Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko ollut todella vakavasti ja itsetuhoisesti masentunut? Miten sinua piti kohdella?
21.04.2019 |
Aikuinen poikani on. Ei jaksa enää elää, mutta ei suostu muuhun hoitoon kuin masennuslääkkeisiin ja tätä hoitavaan lääkäriin. Tämä ei riitä, vaan kovemmat otteet olisivat tarpeen. Mutta ei lähde.
Olen kuunnellut, ymmärtänyt, kannustanut ja tukenut lähes vuoden. Onko tämä oikea tapa? Vai pitääkö toimia toisin, tiukemmin?
Mikä vanhemman toiminta toi teille tulosta?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi ei ole osastolla?
Koska ei halua. Ja pakkohoitoon ei saa, ellei ole psykoottinen. Itsetuhoisuus ei riitä. Ihminen kun saa tappaa itsensä, jos haluaa.
Tätä on selvitetty ja paljon.
Soitat poliisille. Tulevat paikalle ja vievät joko putkaan tai hommaavat ensihoitoyksikön paikalle viemään osastolle.
Ei tarvitse olla psykoottinen päästäksen osastolle. Se kirjataan papereihin, jos tilanne vaatii, jotta lain vaatimat edellytykset täyttyvät.
Tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee sille terveellisiä pirtelöitä. Karkki ja leivonnaiset ei paranna...
Ramavittia tai Ferrofortea voi turvallisesti ottaa myös ja siitä saa b ryhmän vitamiineja ja pikkaisen rautaa...
Kun aivoista saa ruokavalion kautta hieman sumua pois, voi muutkin jutut pikkuhiljaa auttaa.
Syötän rautaa ja b- vit ja d- vit ja maitohappobakteereita. Säännöllisesti.
Teen terveellistä ruokaa myös.
Syötät? Siis kuinka vanha poika on? Sähän passaat ja varmaan myös kontrolloit häntä kuin pikkulasta. Miksi poika ei asu omillaan? Voisi löytyä se motivaatio muutokseen, kun ei kaikkea tehdä puolesta. Poika omilleen ja avun piiriin. Käykö säännöllisesti juttelemassa esim.psykiatrisen sairaanhoitajan luona?
Vierailija kirjoitti:
Joo ei todellakaan mitään kävelylle tai kauppaan pakottamista. Eikä muutenkaan väkisin passittamista mihinkään. Joku aikaisemmin sanoikin, että masentuneella on jo valmiiksi kova syyllisyydentunne, sitä ei tarvitse pahentaa. Masennus on lamaannuttava tauti ja se olo mikä junnaa päivästä toiseen ja viikosta viikkoon on pahempi kun mikään mitä tiedän. Mitään ei saa tehtyä = syyllinen olo. Mikään ei kiinnosta = syyllinen olo. Suunnittelee/yrittää itsemurhaa = syyllinen olo. Ja just toikin kun läheiset inisee miten vaikea HEILLÄ on. Miettikää miten helvetin vaikeaa sillä sairaalla on kun ei halua elää eikä pääse edes sängystä ylös.
Hyvin olet kuvannut sen. Noin se varmasti menee. Hänellä on oltava ihan kauhea olo.
Mutta lääkäri sanoo, että itsensä pitäisi pakottaa kävelylle. Sängyssä makaaminen ei koskaan paranna masennusta, liikkeelle lähteminen sen tekee. Mutta ei hän saa itseään pakotettua.
Poika käy isoäitinsä luona, ja on käy ostamassa maitoa yms ihan hyvin. Siivoaminen taas onnistuu vain pakottamisen kautta, mutta sitä ei pakotetakaan.
Hän silti vain vajoaa yhä syvemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Olisin kaivannut sitä että asioista puhutaan nii kuin ne on. Jos itkin maailman epäreiluutta ei siihen auttanut mikään kyllä se siitä lässytys ja onhan sulla sitä ja tätä. Kun terapeutti sanoi että juu elämä on epäreilua ja tosi rankkaakin joskus se auttoi, koska joku sanoi suoraan miten asiat on. En ymmärrä miksi kaikki pitää Suomessa kaunistella ja masentuneelle sössöttää kuinka elämä on ihanaa. Ei se aina ole. Useimmiten ei ole. Jos valehdellaan vaan ja puhutaan puuta heinää se vaan masentaa lisää. Puhukaa asioista nii kuin ne on. Mun vanhemmat tänä päivänäkin on ne joiden seura masentaa, vaikka muuten voin hyvin, koska eivät vaan osaa olla normaaleja. Aina jotain mukapositiivista sontaa täytyy sönköttää.
