Uusperheelliset. Onko parisuhteenne

Pettymys, viha ja katkeruus mistä?

Meillä ilmeisesti on. Kriisit ovat olleet kovia, mutta parisuhde on kestänyt. Parisuhteen kriisejä ei ole ollut, mutta lapsiin liittyviä on.

Vierailija kirjoitti:

Pettymys, viha ja katkeruus mistä?

Ne ovat asioita joita helposti nousee kun ihmissuhde ei toimi. Yhteydessä myös siihen millaisia ihmissuhdetaitoja ja malleja lapsuudenkodista on saanut.

Vierailija kirjoitti:

Pettymys, viha ja katkeruus mistä?

Yritätkö kertoa etteivät kyseiset inhimilliset heikkoudet kosketa sinua? Vai kaipaatko lisätietoa aiheesta, noin niinkuin vilpittömästi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettymys, viha ja katkeruus mistä?

Yritätkö kertoa etteivät kyseiset inhimilliset heikkoudet kosketa sinua? Vai kaipaatko lisätietoa aiheesta, noin niinkuin vilpittömästi?

Kakkonen kommentoi.

Noista tunteista pääsee antamalla toiselle anteeksi sen, ettei ole täydellinen.

Aviomieheni käyttäisi toisenlaista terminologiaa, eli sanoisi että toinen pitää hyväksyä sellaisena kuin tämä on.

Ajatus on sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettymys, viha ja katkeruus mistä?

Yritätkö kertoa etteivät kyseiset inhimilliset heikkoudet kosketa sinua? Vai kaipaatko lisätietoa aiheesta, noin niinkuin vilpittömästi?

Kakkonen kommentoi.

Noista tunteista pääsee antamalla toiselle anteeksi sen, ettei ole täydellinen.

Aviomieheni käyttäisi toisenlaista terminologiaa, eli sanoisi että toinen pitää hyväksyä sellaisena kuin tämä on.

Ajatus on sama.

Jep. Yksinkertaista. Muttei helppoa. Varsinkaan jos lapsuudenkodin eväisiin ei kuulu anteeksianto. Toisekseen, jos tarpeet eivät tyydyty parisuhteessa riittävästi, ja ero pelottaa, siinä välissä nuo asiat saavat kyllä tilaa. Hienoa, jos teillä on kaikki riittävän hyvin, anteeksianto hallussa eikä liian haastavia ristiriitoja. Aika moni kuitenkin jotuu käymään pitkän ja kipeän tien. Ja vaikka anteeksi antaisi, kyllä toisen ilkeät sanat tai pettäminen, tai se ettei koe tulevansa hyväksytyksi ja kuulluksi, tai tulee lyödyksi aiheuttavat vihaa ja pettymystä. Sit tietysti on syytä erota joo. Että ei se elämässä ihan noin hurskaasti aina suju. Vaikka anteeksi antaisi ja toisen hyväksyisi.

Meillä on "kriisejä" ollut lähinnä minun lapseni kanssa, sekä miehen lasten äidin sekoiluja. Ainoa mistä noiden takia minulle ja miehelleni on tullut keskinäistä sanomista on se, että mieheni on yrittänyt käskeä miten minun tulisi lapseni asiat hoitaa, ja siitä kun minä olen sanonut että ei saa antaa enää exän hyppyyttää yhtään. Loppupeleissä nuo ovat sitten menneet niin, että mies on huomannut että lapseni kanssa ei voi toimia hänen ehdottamallaan tavalla, ja myöntänyt sen, ja mies lopetti exän pillin mukaan tanssimisen, vaikka sen kokikin rankaksi, kun pari vuotta meni exän kiukutellessa ja kipuillessa sitä ettei mieheni ole enää hänen varamiehensä, kun oma miehensä liehuu jossain menoissa. Nyt on ollut sitten jo seesteisempää pitemmän aikaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettymys, viha ja katkeruus mistä?

Yritätkö kertoa etteivät kyseiset inhimilliset heikkoudet kosketa sinua? Vai kaipaatko lisätietoa aiheesta, noin niinkuin vilpittömästi?

En nyt tietenkään kaikkien puolesta voi puhua, mutta mielestäni terveeseen parisuhteeseen ei kuulu pettymys, katkeruus tai viha. Jos nämä ovat osa jokapäiväistä elämää parisuhteessa, taitaa jotain olla jossain vähän vinksallaan.

Sama

Meillä on miehen kanssa suhde. Ei olla uusperhe. Mies hoitaa lapsiaan puoliksi exänsä kanssa. Exällä on uusperhe. 

