Oletko ollut todella vakavasti ja itsetuhoisesti masentunut? Miten sinua piti kohdella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saa hylätä eikä painaa alas. Ihminen pitää hyväksyä täysin. Kuunnella häntä hänen omista lähtökohdistaan käsin. Tukea, ei pakottaa mihinkään.

Jatkoa, kuten tiedetään, vaikeasti masentunut ei enää pysty itse edes välttämättä yrittämään mitään vaikka kuinka haluaisi. Kärsivällisyyttä paljon.

Rukoilen puolestanne.

Tsemppiä!

Kiitos, rukouksia tarvitaan.

Pojan pitää päästä osastolle. Se on hänen paikkansa, ei tuohon muu auta. Minä soittaisin ja kertoisin että poika haluaa tappaa itsensä, ei syö, juo tai nuku, tilanne jatkunut niin ja niin pitkään. Monia vastaavassa tilassa olevia on osastoilla, en ymmärrä miksi poika ei pääsisi?

Mietin kanssa muuten tota huumevaihtoehtoa aikoinaan. (Olen se jonka vanhemmat heittivät pihalle) Olin kokonaan unohtanut sen. Ajattelin, että eihän tässä ole mitään menetettävää ja huumeillahan voi ainakin edes hetkeksi saada hyvän olon. Kokeilin kaksi kertaa mdm:mää, tulihan siitä hetkeksi ihan hyvä olo ja kaikki oli ihanaa, mutta sen jälkeen en nukkunut kahteen yöhön ja lopuksi ahdistuin ja häpesin tätä kokeilua niin paljon, etten enää ottanut lisää. Tästä on ehkä neljä vuotta. En muista tarkalleen. Olen iloinen, että kokeilin. Nytpähän tiedän pysyä erossa mokomasta myrkystä, kun tiedän tarkalleen millaista se on.

Vierailija kirjoitti:

Pojan pitää päästä osastolle. Se on hänen paikkansa, ei tuohon muu auta. Minä soittaisin ja kertoisin että poika haluaa tappaa itsensä, ei syö, juo tai nuku, tilanne jatkunut niin ja niin pitkään. Monia vastaavassa tilassa olevia on osastoilla, en ymmärrä miksi poika ei pääsisi?

Kerroin jo, että kahdesti olemme soittaneet ambulanssin. Aina kotiin. Koska ei ole psykoottinen, eikä itse halua hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan pitää päästä osastolle. Se on hänen paikkansa, ei tuohon muu auta. Minä soittaisin ja kertoisin että poika haluaa tappaa itsensä, ei syö, juo tai nuku, tilanne jatkunut niin ja niin pitkään. Monia vastaavassa tilassa olevia on osastoilla, en ymmärrä miksi poika ei pääsisi?

Kerroin jo, että kahdesti olemme soittaneet ambulanssin. Aina kotiin. Koska ei ole psykoottinen, eikä itse halua hoitoon.

No sellaista se on tuo mt-ongelmaisen saaminen hoitoon. Pitää tehdä töitä, ottaa aina uudestaan yhteyttä ja taistella hoidosta. Älä luovuta. Soita suoraan mielenterveystoimistoon, psyk.päivystykseen tai vastaavaan äläkä 112.

voi on kyllä aika karmea tilanne. onko nyt kysytty pojalta/lapselta/nuorelta Mitä hän haluaa? mitä hän haluaa tällä kaikella? jos vastaus on halua kuolla niin se on aika karmeaa. täytyykö siinä jossain vaiheessa pistää kova kovaa vastaan ja sanoa että emme enää jaksa. yritämme sinua kaikin tavoin auttaa mutta haluat vain kuolla. sinä päätät elämästäsi itse. ihan hirveetä. siunauksia ja rukouksia teille. 

I remember one winter feeling extra depressed couldn't get out of bed for days and my dad brought me to get a blood test to see if I had any deficiencies. Let it be known I had really low levels of vitamin d.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan pitää päästä osastolle. Se on hänen paikkansa, ei tuohon muu auta. Minä soittaisin ja kertoisin että poika haluaa tappaa itsensä, ei syö, juo tai nuku, tilanne jatkunut niin ja niin pitkään. Monia vastaavassa tilassa olevia on osastoilla, en ymmärrä miksi poika ei pääsisi?