Just tää, jos kaikki ympärillä esittää miten helppoa ja ihanaa elämä on, vaikka oikeesti ei ole, saa masentunut ihan väärän kuvan. Kaikilla muilla on niin helppoa ja itsellä ei. Ei kellään ole helppoa ja vastoinkäymisiä tulee aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi ei ole osastolla?
Koska ei halua. Ja pakkohoitoon ei saa, ellei ole psykoottinen. Itsetuhoisuus ei riitä. Ihminen kun saa tappaa itsensä, jos haluaa.
Tätä on selvitetty ja paljon.
Soitat poliisille. Tulevat paikalle ja vievät joko putkaan tai hommaavat ensihoitoyksikön paikalle viemään osastolle.
Ei tarvitse olla psykoottinen päästäksen osastolle. Se kirjataan papereihin, jos tilanne vaatii, jotta lain vaatimat edellytykset täyttyvät.
Tiedän.
Olemme soittaneet kahdesti. Ekalla kerralla laittoivat kotiin aamulla, vaikka pojalla ei ollut edes kotiavaimia, ei kännyä, ei rahaa. Toisella kerralla laitettiin kotiin kahden tunnin päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko d-vitamiinia kokeiltu jättiannoksin? Tähän aikaan vuodesta pitoisuudet ovat matalimmillaan pitkän talven jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee sille terveellisiä pirtelöitä. Karkki ja leivonnaiset ei paranna...
Ramavittia tai Ferrofortea voi turvallisesti ottaa myös ja siitä saa b ryhmän vitamiineja ja pikkaisen rautaa...
Kun aivoista saa ruokavalion kautta hieman sumua pois, voi muutkin jutut pikkuhiljaa auttaa.
Syötän rautaa ja b- vit ja d- vit ja maitohappobakteereita. Säännöllisesti.
Teen terveellistä ruokaa myös.
Syötät? Siis kuinka vanha poika on? Sähän passaat ja varmaan myös kontrolloit häntä kuin pikkulasta. Miksi poika ei asu omillaan? Voisi löytyä se motivaatio muutokseen, kun ei kaikkea tehdä puolesta. Poika omilleen ja avun piiriin. Käykö säännöllisesti juttelemassa esim.psykiatrisen sairaanhoitajan luona?
Annan, koska ei itse ota. Katson että syö lääkkeensä.
Poika on 19 v. Ei saa asumistukia vielä.
Hänelle on määrätty psykologi, mutta ei koe keskustelua hyödylliseksi ja sanoo lopettavansa sen.
Vierailija kirjoitti:
Onko d-vitamiinia kokeiltu jättiannoksin? Tähän aikaan vuodesta pitoisuudet ovat matalimmillaan pitkän talven jälkeen.
On aika suuri annos, ostan iherbistä.
Terkkarissa mitattu vitamiinipitoisuudet, kaikkiok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee sille terveellisiä pirtelöitä. Karkki ja leivonnaiset ei paranna...
Ramavittia tai Ferrofortea voi turvallisesti ottaa myös ja siitä saa b ryhmän vitamiineja ja pikkaisen rautaa...
Kun aivoista saa ruokavalion kautta hieman sumua pois, voi muutkin jutut pikkuhiljaa auttaa.
Syötän rautaa ja b- vit ja d- vit ja maitohappobakteereita. Säännöllisesti.
Teen terveellistä ruokaa myös.
Syötät? Siis kuinka vanha poika on? Sähän passaat ja varmaan myös kontrolloit häntä kuin pikkulasta. Miksi poika ei asu omillaan? Voisi löytyä se motivaatio muutokseen, kun ei kaikkea tehdä puolesta. Poika omilleen ja avun piiriin. Käykö säännöllisesti juttelemassa esim.psykiatrisen sairaanhoitajan luona?
Annan, koska ei itse ota. Katson että syö lääkkeensä.
Poika on 19 v. Ei saa asumistukia vielä.
Hänelle on määrätty psykologi, mutta ei koe keskustelua hyödylliseksi ja sanoo lopettavansa sen.