Aluksi yritin olla miehen ja lasten kanssa yhtenä aikuisena mukana, mutta miehen kasvatusmetodit aiheuttivat hieman harmia. Mielestäni suosi jotakin lasta ja sitten kun siitä sanoin, hän alkoi jäkättää lasten kuullen minulle. Lisäksi hänen ex haukkui minut lapsille saatuaan tietää minusta. Exällä oli ollut uusi mies jo pitkään ja ex petti miestäni ennen heidän suhteen loppua. En tiedä mikä viha tuolla exällä minua kohtaan oli, kun ei oltu edes ikinä nähty. Koen kuitenkin parhaaksi etten sekaannu heidän lasten elämään. Olen se kaveri, jota nähdään joskus. Se riittää minulle. Minulle riittää miehen tapaaminen pari kertaa viikossa. Jos meille tulee lapsi, sama kuvio riittää. Tai silloin miehen pitää tarkemmin jakaa aikansa lastensa kanssa, jotta jokaiselle on sitä yhtä paljon. Koska minua ei ole otettu perheenjäseneksi, en minäkään tule ottamaan näitä toisten lapsia muuta kuin kavereiksi. Kaverit eivät minun kotiin ole aina tervetulleita, koska heillä on omat kodit.

Elämä on helpompaa näin. Minun ei tarvitse ottaa vastuuta toisten lapsista, eikä tarvitse tuntea harmistusta, jos näkee kasvatustyylin joka ei mielestäni kehitä lasta yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettymys, viha ja katkeruus mistä?

Yritätkö kertoa etteivät kyseiset inhimilliset heikkoudet kosketa sinua? Vai kaipaatko lisätietoa aiheesta, noin niinkuin vilpittömästi?

Kakkonen kommentoi.

Noista tunteista pääsee antamalla toiselle anteeksi sen, ettei ole täydellinen.

Aviomieheni käyttäisi toisenlaista terminologiaa, eli sanoisi että toinen pitää hyväksyä sellaisena kuin tämä on.

Ajatus on sama.

Jep. Yksinkertaista. Muttei helppoa. Varsinkaan jos lapsuudenkodin eväisiin ei kuulu anteeksianto. Toisekseen, jos tarpeet eivät tyydyty parisuhteessa riittävästi, ja ero pelottaa, siinä välissä nuo asiat saavat kyllä tilaa. Hienoa, jos teillä on kaikki riittävän hyvin, anteeksianto hallussa eikä liian haastavia ristiriitoja. Aika moni kuitenkin jotuu käymään pitkän ja kipeän tien. Ja vaikka anteeksi antaisi, kyllä toisen ilkeät sanat tai pettäminen, tai se ettei koe tulevansa hyväksytyksi ja kuulluksi, tai tulee lyödyksi aiheuttavat vihaa ja pettymystä. Sit tietysti on syytä erota joo. Että ei se elämässä ihan noin hurskaasti aina suju. Vaikka anteeksi antaisi ja toisen hyväksyisi.

Ei niin, mutta meille ei ole tullut vastaan mitään ”anteeksiantamatonta”, kuten pettäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettymys, viha ja katkeruus mistä?

Yritätkö kertoa etteivät kyseiset inhimilliset heikkoudet kosketa sinua? Vai kaipaatko lisätietoa aiheesta, noin niinkuin vilpittömästi?

Kakkonen kommentoi.

Noista tunteista pääsee antamalla toiselle anteeksi sen, ettei ole täydellinen.

Aviomieheni käyttäisi toisenlaista terminologiaa, eli sanoisi että toinen pitää hyväksyä sellaisena kuin tämä on.

Ajatus on sama.

Jep. Yksinkertaista. Muttei helppoa. Varsinkaan jos lapsuudenkodin eväisiin ei kuulu anteeksianto. Toisekseen, jos tarpeet eivät tyydyty parisuhteessa riittävästi, ja ero pelottaa, siinä välissä nuo asiat saavat kyllä tilaa. Hienoa, jos teillä on kaikki riittävän hyvin, anteeksianto hallussa eikä liian haastavia ristiriitoja. Aika moni kuitenkin jotuu käymään pitkän ja kipeän tien. Ja vaikka anteeksi antaisi, kyllä toisen ilkeät sanat tai pettäminen, tai se ettei koe tulevansa hyväksytyksi ja kuulluksi, tai tulee lyödyksi aiheuttavat vihaa ja pettymystä. Sit tietysti on syytä erota joo. Että ei se elämässä ihan noin hurskaasti aina suju. Vaikka anteeksi antaisi ja toisen hyväksyisi.

Ei niin, mutta meille ei ole tullut vastaan mitään ”anteeksiantamatonta”, kuten pettäminen.

Niin ja eihän pettäminen liity mitenkään uusperheeseen, vaan pettäjän omiin toimintamalleihin

Vierailija kirjoitti:

Meillä on miehen kanssa suhde. Ei olla uusperhe. Mies hoitaa lapsiaan puoliksi exänsä kanssa. Exällä on uusperhe. 

