittömästi psykiatrista hoivapaikkaa jos ihminen on itsetuhoinen jatkuvasti ja puhuu vain kuolemasta. ymmärrän että pelkäätte valtavasti. toivon teille jaksamista ja voimia ja näen että teette kaikkenne mihin vanhempi pystyy. 

Ei hän ihan tavistallaaja ollut koskaan, mutta ei omien sanojensa mukaan kiusattukaan. Vähän äkkiväärä. On ollut kriisejä, joita on selvitetty.

Olen samaa mieltä, että osastolle olisi päästävä. Ja pääsisi, jos itse haluaisi. Mutta kun ei halua, ei yhteiskunta voi pakottaakaan, koska ei ole vaaraksi muille eikä ole psykoottinen.

Kiitos. voi voi . onko pojalle kerrottu hänen tilanteestaan ymmärtääkö sitä itse? ihan voi kuten lapselle kertoa että sinä puhut nyt niin vakavia juttuja että olet sairas tällä hetkelä ja tarvitsisit paljon hoivaa jotta alat tervehtyä ja nähdä valoa. mitään hävettävää ei ole ,meistä jokainen on joskus ollut allapäin tai masentunut mutta joskus tarvitaan heti apua ettei mitään pahaa tapahdu koska poika on teille niin rakas ettette oikein kestä ajatusta että hän tekisi itselleen jotain. masennuksessa tai sairaalahoidossa ei ole mitään hävettävää monet suuret nerot ja taiteilijatkin ovat olleet hoidossa ja jatkaneet suurtöitään sen jälkeen. en osaa muuta sanoa, voimia voimia voimia 

onko poika nyt jostain vihainen teille vanhempina, kuulostaa kovin nuoren kapinallisen angstilta? onko tämä hänen murrosikää jossa testataan myös vanhempien rakkautta mutta jo sairaalla tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

poikasi kuulostaa masentuneelta teiniltä joka on lisäksi nero luultavasti nuo puheet kvanttifysiikasta avaruudesta jne. ehkä lievää aspergeria. ehkä hän on ihmisenä hyvin herkkä ja isovanhempien menetys laukaisi niin suuren surun että hän ei pysty sitä käsittelemään vaan on itsetuhoinen? onnko kiusattu koulussa? onko muita isoja kriisejä ollut hänen elämässään? millainen hän oli lapsena? miten kauan tilanne on jatkunut? eniten poika tarvitsee nyt 24h turvallista hoivaa joten se osastohoito olisi niin hyvä juttu.

kyllä yhteiskunnan on tarjottava välittömästi psykiatrista hoivapaikkaa jos ihminen on itsetuhoinen jatkuvasti ja puhuu vain kuolemasta. ymmärrän että pelkäätte valtavasti. toivon teille jaksamista ja voimia ja näen että teette kaikkenne mihin vanhempi pystyy. 

Ei hän ihan tavistallaaja ollut koskaan, mutta ei omien sanojensa mukaan kiusattukaan. Vähän äkkiväärä. On ollut kriisejä, joita on selvitetty.

Olen samaa mieltä, että osastolle olisi päästävä. Ja pääsisi, jos itse haluaisi. Mutta kun ei halua, ei yhteiskunta voi pakottaakaan, koska ei ole vaaraksi muille eikä ole psykoottinen.

Kiitos. voi voi . onko pojalle kerrottu hänen tilanteestaan ymmärtääkö sitä itse? ihan voi kuten lapselle kertoa että sinä puhut nyt niin vakavia juttuja että olet sairas tällä hetkelä ja tarvitsisit paljon hoivaa jotta alat tervehtyä ja nähdä valoa. mitään hävettävää ei ole ,meistä jokainen on joskus ollut allapäin tai masentunut mutta joskus tarvitaan heti apua ettei mitään pahaa tapahdu koska poika on teille niin rakas ettette oikein kestä ajatusta että hän tekisi itselleen jotain. masennuksessa tai sairaalahoidossa ei ole mitään hävettävää monet suuret nerot ja taiteilijatkin ovat olleet hoidossa ja jatkaneet suurtöitään sen jälkeen. en osaa muuta sanoa, voimia voimia voimia 

Kyllä hän ymmärtää itse.

On ollut kerran pari päivää auroran avo-osastolla, sain suostuteltua, mutta ei halunnut jatkaa. ”Ei siitä ollut hyötyä, oli masentava paikka”. Siksi ei nyt lähde, koska ei usko siihen.