Pitää löytää vaan uusi psykologi. On tärkeää että henkilökemiat kohtaa ja on luontevaa jutella. Väärä psykologi ei auta itse vaihdoin kolme kertaa ennen kuin löysin mukavan jolle halusin puhua ja tuli olo että oikeesti kuuntelee ja tahtoo auttaa
Vierailija kirjoitti:
https://www.google.com/amp/s/amp.reddit.com/r/depression/comments/2kz9f…
Olen koko talven antanut 5000 iu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Miten sinua piti kohdella” lause on tyhmä. Kai jokainen on erilainen. Minua helpotti ettei minua jätetty yksin, vaan joku oli kotona minun kanssani. Teininä kun olin todella masentunut, enkä itse tiennyt mitä se oli, olin todella peloissani. En pystynyt käymään koulussa, koska olin niin ahdistunut. En päässyt sängystä ylös. Vanhemmat kävivät vuorotellen huoneeni ovella haukkumassa miten laiska paska olen. Potkivatkin minut sitten pihalle melko pian, olin silloin juuri täyttänyt 18. En muista tuosta ajasta paljon mitään. Nukuin ja itkin paljon. Olin todella yksin. Yritin kaksi kertaa lääkkeillä itsemurhaa ja yritin kerran mennä junan alle, mutta minut nähtiin ja raahattiin pois.
Tuosta on nyt kymmenen vuotta, enkä ole vieläkään täysin parantunut. Saan kerran kuukaudessa keskusteluapua ja lääkkeitä saisin kassikaupalla, mutta niistä en ole saanut hyötyä vielä ainoastakaan. Vanhempiani en halua nähdä enää koskaan. Olivat kuulema pari vuotta sitten kysyneet mummoltani että vieläkö se Emmi makaa turhanpanttina kotona.
Mä ihailen sua älyttömästi. sun kauneuttasi sun voimaa sun siipiäsi. mä olen kiitollinen sun vanhemmille että he sai jotain hyvää elämässä aikaan: SINUT.
Ikuinen rakkaus tarinallesi.
Mites gluteiini? Joillekin vehnä aiheuttaa pöhöä ja aivosumua joka johtaa masikseen..
Sanoit antavasi rautaa... onko veriarvot katsottu? Liika saanti saattaa aiheuttaa masista myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee sille terveellisiä pirtelöitä. Karkki ja leivonnaiset ei paranna...
Ramavittia tai Ferrofortea voi turvallisesti ottaa myös ja siitä saa b ryhmän vitamiineja ja pikkaisen rautaa...
Kun aivoista saa ruokavalion kautta hieman sumua pois, voi muutkin jutut pikkuhiljaa auttaa.
Syötän rautaa ja b- vit ja d- vit ja maitohappobakteereita. Säännöllisesti.
Teen terveellistä ruokaa myös.
Syötät? Siis kuinka vanha poika on? Sähän passaat ja varmaan myös kontrolloit häntä kuin pikkulasta. Miksi poika ei asu omillaan? Voisi löytyä se motivaatio muutokseen, kun ei kaikkea tehdä puolesta. Poika omilleen ja avun piiriin. Käykö säännöllisesti juttelemassa esim.psykiatrisen sairaanhoitajan luona?
Annan, koska ei itse ota. Katson että syö lääkkeensä.
Poika on 19 v. Ei saa asumistukia vielä.
Hänelle on määrätty psykologi, mutta ei koe keskustelua hyödylliseksi ja sanoo lopettavansa sen.
Pitää löytää vaan uusi psykologi. On tärkeää että henkilökemiat kohtaa ja on luontevaa jutella. Väärä psykologi ei auta itse vaihdoin kolme kertaa ennen kuin löysin mukavan jolle halusin puhua ja tuli olo että oikeesti kuuntelee ja tahtoo auttaa
Poika sanoo, ettei psykologissa ole mitään vikaa, ei siis syytä tätä vääräksi. Ei ole kiinnostunut puhumaan kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Mites gluteiini? Joillekin vehnä aiheuttaa pöhöä ja aivosumua joka johtaa masikseen..
Sanoit antavasi rautaa... onko veriarvot katsottu? Liika saanti saattaa aiheuttaa masista myös.
Kaikki katsottu.
Uskon kyllä, että vehnä voi aiheuttaa masennusta, mutta ei näin syvää.