Kerroin jo, että kahdesti olemme soittaneet ambulanssin. Aina kotiin. Koska ei ole psykoottinen, eikä itse halua hoitoon.

No sellaista se on tuo mt-ongelmaisen saaminen hoitoon. Pitää tehdä töitä, ottaa aina uudestaan yhteyttä ja taistella hoidosta. Älä luovuta. Soita suoraan mielenterveystoimistoon, psyk.päivystykseen tai vastaavaan äläkä 112.

Otimme yhteyttä psyk polin hoitavaan lääkäriin, malmin päivystykseen, auroran päivystykseen, lastensuojeluun.... ja aina neuvo, että kaikki menee nykyään 112 kautta. Kukaan ei voi auttaa, vaikka itsetuhoisuusvaiheessa kotona alaikäisiä lapsia. Silti vaan malmin päivystyksestä takaisin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

voi on kyllä aika karmea tilanne. onko nyt kysytty pojalta/lapselta/nuorelta Mitä hän haluaa? mitä hän haluaa tällä kaikella? jos vastaus on halua kuolla niin se on aika karmeaa. täytyykö siinä jossain vaiheessa pistää kova kovaa vastaan ja sanoa että emme enää jaksa. yritämme sinua kaikin tavoin auttaa mutta haluat vain kuolla. sinä päätät elämästäsi itse. ihan hirveetä. siunauksia ja rukouksia teille. 

Voi on kysytty ja juuri noin sanottu. Ja vastaus on, että ei halua hoitoon, koska ei enää usko sen auttavan. Ja näkee vaihtoehdoiksi enää kuoleman tai narkkaamisen.

Kiitos, rukoilkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan pitää päästä osastolle. Se on hänen paikkansa, ei tuohon muu auta. Minä soittaisin ja kertoisin että poika haluaa tappaa itsensä, ei syö, juo tai nuku, tilanne jatkunut niin ja niin pitkään. Monia vastaavassa tilassa olevia on osastoilla, en ymmärrä miksi poika ei pääsisi?

Kerroin jo, että kahdesti olemme soittaneet ambulanssin. Aina kotiin. Koska ei ole psykoottinen, eikä itse halua hoitoon.

kyllähän pakkohoidon kriteerit täyttyvät eli halu vahingoittaa itseään, kun ihminen on jatkuvasti itsetuhoinen vaikka ambulanssin tullessa ei sitä toisi ilmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan pitää päästä osastolle. Se on hänen paikkansa, ei tuohon muu auta. Minä soittaisin ja kertoisin että poika haluaa tappaa itsensä, ei syö, juo tai nuku, tilanne jatkunut niin ja niin pitkään. Monia vastaavassa tilassa olevia on osastoilla, en ymmärrä miksi poika ei pääsisi?

Kerroin jo, että kahdesti olemme soittaneet ambulanssin. Aina kotiin. Koska ei ole psykoottinen, eikä itse halua hoitoon.

kyllähän pakkohoidon kriteerit täyttyvät eli halu vahingoittaa itseään, kun ihminen on jatkuvasti itsetuhoinen vaikka ambulanssin tullessa ei sitä toisi ilmi.

Meidänkin mielestä, mutta ei malmin päivystävän psykiatrin mielestä. Poika siis sanoi siellä, ettei aio tappaa itseään. Koska ei halua hoitoon.

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä tutkittu? Siihen kuuluu itsetuhoiset ajatukset.

Ilmeisesti älykäs poika joka kokee nyt että ei pääse eteenpäin elämässään. Tärkeää olisi nyt vaikka se sähkösokkihoito ja lääkkeen vaihtaminen. Kun olo vähän paranee niin sitten terapiaan. Pieni toivinkipinä vaikka opiskelujen jatkaminen joskus iltalukiossa kun olo parempi. Tärkeää se pieni toivon pilkahdus jota varten elää.

Vierailija kirjoitti:

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä tutkittu? Siihen kuuluu itsetuhoiset ajatukset.