Sanoo, että empatia on jo hävinnyt. Ei enää välitä, mitä me ajattelemme, jos tappaa itsensä. Juuri ennen empatia on häntä estänyt.

Vierailija kirjoitti:

onko poika nyt jostain vihainen teille vanhempina, kuulostaa kovin nuoren kapinallisen angstilta? onko tämä hänen murrosikää jossa testataan myös vanhempien rakkautta mutta jo sairaalla tavalla?

Olen tätäkin miettinyt, mutta en ole saanut selville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee sille terveellisiä pirtelöitä. Karkki ja leivonnaiset ei paranna...

Ramavittia tai Ferrofortea voi turvallisesti ottaa myös ja siitä saa b ryhmän vitamiineja ja pikkaisen rautaa...

Kun aivoista saa ruokavalion kautta hieman sumua pois, voi muutkin jutut pikkuhiljaa auttaa.

Syötän rautaa ja b- vit ja d- vit ja maitohappobakteereita. Säännöllisesti.

Teen terveellistä ruokaa myös.

Syötät? Siis kuinka vanha poika on? Sähän passaat ja varmaan myös kontrolloit häntä kuin pikkulasta. Miksi poika ei asu omillaan? Voisi löytyä se motivaatio muutokseen, kun ei kaikkea tehdä puolesta. Poika omilleen ja avun piiriin. Käykö säännöllisesti juttelemassa esim.psykiatrisen sairaanhoitajan luona?

Annan, koska ei itse ota. Katson että syö lääkkeensä.

Poika on 19 v. Ei saa asumistukia vielä.

Hänelle on määrätty psykologi, mutta ei koe keskustelua hyödylliseksi ja sanoo lopettavansa sen.

Ootko nyt ihan varma ettei saa tukea? Itse olen tuo ikäisenä saanut kyllä asumistukea. Kannattaa selvittää sairauspäivärahan, toimeentulotuen ja asumistuen mahdollisuus.

Olet varmasti hyvä ja rakastava äiti, mutta olet myös todennäköisesti osa ongelmaa. Lopeta passaus. Olet yrittänyt auttaa, ei auta. Poika on saatava sitoutumaan hoitoon. Ulkopuoliset on tässä parempia kuin oma äiti. Poika voi hyvin jatkaa lojumista näin, miksi ei. Ruoka, vitamiinit, katto pään päälle, kaikki tulee valmiina. Ei ole tarpeeksi pohjalla että olisi motivaatiota muutokseen.

Elo potkaisen hänet ulos kadulle? Helsingissä on paljon asunnottomia miehiä, jotka eivät saa asuntoa. Pelastusarmeijan asuntola lienee se paikka, mihin menisi.

Poika on myös sanonut, että näkee elämässään kaksi vaihtoehtoa: joko tappaa itsensä tai alkaa narkkaamaan. Otanko tämän riskin? Jos jompikumpi tapahtuu, niin syyllistän siitä itseäni ensin.

Saat kuulostamaan minut passaavalta äidiltä, joka kulkee pojan perässä. En ole sitä.

No et tietenkään heitä. Tarkoitin, että yhdessä selvittäisi mahdollisuuksia omilleen muuttoon. Kartoittaisi tuet ihan ensin.

Hoitoonhan poika pitäisi saada. Narkkaamista nyt et varsinaisesti voi estää. Jos poika sitä haluaa niin siinä ei äidin estelyt auta. Kuulostaa lähinnä uhoamiselta kyllä. Ehkä kannattaisi kertoa että narkkaaminen mt ongelmien kanssa johtaa psykoosikierteeseen ja aivojen tuhoutumiseen jolloin poika pääsee eläkkeelle ja saa ravata suljetun osaston ja oman kodin/tuetun asumismuodon väliä loppuikänsä. Turha haaveilla opiskelusta tai työstä vaan olet se mt-kuntoutuja lopunikääsi kun kaverit menee naimisiin, saa töitä ja lapsia, matkustaa ympäri maailmaa. Vaikka paranisi niin merkinnät huumeidenkäytöstä estävät työn ja opiskelun monilla aloilla.