Mä oon lähihoitajana kotihoidossa ja meillä on jonkun verran vuodevetoisia masentuneita asiakkaana. Yksi on aikuinen mies jonka äiti käy joka päivä tekemässä leivät, laittamassa kahvia, pesemässä pyykkiä yms. Ikävä sanoa, mutta se äiti tekee liikaa sen pojan eteen. Ymmärrän äidin huolen, mutta meidän on aika mahdotonta kuntouttaa poikaa jota edes leipien voitelu ei saa liikkeelle kun sekin on jo tehty. Äitinsä kanssa ei suostu tekemään yhdessä vaan käyttää tosi rumaa kieltä puhuessaan äidilleen. Hoitajan kanssa saattaisikin lähteä ne leivät tekemään tai kahvin laittamaan, mutta kun ne on jo valmiina. Uskon kuitenkin, että kesällä saadaan tää mies varmasti ulos hoitajan kanssa, koska vaikka hän ei juurikaan puhu vaan makaa päivät katsomassa telkkaria niin silti on mulle sanonut, että on kiva kun hoitajat käy. Se on varmaan pisin kommentti minkä tältä mieheltä oon saanut.
Se mikä palkitsee mua hänen kanssaan, on että hän toisinaan hymyilee vähän kun höpötän omiani. Mä yritän myös kysellä häneltä asioita, lähinnä onko tv:stä tuleva ohjelma tai mitä sieltä tulee tms. Yleensä katson hetken telkkaria tän miehen seurana. Vaikka hän ei puhu niin mä höpötän, ihan vaan koska välillä sieltä tulee se pieni hymy. Joka kerta kun on vähän pidempi aika siitä kun oon hänen luonaan käynyt aloitan käyntini sanomalla "Moikka, mitä kuuluu? Onpa kiva nähdä pitkästä aikaa!" Haluan antaa sen kuvan, että musta on oikeesti kiva nähdä häntä ja että hän on tärkeä.
Ehkä siis ap ajan tällä takaa, että mun mielestä on hyvä antaa ymmärtää että poika on sulle tärkeä, susta on kiva olla hänen kanssaan masennuksesta huolimatta. Älä tee liikaa puolesta ja mene toisinaan pojan juttuihin mukaan. Mikä tahansa on se mikä hänelle tuo jonkun, edes pienen kiinnostuksen, kysy siitä. Ole kiinnostunut ja tue.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon lähihoitajana kotihoidossa ja meillä on jonkun verran vuodevetoisia masentuneita asiakkaana. Yksi on aikuinen mies jonka äiti käy joka päivä tekemässä leivät, laittamassa kahvia, pesemässä pyykkiä yms. Ikävä sanoa, mutta se äiti tekee liikaa sen pojan eteen. Ymmärrän äidin huolen, mutta meidän on aika mahdotonta kuntouttaa poikaa jota edes leipien voitelu ei saa liikkeelle kun sekin on jo tehty. Äitinsä kanssa ei suostu tekemään yhdessä vaan käyttää tosi rumaa kieltä puhuessaan äidilleen. Hoitajan kanssa saattaisikin lähteä ne leivät tekemään tai kahvin laittamaan, mutta kun ne on jo valmiina. Uskon kuitenkin, että kesällä saadaan tää mies varmasti ulos hoitajan kanssa, koska vaikka hän ei juurikaan puhu vaan makaa päivät katsomassa telkkaria niin silti on mulle sanonut, että on kiva kun hoitajat käy. Se on varmaan pisin kommentti minkä tältä mieheltä oon saanut.
Se mikä palkitsee mua hänen kanssaan, on että hän toisinaan hymyilee vähän kun höpötän omiani. Mä yritän myös kysellä häneltä asioita, lähinnä onko tv:stä tuleva ohjelma tai mitä sieltä tulee tms. Yleensä katson hetken telkkaria tän miehen seurana. Vaikka hän ei puhu niin mä höpötän, ihan vaan koska välillä sieltä tulee se pieni hymy. Joka kerta kun on vähän pidempi aika siitä kun oon hänen luonaan käynyt aloitan käyntini sanomalla "Moikka, mitä kuuluu? Onpa kiva nähdä pitkästä aikaa!" Haluan antaa sen kuvan, että musta on oikeesti kiva nähdä häntä ja että hän on tärkeä.