Aluksi yritin olla miehen ja lasten kanssa yhtenä aikuisena mukana, mutta miehen kasvatusmetodit aiheuttivat hieman harmia. Mielestäni suosi jotakin lasta ja sitten kun siitä sanoin, hän alkoi jäkättää lasten kuullen minulle. Lisäksi hänen ex haukkui minut lapsille saatuaan tietää minusta. Exällä oli ollut uusi mies jo pitkään ja ex petti miestäni ennen heidän suhteen loppua. En tiedä mikä viha tuolla exällä minua kohtaan oli, kun ei oltu edes ikinä nähty. Koen kuitenkin parhaaksi etten sekaannu heidän lasten elämään. Olen se kaveri, jota nähdään joskus. Se riittää minulle. Minulle riittää miehen tapaaminen pari kertaa viikossa. Jos meille tulee lapsi, sama kuvio riittää. Tai silloin miehen pitää tarkemmin jakaa aikansa lastensa kanssa, jotta jokaiselle on sitä yhtä paljon. Koska minua ei ole otettu perheenjäseneksi, en minäkään tule ottamaan näitä toisten lapsia muuta kuin kavereiksi. Kaverit eivät minun kotiin ole aina tervetulleita, koska heillä on omat kodit.

Elämä on helpompaa näin. Minun ei tarvitse ottaa vastuuta toisten lapsista, eikä tarvitse tuntea harmistusta, jos näkee kasvatustyylin joka ei mielestäni kehitä lasta yhtään. 

Viisasta. Jos tuo riittää sulle. Mulla vähän samoja kokemuksia, ensin yritin ja järkkäilin kaikenlaista ja raivasin elämääni tilaa "uusille perheenjäsenille". Miehen ex on ääliö, jonka kanssa ei ole mitään välejä mahdollista rakentaa. Miehen isyys on järkyttävää rajatonta nössöilyä ja varsinkin lastensa läsnäollessa raivostuu kaikesta. Eikä osaa mitenkään yhdistää parisuhdetta, perhettä ja lapsiaan siihen. Olen tullut siihen tulokseen etten jaksa koko touhua enää. Jos pelkkä seurustelu onnistuu ja riittäå niin ehkä sitten. Voi olla ettei riitä. Mut todella hankkiudun ulos tästä "perheestä". Hoitakoot ihan ite jälkikasvunsa. Mulla on muutakin tekemistä kun pilata päiviäni toisten toimimattomilla p askoilla.

Mitens muilla uusperhe toimii tai suhde henkilön kanssa, jolla lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettymys, viha ja katkeruus mistä?

Ne ovat asioita joita helposti nousee kun ihmissuhde ei toimi. Yhteydessä myös siihen millaisia ihmissuhdetaitoja ja malleja lapsuudenkodista on saanut.

Jos ihmissuhde ei toimisi tuskin ryhtyisin perhettä perustamaan saatika yhden epäonnistumisen jälkeen toista eli uusperhettä.

Vierailija kirjoitti:

Mitens muilla uusperhe toimii tai suhde henkilön kanssa, jolla lapsia?

Huonosti. Huonosti toimisi varmaan ilman niitä lapsiakin, kun on miehellä surkeat kommunikointitaidot. Siihen päälle sit lasten ja exän tuomat haasteet, niin ei toimi mikään. Eli ero tulossa. Uusperheen toimivuuden kannalta parisuhteen pitää toimia tosi hyvin. Ja molempien pitää olla selvillä vesillä omien haasteidensa kanssa. Muuten tiedossa lähinnä ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettymys, viha ja katkeruus mistä?

Ne ovat asioita joita helposti nousee kun ihmissuhde ei toimi. Yhteydessä myös siihen millaisia ihmissuhdetaitoja ja malleja lapsuudenkodista on saanut.

Jos ihmissuhde ei toimisi tuskin ryhtyisin perhettä perustamaan saatika yhden epäonnistumisen jälkeen toista eli uusperhettä.

Niinpä. Minä haksahdin niinkin typerään juttuun, että ajattelin ison osan alkuajan ongelmista johtuvan miehen exästä. Oli todella ikävä tuttavuus. Ja on vieläkin. Mut vähintään yhtä paljon ongelmia paljastui sitten myös miehellä itsellään. Jälkeenpäin ajatellen olin tosi hölmö. Sillä kuka itse fiksu ihminen perustaisi perheen ääliön kanssa. Kyllä siinä silloin kaksi ääliötä yleensä on. No, taisin olla minäkin kun tuollaiseen sotkuun sinisilmäisesti sekaannuin. Ehkä alitajuisesti ajattelin, että minun kanssani mies pelastuu hirveän exänsä kynsistä, vähän niinku alkoholistin vaimot aattelee. En ajattele enää. Virhe. Ei pidä sekaantua ääliöihin.