Ei saa hylätä eikä painaa alas. Ihminen pitää hyväksyä täysin. Kuunnella häntä hänen omista lähtökohdistaan käsin. Tukea, ei pakottaa mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa hylätä eikä painaa alas. Ihminen pitää hyväksyä täysin. Kuunnella häntä hänen omista lähtökohdistaan käsin. Tukea, ei pakottaa mihinkään.

Jatkoa, kuten tiedetään, vaikeasti masentunut ei enää pysty itse edes välttämättä yrittämään mitään vaikka kuinka haluaisi. Kärsivällisyyttä paljon.

Rukoilen puolestanne.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee sille terveellisiä pirtelöitä. Karkki ja leivonnaiset ei paranna...

Ramavittia tai Ferrofortea voi turvallisesti ottaa myös ja siitä saa b ryhmän vitamiineja ja pikkaisen rautaa...

Kun aivoista saa ruokavalion kautta hieman sumua pois, voi muutkin jutut pikkuhiljaa auttaa.

Syötän rautaa ja b- vit ja d- vit ja maitohappobakteereita. Säännöllisesti.

Teen terveellistä ruokaa myös.

Syötät? Siis kuinka vanha poika on? Sähän passaat ja varmaan myös kontrolloit häntä kuin pikkulasta. Miksi poika ei asu omillaan? Voisi löytyä se motivaatio muutokseen, kun ei kaikkea tehdä puolesta. Poika omilleen ja avun piiriin. Käykö säännöllisesti juttelemassa esim.psykiatrisen sairaanhoitajan luona?

Annan, koska ei itse ota. Katson että syö lääkkeensä.

Poika on 19 v. Ei saa asumistukia vielä.

Hänelle on määrätty psykologi, mutta ei koe keskustelua hyödylliseksi ja sanoo lopettavansa sen.

Ootko nyt ihan varma ettei saa tukea? Itse olen tuo ikäisenä saanut kyllä asumistukea. Kannattaa selvittää sairauspäivärahan, toimeentulotuen ja asumistuen mahdollisuus.

Olet varmasti hyvä ja rakastava äiti, mutta olet myös todennäköisesti osa ongelmaa. Lopeta passaus. Olet yrittänyt auttaa, ei auta. Poika on saatava sitoutumaan hoitoon. Ulkopuoliset on tässä parempia kuin oma äiti. Poika voi hyvin jatkaa lojumista näin, miksi ei. Ruoka, vitamiinit, katto pään päälle, kaikki tulee valmiina. Ei ole tarpeeksi pohjalla että olisi motivaatiota muutokseen.

Elo potkaisen hänet ulos kadulle? Helsingissä on paljon asunnottomia miehiä, jotka eivät saa asuntoa. Pelastusarmeijan asuntola lienee se paikka, mihin menisi.

Poika on myös sanonut, että näkee elämässään kaksi vaihtoehtoa: joko tappaa itsensä tai alkaa narkkaamaan. Otanko tämän riskin? Jos jompikumpi tapahtuu, niin syyllistän siitä itseäni ensin.

Saat kuulostamaan minut passaavalta äidiltä, joka kulkee pojan perässä. En ole sitä.

No et tietenkään heitä. Tarkoitin, että yhdessä selvittäisi mahdollisuuksia omilleen muuttoon. Kartoittaisi tuet ihan ensin.

Hoitoonhan poika pitäisi saada. Narkkaamista nyt et varsinaisesti voi estää. Jos poika sitä haluaa niin siinä ei äidin estelyt auta. Kuulostaa lähinnä uhoamiselta kyllä. Ehkä kannattaisi kertoa että narkkaaminen mt ongelmien kanssa johtaa psykoosikierteeseen ja aivojen tuhoutumiseen jolloin poika pääsee eläkkeelle ja saa ravata suljetun osaston ja oman kodin/tuetun asumismuodon väliä loppuikänsä. Turha haaveilla opiskelusta tai työstä vaan olet se mt-kuntoutuja lopunikääsi kun kaverit menee naimisiin, saa töitä ja lapsia, matkustaa ympäri maailmaa. Vaikka paranisi niin merkinnät huumeidenkäytöstä estävät työn ja opiskelun monilla aloilla.

Hän tietää tämän kaiken. Mutta kun millään ei ole enää mitään väliä, niin ei tälläkään.

Poika on opiskelija, lukiossa jota ei saa vietyä läpi masennuksen vuoksi. Hän joutuisi nostamaan opintolainaa rahoittaakseen yksinasumisensa. Töihin hänestä ei ole.