Ehkä siis ap ajan tällä takaa, että mun mielestä on hyvä antaa ymmärtää että poika on sulle tärkeä, susta on kiva olla hänen kanssaan masennuksesta huolimatta. Älä tee liikaa puolesta ja mene toisinaan pojan juttuihin mukaan. Mikä tahansa on se mikä hänelle tuo jonkun, edes pienen kiinnostuksen, kysy siitä. Ole kiinnostunut ja tue.
Sä olet upea. jos kehtaisin sanoisin että rakastan sua. oho hups
No ootko kysynyt häneltä että mistä johtuu tai siis miksi masentaa? Mikä on vialla?
Itsellä masennus johtui siitä kun elämä ja minä ei vastannut sitä mitä halusin niiden olevan.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon lähihoitajana kotihoidossa ja meillä on jonkun verran vuodevetoisia masentuneita asiakkaana. Yksi on aikuinen mies jonka äiti käy joka päivä tekemässä leivät, laittamassa kahvia, pesemässä pyykkiä yms. Ikävä sanoa, mutta se äiti tekee liikaa sen pojan eteen. Ymmärrän äidin huolen, mutta meidän on aika mahdotonta kuntouttaa poikaa jota edes leipien voitelu ei saa liikkeelle kun sekin on jo tehty. Äitinsä kanssa ei suostu tekemään yhdessä vaan käyttää tosi rumaa kieltä puhuessaan äidilleen. Hoitajan kanssa saattaisikin lähteä ne leivät tekemään tai kahvin laittamaan, mutta kun ne on jo valmiina. Uskon kuitenkin, että kesällä saadaan tää mies varmasti ulos hoitajan kanssa, koska vaikka hän ei juurikaan puhu vaan makaa päivät katsomassa telkkaria niin silti on mulle sanonut, että on kiva kun hoitajat käy. Se on varmaan pisin kommentti minkä tältä mieheltä oon saanut.
Se mikä palkitsee mua hänen kanssaan, on että hän toisinaan hymyilee vähän kun höpötän omiani. Mä yritän myös kysellä häneltä asioita, lähinnä onko tv:stä tuleva ohjelma tai mitä sieltä tulee tms. Yleensä katson hetken telkkaria tän miehen seurana. Vaikka hän ei puhu niin mä höpötän, ihan vaan koska välillä sieltä tulee se pieni hymy. Joka kerta kun on vähän pidempi aika siitä kun oon hänen luonaan käynyt aloitan käyntini sanomalla "Moikka, mitä kuuluu? Onpa kiva nähdä pitkästä aikaa!" Haluan antaa sen kuvan, että musta on oikeesti kiva nähdä häntä ja että hän on tärkeä.
Ehkä siis ap ajan tällä takaa, että mun mielestä on hyvä antaa ymmärtää että poika on sulle tärkeä, susta on kiva olla hänen kanssaan masennuksesta huolimatta. Älä tee liikaa puolesta ja mene toisinaan pojan juttuihin mukaan. Mikä tahansa on se mikä hänelle tuo jonkun, edes pienen kiinnostuksen, kysy siitä. Ole kiinnostunut ja tue.
Tämä poika puhuu paljon, jos keskustelu alkaa kvanttifysiikasta, astrofysiikasta tai geeniteknologiasta. Siksi luen uutisia näistä, jotta osaan aloittaa keskusteluita. Poika puhuu paljon ja pitkään. On aivan normaali. Kun keskustelu loppuu, niin hän painuu masennukseensa takaisin.
Hänen puolestaan teen seuraavat: pesen pyykit, teen ruokaa koko perheelle. Ei liene liikaa.
Alue: Aihe vapaa
Olisin kaivannut sitä että asioista puhutaan nii kuin ne on. Jos itkin maailman epäreiluutta ei siihen auttanut mikään kyllä se siitä lässytys ja onhan sulla sitä ja tätä. Kun terapeutti sanoi että juu elämä on epäreilua ja tosi rankkaakin joskus se auttoi, koska joku sanoi suoraan miten asiat on. En ymmärrä miksi kaikki pitää Suomessa kaunistella ja masentuneelle sössöttää kuinka elämä on ihanaa. Ei se aina ole. Useimmiten ei ole. Jos valehdellaan vaan ja puhutaan puuta heinää se vaan masentaa lisää. Puhukaa asioista nii kuin ne on. Mun vanhemmat tänä päivänäkin on ne joiden seura masentaa, vaikka muuten voin hyvin, koska eivät vaan osaa olla normaaleja. Aina jotain mukapositiivista sontaa täytyy sönköttää.