Luulisi psyk polin tietävän mitä tekevät. Sanovat et on klassinen vakava masennus.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti älykäs poika joka kokee nyt että ei pääse eteenpäin elämässään. Tärkeää olisi nyt vaikka se sähkösokkihoito ja lääkkeen vaihtaminen. Kun olo vähän paranee niin sitten terapiaan. Pieni toivinkipinä vaikka opiskelujen jatkaminen joskus iltalukiossa kun olo parempi. Tärkeää se pieni toivon pilkahdus jota varten elää.

Näin minä itsekin ajattelen. Sanoin et hoitomuotoja on, mutta sinun pitää itse haluta.

Jälleen päädyn alkuperäiseen kysymykseen: miten minun pitää häntä kohdella, kun vanha kuuntelu-keskustelu-taktiikka ei toimi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä tutkittu? Siihen kuuluu itsetuhoiset ajatukset.

Luulisi psyk polin tietävän mitä tekevät. Sanovat et on klassinen vakava masennus.

Toivotaan että tietävät, sillä kaksisuuntaiselle usein virheellisesti määrätyt masennuslääkkeet vaan pahentavat mielialaongelmia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä tutkittu? Siihen kuuluu itsetuhoiset ajatukset.

Luulisi psyk polin tietävän mitä tekevät. Sanovat et on klassinen vakava masennus.

Mutta jos poika ei puhu hoitajilöe/psykologeille eikä halua apua eikä kerto itsetuhoisista ajatuksistakaan heille mistä ne tietää mikä oikeasti vikana. Itse menin vakava masennus nimikkeellä hoitoon 14 vuotias a, nyt 26vuotiaana diagnooseja on kertynyt ebenmänkin ja isa on ollut mulla ihan lapsesta asti, kukaan vaan ei tiennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä tutkittu? Siihen kuuluu itsetuhoiset ajatukset.

Luulisi psyk polin tietävän mitä tekevät. Sanovat et on klassinen vakava masennus.

Mutta jos poika ei puhu hoitajilöe/psykologeille eikä halua apua eikä kerto itsetuhoisista ajatuksistakaan heille mistä ne tietää mikä oikeasti vikana. Itse menin vakava masennus nimikkeellä hoitoon 14 vuotias a, nyt 26vuotiaana diagnooseja on kertynyt ebenmänkin ja isa on ollut mulla ihan lapsesta asti, kukaan vaan ei tiennyt.

Alkuun puhui, ekat puoli vuotta. Nyt on iskenyt toivottomuus, kun sitä toivonpilkahdusta ei ole näkynyt.

Tiedän et kaksisuuntaista on monenlaista, mutta itse en ole koskaan maniaa hänessä nähnyt. Ja vaikka olisikin, niin eikö siinä masennusvaihetta hoideta masennuslääkkeillä?

Tieto siitä, miten mun käytös aiheutti ihan käytännön ongelmia muille ihmisille. Se et mulle rakkaat ihmiset ja eläimet tarvitsivat multa käytännön apua ja vaati sitä. Ensin siis masennuslääkkeet vaikutti jonkin aikaa ennenkuin pystyin nousemaan sängystä. Tietty joku hartiahieronta tai hiusten silitys auttoi nukkumaan.

Oon ollut vaikeasti masentunut teininä ja aikuisena. Aikuisena auttoi myös poikaystävän tuki ja suhde motivoi tsemppaamaan. Fyysiset työt esim. Osa-aikaisen ollut parasta lääkettä.

Nämä mielenterveysongelmat ovat vaikeita ja tientenkin myös yksilöllisiä. Itsellä nyt on takana 10 vuotta vaihtelevaa masennusta. Välillä olo on suht normaali ilman mitään ilon riemua ja välillä hyvin eristäytyvä ja henkisesti itsetuhonen. Tämä tuntuu raskaalta taistelulta vähän kaikkea vastaan, mutta toivoa paremmasta on myös jäljellä.

Läheisiltä sitä toivoisi lähinnä välittämistä ja jotain signaaleja että olisi jollain tavalla kaivattu ja merkityksellinen. Mikään muuhan täällä ei enää paljoa pidättele. Tosin itse ainakin tiedostan että itse tämä pitäisi jotenkin selvittää, eikä muut voi kuin olla hengessä mukana.